Mainos

Vancouver Canucks 2009-2010

  • 129 048
  • 503

vetoo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Slovakia, Bolts
Illan kokoonpanosta sen verran että Demitra on poissa henkilökohtaisista syistä. Demo oli aikaisemminkin kaudella jossain kohtaa poissa samanlaisesta syystä. Olisiko ollut jokin isompi sairaus perheessä, tytär tai vaimo. En nyt muista.
Demitran vaimolla oli kehossaan paha virus noin kuukausi sitten. En tiedä mikä on Pavolin tämänhetkinen syy poisjäännille, mutta arvelen sen olevan vaimon terveydentilan heikkeneminen. Pariskunnalla on neljä lasta, joista kaksi nuorinta, twinsit, ovat 4-vuotiaita. Slovakkimediassa ei ollut päivitettyä tietoa Demon tilanteesta.

Ja The Master on palannut palstalle. :) Vitajte späť! (=T-tulemast takasin!)
 
Suosikkijoukkue
Ilves, Bulls, Arsenal, Canucks ja Three Lions
Noniin pistetäämpä vähän kattavampi analyysi Canucksien kevät näkymistä, kun en hetkeen kerkeä tänne palstalle enää kirjoittelemaan.

Eli kun runkosarjaa on jäljellä osaltamme 8 ottelua olemme verrattain hyvissä asetelmissa. Playoff paikka on käytännössä varma ja olemme hyvällä iskuetäisyydellä myös divisioonan voittoa ajatellen. Olemme Coloradoa 5 pistettä edellä, tosin Avseillä on peli vähemmän pelattuna. Loppukauden ehdoton kiinnekohta on ehdottomasti 6 huhtikuuta GM:ssä pelattava joukkueiden keskinäinen kohtaaminen. Onneksi tuo ottelu on kotiottelu, joten olemme ottelussa suosikkeja, mutta ehkä juurikin tuon keskinäisen ottelun ansiosta ei Coloradoa kannata laskea ulos divisioonan voittotaistelusta. Molemmilla loppuohjelma on äärimmäisen tiukka ja etua on vaikea ennakoida kummallekaan joukkueelle. Ehkä tosin meille tulee hienoinen etu keskinäisen ottelun pelaamisesta Vancoverissa. Tiukille tulee tämäkin taisto etenemään.

Viime aikoina Nucksia ovat riivanneet epätasaiset otteet. Emme ole pariin viikkoon voittaneet kahta ottelua peräjälkeen ja olemme menettäneet pisteitä etukäteen heikoimmille vastustajille. Luongo on ollut viime aikoina vaisu ja luruja on lirunut sisään lähes joka ottelussa. Toisaalta taasen Lui on ollut otteluiden ratkaisuhetkillä totuttu oma itsensä, joten ei liikaan huolestumiseenkaan ole syytä. Luongo on lähes joka ottelussa parantanut loppua kohden. Eipä tule oikeastaan yhtään peliä viime aikoina jolloin peli olisi viimeisessä erissä tasatilanteessa ratkennut Luongon luruihin. Tässä kiteytyykin mielestäni Luongon suurin vahvuus, että ratkaisu hetkillä mieheen voi luottaa, vaikka joku helppo olisikin kyseisessä pelissä mennyt omiin. Eli voittavasta kassarista on ilmanmuuta kyse. Toki huipputasoa kaivataan playoffeja silmällä pitäen.

No millaisella mielellä Canucks voi lähteä lähestyviin playoffseihin. Kiistämätön fakta on se, että Vancouverilla on tällä hetkellä yksi konferenssin laajimmista hyökkäysmateriaaleista. Ennen Samuelssonin loukkaantumista Canucksilla oli oikeastaan ensimmäistä kertaa koko kaudella kolme toimivaa ketjua kasassa samaan aikaan. Kolmosena pelannut Hansen-Wellwood-Raymond oli selvästi paras kolmosen ketjukokonaisuus jota tänä vuonna on ollut kasassa. Kun joukkueella on 6 yli 20 maalin pelaajaa, voidaan ilman muuta sanoa, että hyökkäys arsenaalin laajuus on joukkueen vahvuuksia. Kun vielä reserveistä löytyy Michael Grabnerin ja Sergei Shirokovin tasoisia pelaajia, voidaan sanoa, ettei hyökkäyksen laajuuteen joukkue tule kaatumaan.

Puolustuksen tilanne ei ole aivan yhtä hyvä. Näin siksi, että Mitchell on poissa. Kyllä aika moni joukkue laittaisi Willien playoffsien viime hetkillä suojelemaan johtoasemaa. Siinä onkin puolustuksen osalta avainkysymys? Toinen avainkysymys on, että pysyykö nykyiset kaverit terveenä? Jos pääsisimme puolustuksen osalta parhaassa tilanteessa playoffseihin, niin tälläkään osa-alueella ei ole häpemistä, kun Bieksakin on palannut verrattaen hyvässä vireessä.

Ja kun vielä maalivahtina on Luongon tasoinen kassari, sanoisin, että kevään avainhenkilö on Alain Vigneault. Nyt koutsilla on kyllä paperilla sellainen nippu, että kyllä tässä pitäisi olla ainekset päästä aivan päätyyn saakka. Kyse onkin siittä saako AV nipustaan kaikki irti.

Jos vielä loppuun laittaisin sellaisen toiveen, että toivottavasti ensimmäisellä kierroksella ei vastaan asettuisi Detroit, vaan mikä tahansa muu joukkue. Kyllä se vanha kettu vaan osaa kun tulee tiukat paikat...
 

Ronning

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Vancouver Canucks, Cliff Ronning
Että sellainen ottelu tällä kertaa. Nyt on tullut nähtyä putkeen kolme tappio-ottelua putkeen ja vastavuoroisesti missattua mm. voittoisa Anaheim-matsi. Näinköhän on että Nucks pelaa surkeasti silloin kun minä katson... Jos tämä trendi jatkuu niin täytyy Play Offeissa varmaan pitää telkkari visusti kiinni tai vähintään eri kanavalla.

No jaa, saattoi Canucks-pelaajillakin olla jotain tekemistä tappion kanssa. Yritin koko pelin ajan keksiä mitenkä kuvailla Canucksin tämän hetkisiä otteita koska tekemisen taso ei mielestäni kohtaa ollenkaan sarjasijoituksen ja muutenkaan tulosten kanssa. Päädyin ajatukseen että joko A: pelisysteemissä ajetaan sisään jotakin uutta hienosäätöä pudotuspelejä silmällä pitäen, B: Vancouveria vastaan on opittu pelaamaan tai C: Samuelsson ja Demitra ovat juuri viime aikoina nähdyn verran korvaamattomia juurikin henkisellä osastolla. Joka tapauksessa, näyttää siltä kuin kiekollisista ratkaisuista puuttuisi se rutiinin, melkein tekisi mieli sanoa pelitavan - mutten sano, tuoma luotto omaan tekemiseen. Vähän väliä nähdään toivotaantoivotaan-syöttöjä tai kiekon lavan yli menemisiä. Kuvaavimpana tilanteena tietysti tuo viimeinen maali jossa Salo oman maalin hukkaa kiekon oletettuaan että tilanteesta vihellettäisiin pitkä. Erehdys on inhimillinen, mutta uskoisin että itsevarmemmassa tilassa kiekko olisi joka tapauksessa siirretty huitsin ties minne oman maalin lähettyviltä . Sami ei ollut ainoa vaan kyllä tätä tapahtui pitkin ottelua. Kolmannessa erässä oli hyvä hetki mutta kyllä yli puole t pelistä Canucks pelasi aikamoista tärinäkiekkoa.

Hyviä uutisia kuitenkin Luongon paremmat otteet. Vaikka vieläkään ei ihan siellä eliittitasolla ole, pystyi Roberto aiempaa varmemmin aloittamaan pelin, ja jätti kyllä nuo helpot maalit virkaveljelleen toisessa päädyssä. Tästä on hyvä jatkaa hänen osaltaan kun sai neljä päivää lepoa ja nyt on taas pari tässä välissä.

Henrikistä tuli sitten ensimmäinen 100 pisteen tehnyt pelaaja kaudella 09-10 ja annettuaan vielä toisenkin syötön nosti eroaan pistepörssin kärjessä kolmeen pisteeseen. Se ei vielä merkitse mitään, mutta mahdollisuudet tuohon pörssivoittoon tottakai paranivat kiitos kahden pisteen illan. Näitä vielä muutama kiitos. Tiesittekö muuten että samana päivänä, tasan seitsemän vuotta sitten eräs toinen Canucks-pelaaja samoilta seuduilta Henkan kanssa sai oman 100 pistetään täyteen. Hauska yhteensattuma.

Nopeasti palaan vielä tuohon pelaajien itsevarmuuteen kiekon kanssa. Yksi mies kyllä pistää itsellä silmään kiekollisten ratkaisujen kanssa ja se on Kyle Wellwood. Olen hänestä puhunut aiemminkin, mutta hänestä ei voi liikaa puhua. Olen erittä harmissani että hän joutuu pelaamaan tuollaisten puukäsien kanssa samalla kun hänen oma pelinsä on niin hyvissä uomissa. Ne asiat mitä Wellwood kiekon kanssa tekee. Aivan käsittämättömän tyylikkäitä veivejä jotka hän useinmiten saa toteutettua menestyksekkäästi= ei menetä kiekkoa. Ongelma on että laidoilla viipottaa Tanner Glass ja Jannik Hansen jotka, vaikka hienosti pörräävät ja toteuttavat 0-0 rooliaan, eivät kykene hyödyntämään Kylen oivalluksia. Ja nykyisellään Canucksin varminta peliä esittävä hyökkääjä menee täysin hukkaan.

Tulkaa jo, Demo ja Mikael.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Kiitos nimimerkki vetoo'llekin tervetulotoivotuksesta!

Tänä yönä Vancouveria vastassa olisi kotona tulikuuma Phoenix Coyotes. Viimeksi Phoenix paukutti rikki sunnuntaina kotonaan Colorado Avalanchen maalein 6-2. Viimeisistä 12 pelistä Coyotes on voittanut 10 ja hävinnyt varsinaisella peliajalla vain yhden. Kova sarja, jos sitä vertaa tällä hetkellä pienessä suvantovaiheessa uivaan Canucks-joukkueeseen. Vancouver on voittanut viimeisistä kuudesta pelistä vain kaksi.

