Ukrainan kansallisuuslaulu miehitetyllä alueella
Suosittelisin myös Suomea miinoittamaan oman itärajansa mahdollisimman nopeasti, jos tilanne alkaa kärjistymään liikaa. Jos joku sopimus kieltää miinoittamisen, niin tässä tapauksessa pitäisi pystyä kiertämään se sopimus Venäjän osalta välittömästi.Toivottavasti Ukrainalla on miinoitukset kunnossa, kun Venäjän seuraava suurhyökkäys alkaa.
Jos nyt ajatellaan, että Venäjän hyökkäykset eivät saa Ukrainaa huomenna antautumaan ehdoitta niin... eivät saakaan. Mutta en tiedä kuinka relevantti ajattelupolku se oikeastaan on.Näitäkin ulostuloja kuulee säännöllisesti että joko Venäjän tai Ukrainan voimat ovat kriittisesti huvenneet. Totuus taitaa olla että tilanne harvoin on niin hyvä mitä optimistissa arvoissa esitetään ja taas harvoin niin huono mitä nämä pessimistisimmät arviot ennakoivat.
Ukrainahan sai tai on saamassa 800K tykistöammuksia Tsekin hankkeen kautta, eli ei tykistöammukset mitenkään loppu voi olla enää. Ilmatorjunnasta ei minulla ole tarkkoja numeroita mutta ymmärtääkseni tuo pula koskee nimenomaan Patriot ja muita kehittyneitä ohjuksia kun taas joitain vanhempia ohjuksia vielä löytyy.
Se että Venäjän ampumia ohjuksia on nyt mennyt läpi ja osunut energiainfrastruktuuriin on tietenkin huono homma ja siviiliväestön terrorisointia, mutta ei sekään yksinään riitä rintamalinjojen murtamiseen. Venäjä pystyy ohjuksiakin rajoitetun määrän tuottamaan kuukaudessa ja Ukrainan kokoiseen maahan pitäisi valtava määrä mennä läpi jotta mitään saisi ammuttua ns. maan tasalle. Toisessa maailmansodassa nähtiin paljon intensiivisempää suoraan ilmasta pommitusta eikä sekään esim. saanut Japania antautumaan.
Mutta kun niistä saa halpaa työvoimaa markkinoille. Tekevät työtä sillä rahalla mikä halutaan maksaa.En ymmärrä miksi Saksa ja Ranska ovat himmailleet avun kanssa. Esitetäänpä kauhuskenaario: Ukraina romahtaa ja Venäjä vyöryy kohti Kiovaa. Seuraus: Euroopassa on sellainen pakolaiskriisi, ettei paremmasta väliä. En yhtään ihmettelisi, jos Puola päästäisi halukkaat ukrainalaiset läpikulkumatkalle kohti Saksaa. Hinnan tappiosta maksaisivat saksalaiset, joille saattaa tulla yllärinä, kuinka paljon kriisi sitten maksaa. Jos Ukrainasta lähtisi 20-25 % kansasta pakoon, eihän se olisi kuin sellaiset 10 miljoonaa pakolaista.
Mahdoton skenaario? Onko?
Ja aivan helvetillinen isku maailman ruokahuollolle, kun sitä hallitsisi venäjä.Pistää ihan vihaksi tämä länsimaiden saamattomuus ja vitkastelu Ukrainan avustamisessa. Mikäli Ukraina romahtaa ja joutuu Venäjän vasalliksi, tulee se olemaan suuri geopoliittinen katastrofi ja ennen kaikkea hirveä inhimillinen tragedia.
Ukraina ei taistele vain olemassaolostaan, he taistelevat yhtä lailla koko Euroopan puolesta pahan valtakuntaa vastaan.
Kyllä niillä 800K tykistöammuksilla iso merkitys on tämän vuoden osalta. Jotta Venäjä pääsisi kymmenkertaiseen kulutukseen niin Venäjän pitäisi tuottaa 8 miljoona vuodessa. Venäjä pystyy tällä hetkellä tuottamaan arvioiden mukaan 3.5 miljoonaa vuodessa eli pelkästään nuo 800K ammusta takaavat sen että suhdeluku ei tule nousemaan päälle 1:5. Kun lisätään EU-maiden tuotanto päälle niin todellinen suhdeluku tulee olemaan lähemmäs 1:3 vuoden lopulla. EU-maat tuottavat ammuksia jo tällä hetkellä miljoonan vuositahtia ja ensi vuodeksi tuo miljoonan vuosiluku nousee vielä selvästi.Jos nyt ajatellaan, että Venäjän hyökkäykset eivät saa Ukrainaa huomenna antautumaan ehdoitta niin... eivät saakaan. Mutta en tiedä kuinka relevantti ajattelupolku se oikeastaan on.
