Se, että odotetaan jotain Venäjän romahtamista, niin minusta tuota pitää pystyä perustelemaan vallitsevilla nykyhetken realiteeteilla. Mikä nykyajassa viittaa siihen, että näin tulisi tapahtumaan? Se että keskusteluun nostetaan jotain 1500-luvulla alkaneita sekasorron vuosia, (kuten tuossa aiemmin tehtiin), niin millä tämä muka perustellaan että Venäjälle kävisi nyt samoin?
Niin, siis... Kun itse puhun aiheesta, koetan aina muistuttaa lukijoita siitä, että missä kontekstissa puhun, mutta arvattavasti se ei tietenkään jokaiseen postaukseen tule. Joten kerrataan näiltä osin:
Sota on vielä vaiheessa. Kun sota on vaiheessa, niin sen lopputulemasta ei kellään ole 100% tietoa, ei varsinkaan meillä taviksilla, kun meillä ei ole pääsyä sodan todelliseen tilanteeseen. Se on asia, joka on vain hyväksyttävä.
Mutta emme olisi ihmisiä, jos emme koettaisi ennakoida tapahtumia. Niinpä me tälläkin palstalla luomme mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita, ja keskustelemme niistä: mikä on skenaarion toteutumisen todennäköisyys? Mitkä seikat johtaisivat skenaarion toteutumiseen? Mitkä nykyiset tekijät tukevat skenaarion toteutumista, mitkä puolestaan ovat sitä vastaan? Ja niin edelleen.
Minä itse koetan omalta osaltani muistuttaa keskustelijoita siitä, että sota on aika kokonaisvaltainen tapahtuma. Tämä tarkoittaa sitä, että sodan lopputulema ei ole täysin kiinni rintamatilanteesta, vaan on seurattava myös "ulkosodallisia" tapahtumia. Toisaalta koetan omalta osaltani muistuttaa siitä, että tästä huolimatta sota yleensä ratkaistaan taistelukentällä: tämä ratkaisu ei vain ole ihan niin selkeäpiirteinen kuin voisi odottaa. Sotien ratkaisutaistelut eivät usein itsekseen tuo suoraan voittoa tai tappiota, vaan ne ovat taisteluja, jotka määrittelevät tulevat tapahtumat: onnistunut läpimurto tai onnistunut läpimurron estäminen johtavat taistelutapahtumiin, jotka lopulta ratkaisevat sodan.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sitä, että rintamatilanteen osalta koetan toppuutella sekä liiallisesta optimismista että liiallisesta pessimismistä. Rintamatilanteen muutokset ovat tietysti tärkeitä tapahtumia, samoin toki sekin, ettei rintamatilanne muutu yrityksistä huolimatta. Nämä tapahtumat ovat silti osa kokonaiskuvaa.
Tämän kokoluokan sotaa ei ole hetkeen käyty, ja se mikä erottaa tämän sodan vähän aikaisemmista isoista yhteenotoista, on sodan ajallinen kesto. Suurvallat pystyvät käymään matalamman intensiteetin sotaa pitkään (esim. Vietnam, Afganistan 80-luvulla, Afganistan 00-luvulla). Suurvallat pystyvät käymään isoja sotia hetken aikaa, kuten Persianlahden sota ja Irakin sota, joissa molemmissa itse sota kesti vajaan vuoden: Persianlahden sota n. 6 kk, Irakin sodan miehitysvaihe pari kuukautta (ja siitä matalan intensiteetin sotana 8 vuotta).
Mutta jos puhutaan ajallisesti pitkästä, aktiivisesta, ison mittakaavan sodasta, niin lähimmät esimerkit tulevat ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta. Kummassakin "megatapahtumassa" sotaa käytiin noin 5 vuotta: WWI 1914-1918, WWII 1939-1944.
Tuolta pohjalta voidaan odottaa, että sotatoimien ratkaisuvaiheet tullaan näkemään parin vuoden sisään. Tuolta pohjalta voidaan myös hahmotella lopputulemia, tarkastelemalla maailmansotien osapuolten lopullisia kohtaloita.
Kun siis puhun Venäjän romahtamisesta, tarkoitan mahdollista skenaariota sodan lopputuloksena. Olen pitkään sanonut, että tämä sota loppuu sitten, kun Venäjä sen lopettaa: yksinkertaisesti vain sota jatkuu tavalla tai toisella täsmälleen niin kauan kun Venäjä sitä jatkaa. Venäjä lopettaa sodan vain kahdessa tapauksessa: (1) se saa tahtonsa läpi, kaadettua Ukrainan hallinnon ja alistettua sen etupiirikseen, (2) se ei pysty enää jatkamaan sitä, ei edes matalalla intensiteetillä.
