Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »
-
Taponen nollasi Sportin Liigan juhlapelissäLue lisää »
-
Liiga-kierros: Jukurit yllätti Ilveksen, HPK otti aikalisän reilun minuutin jälkeen ja voittiLue lisää »
-
Maalivahdit loistivat TPS:n ja KalPan kohtaamisessa: Emma Hall vastasi ottelun ainokaisestaLue lisää »
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an alternative browser.
You should upgrade or use an alternative browser.
Vancouver Canucks 2009-2010
- Viestiketjun aloittaja nuck
- Alkaa
- 129 049
- 503
Lisää vaihtoehtoja
Ketjuun kirjoittaneetEikös tämä Lindenin päällä oleva paita ole se nykyinen kolmonen?
linkki fotoon
Ei, kuvan paita on vanhalla "stick in a rink"-logolla varustettu. Uusi logo on tuosta vähän tyylitellympi.
tälläinen
PHX-VAN 4-3rl.
Jännäksi veti taas mutta arpapelissä sitten hävittiin, 6. laukojat vasta toi ratkaisun. Raycroft pelas ihan kohtuu hyvin loppupeleissä, samoin koko muukin joukkue siihen nähden että oli vajaa vuorokausi edellisestä pelistä ja sekin oli back-to-back game.
Alberts ei jostain syystä ole minun silmään kovin hyviä otteita oikein missään ottelussa näyttänyt, varsinkin omassa päässä pitäis pelata tarkemmin. Esim. nyt PHX matsissa kun oma koira puri eli Pyatt kun teki maalin, niin Alberts vain katseli vierestä ja olisi edes rikkonut jotenkin. Pyatt muuten katkaisi 20 ottelun maalittoman putken, ja aika hauska sattuma että juuri Canucksia vastaan tämä tapahtui.
Ehrhoff teki jälleen vaihteeksi maalin ja johtaa joukkueen sisäistä pakkien maalipörssiä, 13 osumaa siis ja toisena on Salo 7 osumaa. Koko listassa hän on jaetulla toisella sijalla ja WSH Green johtaa 17 maalillaan.
Pitää sen verran sanoa että tein myös omaa henkilökohtaista historiaa tämän 14 ottelun road-runin kanssa, katsoin nimittäin jokaikisen vierasottelun ja ennen sitä ei montaa matsia ole jäänyt väliin sitten joulukuun. Suurin osa suorana mutta jokunen matsi sitten jälkilähetyksenä seuravana päivänä.
Tuosta vieraskiertuuesta jäi näppiin siis 17 pistettä, se on mielestäni helvetin hyvin ja varsinkin kun näistä kovista tiimeistä Hawkseja lukuunottamatta saatiin pisteitä matkaan.
Mutta sitä ailahtelevaisuutta näkyy koko joukkueessa, jännä nähä miten nyt kotiottelut alkaa kulkea. Jotenkin voisi kuvitella että kotona pelattaisi varmemmin ja täysiä pistepotteja tulee helpommin mutta se jää nähtäväksi seuraavan viiden matsin aikana. GM Placeen saapuu siis ylihuomisesta alkaen OTT, CGY, NYI, SJ ja DET. Tahti on aika raju kun kaikki matsit viikon sisään eikä vastustajatkaan ole ihan helpoimmasta päästä.
Jännäksi veti taas mutta arpapelissä sitten hävittiin, 6. laukojat vasta toi ratkaisun. Raycroft pelas ihan kohtuu hyvin loppupeleissä, samoin koko muukin joukkue siihen nähden että oli vajaa vuorokausi edellisestä pelistä ja sekin oli back-to-back game.
Alberts ei jostain syystä ole minun silmään kovin hyviä otteita oikein missään ottelussa näyttänyt, varsinkin omassa päässä pitäis pelata tarkemmin. Esim. nyt PHX matsissa kun oma koira puri eli Pyatt kun teki maalin, niin Alberts vain katseli vierestä ja olisi edes rikkonut jotenkin. Pyatt muuten katkaisi 20 ottelun maalittoman putken, ja aika hauska sattuma että juuri Canucksia vastaan tämä tapahtui.
Ehrhoff teki jälleen vaihteeksi maalin ja johtaa joukkueen sisäistä pakkien maalipörssiä, 13 osumaa siis ja toisena on Salo 7 osumaa. Koko listassa hän on jaetulla toisella sijalla ja WSH Green johtaa 17 maalillaan.
Pitää sen verran sanoa että tein myös omaa henkilökohtaista historiaa tämän 14 ottelun road-runin kanssa, katsoin nimittäin jokaikisen vierasottelun ja ennen sitä ei montaa matsia ole jäänyt väliin sitten joulukuun. Suurin osa suorana mutta jokunen matsi sitten jälkilähetyksenä seuravana päivänä.
Tuosta vieraskiertuuesta jäi näppiin siis 17 pistettä, se on mielestäni helvetin hyvin ja varsinkin kun näistä kovista tiimeistä Hawkseja lukuunottamatta saatiin pisteitä matkaan.
Mutta sitä ailahtelevaisuutta näkyy koko joukkueessa, jännä nähä miten nyt kotiottelut alkaa kulkea. Jotenkin voisi kuvitella että kotona pelattaisi varmemmin ja täysiä pistepotteja tulee helpommin mutta se jää nähtäväksi seuraavan viiden matsin aikana. GM Placeen saapuu siis ylihuomisesta alkaen OTT, CGY, NYI, SJ ja DET. Tahti on aika raju kun kaikki matsit viikon sisään eikä vastustajatkaan ole ihan helpoimmasta päästä.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Kesler tehnyt 6-vuotisen jatkosopparin
Loistava uutinen, juhlat pystyyn!
Eli 6 vuotta ja 5 M$ per vuosi. Varsin odotettu on summa, mutta yllättävän pitkän sopimuksen saivat Keslerille sorvattua. Nyt alkaa olla runko useammaksi vuodeksi kiinnitetty, kun Luongo, Edler, Sedins, Burrows ja Kesler pelaavat kaikki vähintään seuraavat kolme kautta seurassa.
Puolustus onkin nyt heikoimmassa jamassa jatkoa ajatellen, joten Willien sopimusta tässä sitten seuraavaksi odotetaan.
Kesler tehnyt 6-vuotisen jatkosopparin
Todella hieno uutinen! Tovin aikaa tuossa ehti jo "pelkäämään" huhuja lukemalla että näinköhän Ryan lähtee muille apajille, jossei Gillis kunnon tarjousta lyö pöytään.
Mutta onneksi herra kiinnitettiin pitkähköllä sopparilla joukkueeseen. Tulevaisuuden (kenties jo tämän kauden?) Selke-voittaja joka todennäköisesti tästä vielä parantaa otteitaan.
Pari päivää sitten Canucks teki sopparin myös viime kesän ykkösvarauksen Jordan Shcroederin kanssa.
Vaikka kausi on pahasti kesken niin pitää, Keslerin sopimuksen innoittamana, hahmotella seuraavan kauden joukkuetta.
Hyökkäys on varsin hyvällä mallilla.
Sedin - Sedin - Burrows (6,1 + 6,1 + 2,0)
Samuelsson - Kesler - x (2,5 + 5,0 + x)
Bernier - y - Grabner (2,0 + x + 0,843)
Rypien - z - Hordichuk (0,55 + x + 0,775)
w
Demitra, Wellwood ja Johnson ovat vapaita kauden jälkeen ja Raymond, Hansen ja Glass RFA-pelaajia. Ensimmäisellä kolmikolla ei niin ole väliä ja vaikka Demitran voisi ehkä pitääkin niin ei hän millään mahdu cappiin. Jälkimmäisistä ainakin Raymond ja Hansen tulee pitää, miksei myöskin Glass.
Raymond sopisi tuohon x:n paikalle ja mikäli suostuu 2 - 2,5 sopimukseen niin hyvä homma. Hansen myös sopimukseen ja tuuraamaan kolmosen/nelosen kavereita. Olisiko joku 0,7 M$ sopiva Hansenille? Kolmosen sentteri onkin vaikeampi pala. En tiedä vieläkö Jeff Halpernilla riittää virtaa, mutta siinä olisi yksi vaihtoehto kolmosen keskelle. Tai sitten Hodgson (1,7 M$)... Kolmosen keskelle sopivan pelaajan pitäisi suostua noin 1,5 M$ palkkaan. Sitten toi nelosen sentteri. Manny Malhotra olisi loistava, mutta eiköhän sen palkka taas nouse tuosta 0,7 M$:sta. Joku vastaava hyvä aloittaja/av-pelaaja siihen pitää kumminkin hankkia ja mielellään alle miljoonalla.
Jos nuo luvut olisivat siis
x = 2,2 M$ (Raymond)
y = 1,5 M$ ("Halpern")
z = 0,8 M$ ("Malhotra")
w = 0,7 M$ (Hansen)
Sitten puolustus, joka onkin lähes valmiina ellei siihen muutoksia lähdetä hakemaan.
Ehrhoff - Edler (3,1 + 3,25)
Bieksa - Salo (3,75 + 3,5)
Alberts - v (1,05 + x)
u
Mitchell on UFA kauden jälkeen ja O'Brien ja Rome RFA:t. Mielellään noi kaikki kolme pitäisi, mutta paikkoja ei ole kaikille ellei sitten esim Bieksaa kaupata pois. Mitchell olisi pakko saada pidettyä ja toivotaan, että maksimissaan tuolla nykyisellä palkalla (3,5 M$). Jos ketään ei kaupata niin tarvitaan vain seiskapakki, johon rooliin Rome on ehkä hivenen O'Brienia parempi ja valmiimpi suostumaan. Romen soppariin sitten 0,8 M$.
v = 3,5 M$ (Mitchell)
u = 0,8 M$ (Rome)
Maalivahdeissa luukunavaaja on hakusessa, kun Luongo jatkaa pitkään vielä.
Luongo (5,33)
t
Toiseksi maalivahdiksi voisi vihdoin nousta Schneider, mutta kun hänessä on hyvää ykkösmoke ainesta niin kannattaa tuo kakkosena pitäminen. Schneider on myös RFA, joten se saattaa tuottaa ongelmia. No, lähdetään Schneiderilla ja 1,2 miljoonalla liikenteeseen.
t = 1,2 M$ (Schneider)
Hyökkäys = 31,07
Pakisto = 18,95
Moket = 6,53
______________
56,55
Nykyisellä capillä vielä mahduttaisiin alle, mutta saas nähdä kuinka käy uuden capin kanssa. Helpoin nipistettävä kohde on toi kakkosmoke, kun siihen voi hankkia sen reilusti alle millin kaverinkin. Toinen on sitten Bieksan kauppaaminen ja siihen O'Brien tilalle, tosin hieman eri rooliin, ja säästetään about 2 M$.
Hyökkäys on varsin hyvällä mallilla.
Sedin - Sedin - Burrows (6,1 + 6,1 + 2,0)
Samuelsson - Kesler - x (2,5 + 5,0 + x)
Bernier - y - Grabner (2,0 + x + 0,843)
Rypien - z - Hordichuk (0,55 + x + 0,775)
w
Demitra, Wellwood ja Johnson ovat vapaita kauden jälkeen ja Raymond, Hansen ja Glass RFA-pelaajia. Ensimmäisellä kolmikolla ei niin ole väliä ja vaikka Demitran voisi ehkä pitääkin niin ei hän millään mahdu cappiin. Jälkimmäisistä ainakin Raymond ja Hansen tulee pitää, miksei myöskin Glass.
Raymond sopisi tuohon x:n paikalle ja mikäli suostuu 2 - 2,5 sopimukseen niin hyvä homma. Hansen myös sopimukseen ja tuuraamaan kolmosen/nelosen kavereita. Olisiko joku 0,7 M$ sopiva Hansenille? Kolmosen sentteri onkin vaikeampi pala. En tiedä vieläkö Jeff Halpernilla riittää virtaa, mutta siinä olisi yksi vaihtoehto kolmosen keskelle. Tai sitten Hodgson (1,7 M$)... Kolmosen keskelle sopivan pelaajan pitäisi suostua noin 1,5 M$ palkkaan. Sitten toi nelosen sentteri. Manny Malhotra olisi loistava, mutta eiköhän sen palkka taas nouse tuosta 0,7 M$:sta. Joku vastaava hyvä aloittaja/av-pelaaja siihen pitää kumminkin hankkia ja mielellään alle miljoonalla.
Jos nuo luvut olisivat siis
x = 2,2 M$ (Raymond)
y = 1,5 M$ ("Halpern")
z = 0,8 M$ ("Malhotra")
w = 0,7 M$ (Hansen)
Sitten puolustus, joka onkin lähes valmiina ellei siihen muutoksia lähdetä hakemaan.
