Mainos

Venäjä hyökkää Ukrainaan

  • 11 185 942
  • 65 749

Baldrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pimeä Aitio
Vielä 2022 ajattelin tätä tosiaan Putinin Pyhänä Sotana. Viimeistään "presidentinvaalien" yhteydessä aloin ajatella, että itse asiassa jokaisen järjellisen venäläisen kuvittelisi toivovan sormet ristissä voittoa. Ainakin eliitin. Eliitin on pakko tajuta, että sodan lopettaminen ei ole minkäänlainen ratkaisu, koska se tulisi Venäjälle - ja heille - tavattoman kalliiksi. Heidän on oikeastaan pakko olla sodan kannalla. Kun edes koettaa ajatella, että miten he voisivat sumplia rauhan Ukrainan ja lännen kanssa niin, että tilanne voisi jotenkin palata normaaliksi... Hirveän vaikeaa.

Eli venäläiseen tapaan, huikataan pullosta lisää vodkaa, laitetaan silmät kiinni ja painetaan ladan kaasupoljinta, meni se sitten minne meni.

Länsi on minustakin tämän sodan heikoin lenkki. Valitettavaa Ukrainan kannalta.
Boldaus oma. Vastaus siihen, että miten Venäjä voisi palata normaaliin löytyy myös viestisi viimeisestä kappaleesta. Eli esim. Putin kylmäksi, sitten esitetään vähän länsimielistä ja tarjotaan samalla Ukrainalle reiluhko, mutta kuitenkin vähän alakanttiin menevä korvaus. Pidetään näennäisen demokraattiset vaalit, jonka voittaja on oikeasti jo etukäteen tiedossa ja tämä puhuu virkaanastujaisissaan vähän vapaudesta ja yhteistyöstä, sekä Venäjästä osana eurooppalaista perhettä, jonka kanssa pitää tulla toimeen. Sitten alkaakin jo Saksa ja Ranska syömään kädestä, sekä Nordstreamien kunnostus alkaa ja kassa kilkattaa. Sitten taas jonkun 5 vuoden päästä kohti alamäkeä, kun eivät saa itärajan takana mitään aikaan ja kansalta pitää kuitenkin kaikki taskuttaa rikkaiden kukkaroihin. Alkuun kuitenkin vähän yleistä palkankorotusta ja eläkkeiden parannuksia, niin eipä perus-iivanakaan ala liikaa nokkaa koputtamaan. Syytteet kyllä jostain yhteiskuntarauhan rikkomisesta ja veronkierrosta keksitään kaikille, joille meno ei kelpaa. Samat kaverit kaivetaan sitten naftaliinista, kun on taas resursseja koittaa uusia valloitusretkiä.
 

Baldrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pimeä Aitio

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Boldaus oma. Vastaus siihen, että miten Venäjä voisi palata normaaliin löytyy myös viestisi viimeisestä kappaleesta. Eli esim. Putin kylmäksi, sitten esitetään vähän länsimielistä ja tarjotaan samalla Ukrainalle reiluhko, mutta kuitenkin vähän alakanttiin menevä korvaus. Pidetään näennäisen demokraattiset vaalit, jonka voittaja on oikeasti jo etukäteen tiedossa ja tämä puhuu virkaanastujaisissaan vähän vapaudesta ja yhteistyöstä, sekä Venäjästä osana eurooppalaista perhettä, jonka kanssa pitää tulla toimeen. Sitten alkaakin jo Saksa ja Ranska syömään kädestä, sekä Nordstreamien kunnostus alkaa ja kassa kilkattaa. Sitten taas jonkun 5 vuoden päästä kohti alamäkeä, kun eivät saa itärajan takana mitään aikaan ja kansalta pitää kuitenkin kaikki taskuttaa rikkaiden kukkaroihin. Alkuun kuitenkin vähän yleistä palkankorotusta ja eläkkeiden parannuksia, niin eipä perus-iivanakaan ala liikaa nokkaa koputtamaan. Syytteet kyllä jostain yhteiskuntarauhan rikkomisesta ja veronkierrosta keksitään kaikille, joille meno ei kelpaa. Samat kaverit kaivetaan sitten naftaliinista, kun on taas resursseja koittaa uusia valloitusretkiä.
Pahimmillaan noin.

Sitten taas, vaikea uskoa, että jos Venäjä olisi valmis rauhaan, etteikö Ukraina haluaisi alueitaan Krimiä myöten takaisin. Ukrainassa ihmiset vaatisivat korvauksia ja omaiset sotarikollisia tilille. Ukrainan jälleenrakentaminen tulee tavattoman kalliiksi, ja jos Venäjä hinkuisi rauhaa, länsi haluaisi sen maksamaan.

Venäjä takavarikoi miljardikaupalla länsimaista omaisuutta. Vaikka rahalla on lyhyt muisti, niin ei se niin lyhyt ole, että 5-10 vuoden sisällä esimerkiksi Fortumin kaltaiset firmat olisivat valmiita taas kovasti investoimaan - siis senkään jälkeen, vaikka olisivat saaneet korvaukset menetetystä omaisuudesta Venäjän valtiolta. Koko venäjänkauppaa rakennettiin vuosikymmeniä, Neuvostoliiton ajoista lähtien.

Venäjän öljy ja kaasu ovat kyllä tärkeitä Euroopalle, mutta siihen ei haluta kyllä hirttäytyä kiinni, ei lyhyellä aikajänteellä: Venäjä ei millään tule pääsemään niihin toimitusmääriin eikä sillä hinnalla kuin ennen sotaa. Ja toisaalta taas, koska valtaosa venäläisistä asuu Uralin länsipuolella, niin Eurooppa on hirveän tärkeä Venäjälle itselleen. Voi se nyt jossain fantasioissa ajatella siirtävänsä katseet Kiinaan, mutta kun siinä on tuhansia kilometrejä tyhjää välissä asutuskeskusten välillä, niin voi tulla jossain vaiheessa ikävä sitä länsinaapuria.
 

tosiasia

Jäsen
Suosikkijoukkue
TuTo
No, Neuvostoliiton romahdusta oli vaikea nähdä ennakkoon. Oli kyllä puhetta siitä, että paine sisällä kasvaa, ja että painekattila nimeltään Neuvostoliitto joko pamahtaa tai tussahtaa.

