Veti iloiseksi / hymyn naamalle –ketju

[Beagle Boy]

Söin just täydellisen appelsiinin.

Kuori irtosi helposti, samoin lohkot irtosivat hyvin. EI siemeniä ja makeusaste juuri sellainen josta pidän.

Oi onnea.

 

[Milles Mortenson]

Söin just täydellisen appelsiinin.

Kuori irtosi helposti, samoin lohkot irtosivat hyvin. EI siemeniä ja makeusaste juuri sellainen josta pidän.

Oi onnea.

Nyt ollaan perusasioiden äärellä ja osataan iloita elämän pienistä asioista. Tämä vetää minut iloiseksi, koska maailmasta tuntuu loppuneen pienten asioiden arvostaminen.

 

[Kaiuni Alen]

Tänään olin kahden ottelun salibandy-turnauksessa. Molemmat ottelut tosin hävittiin, mutta se ei kuulu tähän ketjuun. Se, mikä veti hymyn naamalle, oli se, että sain molemmissa otteluissa vastustajan hermot palamaan. Ekassa pelissä aina pelikatkon aikana matkalla vaihtoon löin mailalla erästä vastustajan pelaajaa pohkeille, josta tämä sitten pelin lopussa raivostui ja aiheutti 2+10 jäähyn joukkueelleen.

Toisessa matsissa maskissa ollessani työnsin poikittaisella mailalla puolustajaa niskaan ja roikuin kädellä vastustajan kyynärpäästä. Tästä hyvästä joukkueemme sai yhteensä 4 yv:tä ja pari vaparia. Hyvä mieli jäi :)

 

[Vanha Len]

Toisessa matsissa maskissa ollessani työnsin poikittaisella mailalla puolustajaa niskaan ja roikuin kädellä vastustajan kyynärpäästä. Tästä hyvästä joukkueemme sai yhteensä 4 yv:tä ja pari vaparia. Hyvä mieli jäi :)

Vastustajana olisin vetänyt sua pataan. Mutta silloin pelasinkin Kemiön puulaakisarjassa ja vuosi oli 1991. Ja harvoin kentällä oltiin vesiselvänä.

 

[Kaulasuoja]

Tänään olin kahden ottelun salibandy-turnauksessa. Molemmat ottelut tosin hävittiin, mutta se ei kuulu tähän ketjuun. Se, mikä veti hymyn naamalle, oli se, että sain molemmissa otteluissa vastustajan hermot palamaan. Ekassa pelissä aina pelikatkon aikana matkalla vaihtoon löin mailalla erästä vastustajan pelaajaa pohkeille, josta tämä sitten pelin lopussa raivostui ja aiheutti 2+10 jäähyn joukkueelleen.

Toisessa matsissa maskissa ollessani työnsin poikittaisella mailalla puolustajaa niskaan ja roikuin kädellä vastustajan kyynärpäästä. Tästä hyvästä joukkueemme sai yhteensä 4 yv:tä ja pari vaparia. Hyvä mieli jäi :)

Vituttaa tällaiset mulkut. Joku vetää käytöksesi takia sinua vielä joskus turpaan.

----

Japanilaisten urheilijoiden seuraaminen vetää aina iloiseksi. He kunnioittavat kaikkia, niin vastustajia, suorituspaikkoja kuin yleisöäkin. Kumartaminen ennen urheilusuoritusta saa minut aina hymyilemään. Tästä urheilussa on kyse. Rehellisestä kilpailusta ja kunnioituksesta.

 

[Ilmari Ahde]

Tänään olin kahden ottelun salibandy-turnauksessa. Molemmat ottelut tosin hävittiin, mutta se ei kuulu tähän ketjuun. Se, mikä veti hymyn naamalle, oli se, että sain molemmissa otteluissa vastustajan hermot palamaan. Ekassa pelissä aina pelikatkon aikana matkalla vaihtoon löin mailalla erästä vastustajan pelaajaa pohkeille, josta tämä sitten pelin lopussa raivostui ja aiheutti 2+10 jäähyn joukkueelleen.

Toisessa matsissa maskissa ollessani työnsin poikittaisella mailalla puolustajaa niskaan ja roikuin kädellä vastustajan kyynärpäästä. Tästä hyvästä joukkueemme sai yhteensä 4 yv:tä ja pari vaparia. Hyvä mieli jäi :)

Sählyn Jarkko Ruutu.