Ja jos taas puhutaan murtumispisteistä, senkin voi ymmärtää hyvin monin tavoin. Jos jossain kohtaa rintamaa nitkahtaa Ukrainan puolustuslinja kokonaan, tarkoittaako se, että Venäjä marssii viikossa Kiovaan? No ei tietystikään.
Mutta ei Ukrainalla myöskään ole missään mitään merkittävää reservijoukkoa olemassa. Rintama ja miehet voivat taipua, taipua, taipua... ja sitten yhtenä hetkenä se todellakin murtuu. Ja jos sen takana ei ole reserviä, ei mitään todellisia puolustuslinjoja ja muiltakaan rintamasektoreilta ei voi joukkoja vetää pois, kyllähän se tilanne on silloin jossain määrin lopun alkua.
Venäjä kuluttaa keskimäärin päivässä 10 000 tykistöammusta, välillä sen on raportoitu ampuneen jopa 40 - 50 000 päivässä. Käytännössä jokainen järkevä asiantuntijataho, joka asiaa on arvioinut, on todennut suhteen olevan Venäjän eduksi luokkaa 5:1. Ja nyt puhutaan tuon muuttumisesta 10:1.
Ovatko tykistöammukset loppu? Eivät. Ovatko ne "loppu", jos kilometrin rintamalla, mistä jokin tykistöosasto on vastuussa, on mahdollista ampua kaksi latia per päivä. Kyllä ovat. Siinä ei joku mystinen 800k luku auta, kun ne eivät maassa ole, ja jos joskus ovatkin, iso osa voi olla varastojen viimeisiltä perukoilta kaiveltuja ja suutari% taivaissa. Ja vaikka 800k jostain ilmaantuisikin, ne on äkkiä kulutettu tässä sodassa.
Se että Ukrainalla taas ei ole todellista ilmatorjuntaa kaupunkejansa suojaamassa tällä hetkellä (mikä näkyy Venäjän iskujen tämänhetkisistä tuloksista), niin siinä ei sitten paljon auta, vaikka jotain olalta ammuttavia, itkoja tai mitä vaan olisi kyllä. Ja tällainen tuhohan ei demoralisaatiota kansassa aiheuta, kun sitä on yritetty ihan turhan monta kertaa, liian monessa sodassa.
Mutta se pehmittää niitä kaupunkeja, esimerkiksi nyt Harkovaa, että jos jonain päivänä Venäjä sinne asti pääsisi, olisi se jollain tapaa vallattavissa. Samalla sadat tuhannet ihmiset muuttuvat Ukrainan taloudelle hyödyllisistä työntekijöistä mahdollisesti maan sisäisiksi ja resursseja vieviksi pakolaisiksi, mikä heikentää yleisesti yhteiskunnan kestokykyä.
Tuon takiahan Ukraina on iskenyt myös paskanaamojen terroripommituskentille, joilla noita naapurillemme korvaamattomia terroripommittimia onkin paljon helpompi tuhota ainakin niin kauan kun Ukrainan ilmatoimintakyky ei ulotu reilusti terroristiraiskaajien puolelle. Naapuri ei saa lentohärveleitä revittyä kansojen vankilan varastoista senkään vertaa mitä kaivelevat niitä T-5x ja T-6x tankkeja pusikoista ja kuusen alta, kun lentovehkeiden tapauksessa tarvitsee muutakin kuin jostain belaruksesta varastetun moottorin vaihto kiinni leikanneen tilalle ja jollain ilveellä laakerien ja telojen notkistaminen. Pelkkä metallin väsyminen säilytyksessäkin estää tehokkaasti mitkään siirtolentoa rankemmat toimenpiteet.Kyllä niillä 800K tykistöammuksilla iso merkitys on tämän vuoden osalta. Jotta Venäjä pääsisi kymmenkertaiseen kulutukseen niin Venäjän pitäisi tuottaa 8 miljoona vuodessa. Venäjä pystyy tällä hetkellä tuottamaan arvioiden mukaan 3.5 miljoonaa vuodessa eli pelkästään nuo 800K ammusta takaavat sen että suhdeluku ei tule nousemaan päälle 1:5. Kun lisätään EU-maiden tuotanto päälle niin todellinen suhdeluku tulee olemaan lähemmäs 1:3 vuoden lopulla. EU-maat tuottavat ammuksia jo tällä hetkellä miljoonan vuositahtia ja ensi vuodeksi tuo miljoonan vuosiluku nousee vielä selvästi.
