Linkkasin tänne aikaisemmin tilaston siitä, kuinka eurooppalaiset kokevat Venäjän syyllisyyden. Suomalaiset olivat tilaston kärjessä. Melkein kaikki pitivät Venäjää ainoana syyllisenä.
Sen sijaan jo Keski-Euroopassa puolet kansasta oli sitä mieltä, ettei tiedä syyllistä tai että syyllinen ei ole yksinomaan Venäjä.
Joissain Euroopan maissa Venäjää ymmärrettiin hyvin laajasti.
Suomessa on suomalainen todellisuus, mutta muu Eurooppa on muuta Eurooppaa.
Jossain täällä foorumilla linkkaukseni on, mutta en jaksa edes yrittää etsiä sitä, koska en muista ketjua, johon sen laitoin.
Asun Keski-Euroopassa, joten "keskieurooppalainen todellisuus" on minulle varsin tuttu.
Saksassa on varmasti prosentuaalisesti enemmän ihmisiä jotka eivät osaa nimetä syyllistä Ukrainan sotaa tai pitävät Natoa yhtä suurena tai suurempana syyllisenä kuin Venäjää. Syyt ovat aika selvät:
- Entisen Itä-Saksan alueella asuu paljon taloudellisesti heikossa asemassa olevia ihmisiä, joiden luottamus Eurooppaan ja länsimaihin on heikko ja heistä vanhemmalla väellä on nostalgioita DDR:n aikaan. He
äänestävät vaaleissa AfD:tä ja Linkeä, jotka ovat länsivastaisia, mutta jotka ovat täysin marginaalissa valtakunnan tason päätöksissä.
- Saksassa on 2-4 miljoonaa ihmistä, joilla on venäläinen tausta. Suurin osa ei ole Kreml-mielisiä, mutta joukkoon mahtuu niitäkin. Joidenkin muidenkin siirtolaistaustausten (mm. turkkilaisten) keskuudessa on melko selvästi keskimääräistä enemmän länsivastaisia asenteita. Heitä on Saksassa niin paljon, että vaikka ylivoimaisesti suurimmalla osalla ei ole poliittista kiihkoa, pienempikin osa heilauttaa mittaria.
En näe Scholzin kytkeytyvän Kremliin, mutta näen hänet sellaisen saksalaisen politiikan tuotteena, jossa Venäjä on eurooppalainen suurvalta, jota tulee edelleen kuunnella ja kunnioittaa. Näin hänen puheenvuoronsa tulee mielestäni tulkita.
Viittaan mm. siihen kun Scholz vastasi kirjallisesti huhtikuun lopulla arvosteluun. Scholzin mukaan hän kokee velvollisuudekseen estää sodan laajentumisen Venäjän ja NATO:n välille, joka voisi johtaa kolmanteen maailmansotaan. NATO:n joutumisen sotaan estäminen on Scholzin mukaan hänen tärkein prioriteettinsa. Putin käyttää tätä narua koko ajan hyväkseen. Edellisen kerran viime viikolla. Tämä Putinin narratiivi on myös Scholzin ykkösperuste Der Spiegelin haastattelussa.
Lännen tulisi aseistaa Ukrainaa raskaammin. Ukrainan aseistamisessa kyse on Ukrainan ja Euroopan tulevaisuudesta ja Ukrainan alueen puolustamisesta, ja tämä on eurooppalaisten velvollisuuskin kun vastassa on örkkiarmeija Venäjä. Tässä Scholzin tulisi todellakin tehdä enemmän, kuten myös Macronin ja Bideninkin.
Scholz edustaa sitä natsi-Saksan jälkeistä sukupolvea, johon varustelunvastainen ajattelu on vaikuttanut kaikkein voimakkaimmin. Heidän ajattelunsa mukaan pitää tehdä kaikki voitava sotilaallisen eskalaation lievittämiseksi. Scholz on ollut erityisesti shokissa, kun hänen vaalimansa maailmankuva romahti heti hänen valtakautensa alussa.
Siksi hän harhailee ja sekoilee viestinnässään. Saksan päätöksiin tämä ei kuitenkaan ole erityisemmin vaikuttanut. Puolustusministeriö on päättänyt aseavusta eikä siihen liittyvä kompastelu johdu yksittäisistä poliitikoista, vaan syistä, joita olen avannut edellisissä viesteissäni.
Ja ehdottomasti Saksan kuten muidenkin pitää tehdä Ukrainan aseelliseksi avustamiseksi paljon enemmän. Kun valmiita prosesseja tämmöiseen apuun ei ole, niitä pitää kehittää.
***
Kun puhutaan raskaan aseistuksen toimittamisesta Ukrainaan, voidaan ottaa vertailukohdaksi Suomi. Meidän tykistömmehän on Euroopan vahvimpia, joten jos jollakin, Suomella taitaisi olla mahdollisuus irrottaa Ukrainaan raskasta tykistöä. Tähän liittyen voidaankin kysyä:
- Miksei tästä ole ollut mitään puhetta?
- Jos olisi puhetta, kuinka kauan Suomelta kestäisi tämmöisen avun toimittamiseen? Epäilemättä Suomella olisi Saksan tavoin hankaluuksia mm. laillisuuden / juridisten ongelmien selvittämisen kanssa, päätösprosessin kanssa (miten asian selvittäminen ja päätöksenteko etenisi?), Ukrainalaisten kouluttamisen järjestämisen kanssa sekä lopulta logistiikan kanssa. Kuten ei Saksalla, ei myöskään Suomella asia menisi niin, että tästä huomiseen asia päätetään ja ensi viikolla Ukrainalla on pirusti tykkejä Suomesta.
Yhdysvalloilla ja myös Britannialla nämä prosessit ovat paljon pidemmälle hiottuja - käytännössä toimintatapa on valmis.