Phoenix on tehnyt vain keskimäärin 2.6 maalia pelissä tällä kaudella. Lukema on koko NHL:ssä vasta 21. paras. Joukkueen ylivoimaprosentti (15.6%) on sekin huono - koko NHL:n kolmanneksi huonoin. Silti joukkue on Läntisen konferenssin toiseksi paras, toinen 100 pisteen rajan rikkonut joukkue ja ryhmällä on Läntisen konferenssin eniten voittoja (47) yhdessä San Jose Sharksin kanssa.

Phoenixin voima lepää tiiviissä puolustuspelissä. Joukkueen valmentaja Dave Tippett on saanut aikaisemminkin joukkueensa pelaavan erittäin hyvää puolustusta. Coyotesilla on koko NHL:n paras saldo peleissä, joissa se on tehnyt avausmaalin. Joukkueella on myös koko NHL:n paras saldo peleissä, joissa se on johtanut peliä ensimmäisen erän jälkeen. Noiden asioiden vuoksi Vancouverin olisikin syytä saada peliin hyvä alku ja avausmaali.

Phoenix on Luoteisen divisioonan kiertueella. Joukkue pelaa tänään Vancouveria ja huomenna Calgarya vastaan. Selkä-selkä -tilanteessa pelaavan joukkueen suhteen on mielenkiintoista nähdä kumman maalivahdin Phoenix laittaa Canucksia vastaan pelattavaan otteluun. Ykkösvahti Ilya Bryzgalov on maalivahtipörssien kärkipäässä (muun muassa eniten nollapelejä), mutta kakkosvahti Jason Labarberalla on vieläkin paremmat tilastot - tuokin kertoo jotain myös koko joukkueen puolustuspelistä kun molemmilla maalivahdeilla on erittäin hyvät tilastot.

Barbie'han pelasi viime kaudella Vancouverissa ja nousi jonkinlaiseksi suosikiksikin meillä. Tällä kaudella hän oli Phoenixin maalilla joukkueiden välisessä kauden ensimmäisessä pelissä ja tuossa (Phoenix voitti pelin rankuilla) hänet valittiin pelin parhaaksi pelaajaksi. Kaksi muuta keskinäistä peliä Canucksia vastaan Coyotes on mennyt Bryzgalovilla.

Kotonaan Vancouver kaatoi Bryzgalovin Phoenixin tammikuun alussa maalein 4-0, mutta hävisi sitten vieraissa maaliskuun 10. päivän pelin rankuilla. Vancouverilla on siis tältä kaudelta yhteensä nuo kaksi vieraissa tullutta kirvelevää rankkutappiota ja tuo yksi selvähkö 4-0 kotivoitto Phoenixista. Ilmeisesti nyt olisi siis hyvä tilanne meille, jos saisimme sen avausmaalin, emmekä joutuisi vetämään arpoja.

Hyökkäyksessä Phoenixin paras pistemies ja kapteeni Shane Doan on tehnyt tällä kaudella yli puolet vähemmän pisteitä kuin Canucksin NHL-pörssikärki Henrik Sedin. Vancouverissa Doanin pistemäärä oikeuttaisi sisäisessä pistepörssissä kuudenteen sijaan. Maaleissa Coyotesin ykkösellä Radim Vrbatalla on 23 maalia. Hän on ainoa yli 20 maalia tehnyt Phoenix-pelaaja. Vancouverilta yli 20 maalin pelaajia löytyy kuusi - heistä tosin Samuelsson on sivussa.

Phoenixilla on hyökkäyksessään kuitenkin mielenkiintoisia uudehkoja kasvoja. Coloradosta siirtotakarajalla hankittu Wojtek Wolski on tehnyt 5+7=12 pistettä ensimmäisissä 12 pelaamassaan ottelussa. Torontosta siirtotakarajalla tulleella Lee Stempniakilla on puolestaan peräti 12 maalia ja 15 pistettä ensimmäisissä 12 pelissään Phoenixissa.

Canucks-faneille tuttuja kasvoja Phoenixissa taitaa olla enemmän kuin missään muussa joukkueessa: Ed Jovanovski, Adrian Aucoin, Taylor Pyatt, Mathieu Schneider ja mahdollisesti Labarbera, eli noin 25% joukkueen pelaajista on tuttuja pelaajia meillekin. Schneider ja Labarbera tosin vain lyhyeltä ajalta. Edellisessä pelissä Coloradoa vastaan tuosta ryhmästä Pyatt pääsi Gordie Howe Hattrickiin (maali, syöttö ja tappelu). Hän oli myös pelin ykköstähti.

Lienee kai selvää, että Vancouverin pitää nostaa tasoaan edellisestä Sharks-pelistä tähän otteluun saadakseen voiton. Mikäli joukkue voittaisi, Canucks tekisi uutta seurahistoriaa kotivoittojen määrässä (28). Daniel Sedin saavuttaa muuten tässä pelissä joka tapauksessa 700. pelatun NHL-pelin rajan (kun puhutaan runkosarjan otteluista).

Shane O'Brien on ainakin hyllytetty tästä tulevasta ottelusta ja parista seuraavastakin. Asiasta kertoo muun muassa Vancouver Province.

Canucks coach Alain Vigneault said part of the punishment for O'Brien's tardiness — he showed up at 10:55 a.m. for an 11 a.m. practice Monday — was to be replaced in the lineup by Andrew Alberts for Tuesday's tough test against the 100-point Phoenix Coyotes. The other part included being skated hard for an hour before the game-day skate and not skating with the club until Sunday. That means O'Brien won't play Thursday in Los Angeles or Friday in Anaheim and it means the blueliner either made a bigger transgression than is being reported, or is wearing out his welcome with cumulative problems with the coach and management.
 
Viimeksi muokattu:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Hieno 4-1 voitto Phoenixista viime yönä ottelussa, joka oli etukäteen joukkueelle kova testi kuumaa joukkuetta vastaan. Maalilla nähtiin pelin suurin ero joukkueiden välillä, kun Luongo pelasi ensimmäisen hyvän pelinsä Olympialaisten jälkeen ja Bryzgalov koomaili vähän toisessa päässä. Toivottavasti Luongon peli lähtisi tästä paremmaksi.

Luongon edessä pelannut puolustus saa myös hyvät paperit tekemisestään. Alberts paikkasi hienosti SOB'ia ja oli näkymätön, mutta varman tuntuinen. Bonuksena kentän korkeimmat taklausmäärät puolustajista ja +2 tehosaldo. Hänen suhteen pitää puolestaan toivoa, että toivottavasti jonkinlaiset kasvukivut uuteen pelisysteemiin ja uuteen joukkueeseen alkaisivat helpottaa. Albertsin ohella kaikki muutkin pakit täyttivät ruutunsa, mutta otetaan esiin suomalaisittain Salo, joka otti kentän korkeimmat minuutit.

Hyökkäyksessä Keslerin lentäminen ulos pelistä pelin alkupuolella näkyi heti kakkosketjun pelissä aika voimakkaasti. Pelin alussa pirteästi esiintynyt ja yhden maalinkin tehnyt kakkonen oli Keslerin ulos lähtemisen jälkeen parhaimmillaankin korkeintaan keskinkertainen sentterin jätettyä kaukalon. Keslerin lähdön merkitys heijastui kakkosketjun ohella myös koko joukkueen peli-ilmeeseen esimerkiksi intensiteettitason- ja hyökkäyksen nopeuden laskuna, mikä kertoo hänen isosta merkityksestään seuralle.

Onneksi Vancouverin ykkönen oli kentän dominoivin kokoonpano. Burrows paukautti jo kauden 35. maalinsa. Daniel Sedin teki maalin ja laukoi peräti yhdeksän kertaa. Kentän ykkönen oli kuitenkin (yllätys yllätys) Henrik Sedin, jonka kolmen pisteen ilta teki eroa NHL:n pistepörssin kärjessä Ovetchkiniin. Henrikilla on viimeisistä kolmesta pelistä kasassa kahdeksan pistettä, ja hän on vakavissaan rikkomassa Buren piste-ennätystä. Ykkösketjun lisäksi Wellwood oli jälleen hyvä.

Phoenix-voiton jälkeen Vancouver lähtee kahden pelin vieraspelireissulle pelaamaan Los Angelesia ja Anaheimia vastaan. Kingsia vastaan pelataan perjantai-aamuna ja Ducksilta yritetään saada pisteitä heti seuraavana iltana. Kingsia vastaan Canucksin saldo on tältä kaudelta 3-0-0 ja Ducksia vastaan 1-2-0. Ducksia vastaan pelataan tällä kaudella jo kolmannen kerran selkä-selkä -tilanteessa.

***

Cody Hodgsonin Brampton otti Kingstonia vastaan sarjan seitsemännessä pelissä voiton maalein 2-5. Hodgsonille ei merkitty sarjan ratkaisevassa ottelussa kuin yksi syöttö. Vammat kiusaavat jonkin verran edelleen Hodgsonin peliä, mutta Kingstonin valmentaja, entinen NHL-pelaaja, Doug Gilmour ehti silti kehumaan häntä OHL:n parhaaksi pelaajaksi ja ainoaksi Bramptonilta, jota vastaan käytettiin erikoisvartiointia. Hodgson teki sarjan seitsemässä pelissä seitsemän pistettä ja hänet valittiin pari kertaa pelien tähdille.

Seuraavalla kierroksella Brampton pelaa Barrie'ta vastaan. Barrielta löytyy etukäteen enemmän tasoa kuin Bramptonilta, sillä muun muassa Alex Pietrangelo, Bryan Cameron, Luke Pither (OHL:n runkosarjan pistepörssin kolmonen), Alexander Burmistrov ja Alex Hutchings ovat kaikki erittäin kovia pelaajia OHL:ssa omissa rooleissaan.
 