Askelmerkkejä ei varmaan ole kellään. Ei ollut Neuvostoliitonkaan kanssa. Yksinkertaisesti vain asevarustelu ja talouden heikko tilanne veivät lopulta jättiläisen mennessään. Nyt Venäjä on käytännössä sotatilassa, toisin kuin Neuvostoliitto, joten oma oletukseni on, että se tulee näkymään taloudessa nopeammin.
Neuvostoliiton romahtamiseen oli varmasti monta syytä ja vaikea sitä oli tosiaan ennakoida. Itse näkisin kuitenkin, että yksi jopa merkittävin avaintekijä oli silloinen johtaja Mihail Gorbatšov. Gorba ei halunnut väkivaltaa ja uskoi järjestelmän kehittymiseen, eikä häätänyt Jeltsiniä. Jälkikäteen eläkkeellä Gorbakin taisi jossain haastattelussa todeta, että Jeltsin olisi pitänyt hoitaa kuvioista pois johonkin Siperiaan. Toisenlainen johtaja olisi saattanut surutta hiljentää Jeltsinin, kuten ja Neuvostoliitto saattaisi siten olla jopa yhä olemassa. Kiinallakin oli käännekohdassa lähes samoilla hetkillä vuonna 1989, mutta Tiananmenin aukion verilöyly hiljensi hallinnon vastustajat. Putin on tässä valossa vaikea syrjäytettävä, vaikka Venäjä romahtaisi aika syvällekin.

Nykyisessä Venäjän ja Ukrainan sotapelissä (taustalla jälleen Itä vs. Länsi ajattelu) meillä on tällä hetkellä kaksi kylmänsodan strategialla ajattelevaa johtajaa Putin ja Biden tekemässä isoja ja ratkaisevia päätöksiä. Nuorempiakin johtajia on nousemassa isoon rooliin varsinkin Euroopassa ja se voi muuttaa tilannetta ja sodan pelitapa-ajattelua tulevaisuudessa. Vieläkin puhutaan punaisista viivoista ja niiden ylittämisestä. Biden harkitsee kaikkea aseapua todella tarkkaan ja Putinkin varoo selvästi isompia eskalaatioita, vaikka puhuukin välillä ihan muuta. Joku voisi ehkä vähän ironisesti sanoa, että tässä näkyy vähän vastustajan kunnioitustakin ja pelkojakin on molemmin puolin sodan suhteen. Tulevaisuudessa johtajien vaihtuessa kylmänsodan strategiat saattavat vaihtua vielä ihan johonkin muuhun ja silloin panokset todennäköisesti nousevat. Sodan loppua on yhä vaikea ennustaa ja sota vaikuttaisi edelleen kestävän ainakin toiset 2 vuotta, vaikka Trump nousisi valtaan.
 

Baldrick

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pimeä Aitio
Pahimmillaan noin.

Sitten taas, vaikea uskoa, että jos Venäjä olisi valmis rauhaan, etteikö Ukraina haluaisi alueitaan Krimiä myöten takaisin. Ukrainassa ihmiset vaatisivat korvauksia ja omaiset sotarikollisia tilille. Ukrainan jälleenrakentaminen tulee tavattoman kalliiksi, ja jos Venäjä hinkuisi rauhaa, länsi haluaisi sen maksamaan.

Venäjä takavarikoi miljardikaupalla länsimaista omaisuutta. Vaikka rahalla on lyhyt muisti, niin ei se niin lyhyt ole, että 5-10 vuoden sisällä esimerkiksi Fortumin kaltaiset firmat olisivat valmiita taas kovasti investoimaan - siis senkään jälkeen, vaikka olisivat saaneet korvaukset menetetystä omaisuudesta Venäjän valtiolta. Koko venäjänkauppaa rakennettiin vuosikymmeniä, Neuvostoliiton ajoista lähtien.

Venäjän öljy ja kaasu ovat kyllä tärkeitä Euroopalle, mutta siihen ei haluta kyllä hirttäytyä kiinni, ei lyhyellä aikajänteellä: Venäjä ei millään tule pääsemään niihin toimitusmääriin eikä sillä hinnalla kuin ennen sotaa. Ja toisaalta taas, koska valtaosa venäläisistä asuu Uralin länsipuolella, niin Eurooppa on hirveän tärkeä Venäjälle itselleen. Voi se nyt jossain fantasioissa ajatella siirtävänsä katseet Kiinaan, mutta kun siinä on tuhansia kilometrejä tyhjää välissä asutuskeskusten välillä, niin voi tulla jossain vaiheessa ikävä sitä länsinaapuria.
Oma luotto Saksaan ja Ranskaan on ainakin aika alhainen (varsinkin EU-vaalien jälkeen), ja elän käsityksessä, että sielläkin ollaan valmiita palamaan hetimiten normaaliin, kun vain julkinen paine sallii. Ja heidän maissaan sehän sallii, vaikka rajat vedettäisiin nykyisille rintamalinjoille. Kotona kehuttaisiin diplomatian riemuvoittoa ja kolmannen maailmansodan välttämistä neuvotteluiden keinoin. Ukrainalle kulisseissa sanotaan, että tämän pitää kelvata ja sotilaallista tukea ei enää tule. Sitten vielä päälle kahmitaan kaikki infraprojektit Ukrainasta omille firmoille ja tuodaan omat pankit pyörittämään Ukrainaa. Vähän karrikoidusti näin, mutta vähintään samassa hengessä. Venäjä tietysti joutuu palauttamaan omaisuuden ja joku Saksakin on varmaan valmis jäämään takavarikoista hieman tappiollekin, kunhan halpa kaasu saadaan taas kulkemaan ja teollisuuden kustannuksia alas, sekä maa takaisin kasvukäyrälle.
 

adolf

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat & Haminan Palloilijat
Se, että odotetaan jotain Venäjän romahtamista, niin minusta tuota pitää pystyä perustelemaan vallitsevilla nykyhetken realiteeteilla. Mikä nykyajassa viittaa siihen, että näin tulisi tapahtumaan? Se että keskusteluun nostetaan jotain 1500-luvulla alkaneita sekasorron vuosia, (kuten tuossa aiemmin tehtiin), niin millä tämä muka perustellaan että Venäjälle kävisi nyt samoin?

Historia on historiaa syystä, eikä se ole mikään nykyhetken käyttöopas. Toki historiasta voi oppia, ja se tuo ymmärrystä, mutta silti pitää käsittää se, että tätä päivää me nyt eletään. Ja luoja paratkoon poliitikkojamme, jotta he ymmärtäisivät tämän.

Silloin kun Venäjän kaltaisen valtion kanssa ollaan sodassa, niin asioita ei voi pistää toiveajattelun varaan ja odottaa jotain mystistä romahtamista, joka ehkä jostain jotenkin tulee, jota kukaan ei kuitenkaan pysty määrittelemään. Venäjä pitää pystyä pakottamaan siihen, että se luovuttaa kaikki valtaamansa alueet takaisin. Ja se miten se pakottaminen tapahtuu, niin se käy tuolla taistelukentillä. Hyvä esimerkki näistä tarvittavista toimenpiteistä on tuo viimeinen USA:n apupaketti. Kun ne kivekset ihan oikeasti tuodaan pöytään, niin nyt nähdään tuolla Harkovan suunnalla se, että Venäjän eteneminen loppui kuin seinään. Ukraina sai roimasti kipeästi kaipaamaansa aseistusta ja erittäin vakavalta näyttänyt tilanne saatiin pysäytettyä.