 

[Kaiuni Alen]

Vituttaa tällaiset mulkut. Joku vetää käytöksesi takia sinua vielä joskus turpaan. Ei sinänsä yllätä että olet sählynpelaaja.

Jos siellä joku rupeaa turpaan vetelemään niin siitä hyvästä kyseinen pelaaja saa loppu- ja ensikauden pelikiellon. Ja jos ärsytän pelaajia kentällä, niin tekeekö se minusta täydellisen mulkun oikeassa elämässäkin? Ja ei se haittaisi, jos joku haluaisi tapella siellä kentällä, sillä kyllä minusta vastusta silläkin saralla riittää (mutta en siis hyväksy väkivaltaa, enkä ole tappelemassa jokaisen vastaantulijan kanssa). Esim. Jarkko Ruutuhan on tällä taiteenalalla maaginen, ja kunnioitankin häntä syvästi.

E: ja kyllä minä sitä vastustajaa kunnioitan. Hauskanpidostahan tässä on loppujen lopuksi kyse.

 

[Alejandro]

Vituttaa tällaiset mulkut. Joku vetää käytöksesi takia sinua vielä joskus turpaan.

Noh noh. Joukkueurheilulajeissa pyritään auttamaan joukkuetta voittoon myös sääntöjen rajamailla. Kai Nu Laine näköjään osaa agitaattorin homman ja hänen panoksensa toi joukkueelle lukuisia ylivoimia. Ei huonosti pelattu.

Mitä sinä itse olet Jokeri-kannattajana Jarkko Ruudusta mieltä? Vituttava mulkku?

 

[Kaulasuoja]

Jos siellä joku rupeaa turpaan vetelemään niin siitä hyvästä kyseinen pelaaja saa loppu- ja ensikauden pelikiellon.

Tottakai. Siinä vaan voi samalla myös sattua.

Noh noh. Joukkueurheilulajeissa pyritään auttamaan joukkuetta voittoon myös sääntöjen rajamailla. Kai Nu Laine näköjään osaa agitaattorin homman ja hänen panoksensa toi joukkueelle lukuisia ylivoimia. Ei huonosti pelattu.

Sääntöjen rajamailla on eri asia kuin sääntöjen rikkominen. Se ettei tuomari rikettä huomaa, on toisarvoinen asia. Vastustajan lyöminen mailalla pohkeille tai poikittaisen mailan työntäminen niskaan ei kuulu mihinkään urheilulajiin. Se että tästä saa vielä jotain nautintoa, on mielestäni hieman nurinkurista.

Mitä sinä itse olet Jokeri-kannattajana Jarkko Ruudusta mieltä? Vituttava mulkku?

Mulkku. Yksityishenkilöstä en osaa sanoa, joten perustan näkemykseni vain kaukalon sisäisiin tapahtumiin.

Ja jos ärsytän pelaajia kentällä, niin tekeekö se minusta täydellisen mulkun oikeassa elämässäkin?

Ei tietenkään. kts. yllä.

E: ja kyllä minä sitä vastustajaa kunnioitan. Hauskanpidostahan tässä on loppujen lopuksi kyse.

vs.

Ekassa pelissä aina pelikatkon aikana matkalla vaihtoon löin mailalla erästä vastustajan pelaajaa pohkeille...
Toisessa matsissa maskissa ollessani työnsin poikittaisella mailalla puolustajaa niskaan ja roikuin kädellä vastustajan kyynärpäästä.

Lihavoinnit omia.

Kun käyttäytyy ikävästi, pitää pystyä ottamaan vastaan palautetta toiminnastaan. Minun mielestäni tuollainen käytös ei vaan kuulu urheiluun, eikä varsinkaan junioriurheiluun. Kukin taaplaa tyylillään.

 

[Deko]

Miksi kukaan vetäisi salibandypelissä ärsyttävää vastustajaa turpaan ja ottaisi pitkän pelikiellon kun yhtä hyvin voi vetää selästä laidan yli/maalikehikkoa päin ja saada "vain" vitosen tai ottelurangaistuksen.

 

[Kaiuni Alen]

Kun käyttäytyy ikävästi, pitää pystyä ottamaan vastaan palautetta toiminnastaan. Minun mielestäni tuollainen käytös ei vaan kuulu urheiluun, eikä varsinkaan junioriurheiluun. Kukin taaplaa tyylillään.