Suosikkijoukkue
Ilves, Bulls, Arsenal, Canucks ja Three Lions
Vancouver on tämän linkin mukaan tehnyt sopimuksen TPS:sän Lee Sweatt'n kanssa. Käsitykseni mukaan kaiffari on ollut Tepsille varsin hyvä ja saa nähdä kuinka ura urkenee toisella mantereella tällä kertaa...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouver on tämän linkin mukaan tehnyt sopimuksen TPS:sän Lee Sweatt'n kanssa. Käsitykseni mukaan kaiffari on ollut Tepsille varsin hyvä ja saa nähdä kuinka ura urkenee toisella mantereella tällä kertaa...
Veikkaan, että Sweatt tulee olemaan Mooselle ihan paikkansa täyttävä ylivoimapakki. Kiekollista taitoa Moosen alakertaan haettiinkin ja nyt sitä ainakin pitäisi tällä hankinnalla saada. Sweatt ja Nycholat sekä nuoret lupaukset Connauton ja Oberg ovat toivottavasti ensi kaudella Moosen puolustuksessa niitä pakkeja, jotka kantavat päävastuun kiekollisesta puolesta ja toivottavasti McIver, Ramsey/Funk ja Sauve pystyvät hoitamaan loput. Baumgartner saisi pakata jo laukkunsa, vaikka kyseessä onkin kokonaisuutena kohtalaisen arvokas puolustaja AHL-tasolla.
 

kausi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Westendin työväenpalloilijat
Teurastus Kingseiltä lukemin 8-3. Onneksi kaveri möläytti "vahingossa" tuloksen koska meinasin juuri katsoa jälkilähetyksen kyseisestä pelistä, tai sitten hän päätti säästää vain minun hermoja sekä aikaa.

Maalit tuli katsottua ja silleen, mitäpä tuosta sanomaan sen enempiä mutta ihmetytti miksi D Sedin ei pelannut?
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Maalit tuli katsottua ja silleen, mitäpä tuosta sanomaan sen enempiä mutta ihmetytti miksi D Sedin ei pelannut?
Pieniä selkäongelmia, joiden ei pitäisi viedä häntä kuitenkaan pitkäksi aikaa kentiltä sivuun. Cody Hodgsonilla on kokemusta vastaavista... No, tuskin tällä kerralla on kyse niin vakavasta loukkaantumisesta.

Mutta olipahan romahdus Kingsia vastaan. Vancouver oli jo pääsemässä pinnalle hyvän Phoenix-pelin jälkeen, mutta näytti sitten kuitenkin tämän hetken tyypillisyytensä, epätasaisuuden, ja romahti sitten Kingsille tavalla joka hakee vertaistaan... niin, pitää mennä vuoden 2007 lokakuuhun, jolloin Canucks päästi viimeksi kahdeksan osumaa omaan päähän. Joukkueella ei toiminut Kingsia vastaan mikään, joten ihan turha lähteä analysoimaan mikä oli kaikkein huonointa.

Käännetään sen sijaan kelkkaa sen verran, että ihmetellään miten ihmeessä saksalainen pääsi tuollaisessa pelissä +2 lukemaan? Lisäksi otetaan esiin se seikka, että Demitra palasi kentille ja antoi kaksi syöttöä. Samuelsson, Daniel Sedin ja Bernier olivat kuitenkin sivussa ja kun vielä Burrows loukkaantui pelin alussa, niin eipä hyökkäys ainakaan terveempänä ollut kuin edellisissäkään peleissä. Ei se hyökkäyksen sairauslista silti selitä tuollaista esitystä.

Pientä toivoa ja vertaistukea pitää hakea tällaisen pelin jälkeen Läntisen konferenssin tämän kauden ykkösjoukkueista Chicagosta ja San Josesta. Chicago romahti myös vain viikko sitten Columbusta vastaan 3-8 lukemiin ja romahtihan Sharks'kin viime pelissä Dallasille 1-5- ja vain pari viikkoa sitten samalle joukkueelle 2-8 lukemiin. Onneksi me emme ole sentään ainoa konferenssin kärkijoukkueista, jonka paketti on mennyt pahasti rikki viime aikoina.

Ensi yönä olisi vastassa Anaheim. Ducks on ollut viimeisissä 10 pelissä parempi kuin Canucks ja joukkue elättelee vielä ihan pieniä mahdollisuuksia playoff-paikasta. Vancouver kaatoi Anaheimin reilu viikko sitten selvästi 4-1, mutta sen jälkeen Anaheim on voittanut kolme peliä (Edmonton, Dallas ja Colorado) peräkkäin kakkosvahti McElhinney'n johdolla. Hän on tällä hetkellä kuumempi maalivahti kuin Vancouverin Olympialaisten tyydyttämä Roberto Luongo (kyllä, luitte oikein!). Luongo on päästänyt viimeisissä viidessä aloittamassaan pelissä taakseen 19 maalia (luitte jälleen oikein!).

Vancouverilta on sivussa edelleen Willie Mitchell, Mikael Samuelsson, Steve Bernier, Daniel Sedin ja Shane O'Brien. Burrowsin kurkkuvamman ei pitäisi olla onneksi niin paha, etteikö hän pystyisi pelaamaan. Maalille veikkaan Raycroftia, vaikka Vigneaultin voi olla vaikea luopua Luongo-kortistaan. Bobby ei ole ollut kuitenkaan ehkä Phoenix-peliä lukuun ottamatta edes keskitason NHL-maalivahti Olympialaisten jälkeen.

Anaheimia vastaan on nähty usein erikoisia pelejä, joten luvassa saattaa olla taas ihmeellinen ottelu. Katsotaan aamulla miten syvissä vesissä me uimme, vai saimmeko jälleen uuden herätysliikkeen käyntiin murskatappion jälkeen.
 

Ronning

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Vancouver Canucks, Cliff Ronning
Maalille veikkaan Raycroftia, vaikka Vigneaultin voi olla vaikea luopua Luongo-kortistaan. Bobby ei ole ollut kuitenkaan ehkä Phoenix-peliä lukuun ottamatta edes keskitason NHL-maalivahti Olympialaisten jälkeen.


Ymmärtääkseni koko Kanadan joukkue on Olympialaisetn jälkeen pelannut kohtuusurkeasti. Kutakuinkin kaikki kenttäpelaajat ovat miinuksella, Sharksien mahtikolmikkokin on hajotettu.

Olisi kyllä tosiaan hyvä peluuttaa Raycroftia, ehkä jopa parinkin peräkkäisen pelin ajan ihan vain näpäyttääkseen Luongoa ja muistuttaa että KENENKÄÄN paikka ei ole kiveen hakattu. Mutta, totuus lienee että Bobby Lou on koskematon. Tavallaan sääli sillä sitä menestymisen nälkää aletaan tässä parin viikon päästä tarvitsemaan.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Ymmärtääkseni koko Kanadan joukkue on Olympialaisetn jälkeen pelannut kohtuusurkeasti. Kutakuinkin kaikki kenttäpelaajat ovat miinuksella, Sharksien mahtikolmikkokin on hajotettu.
Tottahan tuokin. Monet Kanadan Olympiajoukkueen pelaajista ovat olleet viime aikoina tehottomia; Chicagon loistava puolustaja Keith on ollut -9 Olympialaisten jälkeen, Calgaryn Iginla on tehnyt yhden maalin viimeisissä 11 pelissä, San Josen Heatley on osunut kolme kertaa viimeisiin 12 peliin, Chicagon kapteeni Toews on tehnyt kolme maalia viimeisissä 14 pelissä jne.

Tuo normaalia heikompi peli näkyy ehkä pahiten vain maalilla ja siis tuosta ryhmästä Luongolla, kun maalivahtipelissä pienikin herpaantuminen heijastuu taululle. Vielä kun Canucksin puolustus on pelannut viime peleissä epätasaisen heikosti, niin eipä Luongo ole kovin paljon saanut tukeakaan. Ikävä taas syytellä yhtä pelaajaa (enkä oikeastaan syytäkään... se nyt vain on näin...), mutta Vancouver pelasi parempaa puolustusta ennen Bieksan paluuta kuin sen jälkeen.

Bieksa on ollut huono, vaikka turhia jäähyjä ei olekaan nyt tullut. Myös uusi mies Alberts pelaa pääosin heikosti, joten joukkueen taholta pelikiellossa olevaa O'Brienia tulee jo pieni ikävä. Onneksi muut sentään täyttävät paikkansa ja saksalainen on iso lisä viime kauteen verrattuna. Hän on paras kiekollinen puolustaja meillä sitten Jovanovskin parheiden hetkien. Toisaalta Mitchellin puute on ollut puolestaan iso miinus ja hänen tilanteensa on edelleen mysteeri.

Mitä tuosta viime pelistä voisi sanoa... No ainakin sen, että Ducksia vastaan nähtiin Michael Grabner show - kolme maalia on huippuluokan näyte ja vielä vieraista. Aivan huikea peli häneltä. Hänestä on koko ajan odottanutkin, että milloin hän alkaa osumaan niistä paikoista, milloin tolpat kääntyvät sisälle ja nyt aukesi sitten kerralla kunnolla. Toivottavasti erinomainen vire jatkuisi. Minun uskoakseni hänellä on lahjoja ainakin tuonne Mason Raymondin tasolle, eli noin 25-30 maaliin.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Juuri alkavaan Minnesota-peliin voisi naputella ajan kuluksi pientä raporttia. Aloitetaan Vancouver Provincen jutulla Canucksin syvyyspakkien tilanteesta.

Shane O'Brien oli syönyt ilmeisesti hyvin Olympiatauolla:

The problem for O'Brien, and his chances of playing again with the Canucks this year, is the team has been down this road before. They have long urged him to stay in shape and got him all the way down to 220 pounds, which may be on the too-light side. The Canucks are happy with him playing at 227, and that's where he was at some point earlier this year. But when he tipped the scales somewhere between 237 and 240 pounds after the Olympic break, the team had a collective aneurysm. Too much of O'Brien, turns out, is not a good thing.

Ylipainonsa jälkeen hän viihtyi vielä kauneusunillaan liian kauan ja myöhästyi harjoituksista - ei kovin ammattimaista toimintaa. Hän sai joukkueen valmennus- ja manageritason vihaiseksi ja on istunut nyt sivussa pari peliä. Nyt hän on kuitenkin harjoitellut, saanut tuota ylimääräistä massaansa pois ja tehnyt paluun joukkueen vahvuuteen. Seuraavaksi hänen pitää keskustella asioista valmentaja Vigneaultin ja manageri Gillisin kanssa.