Mistäs saataisiin sitten sellainen tahto ja sellaiset toimenpiteet, että Venäjää alettaisiin tuolla taistelukentillä vyöryttämään takaisin oikeille rajoille? Vapaaehtoisesti se ei anna neliömetriäkään takaisin. Valitettavasti tämmöisestä konkretian tason toimista ei ole nähtävissä vielä oikein mitään merkkejä. Jos nyt edes sen nämä Euroopan johtavat poliitikot ymmärtäisivät, että Venäjä itse katsoo olevansa sodassa meitä vastaan. Tästä olisi ihan hyvä lähteä liikkeelle, mutta onko tämä EU:ssa ja kansan parissa ymmärretty? No joissain maissa on ymmärretty paremmin, mutta valitettavan monissa ei oikein ollenkaan. Ja Kreml tietenkin käyttää tätä hyväkseen, kun se miettii siirtojaan tästä eteenpäin.

On totta, että Putin ei suunnitellut tämmöistä sotaa ja että hän on ajanut Venäjän hyvin kusiseen tilanteeseen. Mutta mikään ei viittaa tällä hetkellä siihen, että Venäjä ei kykenisi käymään tätä sotaa vielä usean vuoden ajan, eikä etenkään mitään niin totaalista luhistumista ole näköpiirissä, joka johtaisi siihen, että Venäjä vaan antaisi takaisin kaikki nuo alueet. Pitää muistaa se, että Venäjällä ihan helvetin iso osa kansasta ajattelee, kuten Putin ja se nyt ei vaan ole siellä ok, että tappio niin nöyryyttävällä tavalla tunnustettaisiin.

Sinällään allekirjoitan tuon kortin, josta puhutte, että jossain vaiheessa Venäjän sotilaat voivat vaan yksinkertaisesti kieltäytyä massoittain taistelemasta, kun kyllästyvät tuohon tapattamiseen. On se mahdollista, mutta ei sodassa sen kortin varaan voi kuitenkaan lähteä pelaamaan oikein mitään. Venäjällä johdetaan pelolla, ja siellä tuo taistelusta kieltäytyminen tarkoittaa parhaassakin tapauksessa todella pitkää reissua Siperiaan. Jos nyt siis oman teloituspataljoonan luodeilta satut välttymään.

Ensisijainen lähestymistapa pitäisi olla mielestäni se, että jos tosissaan Ukrainan halutaan saavan nuo kaikki alueet takaisin, niin toimenpiteiden pitää sitten myös olla sen mukaisia, että Ukraina tuolla taistelukentällä ne pystyy valtaamaan takaisin. Vielä ei ainakaan sellaisia toimenpiteitä olla nähty.

Trumpin hyvinkin mahdollinen uudelleenvalinta ja USA:n sisäpoliittinen sekasorto, sekä monessa Euroopan maassa nousevat hyvinkin ymmärtävästi Venäjään suhtautuvat poliittiset liikkeet. Laittaa mietityttämään, että missä maailma makaa lähivuosina.
 
Viimeksi muokattu:

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Ensisijainen lähestymistapa pitäisi olla mielestäni se, että jos tosissaan Ukrainan halutaan saavan nuo kaikki alueet takaisin, niin toimenpiteiden pitää sitten myös olla sen mukaisia, että Ukraina tuolla taistelukentällä ne pystyy valtaamaan takaisin. Vielä ei ainakaan sellaisia toimenpiteitä olla nähty.
Koko teksti hyvää pohdintaa, mutta tuossa se oleellinen tosiaan on. Viime kesän vastahyökkäys kertoi ihan konkreettisesti, mitkä ovat Ukrainan eväät alueita takaisin vallata isommassa mittakaavassa. Tilanne ei ole juurikaan muuttunut tuosta vajaan vuoden takaisesta, ainakaan parempaan suuntaan. Nyt Ukraina saa jo iskeä vapaammin Venäjän sisälle, mutta toisaalta sekä ammus- että miehistötilanne on viime vuotta heikompi. Totta kai itsekin haluaisin Ukrainan saavan kaikki alueensa takaisin, mutta tällä hetkellä tuntuu, että vähempikin voisi olla Ukrainalle voitto. Ei kuitenkaan mikään aselepo ilman EU- ja NATO- jäsenyyttä, silloin Venäjän uusi hyökkäys olisi vain ajan kysymys. Oikeat turvatakuut, niin tilanne voisi oikeasti alkaa vakiintua niille sijoille, missä rauhanteon hetkellä ollaan. Valitettavasti Euroopalla on pitkä henkinen matka noihin mainittuihin oikeisiin turvatakuisiinkin.
 

koukku

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP

Mielenkiintoinen juttu entisestä Venäjän unelmaparista.

Onko muuten yhtään venäläistä naisurheilijaa, joka on selvästi ottanut kielteisen kannan sotaa kohtaan? Onhan tuo kuvottavaa, että isänmaanpetturuus määritetään sen perusteella, oletko murhaajien ja raiskaajien kanssa samalla puolella.
 

eriatarka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Taas yksi esimerkki siitä, miksi sodan aloittaminen oli Venäjälle iso virhe:


"Ne jotka eivät kuole tai vammaudu fyysisesti, palaavat rintamalta kotiin sotamuistot syvällä sielussa. Se näkyy Novaja Gazetan mukaan väkivaltaisena käyttäytymisenä sekä lisääntyneenä huume- ja alkoholinkäyttönä."
 
Taas yksi esimerkki siitä, miksi sodan aloittaminen oli Venäjälle iso virhe:


"Ne jotka eivät kuole tai vammaudu fyysisesti, palaavat rintamalta kotiin sotamuistot syvällä sielussa. Se näkyy Novaja Gazetan mukaan väkivaltaisena käyttäytymisenä sekä lisääntyneenä huume- ja alkoholinkäyttönä."
Rajaa pitäisi vähän raottaa huumeiden salakuljettajille ja viinan viennille Venäjälle.
 

Nahkasohva

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Ronnie O'Sullivan, Sunderland
Taas yksi esimerkki siitä, miksi sodan aloittaminen oli Venäjälle iso virhe:


"Ne jotka eivät kuole tai vammaudu fyysisesti, palaavat rintamalta kotiin sotamuistot syvällä sielussa. Se näkyy Novaja Gazetan mukaan väkivaltaisena käyttäytymisenä sekä lisääntyneenä huume- ja alkoholinkäyttönä."
Aiheesta kiinnostuneille suosittelen Svetlana Aleksijevitšin kirjaa "Sinkkipojat", joka kertoo venäläisistä Afganistanin sodan veteraaneista. Todella karua luettavaa. Kirja on täynnä juuri samanlaisia kohtaloita kuin tuossa jutussa. Mikä merkityksellisintä, jo nyt Ukrainan sota on aiheuttanut Venäjälle yli kymmenkertaiset tappiot Afganistanin sotaan nähden, joten vastaavien kohtaloiden määräkin lienee yli kymmenkertainen. Vaikutukset yhteiskuntaan eivät voi olla mitään muuta kuin massiiviset.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Onko muuten yhtään venäläistä naisurheilijaa, joka on selvästi ottanut kielteisen kannan sotaa kohtaan? Onhan tuo kuvottavaa, että isänmaanpetturuus määritetään sen perusteella, oletko murhaajien ja raiskaajien kanssa samalla puolella.
Tuon jutun nainen on nähtävästi aina eniten isän tyttö.