Hahhah! No ole sinä vaan omaa mieltäsi asiasta. Kyllä siellä muutkin osaa kieroilla kuin pelkästään minä. Eikä se varmasti ketään vastustajan pelaajaa todella loukannut, sillä en minä missään nimessä täysillä hakannut pohkeille enkä koittanut murtaa kenenkään niskaa. Vertailun vuoksi samanikäisten jääkiekossa hakataan näpeille joka vaihdossa ja serkkuni (13v) ottelussa jaettiin jäähyminuutteja yli 100. Keskiverto salibandyottelussa, ainakin siinä sarjassa mitä minä pelaan, jäähyjä ei yleensä ottelua kohti yli 10 minuuttia tule.

Pientä ärsyttämistä, joka pelin edetessä aiheuttaa vastustajan keskittymisen herpaantumista ja jäähyjä. No big deal.

 

[pettter]

Esim. Jarkko Ruutuhan on tällä taiteenalalla maaginen, ja kunnioitankin häntä syvästi.

Jo päivällä luin tämän viestin ja vieläkin se on mielessä. Siis järjellä kun ajattelee niin Jarkko Ruudun luulisi nyt kiistatta olevan vähiten kunnioitusta ansaitsevien jääkiekkoilijoiden joukossa. Mä en niin hirveästi jokerifaneja tunne kun kännipäissäni oon saattanut haistattaa niille pitkät, mutta jotenkin voisin kuvitella ettei tuota pelaajaa nyt niin hirveästi siinäkään leirissä arvostettaisi, tai en tiedä. Ja toisaalta kehtasihan täälläkin joku mainita sen Ben-Amorin suosikiksi.

 

[Ikävänkantaja]

Toteanpa vain, että musiikki on parasta paikan päällä, alla, sivulla, yllä, edessä, takana ynnä muissa pallokoordinaatiston akselipisteissä.

 

[Jussizip]

Minun mielestäni tuollainen käytös ei vaan kuulu urheiluun, eikä varsinkaan junioriurheiluun. Kukin taaplaa tyylillään.

Pakko yhtyä kaikkeen tähän ja todeta, että oksettavan rottamainen pelityyli. Siviilissä Kai Nu Laine voi olla mukavakin junnu mutta tuolla tyylillä pelaavia jätkiä en pysty kunnioittamaan.

 

[ms.qvist]

Vituttaa tällaiset mulkut. Joku vetää käytöksesi takia sinua vielä joskus turpaan.

----

Japanilaisten urheilijoiden seuraaminen vetää aina iloiseksi. He kunnioittavat kaikkia, niin vastustajia, suorituspaikkoja kuin yleisöäkin. Kumartaminen ennen urheilusuoritusta saa minut aina hymyilemään. Tästä urheilussa on kyse. Rehellisestä kilpailusta ja kunnioituksesta.

Urheilussa ei ole kyse mistään muusta kuin voittamisesta - ei mistään muusta - ja minä hyväksyn täysin sen, että voittamisen eteen liikutaan harmaalla alueella tai jopa rikotaan sääntöjä jos se edesauttaa omaa menestymistä tai joukkueen menestymistä.

En enää nykyään pysty urheilemaan kilpaurheilutasolla mutta jos kuvitellaan tilanne, että pelaisin jotain lajia ja valmentaja toteaisi, että jospa vastustajan ykköspyssy ei enää voisi pelata tässä pelissä niin se auttaisi meidät voittoon ja jos valmentaja vieläpä antaisi varauksettoman hyväksynnän sille, että tälle vastustajan ykköspyssylle tapahtuu pelissä jotain niin en tuntisi tunnontuskia jos pienen tai isomman koiruuteni jälkeen hänet kannettaisi kentältä pois. Menisin - ja olen mennyt - siis palstan junioria huomattavasti pidemmälle toiminnassani, enkä tästä huolimatta tunne tunnontuskia tekojeni tähden.

Täältä varaukseton hyväksyntä juniorin toiminnalle! Ja miksipä en hyväksyisi kun itse pelasin samalla tavalla - ja vastasin myös huutoon.

vlad.

 

[Ted Raikas]

Täältä varaukseton hyväksyntä juniorin toiminnalle! Ja miksipä en hyväksyisi kun itse pelasin samalla tavalla - ja vastasin myös huutoon.

Lienee myös menisi niinpäin, että hyväksyisit mukisematta jos vastustajan joku pelaaja teloisi sinut sikamaisesti pois pelikentiltä? Näkisit, että se on vaan "pelin henki" ja minkäänlaiseen protestiin ei ole syytä.