Alberts on saanut SOB'in pelikiellon aikana mahdollisuutensa, mutta ei ole vastannut siihen parhaimmalla mahdollisella tavalla. Suurin kritiikki häneen on kohdistunut turhista jäähyistä, mikä on aika huolestuttavaa joukkueessa, jossa on O'Brienin ja Bieksan kaltaisia, urallaan heikoista hermoista tunnettuja puolustajia.

Province kirjoitti Albertsin pelistä seuraavasti;

No, a sixth defencemen should only be noticed about twice a game, preferably when he's plastering someone into the boards. But Alberts got caught way out of position against the L.A. Kings Thursday, which led to the first goal and that blew a hole through the Canucks and Roberto Luongo like they were the Hoover Dam. Alberts followed it up by taking a careless hooking penalty. On the ensuing penalty kill Alex Burrows nearly had his Adam's apple crushed while blocking a shot.

Things only got worse to start Friday's game. Alberts took an early penalty, which the Canucks survived. But then he helped surrender the first goal by waving at Saku Koivu around the net like he was Harry Potter and his stick was his wand.


Toisessa Provincen jutussa SOB kuvaili itse tilannettaan seuraavasti;

I don't think I have issues," said O'Brien. "I'm a single guy and I like to go out and have a good time every now and then. Do I need to pick my spots better? Maybe. This time of year definitely. When you go through something like that, you look at yourself in the mirror.

"I need to realize how lucky I am to be in the NHL and the privilege it is and you've got to be ready to go every night. Some days, I take that for granted and maybe enjoy myself too much. That's just me, I guess."

Add the fact that O'Brien puts on weight easily and it's a recipe for career disaster, even if he wants to return here next season.

"If I ate like the media did on the plane, I wouldn't be in the league," joked O'Brien. "I fight my weight and fought it my whole career. That's not an excuse."


Niin, ehkä tuota NHL-paikkaa ei olisi tosiaan varaa ottaa liian itsestään selvänä juttuna - edes O'Brienin kaltaisen tähtipakin... Toivottavasti hän saisi tuota ammattiurheilijalle laiskanpulskalta kuulostavaa asennettaan paremmaksi näiden sanktioiden ja keskustelujen jälkeen. Toivossa on ainakin hyvä elää.

Hyökkäyksestä sen verran hyviä uutisia, että 30 maalia tällä kaudella iskenyt Silmäväli tekee paluun loukkaantumisen jälkeen kentille. Ketjut Minnesotaa vastaan ovat luultavasti tämän paluun jälkeen seuraavat:

D. Sedin - H. Sedin - Burrows
Demitra - Kesler - Grabner
Raymond - Wellwood - Samuelsson
Hansen - Johnson - Hordichuk

Edellisessä pelissä kolme osumaa iskenyt Grabner jatkaa luultavasti tuossa Keslerin ketjussa ja hyvä niin. Toisella puolella pelaava Demitra on ollut puolestaan pirteä paluunsa jälkeen. Hyökkäyksestä Bernier on vielä sivussa, mutta hänelle ei löytyisi tällä hetkellä edes paikkaa kolmesta ensimmäisestä ketjusta, sen verran hyvin tuota syvyyttä löytyy. Kolmosketjussakin pelaa yksi 30 maalin hyökkääjä ja toinen, joka on tehnyt jo 24 maalia.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouver otti jatkoaikavoiton Minnesotasta erikoisen ja osin turhauttavankin pelin jälkeen. Canucks dominoi peliä kaksi ensimmäistä erää melkein miten tahtoi ja teki kaksi osumaa Keslerin ja Wellwoodin toimesta. Lisäosumia ei huippupaikoista huolimatta kahdessa ensimmäisessä erässä kuitenkaan nähty, kun Bäckström seisoi päällään Wildin maalilla ja toisaalta Canucksilta nähtiin hyökkäyspäässä aivan liikaa huippupaikkojen tuhlaamista huonoilla laukauksilla.

Kahden erän jälkeen laukaukset olivat Vancouverille 27-12, vaikka Canucks sortui hallinnastaan huolimatta myös moniin tyhmiin jäähyihin. Kolmannessa erässä Vancouver antoi turhaan pelin avaimet pois, ja erän puolivälissä Wild kavensi Brunetten toimesta ylivoimalla 2-1 tilanteeseen. Lähemmäs Minnesota ei näyttänyt kuitenkaan pääsevän, kun Edler iski lopulliselta vaikuttaneen sinetin tyhjiin varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla. Helppo voitto?

No ei ollut. Eihän peli kuitenkaan Edlerin maaliin päättynyt, vaikka Vancouverin pelaajatkin varmaan kuvittelivat jo voittavansa. Minnesota tuli pelin viimeisten noin 40 sekunnin sisällä kahden maalin takaa tasoihin ja pelissä mentiin jatkoille. Jatkoajalla Sami Salo otti isoa roolia ja päästi Vancouverin piinasta voittomaalillaan. Hieno päätös ottelulle, mutta varjon peliin jätti kolmannen erän lepsuilu ja ykköspakki Hasselhoffin loukkaantuminen.

Voitolla Vancouver otti kuitenkin kolmannen Luoteisen divisioonan voittonsa viimeisten neljän vuoden sisään, joten tulokseen pitää olla tyytyväinen. Canucks on ollut Luoteisen divisioonan voitokkain joukkue viimeisten 10 vuoden sisään neljällä divisioonamestaruudellaan. Canucks on myös käytännössä varmuudella Läntisen konferenssin kolmonen ja saa playoffeihin kotiedun ensimmäiselle kierrokselle. Myös pelissä saavutettu 100 pisteen rajan rikkominen on aina joukkueelle hyvä saavutus.

Ryan Kesler tiivisti joukkueen tunnelmia pelin jälkeen seuraavasti;

”The important thing is that we got it done. Giving up two goals in the last minute is not something we envisioned, the important thing is that we re-grouped as a team and we got it done on the power play.

“We seemed to dominate the game and they just got a couple lucky bounces in the last minute. The important thing is that we won in overtime.”


Ja valmentaja Vigneault komppasi isoa linjaa seuraavasti;

“We had set out at the beginning of the season to get into the playoffs and win our division and that’s what we did."

Eli tavoite saavutettiin kaikesta huolimatta. Matka divisioonamestaruuteen ei ollut kuitenkaan helppo. Pelillisistä ongelmista alivoimapeli on herättänyt jonkinlaista huolta melkein koko kauden. Lisäksi joukkueella on ollut paljon loukkaantumisia, ja nyt viimeisimpänä suurta huolta aiheuttaa Christian Ehrhoffin Minnesota-pelissä tullut polvivamma. Vancouver Sunissa saksalainen kertoo, että hän toivoo olevansa pelikuntoinen playoffien alkaessa, mutta varmuutta vamman vakavuuteen ei saada tietoon tässä vaiheessa.

Ehrhoff on ottanut isoa roolia ykköspakki Mitchellin pitkään kestäneen aivotärähdysvamman aikana ja noussut joukkueen ykköspakiksi. Hän on 15. sijalla kaikkien NHL-pakkien tehoissa ja tehopörssissä kolmas +33 -lukemallaan. Mitchell saattaa olla sivussa loppukauden (kiitos vielä Malkinille turhautuneesta laitataklauksesta selvässä pelissä..), ja jos vielä nyt tämän hetkinen ykköspakki Ehrhoff'kin on sivussa pidempään, niin puolustus on eittämättä todella haavoittuvainen playoffeissa.

Nolan Baumgartnerin kaltaisen puolustajan pelaaminen playoffeissa pelottaa jo nyt, Sami Salo saattaa loukkaantua hetkenä minä hyvänsä, Kevin Bieksa on jatkuvasti altis virheille, Andrew Alberts on näillä näytöillä auttamattoman hidas, Alex Edler kokematon ja SOB'in tai Aaron Romen varaan ei voi rakentaa yhtään mitään. Parhaimmillaan Mitchellin ja Ehrhoffin varaan saa rakennettua kaksi laadukasta pakkiparia (jos Salo pysyy kunnossa ja Edler on normaalissa vireessä), mutta kahden kärkipakin samanaikaiset loukkaantumiset tekisivät todella isoa aukkoa peräpäähän.

Saksalaisen mahdollinen puuttuminen joukkueen riveistä olisi myös siinä mielessä ikävää, että hän on juuri sellainen puolustaja, jolle olisi ollut todennäköisesti viime kaudenkin playoffeissa suurta tarvetta. Viime kauden jälkeen kun Canucks-pakkien jalkanopeus oli suurin joukkueen heikkous ja juuri siinä tehtävässä saksalainen on ollut selkeä parannus alakerran ja samalla koko joukkueen kokonaisuuteen. Hän onkin ollut täsmähankinta tarpeeseen manageri Gillisilta.

Ehrhoff osaa ja pystyy nostamaan peliä omista jaloilla, kun vastustaja antaa painetta, ja on ollut siksi paljon käytetty pelaaja viisikon noustessa ylös. Myös ylivoimissa Ehrhoffin merkitys on ollut suuri - hänellä on 10. eniten pisteitä kaikista NHL-pakeista ylivoimilla. Kun vielä peli on kulkenut omassakin päässä pääosin hienosti, niin kyseessä on ollut todella tärkeä pelaaja joukkueelle.

Aika erikoista on muuten se, että ennen kautta kuvittelin Vancouverin voiman olevan maalilla ja syvässä puolustuksessa, mutta nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen. Tällä hetkellä syvä ja tehokas hyökkäys on selvästi joukkueen suurin vahvuus yhdessä ylivoimapelin kanssa ja kysymysmerkit ovat maalilla (Luongon Olympialaisten jälkeinen pelivire) ja puolustuksessa (avainpakkien Mitchellin ja Ehrhoffin loukkaantumiset).

Saa nyt sitten nähdä miten Canucks tulee pelaamaan runkosarjan lopun. Runkosarjaa on jäljellä enää kolme kierrosta ja Vancouverilla ei ole enää varsinaisia paineita minkään suhteen - sijoitus tulee mitä todennäköisemmin olemaan Läntisessä konferenssissa kolmas. Pelivire olisi tietysti hyvä pitää kunnossa tämänkin ajan ja aina on mukavampi voittaa kuin hävitä, mutta pisteillä ei ole enää oikeastaan mitään merkitystä sijoituksen suhteen - toisin kuin loppukauden vastustajilla näillä näkymin.