Kannattaa pitää mahdollisen tulevan puolisonkin asia mielessään, vaikka samat mielipiteet näennäisesti appivanhempien kanssa jakaisikin.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Aiheesta kiinnostuneille suosittelen Svetlana Aleksijevitšin kirjaa "Sinkkipojat", joka kertoo venäläisistä Afganistanin sodan veteraaneista. Todella karua luettavaa. Kirja on täynnä juuri samanlaisia kohtaloita kuin tuossa jutussa. Mikä merkityksellisintä, jo nyt Ukrainan sota on aiheuttanut Venäjälle yli kymmenkertaiset tappiot Afganistanin sotaan nähden, joten vastaavien kohtaloiden määräkin lienee yli kymmenkertainen. Vaikutukset yhteiskuntaan eivät voi olla mitään muuta kuin massiiviset.

Tuo kirja on hyllyssä odottamassa lukuvuoroaan.

Tuohon vielä sellainen lisäys, että ymmärtääkseni Afganistanin sodassa muut Neuvostotasavallat olivat niitä enemmän edustettuja, ja Venäjä pääsi helpommalla. Siinä mielessä tämä sota vaikuttanee vielä huomattavasti enemmän Venäjään kuin tuossa ansiokkaassa arviossasi esitit. Toki vähemmistökansallisuudet ovat nytkin yliedustettuina, mutta sehän on vain omiaan luomaan niitä toivottavia sisäisiä jännitteitä.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Se, että odotetaan jotain Venäjän romahtamista, niin minusta tuota pitää pystyä perustelemaan vallitsevilla nykyhetken realiteeteilla. Mikä nykyajassa viittaa siihen, että näin tulisi tapahtumaan? Se että keskusteluun nostetaan jotain 1500-luvulla alkaneita sekasorron vuosia, (kuten tuossa aiemmin tehtiin), niin millä tämä muka perustellaan että Venäjälle kävisi nyt samoin?

Historia on historiaa syystä, eikä se ole mikään nykyhetken käyttöopas. Toki historiasta voi oppia, ja se tuo ymmärrystä, mutta silti pitää käsittää se, että tätä päivää me nyt eletään. Ja luoja paratkoon poliitikkojamme, jotta he ymmärtäisivät tämän.

Silloin kun Venäjän kaltaisen valtion kanssa ollaan sodassa, niin asioita ei voi pistää toiveajattelun varaan ja odottaa jotain mystistä romahtamista, joka ehkä jostain jotenkin tulee, jota kukaan ei kuitenkaan pysty määrittelemään. Venäjä pitää pystyä pakottamaan siihen, että se luovuttaa kaikki valtaamansa alueet takaisin. Ja se miten se pakottaminen tapahtuu, niin se käy tuolla taistelukentillä. Hyvä esimerkki näistä tarvittavista toimenpiteistä on tuo viimeinen USA:n apupaketti. Kun ne kivekset ihan oikeasti tuodaan pöytään, niin nyt nähdään tuolla Harkovan suunnalla se, että Venäjän eteneminen loppui kuin seinään. Ukraina sai roimasti kipeästi kaipaamaansa aseistusta ja erittäin vakavalta näyttänyt tilanne saatiin pysäytettyä.

Mistäs saataisiin sitten sellainen tahto ja sellaiset toimenpiteet, että Venäjää alettaisiin tuolla taistelukentillä vyöryttämään takaisin oikeille rajoille? Vapaaehtoisesti se ei anna neliömetriäkään takaisin. Valitettavasti tämmöisestä konkretian tason toimista ei ole nähtävissä vielä oikein mitään merkkejä. Jos nyt edes sen nämä Euroopan johtavat poliitikot ymmärtäisivät, että Venäjä itse katsoo olevansa sodassa meitä vastaan. Tästä olisi ihan hyvä lähteä liikkeelle, mutta onko tämä EU:ssa ja kansan parissa ymmärretty? No joissain maissa on ymmärretty paremmin, mutta valitettavan monissa ei oikein ollenkaan. Ja Kreml tietenkin käyttää tätä hyväkseen, kun se miettii siirtojaan tästä eteenpäin.

On totta, että Putin ei suunnitellut tämmöistä sotaa ja että hän on ajanut Venäjän hyvin kusiseen tilanteeseen. Mutta mikään ei viittaa tällä hetkellä siihen, että Venäjä ei kykenisi käymään tätä sotaa vielä usean vuoden ajan, eikä etenkään mitään niin totaalista luhistumista ole näköpiirissä, joka johtaisi siihen, että Venäjä vaan antaisi takaisin kaikki nuo alueet. Pitää muistaa se, että Venäjällä ihan helvetin iso osa kansasta ajattelee, kuten Putin ja se nyt ei vaan ole siellä ok, että tappio niin nöyryyttävällä tavalla tunnustettaisiin.

Sinällään allekirjoitan tuon kortin, josta puhutte, että jossain vaiheessa Venäjän sotilaat voivat vaan yksinkertaisesti kieltäytyä massoittain taistelemasta, kun kyllästyvät tuohon tapattamiseen. On se mahdollista, mutta ei sodassa sen kortin varaan voi kuitenkaan lähteä pelaamaan oikein mitään. Venäjällä johdetaan pelolla, ja siellä tuo taistelusta kieltäytyminen tarkoittaa parhaassakin tapauksessa todella pitkää reissua Siperiaan. Jos nyt siis oman teloituspataljoonan luodeilta satut välttymään.

Ensisijainen lähestymistapa pitäisi olla mielestäni se, että jos tosissaan Ukrainan halutaan saavan nuo kaikki alueet takaisin, niin toimenpiteiden pitää sitten myös olla sen mukaisia, että Ukraina tuolla taistelukentällä ne pystyy valtaamaan takaisin. Vielä ei ainakaan sellaisia toimenpiteitä olla nähty.