En näe että Venäjällä on enää pelkän tykistön voimin kykyä vallata kaupunkeja niinkuin vielä keväällä 2022 Donbasissa. Jotta kumpikaan osapuoli mihinkään läpimurtoon pystyisi niin luulen että ilmaherruus tai ainakin osittainen ilmaherruus tarvitaan. Ukraina hävisi Avdiivkan taistelun pitkälti liitopommien ansiosta joilla Venäjä käytännössä pommitti koko kaupungin maan tasalle. Näkisin nuo liitopommit suurimpana uhkana tälle vuodelle. Tosin noissakin määrä ratkaisee eli ei Venäjällä ole loputtomiin noita käyttää koko rintaman leveydeltä, mutta Ukrainan pitäisi saada noita ampuvat koneet alas paremmin.
Ei ja ei. Naapurimme pärjää (miten pärjää, suoraan sanottuna paperilla näkyvät voimasuhteet huomioiden ihan helvetin heikosti, mutta ikävä kyllä ei ole romahtanutkaan) Ukrainassa syistä jotka eivät liity oikein mitenkään ajantasaisiin länsimaisiin asejärjestelmiin, paitsi toki siinä mielessä ettei Ukrainalla ajantasaisia länsimaisia asejärjestelmiä ole käytössä. Ukraina on yhä 2014 alkaneessa siirtymävaheessa diktatuurien orjasotilasdoktriinista kohti länsimaisempaa ajattelukykyisiin sotilaisiin oerustuvaa useiden aselajien kombinaatiosodankäyntitapaa. Ukrainassa upseeriston nuorempi polvi taitaa olla länsistandardein ja isolta osin myös länsikouluttajien kouluttamaa, mutta kenraalikunnalla on yhä mahorkanhajuinen menneisyys ja päivityskoulutuksista huolimatta siellä on väkisinkin jäljellä väkeä joka on fakkiutunut ajatusmaailmaan "alainen on orja jolle ei voi antaa vastuuta koska kaappaa sillä minulta vallan". Lisäksi se Ukraina saama länsikalusto on pääasiassa liki yhtä vanhaa kuin terroristiraiskaajien nykyisin operoima neukkuvarastokalusto, tuoreempien vehkeiden ollessa hyvin tipottain lahjoitettuja, usein jollain tasolla rajoitettuja risteylyohjuksia jotka nekin on itse asiassa parhaassakin tapauksessa "vain" 10 vuotta vanhoja ja esim. UK:n tai Ranskan jo käytöstä poistamia.Lännessä ostetaan jättimäisen kalliita aseita ja samaan aikaan ollaan peloissaan tai ainakin huolissaan Venäjästä, joka käyttää tekniikkaa ajalta miekka ja kivi. Ovatko panostukset kalliiseen aseistukseen siis turhia? Pitäisikö Suomenkin suosia teknisesti kehittyneiden aseiden sijaan määrää? Olisiko hävittäjiin kuluva jättimäinen raha pitänyt sijoittaa jotenkin toisin?
Asia ei ole noin yksinkertainen. Vielä reilu vuosi sitten olimme tilanteessa, jossa meillä oli käytettävissä olevia sotilaita huomattavasti vähemmän kuin Venäjällä. Yhdellä sotilaalla piti siis olla selvästi parempi kyky vaikuttaa kuin vihollisella, siis noin keskimäärin. Nyt tilanne on toki toinen, mutta tässä asetelmassa ylivoimainen asema ei voi koskaan olla liian ylivoimainen.Lännessä ostetaan jättimäisen kalliita aseita ja samaan aikaan ollaan peloissaan tai ainakin huolissaan Venäjästä, joka käyttää tekniikkaa ajalta miekka ja kivi. Ovatko panostukset kalliiseen aseistukseen siis turhia? Pitäisikö Suomenkin suosia teknisesti kehittyneiden aseiden sijaan määrää? Olisiko hävittäjiin kuluva jättimäinen raha pitänyt sijoittaa jotenkin toisin?