Ehkä suurin mielenkiinto kohdistuu ainakin minulla siihen, voittaako Henrik Sedin runkosarjan pistepörssin ja rikkooko hän sen Buren vanhan ennätyksen. Kolmessa pelissä pitäisi tulla neljä pistettä Buren kanssa tasoihin päästäkseen ja viisi pistettä uuteen ennätykseen päästäkseen. Henrikin saavutus on kyllä jo nykyisellään ehkä kovempi kuin Buren vastaava aikanaan, jos verrataan eri aikakausien yleisiä pistemääriä: tällä kaudella NHL:ssä saattaa olla vain kaksi päälle 100 pisteen pelaajaa ja Buren ennätyskaudella 1992-93 pistepörssin 10. paras Mark Recchi teki 123 pistettä.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Kaksi peräkkäistä tappiota Vancouverille Coloradolta (rankkujen jälkeen) ja San Joselta. Vancouverille peleillä ei ollut sijoituksellista merkitystä (toisin kuin vastustajille), mutta olisihan se ollut tietysti mukavampi voittaa edes toinen. Joukkueen puolustuksen loukkaantumiset näkyvät vain juuri nyt aika isolla kädellä koko pelissä, joten tappiot olivat odotettujakin.

Sharksia vastaan nähtiin hyvin tuo Canucksin tämän hetkinen panos. Maalilla pelasi Raycroft ja Sami Saloa säästettiin terveenä raaputuksena katsomossa vaikka sivussa olivat ennestään puolustuksesta jo parhaat pakit Mitchell ja Ehrhoff. Ikävä kyllä pelissä saatiin kaiken lisäksi vielä uusia huolia, kun O'Brien jätti kentän loukkaantumisen vuoksi pelin alussa ja joukkue pelasi viidellä pakilla sen jälkeen.

Kun vielä O'Brienin lisäksi Rome loukkaantui kesken pelin, niin Vancouverin alakerran terveystilanne herättää pahaa huolta. Joukkueelta on mahdollisesti sivussa nyt kauden tärkeimpien hetkien alla peräti neljä pakkia ja mukana noiden joukossa on ykkös- ja kakkospakit Mitchell ja Ehrhoff. Näiden lisäksi Alberts ei vakuuta vieläkään - ei etenkään tuossa roolissa jossa joutuu pelaamaan - ja Bieksa pelaa ykköspakkina (Sharksia vastaan noin 30 minuuttia peliaikaa) edelleen kuin kolmosparin pakki - jollainen hän olisikin jos alakerta olisi kunnossa.

Ei siis mikään ihme, kun joukkue konttaa. Vuotava puolustus, joukkueen terveystilanne ja loppukauden panos saa ryhmän näyttämään vaisulta. Suurin tekijä mahalaskulle on kuitenkin mielestäni tuo puolustus. Canucks joutuu tällä hetkellä keskittymään liikaa alakertansa pitävyyteen, se tuo hyökkääjiä normaalia enemmän alas tukemaan ja tekee hyökkäyksiin lähdöistä hidasta. Siksi pelikin pyörii omissa aika paljon.

Raycroft myönsi joukkueen myös keskittyvän tällä hetkellä pelissä loukkaantumisten välttämiseen Vancouver Sunilla:

"The cards weren't completely aligned for us tonight. We knew they were a little stacked against us. The team we were playing against is first in the conference and we are just kind of trying not to get hurt. . .I thought we battled right to the end. It could have been 6-, 7- or 8-0, but the guys battled and I appreciated that."

Runkosarjaa olisi enää yksi (merkityksetön Flames-ottelu) peli jäljellä. Saa nyt sitten nähdä kuinka pahoja nuo pakkien loukkaantumiset ovat, mutta ei kovin vahvalta näytä juuri nyt. Raporttien mukaan saksalaisen loukkaantumisen ei pitäisi olla onneksi kovin paha ja hän saattaa olla hyvinkin mukana jo playoffien alusta lähtien.

***

Kun kerran ylhäällä on loukkaantumisia, niin ei kovin hyvältä vaikuta organisaation lupaavimman pelaajan Cody Hodgsoninkaan tilanne. Bust kertoi Vancouver Provincelle että kärsii jälleen selästään, joka piti hänet jo viisi kuukautta tällä kaudella sivussa:

Hodgson told the National Post that besides playing with a sore foot he had re-inured his back in a playoff game and that it’s continued to give him problems. This will set off alarm bells with the Canucks, as Hodgson’s back has been a contentious topic since last July when he suffered a bulging disc while training. He eventually played six preseason games but wasn’t at his best and was returned to junior before the NHL season. He missed most of the OHL season rehabing the back, playing his first game Feb. 4.

Hodgson, the Canucks’ first-round pick (10th overall) in 2008, said he hurt his back in Game 7 of Brampton’s first-round series in Kingston on March 30 when he crashed head first into the end boards on a breakaway. He finished the game, a win that put Brampton in the second round, and played all four games against Barrie before the series ended.

Hodgson oli tehoton OHL:n playoffien toisella kierroksella, ja on ilmeisesti pelannut siellä selkä ja jalka loukkaantuneena. En haluaisi maalata jälleen piruja seinille, mutta kun edellinen onnistuneelta ykkösvaraukselta vaikuttanut (jos jätetään se Kopitar-kortti pois laskuista...) Luc Bourdon kuoli, niin ei kovin vahvalta vaikuta viime kaudella Kanadan juniorisarjojen parhaaksi pelaajaksi valitun Hodgsonin'kaan tulevaisuus näiden selkäongelmien vuoksi...

***

The Globe and Mailin toimittajaa Eric Duhatschekia pitää arvostaa kiekkoasiantuntemuksesta. Hän nimittäin valitsi Henrik Sedinin omassa listassaan Hart Trophyn voittajaksi ja Ryan Keslerin Selke Trophyn voittajaksi... Itse en jaksa uskoa Henrikin voittoon Hart-kisassa, mutta Kesler ansaitsisi mielestäni ykkössijan Selke-kisassa. Hän oli jo viime kaudella finaalikolmikossa ja on nostanut tälle kaudelle pelinsä tasoa taas yhden pykälän.
 

Ronning

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Vancouver Canucks, Cliff Ronning
Hyvät naiset ja herrat. Saanko esitellä kauden 2009-2010 Art Ross Trophy voittajan: Mr. Henrik Sedin! Henrikin voitto varmistui kun Gr8 8 jäi pisteittä viimeisessä runkosarjaottelussaan. Ovetchkin johti vielä ennen viimeistä kierrosta 109 pisteellä mutta ei näköjään saanut samanlaista draivia päälle kuin veljekset. Canucks nimittäin pelasi tuon viimeisen ottelun puhtaasti Henkalle. Asian teki selväksi jopa coach AV joka ennen peliä kertoi medialle pyrkivänsä peluuttamaan Henrikiä kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Mies pelasikin kauden ennätysminuuttinsa, 25:24 kaiken kaikkiaan.

Sivumainintana, oli mahtavaa kuulla kun koko 18 000 vai paljonko GM Placeen mahtuu, huusi MVP, MVP, MVP Henrikille pitkin ottelua. Mikäli 33 tuonkin tittelin nappaa niin mikään vääryys se ei tosiaankaan olisi.

Sedin kiitti joukkuetta mahdollisuudesta ja teki tehot 0+4. Näin ollen kokonaispisteet Henrikille 29+83=112. Eli 09-10 kaudesta hänelle jää käteen henkilökohtaiset piste-ennätykset, Pavel Buren 110 pisteen ennätyksen rikkominen ja Canucksin historian ensimmäinen pistepörssin voitto. Itse nostan noista kovimmaksi saavutukseksi tietysti Art Rossin sekä syöttösarakkeen. Henrik Sedin saavutti enemmän syöttöjä kuin pisteitä kertaakaan aiemmin urallaan.

Myös Daniel pisti numeronsa uusiksi vaikka missasikin 19 peliä. Viimeisessä ottelussa tehot 3+1 paukuttanut D.S. sai saldokseen 29+56=85. Mainittakoon tuosta hattutempusta sen verran että kannattaa varsinkin tuo kolmas maali tsekata vaikkapa youtubesta (kanava nimeltä CanucksHD on mitä toimivin tuohon tarkoitukseen). Siinä kiteytyy noiden veljesten käsittämätön yhteys samalla kun nähdään yksi komeimmista viimeistelyistä tällä kaudella. Daniel puikkasi kiekon ohi Kipperin tyylikkäästi jalkojensa välistä saatuaan kienkon Henrikiltä joka ohjasi veljelleen syötön selkä menosuuntaan päin! Hienoin maali jonka itse kaudella näin.

Muita piste-ennätyksiään rikkoneita tällä kaudella ovat (tummennetut ennätyksiä)
Ryan Kesler 82 25+50=75
Alexandre Burrows 82 35+32=67
Mikael Samuelsson 74 30+23=53
Mayson Raymond 82 25 + 28 = 53
Christian Erhoff 80 14 + 30 = 44
Alex Edler 76 5 + 37 = 42
Jannik Hansen 47 9 + 6 = 15
Willie Mitchell 48 4 + 8 = 12
Rick Rypien 69 4 + 4 = 8
Andrew Alberts 76 3 + 9 = 12
Aaron Rome 49 0 + 4 = 4

Eli 13 pelaajaa kaiken kaikkiaan pelasi Career High-kauden. Onnittelut koko köörille. Onnittelut ovat paikallaan myös Kapteeni Luongolle joka kaiken (aiheellisenkin) kritiikin ja hillittömien paineiden keskellä nappasi 40 voittoa. Hänen edellään voitoissa on vain neljä vahtia ja kaikki heistä on pelannut vähintään yhden runkosarjaottelun Robertoa enemmän. Vaikka kausi oli kapulle pitkä ja haastava, niin voittosarakehan se on lopunviimein se olennaisin.