Ehrhoff - Edler (3,1 + 3,25)
Bieksa - Salo (3,75 + 3,5)
Alberts - v (1,05 + x)
u
Mitchell on UFA kauden jälkeen ja O'Brien ja Rome RFA:t. Mielellään noi kaikki kolme pitäisi, mutta paikkoja ei ole kaikille ellei sitten esim Bieksaa kaupata pois. Mitchell olisi pakko saada pidettyä ja toivotaan, että maksimissaan tuolla nykyisellä palkalla (3,5 M$). Jos ketään ei kaupata niin tarvitaan vain seiskapakki, johon rooliin Rome on ehkä hivenen O'Brienia parempi ja valmiimpi suostumaan. Romen soppariin sitten 0,8 M$.
v = 3,5 M$ (Mitchell)
u = 0,8 M$ (Rome)
Maalivahdeissa luukunavaaja on hakusessa, kun Luongo jatkaa pitkään vielä.
Luongo (5,33)
t
Toiseksi maalivahdiksi voisi vihdoin nousta Schneider, mutta kun hänessä on hyvää ykkösmoke ainesta niin kannattaa tuo kakkosena pitäminen. Schneider on myös RFA, joten se saattaa tuottaa ongelmia. No, lähdetään Schneiderilla ja 1,2 miljoonalla liikenteeseen.
t = 1,2 M$ (Schneider)
Hyökkäys = 31,07
Pakisto = 18,95
Moket = 6,53
______________
56,55
Nykyisellä capillä vielä mahduttaisiin alle, mutta saas nähdä kuinka käy uuden capin kanssa. Helpoin nipistettävä kohde on toi kakkosmoke, kun siihen voi hankkia sen reilusti alle millin kaverinkin. Toinen on sitten Bieksan kauppaaminen ja siihen O'Brien tilalle, tosin hieman eri rooliin, ja säästetään about 2 M$.
Mitä luulette, tuleeko Hodgson jo ensi kaudelle show:n puolelle? Eikö hänelle pedattu paikkaa jo tälle kaudelle, mutta selkä ongelmat pilasivat suuren osan kaudesta.
Tällä kaudella OHL:ssä
13 games
8 goals
12 assists
20 points
Tämä siis runkosarjassa. Pleijjareita Brampton on pelannut vasta yhden.
Tällä kaudella OHL:ssä
13 games
8 goals
12 assists
20 points
Tämä siis runkosarjassa. Pleijjareita Brampton on pelannut vasta yhden.
Mitä luulette, tuleeko Hodgson jo ensi kaudelle show:n puolelle? Eikö hänelle pedattu paikkaa jo tälle kaudelle, mutta selkä ongelmat pilasivat suuren osan kaudesta.
Tämä siis runkosarjassa. Pleijjareita Brampton on pelannut vasta yhden.
Ei sitä paikkaa mielestäni viimeksi pedattu, mutta annettiin mahdollisuus ottaa se paikka. Ja selkävaivat tosiaan pilasivat sen, kuten lähes koko tämän kauden. Kyllähän Hodgson pitää jo miesten peleihin ottaa, vaikkakin täysi arvoitus on mitä hänelle on pitkän pelaamattomuuden aikana tapahtunut (kehitystä/hiipumista?)
Playoffit Hodgson aloitti normaaliin tyyliinsi eli tehot 1+1 ja maali oli sitten voittomaali. Myös valinta ottelun ykköstähdeksi. Kyllä kaikki merkit viittaavat siihen, että vähintään AHL pitää olla Hodgsonin osoite seuraavalla kaudella. Mutta kuinka "varata" ehdollinen paikka hänelle kolmosen keskeltä? Ottamalla joku halpa sentteri, joka voi Hodgsonin onnistuessa pelata nelosessa tai olla katsomossa?
Pienen tauon jälkeen voisi palailla jatkis-lomilta pikku hiljaa palstalle. Tapahtumia on ollut todella paljon, joten käyn niistä joitakin vain pintapuolisesti läpi.
Vancouverin saldo on 72 pelin jälkeen 44-22-4. Runkosarjaa on jäljellä vielä 10 peliä ja viime kauden voittomäärästä joukkue on enää yhden voiton päässä. Olympialaisten jälkeen Canucksin saldo on hieno 7-2-2, joten joukkue ei ole osoittanut hiipumisen merkkejä. Vancouver onkin viemässä Luoteisen divisioonan kolmannen kerran viimeisten neljän vuoden sisään, sillä eroa kakkosena tulevaan Coloradoon on kuusi pistettä (Avsilla on tosin kaksi peliä vähemmän pelattuna).
Vancouver on ollut koko kauden erityisen vahva kotonaan. Alkukaudesta Canucksin ongelmat olivat lähinnä vieraskentillä, mutta se puoli on saatu kuntoon kauden mittaan. Viimeisten 20 vieraspelin saldo on vieraspelaamiseen kova 12-6-2. Toinen ilahduttava asia on ollut joukkueen maalinteon jakaantuminen ja tehokkuus. Ei ole vaikea tehdä yhteenlaskua, jos sanoo Roberto Luongon johdolla pelaavan joukkueen, joka on keikkunut koko kauden NHL:n maalipörssin kärjessä, saavan menestystä.
Henrik Sedin on edelleen tässä vaiheessa kautta NHL:n pistepörssissä toisena ja menossa ainakin yli 100 pisteen. Maalipörssissä Vancouverilla on kolme pelaajaa NHL:n maalipörssin top20 sisällä, eikä kukaan heistä ole joukkueen parhaana maalintekijänä pidetty Daniel Sedin. Lisäksi puolustuksessa Hasselhoff on NHL-pakkien maalipörssissä jaetulla kolmannella sijalla. Eikä Canucksin hyökkäys ole levännyt vain tehokkaan ykkösketjun harteilla, vaan onnistumisia on tullut laajalla rintamalla.
Joukkueena aiemmin puolustuspelistä tunnettu Canucks on tehnyt NHL:n toiseksi eniten maaleja. Läntisessä konferenssissa Canucks on ollut tehokkain. Viime pelissä Detroitia vastaan Canucks sai kasaan kuusi yli 20 maalia iskenyttä pelaajaa: Burrows, Silmäväli, Sedinit, Kesler ja Raymond ovat tehneet kaikki yli 20 maalia tällä kaudella. Edellisen kerran Canucks sai kuusi yli 20 maalin pelaajaa kaudella 1992-93.
Yksittäisistä tapahtumista Keslerin jatkosopimus oli erinomainen asia. Se oli sopimus, joka oli Gillisin pakko tehdä. Mikäli Kesler oltaisiin jätetty kesäksi RFA-statukselle, niin sopimustarjouksia olisi tullut takuuvarmasti. Kesler on ollut loistava jälleen tällä kaudella - viime kauden Selke-finalisti ja Vancouverin MVP-pysti -meriittien jälkeen. Hän tulee olemaan jälleen tällä kaudella yksi voittajaehdokas NHL:n parhaan puolustavan hyökkääjän pystiin ja pistekehitys on samaan aikaan koko ajan edelleenkin nousussa.
Kesler on tällä hetkellä NHL:n pistepörssissä 22. sijalla. Senttereissä hän on 11. sijalla (samaan aikaan kun Henrik Sedin johtaa senttereiden pörssiä). Aloitukset ovat tulleet omille yli 55% tahdilla. Ylivoimamaaleissa hän on ollut NHL:n 5. paras, vaikka on saanut Sedineiden takana kaikista NHL-hyökkääjistä vasta 104. eniten peliaikaa. Blokkeja Keslerilla on kaikista hyökkääjistä 7. eniten ja kiekonriistoissa hän on kaikista NHL-hyökkääjistä toisena.
Keslerin parhaat puolet ovat monipuolisuudessa: hän pelaa usein likaistakin peliä ja antaa aina 100% joukkueelle. Hän pelaa isolla alueella kentällä, tekee monta asiaa erittäin hyvin, nostaa tasoaan kovissa paikoissa ja hänet tunnetaan johtajantaidoista, joista kertoo myös varakapteenius Vancouverin joukkueessa. Monen mielestä Kesler on tämän ajan eräänlainen Trevor Linden juuri monipuolisuuden ansiosta.
Yhtenä isoimpana erona on kuitenkin mielestäni se, että toisin kuin muiden pelaajien arvostama ja herrasmiestyylinen pelaajayhdistyksen monivuotinen presidentti Linden, Kesler on ilkeämpi, menee vastustajan iholle ärsyttämään ja osaa sekoittaa vastustajan rivejä. Veikkaisin Keslerin olevan aika vihattu monen vastustajan kannattajan papereissa, mutta omille hän on loistava pelaaja.
Keslerin jatkosopimus tarjoaa Vancouverille nyt pitkälle tulevaisuuteen erinomaisen kahden suunnan sentterin Henrik Sedinin takana. Sentteripuoli turvattiin kärjen osalta tällä sopimuksella nyt pitkälle tulevaisuuteen. Hyvä tilanne, kun ykkössentteri johtaa tällä hetkellä senttereiden pistepörssiä ja monipuolisempi kakkossentteri on samalla senttereiden pistepörssissä 11. sijalla. Kun molemmat ovat vielä hyvässä peli-iässä ja takana on tulossa viime kaudella Kanadan juniorisarjojen parhaaksi pelaajaksi valittu Hodgson, niin Vancouverin sentteritilanne on vahva.
Detroitista kesällä hankittu Mikael Samuelsson on ollut puolestaan ehkä joukkueen toinen suuri yllättäjä puolustaja Hasselhoffin rinnalla. Hän loukkaantui ylävartalostaan Islandersia vastaan pelatussa pelissä. Vamman pitäisi estää Silmävälin esiintymiset kahdeksi-kolmeksi viikoksi. Hän ehti iskeä 30 maalia kasaan ennen loukkaantumistaan ja hänet valittiin juuri ennen vammaansa NHL:n viikon parhaaksi pelaajaksi. Samuelsson on ollut hyvä hankinta Gillisilta viime kesältä ja kyllähän miehen otteita katsoneena pitää ihmetellä samalla Ruotsin Olympiajoukkueen kovaa tasoa... Samuelsson on koko NHL:n maalipörssissä 16. sijalla.
Silmävälin loukkaantuminen tiesi uuden mahdollisuuden saamista Michael Grabnerille, joka pelasi hyviä pelejä syksyllä Keslerin ja Raymondin ketjussa ennen loukkaantumistaan. Grabnerin kausi on ollut kaiken kaikkiaan rikkonainen, eikä maaleja ole tullut AHL:ssa niin hyvin mitä olisin toivonut. Syksyllä pelatut hyvät pelit NHL:ssä toisaalta antavat toivoa hänen mahdollisuuksistaan.
Vancouverin hyökkäyksen terveystilanne on onneksi kääntynyt alkukauden hurjasta loukkaantumissumasta pikku hiljaa paremmaksi. Silmävälin lisäksi kentiltä puuttuu nivusestaan tämän kauden aikana parikin kertaa kärsinyt Steve Bernier. Bernierin vamma on listattu day-to-day -luokkaan, mutta hän on ollut sivussa jo muutaman viikon.
Vancouver teki myös sopimuksen hyökkääjä Jordan Schroederin kanssa. Viime kesän Vancouverin ykkösvaraus Schroeder pelasi hyviä pelejä USA:n nuorten maajoukkueessa nuorten MM-kisoissa, mutta hänen yliopistokautensa ei ollut niin hyvä mitä olisin toivonut. Gophers oli hyökkäykseltään tosin selvästi heikompi kuin viime kaudella, joten tuolla tekijällä oli ehkä oma merkityksensä myös Schroederin kauteen. Nyt Schroeder saa näyttöpaikan Manitobassa loppukauden ajan ja toivottavasti onnistuu siellä.
Puolustukseen Vancouver hankki siirtojen takarajalla Andrew Albertsin Carolinasta. Toiseen suuntaan Canucks lähetti ensi kesän kolmannen kierroksen varausvuoron. Uskoinkin joukkueen hakevan pakkia vahvistukseksi Willie Mitchellin pahan loukkaantumisen vuoksi, joten siinä mielessä tämä pakin hankinta ei tullut yllätyksenä. Iso ja ahkerasti sekä kovaa taklaava peruspakki Alberts hakee vielä tällä hetkellä pelituntumaa uudessa seurassa. Pelaajatyyppinä hän on kuitenkin puolustaja, jollaiseen Canucksilla on käyttöä.
Puolustuksen tilanne on sekin parantunut hieman, kun Bieksa palasi pitkän sairausloman jälkeen kentille. Tällä hetkellä vain normaalisti joukkueen eniten käytetty puolustaja Mitchell on ainoa potilas, mutta ikävä vain, että hänen asemansa on normaalisti todella suuri ja tämän hetkinen terveystilanne on huolestuttava. Malkinin turhautunut taklaus Penguins-pelissä on pitänyt Willien sivussa jo 24 peliä ja miehen koko loppukausi on vaarassa.
