Vancouver Canucks 2009-2010

[Hiisi_van_Holten]

Noniin Caps oli etukäteen ehkä kahdeksan ottelun kotikiertuun hankalin ottelu ja lopulta Canucks hoiti pisteet hienon taistelun jälkeen pisteet kotiin 3-2 luvuin. Orpo kertoikin jo hyvin ottelun kulusta joten en sen suuremmin rupea ottelua kuvailemaan vaan heittelen ranskalaisin viivoin kommentteja pelistä.

- Ennen ottelua erikoistilanteet oli ainakin minun mielestäni keskeisessä osassa tässä ottelussa, onhan Capitals liigan paras ylivoima. Erikoistilanteet kääntyivät kuitenkin Canucksien eduksi. Canucks alivoima piti Capitalsin ylivoiman erittäin hyvin asoissa. Neljän ylivoimansa aikana Caps sai aikaan vain yhden laukauksen! Canucks sai ottelussa kaksi ylivoimaa (toinen 2+2) ja teki niiden aikana voittomaalin. Canucksien alivoima oli parasta mitä olen tällä kaudella nähnyt. Olen nähnyt hyvin monta Capitalsien peliä viime aikoina ja vaikka nyt saattaakin vähän oma kehu haista, niin mielestäni Canucksien alivoima oli parasta mitä olen heitä vastaan nähnyt. Erinomaista työtä syöttölinjojen blokkaamisessa ja kaiken kaikkiaan alivoimassa. Mielestäni alivoimalta täydellinen peli. Mieleeni jäi etenkin Johnsonin huikean tärkeä blokki Potin vedosta viimeisessä erässä, jonka jälkeen AV-ryhmitys sai todellisen boostin taistella AV-loppuuun.

- Muutama peli taaksepäin Vigneault nimesi (täysin aiheesta) yhdeksi joukkueen ongelmaksi "clutch goalien", eli ratkaisuhetkien maalien puuttumisen. Tänään Mason Raymond teki kaksi sellaista maalia ja millä tyylillä. Molemmissa maaleissa Raymond osoitti jäätävää malttia, jota tällaisten maalien tekemiseen vaaditaan, Loistavaa! Ensimmäisestä Raymondin maalista suuri kunnia kuuluu myös umpiväsyneenä pelanneelle Henrik Sedinille, joka pitkän vaihdon jälkeen näytti tuskin jaksavan luistella enää omaan päätyyn, mutta Mike Greenin ajettua maalille ja kiekon purkauduttua alueelta olikin kotijoukkueella 2-1 ylivoima hyökkäys. Henrik jaksoikin epälyksistäni huolimatta polkea vielä mukaan hyökkäykseen ja Morrisonin pitäessä Sediniä Raymond tasoitti pelin kylmästi.

- Kyle Wellwood oli huomattavasti parempi kuin viime aikoina yleensä. Hän oli kohtalaisen näkyvä ja hän ketjuineen sai paikoitellen hyviä painostuksia Caps päätyyn. Miinuksena oli kiekon karkaaminen lavasta hyvässä maali paikassa toisessa erässä.

Tiivistettynä:
Canucksien kommenttaattori sanoi pelin jälkeen: What a Game! Ja yhdyn näihin sanoihin. Joulukuun otteluksi harvinaisen viihdyttävä. Erittäin hyvää viihdettä, vaikka orpoa paikoitellen nukuttikin minusta kyseessä oli erinomaisen viihdyttävä ottelu, jossa tempo oli kova ja pitkiä hallinta jaksoja ei nähty oikeastaan kummaltakaan joukkueelta ja pelissä tapahtui molemmissa päissä. Canucks onnistui ratkaisu hetkillä ja Caps taasen ei. Canucks rokotti viimeisen erän ylivoimallaan ja Luongo torjui Seminin rankkarin. Ottelun ratkaisu oli mielestäni Luongon torjunta Seminin rankkarista. Momentum olisi kääntynyt vieraille tuon myötä, mutta tällä kertaa näin. Kuten aiemmin sanoin Canucksien erikoistilanteet olivat tänään vahvoja.