Trumpin hyvinkin mahdollinen uudelleenvalinta ja USA:n sisäpoliittinen sekasorto, sekä monessa Euroopan maassa nousevat hyvinkin ymmärtävästi Venäjään suhtautuvat poliittiset liikkeet. Laittaa mietityttämään, että missä maailma makaa lähivuosina.
Länsimaailman pitäisi alkaa aktiivisesti edistää itänaapurimme luhistumista kun siellä olisi kuitenkin täysin mahdollista puskea vastapropagandaa alamaisten naamalle. Sodan alkuvaiheessahan vaikutettiinkin suoraan naapurin alamaisiin kertomalla mm. kansallisten tv-kanavien kaapatuissa lähetyksissä että terroristiraiskaajat käyvät ihan oikeaa totaalista kansanmurhasotaa eikä niitä Ukrainaan haluta, virhearvio oli siinä kun kuviteltiin että naapurin alamaisia kiinnostaisi tuo. Toisaalta virhearvio oli helppoa tehdä kun naapurin paskanaamat julistivat sitä puhtaan valheellista viestiä jostain suuresta isänmaallisesta erikoisoperaatiosta kourallista "natseja" vastaan tjsp., lännessä (tai esimerkiksi Anonymousin toimistolla) ei vaan tajuttu että naapurissa alamaiset ihan hyvin voivat tietää asioiden oikean laidan, mutta julistavat silti uskovansa siihen läpimätään valtiopropagandaan jota niille syötetään, koska se on oleellinen osa heidän yhteiskuntasopimusta.

Nyt siis samaan tapaan viestiä suoraan naapurin alamaisille, mutta reilusti shokeeraavampana ja ihan puhtaasti vaikka sinne syvimpään salaliittopäätyyn ammentaen. Kerrankin naapurin opit käyttöön niitä vastaan, roiskitaan perkeleellisellä volyymillä paskaa seinään niin väkisin jotain aina tarttuu. Voisi hyödyntää myös mm. deepfakea jossa despoottitonttu tai lähipiirinsä edustajat touhuilevat kaikenlaista "epävenäläistä" ihan lähtien niistä syvimmän päädyn liskojuutalaispedofiilien orgioista itse pelsebubin kanssa ortodoksikatedraalissa. Vähän vähemmän sekopäisiä varten sitten jotain kevyempää materiaalia.
Koko teksti hyvää pohdintaa, mutta tuossa se oleellinen tosiaan on. Viime kesän vastahyökkäys kertoi ihan konkreettisesti, mitkä ovat Ukrainan eväät alueita takaisin vallata isommassa mittakaavassa. Tilanne ei ole juurikaan muuttunut tuosta vajaan vuoden takaisesta, ainakaan parempaan suuntaan. Nyt Ukraina saa jo iskeä vapaammin Venäjän sisälle, mutta toisaalta sekä ammus- että miehistötilanne on viime vuotta heikompi. Totta kai itsekin haluaisin Ukrainan saavan kaikki alueensa takaisin, mutta tällä hetkellä tuntuu, että vähempikin voisi olla Ukrainalle voitto. Ei kuitenkaan mikään aselepo ilman EU- ja NATO- jäsenyyttä, silloin Venäjän uusi hyökkäys olisi vain ajan kysymys. Oikeat turvatakuut, niin tilanne voisi oikeasti alkaa vakiintua niille sijoille, missä rauhanteon hetkellä ollaan. Valitettavasti Euroopalla on pitkä henkinen matka noihin mainittuihin oikeisiin turvatakuisiinkin.
Toisaalta Ukraina pakotettiin vastaiskuun yhtäaikaisesti liian aikaisin ja liian myöhään. Ukrainalle ei toimitettu materiaalia ajallaan että olisivat voineet hönkiä vapaata tasankoa pitkin Mustallemerelle, mutta toisaalta kun vihdoin sivistysmaailma pääsi irti pakko-oireisesta hirttäytymisestä ainoastaan kevyiden tai 100% puolustuksellisten aseiden ja kaluston lähettämiseen, oli naapuri ehtinyt miinoittaa ne tasangot ja Ukraina painostettiin silti hyökkäämään kun niillä nyt oli niitä höökivaunuja. Mikään sivistysmaailman doktriiniin pohjautuva armeija ei todennäköisesti olisi noista lähtökohdista puskenut ainakaan tunnustelyhyökkäyksiä pidemmälle, kun ilmaherruus tai edes riittävä kaukovaikutus/lamautuskyky puuttui vaikka sinänsä keihäänkärjellä materiaali olisikin ollut riittävää ja ajantasaista, olettaen ettei koko sodankäynti perustu kaluston puolesta ulkopuolisten lahjoittajien "hyväntahtoisuuteen".

Esimerkiksi Suomen asevoimilla ei varmaankaan olisi mennyt juurikaan paremmin tuo vastahyökkäys, paitsi että kalusto- ja miehistötappioita olisi varmastikin lähdetty minimoimaan lopettamalla pusku heti kun kalustotoimittajat olisivat tyytyväisiä siihen että kyllä ne nyt yritti ja ei ole onnistumassa. Sinänsä tuohon aikaan oli luonnollisesti edelleen täysin perseestä että Ukrainaa painostettiin sekä hyökkäämään että pidättäytymään hyökkäämisestä, koska terroristiraiskaajien takalinjat olivat sivistysmaailman "punaisten viivojen" suojaamina täysin turvassa sodan vaikutuksilta.
Rajaa pitäisi vähän raottaa huumeiden salakuljettajille ja viinan viennille Venäjälle.
Eiköhän nuo rajat ole ihan yhtä auki kuin aina ennenkin. Naapurissa huumekauppaa pyöritetään lopunviimein fsb:n/silovikkien toimesta, mikä on luonnollisesti näennäisen ristiriitaista kun muistetaan miten pää punaisena siellä vaaditaan huumausainerikollisten teloituksia ja ollaan muutenkin kovasti jumalisia olevinaan, mutta sitten kun muistaa millaisesta absurdistanista on kyse, niin täysin loogista ja luonnollista. Naapuri saa myös tuotettua isoille massoille tarkoitetut krokodilit ja muut teollisuusmyrkyt ihan omatoimisesti ilman ulkomaankauppaa. Jos joku siellä on kärsinyt sodan aikana huumepuutetta, niin länsituontikokaiinia käyttävä huippueliitti, mutta eiköhän niille tule lähetykset diplomaattipostissa kuten ennenkin.
 

Mr. Tasuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Palloseura, Avalanche
Tuohon ylläolevaan keskusteluun liittyen, sain kahden vuoden tauon jälkeen yhteyden yhteen koulutettuun mukavaan venäläiseen naiseen. Hän oli poistanut puhelimestaan Messengerin, joten yhteydenpito ei ollut tämän takia onnistunut. Alla hänen vastaus, kun kysyin miten sota vaikuttaa hänen ympärillään:

Oh, it's tough question. War affects on our society a lot.

Some of my friends leave the country, one of them get under forced conscription, some of them goes there willingly by sighning a contract with military forces - some really believes that they shows their patriotism this way, some because of the money (for average person in Russia it's extremely big money and a lot of social privileges for them and their families)

And we have all this streams inside society, they collide all the times.