 

[ms.qvist]

Lienee myös menisi niinpäin, että hyväksyisit mukisematta jos vastustajan joku pelaaja teloisi sinut sikamaisesti pois pelikentiltä? Näkisit, että se on vaan "pelin henki" ja minkäänlaiseen protestiin ei ole syytä.

Tietenkin, tämänhän nyt luulisi olevan itsestään selvä asia. En minä missään etuoikeutetussa asemassa ole vaan yhtälailla vastustajan on oikeutettua käyttää kaikkia keinoja voiton saamiseksi, vaikka sitten telomalla minut tai joukkueen tähtipelaajan pelikyvyttömäksi.

Toisaalta en minä jää ottamaan iskuja vastaan vain ja ainoastaan sen takia, että vastustajallakin on oikeus niitä antaa. Urheiluun minun filosofiani mukaan kuuluu myös se, että tässä tilanteessa noustaan ylös ja jatketaan taistelua samaan malliin. Mitään kuolevia joutsenia en ole alentunut harrastamaan tai makoilemaan kentällä jos joku on hiukan kohlaissut minua - kuten onkin tehnyt, josta palkkana minulle muutaman kerran saatu puujalka tai mailan tuppea päähän useammankin kerran puhumattakaan sitten nyrkiniskuista tahi kyynärpäätaklauksista. Tästä vaan noustaan ja annetaan vastustajalle kahta kovemmin takaisin, tästä lisää intoa saaden!

Tärkeintä ei ole voitto vaan murskavoitto ja vastustajan totaalinen nöyryyttäminen!

vlad.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

En enää nykyään pysty urheilemaan kilpaurheilutasolla mutta jos kuvitellaan tilanne, että pelaisin jotain lajia ja valmentaja toteaisi, että jospa vastustajan ykköspyssy ei enää voisi pelata tässä pelissä niin se auttaisi meidät voittoon ja jos valmentaja vieläpä antaisi varauksettoman hyväksynnän sille, että tälle vastustajan ykköspyssylle tapahtuu pelissä jotain niin en tuntisi tunnontuskia jos pienen tai isomman koiruuteni jälkeen hänet kannettaisi kentältä pois. Menisin - ja olen mennyt - siis palstan junioria huomattavasti pidemmälle toiminnassani, enkä tästä huolimatta tunne tunnontuskia tekojeni tähden.

Etkö näe tässä minkäänlaista ristiriitaa suhteessa näkemyksiisi väkivallan, edes hyvin nominaalisen, käytöstä ihmisten välisessä kanssakäymisessä, kuten kasvatuksellisissa tilanteissa? Siinä missä urheilussa käytetty sääntöjen vastainen väkivallanteko saattaa palvella mainitsemiasi kilpailullisia päämääriä, pieni hiuksista tarttuminen tai lippapipon päästä nappaaminen puolestaan palvelee esimerkiksi kasvatuksellisia päämääriä.

Molemmat edellä mainitut väkivallan muodot voi perustellusti kyseenalaistaa, mutta miksi juuri urheilussa voitontavoittelu pyhittää mielestäsi väkivallan käytön? Oletko edelleen vailla tunnontuskia, jos koiruutesi seurauksena vastustajan tähtipelaaja joutuu lopettamaan peliuransa? Vielä silloinkin jos seurauksena on neliraajahalvaus?

 

[Ikävänkantaja]

Urheilussa ei ole kyse mistään muusta kuin voittamisesta - ei mistään muusta - ja minä hyväksyn täysin sen, että voittamisen eteen liikutaan harmaalla alueella tai jopa rikotaan sääntöjä jos se edesauttaa omaa menestymistä tai joukkueen menestymistä.

En enää nykyään pysty urheilemaan kilpaurheilutasolla mutta jos kuvitellaan tilanne, että pelaisin jotain lajia ja valmentaja toteaisi, että jospa vastustajan ykköspyssy ei enää voisi pelata tässä pelissä niin se auttaisi meidät voittoon ja jos valmentaja vieläpä antaisi varauksettoman hyväksynnän sille, että tälle vastustajan ykköspyssylle tapahtuu pelissä jotain niin en tuntisi tunnontuskia jos pienen tai isomman koiruuteni jälkeen hänet kannettaisi kentältä pois.

