Nämä viime aikojen menestykset ovat sillä tavalla odotettuja, että venäläisellä miehistöllä ei ole mitään varsinaista kovempaa motivaatiota käydä kovin kuluttavaa puolustussotaa.
On täysin eri asia puolustaa kotimaata hyökkääjää vastaan, kuin puolustaa asemia vieraassa maassa, sodassa johon sinut on todennäköisesti huijattu mukaan, päälliköiden kanssa jotka ovat todennäköisesti simputtaneet sinua ja joiden epäpätevyys on todennäköisesti jo tappanut sinulta kavereita viereltä.
Niin kauan kuin Venäjän armeijalla ei ole laajempia vetäytymisen estäviä yksiköitä (eli niitä kavereita jotka ampuvat sinua selkään, jos koitat livetä rintamasta), on vaikea nähdä että Ukrainalle ei riittäisi huomattavasti "normaalia" pienempi ylivoima puolustajan ajamiseksi pois asemista.
Himars ja muut pitkän matkan aseet ovat saaneet sen verran tuhoa aikaan sekundaneukkujen ammusvarastoissa ja tuliasemissa, että Venäjä on menettänyt käytännössä suurimmaksi osaksi sen ainoan etunsa joka sodassa heillä on ollut, eli epäsuoran tulen ylivoiman.
Venäjän BTG:t ovat sodan alkamisesta lähtien olleet vajailla määrillä liikkeellä jalkaväen osalta, jolloin myöskään puolustustaisteluun (kuten ei ole tähän asti ollut hyökkäykseenkään, ilman massiivista epäsuoran tulen tuomaa tukea etenemiselle) ei ihan aidosti ole miehiä.
Lähiviikkoina nähdään kuinka etenemisen käy, ensisijaisen tärkeää olisi Ukrainan saada sekundaneukut Hersonin suunnalla Dneprin itäpuolelle ja sen jälkeen Harkovan suunnalla rajan oikealle puolelle.
Venäjän viestinnän perusteella siellä alkaa olla kusi sukassa ja jööti lähestymässä punttia, vaikea nähdä sekundaneukuilla olevan enää muuta annettavaa, kuin sen arpominen, että kuinka nopeasti vetäydytään.
/img-s3.ilcdn.fi/c2102179510309594a4f9620329c4b0d7eb8f447b6f77a3eb422c3b166ea7f81.jpg)
/img-s3.ilcdn.fi/4440ad8533725e7ed2cf866209a564b9698a3948a5dc5129674b863db949c80c.jpg)
