Dopingia ei mielestäni voi rinnastaa toisen ihmisen vahingoittamiseen. Laittomuuksia kummatkin, mutta on myös paljon muita tekijöitä jotka pitää ottaa huomioon kun lähtee vertailemaan näitä asioita. Dopingia käyttäessäsi huijaat itseäsi ja niitä jotka kanssasi kilpailevat, mutta kun ajelet kilpailijan polven paskaksi voittamisen takia niin olet ylittänyt "rajan" jo liiankin törkeästi.
Pidät rikollista peliä liian törkeänä rajan ylittämisenä mutta minä en näe asiaa enää siten. Jos hyväksyy dopingin kautta saatavan hyödyn ja edun, niin ei enää kovinkaan montaa askelta tarvitse ottaa "väärään suuntaan", jotta hyväksyy muidenkin lainalaisuuksien rikkomisen tavoiteltaessa voittoa ja pyrittäessä voittoon.
vlad.
Kiitos hyvin pohjustetusta vastauksesta.Niin ja vaikka olen valmis rikkomaan sääntöjä auttaakseni omaa joukkuettani voitoon, niin tässä tapauksessa käytän kyllä hiukan harkintaa eli jos minulle sanotaan, että ""ojennapa tuota vastustajaa oikein kunnolla" niin en nyt vedä täysillä kyynärpäällä vastapalloon ensimmäisenä vaan ojennus tapahtuu jollain toisella tavalla, tai jos joku pitää poistaa "muonavahvuudesta" niin mielummin vetelen polven paskaksi kuin taklaan päähän ja saan aikaan mahdollisesti elämän tuhoavan aivovamman. Se että joku joutuu päättämään uran polvivamman takia ei sureta minua tippaakaan, en siis kantaisi siitä sen suurempia tunnontuskia.
Mielestäni kaikissa urheilulajeissa pitäisi soveltaa huomattavasti nykyistä tiukempaa linjaa vastustajien ja kanssapelaajien kunnioituksen puutetta kohtaan. Ehkä tässä asiassa olen turhanpäiväinen idealisti, mutta reilun kamppailun arvo on mielestäni korkeampi kuin kaikin mahdollisin ja tarvittaessa myös vilpillisin keinoin saavutetun voiton arvo.
Pelasin myös ite salibandyveskarina. Ihmettelin aina miksi oikeastaan kaikki vastustajan veskarit olivat surkeita uikuttajia, parkujia sekä vellihousuja - pienestäkin hipaisusta oli jalkapallotyyliin henki menossa. Nythän se selvisi sitten, vittu mitä touhua.Kai Nu Laisen pelityyli sai hymyn huulille. Mukavaa että salibandykentällä on yhä rottia. Itsekin olin, ja vielä maalivahtina. Kuinka helppoa on oikeasti hankkia vastustajalle jäähy väittämällä mailan osuneen sormille kunhan vaan jaksaa maata naama lattiassa. Yhden ison rangaistuksen onnistuin hankkimaan hakiessani kaaripalloa seisten mv-alueen laidalta. Kärkikarvaaja juoksi selkäni takaa ja hyppäsi takajalkani yli hipaisten pohjettani. Siitä kun pudottautui polvilleen ja otti nilkasta kiinni niin vastustaja lähti jo räjähdysherkästä matsista ulos.
Myös maskimiehen kengännauhojen avaaminen, maalipaikassa vastustajan lavasta kiinniottaminen ja tolpan siirtäminen kädellä ollessani myöhässä tulivat selkärangasta. Ja me muuten voitettiin paljon. Toki sitä tuli tällä toiminnalla kerättyä jäähyminuutteja mutta ei niin paljon kuin vastustajalle.
Olen rotta.
Mä otin sen linjan etten reagoinut mitenkään vaikka kuinka mailalla iskettiin.
Sehän tekee sinusta vain tyhmän.