Nyt ei enää ole muuta tehtävissä kuin odotella että selviäisi kuka tulee ensimmäisellä kierroksella vastaan. Vaihtoehtoja on tässä vaiheessa muutama: vastus tulee akselilta Kings-Predators-Red Wings. Selke-huhuissa pyörivä Kesler totesi Losin olevan maantieteellisesti helpoin, mutta ettei joukkueella varsinaisesti ole toiveissa ketään sillä kaikkihan on perinteisesti voitettava jos haluaa menestyä. Red Wings lupaisi varmasti kovan sarjan, ja itsellä olisi kaveripohjasta rivalrya joten se olisi hauska nähdä. No, muutama tunti niin nämäkin selviää.
 

kausi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Westendin työväenpalloilijat
En nyt mitenkään piruja maalaa seinille mutta muuan #87 on tehnyt jo tähän mennessä tehot 2+3 (pelattu 33min), eli vielä jos se hullu tekee sen 3pojoo ni sinne menee Henkan pistebörsän voitto. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta ettei Ronningin kirjoitus tuossa yllä ole sen suhteen turha.

EDIT: Joo eipä onneksi jatkanut pistetehtailua ja nyt se pistepörssin voitto on virallisesti Henrik Sedinin. YES, ja ei muutakuin Kingsit vastaan pleijarihin.
Aiemmat kohtaamiset kaudella meni kolme kertaa nuckseille ja Kings antoi tuon selkäsaunan aprillipäivänä. Alla vielä otteluiden tulokset, nyt nautitaan hetki divarivoitosta ja Henrik Sedinin pistepörssin voitosta sekä muidenkin pelaajien ennätyksistä mitä Ronning tuohon jo listasi.
LA-VAN 1-2rl.
VAN-LA 4-1
VAN-LA 3-1
LA-VAN 8-3
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Henrik Sedinin kausi oli ehkä paras yksittäisen pelaajan pelaama kausi koko Vancouverin seurahistoriassa. Koko NHL:n pistepörssin voitto, Pavel Buren 17 vuotta vanhan piste-ennätyksen rikkominen, tasaisesti hyvää kahden suunnan peliä koko kauden ja lisäksi hänen pelistään löytyi myös moniulotteisuutta kaksoisveli Danielin ollessa sairaustuvalla.

Kun Henrik aikanaan varattiin, hän sai (yhdessä Danielin kanssa) Canucks-faneilta ja medialta paljon kritiikkiä; "Sedinit eivät osaa edes luistella" -lauseesta tuli tunnettu Kanadan länsirannikolla. Alku NHL:ssä ei ollutkaan kovin vahva, mutta voisi sanoa että kausi toisensa perään molemmat kaksoset ovat menneet eteenpäin. Nyt saavutettiin ilmeisesti katto, kun kaappiin tuli pistepörssin ykkössija. En olisi koskaan voinut kuvitella varauksen aikaan, että näen hänet joskus koko NHL:n pistepörssin ykkösenä.

Henrik Sedin oli selvästi vähemmän maaleja tehneessä ja yleisesti paremmin puolustavassa Läntisessä konferenssissa täysin ylivoimainen ykkönen pistepörssissä. Kakkoseksi tullut Brad Richards jäi 21 pisteen päähän. Itäisen konferenssin pelaajat miehittivätkin Henrikin jälkeen viisi seuraavaa sijaa pistepörssissä.

Henrikin pistetehtailu oli sikälikin kovaa, että hän sai vasta 37. eniten peliaikaa ottelua kohden kaikista NHL-hyökkääjistä. Siinä kun muut pistepörssin kärkipelaajat pelasivat sellaista noin 22 minuuttia pelissä, Henrik jäi alle 20 minuutin. Suurena syynä tuohon oli kakkossentteri Ryan Keslerin loistava kausi. Monipuolinen Kesler pelasi suurin piirtein samoja minuutteja kuin Henrik (H.S:19:41/R.K:19:37/ottelussa) ja näin vastuuta jaettiin.

Ylivoimillakaan Henrik ei ottanut valtavan isoja minuuttimääriä, jos niitä vertaa muihin pörssin kärkipelaajiin. Henrik pelasi NHL-hyökkääjistä vasta 42. eniten ylivoimaa peliä kohden. Hän jäi ylivoima-ajoissa hyökkääjien kärjestä (Kovalchuk) noin kaksi minuuttia peliä kohden. Tähän asiaan valmentaja Vigneaultin tasapäistävällä peluuttamisella oli varmasti suurin "ansio".

Ehkä erikoisin Henrik Sedinin piirre kauden aikana nähtiin kuitenkin Danielin ollessa sivussa loukkaantuneena. Syöttökone Henrik muokkasi peliä maalintekijäveljensä ollessa sivussa, oli normaalia röyhkeämpi maalintekijätyyppinen pelaaja ja alkoi iskemään maaleja. Hän teki 18 pelissä ilman veljeään 10 maalia, eli hän meni tuon jakson noin 46 maalin kausivauhdilla. Ote on pelimääriltään kapea ja mahdoton sanoa olisiko vire kestänyt pidempään, mutta hänen pelissään nähtiin joka tapauksessa selvä muutos ja se heijastui myös taululle.

Henrik Sedin siis voitti pistepörssin pelaamalla aika vaatimattomia minuutteja jos niitä vertaa moniin muihin pörssin kärkipelaajiin. Sen lisäksi hän pelasi hyvää kahden suunnan peliä tasaisesti läpi kauden ja pystyi vielä muokkaamaaan pelityyliään tarpeen mukaan enemmän maaleja tekeväksi pelaajaksi. Aivan loistava kausi, mutta jää nähtäväksi riittääkö se palkintojen jaossa korkeimmalle pallille, vai menevätko palkinnot Itäiseen konferenssiin, johon median huomio kiinnittyy aikaerojen vuoksi usein enemmän.

No, ainakaan minulle palkinnot eivät ole pääasia. Minulle se, että Buren vanha ennätys (jonka en uskonut menevän pitkään aikaan rikki) polkaistiin rikki ja Henrik voitti pörssin, on paljon isompi asia kuin palkintopokkaus. Jokainen tietää joka tapauksessa Henrik Sedinin (ja toki myös Danielin) arvon. Ja minä saan syödä laatikollisen pas*aa, kun olin jo viime kesänä ajatuksissani potkimassa Sedineita ulos organisaatiosta. Kuinka väärässä olinkaan, mutta on hieno olla tällaisessa asiassa väärässä!

Henrik Sedinin saadessa tällä hetkellä suurimman huomion, pitää samalla muistaa monet muutkin joukkueen onnistujat. Nimimerkki Ronningilta tulikin heistä jo hyvä ja kattava lista; Daniel Sedinin 85 pistettä, Keslerin 75 pistettä, Burrowsin 35 maalia ja 67 pistettä, Samuelssonin 30 maalia ja yli 50 pistettä, Raymondin 25 maalia ja yli 50 pistettä, saksalaisen 44 pistettä, Luongon 40 voittoa täyteen... Aika komea lista onnistujia!

Ja otetaan vielä erikseen esiin tässä nyt noista Daniel Sedinin kausi, kun kerran Henrik on nostettu jo esiin. Daniel missasi loukkaantumiseen noin 20 peliä, mutta oli silti pistepörssissä 12. paras tekemällä uransa korkeimmat pisteet 85 pistettä. Hän olisi ollut tuolla tahdilla (=tasaisen vauhdin taulukolla) täyden kauden pelatessaan koko NHL:n pisteissä kakkonen - edellään vain velipoika Henrik Sedin.

***

Playoffeissa Canucks saa vastaansa tosiaan Los Angelesin kuten Nässe sanoikin. Runkosarjassa joukkueiden voitot tulivat kotiin voitoin 3-1, mutta Kings voitti tuon viimeisen pelin pari viikkoa sitten murskaluvuin 8-3 kotonaan. Toivottavasti tuo ei kertonut joukkueiden tämän hetkisestä tasoerosta... Lisää playoff-pohdintaa myöhemmin omaan ketjuunsa.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Ryan Kesler valittiin toisen kerran peräkkäin ehdolle Selke Trophy -palkintoon, eli NHL:n parhaan puolustavan hyökkääjän palkintoon. Kesler on tehnyt itsestään kyseisen palkinnon voittajaehdokkaan näköjään pysyvämminkin, ja täysin ansioista. Keslerin kanssa pystistä kisaavat tänä vuonna Detroitin Pavel Datsyuk (joka voitti palkinnon viime kaudella) ja Pittsburghin Jordan Staal. Saa nyt sitten nähdä, olisiko tänä vuonna jo Keslerin vuoro, vai menevätkö äänet jälleen isomman median alueelle USA:n itärannikolle.

Katsotaan vähän tuon ryhmän kauden kulkua joidenkin puolustavien tilastojen kautta:

Kesler pelasi 82 ottelua ja teki 25+50=75 pistettä, +1, 104 jäähyminuuttia, 5 GWG, TOI/G 19:37

(- Datsyukin pisteet olivat 80GP, 27+43=70, +17, 18PIM, 3GWG, TOI/G 20:20)
(- Staalin vastaavat 82GP, 21+28=49, +19, 57PIM, 1GWG, 19:23)

Keslerilla oli 95 taklausta

(- Datsyuk taklasi 89 taklausta ja Staal 121 taklausta)

Keslerin aloitukset 55.1%

(-Datsyuk aloitti identtisillä 55.1%:n lukemilla ja Staal 48.3%)

Kesler pelasi keskimäärin 2:39 alivoimaa peliä kohden

(- Datsyuk kellotti vain keskimäärin 44 sekuntia alivoimaa pelissä ja Staal peräti 3:20)

Keslerin aloitukset alivoimilla 118W-123L= -5

(- Datsyuk 27-29= -2, Staal 118-148= -30)

Kesler otti 73 blokkia (NHL:n hyökkääjien 7. eniten)

(- Datsyuk blokkasi 33 kutia (NHL-hyökkääjistä 132.) ja Staal 41 kutia (87))

Keslerilla oli 83 kiekonriistoa - koko NHL:n 2. eniten kaikki pelaajat huomioiden

(- Datsyukilla oli peräti 132 riistoa ja NHL:n ylivoimainen ykköspaikka, Staalilla 41 riistoa ja riistotilastossa sijalla 114.)