Erikoista:
Huimassa vireessä viime aikoina ollut Nicklas Bäckström ampui ohi täysin tyhjästä maalista ensimmäisessä erässä. Olin tilanteessa aivan varma, että Bäckström tekee maalin, mutta ei. Tyhmistä jäähyistä monesti syytetty Sean O'Brien pelasi kahdeksannen peräkkäisen ottelun ilman jäähyäkään (lukuun ottamatta tuota tappelua Anaheim ottelusta)! Seminin maalin tullessa ohjaaja näytti vain juuri penkille taklattua Laichia ja ihmetys oli melkoinen kun yhtäkkiä kiekkoa vietiinkin keskiympyrään...

 

[nuck]

Kaksi viime Canucksin peliä ovat olleet tiukkoja maalin vääntöjä. Anaheimia vastaan Canucks aloitti huonosti ja Luongo piti joukkuetta pystyssä, mutta paransi koko ajan. Olin jo varma, että peli kääntyy meille kolmannessa erässä, mutta Ducks käytti harvat erän paikkansa (kolme ykkössektorin laukausta) edukseen ja Canucks puolestaan ei saanut lisäosumia, vaikka rakensi paikkoja kolmannessa erässä selvästi vastustajaansa enemmän.

Capitalsia vastaan osat vaihtuivat ja nyt Vancouver sai niitä tärkeiden hetkien onnistumisia. Negatiivista näissä kahdessa pelissä oli se, että Ducksia vastaan päättyi se lyhyt kolmen pelin voittoputki, mutta onneksi seuraavan pelin voitto varmisti taas sen, ettei jouduttu myöskään tappioputkeen. Ehkä kaksi pistettä näistä kahdesta pelistä on ihan ansaittu saldo loppujen lopuksi, vaikka parempaankin olisi ollut mahdollisuuksia.

Canucks alivoima piti Capitalsin ylivoiman erittäin hyvin asoissa. Neljän ylivoimansa aikana Caps sai aikaan vain yhden laukauksen! Canucks sai ottelussa kaksi ylivoimaa (toinen 2+2) ja teki niiden aikana voittomaalin.

Vancouver on saanut alivoimansa kulkemaan viime aikoina muutenkin paremmin. Canucks oli vielä pari viikkoa sitten NHL:n kolmen huonoimman av-joukkueen sisällä, mutta on nyt noussut tuolta 'jo' 18. sijalle. Eihän tuo av-prosentti vieläkään mikään huikea ole (79.6% tällä hetkellä), mutta suunta on hyvä. Jos ylivoima pysyy tuolla top5 sakissa missä se on jo pitkään ollut ja alivoima jatkaa tällä tasolla, erikoistilanteet ovat ainakin hyvässä kunnossa.

Tänään Mason Raymond teki kaksi sellaista maalia ja millä tyylillä. Molemmissa maaleissa Raymond osoitti jäätävää malttia, jota tällaisten maalien tekemiseen vaaditaan, Loistavaa!

Raymondin läpimurtokausi jatkuu hyvissä merkeissä. Kasassa on nyt 14 osumaa ja hän on 33 maalin vauhdissa tällä hetkellä. Uran maaliennätys ennen tätä kautta oli 11 maalia viime kaudelta 72 pelistä, joten ennätys paranee joka kerta kun tulee maali. Isoa kehitystä joukkueen nopeimmalta pelaajalta ja ensi kesänä sopimuksen arvo tullee nousemaan selvästi. Uskon olevani aika lähellä jos sanon hänen olevan tällä hetkellä yksi NHL:n aliarvostetuimpia pelaajia.

Raymondin ja Keslerin yhteistyötä on kyllä hienoa katsella. Jos ykkösketjun Sedinit rakentavat paikkansa usein hyökkäyspään pyöritysten jälkeen, nämä kakkosketjun kaksi nopeaa pelaajaa ovat erinomaisia kääntämään peliä ja iskemään vastaan.

Tässä Raymondin kaksi esimerkkiä kolmesta viime pelistä:

Raymondin ratkaiseva 3-1 maali Kingsia vastaan 14. päivän pelistä.

Raymondin pelin tasoitusmaali Washingtonia vastaan.