Nuo ovat kieltämättä nautinnollisia hetkiä. Ihan parhautta on tilanne, kun rotta saa itse maistaa reipasta rottailua, eikä tuomari huomaa. Tai tuomari näkee tilanteen, mutta koska luulee tietävänsä että nyt se saatanan voivottelija näyttelee taas, niin tuomari antaakin rotalle penaltia. Näitä saisi käydä useamminkin!Kieltämättä saan suurta nautintoa siitä kun joku tällainen pelikenttien "rotta" saa kunnolla kyytiä ja ihan oikean syyn itkuun. Silloin täälläkin "veti iloiseksi/hymyn naamalle" ja ollaan ketjun otsikon ytimessä.
Pelaan itsekin salibandya ja olen "voimahyökkääjä"
...
Nivelsiteiden pienikin venyminen tuntuu aika pahalta, jonka kaikki urheilua harrastaneet melko hyvin tietävät?!
Mutta näin jalomieleisesti tarjoan rottikselle tilaisuuden pyöriä taas kentän pinnassa, koska hän näemmää siitä niin pitää.
Kieltämättä saan suurta nautintoa siitä kun joku tällainen pelikenttien "rotta" saa kunnolla kyytiä ja ihan oikean syyn itkuun. Silloin täälläkin "veti iloiseksi/hymyn naamalle" ja ollaan ketjun otsikon ytimessä.
Tässä vaiheessa rotta on saavuttanut päämääränsä: vastustajalla on keittänyt sen verran yli, että ajatukset keskittyvät (enemmän tai vähemmän) rotalle kostamiseen ja hänen rikkomiseen. Tästä seuraava "kunnolla kyytiä antaminen" aiheuttaa sitten todennäköisesti pelikieltoa.
Kai Nu Laisen pelityyli sai hymyn huulille. Mukavaa että salibandykentällä on yhä rottia. Itsekin olin, ja vielä maalivahtina. Kuinka helppoa on oikeasti hankkia vastustajalle jäähy väittämällä mailan osuneen sormille kunhan vaan jaksaa maata naama lattiassa. Yhden ison rangaistuksen onnistuin hankkimaan hakiessani kaaripalloa seisten mv-alueen laidalta. Kärkikarvaaja juoksi selkäni takaa ja hyppäsi takajalkani yli hipaisten pohjettani. Siitä kun pudottautui polvilleen ja otti nilkasta kiinni niin vastustaja lähti jo räjähdysherkästä matsista ulos.
Myös maskimiehen kengännauhojen avaaminen, maalipaikassa vastustajan lavasta kiinniottaminen ja tolpan siirtäminen kädellä ollessani myöhässä tulivat selkärangasta.
No, et ole.Olen rotta.
Älä soita, jos et ole valmis vastaamaan. Tuomarit pitäisi poistaa urheilusta, etteivät sikailijat, teeskentelijät ja valehtelijat voi juosta selän taakse piiloon, kun pelin henki on oikaisemassa itse itseään.Itse en edelleenkään hyväksy mitään verilöylyjä tai muuta urheilun loppuelämäksi lopettavaa toimintaa, kuten esimerkiksi tämä vladin "suosima" tahallinen polven paskaksi rikkominen. Jos mun peliura loppuis johonkin vastaavaan, niin aivan varmasti kävisin kostamassa tämän vähintään yhtä pahasti vamman aiheuttajalle. Sitten on puntit tasan, kun molempien urheilut on urheiltu.
Olympiakiekko alkoi. Paljon hienoja maaleja ja yksilösuorituksia nähty jo, vaikka turnee vasta alussa. Kyllä tätä kannatti neljä vuotta odottaa. Itsellä oikeastaan into seurata näitä kisoja vasta kunnolla alkoi nyt kiekkoturneen alkaessa.
Täysin samaa mieltä! Kaikin tavoin hieno ja ansaittu voitto Latvialle.Jostain syystä diggailen ihan huimasti tuota Latvian äskeistä voittoa Sveitsistä. Ihan samoin kuin Ruotsin viime kevään MM-tylytystä näille, HMV-termin aivan uusiin kertaluokkiin vieville, kiekkotaviksille.
