Aiemmin tällä viikolla naapuri auttoi monellakin tapaa, kun satuin jäämään pyykkireissulla lukkojen taakse rappukäytävään, kun avaimet jäivät sisälle, kuten myös puhelin. Tämä äijä kävi avaamassa mulle pyykkituvan oven jotta sain koneen pyörimään, lainasi puhelinta ja tarjosi lämpimän kämpän jossa odotella ovenavaajaa, mikä hyvä olikin, alkoi olla rapussa kylmä, varustuksena Reinot, verkkarit ja t-paita.
No kuitenkin, huomasin saman kaverin varanneen tälle illalle saunavuoron ja kävin soittamassa ovikelloa ja vein siksterin Kukkoa kiitokseksi avusta. Se mistä tuli hyvä olo, oli kaverin aito kiitollisuus ja kaljojen kelpaaminen. Olin jo miettinyt vasta-argumentit sille "emmä mitää tarvii" -vaatimattomuudelle, mutta niitä ei tarvittu.