Mitchellin ollessa sivussa, muut pakit ovat onneksi onnistuneet. Pelkäsin eniten Canucksin ennätyspitkää 14 peräkkäisen vieraspelin putkea sen suhteen, että miten joukkue tulisi siitä selviämään ilman kahta top4/5-pakkia Mitchellia ja Bieksaa. Aaron Rome ja SOB pelasivat kuitenkin hienosti syvyyspakkeina, Salo pysyi terveenä ja Edler/Ehrhoff -kaksikolta tuli onnistumisia, joten suurta huolta ei joitakin yksittäisiä hetkiä lukuun ottamatta onneksi nähty.
Suurin yllätys minulle oli Aaron Romen pelit. Hän onnnistui harjoituspeleissä hienosti, mutta alkukausi oli vaikea ja hän putosi pelaavasta kokoonpanosta. Nyt saatuaan toisen mahdollisuuden, Rome on ottanut paikkansa ja valmennusjohto on istuttanut hänen sijastaan viime peleissäkin kokeneempia O'Brienia tai Albertsia, mutta ei Romea. Vancouver Sun kirjoitti lukemisen arvoisen jutun Romesta joitakin päiviä sitten.
Vancouverin saldo 8-5-1 tuolta ennätyspitkältä 14 pelin vieraspelijaksolta ilman kahta avainpakkia oli hyvä, ja siinä Romen kaltaisten pienemmän roolin puolustajien onnistumisten merkitys korostui. Tuo pitkä vieraspelijakso oli rengastettu jo ennen kautta jonkinlaisena vedenjakajana mahdollisen menestyksen tai menestymättömyyden välillä. Nyt kun Canucks kesti tuon putken hienosti, niin joukkue sinetöi käytännössä sen aikana playoff-paikkansa.
Loppukaudesta Vancouverilla on jäljellä 10 peliä, ja noista puolet pelataan kotona. Tähän aikaan vuodesta jotkut joukkueet taistelevat elämästä ja kuolemasta playoff-paikkojen suhteen, joten motivaatiotekijöillä on omat isot merkityksensä (kuten Detroitia vastaan nähtiin esimerkiksi viime yönä). Vancouverin loppukauden ohjelma noita playoff-viivalla taistelevia joukkueita vastaan on melko tyhjä, joten uskon peruspelin riittävän ainakin 100 pisteen kauteen, mikä on aina hyvä saavutus.
Vancouver on tällä hetkellä valmis lähestyviin playoffeihin. Se, miten niissä tulee käymään, riippuu totutusti useasta eri tekijästä; Millaisen reitin Canucks tulee saamaan, miten terveystilanne tulee kestämään, onnistuvatko avainpelaajat totutusti, miten tärkeiden hetkien pomput menevät ja niin edelleen. Menestys ja menestymättömyys kauden tärkeillä hetkillä on usein pienistä asioista kiinni. Vancouverillakin on omat mahdollisuutensa, jos aikaisemmista virheistä on opittu jotain, ryhmä pysyy kunnossa ja joukkue saa aikaan muutamilla tärkeillä onnistumisilla positiivisen kierteen.
Vancouverin saldo on 72 pelin jälkeen 44-22-4. Runkosarjaa on jäljellä vielä 10 peliä ja viime kauden voittomäärästä joukkue on enää yhden voiton päässä. Olympialaisten jälkeen Canucksin saldo on hieno 7-2-2, joten joukkue ei ole osoittanut hiipumisen merkkejä. Vancouver onkin viemässä Luoteisen divisioonan kolmannen kerran viimeisten neljän vuoden sisään, sillä eroa kakkosena tulevaan Coloradoon on kuusi pistettä (Avsilla on tosin kaksi peliä vähemmän pelattuna).
Vancouver on ollut koko kauden erityisen vahva kotonaan. Alkukaudesta Canucksin ongelmat olivat lähinnä vieraskentillä, mutta se puoli on saatu kuntoon kauden mittaan. Viimeisten 20 vieraspelin saldo on vieraspelaamiseen kova 12-6-2. Toinen ilahduttava asia on ollut joukkueen maalinteon jakaantuminen ja tehokkuus. Ei ole vaikea tehdä yhteenlaskua, jos sanoo Roberto Luongon johdolla pelaavan joukkueen, joka on keikkunut koko kauden NHL:n maalipörssin kärjessä, saavan menestystä.
Henrik Sedin on edelleen tässä vaiheessa kautta NHL:n pistepörssissä toisena ja menossa ainakin yli 100 pisteen. Maalipörssissä Vancouverilla on kolme pelaajaa NHL:n maalipörssin top20 sisällä, eikä kukaan heistä ole joukkueen parhaana maalintekijänä pidetty Daniel Sedin. Lisäksi puolustuksessa Hasselhoff on NHL-pakkien maalipörssissä jaetulla kolmannella sijalla. Eikä Canucksin hyökkäys ole levännyt vain tehokkaan ykkösketjun harteilla, vaan onnistumisia on tullut laajalla rintamalla.
Joukkueena aiemmin puolustuspelistä tunnettu Canucks on tehnyt NHL:n toiseksi eniten maaleja. Läntisessä konferenssissa Canucks on ollut tehokkain. Viime pelissä Detroitia vastaan Canucks sai kasaan kuusi yli 20 maalia iskenyttä pelaajaa: Burrows, Silmäväli, Sedinit, Kesler ja Raymond ovat tehneet kaikki yli 20 maalia tällä kaudella. Edellisen kerran Canucks sai kuusi yli 20 maalin pelaajaa kaudella 1992-93.
Yksittäisistä tapahtumista Keslerin jatkosopimus oli erinomainen asia. Se oli sopimus, joka oli Gillisin pakko tehdä. Mikäli Kesler oltaisiin jätetty kesäksi RFA-statukselle, niin sopimustarjouksia olisi tullut takuuvarmasti. Kesler on ollut loistava jälleen tällä kaudella - viime kauden Selke-finalisti ja Vancouverin MVP-pysti -meriittien jälkeen. Hän tulee olemaan jälleen tällä kaudella yksi voittajaehdokas NHL:n parhaan puolustavan hyökkääjän pystiin ja pistekehitys on samaan aikaan koko ajan edelleenkin nousussa.
Kesler on tällä hetkellä NHL:n pistepörssissä 22. sijalla. Senttereissä hän on 11. sijalla (samaan aikaan kun Henrik Sedin johtaa senttereiden pörssiä). Aloitukset ovat tulleet omille yli 55% tahdilla. Ylivoimamaaleissa hän on ollut NHL:n 5. paras, vaikka on saanut Sedineiden takana kaikista NHL-hyökkääjistä vasta 104. eniten peliaikaa. Blokkeja Keslerilla on kaikista hyökkääjistä 7. eniten ja kiekonriistoissa hän on kaikista NHL-hyökkääjistä toisena.
Keslerin parhaat puolet ovat monipuolisuudessa: hän pelaa usein likaistakin peliä ja antaa aina 100% joukkueelle. Hän pelaa isolla alueella kentällä, tekee monta asiaa erittäin hyvin, nostaa tasoaan kovissa paikoissa ja hänet tunnetaan johtajantaidoista, joista kertoo myös varakapteenius Vancouverin joukkueessa. Monen mielestä Kesler on tämän ajan eräänlainen Trevor Linden juuri monipuolisuuden ansiosta.
Yhtenä isoimpana erona on kuitenkin mielestäni se, että toisin kuin muiden pelaajien arvostama ja herrasmiestyylinen pelaajayhdistyksen monivuotinen presidentti Linden, Kesler on ilkeämpi, menee vastustajan iholle ärsyttämään ja osaa sekoittaa vastustajan rivejä. Veikkaisin Keslerin olevan aika vihattu monen vastustajan kannattajan papereissa, mutta omille hän on loistava pelaaja.
Keslerin jatkosopimus tarjoaa Vancouverille nyt pitkälle tulevaisuuteen erinomaisen kahden suunnan sentterin Henrik Sedinin takana. Sentteripuoli turvattiin kärjen osalta tällä sopimuksella nyt pitkälle tulevaisuuteen. Hyvä tilanne, kun ykkössentteri johtaa tällä hetkellä senttereiden pistepörssiä ja monipuolisempi kakkossentteri on samalla senttereiden pistepörssissä 11. sijalla. Kun molemmat ovat vielä hyvässä peli-iässä ja takana on tulossa viime kaudella Kanadan juniorisarjojen parhaaksi pelaajaksi valittu Hodgson, niin Vancouverin sentteritilanne on vahva.
Detroitista kesällä hankittu Mikael Samuelsson on ollut puolestaan ehkä joukkueen toinen suuri yllättäjä puolustaja Hasselhoffin rinnalla. Hän loukkaantui ylävartalostaan Islandersia vastaan pelatussa pelissä. Vamman pitäisi estää Silmävälin esiintymiset kahdeksi-kolmeksi viikoksi. Hän ehti iskeä 30 maalia kasaan ennen loukkaantumistaan ja hänet valittiin juuri ennen vammaansa NHL:n viikon parhaaksi pelaajaksi. Samuelsson on ollut hyvä hankinta Gillisilta viime kesältä ja kyllähän miehen otteita katsoneena pitää ihmetellä samalla Ruotsin Olympiajoukkueen kovaa tasoa... Samuelsson on koko NHL:n maalipörssissä 16. sijalla.
Silmävälin loukkaantuminen tiesi uuden mahdollisuuden saamista Michael Grabnerille, joka pelasi hyviä pelejä syksyllä Keslerin ja Raymondin ketjussa ennen loukkaantumistaan. Grabnerin kausi on ollut kaiken kaikkiaan rikkonainen, eikä maaleja ole tullut AHL:ssa niin hyvin mitä olisin toivonut. Syksyllä pelatut hyvät pelit NHL:ssä toisaalta antavat toivoa hänen mahdollisuuksistaan.
Vancouverin hyökkäyksen terveystilanne on onneksi kääntynyt alkukauden hurjasta loukkaantumissumasta pikku hiljaa paremmaksi. Silmävälin lisäksi kentiltä puuttuu nivusestaan tämän kauden aikana parikin kertaa kärsinyt Steve Bernier. Bernierin vamma on listattu day-to-day -luokkaan, mutta hän on ollut sivussa jo muutaman viikon.
Vancouver teki myös sopimuksen hyökkääjä Jordan Schroederin kanssa. Viime kesän Vancouverin ykkösvaraus Schroeder pelasi hyviä pelejä USA:n nuorten maajoukkueessa nuorten MM-kisoissa, mutta hänen yliopistokautensa ei ollut niin hyvä mitä olisin toivonut. Gophers oli hyökkäykseltään tosin selvästi heikompi kuin viime kaudella, joten tuolla tekijällä oli ehkä oma merkityksensä myös Schroederin kauteen. Nyt Schroeder saa näyttöpaikan Manitobassa loppukauden ajan ja toivottavasti onnistuu siellä.
Puolustukseen Vancouver hankki siirtojen takarajalla Andrew Albertsin Carolinasta. Toiseen suuntaan Canucks lähetti ensi kesän kolmannen kierroksen varausvuoron. Uskoinkin joukkueen hakevan pakkia vahvistukseksi Willie Mitchellin pahan loukkaantumisen vuoksi, joten siinä mielessä tämä pakin hankinta ei tullut yllätyksenä. Iso ja ahkerasti sekä kovaa taklaava peruspakki Alberts hakee vielä tällä hetkellä pelituntumaa uudessa seurassa. Pelaajatyyppinä hän on kuitenkin puolustaja, jollaiseen Canucksilla on käyttöä.
Puolustuksen tilanne on sekin parantunut hieman, kun Bieksa palasi pitkän sairausloman jälkeen kentille. Tällä hetkellä vain normaalisti joukkueen eniten käytetty puolustaja Mitchell on ainoa potilas, mutta ikävä vain, että hänen asemansa on normaalisti todella suuri ja tämän hetkinen terveystilanne on huolestuttava. Malkinin turhautunut taklaus Penguins-pelissä on pitänyt Willien sivussa jo 24 peliä ja miehen koko loppukausi on vaarassa.
Mitchellin ollessa sivussa, muut pakit ovat onneksi onnistuneet. Pelkäsin eniten Canucksin ennätyspitkää 14 peräkkäisen vieraspelin putkea sen suhteen, että miten joukkue tulisi siitä selviämään ilman kahta top4/5-pakkia Mitchellia ja Bieksaa. Aaron Rome ja SOB pelasivat kuitenkin hienosti syvyyspakkeina, Salo pysyi terveenä ja Edler/Ehrhoff -kaksikolta tuli onnistumisia, joten suurta huolta ei joitakin yksittäisiä hetkiä lukuun ottamatta onneksi nähty.