En minä missään etuoikeutetussa asemassa ole vaan yhtälailla vastustajan on oikeutettua käyttää kaikkia keinoja voiton saamiseksi, vaikka sitten telomalla minut tai joukkueen tähtipelaajan pelikyvyttömäksi. ...
Tärkeintä ei ole voitto vaan murskavoitto ja vastustajan totaalinen nöyryyttäminen!

Vaikka kyseessä olisi olympiakulta tai Stanley Cup -voitto, en yksinkertaisesti voisi noudattaa "kaikkien keinojen käytön" oikeuttavaa pelifilosofiaa, jossa on hyväksyttävää "teloa vastustajajoukkueen tähtipelaaja pelikyvyttömäksi". Näen nimittäin itse asian aivan toisin; urheilussa on tarkoitus mitellä paremmuudesta, mutta toisin kuin sodassa, ei "kaikin keinoin", vaan vastustajaa, sääntöjä ja peliä kunnioittaen. Ja sanon tämän kaiken miehenä, jolla on - useammankin kanssaeläjän lausuntojen perusteella - erittäin kova kilpailuvietti.

On selvää, että voittaminen edellyttää sangen usein sääntöjen rikkomista ja mm. pakkojäähyjen ottamista, mutta ns. harmaa alue ei milloinkaan, missään olosuhteissa, voi tarkoittaa "tähtipelaajan telomista". Tämä siitäkin huolimatta, että on selvää, että huippupelaajat saavat vastustajalta osakseen erityiskohtelua joukkuelajissa kuin joukkuelajissa.

Kaikkein absurdeinta on kuitenkin, että aikuiset ihmiset ajavat selkään, huitovat kyynärpäillä ja harrastavat kaikenlaista muuta "pikkusikaa" esimerkiksi alasarjatason kiekko- ja salibandyotteluissa, enkä viittaa nyt nimim. Kai Nu Laineeseen, vaan omiin kokemuksiini. Viihdyn rebound-alueella, eli juuri siellä, missä saa oletusarvoisesti eniten iskuja osakseen, ja ne kuuluvat asiaan: pieni pohkeille koputtelu tai poikittaisen tarjoaminen on täysin ymmärrettävää, hyväksyttävää, asiaankuuluvaa ja "pelin hengen" mukaista. Selviä vaaratilanteita aiheuttava pelitapa - varsinkin "merkityksettömissä" otteluissa ja pahimmassa tapauksessa täysin pelin ulkopuolella - on sen sijaan mielestäni aina silkkaa idiotismia.

 

[Ted Raikas]

Kuten Pisintä Kääpiötä, niin minuakin jäi tuossa vladin statementissä häiritsemään tuo ristiriita siihen, mitä vlad yleensä on mieltä toisten ihmisten vahingoittamisesta ja voimankäytöstä ylipäätään. Pidän hivenen erikoisena, että kilpailu olisi jotenkin poikkeus kaavaan ja tilanne, missä ollaan ikään kuin omalla vastuulla ja poispelaaminen on sallittua. Urheilulajeissakin on säännöt ja lähtökohtaisesti niitä tulisi kunnioittaa ja noudattaa. Ymmärrän toki, että kisaillessa voi tunteet ylikuumentua ja tulla hiukan lajistakin riippuen kärhämää, mutta täysin tietoinen vastustajan telominen on vähintäänkin arvelluttavaa toimintaa, jossa ihmisen moraali on aika hataraa valuuttaa jos sellaisen mielessään hyväksyy.

En kyllä allekirjoita, että on olemassa joku siviiliminä ja urheiluminä, että periaatteet voi heittää romukoppaan kun astuu kentälle ja voi olla sikailija. Herää lähinnä ajatus, että ehkä se onkin se ihmisen todellisempi minä, jota siviilielämässä jostain syystä haluaa kätkeä. Jotain patoutumia, jotka on sitten höyryteltävä ulos kilvoitellessa.

Kenties ihan hyvä, että arvon vladilla ei mitään urheilu-uraa sen kummemmin ollut. Kenties muutama polvi on saattanut säästyä ja ura jatkua.

Sori vaan, mutta todella erikoinen mentaliteetti. Toki annan propsit rehellisyydestä.