Keslerilla oli 28 kiekonmenetystä

(- Datsyukilla oli 73 menetystä ja Staalilla 31 menetystä)

Keslerin kiekonriistojen ja -menetysten välinen ero oli +55

(- Datsyukilla riistojen ja menetysten välinen ero oli +59 ja Staalilla +10)

----

Kesler teki Selke-kondinaateista siis eniten pisteitä ja voittomaaleja. Hänellä oli ryhmän paras aloitusprosentti Datsyukin kanssa, hän oli ryhmän selvästi paras blokkaaja ja hän oli koko NHL.n toiseksi paras kiekonriistäjä - edellään tosin vain Datsyuk, joka oli tilastossa ylivoimainen. Keslerin hyvä puoli tilastoista katsottuna on ehdottomasti se, että hän oli kaikilla alueilla kärjessä ja näin siis ryhmän monipuolisin tilastoja katsoen. No, Keslerin huono puoli oli tehotilastossa jos katsoo vain lukemaa, eikä ketjukavereita ja/tai sitä, kuinka paljon hän sai vastuusta vastustajien kärkiketjuja vastaan.

Datsyuk teki ryhmän eniten maaleja ja paljon pisteitä hänkin, hänellä oli Keslerin kanssa paras aloitusprosentti ja hän oli ryhmästä ylivoimainen ykkönen kiekonriistoissa. Toisaalta hän pelasi hyvin vähän alivoimaa ja (aika pitkälle tuosta johtuen) hänellä ei ollut juurikaan blokkeja. Datsyuk oli koko NHL:n ylivoimainen riistokone ja kun hänellä on jo taskussaan Selke Trophy, hän pelaa ison median alla ilta illan jälkeen ja hän on iso nimi. Datsyuk on ehkä lievä suosikki edelleen voittajaksi.

Staal pelasi ryhmästä eniten alivoimaa, hänellä oli porukan paras tehosaldo ja hän taklasi ryhmän eniten. Toisaalta hän jäi pisteissä selvästi jälkeen, hänellä oli huono aloitusprosentti ja hän jäi selvästi jälkeen niin blokeissa kuin riistoissakin. Staal on tällä listalla nouseva pelaaja, ansaitsi toki ehdokkuutensa ja hänkin pelaa ison median alla, mutta uskon, että Staal jää kisassa kirittäjän rooliin.

***

Kesler on jatkanut playoffeissa runkosarjasta hyvää vauhtia puolustavana sentterinä. Hänellä on nyt kolmen pelin jälkeen kaikista NHL-hyökkääjistä eniten riistoja, blokeissa hän on 8. sijalla, hänen aloituksensa ovat tulleet kotiin 62.8%:n tehokkuudella, hänen aikana ei ole tullut vielä yhtään maalia omiin tasakentin ja hänellä on kolmesta pelistä neljä (0+4) pistettä. Mutta... hänellä on iso vastuu Vancouverin alivoimassa, joka ei jostain syystä toimi (en syytä tuosta tosin yksin Kesleria, kuten en ketään toistakaan yksittäistä pelaajaa) ja niitä maalejakin kaivataan.

***

Moose kavensi AHL:n playoffeissa otteluvoitot 1-2 Hamiltonia vastaan toissa yönä kotonaan, kun Hirvet voittivat Buldogit maalein 7-2. Manitoban paras kaksikko pelissä oli viime kesän Canucksin ykkösvaraus Jordan Schroeder ja isokokoinen voimahyökkääjä Guillaume Desbiens. Schroeder iski Moosen ensimmäisen, toisen ja neljännen maalin pelissä sekä syötti lisäksi yhden. Desbiensin saldot pelissä olivat puolestaan 1+3. Ilahduttavaa nähdä etenkin nuoren Schroederin onnistuminen AHL:n playoffeissa kesken loppukauden tulleena vahvistuksena vaisun yliopistokauden jälkeen.

Sarjan seuraava peli pelataan ensi yönä Manitoban kotikentällä.
 

Ferris

Jäsen
Kyllähän Kesler on ainakin meikän silmissä todella vahvoilla Selken voittajaksi. Staal on kova haastaja ja Datsjuk tulee keräämään ääniä mediaseksikkäimpänä jannuna. Datsjukin valintaa vastaan mielestäni sotii rankasti se, että kaveri ei pelaa nimeksikään alivoimaa. Luulisi liigan parhaimman puolustavan hyökkääjän olevan joukkueensa kärkipäässä av-peliajassa mitattuna.

Selke Keslerille ja Kesler ensi kaudeksi Washingtoniin, kiitos! ;)
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Houkuttelevia pelaajia ja hienoa kun Kesleriin on laajempaa kiinnostusta, mutta Kesler on (lähes) koskematon. Vaihtaisin hänet itse joukkueesta viimeiseksi pois, mikä kertoo arvosta minun silmissä, kun Henrik Sedin voitti sentään NHL:n pistepörssin.

Keslerista tulee joukkueen seuraava kapteeni ja hän muodostanee Henrik Sedinin kanssa tulevaisuuden vahvan keskustan. Me hankimme tarvittavat laiturit ja pakit siten muuta kautta kuin MVP myymällä ja keskustaa heikentämällä. Sitä paitsi laidalle meillä on jo ihan lupaavia pelaajia, kun kokeneiden Daniel Sedinin, Burrowsin ja Samuelssonin lisäksi esiin ovat nousemassa esimerkiksi Mason Raymond ja Michael Grabner.

Terveisin, Gillisin Mike
 

Ronning

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Vancouver Canucks, Cliff Ronning
Keslerista tulee joukkueen seuraava kapteeni ja hän muodostanee Henrik Sedinin kanssa tulevaisuuden vahvan keskustan.

Tässä nostit nuck muuten mielenkiintoisen kysymyksen esille. Nimittäin vielä Nonisin aikakaudella kun oli lähes päivänselvää tuo Keslerin kapteenius. Onko tilanne kuitenkin Gillisin aikakaudella muuttunut? Luongo on kapteeni nyt jo toista vuotta ja on ollut roolissaan ollut hyvä. Myönnetään että hän ei ehkä kykene hoitamaan perinteisiä on ice tehtäviä kuten tuomareiden kanssa asioimisia mutta on kuitenkin organisaation kasvot ja ollut pitkään sen kantava voima. Vaikka itse mieluusti näkisin C:n Keslerin rinnassa, uskoisin Gillisin uskon Bobbyyn olevan sen verran sementotu ettei hän kapteeniaan heppoisin perustein vaihtamaan lähde. Ja iän puolesta kun miettiin niin miehillä ei kuitenkaan ole kuin viisi vuotta ikäeroa joten uskon Luongon pelaavan aika suuren osan Keslerin urasta(en nyt osannut paremmin pukea sanoiksi mutta ymmärrät pointin varmaan). Joten mikäli Luongo ei pelillisesti romahda tai tule myydyksi, en usko Ryanin häntä syrjäyttävän vuosiin, jos koskaan. Tai siis ainakin niin kauan kuin MG(Ei Granlund) Vancouver Canucksia pyörittää. Ja varsinkin kun Bobbylla on tuota sopparia vielä sellainen 11v jäljellä...

En ole vieläkään täysin sinut tämän maalivahti kapteenina-konseptin kanssa, mutta koska Luongo edustaa seuraa tyylikkäästi ja on arvostettu pukukopissa yhdistettynä (yleensä) hienoihin otteisiin kaukalossa niin olen kasvanut kahdessa kaudessa ajatukseen sisään. Näinpä minä jopa lähtisin veikkaamaan että seuraavaa kapteenia saadaan odotella aika kauan ja silloin C:stä kisaa veteraani Kesler, Cody Hodgson ja pari kaveria joita ei nyt osaa arvuutellakaan
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Pitääkö oikeasti paikkaansa tuo juttu, että Silmäväli-Samuelssonia oli pakotettu harkkaleirin jälkeen käyttämään piilareita ja tuloksena oli uran paras kausi, 30 häkkiä ja 53 pistettä?

Olisi kiva tietää, että minkätasoisesta näkövirheen korjaamisesta on ollut kyse, sillä eihän nyt helkutti Detroitissa ole voitu olla huomaamatta tällaista virhettä. Näöntarkastukset luulisi olevan ruutihommia joka organisaatiossa.

Mutta tosiaan sokealta se Sammy kaikessa roiskimisessaan meillä kyllä näytti ja teillä osuu kuin puhtain sniper, että jotain "maagista" tässä välillä on tapahtunut.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Luongo saattaa ollakin pitkään kapteenina, sillä kyllä hän roolinsa hyvin ulospäin kantaa. Toinen asia on sitten se, vaíkuttaako Luongon kapteenius hänen paineisiinsa ja kuinka hyvä ajatus on laittaa kapteenin tehtävät siksi maalivahtitontille, jossa paineet näkyvät aina muutenkin parhaiten. Monen Canucks-fanin mielestä Bobby on edelleen jumalasta seuraava ja hänen hermonsa ovat kuin lehmällä, mutta minä olen ollut näkevinäni muutoksen hänen pelissään kapteeniksi valitsemisen jälkeen.

Voi olla, että minä annan liian suuren merkityksen tuossa juuri tuolle kapteeniudelle, mutta Luongo pelasi viime kauden playoffeissa selvästi ailahtelevammin kuin sitä edellisissä playoffeissaan (maaginen keväällä 2007). Viime vuonna hän oli huonompi kuin Khabibulin esimerkiksi. Tämän vuoden runkosarjassa pelin ailahtelevaisuus jatkui ja nyt playoffeissa Luongo on ollut kokonaisuutena vain Quickin tasoa - Luongo on tosin ottanut molemmissa Canucksin voitoissa pelin kääntävät torjunnat, mutta kokonaisuus ei ole silti ollut sitä mitä olisin toivonut.

Minä kaipaan selityksiä noille ailahtelemisille, sillä niitä ei näkynyt tuolla tavalla aikaisemmin. Ennen kapteeniksi valitsemista Luongolla oli takana kaksi loistavaa playoff-sarjaa, nyt hänellä on ollut kapteenina toistaiseksi yksi hyvä/erinomainen- ja kaksi vain keskinkertaista sarjaa. Mahdoton sanoa onko syy tuossa kirjaimessa ja sen mukanaan mahdollisesti tuomissa paineissa, vastustajissa, Canucksin puolustuksessa, tuomareissa, onnesssa vai missä, mutta Luongo ei olisi kiekkohistorian ensimmäinen pelaaja, jonka peliin olisi tullut ailahtelemista tuon valinnan seurauksena.