Minusta molemmat skenaariot ovat tällä hetkellä mahdollisia. Niiden todennäköisyyksistä voidaan keskustella eli en mene sanomaan, että toinen on todennäköisempi kuin toinen. Voidaan myös keskustella siitä, että mitkä tekijät johtavat mihinkin lopputulemaan ja mitä kautta. Esimerkiksi kakkosskenaariossa voi olla edessä sellainenkin jakso, jossa sota jatkuu matalalla intensiteetillä rintamalinjojen pysyessä paikallaan, tai sota saattaa jopa jäätyä rintamalinjoille niin, ettei laukauksiakaan juuri enää vaihdeta. Se on minusta kuitenkin vain sodan vaihe - ei sen lopputulema.
Maailmansotien perusteella voi sanoa, että ison sodan jäljiltä osapuolten talous on heikossa kunnossa. Voidaan myös sanoa se, että sota on loppunut kun sen jatkaminen on käynyt mahdottomaksi, vaikka edessä on olleet vielä kovemmat ja kurjemmat ajat. Tästä syystä tarkkailen mielenkiinnolla Venäjän taloustilannetta. Vaikka siihen ei tietenkään ole suoraa näkymää, niin koetan silti hahmotella sitä, miten sodan käyminen kokonaisuudessaan näkyy Venäjällä - se on rintamatilanteen lisäksi se toinen iso tekijä sotien lopputuloksessa.
Historia on historiaa syystä, eikä se ole mikään nykyhetken käyttöopas. Toki historiasta voi oppia, ja se tuo ymmärrystä, mutta silti pitää käsittää se, että tätä päivää me nyt eletään. Ja luoja paratkoon poliitikkojamme, jotta he ymmärtäisivät tämän.
Näinpä. Toivottavasti tuo ylempi katsaukseni valottaa sitä, kuinka itse katselen tapahtumia ja miten sovellan siihen historian perspektiiviä.
Silloin kun Venäjän kaltaisen valtion kanssa ollaan sodassa, niin asioita ei voi pistää toiveajattelun varaan ja odottaa jotain mystistä romahtamista, joka ehkä jostain jotenkin tulee, jota kukaan ei kuitenkaan pysty määrittelemään.
Näin on.
Venäjä pitää pystyä pakottamaan siihen, että se luovuttaa kaikki valtaamansa alueet takaisin.
Näin on, mutta tämä pakottaminen voi tapahtua monella tavalla.
Ja se miten se pakottaminen tapahtuu, niin se käy tuolla taistelukentillä.
Ei kokonaan, ei minun mielestäni. Rintamatilanteella on taatusti merkitystä, ja sillä on iso merkitys! Onnistuneet operaatiot poikivat lisää onnistumisia, ja rintamatilanteen muutos suuntaan tai toiseen aiheuttaa toiselle osapuolelle isoa painetta, ja toiselle osapuolelle suurta ahdinkoa. Myös rintamatilanteen pysyminen paikallaan on tekijä, joka vaikuttaa sodan kulkuun.
Venäjää on vaikea saada pakotettua ulos sodasta. Se johtuu siitä, että ydinaseidensa takia sitä ei voi miehittää tai lyödä perinteisin menetelmin. Tästä syystä sotaa seurataan suurella mielenkiinnolla yhdessä jos toisessakin maassa, ja tästä syystä Venäjän mahdollinen voitto poikisi paljon isompia ja rajumpia maailmanpoliittisia tapahtumia, "isojen poikien" ottaessa oikeus omiin käsiinsä ja lähtiessä korjaamaan "historiallisia vääryyksiä".
Hyvä esimerkki näistä tarvittavista toimenpiteistä on tuo viimeinen USA:n apupaketti. Kun ne kivekset ihan oikeasti tuodaan pöytään, niin nyt nähdään tuolla Harkovan suunnalla se, että Venäjän eteneminen loppui kuin seinään. Ukraina sai roimasti kipeästi kaipaamaansa aseistusta ja erittäin vakavalta näyttänyt tilanne saatiin pysäytettyä.
Näin on!
Mistäs saataisiin sitten sellainen tahto ja sellaiset toimenpiteet, että Venäjää alettaisiin tuolla taistelukentillä vyöryttämään takaisin oikeille rajoille? Vapaaehtoisesti se ei anna neliömetriäkään takaisin. Valitettavasti tämmöisestä konkretian tason toimista ei ole nähtävissä vielä oikein mitään merkkejä. Jos nyt edes sen nämä Euroopan johtavat poliitikot ymmärtäisivät, että Venäjä itse katsoo olevansa sodassa meitä vastaan. Tästä olisi ihan hyvä lähteä liikkeelle, mutta onko tämä EU:ssa ja kansan parissa ymmärretty? No joissain maissa on ymmärretty paremmin, mutta valitettavan monissa ei oikein ollenkaan. Ja Kreml tietenkin käyttää tätä hyväkseen, kun se miettii siirtojaan tästä eteenpäin.
Juuri näin.
On totta, että Putin ei suunnitellut tämmöistä sotaa ja että hän on ajanut Venäjän hyvin kusiseen tilanteeseen. Mutta mikään ei viittaa tällä hetkellä siihen, että Venäjä ei kykenisi käymään tätä sotaa vielä usean vuoden ajan, eikä etenkään mitään niin totaalista luhistumista ole näköpiirissä, joka johtaisi siihen, että Venäjä vaan antaisi takaisin kaikki nuo alueet. Pitää muistaa se, että Venäjällä ihan helvetin iso osa kansasta ajattelee, kuten Putin ja se nyt ei vaan ole siellä ok, että tappio niin nöyryyttävällä tavalla tunnustettaisiin.
Tuolla ylempänä tein lyhyen katsauksen siihen, mitä historian pohjalta voi olla odotettavissa. Ei, en minä usko, että Venäjä pystyy käymään tätä sotaa tällä intensiteetillä vielä vuosia. Valitettavasti sille ei toisaalta sovi sekään, että se koettaisi madaltaa sodan intensiteettiä: matalamman intensiteetin sotaa kun osapuolet pystyvät jatkamaan vuosikausia, ja se puolestaan ei missään muodossa sovi Venäjälle.
Kansa ehdottomasti ajattelee valtaosin kuten Putin. Ja se on minusta siinä oikeassa, koska se askel, josta ei ole enää paluuta entiseen, otettiin jo 2022 keväällä. Nyt ei auta kuin katsoa, mitä tuleman pitää, ja jos venäläinen haluaa itselleen ja kotimaalleen siedettävää lopputulosta, niin sota on vain voitettava, tavalla tai toisella.
Sinällään allekirjoitan tuon kortin, josta puhutte, että jossain vaiheessa Venäjän sotilaat voivat vaan yksinkertaisesti kieltäytyä massoittain taistelemasta, kun kyllästyvät tuohon tapattamiseen. On se mahdollista, mutta ei sodassa sen kortin varaan voi kuitenkaan lähteä pelaamaan oikein mitään. Venäjällä johdetaan pelolla, ja siellä tuo taistelusta kieltäytyminen tarkoittaa parhaassakin tapauksessa todella pitkää reissua Siperiaan. Jos nyt siis oman teloituspataljoonan luodeilta satut välttymään.
Tuskin venäläiset sotilaat kieltäytyvät tai pystyvät kieltäytymään taistelemasta. Tuollainen skenaario tapahtuu silloin, jos keskusjohto syystä tai toisesta katoaa - tai ainakin minä puhuin tällaisesta. Silloin ollaan tilanteessa, jossa rintaman johdolle ei enää tule käskyjä ja määräyksiä, ja silloin sota väistämättä loppuu. Eli siis syy-seuraus -suhde on toisin päin: ensin katoaa keskusjohto, sitten katoaa sota.
Ensisijainen lähestymistapa pitäisi olla mielestäni se, että jos tosissaan Ukrainan halutaan saavan nuo kaikki alueet takaisin, niin toimenpiteiden pitää sitten myös olla sen mukaisia, että Ukraina tuolla taistelukentällä ne pystyy valtaamaan takaisin.
Ehdottomasti näin! Paineen antaminen rintamalla näkyy suoraan siinä, kuinka pitkään tässä vielä joudutaan sotimaan. Mitä isompi paine, sen nopeammin sota on ohi.
Vielä ei ainakaan sellaisia toimenpiteitä olla nähty.
Juuri näin.
Trumpin hyvinkin mahdollinen uudelleenvalinta ja USA:n sisäpoliittinen sekasorto, sekä monessa Euroopan maassa nousevat hyvinkin ymmärtävästi Venäjään suhtautuvat poliittiset liikkeet. Laittaa mietityttämään, että missä maailma makaa lähivuosina.
Ehdottomasti juuri näin. Länsi itse on iso epävarmuustekijä tässä kuviossa, ja siksi sodan ratkaisua olisi hyvä koettaa saada ennemmin kuin myöhemmin.
Toivottavasti tämä selkiytti näkökulmaani asiaan!