 

[ms.qvist]

Etkö näe tässä minkäänlaista ristiriitaa suhteessa näkemyksiisi väkivallan, edes hyvin nominaalisen, käytöstä ihmisten välisessä kanssakäymisessä, kuten kasvatuksellisissa tilanteissa? Siinä missä urheilussa käytetty sääntöjen vastainen väkivallanteko saattaa palvella mainitsemiasi kilpailullisia päämääriä, pieni hiuksista tarttuminen tai lippapipon päästä nappaaminen puolestaan palvelee esimerkiksi kasvatuksellisia päämääriä.

Molemmat edellä mainitut väkivallan muodot voi perustellusti kyseenalaistaa, mutta miksi juuri urheilussa voitontavoittelu pyhittää mielestäsi väkivallan käytön? Oletko edelleen vailla tunnontuskia, jos koiruutesi seurauksena vastustajan tähtipelaaja joutuu lopettamaan peliuransa? Vielä silloinkin jos seurauksena on neliraajahalvaus?

En pyrikään olemaan mikään täydellinen ihminen, mutta periaatteeni on se, että aikuinen ei lyö lasta - ei edes kasvatuksellisesti, ja voimankäytön hyväksyn lapsia kohtaan vain siinä tapauksessa, että joutuu itse esim. teinin hyökkäyksen kohteeksi mutta tällöinkin voimaa tulee käyttää minimaalisesti ja mieluiten poistua paikalta jos suinkin mahdollista. Eli tässä on huomioitava aikuisen vs lapsen välinen asema ja tällöin voimakkaamman ei tule käyttää väkivaltaa alisteisessa asemassa olevaa kohtaan.

Sen sijaan urheilussa, silloin kun kyse on aikuisten välisestä kilpaurheilusta, on sallittua liikkua harmaalla alueella tai jopa käyttää kiellettyjä keinoja voiton tavoittelussa ja koska minulle kilpaurheilussa tärkeintä on se voitto ja sen eteen voin tehdä teoriassa mitä tahansa. Kilpaurheilun periaate on se, että lähdetään liikkeelle tasa-arvoisesta tilanteesta eikä toinen ole alisteisessa asemassa, kuten lapsi on vanhempaansa nähden. Minusta tämä pitää pitää mielessä kun vertaillaan voimankäyttöä urheilussa ja toisaalta kasvatustyössä.

En tietenkään väitä, että ajattelumallini on moraalisesti ja eettisesti kestävä, mutta harrastettuani kilpaurheilua ja jopa huipulle tähtäävää kilpaurheilua reilun toistakymmentä vuotta, olen oppinut, että urheilumaailmassa vallitsevat monasti toiset säännöt verrattuna ympäröivään yhteiskuntaan ja niiden sääntöjen mukaan olen oppinut toimimaan ja lopulta niitä myös entisestään venyttämään ja löytämään keinoja joiden avulla voin auttaa omia voittoon vastustajasta.

Niin ja vaikka olen valmis rikkomaan sääntöjä auttaakseni omaa joukkuettani voitoon, niin tässä tapauksessa käytän kyllä hiukan harkintaa eli jos minulle sanotaan, että ""ojennapa tuota vastustajaa oikein kunnolla" niin en nyt vedä täysillä kyynärpäällä vastapalloon ensimmäisenä vaan ojennus tapahtuu jollain toisella tavalla, tai jos joku pitää poistaa "muonavahvuudesta" niin mielummin vetelen polven paskaksi kuin taklaan päähän ja saan aikaan mahdollisesti elämän tuhoavan aivovamman. Se että joku joutuu päättämään uran polvivamman takia ei sureta minua tippaakaan, en siis kantaisi siitä sen suurempia tunnontuskia.

Ja tästä päästään myös siihen, että hyväksyn kaikki keinot joiden avulla voitto mahdollisesti saadaan - myös dopingin.

vlad.

 

[ms.qvist]

Kuten Pisintä Kääpiötä, niin minuakin jäi tuossa vladin statementissä häiritsemään tuo ristiriita siihen, mitä vlad yleensä on mieltä toisten ihmisten vahingoittamisesta ja voimankäytöstä ylipäätään. Pidän hivenen erikoisena, että kilpailu olisi jotenkin poikkeus kaavaan ja tilanne, missä ollaan ikään kuin omalla vastuulla ja poispelaaminen on sallittua. Urheilulajeissakin on säännöt ja lähtökohtaisesti niitä tulisi kunnioittaa ja noudattaa. Ymmärrän toki, että kisaillessa voi tunteet ylikuumentua ja tulla hiukan lajistakin riippuen kärhämää, mutta täysin tietoinen vastustajan telominen on vähintäänkin arvelluttavaa toimintaa, jossa ihmisen moraali on aika hataraa valuuttaa jos sellaisen mielessään hyväksyy.