Suurin yllätys minulle oli Aaron Romen pelit. Hän onnnistui harjoituspeleissä hienosti, mutta alkukausi oli vaikea ja hän putosi pelaavasta kokoonpanosta. Nyt saatuaan toisen mahdollisuuden, Rome on ottanut paikkansa ja valmennusjohto on istuttanut hänen sijastaan viime peleissäkin kokeneempia O'Brienia tai Albertsia, mutta ei Romea. Vancouver Sun kirjoitti lukemisen arvoisen jutun Romesta joitakin päiviä sitten.
Vancouverin saldo 8-5-1 tuolta ennätyspitkältä 14 pelin vieraspelijaksolta ilman kahta avainpakkia oli hyvä, ja siinä Romen kaltaisten pienemmän roolin puolustajien onnistumisten merkitys korostui. Tuo pitkä vieraspelijakso oli rengastettu jo ennen kautta jonkinlaisena vedenjakajana mahdollisen menestyksen tai menestymättömyyden välillä. Nyt kun Canucks kesti tuon putken hienosti, niin joukkue sinetöi käytännössä sen aikana playoff-paikkansa.
Loppukaudesta Vancouverilla on jäljellä 10 peliä, ja noista puolet pelataan kotona. Tähän aikaan vuodesta jotkut joukkueet taistelevat elämästä ja kuolemasta playoff-paikkojen suhteen, joten motivaatiotekijöillä on omat isot merkityksensä (kuten Detroitia vastaan nähtiin esimerkiksi viime yönä). Vancouverin loppukauden ohjelma noita playoff-viivalla taistelevia joukkueita vastaan on melko tyhjä, joten uskon peruspelin riittävän ainakin 100 pisteen kauteen, mikä on aina hyvä saavutus.
Vancouver on tällä hetkellä valmis lähestyviin playoffeihin. Se, miten niissä tulee käymään, riippuu totutusti useasta eri tekijästä; Millaisen reitin Canucks tulee saamaan, miten terveystilanne tulee kestämään, onnistuvatko avainpelaajat totutusti, miten tärkeiden hetkien pomput menevät ja niin edelleen. Menestys ja menestymättömyys kauden tärkeillä hetkillä on usein pienistä asioista kiinni. Vancouverillakin on omat mahdollisuutensa, jos aikaisemmista virheistä on opittu jotain, ryhmä pysyy kunnossa ja joukkue saa aikaan muutamilla tärkeillä onnistumisilla positiivisen kierteen.
Pienen tauon jälkeen voisi palailla jatkis-lomilta pikku hiljaa palstalle.
Millaisen reitin Canucks tulee saamaan, miten terveystilanne tulee kestämään, onnistuvatko avainpelaajat totutusti, miten tärkeiden hetkien pomput menevät ja niin edelleen. Menestys ja menestymättömyys kauden tärkeillä hetkillä on usein pienistä asioista kiinni. Vancouverillakin on omat mahdollisuutensa, jos aikaisemmista virheistä on opittu jotain, ryhmä pysyy kunnossa ja joukkue saa aikaan muutamilla tärkeillä onnistumisilla positiivisen kierteen.
Tervetuloa takaisin! On sua nuck jo kaivattukin.
Kyllä toi Willie tarvitaan takaisin playoffeihin, sen verran tärkeä palanen hän on pakistoa ja varsinkin playoffeissa uskoisin hänen merkityksensä vain kasvavan. Ei ole kyllä helppoja vastustajia luvassa ekallakaan kierroksella, kun sieltä on tyrkyllä viimeisenä Detroitia ja Calgaryä. Itsestä alkaa tuntumaan, että eka vastustaja tulee kolmikosta Kings - Predators - Avs. Ja jos tuosta pitäisi valita niin olisi kyllä vaikea valinta. Predators tuntuu helpoimmalta, mutta niillä puolustuspeli on ollut loistavaa viime aikoina. Avs taas on kohtuu nuori porukka, mutta löytyy sieltäkin niitä sormuksen omistajiakin, joten tuskinpa sekään turhia jännittää. Kingsissä taas on pari oikeata playoff-pelaajaa Smythin ja Brownin muodossa. Mutta silti ottaisin ehkäpä ennemmin jonkun noista kolmesta kuin Detroitin tai Calgaryn.
Hiisi_van_Holten
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, Bulls, Arsenal, Canucks ja Three Lions
http://atdhe.net/watch-american-hockey-league.php?s=moose
Jos on tekemisen puutetta, niin tuossa osoitteessa pyörii, par aikaa Moose - Grand Rapids ottelus, jossa vielä viimeinen erä pelaamatta. Otteluhan on Jordan Schroederin debyytti ammattilais ottelu ja yksi maali on jo plakkarissa. Cory Schneider on ollut toisessa erässä kovassa iskussa. Moose johtaa 2-0.
Tuleepa muuten mielenkiintoinen kevät AHL.ssä, jos Codykin kerkeää nousemaan Moseen...
EDIT: Toinenkin börsä sieltä kolahti Jordanille ihan mukavalla viimeistelyllä, joten on ihan hyvä 2+0 ammattilaisdebyytti.
Jos on tekemisen puutetta, niin tuossa osoitteessa pyörii, par aikaa Moose - Grand Rapids ottelus, jossa vielä viimeinen erä pelaamatta. Otteluhan on Jordan Schroederin debyytti ammattilais ottelu ja yksi maali on jo plakkarissa. Cory Schneider on ollut toisessa erässä kovassa iskussa. Moose johtaa 2-0.
Tuleepa muuten mielenkiintoinen kevät AHL.ssä, jos Codykin kerkeää nousemaan Moseen...
EDIT: Toinenkin börsä sieltä kolahti Jordanille ihan mukavalla viimeistelyllä, joten on ihan hyvä 2+0 ammattilaisdebyytti.
Viimeksi muokattu:
Kiitos tervetulotoivotuksista Mr. Smithille.
Pelillisesti helppoja vastustajia playoffeissa on harvoin, vaikka tuloksista voisi toista päätellä. Viime kaudellakin St. Louis tarjosi hyvän vastuksen ensimmäisellä kierroksella, vaikka hävisi otteluvoitoin 4-0. Vancouver'kin laittoi seuraavalla kierroksella Chicagon koville, vaikka hävisi voitoin 2-4. Periaatteessa minulle on ihan sama mikä joukkue sieltä tulee vastaan ensimmäisellä kierroksella, ja muutenkin vaikea sanoa etukäteen sitä sopivaa reittiä. Se huomattiin viime vuonnakin, että 4-0 sarjan voittaminen ja siitä viikon tauko ei ole pelkästään hyvä asia...
Schroederin debyytti Moosessa oli tosi hieno. Maali ensimmäisessä vaihdossa AHL:ssa ja kaksi osumaa pelissä olivat paljon enemmän mitä toivoin ja odotin. Parasta Schroederin pelissä oli se, että vaikka hän on pieni, hän on luistimilla vahva ja menestyi kaksinkamppailuissa fyysisessä AHL:ssa. Hän oli ikäluokkansa yksi voimakkaimmista pelaajista fyysisissä testeissä varaustilaisuuden yhteydessä pidetyissä voimatesteissä ja Dave Gagnerin mukaan tuolloin yksi valmiimmista pelaajista NHL:aan - ei tuo pärjääminen väännöissä siinä mielessä yllätyksenä tullut, mutta vaikea odottaa tuollaista etukäteen.
Hodgson teki alivoimamaalin Bramptonille Doug Gilmourin valmentamaa Kingstonia vastaan sarjan toisessa pelissä ja hänet valittiin pelin kakkostähdeksi. Maalin voi katsella täältä pelin koosteesta. Jos hänellä olisi ollut selkä kunnossa ja tuollainen nopeus harjoituspeleissäkin, hän pelaisi mitä luultavimmin nyt NHL:ssa.
Pelillisesti helppoja vastustajia playoffeissa on harvoin, vaikka tuloksista voisi toista päätellä. Viime kaudellakin St. Louis tarjosi hyvän vastuksen ensimmäisellä kierroksella, vaikka hävisi otteluvoitoin 4-0. Vancouver'kin laittoi seuraavalla kierroksella Chicagon koville, vaikka hävisi voitoin 2-4. Periaatteessa minulle on ihan sama mikä joukkue sieltä tulee vastaan ensimmäisellä kierroksella, ja muutenkin vaikea sanoa etukäteen sitä sopivaa reittiä. Se huomattiin viime vuonnakin, että 4-0 sarjan voittaminen ja siitä viikon tauko ei ole pelkästään hyvä asia...
Schroederin debyytti Moosessa oli tosi hieno. Maali ensimmäisessä vaihdossa AHL:ssa ja kaksi osumaa pelissä olivat paljon enemmän mitä toivoin ja odotin. Parasta Schroederin pelissä oli se, että vaikka hän on pieni, hän on luistimilla vahva ja menestyi kaksinkamppailuissa fyysisessä AHL:ssa. Hän oli ikäluokkansa yksi voimakkaimmista pelaajista fyysisissä testeissä varaustilaisuuden yhteydessä pidetyissä voimatesteissä ja Dave Gagnerin mukaan tuolloin yksi valmiimmista pelaajista NHL:aan - ei tuo pärjääminen väännöissä siinä mielessä yllätyksenä tullut, mutta vaikea odottaa tuollaista etukäteen.
Hodgson teki alivoimamaalin Bramptonille Doug Gilmourin valmentamaa Kingstonia vastaan sarjan toisessa pelissä ja hänet valittiin pelin kakkostähdeksi. Maalin voi katsella täältä pelin koosteesta. Jos hänellä olisi ollut selkä kunnossa ja tuollainen nopeus harjoituspeleissäkin, hän pelaisi mitä luultavimmin nyt NHL:ssa.
Otteluhan on Jordan Schroederin debyytti ammattilais ottelu ja yksi maali on jo plakkarissa. Cory Schneider on ollut toisessa erässä kovassa iskussa. Moose johtaa 2-0.
Tuleepa muuten mielenkiintoinen kevät AHL.ssä, jos Codykin kerkeää nousemaan Moseen...
EDIT: Toinenkin börsä sieltä kolahti Jordanille ihan mukavalla viimeistelyllä, joten on ihan hyvä 2+0 ammattilaisdebyytti.
Tällä kaudella onkin ollut vähissä mielenkiintoiset (nuoret) pelaajat tuolta Manitobasta, joten Schroederin tulo on kyllä varsin positiivinen uutinen. Ja aika hyvin ja nopeasti näytti Jordan sinne sopeutuvan.
Samassa pelissä debyyttinsä teki myös Kevin Clark, joka taitaa olla AHL:n pienin pelaaja (5.08). Siitä huolimatta Clarkin asenne on sitä luokkaa, että voi jopa pärjätä AHL:ssä. Clark on tällä kaudella pelannut NCAA-liigaa Alaskan joukkueessa ja voitti joukkueensa maali-, piste- ja jäähypörssit. Clark teki myös maalin debyytissään, joten kohtuullinen oli uusien kaverien panos heti alkuunsa.
Vielä jos tosiaan Cody Hogdson Manitobaan ehtii keväällä niin sitten onkin melkoisesti mielenkiintoisia pelaajia siellä.
Samassa pelissä debyyttinsä teki myös Kevin Clark, joka taitaa olla AHL:n pienin pelaaja (5.08).
Ei ole lyhyin ja on muuten samanpituinen kaveri kuin Schroeder. Ei ole tietoa, että kuka on lyhyin, mutta Bulldogsien David "Saint-David" Desharnais on 5.07 tai 5.06, riippuen lähteestä.
Tervetuloa takaisin! On sua nuck jo kaivattukin.
Yhdyn tähän, pääsee lukemaan syvällisempiä ajatuksia Canucksin menosta. Itse koitin pitää palstaa hengissä raportoimalla pintapuolisesti joistain matseista, no oli täällä joku muukin äänessä nuckin poissa ollessa. :)
Yhdyn tähän, pääsee lukemaan syvällisempiä ajatuksia Canucksin menosta. Itse koitin pitää palstaa hengissä raportoimalla pintapuolisesti joistain matseista, no oli täällä joku muukin äänessä nuckin poissa ollessa. :)
Joo, vähän on hiljasta ollu täällä. Itehän ei uskalla mitään kirjotella, ku en mistään mitään tiäkkään ja varsinkaan jossen matseja nää, niin jää melkolailla lukuosastolle mun toiminta täällä. Mutta ehkä sitä jonkuajan päästä osaa ammattimaisemmin seurata Canucksin toimintaa, tällä hetkellä seon vaan kovaa fanittamista :)
Ensi kaudella toivon mukaan voisi sitten laittaa raporttia suoraan Vancouverista, tai tarkemmin Vancouver Islandilta, jonne hain vaihto-opiskelupaikkaa ja näillä näkymin sinne olisin jopa pääsemässä, mutta eipä pidä vielä nuolaista kun ei ole tipahtanut :)
Myöhäinen tervetuloa takaisin myös omalta osalta nuckille! Olo on kuin olisi saanut Luongon takaisin maaliin 08-09 kaudella ja uskon että "capn' nuck" nostaa Vancouver Canucks-ketjun takaisin yhdeksi NHL-osion asiapitoisimmaksi ja vilkkaimmaksi ketjuksi. Itse voisi myös koittaa petrata paitsi paluun siivellä, myös syystä että meikäläisellä on alkanut näkyä ESPN America, joka kiitettävästi näyttää Vancouverin pelejä. Tällekin viikolle on luvassa vielä kaksi kappaletta. Toinen on sunnuntaina viideltä starttaava Sharks-vierailu ja toinen tuo puolentoista tunnin päästä starttaava Oilers-vääntö. Pelejä lähden katsomaan ilman sen suurempaa raportointisuunnitelmaa, parempi sitten vaan pähkäillä mitä on juuri nähnyt ja jotain yhteenvetoa sitä kautta lähestyä. That being said, paria miestä joutuu tarkkailemaan erityisen tarkasti.