Ukrainan yhteiskunnan kestokyky on juuri se, joka tässä on viime aikoina ollut koetuksella. Venäjä ei edelleenkään etene merkittävällä alueilla, eikä sen ole edelleenkään nähty pystyvän organisoimaan laajoja menestyksekkäitä hyökkäyksiä. Tilanne on kuintenkin Ukrainan kannalta huonoin aikoihin sillä mittarilla, ettei Ukraina pysty tällä hetkellä menestyksekkäästi vastatoimiin. Se että on tarpeeksi kauan köysissä heikentää kestokykyä, jolla on vaara sitten johtaa siihen, että ne Venäjän hyökkäykset eivät tarvitse enää olla niin laadukkaita tuottaakseen tulosta. Paljon on puhuttu siitä, että Länsi kestää kyllä pidempään sotaa kuin Venäjä, joka pitää toki paikkansa. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että Ukrainaa avustetaan siinä määrin vahvasti, että se saa omia momentumejaan tässä taistelussa. Tällaisia se sai mm. viime kesänä, vaikka ne eivätkään tuottaneetkaan haluttua tulosta. Mikäli avustus on liian pientä ja Ukraina on tarpeeksi pitkään köysissä, sillä voi olla pakottava vaikutus ajaa Ukraina neuvottelupöytään. Länsi voi määritellä oman apunsa suuruutta, mutta se toimii vain ja tasan niin kauan kun Ukrainalla on taistelutahtoa. Jos Ukraina ajetaan liian ahtaalle, voi olla, ettei aseavusta ole enää apua. Länsimaisille kansainvälistä oikeutta kunnoittaville järjestelmille huono neuvottelutulos puolestaan on pelin loppu. Sotaa ei voida aloittaa uudelleen alkuperäisten rajojen palauttamiseksi.Mutta se pehmittää niitä kaupunkeja, esimerkiksi nyt Harkovaa, että jos jonain päivänä Venäjä sinne asti pääsisi, olisi se jollain tapaa vallattavissa. Samalla sadat tuhannet ihmiset muuttuvat Ukrainan taloudelle hyödyllisistä työntekijöistä mahdollisesti maan sisäisiksi ja resursseja vieviksi pakolaisiksi, mikä heikentää yleisesti yhteiskunnan kestokykyä.
Tekniikka ei ratkaise läheskään kaikkea, mutta tekninen etumatka antaa vahvan etulyönnin taistelussa.
Käännetään asetelma toisin päin: mikä olisi parempi ratkaisu sitä vastaan?Näin on varmasti yksittäisissä taistelutilanteissa, mutta entä kokonaisuudessa? Jos Venäjä on valmis uhraamaan häikäilemättä miehiä ja sillä on mahdollisuus luonnonvarojensa turvin tuottaa lähes loputtomiin perinteisiä aseita (pitkällä aikavälillä), niin onko kehittynyt aseistus tällöin oikea ratkaisu Venäjää vastaan?
Mä luulen, että pelkästään yhteispohjoismaisilla ilmavoimilla saadaan aikaan sellaista tuhoa rysyjen kaukovaikuttamiseen että se on pois pelistä aika äkkiä. Sitten vaan raja täyteen miinaa ja putket kuumana murkulaa niin eiköhän se eteneminen pysähdy metsäiseen ja vesistöiseen maastoon.Näin on varmasti yksittäisissä taistelutilanteissa, mutta entä kokonaisuudessa? Jos Venäjä on valmis uhraamaan häikäilemättä miehiä ja sillä on mahdollisuus luonnonvarojensa turvin tuottaa lähes loputtomiin perinteisiä aseita (pitkällä aikavälillä), niin onko kehittynyt aseistus tällöin oikea ratkaisu Venäjää vastaan?
Tämä sota on horjuttanut uskoani sotilasasiantuntijoihin.
Tämän sodan perusteella ei pidä tehdä minusta liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, koska tässä on pohjimmiltaan kuitenkin vastakkain kaksi neuvostoarmeijaa, ja Ukrainalla ei ole ollut missään vaiheessa käytössään erityisen kehittynyttä aseistusta panssarintorjuntaa ja (liian vähää) ilmatorjuntaa lukuun ottamatta. Ukraina on yrittänyt välillä länsimaisilla taktiikoilla, mutta ne eivät toimi silloin kun taistellaan tavallaan toinen käsi tai molemmat kädet sidottuna puutteellisen kaluston vuoksi, mutta ennen kaikkea siksi että Ukrainan ylin johto ei kykene toteuttamaan noita taktiikoita vaan se edelleen suosii neuvostoajoilta periytyvää johtamista.Näin on varmasti yksittäisissä taistelutilanteissa, mutta entä kokonaisuudessa? Jos Venäjä on valmis uhraamaan häikäilemättä miehiä ja sillä on mahdollisuus luonnonvarojensa turvin tuottaa lähes loputtomiin perinteisiä aseita (pitkällä aikavälillä), niin onko kehittynyt aseistus tällöin oikea ratkaisu Venäjää vastaan?
Tämä sota on horjuttanut uskoani sotilasasiantuntijoihin.
Jos Venäjä on valmis uhraamaan häikäilemättä miehiä ja sillä on mahdollisuus luonnonvarojensa turvin tuottaa lähes loputtomiin perinteisiä aseita (pitkällä aikavälillä), niin onko kehittynyt aseistus tällöin oikea ratkaisu Venäjää vastaan?
Tämä sota on horjuttanut uskoani sotilasasiantuntijoihin.
Toivottavasti tätä ei koskaan tarvitse käytännössä testata, mutta näin helppoa ja yksinkertaista siitä ei takuulla tulisi.Mä luulen, että pelkästään yhteispohjoismaisilla ilmavoimilla saadaan aikaan sellaista tuhoa rysyjen kaukovaikuttamiseen että se on pois pelistä aika äkkiä.
Tämä on kyllä todella hämmentävää että paskatunkion salakuljetuslaivaston annetaan puksutella täysin rauhassa Pietarin ja muun maailman väliä, vaikka tunkioimperiumi on myös öljyn osalta siinä mielessä pakotteiden piirissä, että niiden veriöljyllä ei pitäisi pystyä kansanmurhaa rahoittamaan. Juutinrauman länsipuolelle pitäisi pystyä kerta kerrasta pysäyttämään "toistaiseksi" tuommoiset ympäristötuhon riskit joilla terroristiraiskaajien öljyä salakuljetetaan maailmanmarkkinoille, vaikka öljynmyynnissä ei edes olisi rajoitteita, kun niiden paskapurkeilla ei pitäisi olla mitään asiaa ekologisesti äärimmäisen haavoittuvaiselle alueelle, josta toivottavasti ei kuitenkaan haluta mitään tunkioimperiumin raiskaamaa entistä vesiluontoympäristöä tyyliin oikeastaan yhtään mikään paikka mihin tunkioimperiumi on päässyt käsiksi....
Länsi voi tehdä todella paljon enemmän. Esimerkiksi estää Venäjän varjolaivaston pääsyn Venäjälle tärkeisiin Itämeren öljysatamiin puutteellisten vakuutusten vuoksi. Tämä halvaannuttaisi Venäjän öljynvientiä lisää. Ja tähän riittää se, että sovitaan USA:n laittavan jokaisen varjoaluksen ja sen varustamon pakotteisiin. Tykkiveneitä ei tarvita.
..
Joo toivottavasti tietenkään ei, koska kauheata se olisi joka tapauksessa.Toivottavasti tätä ei koskaan tarvitse käytännössä testata, mutta näin helppoa ja yksinkertaista siitä ei takuulla tulisi.
NATO koko mahdissaan tuohon kykenisikin, mutta Pohjoismaat keskenään eivät kertakaikkiaan mitenkään.
Jos katsotaan Venäjän tappiot ilmavoimien osalta on tilanne täysin erilainen kuin ennen sotaa. Pohjoismailla on kalusto- ja tekniikkaylivoima.Toivottavasti tätä ei koskaan tarvitse käytännössä testata, mutta näin helppoa ja yksinkertaista siitä ei takuulla tulisi.
NATO koko mahdissaan tuohon kykenisikin, mutta Pohjoismaat keskenään eivät kertakaikkiaan mitenkään.