En kyllä allekirjoita, että on olemassa joku siviiliminä ja urheiluminä, että periaatteet voi heittää romukoppaan kun astuu kentälle ja voi olla sikailija. Herää lähinnä ajatus, että ehkä se onkin se ihmisen todellisempi minä, jota siviilielämässä jostain syystä haluaa kätkeä. Jotain patoutumia, jotka on sitten höyryteltävä ulos kilvoitellessa.

Kenties ihan hyvä, että arvon vladilla ei mitään urheilu-uraa sen kummemmin ollut. Kenties muutama polvi on saattanut säästyä ja ura jatkua.

Sori vaan, mutta todella erikoinen mentaliteetti. Toki annan propsit rehellisyydestä.

Vastasin jo Kääpiölle ja kenties vastaukseni osaltaan valottaa taustaa sille miksi siviilissä en hyväksy väkivaltaa kasvatuskeinona ja muutoinkin pyrin turvautumaan väkivaltaan hyvin vähän ja jos suinkin mahdollista niin poistun paikalta mielummin kuin jään mittelemään voimiani toisten kanssa - siis kun kyse on todellisesta väkivaltatilanteesta eikä kavereiden kesken harrastetusta leikkimielisestä painista. Mutta en kiellä ettenkö ole elämäni aikana joutunut myös tappeluun jonkun kerran ja lapsuudessa kokenut tappelun jopa ratkaiseen erään ongelman eli väkivallan ja turpiin lyömisen myötä minua kiusannut minua vuoden vanhempi poika lopetti vuosia jatkuneen kiusaamisen. Tuolloin mietin sitä, että miksi väkivallalla sain aikaan jotain sellaista jota muilla keinoilla ei saatu aikaan eli esim. vanhempieni pitämillä puhutteluilla tms.

Minä taas pidän hyvin ymmärrettävänä sitä, että kilpailutilanne ja voitontahto nostattaa aikaan ihmisessä halun tehdä tekoja joille ei näe oikeutusta kilpailutilanteen ulkopuolella. Ainakin minä olin niin henkeen ja vereen kilpailija luonteeltani, että minun oli vaikea kuvitella, että olisin ollut antamatta kaikkeani ja tekemättä kaikkeani voiton eteen. Enkä ole ainoa laatuani vaan esim. erityisesti nuorempi Chris Chelios liikkui hyvin usein rajan toisella puolen pelatessaan rumasti taka-ajatuksenaan vain ja ainoastaan voitto ja oikeutus tehdä kaikkensa sen voiton eteen. Nyt minun on jopa hyvin vaikea harjoittaa kuntoliikuntaa, koska en näe siinä mitään mieltä - minulle kun urheilu on kokonaisuudessaan on/off -toimintaa ja silloin kun urheillaan tai kilpaillaan tehdään se aina ja kaikkialla täysillä ja tarkoituksena on oltava vain ja ainoastaan voitto sekä maksimaalinen suoritus ja sen eteen on jopa velvollisuus tehdä kaikkensa ja antaa kaikkensa.

En edes väitä, että tämä ajattelu olisi eettisesti ja moraalisesti terveellä pohjalla, tai että siinä olisi edes järkeä mutta silloin kun taistellaan se veren maku suussa niin luonteellani kaikki keinot ovat sallittuja ja lähes kaikki moraaliset pohdinnat joutuvat tylysti taka-alalle.

Haluan olla rehellinen ja kertoa sen millainen oikeasti olen, olen kuin janus-kasvoinen ihminen tai tohtori Jekyll ja mr Hyde.

vlad.

 

[Aunt Wang]

...

Kaukana tämä on urheilusta ja varsinkin urheiluhengestä... Samanlaista pelleilyä kuin se, että tuo norjalainen muija menettää mitalin jonkun mainoksen takia. Jos kerta nopeudesta ja ampumatarkkuudesta kilpaillaan, ja joku on siinä ylivertainen niin mainos suksissa ei muuta tätä saavutusta mihinkään, nopein on silti nopein ja kenelläkään ei pitäisi olla sanomista siihen.

Vlad. Saanen muistuttaa, että jääkiekossakin on lopulta kysymys siitä kumpi joukkue tekee enemmän maaleja. Se ei ole niin vakavaa, että joku ansaitsisi rampata leikkauksesta toiseen loppuikänsä vain sen takia että jollain pellellä on korkea kilpailuvietti.