Ensimmäinen heistä on Kyle "tomasholmström" Wellwood. Kuka olisi uskonut että tämä kaveri olisi Vancouver Canucksin tärkein mies YV:llä? Ja vieläpä maalineduspelinsä ansiosta! Mikael Samuelssonin loukkaantumisen myötä Kyle on ottanut roolia ja pelannut erittäin ennakkoluulottomasti maalivahdin edessä, onnistuen pisteidenkin valossa tätä tehdessään. Ohjaukset ovat osuneet, keppiä on otettu vastaan... Ryan Kesler Kirsten Reidin haastattelussa sanoi Wellwoodin olevan joukkueen paras hyökkääjä tauolta palaamisen jälkeen. No, jos ei paras niin kolmen kärjessä Kessin itsensä ja Samuelssonin kanssa(niin loukkaantumiseesna asti). Yksi pohdinnan aihe on muuten kuinka moneen muotoon Kyle Wellwood on Vancouveriin tultuaan muokkautunut. Hän on muuttunut pullamössöstä kynäilijästä aloitusexpertiksi, siitä maalintekijäksi, sen jälkeen puolustusspesialistiksi, täksi kaudeksi energiapelaajaksi(okei, termin ehkä höllemmässä merkityksessä) ja nyt maskimieheksi. Ja nämä muuntautumiset ovat useinmiten ajoittuneet sellaiseen hetkeen kun joukkue on kyseistä erikoisosaamista ollut vailla. Wellwoodista on puolihuolimattomasti tullut erittäin kova joukkuepelaaja. Ja kaikki tämä vielä höystettynä tuolla B+ skillsetillä joka miehellä oli jo Toronto-aikoina, on Kyle noussut yhdeksi omista suosikkipelaajistani. Varmaan kaveri palkataan ensi kaudeksi kakkosmaalivahdin tontille, ja käy silti hoitamassa parit hyökkäyspään aloitukset YV:llä. Hieno mies!
Toinen tarkkailuni kohteeksi joutuva ei kyllä valitettavasti saa samanlaista ylistystä kohdalleen. Puhun nimittäin Sami Salosta. Hänen kiekolliset ratkaisunsa ovat tällä hetkellä murheellista katsottavaa. Panin jo Olympialaisissa merkille jonkinasteisen epävarmuuden hänen otteissaan. Tuntuu että syötöt vain eivät lähde tarkasti kohteisiinsa, ja vastaanotoissakin kiekko saattaa karata lavan alta. Puhumattakaan tuosta YV:stä. Suomen kuviossa tuo oikein korostui kun koko muu viisikko pelasi vain tuota yhtä ratkaisua mutta itsestä tuntuu että Salo toi Leijonista mukanaan sellaisen pakkolaukomisen. Laukaus on tietysti hänen juttunsa ja viivaltahan tätä peliä paljon pelataan, silti tuntuu että Salo hätiköi tällä hetkellä ratkaisujensa kanssa. Muuten hyvin pelaavan viisikon sisällä tuo ei tietysti samalla tavalla korostu. Mutta odotusarvoonsa, ja ehkä muutenkin, Sami on kenties heikoin Canucks-puolustaja tällä hetkellä. Mutta toivotaan että kiekko alkaa taas pysymään lavassa ja että se tuosta vielä lähtee.
Illan kokoonpanosta sen verran että Demitra on poissa henkilökohtaisista syistä. Demo oli aikaisemminkin kaudella jossain kohtaa poissa samanlaisesta syystä. Olisiko ollut jokin isompi sairaus perheessä, tytär tai vaimo. En nyt muista. jokatapauksessa Mason Raymond ottaa hänen paikkansa kakkosessa. Näin siis alkukaudella nähty Raymond-Kesler-Grabner tekee paluun. Tältä ketjulta odotan paljon illan ottelussa. Jos ei pisteiden valossa niin erittäin vauhdikkaana kiekkona kuitenkin. Niin ja Raymondin paikan ottaa Tanner Glass.
Lisäksi toivoisin Henkalta parin-kolmen pisteen iltaa koska hän on edelleen kiinni pistepörssin voitossa. Henrikin pelityylissä on se ikävä puoli että hän on niin syöttöpainotteinen pelaaja joka tunnetaan yhteistyöstään veljensä kanssa eikä puhtaasti omista ansioistaan että häntä tuskin tullaan palkitsemaan millään henkilökohtaisella palkinnolla. Hartin tavoittelua vaikeuttaa Luongon kanssa samassa joukkueessa pelaaminen, Selkeen hän on aivan liian hylkkäysvoittoinen, Lady Byngiinkin taitaa tulla vuosittain liikaa jäähyjä.. Nyt olisi kuitenkin erittäin hyvät saumat napata pokaali. Se ei varmaankaan Henrikille itselleen tällä hetkellä ole mitenkään olennaista, mutta näin fanin näkökulmasta olisi hienoa nähdä H.Sedin kauden lopuksi rusetti kaulassa podiumilla. Niin, ja menisi parit kaverit jotka kaksosia siskoksiksi kutsuvat kerrankin hiljaisiksi. Saakelin Detroit-fanit...
Ensimmäinen heistä on Kyle "tomasholmström" Wellwood. Kuka olisi uskonut että tämä kaveri olisi Vancouver Canucksin tärkein mies YV:llä? Ja vieläpä maalineduspelinsä ansiosta! Mikael Samuelssonin loukkaantumisen myötä Kyle on ottanut roolia ja pelannut erittäin ennakkoluulottomasti maalivahdin edessä, onnistuen pisteidenkin valossa tätä tehdessään. Ohjaukset ovat osuneet, keppiä on otettu vastaan... Ryan Kesler Kirsten Reidin haastattelussa sanoi Wellwoodin olevan joukkueen paras hyökkääjä tauolta palaamisen jälkeen. No, jos ei paras niin kolmen kärjessä Kessin itsensä ja Samuelssonin kanssa(niin loukkaantumiseesna asti). Yksi pohdinnan aihe on muuten kuinka moneen muotoon Kyle Wellwood on Vancouveriin tultuaan muokkautunut. Hän on muuttunut pullamössöstä kynäilijästä aloitusexpertiksi, siitä maalintekijäksi, sen jälkeen puolustusspesialistiksi, täksi kaudeksi energiapelaajaksi(okei, termin ehkä höllemmässä merkityksessä) ja nyt maskimieheksi. Ja nämä muuntautumiset ovat useinmiten ajoittuneet sellaiseen hetkeen kun joukkue on kyseistä erikoisosaamista ollut vailla. Wellwoodista on puolihuolimattomasti tullut erittäin kova joukkuepelaaja. Ja kaikki tämä vielä höystettynä tuolla B+ skillsetillä joka miehellä oli jo Toronto-aikoina, on Kyle noussut yhdeksi omista suosikkipelaajistani. Varmaan kaveri palkataan ensi kaudeksi kakkosmaalivahdin tontille, ja käy silti hoitamassa parit hyökkäyspään aloitukset YV:llä. Hieno mies!
Toinen tarkkailuni kohteeksi joutuva ei kyllä valitettavasti saa samanlaista ylistystä kohdalleen. Puhun nimittäin Sami Salosta. Hänen kiekolliset ratkaisunsa ovat tällä hetkellä murheellista katsottavaa. Panin jo Olympialaisissa merkille jonkinasteisen epävarmuuden hänen otteissaan. Tuntuu että syötöt vain eivät lähde tarkasti kohteisiinsa, ja vastaanotoissakin kiekko saattaa karata lavan alta. Puhumattakaan tuosta YV:stä. Suomen kuviossa tuo oikein korostui kun koko muu viisikko pelasi vain tuota yhtä ratkaisua mutta itsestä tuntuu että Salo toi Leijonista mukanaan sellaisen pakkolaukomisen. Laukaus on tietysti hänen juttunsa ja viivaltahan tätä peliä paljon pelataan, silti tuntuu että Salo hätiköi tällä hetkellä ratkaisujensa kanssa. Muuten hyvin pelaavan viisikon sisällä tuo ei tietysti samalla tavalla korostu. Mutta odotusarvoonsa, ja ehkä muutenkin, Sami on kenties heikoin Canucks-puolustaja tällä hetkellä. Mutta toivotaan että kiekko alkaa taas pysymään lavassa ja että se tuosta vielä lähtee.
Illan kokoonpanosta sen verran että Demitra on poissa henkilökohtaisista syistä. Demo oli aikaisemminkin kaudella jossain kohtaa poissa samanlaisesta syystä. Olisiko ollut jokin isompi sairaus perheessä, tytär tai vaimo. En nyt muista. jokatapauksessa Mason Raymond ottaa hänen paikkansa kakkosessa. Näin siis alkukaudella nähty Raymond-Kesler-Grabner tekee paluun. Tältä ketjulta odotan paljon illan ottelussa. Jos ei pisteiden valossa niin erittäin vauhdikkaana kiekkona kuitenkin. Niin ja Raymondin paikan ottaa Tanner Glass.
Lisäksi toivoisin Henkalta parin-kolmen pisteen iltaa koska hän on edelleen kiinni pistepörssin voitossa. Henrikin pelityylissä on se ikävä puoli että hän on niin syöttöpainotteinen pelaaja joka tunnetaan yhteistyöstään veljensä kanssa eikä puhtaasti omista ansioistaan että häntä tuskin tullaan palkitsemaan millään henkilökohtaisella palkinnolla. Hartin tavoittelua vaikeuttaa Luongon kanssa samassa joukkueessa pelaaminen, Selkeen hän on aivan liian hylkkäysvoittoinen, Lady Byngiinkin taitaa tulla vuosittain liikaa jäähyjä.. Nyt olisi kuitenkin erittäin hyvät saumat napata pokaali. Se ei varmaankaan Henrikille itselleen tällä hetkellä ole mitenkään olennaista, mutta näin fanin näkökulmasta olisi hienoa nähdä H.Sedin kauden lopuksi rusetti kaulassa podiumilla. Niin, ja menisi parit kaverit jotka kaksosia siskoksiksi kutsuvat kerrankin hiljaisiksi. Saakelin Detroit-fanit...
Toinen tarkkailuni kohteeksi joutuva ei kyllä valitettavasti saa samanlaista ylistystä kohdalleen. Puhun nimittäin Sami Salosta. Hänen kiekolliset ratkaisunsa ovat tällä hetkellä murheellista katsottavaa. Panin jo Olympialaisissa merkille jonkinasteisen epävarmuuden hänen otteissaan. Tuntuu että syötöt vain eivät lähde tarkasti kohteisiinsa, ja vastaanotoissakin kiekko saattaa karata lavan alta. Puhumattakaan tuosta YV:stä. Suomen kuviossa tuo oikein korostui kun koko muu viisikko pelasi vain tuota yhtä ratkaisua mutta itsestä tuntuu että Salo toi Leijonista mukanaan sellaisen pakkolaukomisen. Laukaus on tietysti hänen juttunsa ja viivaltahan tätä peliä paljon pelataan, silti tuntuu että Salo hätiköi tällä hetkellä ratkaisujensa kanssa. Muuten hyvin pelaavan viisikon sisällä tuo ei tietysti samalla tavalla korostu. Mutta odotusarvoonsa, ja ehkä muutenkin, Sami on kenties heikoin Canucks-puolustaja tällä hetkellä. Mutta toivotaan että kiekko alkaa taas pysymään lavassa ja että se tuosta vielä lähtee.
Muistan että Salo näytti jo hyvissä ajoin ennen olympialaisia hiipumisen merkkejä. Taitaa olla jotenkin puolikuntoinen jäbä kokoaika, tasoero on kuitenkin niin suuri etten usko pelkästään peli-ilon kadonneen.
Käydäänpä nyt lyhykäisesti mitä jäi käteen tästä pelistä.