***

Vancouver on lähettänyt Michael Grabnerin AHL:aan kuntoutumaan. Saa nähdä koska hän saa uuden mahdollisuuden NHL:ssä. Harmittava loukkaantuminen katkaisi hänen NHL-uransa luomisen juuri kun pelit menivät hienosti.

 

[nuck]

Vancouverin joulukuu kertoo joukkueesta jotain:

Ensin vieraissa: Voitto vieraissa yhdestä Itäisen konferenssin kärkijoukkueesta New Jerseysta hyvällä pelillä maalein 2-5... Voitto aina vaikeassa vieraissa pelattavassa selkä-selkä -pelissä Philadelphiaa vastaan maalein 0-3... kahden hyvän pelin jälkeen täydellinen romahdus Itäisen konferenssin jumbona ollutta Carolinaa vastaan... tappio Nashvillelle, joka oli hävinnyt ennen Canucks-peliä kuudesta viimeisestä pelistään neljästä...

Sitten kotona: voitto Atlantasta... voitto Minnesotasta, jonka saldo oli ollut ennen Canucks-peliä viimeisistä 10 pelistä 8-1-1... voitto Kingsista, jonka saldo oli ollut ennen Canucks-peliä 10 viimeisestä pelistä 8-1-1... tappio Läntisen konferenssin jumbolle Anaheimille... voitto Washingtonista, jonka saldo oli ollut ennen Canucks-peliä viimeisistä 10 pelistä 8-2-0... tappio St. Louisille, joka oli hävinnyt kuudesta edellisestä pelistään neljä.

Käytännössä Canucks on siis voittanut järjestäen ne etukäteen vaikeimmat pelinsä ja hävinnyt puolestaan joukkueille, jotka eivät ole muita vastaan 'kovin hyvin' pärjänneet. Ei mikään ihme, että Vancouver ei ole vieläkään playoff-viivan päällä kun tasaisuus on tätä luokkaa. Nyt parhaillaan menossa olevasta kotipelien putkesta Canucks on voittanut onneksi edes neljä peliä kuudesta, joten ei tässä paniikkiin syytä ole. Joukkue tuntuu ampuvan silti itseään jalkaan, mikä tuskastuttaa.

St. Louisia vastaan pelatusta pelistä minulla ei ole nyt muuta sanottavaa kuin kaupatkaa se Bieksa tai istuttakaa vaikka penkin päässä, jos kukaan ei huoli. Hänellä on käsittämätön tapa olla tappiopeleissä ratkaisevassa osassa jäällä.

 

[Chip Whitley]

Käytännössä Canucks on siis voittanut järjestäen ne etukäteen vaikeimmat pelinsä ja hävinnyt puolestaan joukkueille, jotka eivät ole muita vastaan 'kovin hyvin' pärjänneet.

Viime aikoina trendi on tosiaan ollut tämä (eikä tämä ole todellakaan ensimmäinen kerta Canucksin lähihistoriassa kun ennakolta heikommilta joukkueilta otetaan kuokkaan...), mutta jossain vaiheessa kautta luin Canucksin olleen 1-9 playoff-viivan yläpuolella olevia joukkkueita vastaan (olisiko ollut 20 pelin jälkeen?). Aika mututuntumalla tämä heitto, muistan vaan lukeneeni tällaisen tilaston joskus jostain. Ei jaksa tarkistaakaan, kun menisi vähän monimutkaiseksi (sarjasijoitukset kun muuttuu).

St. Louisia vastaan pelatusta pelistä minulla ei ole nyt muuta sanottavaa kuin kaupatkaa se Bieksa tai istuttakaa vaikka penkin päässä, jos kukaan ei huoli. Hänellä on käsittämätön tapa olla tappiopeleissä ratkaisevassa osassa jäällä.

Ennen Blues-peliä Canucksin reeneistä kuului seuraavaa:

"With about 15 minutes left in todays morning skate, Alain took Bieksa aside, talked to him for about 5 minutes (it was obvious Bieksa wasnt happy). After the conversation ended Kevin skated directly to the bench and broke his stick over it. He was the first one off the ice about 15-20 min before everyone else!"