I met that concripted guy, when he was on leave, he is totally different person now, it's difficult to describe... It feels like a teenager became a very old man in 1 year.
 

Jymäkkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, NY Rangers, Ketterä, Saksa (futis), IPV
Toisaalta Ukraina pakotettiin vastaiskuun yhtäaikaisesti liian aikaisin ja liian myöhään. Ukrainalle ei toimitettu materiaalia ajallaan että olisivat voineet hönkiä vapaata tasankoa pitkin Mustallemerelle, mutta toisaalta kun vihdoin sivistysmaailma pääsi irti pakko-oireisesta hirttäytymisestä ainoastaan kevyiden tai 100% puolustuksellisten aseiden ja kaluston lähettämiseen, oli naapuri ehtinyt miinoittaa ne tasangot ja Ukraina painostettiin silti hyökkäämään kun niillä nyt oli niitä höökivaunuja. Mikään sivistysmaailman doktriiniin pohjautuva armeija ei todennäköisesti olisi noista lähtökohdista puskenut ainakaan tunnustelyhyökkäyksiä pidemmälle, kun ilmaherruus tai edes riittävä kaukovaikutus/lamautuskyky puuttui vaikka sinänsä keihäänkärjellä materiaali olisikin ollut riittävää ja ajantasaista, olettaen ettei koko sodankäynti perustu kaluston puolesta ulkopuolisten lahjoittajien "hyväntahtoisuuteen".

Esimerkiksi Suomen asevoimilla ei varmaankaan olisi mennyt juurikaan paremmin tuo vastahyökkäys, paitsi että kalusto- ja miehistötappioita olisi varmastikin lähdetty minimoimaan lopettamalla pusku heti kun kalustotoimittajat olisivat tyytyväisiä siihen että kyllä ne nyt yritti ja ei ole onnistumassa. Sinänsä tuohon aikaan oli luonnollisesti edelleen täysin perseestä että Ukrainaa painostettiin sekä hyökkäämään että pidättäytymään hyökkäämisestä, koska terroristiraiskaajien takalinjat olivat sivistysmaailman "punaisten viivojen" suojaamina täysin turvassa sodan vaikutuksilta.
.
Ei Ukrainalla vieläkään ole sellaista kykyä tai edes määrää aseistusta, että nuo Venäjän linjat pystyttäisiin läpäisemään. Edes sitten kun hävittäjät pelissä, niin ei noilla hyökkäyksessä tarvittavaa ilmatukea synny riittävästi, luultavasti joutuvat noita säästelemään vielä, eli puolustuksellisiin tehtäviin käytetään riskejä varoen. Mutta kyllä uudet kyvyt ovat Venäjän höökimisen aika lailla stopanneet, eli on tässä paljon posiakin viime kuukausina tapahtunut.
 

Euro71

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, olosuhdesyistä HIFK
Se, että odotetaan jotain Venäjän romahtamista, niin minusta tuota pitää pystyä perustelemaan vallitsevilla nykyhetken realiteeteilla. Mikä nykyajassa viittaa siihen, että näin tulisi tapahtumaan? Se että keskusteluun nostetaan jotain 1500-luvulla alkaneita sekasorron vuosia, (kuten tuossa aiemmin tehtiin), niin millä tämä muka perustellaan että Venäjälle kävisi nyt samoin?
Niin, siis... Kun itse puhun aiheesta, koetan aina muistuttaa lukijoita siitä, että missä kontekstissa puhun, mutta arvattavasti se ei tietenkään jokaiseen postaukseen tule. Joten kerrataan näiltä osin:

Sota on vielä vaiheessa. Kun sota on vaiheessa, niin sen lopputulemasta ei kellään ole 100% tietoa, ei varsinkaan meillä taviksilla, kun meillä ei ole pääsyä sodan todelliseen tilanteeseen. Se on asia, joka on vain hyväksyttävä.

Mutta emme olisi ihmisiä, jos emme koettaisi ennakoida tapahtumia. Niinpä me tälläkin palstalla luomme mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita, ja keskustelemme niistä: mikä on skenaarion toteutumisen todennäköisyys? Mitkä seikat johtaisivat skenaarion toteutumiseen? Mitkä nykyiset tekijät tukevat skenaarion toteutumista, mitkä puolestaan ovat sitä vastaan? Ja niin edelleen.

Minä itse koetan omalta osaltani muistuttaa keskustelijoita siitä, että sota on aika kokonaisvaltainen tapahtuma. Tämä tarkoittaa sitä, että sodan lopputulema ei ole täysin kiinni rintamatilanteesta, vaan on seurattava myös "ulkosodallisia" tapahtumia. Toisaalta koetan omalta osaltani muistuttaa siitä, että tästä huolimatta sota yleensä ratkaistaan taistelukentällä: tämä ratkaisu ei vain ole ihan niin selkeäpiirteinen kuin voisi odottaa. Sotien ratkaisutaistelut eivät usein itsekseen tuo suoraan voittoa tai tappiota, vaan ne ovat taisteluja, jotka määrittelevät tulevat tapahtumat: onnistunut läpimurto tai onnistunut läpimurron estäminen johtavat taistelutapahtumiin, jotka lopulta ratkaisevat sodan.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sitä, että rintamatilanteen osalta koetan toppuutella sekä liiallisesta optimismista että liiallisesta pessimismistä. Rintamatilanteen muutokset ovat tietysti tärkeitä tapahtumia, samoin toki sekin, ettei rintamatilanne muutu yrityksistä huolimatta. Nämä tapahtumat ovat silti osa kokonaiskuvaa.

Tämän kokoluokan sotaa ei ole hetkeen käyty, ja se mikä erottaa tämän sodan vähän aikaisemmista isoista yhteenotoista, on sodan ajallinen kesto. Suurvallat pystyvät käymään matalamman intensiteetin sotaa pitkään (esim. Vietnam, Afganistan 80-luvulla, Afganistan 00-luvulla). Suurvallat pystyvät käymään isoja sotia hetken aikaa, kuten Persianlahden sota ja Irakin sota, joissa molemmissa itse sota kesti vajaan vuoden: Persianlahden sota n. 6 kk, Irakin sodan miehitysvaihe pari kuukautta (ja siitä matalan intensiteetin sotana 8 vuotta).

Mutta jos puhutaan ajallisesti pitkästä, aktiivisesta, ison mittakaavan sodasta, niin lähimmät esimerkit tulevat ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta. Kummassakin "megatapahtumassa" sotaa käytiin noin 5 vuotta: WWI 1914-1918, WWII 1939-1944.

Tuolta pohjalta voidaan odottaa, että sotatoimien ratkaisuvaiheet tullaan näkemään parin vuoden sisään. Tuolta pohjalta voidaan myös hahmotella lopputulemia, tarkastelemalla maailmansotien osapuolten lopullisia kohtaloita.