Luongon aloitus epäonnistui täydellisesti. Taisi tulla nuo kaksi maalia kolmella ensimmäisellä laukauksella. Noista kahdesta ensimmäinen varsinkin oli heppoinen roiskaisu joka meni sisään huolimattomasti pidetyn kulman tähden.
Myöskin kolmas maali tuli erittäin heppoisesti, vaikka siinä puolustajan maila hieman suuntaa muuttikin. Silti täysin otettavissa mielestäni. Erätauolla studio epäili väsymystä. Samalla kyseenalaistettiin miksei Raycroft pelannut tätä ottelua, varsinkin kun huomenna on edessä taas astetta kovempi Anaheim Ducks. Omissa papereissa Luongon surkea alku oli suurin syy tälle tappiolle.
Toinen kenen peli olisi onnistuessaan tuonut voiton kotiin oli Michael Grabner. Ei sillä etteikö Grabner istunut hyvin ketjuunsa ja pelannut energistä(jopa tehokastakin kiitos poikittaissyötön Raymondin maaliin)peliä. Mutta kun katsoin Detroit-pelin ja nyt tämän niin tuskailtavaa oli katsoa kuinka monta maalipaikkaa yksi kaveri voi tuhria. Valitettavaa jäätymistä tapahtui ratkaisuhetkillä kerrasta toiseen. Monesti mietin pelin aikana että se toinen Michael olisi tuosta kyllä upottanut. Usein puhutaan että tärkeintä on saada paikkoja, maalit tulevat jossakin vaiheessa. Minusta Grabnerin pitää kuitenkin alkaa käyttämään nuo paikkansa hyödyksi mikäli mielii jatkopeleissä valasnuttuun sonnustautua. Puhumattakaan tulevista kausista,
Sedinien pelistä on poimittava että Tanner Glass laukoi kaksi kertaa enemmän kuin veljekset yhteensä. Siis yhteensä! Daniel ampui kahdesti ja Henrik ei kertaakaan. Samuelssonin ja Demitran ollessa poissa Vancouverilla ei yksinkertaisesti ole varaa saada näin vähän vetoja maalille ykköspyssyiltään.
Wellwood oli hyvä, vähän harmittaa ettei hänellä ole pehmeäkätisempää porukkaa laidoillaan. No, YV:llä kyllä. Mutta olisi hauska nähdä esimerkiksi Samuelsson ja Demo tuossa kolmosessa nauttimassa KW:n palveluksista. Mikäli Raymond-Kesler-Grabner löytää jatkossa maaliverkon yhtä hyvin kuin toisensa, ehkä tuo vielä toteutuukin.
Luongon aloitus epäonnistui täydellisesti. Taisi tulla nuo kaksi maalia kolmella ensimmäisellä laukauksella. Noista kahdesta ensimmäinen varsinkin oli heppoinen roiskaisu joka meni sisään huolimattomasti pidetyn kulman tähden.
Myöskin kolmas maali tuli erittäin heppoisesti, vaikka siinä puolustajan maila hieman suuntaa muuttikin. Silti täysin otettavissa mielestäni. Erätauolla studio epäili väsymystä. Samalla kyseenalaistettiin miksei Raycroft pelannut tätä ottelua, varsinkin kun huomenna on edessä taas astetta kovempi Anaheim Ducks. Omissa papereissa Luongon surkea alku oli suurin syy tälle tappiolle.
Toinen kenen peli olisi onnistuessaan tuonut voiton kotiin oli Michael Grabner. Ei sillä etteikö Grabner istunut hyvin ketjuunsa ja pelannut energistä(jopa tehokastakin kiitos poikittaissyötön Raymondin maaliin)peliä. Mutta kun katsoin Detroit-pelin ja nyt tämän niin tuskailtavaa oli katsoa kuinka monta maalipaikkaa yksi kaveri voi tuhria. Valitettavaa jäätymistä tapahtui ratkaisuhetkillä kerrasta toiseen. Monesti mietin pelin aikana että se toinen Michael olisi tuosta kyllä upottanut. Usein puhutaan että tärkeintä on saada paikkoja, maalit tulevat jossakin vaiheessa. Minusta Grabnerin pitää kuitenkin alkaa käyttämään nuo paikkansa hyödyksi mikäli mielii jatkopeleissä valasnuttuun sonnustautua. Puhumattakaan tulevista kausista,
Sedinien pelistä on poimittava että Tanner Glass laukoi kaksi kertaa enemmän kuin veljekset yhteensä. Siis yhteensä! Daniel ampui kahdesti ja Henrik ei kertaakaan. Samuelssonin ja Demitran ollessa poissa Vancouverilla ei yksinkertaisesti ole varaa saada näin vähän vetoja maalille ykköspyssyiltään.
Wellwood oli hyvä, vähän harmittaa ettei hänellä ole pehmeäkätisempää porukkaa laidoillaan. No, YV:llä kyllä. Mutta olisi hauska nähdä esimerkiksi Samuelsson ja Demo tuossa kolmosessa nauttimassa KW:n palveluksista. Mikäli Raymond-Kesler-Grabner löytää jatkossa maaliverkon yhtä hyvin kuin toisensa, ehkä tuo vielä toteutuukin.
Yhteiset suuret kiitokset vaan kaikille "tervetuloa-takaisin-toivottaneille". Kiva tulla takaisin kun saa lämpimiä terveisiä ja "siviilipuolen jutut" alkavat olla kunnossa. Tätä ketjua on pidetty ihan hyvin pinnalla jatkis-lomani ajan, ja toivottavasti jatkossakin täältä löytyy aktiivisuutta. Toivottavasti me saamme tänne syksyllä myös oman paikallistoimittajan Vancouver-Islandille.
En nähnyt viime yön Oilers-pelistä kuin vähän toista- ja kolmannen erän, mutta videokoosteiden ja juttujen perusteella voisi sanoa ainakin sen verran, että olipas huono esitys Luongolta. Jostain syystä Luongo ei ole ollut tällä kaudella oikein muutenkaan niin usein luoton arvoinen, mitä aikaisemmilla kausilla. Onhan hän ollut edelleen hyvä maalivahti, mutta tasaisuutta kaivattaisiin ja noita helppoja maaleja ei puolestaan kaivattaisi tuota määrää.
Toivottavasti hän parantaa sitten playoffeissa runkosarjasta ja nuo nukahtelut jäävät kovien panoksien alla pois. Vancouver on saanut tällä kaudella aika paljon voittoja muutenkin lähinnä NHL:n toiseksi tehokkaimman hyökkäyksen ansiosta ja vähemmän Luongon ansiosta. Toisaalta kyllä Luongon piikkiin edelleen on voitu laittaa monessa pelissä tärkeiden hetkien voittavat torjunnat, mutta aikaisemmilta kausilta tuttuja varsinaisia loistopelejä tai voitto-/nollapeliputkia ei olla nyt nähty kovin usein.
Luongo totesi itsekin Oilers-pelistä ja muutenkin tämän kauden ongelmistaan pelin jälkeen:
Samalla kun hän kertoo tosiasioista, hän haastaa tuossa myös itseään. Huippupelaajilla on tapana nousta jaloilleen vaikeuksien jälkeen ja uskon, että Luongokin parantaa nykyisestä jatkossa. Mikäs sen parempi aika olisi tuolle kuin nostaa tasoaan sitten playoffeissa?
Ja kun kerran kapteeni pelasi huonon pelin, niin ei voi kiitellä tosiaan myöskään ykkösketjun tehokkuutta. Yhteensä neljä vetoa kasaan koko ketjulle, vaikka kaikki kolme ykkösketjun miestä pelasivat päälle 20 minuuttia illassa. Ketjuna aikaansaavin oli selvästi kakkonen, joka keräsi kolme pistettä ja laukoi yhteensä 11 kertaa.
Tuo nimimerkki Ronningin mainitsema Grabner oli kakkosketjusta tosin illan tuhlaaja, vaikka tuon syötön antoikin. Maalintekijän pelilliset avut ovat hänellä olemassa, mutta en tiedä mistä kiikastaa. Ehkä hänen pitäisi saada maalintekoon enemmän päättäväisyyttä ja tiettyä "tappamisen meininkiä". Grabner kritisoi Luongon tavoin itseään pelin jälkeen Vancouver Sunissa:
Vancouverin valmentaja Alain Vigneault sanoi Grabnerin peliä kuitenkin parhaaksi hänen nostonsa jälkeen:
Toivottavasti noita onnistumisia tosiaan tulisi jatkossa, niin ehkä maalinteon kipsi murtuisi. Seuraava mahdollisuus tuohon on jo ensi yönä, jolloin Canucks lentää kotiinsa Edmontonista pelaamaan Anaheimia vastaan.
- Erillisenä juttuna voisi poimia sen harvinaisuuden, että Oilers on voittanut kolme peliä putkeen ja vastustajat ovat olleet Detroit, San Jose ja nyt Vancouver. NHL:n jumbopaikka taitaa olla kuitenkin jo sen verran varma, että joukkue saa prosenteissa kohtalaisen mahdollisuuden siihen ensi kesän ykkösvaraukseen. Ehkä siitä lähtisi samalla tämän kanadalaisen organisaation nousu?
En nähnyt viime yön Oilers-pelistä kuin vähän toista- ja kolmannen erän, mutta videokoosteiden ja juttujen perusteella voisi sanoa ainakin sen verran, että olipas huono esitys Luongolta. Jostain syystä Luongo ei ole ollut tällä kaudella oikein muutenkaan niin usein luoton arvoinen, mitä aikaisemmilla kausilla. Onhan hän ollut edelleen hyvä maalivahti, mutta tasaisuutta kaivattaisiin ja noita helppoja maaleja ei puolestaan kaivattaisi tuota määrää.
Toivottavasti hän parantaa sitten playoffeissa runkosarjasta ja nuo nukahtelut jäävät kovien panoksien alla pois. Vancouver on saanut tällä kaudella aika paljon voittoja muutenkin lähinnä NHL:n toiseksi tehokkaimman hyökkäyksen ansiosta ja vähemmän Luongon ansiosta. Toisaalta kyllä Luongon piikkiin edelleen on voitu laittaa monessa pelissä tärkeiden hetkien voittavat torjunnat, mutta aikaisemmilta kausilta tuttuja varsinaisia loistopelejä tai voitto-/nollapeliputkia ei olla nyt nähty kovin usein.
Luongo totesi itsekin Oilers-pelistä ja muutenkin tämän kauden ongelmistaan pelin jälkeen:
"I made some good saves, but unfortunately all three of those goals I should have had."
"I’ve got to find the consistency in my game. Before, I might have a bad game every 10 or 12 games, now it’s every two or three games I’m getting one where I’m not at my best. I’ve got to get that consistency level back and game in and game out I have that swagger that you have to have."
Samalla kun hän kertoo tosiasioista, hän haastaa tuossa myös itseään. Huippupelaajilla on tapana nousta jaloilleen vaikeuksien jälkeen ja uskon, että Luongokin parantaa nykyisestä jatkossa. Mikäs sen parempi aika olisi tuolle kuin nostaa tasoaan sitten playoffeissa?
Ja kun kerran kapteeni pelasi huonon pelin, niin ei voi kiitellä tosiaan myöskään ykkösketjun tehokkuutta. Yhteensä neljä vetoa kasaan koko ketjulle, vaikka kaikki kolme ykkösketjun miestä pelasivat päälle 20 minuuttia illassa. Ketjuna aikaansaavin oli selvästi kakkonen, joka keräsi kolme pistettä ja laukoi yhteensä 11 kertaa.
Tuo nimimerkki Ronningin mainitsema Grabner oli kakkosketjusta tosin illan tuhlaaja, vaikka tuon syötön antoikin. Maalintekijän pelilliset avut ovat hänellä olemassa, mutta en tiedä mistä kiikastaa. Ehkä hänen pitäisi saada maalintekoon enemmän päättäväisyyttä ja tiettyä "tappamisen meininkiä". Grabner kritisoi Luongon tavoin itseään pelin jälkeen Vancouver Sunissa:
"I think we created a lot of offence, but I have to start putting the puck in the net," Grabner said. "I'm wasting a lot of chances out there and in a tight game like this I really could have helped the team out."
"I think we created a lot of problems for their defence in their zone," he said. "I personally had a lot of chances. Now I have to start putting them in or I won't be lasting long here."
Vancouverin valmentaja Alain Vigneault sanoi Grabnerin peliä kuitenkin parhaaksi hänen nostonsa jälkeen:
"I think this was by far his best game," Canuck coach Alain Vigneault said of the 22-year-old Austrian. "You could see he is feeling more confident out there. Hopefully, if he gets one, then he gets going. That line had a lot of speed tonight. They generated some good chances."
