Daespoo kirjoitti:
Sinänsä koko aiheesta vääntö voidaan lopettaa McKenzien toteamukseen siitä että todennäköisin vaihtoehto on se että Burrows valehteli siitä mitä Auger sanoi hänelle pre-gamessa ja antoi itkunsekaisessa (oma lisäys) haastattelussa runsaasti värikynää tapahtuneesta ja sai sen näyttämään aivan eri valossa.
Tuo voi olla totta. Ehkä tuo McKenzien valinta ja numero kolmonen saattaa tosiaan olla lähimpänä totuutta, eli;
Door No. 3: The mushy middle ground. Yes, Auger talked to Burrows before the game, but, no, he didn't specifically say he was going to "get him" and then made some really questionable call(s) that, in concert with call(s) that Auger's officiating partner made, proved to be the undoing of the Canucks in the game.
Most Vancouver fans, and many in the media who are frosted at the NHL's lack of clarity on this whole mess, will choose Door No. 1 and dismiss Nos. 2 and 3 as a flight of fancy. I can see that...
That leaves No. 3, I suppose.
Eli tuomarilta harvinaista keskustelua ennen peliä yksittäisen pelaajan kanssa ja tätä seurasi muutamia erittäin kyseenalaisia jäähyjä, jotka kuumensivat tunteita, mutta Burrows luultavasti väritti tarinaansa ollessaan turhautunut pelin jälkeen.
Jos tuo pitää paikkansa (kuten voi hyvin pitää), Burrows toimi tietysti väärin värittäneensä asiaa. Mutta ei Auger'kaan syytön tilanteessa ollut. Kuten ESPN:n Pierre LeBrun
totesi asiasta:
I'd feel bad for him, but he screwed up, too. He made a major mistake by approaching the player like he did before the game. Even if it was just to say, "Hey, you made me look bad in Nashville by diving like that, don't do that again, etc.," that's a message the referee should share with the head coach in the morning, not the player directly.
Auger may not have said all of the things Burrows claims, but he put himself in a position, optics-wise, that made him look bad; not to mention the borderline calls on the players late in the game -- brutal calls, quite frankly.
Lopetan tämän keskustelun tähän, sillä ei tämä tästä etene. Kiitos Daespoolle keskusteluseurasta. Taas tuli opittua jotain Jatkoaikauran jatkoa ajatellen.
Saikka kirjoitti:
En yhtään ihmettelisi jos siellä on yritetty sitä kuuluisaa viimeistä keinoa, kun peli repesi kolmannessa erässä. Eihän tuo yllätyksenä tule. Se vähän tulee yllätyksenä, että Boogaard puhui tuosta ulos. Mitä noihin tappeluihin tulee, niin varmasti tiedettiin jo ennen tappeluja, että huonostihan Bolducille käy Scottia vastaan (hyvä jos selviää hengissä, sillä Bolduc ei ole mikään tappelija - eilinen oli uran ensimmäinen tappelu NHL:n runkosarjassa), mutta jotain piti kai yrittää, vaikka sitten epätoivoisia keinoja. Siihen on sitten vaikea ottaa kantaa, miksi Bolduc otti erää, eikä esimerkiksi Rypien tai O'Brien.
Mitä tulee muuten tuohon peliin, niin Minnesota oli pelissä parempi ja ansaitsi voittonsa. Canucks tuli peliin huonosti valmistuneena ja reilun kolmen minuutin kuluttua pelin alusta tilanne oli jo 2-0 kotijoukkueelle. Tuon jälkeen Canucks alkoi löytää jalkojaan (ja päätään) ja vei ensimmäisen erän puolenvälin jälkeen toiseen erätaukoon saakka laukaukset 24-8, nousten tasoihin. Kolmas erä oli kuitenkin Minnesotan (vaikka laukaukset aika tasan menivätkin) ja Luongolta nähtiin erässä epävarmaa peliä.
Minnesota näytti haluavan enemmän voittoa tästä pelistä. Joukkue liikkui paremmin kuin Canucks ja liikutti myös paremmin kiekkoa. Bäckström voitti maalilla Luongon tällä kerralla, Wild piti vaisusti pelanneet kaksoset hyvin kurissa (Sedineillä vain kaksi laukausta yhteensä) ja joukkue teki vähemmän virheitä. Erikoista pelissä oli se, että kolme Wildin maaleista tuli ykkössektorin ulkopuolelta - tuollaista näkee harvoin.
vetoo kirjoitti:
Pavol Demitrasta mainittakoon sen verran, että mies oli mukana Vancouverin Minnesota-reissulla. Hänen odotetaan palaavan tositoimiin vihdoin ja viimein, kenties jo la-su-yönä Suomen aikaa Pittsburgh-pelissä.
Mitenköhän Vancouverin hyökkäysketjut menevät Demon liittyessä kokoonpanoon?
Hyvä uutinen ja varmasti Demitran paluu tuo ainakin lisää syvyyttä joukkueen taitopuoleen. Ehkä alkuun ei tosin kannata odottaa mitään ihmeitä pitkän pelaamattomuuden jälkeen.
Mielenkiintoista tosiaan nähdä noiden ketjujen mahdollinen muutos jatkossa. Ykkönen nyt on hakattu kiveen, mutta Demitra voisi haastaa itsensä kakkosketjun laitaan. Kakkosessa pääosan kautta pelannut Raymond on pelannut joulukuun lopun (27.12) Flames-pelin hattutempun jälkeen jo kahdeksan peliä ilman maalia. Silmäväli puolestaan on piristynyt Ruotsin Olympiavalintojen jälkeen - viisi maalia viimeisiiin kahdeksaan peliin.
Kolmosketjussa Demitra voisi mennä periaatteessa joka paikkaan, vaikka keskelle Wellwoodin tilalle. Nivusensa kanssa tuskaileva ja kaksi viime peliä väliin jättänyt Bernier on terveenä ollessaan vaikeammin syrjäytettävissä laidalla. Kolmosessa nähty Tanner Glass tuo puolestaan hyvin taistelevaa asennetta kentälle, mutta hän voi pelata nelosessakin.
Tällä hetkellä minä näkisin Demitran ehkä ennemmin kolmosen laidassa. Vaikka Raymondilla on maalittomien pelien putki menossa, hän tuo nopeudellaan ja näennäisellä jatkuvalla vaarallisuudellaan tilaa muille kakkosketjun pelaajille, ja tuskin tuo maalittomuus enää kovin kauan kestää.
Kolmosessa olisi puolestaan ihan mielenkiintoista seurata Wellwoodin ja Demitran yhteistyötä. Siinä olisi kaksi kiekollisesti taitavaa pelaajaa yhdessä, samalla kun Bernier rouhisi laidalla. Tuo ketju voisi tuoda aikaisempaa paremmin syvyyttä joukkueen "secondary scoringiin".
Eli:
D. Sedin - H. Sedin - Burrows
Raymond - Kesler - Silmäväli
Bernier - Wellwood - Demitra
Hordi/Glass - Johnson/Bolduc - Rypien/Hansen