Kun siis puhun Venäjän romahtamisesta, tarkoitan mahdollista skenaariota sodan lopputuloksena. Olen pitkään sanonut, että tämä sota loppuu sitten, kun Venäjä sen lopettaa: yksinkertaisesti vain sota jatkuu tavalla tai toisella täsmälleen niin kauan kun Venäjä sitä jatkaa. Venäjä lopettaa sodan vain kahdessa tapauksessa: (1) se saa tahtonsa läpi, kaadettua Ukrainan hallinnon ja alistettua sen etupiirikseen, (2) se ei pysty enää jatkamaan sitä, ei edes matalalla intensiteetillä.

Minusta molemmat skenaariot ovat tällä hetkellä mahdollisia. Niiden todennäköisyyksistä voidaan keskustella eli en mene sanomaan, että toinen on todennäköisempi kuin toinen. Voidaan myös keskustella siitä, että mitkä tekijät johtavat mihinkin lopputulemaan ja mitä kautta. Esimerkiksi kakkosskenaariossa voi olla edessä sellainenkin jakso, jossa sota jatkuu matalalla intensiteetillä rintamalinjojen pysyessä paikallaan, tai sota saattaa jopa jäätyä rintamalinjoille niin, ettei laukauksiakaan juuri enää vaihdeta. Se on minusta kuitenkin vain sodan vaihe - ei sen lopputulema.

Maailmansotien perusteella voi sanoa, että ison sodan jäljiltä osapuolten talous on heikossa kunnossa. Voidaan myös sanoa se, että sota on loppunut kun sen jatkaminen on käynyt mahdottomaksi, vaikka edessä on olleet vielä kovemmat ja kurjemmat ajat. Tästä syystä tarkkailen mielenkiinnolla Venäjän taloustilannetta. Vaikka siihen ei tietenkään ole suoraa näkymää, niin koetan silti hahmotella sitä, miten sodan käyminen kokonaisuudessaan näkyy Venäjällä - se on rintamatilanteen lisäksi se toinen iso tekijä sotien lopputuloksessa.

Historia on historiaa syystä, eikä se ole mikään nykyhetken käyttöopas. Toki historiasta voi oppia, ja se tuo ymmärrystä, mutta silti pitää käsittää se, että tätä päivää me nyt eletään. Ja luoja paratkoon poliitikkojamme, jotta he ymmärtäisivät tämän.
Näinpä. Toivottavasti tuo ylempi katsaukseni valottaa sitä, kuinka itse katselen tapahtumia ja miten sovellan siihen historian perspektiiviä.

Silloin kun Venäjän kaltaisen valtion kanssa ollaan sodassa, niin asioita ei voi pistää toiveajattelun varaan ja odottaa jotain mystistä romahtamista, joka ehkä jostain jotenkin tulee, jota kukaan ei kuitenkaan pysty määrittelemään.
Näin on.

Venäjä pitää pystyä pakottamaan siihen, että se luovuttaa kaikki valtaamansa alueet takaisin.
Näin on, mutta tämä pakottaminen voi tapahtua monella tavalla.

Ja se miten se pakottaminen tapahtuu, niin se käy tuolla taistelukentillä.
Ei kokonaan, ei minun mielestäni. Rintamatilanteella on taatusti merkitystä, ja sillä on iso merkitys! Onnistuneet operaatiot poikivat lisää onnistumisia, ja rintamatilanteen muutos suuntaan tai toiseen aiheuttaa toiselle osapuolelle isoa painetta, ja toiselle osapuolelle suurta ahdinkoa. Myös rintamatilanteen pysyminen paikallaan on tekijä, joka vaikuttaa sodan kulkuun.

Venäjää on vaikea saada pakotettua ulos sodasta. Se johtuu siitä, että ydinaseidensa takia sitä ei voi miehittää tai lyödä perinteisin menetelmin. Tästä syystä sotaa seurataan suurella mielenkiinnolla yhdessä jos toisessakin maassa, ja tästä syystä Venäjän mahdollinen voitto poikisi paljon isompia ja rajumpia maailmanpoliittisia tapahtumia, "isojen poikien" ottaessa oikeus omiin käsiinsä ja lähtiessä korjaamaan "historiallisia vääryyksiä".

Hyvä esimerkki näistä tarvittavista toimenpiteistä on tuo viimeinen USA:n apupaketti. Kun ne kivekset ihan oikeasti tuodaan pöytään, niin nyt nähdään tuolla Harkovan suunnalla se, että Venäjän eteneminen loppui kuin seinään. Ukraina sai roimasti kipeästi kaipaamaansa aseistusta ja erittäin vakavalta näyttänyt tilanne saatiin pysäytettyä.
Näin on!

Mistäs saataisiin sitten sellainen tahto ja sellaiset toimenpiteet, että Venäjää alettaisiin tuolla taistelukentillä vyöryttämään takaisin oikeille rajoille? Vapaaehtoisesti se ei anna neliömetriäkään takaisin. Valitettavasti tämmöisestä konkretian tason toimista ei ole nähtävissä vielä oikein mitään merkkejä. Jos nyt edes sen nämä Euroopan johtavat poliitikot ymmärtäisivät, että Venäjä itse katsoo olevansa sodassa meitä vastaan. Tästä olisi ihan hyvä lähteä liikkeelle, mutta onko tämä EU:ssa ja kansan parissa ymmärretty? No joissain maissa on ymmärretty paremmin, mutta valitettavan monissa ei oikein ollenkaan. Ja Kreml tietenkin käyttää tätä hyväkseen, kun se miettii siirtojaan tästä eteenpäin.
Juuri näin.

On totta, että Putin ei suunnitellut tämmöistä sotaa ja että hän on ajanut Venäjän hyvin kusiseen tilanteeseen. Mutta mikään ei viittaa tällä hetkellä siihen, että Venäjä ei kykenisi käymään tätä sotaa vielä usean vuoden ajan, eikä etenkään mitään niin totaalista luhistumista ole näköpiirissä, joka johtaisi siihen, että Venäjä vaan antaisi takaisin kaikki nuo alueet. Pitää muistaa se, että Venäjällä ihan helvetin iso osa kansasta ajattelee, kuten Putin ja se nyt ei vaan ole siellä ok, että tappio niin nöyryyttävällä tavalla tunnustettaisiin.
Tuolla ylempänä tein lyhyen katsauksen siihen, mitä historian pohjalta voi olla odotettavissa. Ei, en minä usko, että Venäjä pystyy käymään tätä sotaa tällä intensiteetillä vielä vuosia. Valitettavasti sille ei toisaalta sovi sekään, että se koettaisi madaltaa sodan intensiteettiä: matalamman intensiteetin sotaa kun osapuolet pystyvät jatkamaan vuosikausia, ja se puolestaan ei missään muodossa sovi Venäjälle.