Toivottavasti noita onnistumisia tosiaan tulisi jatkossa, niin ehkä maalinteon kipsi murtuisi. Seuraava mahdollisuus tuohon on jo ensi yönä, jolloin Canucks lentää kotiinsa Edmontonista pelaamaan Anaheimia vastaan.
- Erillisenä juttuna voisi poimia sen harvinaisuuden, että Oilers on voittanut kolme peliä putkeen ja vastustajat ovat olleet Detroit, San Jose ja nyt Vancouver. NHL:n jumbopaikka taitaa olla kuitenkin jo sen verran varma, että joukkue saa prosenteissa kohtalaisen mahdollisuuden siihen ensi kesän ykkösvaraukseen. Ehkä siitä lähtisi samalla tämän kanadalaisen organisaation nousu?
Ettei ihan haukkumiseksi mene, niin pakko antaa krediittiä myös Oilersin maalivahti Deslauriersille, joka otti muutaman huikeahkon kopin. Toki se ei muuta sitä, että Canucks vei peliä välillä erittäinkin selkeästi ja olisi ehdottomasti pitänyt pystyä tekemään voittoon tarvittavat maalit. Pari ensimmäistä ylivoimaa menivät myös enemmän tai vähemmän harakoille (taisi olla yhteensä 1 laukaus). Viimeisessä tuli sentään pari paikkaakin, mutta maalit jäivät tällä kertaa uupumaan.
Ensi yönä vastassa viimeistä play-off-paikkaa jahtaava Ducks, ja odotan että kotona homma hoituu riippumatta siitä lepuutetaanko Luongoa vai ei. Melkeinpä toivoisi, että Luongolle se lepopäivä otettasiin tähän väliin. Kai sitä pitää roikkua tuokin peli hereillä nyt kun kerrankin pystyy.
Ensi yönä vastassa viimeistä play-off-paikkaa jahtaava Ducks, ja odotan että kotona homma hoituu riippumatta siitä lepuutetaanko Luongoa vai ei. Melkeinpä toivoisi, että Luongolle se lepopäivä otettasiin tähän väliin. Kai sitä pitää roikkua tuokin peli hereillä nyt kun kerrankin pystyy.
Mutta odotusarvoonsa, ja ehkä muutenkin, Sami on kenties heikoin Canucks-puolustaja tällä hetkellä. Mutta toivotaan että kiekko alkaa taas pysymään lavassa ja että se tuosta vielä lähtee.
Ihme kapistus tuo Salo. Jos hän tosiaan on heikoin Canucks-pakki(mitä en epäile ollenkaan, koska nähtynä on ainoastaan yksi kokonainen ottelu olympiatauon jälkeen Nucksilta) olympiabreikin jälkeen ja silti mies on naputtanut parhaat +/- lukemat tauluun tällä välin Canucksin pakeista. Tuohan ei tarkoita muuta kuin, että Sami on ollut oikeaan aikaan kentällä ja toisaalta osannut hypätä ajoissa pois, mutta silti onhan tuota Salon +/- saldoa koko urankin ajalta kunnioitettava. Huikea äijjä, kun on pelannut kohta 11 kautta ja joka kausi plussalla.
Olympia esitykset ei vakuuttaneet ollenkaan minua. Paljon kovemmat odotukset olivat täällä(kin) suunnalla Saloa kohtaan. Tosiaan ainoastaan on tullut tuo Detroit peli nähtyä Canucksilta breikin jälkeen ja osia parista muusta matsista. Miten sattuikin, että juuri Red Wingsejä vastaan Salo iski voittomaalin, mutta toki ei siinäkään pelissä vakuuttanut ollenkaan. Yllättäen oli puolustuspäässä vaikeuksissa ja mielestäni yksi maali meni puoliksi hänen ja Wellwoodin piikkiin(täysin muistin varassa mennään, en jaksa tarkistaa. Oli muuten toinen seuraamistasi pelaajista eli Wellwood täysi lapanen siinä pelissä vaikka maalin tekikin). No ehkä Salolla on vaihteeksi jotain klesana. Ei sinänsä yllättäisi ollenkaan.
Tässä vielä nopeasti laskettuna Canucksin puolustajien plus-miinukset olympiatauon jälkeen:
Sami Salo +3
SOB +3
Alexander Edler +3
Christian Ehrhoff +2
Aaron Rome +/- 0
Andrew Alberts -1
Kevin Bieksa -5
Bieksa ei ole pelannut vasta kuin 6 peliä palattuaan ruotuun.
Tasaisen vahvaahan tuo on kuin Canucksin puolustajien peluutus konsanaan, mutta ei siitä huomaa Salon huonoa jaksoa mitenkään. Tosin ongelmathan ovat tällä enimmäkseen kiekollisessa pelissä, jos oikein ymmärsin.
Jopas oli sekavaa ajatuksen virtaa taas vaihteeksi.
Canucks otti pisteet viime yönä Anaheimilta luvuin 4-1. Tärkeä voitto, jolla ollaan vielä tiukasti kiinni divisioonan voitossa. Coloradoon on nyt eroa 5 pistettä ja ollaan pelattu yksi ottelu enemmän. Matsi (tai siis lähinnä maalit) pitää katsoa kotona ESPN:n koosteesta, mutta pari sanaa ratkaisijoista jo nyt.
Sedinit palasivat lentoon juuri kun heitä taas tarvittiin parrasvaloihin. Daniel 1+2 ja Henrik 0+3. Noilla pisteillä Henrik nousi pistepörssin kärkeen ja 99 pisteeseen. Yllätyin täysin, kun katsoin Danielin sijoituksen pistepörssissä; viidestoista! Ja hän sentään on missannut lähemmäs kaksikymmentä peliä tällä kaudella. Daniel on tehnyt 56 otteluun tehot 22+52=74 ja pistekeskiarvo on 1.32. Henrikillä muuten kyseinen pistekeskiarvo on 1.34, joten siellä Henkan tuntumassa olisi Daniel täydellä kaudella. Ja että Daniel on saanut lähes syötön per peli? Uskomatonta, kun aiempi syöttöennätys oli 51 ja silloin pelejä oli 81 kappaletta. Henkka vastaavasti on nyt rikkonut maali-, syöttö- (sivuaa) ja piste-ennätyksensä. Lisäksi laukauksia on enemmän kuin koskaan aiemmin.
Sedinien lisäksi pelissä onnistui Raycroft torjuen 30/31 ja päästen tähdistöön. Kesler teki viimeisen maalin tyhjiin ja lähestyy omaa maaliennätystään (22 nyt, ennätys 26). Piste- ja syöttöennätyksen Kesler on jo tehnyt, kuten myös laukaisumäärät ovat ennätykselliset.
Ensimmäisen maalin teki Ehrhoff, jolle maali oli kauden neljästoista. Hänellä maaliennätys on rikkoutunut jo aikoja sitten, mutta piste-ennätys on vielä yhden pisteen päässä. Kolmannen maalin tehneellä Burrowsilla ennätykset ovat rikkoutuneet aiemmin, mutta nyt hän teki kauden 33. maalinsa, joten ehkäpä lähelle neljääkymmentä hän tuon ennätyksensä hinaa nyt. Omasta mielestä hieman vaisun (alku)kauden pelannut Edler on myös tekemässä ennätystään ja tuli nyt pisteen päähän siitä.
Matsissa oli myös kolmesti nyrkkihipat, kerran Glass - Brookbank ja kahdesti Parros - Hordichuk. Niistäkin lisää sen jälkeen jos ne koosteessa näytetään.
Sedinit palasivat lentoon juuri kun heitä taas tarvittiin parrasvaloihin. Daniel 1+2 ja Henrik 0+3. Noilla pisteillä Henrik nousi pistepörssin kärkeen ja 99 pisteeseen. Yllätyin täysin, kun katsoin Danielin sijoituksen pistepörssissä; viidestoista! Ja hän sentään on missannut lähemmäs kaksikymmentä peliä tällä kaudella. Daniel on tehnyt 56 otteluun tehot 22+52=74 ja pistekeskiarvo on 1.32. Henrikillä muuten kyseinen pistekeskiarvo on 1.34, joten siellä Henkan tuntumassa olisi Daniel täydellä kaudella. Ja että Daniel on saanut lähes syötön per peli? Uskomatonta, kun aiempi syöttöennätys oli 51 ja silloin pelejä oli 81 kappaletta. Henkka vastaavasti on nyt rikkonut maali-, syöttö- (sivuaa) ja piste-ennätyksensä. Lisäksi laukauksia on enemmän kuin koskaan aiemmin.
Sedinien lisäksi pelissä onnistui Raycroft torjuen 30/31 ja päästen tähdistöön. Kesler teki viimeisen maalin tyhjiin ja lähestyy omaa maaliennätystään (22 nyt, ennätys 26). Piste- ja syöttöennätyksen Kesler on jo tehnyt, kuten myös laukaisumäärät ovat ennätykselliset.
Ensimmäisen maalin teki Ehrhoff, jolle maali oli kauden neljästoista. Hänellä maaliennätys on rikkoutunut jo aikoja sitten, mutta piste-ennätys on vielä yhden pisteen päässä. Kolmannen maalin tehneellä Burrowsilla ennätykset ovat rikkoutuneet aiemmin, mutta nyt hän teki kauden 33. maalinsa, joten ehkäpä lähelle neljääkymmentä hän tuon ennätyksensä hinaa nyt. Omasta mielestä hieman vaisun (alku)kauden pelannut Edler on myös tekemässä ennätystään ja tuli nyt pisteen päähän siitä.
Matsissa oli myös kolmesti nyrkkihipat, kerran Glass - Brookbank ja kahdesti Parros - Hordichuk. Niistäkin lisää sen jälkeen jos ne koosteessa näytetään.
Hieno paluu Vancouverilta voittojen tielle hieman masentavan Oilers-tappion jälkeen. Canucks pelasi vahvan pelin molempiin päihin, ykkösketju nosti selvästi tasoaan edellisestä pelistä ja sai niitä onnistumisia, maalivahtipeli oli hyvää ja puolustus onnistui. Täällä haukuttu Salo oli mielestäni kentän paras puolustaja yhdessä Ducksin Niedermayerin kanssa.
Andrew Raycroftia pitää kiittää tämän kauden ajalta kyllä aika paljosta, sillä hän on ylittänyt omia odotuksia. Ei ole helppo paikka pelata Luongon takana harvoin ja saada usein vastaan joukkueita Canucksin pelatessa "selkä-selkä -tilanteessa", vieraissa tai muuten pienissä suvantovaiheissa, mutta Raycroftin tilastot tämän kauden osalta ovat hyvät (8-4-1, 2.21 päästettyä maalia, 91.7%) ja hän on ollut kakkosvahtina mielestäni parempi kuin kukaan toinen Luongon aikana.
Alain Vigneault kehui Raycroftia pelin jälkeen; "I thought Razor [Raycroft] played well when he had to and made key saves at the right time. He made some big saves for us. It was a good team effort and a good team win that we needed with Colorado winning tonight."
Harvinainen peli Raycroftilta ja Canucksilta muuten siinä mielessä, että tuo oli Luongon aikana neljään kauteen vasta toinen kotipeli, jossa maalilla aloitti kakkosvahti. Edellisen kerran kotona aloitti Vancouverin kakkosvahdeista Curtis Sanford tammikuussa 2008. Mikäli Razor jatkaa seurassa ensi kaudella, niin eipä haittaisi näillä esityksillä vaikka noita kotialoituksia tulisi hänelle lisääkin.
Vancouver Sun kirjoitti muuten juttua tuosta Vancouverin maalivahtitilanteesta.
Jutussa Luongo kertoo ongelmistaan Olympiatauon jälkeen:
I've been through a lot the last month, mentally and physically," Canada's victorious Olympic goalie said. "It was a high-intensity, high-pressure situation. I've been through a lot. I'd like to be playing more consistently, but I have to be patient with myself and not get frustrated with myself. That can be a problem for me.
"I'd like to be at my best every game I play. But at the end of the day, I'm human like everybody else. And it's tough to be 100 per cent every game every year."
Raycroft sanoi Luongosta ja hänen suvantovaiheestaan jutussa:
"Sure, he has bad games, but I don't think he's worried and none of us are worried about the fact that he's going to be ready to go [for the playoffs]," Raycroft said. "He won a gold medal three weeks ago. He's won a gold medal, he's got 275 wins, he has played 600 National League games, he's won playoff series. It's kind of laughable to think the world is caving in on him.
"He's going to be a Hall-of-Fame goalie. It's the way it goes; you're going to have [bad] nights. Wayne Gretzky didn't score every night he played. Patrick Roy didn't win every night. Marty Brodeur doesn't win every night. He'll be fine."
Ja toisaalla hän kehui Luongoa näin ensimmäisen Canucks-kautensa lopussa seuraavasti:
This guy I've watched for 60 games is a special guy."