Tuo kapteenin kirjaimen pysyminen saattaa olla jatkossa kiinni pienistä asioista. Mikäli Vancouver häviää tällä kaudella sarjansa Los Angelesille ja Luongon pelissä jatkuu nyt nähty ailahteleminen, en pitäisi mahdottomana ajatuksena Keslerin nopeaakin siirtoa kapteeniksi. Hän olisi siihen tehtävään nyt iältään ja kokemukseltaan sopiva, hänestä on tullut joukkueen monipuolisin pelaaja, hänellä on selvästi halua kantaa seuraa, hänestä on tulossa/tullut jo? iso nimi ja hän tulee myös jatkamaan uudella sopimuksellaan seurassa pitkään.

Samalla Luongo saisi mahdollisesti jatkossa paineettomamman paikan pelata ja tavallaan kuin selityksen noille ailahteluille ulospäin. Pitää muistaa, että Luongolle kasataan muutenkin älyttömiä paineita. Toki hän on pelaaja, joka ne osaa kantaa paremmin kuin useimmat toiset ja ilmeisesti haluaakin kantaa, mutta tuskin hänkään ihan koskematon on paineiden suhteen? Ei ole välttämättä helpoin paikka pelata kanadalaisen joukkueen isopalkkaisena supertähtenä, fanien suuren palvonnan alla selkeänä ykkösvahtina ja antaa samalla "melko" kärkkäälle medialle lausuntoja kapteenin asemassa.

Etenkin jos Canucks häviää sarjan, niin jokainen tietää kuka saa suurimmat syytökset. Ei surkea alivoima, sillä se koostuu useasta tekijästä. Ei välttämättä valmentaja, jonka johdolla Canucks on pelannut taas hienon runkosarjan. Ei välttämättä Sedinin kaksosetkaan, jotka ovat hyökkäyksen kiekollisia johtajia ja joista toinen voitti NHL:n pistepörssin. Ei Burrows, joka on pelaamassa jostain syystä toisia peräkkäisiä tehottomia playoffejaan. Ei edes puolustaja Bieksa, sillä hänen tasonsa tietää jokainen muutenkin.

Suurimmat syytökset menevät maalille, jossa 7.5 miljoonan dollarin maalivahti hävisi 570.000 maalivahdille. Tulemme luultavasti näkemään, että media ruotii tappion hetkellä Luongoa paitsi palkan ja tähtistatuksen vuoksi, mutta myös kapteeniuden vuoksi. Ja Luongo on kapteenina toimivana maalivahtina liiankin helppo kohde, mikäli pelit eivät mene nappiin. Kapteenina oleva kenttäpelaaja (esimerkiksi Kesler mahdollisesti) pääsisi siinä mielessä helpommalla, että jokainen ymmärtää sen, että yksi hyökkääjä ei pitkää playoff-kautta tee, jos 11 muuta hyökkääjää eivät saa onnistumisia ja puolustuksessa on Bieksan ja Albertsin kaltaisia pelaajia.

Minä en välttämättä jaksaisi selitellä mahdollisesti vuodesta toiseen vancouverilaismedialle sitä, kuinka juuri minun olisi pitänyt kantaa seuraa, vaikka tosiasiassa (esimerkiksi tällä kaudella) pari pakkia sähläsi kymmenen kertaa enemmän kuin minä ailahtelin. No, eipä minun sitä tarvitsekaan tehdä. Luongosta en sen sijaaan tiedä, mutta Canucksin seurahistoriasta löytää paljon maalivahteja, jotka eivät ole paineita kestäneet ilman kapteenin asemaakaan.

En ihmettelekään joukkuetta jonkin verran seuranneena, kun Vancouveria ollaan sanottu maalivahtien hautausmaaksi. Mediamylläkkä kun on melko suuri jos pelit eivät toimi ja paineet ovat monella (esimerkkeinä Felix Potvin tai Dan Cloutier) kasvaneet liian suuriksi. Luongon uskon pystyvän kyllä kestämään tuplapaineet paljon paremmin kuin esimerkit pelkät ykkösvahdin paineet, mutta se on toinen asia, pystyykö Luongokaan pelaamaan huipulla vuosia niiden kanssa, olisiko hän parempi maalivahti ilman kapteenin asemaa ja kannattaisiko hänen ottaa vähän pienempää roolia - siis ihan pelkkää ykkösvahdin asemaa, ei enää tuota kapteenin asemaa.

Tällä hetkellä Luongon kapteeniuden tulevaisuus on kuitenkin vielä auki. Mikäli sarjassa nähdään Luongolta jatkossakin noita todellisia pelin kääntäviä torjuntoja ja Canucks menee mahdollisesti vielä pitkälle, muutoksille ei ole välttämätöntä tarvetta. Ehkä minä katson tätä asiaa kokonaisuutena liian äkkipikaisesti ja lyhyillä hermoilla, mutta Luongolta toinen mahdollinen peräkkäinen playoff-pettymys saattaisi tarkoittaa puolestaan sitä, että joukkueessa ainakin mietittäisiin kapteenin vaihtoa vakavasti.

Sekavaksi loppukaneetiksi vedän tästä sekavasta tekstistä sen, että minulle Luongo on hyvä kapteeni, mutta myös Kesler olisi varmasti hyvä kapteeni. Paineet näkyvät maalilla usein kaikkein pahiten (vaikka toki pakit ja hyökkääjätkin ovat esittäneet peleissä jäätymisiä), ja Luongolta etenkään tämä kausi ja viime kauden playoffit eivät ole olleet parhaita mahdollisia. Onko kyse ollut paineista vai mistä, sitä en osaa sanoa ja saisiko kapteenin muutoksella muutosta Luongon peliin, sitäkään en osaa sanoa.

Yleisenä kysymyksenä heitän kuitenkin, että onko viisasta pitää maalivahtia kapteenina, vaikka tämä olisi kaikkein "lehmänhermoisin" pelaaja koko NHL:ssä jos seurasta löytyy toinenkin mahdollisesti hyvä kapteeni? Minä antaisin kapteenin roolin tuolle kenttäpelaajalle.

Henkka kirjoitti:
Mutta tosiaan sokealta se Sammy kaikessa roiskimisessaan meillä kyllä näytti ja teillä osuu kuin puhtain sniper, että jotain "maagista" tässä välillä on tapahtunut.

"This team would be perfect without Samuelsson." (HF:lta siirron jälkeen poimittu lentävä lause, josta on tullut suosittu kauden aikana)

Samuelsson on ollut yksi kauden parhaista hankinnoista kaikki joukkueet ja pelaajat mukaan laskien. Hän tekee kaiken hyvin, paitsi ehkä laukoo liikaa päin. Toisaalta hän osuu maalivahtiinkin useimmin kuin muut Canucksin pelaajat, ja irtokiekoista on tullut hyvin ainakin paikkoja. Vancouverissa oli selvää tilausta pelaajalle, joka tunnetaan laukojana. Liian monet Canucksin pelaajat kun ovat vierittäneet vastuuta vain vierelleen ja yrittäneet liian kauniita kuvioita. Samuelsson on toista maata ja tekee maaleja vaikka vähän huonommistakin tilanteista.

Veikkaan, että suurin muutos mikä hänelle on tapahtunut matkalla Detroitista Vancouveriin, on hänen saama kiekollinen vastuu ja tuota kautta itseluottamuksen nouseminen. Detroitissa hänen ketjuissaan oli varmasti keskimäärin enemmän kiekollista taitoa, mikä johti pienempään kiekolliseen vastuuseen Samuelssonin suhteen. On hän tosin pelannut Vancouverissakin vähän aikaa Kaksosten ketjussa, mutta muuten hänellä oli Wingsissa varmasti taitavampia pelaajia vierellään.

Detroitin valmentaja Mike Babcock sanoi viime kaudella Samuelssonista Chicago-sarjassa seuraavasti:

"Sammy's one of these guys that's a way better player than he believes. If he had the confidence in himself that some of these other guys do, he'd be a high-end NHL player. Right now, he's just a good NHL player."

"He's good offensively, good defensively. He has a rocket of a shot, we're always on him to shoot the puck more. He's a huge man, absolutely a monster, so he can be real physical when he wants to be. He can really skate."

Tällä hetkellä Samuelsson ehkä ymmärtää arvonsa paremmin. Hän on playoffien maalipörssissä jaetulla ykköspaikalla ja saa myös vastuuta. Hän on saanut keskimäärin yli 19 minuuttia jääaikaa tällä kaudella playoffeissa, kun viime kaudella sitä tuli noin 15 minuuttia pelissä. Mutta olihan Sammy viime kaudella teilläkin isojen pelien mies, etenkin toisella ja kolmannella kierroksella:

- Toisella kierroksella Anaheimia vastaan sarjan toisessa pelissä 2-2 tasoitusmaali ja pelin korkein laukausmäärä 10 kutia.

- Ducks-sarjan kolmannessa pelissä syöttö 1-2 kavennusmaaliin ja jälleen pelin korkein laukausmäärä yhdeksän kutia.

- Ducks-sarjan ratkaisevassa seitsemännessä pelissä 3-1 maali ja viisi laukausta (pelin toiseksi korkein laukausmäärä).

- Playoffien Läntisen konferenssin finaalissa ensimmäisessä pelissä Chicagoa vastaan kolmannessa erässä pelin voittomaali ja pelin korkein laukausmäärä.

- Chicago-sarjan toisessa pelissä jatkoajalla pelin voittomaali, pelin korkein laukausmäärä (6 laukausta), viisi taklausta ja pelin ykköstähti.

- Chicago-sarjan kolmannessa pelissä syöttö 2-3 kavennusmaaliin.

- Chicago-sarjan ratkaisevassa viidennessä pelissä pelin toiseksi korkein laukausmäärä.

Yhteensä Sammy teki viime kauden playoffeissa 23 pelissä 5+5=10 pistettä, mutta oli kokonaisuutena näkyvästi esillä (vaikka useimmat laukaukset eivät maaliin menneetkään) useiden pelien tärkeillä hetkillä sen mitä minä katsoin. Ehkä paras tilasto Samuelssonin suhteen viime kauden playoffeissa oli mielestäni se, että hän oli kentällä koko playoffien aikana vain neljä kertaa, kun Wingsille tehtiin tasakentin maali.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös