Ukraina jatkaa paskiaisten selustan ja operatiivisen toimintakyvyn murjomista. Mustanmeren siivoaminen merirosvoista on käytännössä aivan tolkuttoman suuri sotilaallinen voitto ja mahdollistaa Ukrainalle erittäin monenlaisia taktisia, operatiivisia ja jopa strategisia (vaikka nämä tyypillisesti ovat sotatilan ollessa päällä lukkoon lyötyjä, kun ovat sitä metatason toimintaa ts. poliittisia päätöksiä jotka johtivat sotatilaan ja ajastaan johtavat pois siitä) väyliä jo ihan sillä että on avattu ne fyysiset väylät joilla Ukrainan viljaa voidaan toimittaa alueille mihin paskatunkio halusi järjestää nälänhätää. NATOn operaatioille en näe nykyistä enempää tarvetta, Ukrainalle vaan tiedustelutieto ja tarvittava materiaali (jolle luonnollisesti koulutus), niin kyllä tästä hyvä tulee. Toki myös mm. informaatio-operaatioita soisi tuettavan kaikin mahdollisin keinoin, mutta toisaalta paskatunkiolla suurin osa suoraan sodasta kärsivistä ovat niin takapajulasta kotoisin ettei taida paljoa hetkauttaa vaikka x:ään (formerly known as Twitter) saataisiin jotain positiivistakin kehitystä, huolimatta pro-putler omistajasta. Joku valtion virallisten viestintäkanavien (analoginen tv ja radio) kaappaamista voisi suorittaa ja sillä saattaisi olla jotain positiivista vastakaikuakin, mutta tuommoiset temput pitäisi jo tehdä tunkioimperiumin alueilla.
Varmaan tässä onkin talvikauden sotatavoitteet ilmaistuna. Saa nähdä, koska Putinin ylpeys eli the Silta on muisto vain. Todellinen joululahja Ukrainalle sekin. Asemasodasta on olemassa kokemuksia, I maailmansodasta. Sielläkin ihmiset venyivät kestokyvyiltään äärimmäisyyksiin epäinhimillisissä oloissa. Varmaan tämäkin talvi menee Venäjältä linnoitusten vahvistamiseen ja ympäristön miinoittamiseen. Toisaalta Ukraina pyrkii moukaroimaan venäläisten asemia ja sitä kautta demoralisoimaan sotilaiden oloa. Varmaan partisaanitoimintaa on myös linjojen takana, sen vaikutuksista ei ole informaatiota saatavilla.
Toiseksi viimeiseen lauseeseesi haluaisin vastata että jos toimijat ja mahdollistajat (eli Ukraina tukijoineen ja terroritunkio vastaavanlaisine tsemppaajineen) osaavat tehdä minkäänlaisia alkeellisimpiakaan laskutoimituksia perustuen resursseihin ja operatiiviseen kykyyn, niin aika on loppumassa nimenomaan tunkioimperiumilta. Terroristiraiskaajien tekninen kehitys ottaa tolkutonta takapakkia jokaista putlerinviihdytysoperaatiota kohti, kun sitä ajantasaisinta kalustoa käydään tuhouttamassa idioottimaisella orjasotilasdoktriinilla. Toki Ukrainakin kokee noissa operaatioissa menetyksiä, mutta kaluston puolelta Ukrainan puskuri etenkin pst-aseistuksen ,mutta myös mm. jatkuvasti pidemmälle yltävän ja tuhovoimaisemman kaukovaikutuskyvyn, suhteen on merkittävä kun huomioidaan vastapuolen elävän todistetusti kädestä suuhun (todisteena esimerkiksi niiden päiväkohtaisten tykinlaukausten tippuminen alle kuudennekseen toissakeväästä ja luonnollisesti myös jatkuvasti vanhemmaksi muuttuva todistettavasti tuhottu kalusto). Lisäksi kannattaa muistaa, että lännen kokema taloudellinen taantuma olisi tullut joka tapauksessa kaikissa skenaarioissa joissa paskatunkiolle olisi asetettu sanktioita kansanmurhasta, asejärjestelmäkustannukset ovat kuitenkin melko pähkinöitä, semminkin kun toimitetut järjestelmät on rakennettu pääosin 20-40 vuotta sitten ja niiden inventaarioarvo, jos sitä on lainkaan jäljellä, on täysin olematon.
Optimisti näkee tässä tilanteessa yhteyden Neuvostoliiton hajoamiseen. Sekään ei tullut yllättäen, vaan oli nähtävissä 1970-luvulta, joskin sen näkivät vain todella harvat. Toisaalta, sodan vaikutuksia Venäjän talouteen ei oikein tiedetä, vaikeuksia on, mutta ongelmana on se, että nyt talous toimii kapitalismin periaatteiden mukaisesti. Tämä järjestelmä kestää aika paljon kovempiakin iskuja kuin sosialistinen järjestelmä. Venäjältä on jo lähtenyt miljoonaluokassa osaajia, joten tämän koulutetun työvoiman menestyksen on pakko näkyä jossakin. Mikä on Venäjän työllisyystilanne tällä hetkellä, paljonko sota kurittaa ihmisiä työpaikkojen menetyksinä? Vai onko syntynyt jonkinlainen varjotalous, jossa ihmiset tekevät työtä pimeästi ja repivät yrityksiltä ja yhteiskunnalta kaiken, mitä ei ole pultattu kiinni. Emme tosiasiassa tiedä, mitä Venäjällä tapahtuu yhteiskunnan tasolla.
Ukrainan talouteen sodan vaikutukset ovat murskaavia, kutistunut jotakin 30%, lähteestä riippuen. Kaiken lisäksi, Venäjän pommitukset tuhoavat kaiken aikaan infraa. Jolloin syntyy suuri määrä korjausvelkaa. Ukraina on sodassa länsimaiden avun varassa. Vain yksimielisyys EU:n tasolla voi auttaa Ukrainaa jatkamaan sotaa. Olen samaa mieltä siitä, että jos länsimaat tekevät sotabudjetin vuodesta toiseen ja jos ukrainalaiset kestävät, Venäjäkin joutuu luovuttamaan jossakin vaiheessa. Myös sitä mieltä, että Eurooppa on tässä avainasemassa: meidän on seistävä omilla jaloillamme, USA:n ei kannata luottaa. Putinin kuolema voisi nopeuttaa sodan loppumista, mikäli siitä seuraisi eliitin keskinäinen välienselvittely. Päättäväinen ja tarpeeksi yksimielinen Eurooppa voittaa sodan: mutta sodasta seuraa kummallisia asioita, kuten Ukrainan viljan aiheuttamat ongelman joidenkin maataloudelle, joka taas vaikuttaa haluun tukea Ukrainan sotaponnistuksia.
Russia’s brutal invasion has driven millions into poverty and debilitated – but not quite destroyed – Ukraine’s economy. Meanwhile, sanctions are straining the Russian economy, but they are yet to end a war that has sown financial turmoil and personal hardship in the region and across the globe.
www.economicsobservatory.com