Niin, siis... Kun itse puhun aiheesta, koetan aina muistuttaa lukijoita siitä, että missä kontekstissa puhun, mutta arvattavasti se ei tietenkään jokaiseen postaukseen tule. Joten kerrataan näiltä osin:
Sota on vielä vaiheessa. Kun sota on vaiheessa, niin sen lopputulemasta ei kellään ole 100% tietoa, ei varsinkaan meillä taviksilla, kun meillä ei ole pääsyä sodan todelliseen tilanteeseen. Se on asia, joka on vain hyväksyttävä.
Mutta emme olisi ihmisiä, jos emme koettaisi ennakoida tapahtumia. Niinpä me tälläkin palstalla luomme mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita, ja keskustelemme niistä: mikä on skenaarion toteutumisen todennäköisyys? Mitkä seikat johtaisivat skenaarion toteutumiseen? Mitkä nykyiset tekijät tukevat skenaarion toteutumista, mitkä puolestaan ovat sitä vastaan? Ja niin edelleen.
Minä itse koetan omalta osaltani muistuttaa keskustelijoita siitä, että sota on aika kokonaisvaltainen tapahtuma. Tämä tarkoittaa sitä, että sodan lopputulema ei ole täysin kiinni rintamatilanteesta, vaan on seurattava myös "ulkosodallisia" tapahtumia. Toisaalta koetan omalta osaltani muistuttaa siitä, että tästä huolimatta sota yleensä ratkaistaan taistelukentällä: tämä ratkaisu ei vain ole ihan niin selkeäpiirteinen kuin voisi odottaa. Sotien ratkaisutaistelut eivät usein itsekseen tuo suoraan voittoa tai tappiota, vaan ne ovat taisteluja, jotka määrittelevät tulevat tapahtumat: onnistunut läpimurto tai onnistunut läpimurron estäminen johtavat taistelutapahtumiin, jotka lopulta ratkaisevat sodan.
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Sitä, että rintamatilanteen osalta koetan toppuutella sekä liiallisesta optimismista että liiallisesta pessimismistä. Rintamatilanteen muutokset ovat tietysti tärkeitä tapahtumia, samoin toki sekin, ettei rintamatilanne muutu yrityksistä huolimatta. Nämä tapahtumat ovat silti osa kokonaiskuvaa.
Tämän kokoluokan sotaa ei ole hetkeen käyty, ja se mikä erottaa tämän sodan vähän aikaisemmista isoista yhteenotoista, on sodan ajallinen kesto. Suurvallat pystyvät käymään matalamman intensiteetin sotaa pitkään (esim. Vietnam, Afganistan 80-luvulla, Afganistan 00-luvulla). Suurvallat pystyvät käymään isoja sotia hetken aikaa, kuten Persianlahden sota ja Irakin sota, joissa molemmissa itse sota kesti vajaan vuoden: Persianlahden sota n. 6 kk, Irakin sodan miehitysvaihe pari kuukautta (ja siitä matalan intensiteetin sotana 8 vuotta).
Mutta jos puhutaan ajallisesti pitkästä, aktiivisesta, ison mittakaavan sodasta, niin lähimmät esimerkit tulevat ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta. Kummassakin "megatapahtumassa" sotaa käytiin noin 5 vuotta: WWI 1914-1918, WWII 1939-1944.
Tuolta pohjalta voidaan odottaa, että sotatoimien ratkaisuvaiheet tullaan näkemään parin vuoden sisään. Tuolta pohjalta voidaan myös hahmotella lopputulemia, tarkastelemalla maailmansotien osapuolten lopullisia kohtaloita.
Kun siis puhun Venäjän romahtamisesta, tarkoitan mahdollista skenaariota sodan lopputuloksena. Olen pitkään sanonut, että tämä sota loppuu sitten, kun Venäjä sen lopettaa: yksinkertaisesti vain sota jatkuu tavalla tai toisella täsmälleen niin kauan kun Venäjä sitä jatkaa. Venäjä lopettaa sodan vain kahdessa tapauksessa: (1) se saa tahtonsa läpi, kaadettua Ukrainan hallinnon ja alistettua sen etupiirikseen, (2) se ei pysty enää jatkamaan sitä, ei edes matalalla intensiteetillä.
Minusta molemmat skenaariot ovat tällä hetkellä mahdollisia. Niiden todennäköisyyksistä voidaan keskustella eli en mene sanomaan, että toinen on todennäköisempi kuin toinen. Voidaan myös keskustella siitä, että mitkä tekijät johtavat mihinkin lopputulemaan ja mitä kautta. Esimerkiksi kakkosskenaariossa voi olla edessä sellainenkin jakso, jossa sota jatkuu matalalla intensiteetillä rintamalinjojen pysyessä paikallaan, tai sota saattaa jopa jäätyä rintamalinjoille niin, ettei laukauksiakaan juuri enää vaihdeta. Se on minusta kuitenkin vain sodan vaihe - ei sen lopputulema.
Maailmansotien perusteella voi sanoa, että ison sodan jäljiltä osapuolten talous on heikossa kunnossa. Voidaan myös sanoa se, että sota on loppunut kun sen jatkaminen on käynyt mahdottomaksi, vaikka edessä on olleet vielä kovemmat ja kurjemmat ajat. Tästä syystä tarkkailen mielenkiinnolla Venäjän taloustilannetta. Vaikka siihen ei tietenkään ole suoraa näkymää, niin koetan silti hahmotella sitä, miten sodan käyminen kokonaisuudessaan näkyy Venäjällä - se on rintamatilanteen lisäksi se toinen iso tekijä sotien lopputuloksessa.
Näinpä. Toivottavasti tuo ylempi katsaukseni valottaa sitä, kuinka itse katselen tapahtumia ja miten sovellan siihen historian perspektiiviä.
Näin on.
Näin on, mutta tämä pakottaminen voi tapahtua monella tavalla.
Ei kokonaan, ei minun mielestäni. Rintamatilanteella on taatusti merkitystä, ja sillä on iso merkitys! Onnistuneet operaatiot poikivat lisää onnistumisia, ja rintamatilanteen muutos suuntaan tai toiseen aiheuttaa toiselle osapuolelle isoa painetta, ja toiselle osapuolelle suurta ahdinkoa. Myös rintamatilanteen pysyminen paikallaan on tekijä, joka vaikuttaa sodan kulkuun.
Venäjää on vaikea saada pakotettua ulos sodasta. Se johtuu siitä, että ydinaseidensa takia sitä ei voi miehittää tai lyödä perinteisin menetelmin. Tästä syystä sotaa seurataan suurella mielenkiinnolla yhdessä jos toisessakin maassa, ja tästä syystä Venäjän mahdollinen voitto poikisi paljon isompia ja rajumpia maailmanpoliittisia tapahtumia, "isojen poikien" ottaessa oikeus omiin käsiinsä ja lähtiessä korjaamaan "historiallisia vääryyksiä".
Näin on!
Juuri näin.
Tuolla ylempänä tein lyhyen katsauksen siihen, mitä historian pohjalta voi olla odotettavissa. Ei, en minä usko, että Venäjä pystyy käymään tätä sotaa tällä intensiteetillä vielä vuosia. Valitettavasti sille ei toisaalta sovi sekään, että se koettaisi madaltaa sodan intensiteettiä: matalamman intensiteetin sotaa kun osapuolet pystyvät jatkamaan vuosikausia, ja se puolestaan ei missään muodossa sovi Venäjälle.
Kansa ehdottomasti ajattelee valtaosin kuten Putin. Ja se on minusta siinä oikeassa, koska se askel, josta ei ole enää paluuta entiseen, otettiin jo 2022 keväällä. Nyt ei auta kuin katsoa, mitä tuleman pitää, ja jos venäläinen haluaa itselleen ja kotimaalleen siedettävää lopputulosta, niin sota on vain voitettava, tavalla tai toisella.
Tuskin venäläiset sotilaat kieltäytyvät tai pystyvät kieltäytymään taistelemasta. Tuollainen skenaario tapahtuu silloin, jos keskusjohto syystä tai toisesta katoaa - tai ainakin minä puhuin tällaisesta. Silloin ollaan tilanteessa, jossa rintaman johdolle ei enää tule käskyjä ja määräyksiä, ja silloin sota väistämättä loppuu. Eli siis syy-seuraus -suhde on toisin päin: ensin katoaa keskusjohto, sitten katoaa sota.
Ehdottomasti näin! Paineen antaminen rintamalla näkyy suoraan siinä, kuinka pitkään tässä vielä joudutaan sotimaan. Mitä isompi paine, sen nopeammin sota on ohi.
Juuri näin.
Ehdottomasti juuri näin. Länsi itse on iso epävarmuustekijä tässä kuviossa, ja siksi sodan ratkaisua olisi hyvä koettaa saada ennemmin kuin myöhemmin.
Toivottavasti tämä selkiytti näkökulmaani asiaan!
yle.fi
www.is.fi
/img-s3.ilcdn.fi/296886be90db3ed08171f10d31d060e7e3bea0e4794c9af0ee60993b2dd53dc0.jpg)
www.iltalehti.fi