 

[ms.qvist]

Kaukana tämä on urheilusta ja varsinkin urheiluhengestä... Samanlaista pelleilyä kuin se, että tuo norjalainen muija menettää mitalin jonkun mainoksen takia. Jos kerta nopeudesta ja ampumatarkkuudesta kilpaillaan, ja joku on siinä ylivertainen niin mainos suksissa ei muuta tätä saavutusta mihinkään, nopein on silti nopein ja kenelläkään ei pitäisi olla sanomista siihen.

En olekaan enää vuosikymmeniin uskonut mihinkään kirkasotsaiseen urheiluhenkeen vaan siihen, että urheilussa lopulta härskeimmät, ovelimmat ja röyhkeimmät voittavat ja saavat mainetta sekä kunniaa.

Vlad. Saanen muistuttaa, että jääkiekossakin on lopulta kysymys siitä kumpi joukkue tekee enemmän maaleja. Se ei ole niin vakavaa, että joku ansaitsisi rampata leikkauksesta toiseen loppuikänsä vain sen takia että jollain pellellä on korkea kilpailuvietti.

Meitä pellejä on moneen lähtöön, sitä ei käy kieltäminen!

Mutta joukkuetta voi auttaa muutoinkin kuin tekemällä niitä maaleja, vaikkapa estämällä vastustajan parasta pelaajaa tekemästä niitä maaleja ja tässä kohdin en koe tuskia jos tekoni seurauksena se vastustaja menettää mahdollisuuden tehdä maaleja tai pelata sarjan ratkaisevia pelejä.

Oikeastaan tämän tähden myös ymmärrän sellaisia pelaajia, jotka noudattavat ohjeistusta vaikka sitten kyseenalaisin keinoin, ja hyväksyn myös puolirikolliset tai jopa rikolliset taklaukset. Jos pelaisin kiekkoa ja vastustajan pelaaja sattuisi vilkaisemaan vääränä hetkenä väärään suuntaan ja sen myötä tarjoutuisi paikka taklata vastustaja telakalle niin mikään ei pidättelisi minua tekemästä tätä ja toistaalta taputtaisin käsiäni jos kannattamani joukkueen pelaaja näin tekisi. Samaten ymmärrän esim. kiekossa rajut kostot, rikolliset noudot ja vastustajan härnäämisen ottamaan turhia jäähyjä tekemällä puolilaittomia kolttosia etc.

En voi sanoa toimivani terveellä pohjalla kannattaessani tällaista toimintaa. Minulle urheilu on alue, jolla laittomuuksien avulla on mahdollista avata reittejä saavutuksiin joihin kenties laillisin keinoin ei olisi mahdollista päästä. Siksi hyväksyn dopinginkin.

vlad.

 

[Aunt Wang]

Mutta joukkuetta voi auttaa muutoinkin kuin tekemällä niitä maaleja, vaikkapa estämällä vastustajan parasta pelaajaa tekemästä niitä maaleja ja tässä kohdin en koe tuskia jos tekoni seurauksena se vastustaja menettää mahdollisuuden tehdä maaleja tai pelata sarjan ratkaisevia pelejä.

Sitä varten esim. jääkiekossa kentällä ovat hyökkääjien lisäksi myös puolustajat ja maalivahti. Esa Tikkanen ja Pavel Datsuyk ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten pelkällä puhumisella ja karvaamisella saa vastustajan pois pelistä ilman turhia loukkaantumisia.

En voi sanoa toimivani terveellä pohjalla kannattaessani tällaista toimintaa. Minulle urheilu on alue, jolla laittomuuksien avulla on mahdollista avata reittejä saavutuksiin joihin kenties laillisin keinoin ei olisi mahdollista päästä. Siksi hyväksyn dopinginkin.

Dopingia ei mielestäni voi rinnastaa toisen ihmisen vahingoittamiseen. Laittomuuksia kummatkin, mutta on myös paljon muita tekijöitä jotka pitää ottaa huomioon kun lähtee vertailemaan näitä asioita. Dopingia käyttäessäsi huijaat itseäsi ja niitä jotka kanssasi kilpailevat, mutta kun ajelet kilpailijan polven paskaksi voittamisen takia niin olet ylittänyt "rajan" jo liiankin törkeästi.