Venäjä haluaa maksimit ja sitten siihen vielä aika paljon lisää päälle. Näinhän se Martti J. Kari (RIP) meitä valisti, että Venäjä yrittää viedä neuvotteluissa ihan kaiken mitä vaan irti lähtee. Se on se tapa, miten he näistä asioista ajattelevat. Ei siellä pysähdytä ajatuksia uhraamaan minkään vertaa sille, että miten moraalitonta tämä nyt on tai mitään muutakaan semmoista. Se on vaan heidän mielestään viisas tapa toimia, ja tyhmää olisi asiaan suhtautua millään muulla tavalla.
Jostain se vastapaino Venäjälle on kuitenkin nyt löydyttävä. Muuten on aivan pomminvarmaa, että vaikka tänä vuonna rauha syntyisikin, niin seuraavana tulilinjalla on lyhyellä aikajänteellä sen tyngän lisäksi, mitä Ukrainasta jää jäljelle ainakin Moldova ja Georgia. Ehkä muitakin entisiä neukkutasavaltoja, kuten Armenia.
Ja kyllä, jos nyt asiaan ei suhtauduta sillä vakavuudella, millä pitää, niin myös Baltia sekä tästä meidän on valitettavasti kyettävä nyt myös puhumaan: meidän kotimaamme Suomi.
Meidän onnemme on se, että hinta tänne hyökkäämiseen on oikeasti tosi kova Venäjälläkin. Mutta jos sitä ei nyt käsitetä, että Venäjä pistää niin pitkään, kun vastassa on pehmeää, niin se ei lopeta koskaan eikä edes Nato-alueiden valtaaminen ole poissuljettua, jos tämän annetaan vaan jatkua ja jatkua.