"You're not going to give him up for any of the 29 other goalies in the league that are starting," Raycroft said of Luongo, who is tied for fifth in the NHL with 37 wins. "And that's the reality of this whole thing."
Viivoja ja sekalaista seurakuntaa Ducks-pelistä ja muustakin:
- Vancouverilla on NHL:n paras saldo nousta kahden erän tappioasemista voittoon. Joukkueen saldo noissa peleissä on 10-18-2. Toinen NHL:n ykköspaikka Vancouverilla on jälkimmäisissä "selkä-selkä -peleissä", joista Canucks on selviytynyt tällä kaudella jopa saldolla 9-3-1 -saldolla. Kummatkin ovat tilastokummallisuuksia joukkueen aikaisempiin kausiin verrattuna.
- Michael Grabner oli taas vaarallisen oloinen koko pelin ja keräsi pelin korkeimmat viisi laukausta (lisäksi viisi ohilaukausta). Grabnerilla on yhteensä peräti 43 vetoa pelaamissaan 13 pelissä. Noista laukauksista peräti 35 on tullut tasakentin.
Jos hän olisi pelannut tuolla kutitahdilla koko kauden NHL:ssä mitä on nuo 13 peliä pelannut, hän olisi tasakenttälaukauksissa koko NHL:n kolmantena. Vain Washingtonin Ovechkin ja New Jerseyn Parise ovat laukoneet enemmän tasakentin peliä kohden - ja he pelaavat hieman erilaisia minuuttimääriä.
Grabnerin pelissä nopeus on suurinta valttia. Hän on nopeudeltaan melkein kuin Rangersin Gaborik. Lisäksi hyvää on hänen liikkeensä keskellä kenttää. Hän ei polje järjestäen kulmiin pörräämään, vaan yrittää säännöllisesti rohkeasti ahtaistakin väleistä. Maalinteko tökkii vaan pahasti tällä hetkellä. Onnistumisia pitäisi saada lisää ja kun niitä ei ole tullut, niin itseluottamuksen kanssa on maalipaikoissa ilmeisiä ongelmia.
Mutta mikään menetetty tapaus itävaltalainen ei vielä todellakaan ole, vaikka saakin nyt tehottomuudestaan kritiikkiä. Meidän ei tarvitse katsoa kuin herroja Sedinit, Kesler, Burrows tai Raymond, ja he ovat kaikki pelaajia, jotka ovat saaneet faneilta isoakin kritiikkiä uransa alussa, mutta joista on tullut kokemuksen ja mahdollisuuden saatuaan arvokkaita pelaajia joukkueelle. Grabner ei välttämättä liity tuohon ryhmään, mutta nopeus ja pelirohkeus ovat kunnossa ja niillä voi päästä pitkällekin, jos joukkue on kärsivällinen.
- Henrik Sedin nousi tosiaan NHL:n pistepörssin kärkeen ja etenkin hänen syöttönsä Burrowsin maaliin oli komea. Pistepörssin ykköspaikka maaliskuun lopussa ei ole mikään kovin tavallinen sijoitus Canucksin pelaajalta. Runkosarjaa on jäljellä vielä kahdeksan peliä ja Henrikilla on Buren piste-ennätykseen matkaa 11 pistettä. Ennätys on edelleen täysin mahdollinen, mutta toki se vaatii näitä useamman pisteen pelejä.
- Kesler voitti ensimmäisen kerran aloituksensa yli 70%:n tehokkuudella (77.8%) viimeisten 23 pelin sisään. Muuten hänen viime pelien aloitukset ovat tulleet kuitenkin hienosti omille (järjestyksessä viimeiset 10 peliä): 53.3%, 66.7%, 47.4%, 66.7%, 66.7%, 63.6%, 41.7%, 64.7%, 68.4% ja 77.8%. Vancouverin Olympialaisten eniten aloitusvoittoja (70) ottanut pelaaja on NHL:n aloituspörssissä tällä hetkellä 12. paras 55.8% lukemilla.
- Burrows iski kauden 33. maalinsa, ja hän on tällä hetkellä 37 maalin vauhdissa. NHL:n maalipörssissä entinen ärsyttäjä on 12. paras. Hänen uransa maalisaldot ovat olleet viimeisten neljän kauden sisään koko ajan nousevia: 3, 12, 28 ja nyt siis 37 maalin tahdissa. Saa nähdä meneekö 40 maalin raja rikki vielä jossain vaiheessa uraa. Kahdella miljoonalla tuo nykyinenkin lukema on kuitenkin ihan kohtalainen, kun vielä tietää Burrowsin monipuolisuuden muun muassa puolustuspelissä.
Vancouver pelaa seuraavan pelinsä sunnuntaina San Josea vastaan vieraissa. Jos joukkue saisi siitä voiton, Canucks voisi mahdollisesti vielä haastaan Sharksin runkosarjan pisteissä. Tällä hetkellä joukkueiden välillä on neljä pistettä, mutta San Josella on peli vähemmän pelattuna.
Andrew Raycroftia pitää kiittää tämän kauden ajalta kyllä aika paljosta, sillä hän on ylittänyt omia odotuksia. Ei ole helppo paikka pelata Luongon takana harvoin ja saada usein vastaan joukkueita Canucksin pelatessa "selkä-selkä -tilanteessa", vieraissa tai muuten pienissä suvantovaiheissa, mutta Raycroftin tilastot tämän kauden osalta ovat hyvät (8-4-1, 2.21 päästettyä maalia, 91.7%) ja hän on ollut kakkosvahtina mielestäni parempi kuin kukaan toinen Luongon aikana.
Alain Vigneault kehui Raycroftia pelin jälkeen; "I thought Razor [Raycroft] played well when he had to and made key saves at the right time. He made some big saves for us. It was a good team effort and a good team win that we needed with Colorado winning tonight."
Harvinainen peli Raycroftilta ja Canucksilta muuten siinä mielessä, että tuo oli Luongon aikana neljään kauteen vasta toinen kotipeli, jossa maalilla aloitti kakkosvahti. Edellisen kerran kotona aloitti Vancouverin kakkosvahdeista Curtis Sanford tammikuussa 2008. Mikäli Razor jatkaa seurassa ensi kaudella, niin eipä haittaisi näillä esityksillä vaikka noita kotialoituksia tulisi hänelle lisääkin.
Vancouver Sun kirjoitti muuten juttua tuosta Vancouverin maalivahtitilanteesta.
Jutussa Luongo kertoo ongelmistaan Olympiatauon jälkeen:
I've been through a lot the last month, mentally and physically," Canada's victorious Olympic goalie said. "It was a high-intensity, high-pressure situation. I've been through a lot. I'd like to be playing more consistently, but I have to be patient with myself and not get frustrated with myself. That can be a problem for me.
"I'd like to be at my best every game I play. But at the end of the day, I'm human like everybody else. And it's tough to be 100 per cent every game every year."
Raycroft sanoi Luongosta ja hänen suvantovaiheestaan jutussa:
"Sure, he has bad games, but I don't think he's worried and none of us are worried about the fact that he's going to be ready to go [for the playoffs]," Raycroft said. "He won a gold medal three weeks ago. He's won a gold medal, he's got 275 wins, he has played 600 National League games, he's won playoff series. It's kind of laughable to think the world is caving in on him.
"He's going to be a Hall-of-Fame goalie. It's the way it goes; you're going to have [bad] nights. Wayne Gretzky didn't score every night he played. Patrick Roy didn't win every night. Marty Brodeur doesn't win every night. He'll be fine."
Ja toisaalla hän kehui Luongoa näin ensimmäisen Canucks-kautensa lopussa seuraavasti:
This guy I've watched for 60 games is a special guy."
"You're not going to give him up for any of the 29 other goalies in the league that are starting," Raycroft said of Luongo, who is tied for fifth in the NHL with 37 wins. "And that's the reality of this whole thing."
Viivoja ja sekalaista seurakuntaa Ducks-pelistä ja muustakin:
- Vancouverilla on NHL:n paras saldo nousta kahden erän tappioasemista voittoon. Joukkueen saldo noissa peleissä on 10-18-2. Toinen NHL:n ykköspaikka Vancouverilla on jälkimmäisissä "selkä-selkä -peleissä", joista Canucks on selviytynyt tällä kaudella jopa saldolla 9-3-1 -saldolla. Kummatkin ovat tilastokummallisuuksia joukkueen aikaisempiin kausiin verrattuna.
- Michael Grabner oli taas vaarallisen oloinen koko pelin ja keräsi pelin korkeimmat viisi laukausta (lisäksi viisi ohilaukausta). Grabnerilla on yhteensä peräti 43 vetoa pelaamissaan 13 pelissä. Noista laukauksista peräti 35 on tullut tasakentin.
Jos hän olisi pelannut tuolla kutitahdilla koko kauden NHL:ssä mitä on nuo 13 peliä pelannut, hän olisi tasakenttälaukauksissa koko NHL:n kolmantena. Vain Washingtonin Ovechkin ja New Jerseyn Parise ovat laukoneet enemmän tasakentin peliä kohden - ja he pelaavat hieman erilaisia minuuttimääriä.
Grabnerin pelissä nopeus on suurinta valttia. Hän on nopeudeltaan melkein kuin Rangersin Gaborik. Lisäksi hyvää on hänen liikkeensä keskellä kenttää. Hän ei polje järjestäen kulmiin pörräämään, vaan yrittää säännöllisesti rohkeasti ahtaistakin väleistä. Maalinteko tökkii vaan pahasti tällä hetkellä. Onnistumisia pitäisi saada lisää ja kun niitä ei ole tullut, niin itseluottamuksen kanssa on maalipaikoissa ilmeisiä ongelmia.
Mutta mikään menetetty tapaus itävaltalainen ei vielä todellakaan ole, vaikka saakin nyt tehottomuudestaan kritiikkiä. Meidän ei tarvitse katsoa kuin herroja Sedinit, Kesler, Burrows tai Raymond, ja he ovat kaikki pelaajia, jotka ovat saaneet faneilta isoakin kritiikkiä uransa alussa, mutta joista on tullut kokemuksen ja mahdollisuuden saatuaan arvokkaita pelaajia joukkueelle. Grabner ei välttämättä liity tuohon ryhmään, mutta nopeus ja pelirohkeus ovat kunnossa ja niillä voi päästä pitkällekin, jos joukkue on kärsivällinen.
- Henrik Sedin nousi tosiaan NHL:n pistepörssin kärkeen ja etenkin hänen syöttönsä Burrowsin maaliin oli komea. Pistepörssin ykköspaikka maaliskuun lopussa ei ole mikään kovin tavallinen sijoitus Canucksin pelaajalta. Runkosarjaa on jäljellä vielä kahdeksan peliä ja Henrikilla on Buren piste-ennätykseen matkaa 11 pistettä. Ennätys on edelleen täysin mahdollinen, mutta toki se vaatii näitä useamman pisteen pelejä.
- Kesler voitti ensimmäisen kerran aloituksensa yli 70%:n tehokkuudella (77.8%) viimeisten 23 pelin sisään. Muuten hänen viime pelien aloitukset ovat tulleet kuitenkin hienosti omille (järjestyksessä viimeiset 10 peliä): 53.3%, 66.7%, 47.4%, 66.7%, 66.7%, 63.6%, 41.7%, 64.7%, 68.4% ja 77.8%. Vancouverin Olympialaisten eniten aloitusvoittoja (70) ottanut pelaaja on NHL:n aloituspörssissä tällä hetkellä 12. paras 55.8% lukemilla.
- Burrows iski kauden 33. maalinsa, ja hän on tällä hetkellä 37 maalin vauhdissa. NHL:n maalipörssissä entinen ärsyttäjä on 12. paras. Hänen uransa maalisaldot ovat olleet viimeisten neljän kauden sisään koko ajan nousevia: 3, 12, 28 ja nyt siis 37 maalin tahdissa. Saa nähdä meneekö 40 maalin raja rikki vielä jossain vaiheessa uraa. Kahdella miljoonalla tuo nykyinenkin lukema on kuitenkin ihan kohtalainen, kun vielä tietää Burrowsin monipuolisuuden muun muassa puolustuspelissä.
Vancouver pelaa seuraavan pelinsä sunnuntaina San Josea vastaan vieraissa. Jos joukkue saisi siitä voiton, Canucks voisi mahdollisesti vielä haastaan Sharksin runkosarjan pisteissä. Tällä hetkellä joukkueiden välillä on neljä pistettä, mutta San Josella on peli vähemmän pelattuna.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »
-
Taponen nollasi Sportin Liigan juhlapelissäLue lisää »
-
Liiga-kierros: Jukurit yllätti Ilveksen, HPK otti aikalisän reilun minuutin jälkeen ja voittiLue lisää »
-
Maalivahdit loistivat TPS:n ja KalPan kohtaamisessa: Emma Hall vastasi ottelun ainokaisestaLue lisää »