Kansa ehdottomasti ajattelee valtaosin kuten Putin. Ja se on minusta siinä oikeassa, koska se askel, josta ei ole enää paluuta entiseen, otettiin jo 2022 keväällä. Nyt ei auta kuin katsoa, mitä tuleman pitää, ja jos venäläinen haluaa itselleen ja kotimaalleen siedettävää lopputulosta, niin sota on vain voitettava, tavalla tai toisella.

Sinällään allekirjoitan tuon kortin, josta puhutte, että jossain vaiheessa Venäjän sotilaat voivat vaan yksinkertaisesti kieltäytyä massoittain taistelemasta, kun kyllästyvät tuohon tapattamiseen. On se mahdollista, mutta ei sodassa sen kortin varaan voi kuitenkaan lähteä pelaamaan oikein mitään. Venäjällä johdetaan pelolla, ja siellä tuo taistelusta kieltäytyminen tarkoittaa parhaassakin tapauksessa todella pitkää reissua Siperiaan. Jos nyt siis oman teloituspataljoonan luodeilta satut välttymään.
Tuskin venäläiset sotilaat kieltäytyvät tai pystyvät kieltäytymään taistelemasta. Tuollainen skenaario tapahtuu silloin, jos keskusjohto syystä tai toisesta katoaa - tai ainakin minä puhuin tällaisesta. Silloin ollaan tilanteessa, jossa rintaman johdolle ei enää tule käskyjä ja määräyksiä, ja silloin sota väistämättä loppuu. Eli siis syy-seuraus -suhde on toisin päin: ensin katoaa keskusjohto, sitten katoaa sota.

Ensisijainen lähestymistapa pitäisi olla mielestäni se, että jos tosissaan Ukrainan halutaan saavan nuo kaikki alueet takaisin, niin toimenpiteiden pitää sitten myös olla sen mukaisia, että Ukraina tuolla taistelukentällä ne pystyy valtaamaan takaisin.
Ehdottomasti näin! Paineen antaminen rintamalla näkyy suoraan siinä, kuinka pitkään tässä vielä joudutaan sotimaan. Mitä isompi paine, sen nopeammin sota on ohi.

Vielä ei ainakaan sellaisia toimenpiteitä olla nähty.
Juuri näin.

Trumpin hyvinkin mahdollinen uudelleenvalinta ja USA:n sisäpoliittinen sekasorto, sekä monessa Euroopan maassa nousevat hyvinkin ymmärtävästi Venäjään suhtautuvat poliittiset liikkeet. Laittaa mietityttämään, että missä maailma makaa lähivuosina.
Ehdottomasti juuri näin. Länsi itse on iso epävarmuustekijä tässä kuviossa, ja siksi sodan ratkaisua olisi hyvä koettaa saada ennemmin kuin myöhemmin.

Toivottavasti tämä selkiytti näkökulmaani asiaan!
 

Murkula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Maajoukkueet,Tappara,NY Rangers,Juniori- SaPKo
Aiheesta kiinnostuneille suosittelen Svetlana Aleksijevitšin kirjaa "Sinkkipojat", joka kertoo venäläisistä Afganistanin sodan veteraaneista. .

Menee jo vähän off topic mutta minulla oli joitan vuosia sitten töissä virolainen vanhempi mies, joka puhui myös suomea ja venäjää. Kerran kahvitauolla miehet juttelivat inttijuttuja ja joku kysyi onko Vaino käynyt armeijaa niin vastasi että, "on neuvostoliitossa ja sen jälkeen ollut Afganistanin sodassa, mutta ei kiinnosta niistä puhua"

Kyseessä oli hyvin mukava sosiaalinen ja iloinen mies, kerran kaverin piti päästä lääkäriin ja lähdin viemään häntä itse niin siinä matkalla sitten vähän kertoi millaisia juttuja Afganistanissa sattui ja miten lähellä hengenlähtö oli kun parin kaverinsa kanssa selvisi siinä missä toistakymmentä kaveria jäi niille sijoilleen.

Aika vähissä oli Neuvostoliittoa ja sitäkin sotaa ylistävät sanat niissä kertomuksissa, mutta jotenkin se muotoili että se oli armeijan jälkeen vähän pakkorako osallistua halusi tai ei.
 
Viimeksi muokattu:

Ann Arbor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Neuvostoliiton 1980-luvun Afganistanin sodan veteraaneja on Wikipedian mukaan Virossa edelleen 800-900, joten montaa virolaisperhettä neljänkymmenen vuoden takainen sota on koskettanut ja koskettaa edelleen. Myös Tsernobylin raivaustöissä samaan aikaan oli virolaisia.

Tahtomattaanhan Viro tähän kaikkeen joutui ja selittää yhtä lailla maan realistista suhtautumista Venäjään.
 

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Ei Ukrainalla vieläkään ole sellaista kykyä tai edes määrää aseistusta, että nuo Venäjän linjat pystyttäisiin läpäisemään. Edes sitten kun hävittäjät pelissä, niin ei noilla hyökkäyksessä tarvittavaa ilmatukea synny riittävästi, luultavasti joutuvat noita säästelemään vielä, eli puolustuksellisiin tehtäviin käytetään riskejä varoen. Mutta kyllä uudet kyvyt ovat Venäjän höökimisen aika lailla stopanneet, eli on tässä paljon posiakin viime kuukausina tapahtunut.
Juu ei se sotilaallinen läpimurto mitenkään helpolla ainakaan tulisi vieläkään, eikä sitä toki helpota viime vuonna pakotetulla puskemisella menetetty kalusto ja miehistö. Toisaalta laajemmat tekniset mahdollisuudet yhdistettynä vuoden lisäoppiin saattaisi mahdollistaa kriittisen paineen saamisen heikkoon kohtaan tarpeeksi pitkäksi aikaa läpimurtoa varten.

"Helpompi" vaihtoehto on kuluttaa naapurin resursseja ja odottaa kotirintaman pettämistä siinä määrin että pakottaa ainakin osan Ukrainassa olevista valloittajista murhaamaan kotirintaman dissidenttejä ukrainalaisten sijaan. Toki isot riskinsä tuossakin ja vaatii ihan eri resilienssiä ja pitkänäköisyyttä nimenomaan Ukrainaa tukevalta sivistysmaailmalta, kuin tähän asti on nähty.
 

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Nato aikoo pistää isompaa rahaa Ukrainan tukemiseen. Unkarikaan ei enää vastusta tuota, ei tosin osallistukaan siihen. Parempi tietty noin, mutta onhan Orbanin rooli todellakin ongelmainen tässä Ukrainankin tukemisessa, kuten monessa muussakin asiassa ja joku ratkaisu suuntaan tai toiseen pitäisi saada tehtyä. Joko olet mukana tai olet kokonaan ulkona, mutta näillä mennään toistaiseksi. Tärkeintä kuitenkin, ettei enää jarruta muiden päätöksiä.




 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös