Joskus vuosia sitten kuulin useammastakin suusta, että Putin voi olla hyvä taktikko, mutta kelvoton strategisti. Sellaisia puheita en ole enää vähään aikaan kuullut. Putin on osoittanut hyvin, minkälaisia heikkouksia länsimaisella, avoimella, yhteiskuntajärjestelmällä on, ja kuinka tehokkaasti järjestelmän toimijoita voi manipuloida. Tämän hän näyttää tehneen varsin hyvin. Länsimainen poliittinen järjestelmä on ongelmissa, jos vieras valtio syytää miljardeja yksittäisten henkilöiden tai puolueiden manipuloimiseen. Tätä Putin (NL/Venäjä) ei ole tehnyt yhdessä yössä, vaan jatkumona KGB:n harjoittamaan toimintaan, siis käytännössä vuosikymmeniä.
En kyllä osaa vieläkään pitää Putinia sen enempää hyvänä taktikkona kuin strategikkonakaan. Koko Ukrainan sota on ihan täysi katastrofi kaikille sen osapuolille. Putin oli kuitenkin valmistellut tätä 20 vuotta: armeijaa on uudistettu kovalla rahalla, on harjoiteltu niin Tsetseniassa kuin Syyriassa, rakennettu energia-hirttoköyttä Euroopan kaulalle, on ollut kaikenlaisia informaatio-operaatioita ja poliittisen tilanteen kiristämistä Euroopassa ja niin edelleen. Ja tässä sitä ollaan...
En halua aliarvioida Putinia enkä Venäjää. Putin on kuitenkin koulutettu tiedustelu-upseeri. Hän on häikäilemätön ja valmis laittamaan peliin mitä tahansa saavuttaakseen tavoitteensa. Sodan jämähtäminen kulutussodaksi ei varmaan ole kenenkään, edes Venäjän mielestä mikään toivetilanne, mutta toisaalta Venäjä on valmis sitten käymään kulutussotaa, jos ei muuta voi.
Länsimaiden ehdoton heikkous on parlamentti. Hallinnolliset elimet saavat kuitenkin ajantasaista tiedustelutietoa ja skenaarioita omilta organisaatioiltaan, mutta parlamenteissa istuvat kansanedustajat ovat lähes samanlaisia Tauno Tasalakkeja kuin mekin täällä palstalla. Kun sotatilaa ei kuitenkaan missään länsimaassa saada tässä tilanteessa julistettua, mikä tahansa asia joka joutuu käymään länsimaissa parlamentaarisen prosessin läpi, on aina ison väännön ja vatvomisen takana: ne voidaan torpata monta kertaa.
Euroopan heikkous on se, että meillä ei ole (ollut) jo etukäteen valmisteltua toimintamenetelmää tällaiseen tilanteeseen, ja nyt kun kakka pörisee tuulettimessa, se pitäisi saada hoidettua parlamentaarisilla prosesseilla. Silloin se väitämättä kestää ja on sisäpoliittisen pelin nappulana. Tästä olemme tällä palstalla silloin tällöin keskustelleet viimeisen 20 vuoden aikana, eli siis EU:n turvallisuuspolitiikasta ja erityisesti sen puutteesta: ei ole valmiiksi parlamenteissa läpi paukutettuja prosesseja, jolla esimerkiksi vaikka nyt Ukrainan avustaminen toimisi pelkästään operatiivisten organisaatioiden harteilla.
Tietyllä tavalla voisi pitää heikkoutena sitä, että länsimaissa tosiaan on aika päivää sitten luovuttu siitä ajatuksesta, että käytäisiin kulutussotaa. En kuitenkaan osaa pitää sitä kovin suurena virheenä, vaikka se vaikuttaa sillä tavalla, että Ukrainalle on vaikeuksia toimittaa materiaalia kulutussodan käymiseksi.
Yksi juttu joka vaikuttaa paljon siihen, miten länsimaat voivat avustaa Ukrainaa, on se, mitä on tehty ja/tai jätetty tekemättä ennen sotaa. Sen suhteen voi osoitella sormella ihan molempia osapuolia.