"Woof! Woof! Bieksa in doghouse

So I asked coach Alain Vigneault today whether the ice-time reduction and decrease in responsibilities was a direct reflection of Bieksa's recent struggles on the ice. "That's a good way of looking at it," replied the coach. BTW, Bieksa smashed his stick over the boards as he left the ice following today's morning skate. I doubt it meant he was going to be scratched against the Blues as Alex Edler is still not ready (shoulder) and Mathieu Schneider wasn't even at the morning skate (personal matter, said the coach). But the Bieksa situation is something worth watching."

Harmi kun Canucksilla ei ollut pakkeja pelikunnossa enempää, vaan jouduttiin Bieksaa peluttamaan. Tiedä sitten olisiko AV'n kultapoika Bieksa edes katsomokomennusta saanut vaikka Edler/Schneider olisi ollut pelikunnossa, mutta pientä valoa on tunnelin päässä havaittavissa tämän asian suhteen.

Alkanut vaan viime aikoina kirpaisemaan nämä lukuisat pistemenetykset Bieksan jääräpäisen peluuttamisen takia, kun keskustelupalstoilla ja medioissakin (tosin, mitäpä nämä mistään tietävät?) Bieksan päätä on vaadittu vadille useaan otteeseen.

 

[orpo]

Alkanut vaan viime aikoina kirpaisemaan nämä lukuisat pistemenetykset Bieksan jääräpäisen peluuttamisen takia, kun keskustelupalstoilla ja medioissakin (tosin, mitäpä nämä mistään tietävät?) Bieksan päätä on vaadittu vadille useaan otteeseen.

Jopa mun tasoinen amatööriseuraaja on huomannut noissa vähissä peleissä Bieksan tökeröt virheet omassa päässä. Silti herra pelaa kokoajan? Jotain vispilänkauppaa herralla täytyy olla korkeampien tasojen kanssa, kun rankkua ei tuu mistään?

Bieksa ja Wellwood kiertoon? (Vaan kelle nuo kelpaa?)

St.Louis pelistä näin vaan kolmannen erän ja siinä peli näytti ihan hyvältä. Vancouver sai kyllä paikkoja, muttei varmoistakaan paikoista saatu kiekkoa sisään. Daniel kämmässi ja varsinki Bernier erän lopussa turhi täysin avonaisen paikan (ok, Bernierin tilanteessa Conclin veti ihme haamun mailansa tupella). Maalipaikoista kun pojat tekisivät varmemmin maaleja, niin numerot ois ihan erilaisia. Melekosta jargonia oli tää posti, mutta tuolta se peli vaan vaikutti.

 

[nuck]

Viime aikoina trendi on tosiaan ollut tämä, mutta jossain vaiheessa kautta luin Canucksin olleen 1-9 playoff-viivan yläpuolella olevia joukkkueita vastaan (olisiko ollut 20 pelin jälkeen?). Aika mututuntumalla tämä heitto, muistan vaan lukeneeni tällaisen tilaston joskus jostain.

En yhtään epäile, etteikö tuollaista saldoa jossain päin HF:aa olisi viljelty, mutta eihän tuolla ole totuuden kanssa tekemistä.

Jos mennään peli kerrallaan, niin Vancouverhan aloitti kauden tapansa mukaan huonosti ja hävisi kolme ensimmäistä peliä tuolloin playoff-viivan yläpuolella oleville Calgarylle, Coloradolle ja Columbukselle. Noiden kolmen ensimmäisen pelin jälkeen saldo noista playoff-viivan päällä olevista joukkueista oli siis 0-3-0.

Kauden neljännessä pelissä Canucks voitti Montrealin, joka oli tuolloin oletettavasti playoff-viivan päällä pelattuaan alkukauden ennen Canucks-peliä saldolla 2-1-0 (Vancouverin yhteissaldo noista viivan yläpuolella pelatuista peleistä tuohon mennessä siis 1-3-0). Kauden viidennessä pelissä Vancouver voitti Dallasin, joka oli playoff-viivan alla (alkukausi 1-0-2), joten tuolla ei ollut merkitystä tuohon saldoon.

Kuudennessa pelissä tuli tappio Calgarya vastaan, joka oli viivan päällä ja näin ollen Canucksin saldo oli noista playoff-viivan päällä olevista joukkueista jo 1-4-0. Kauden seitsemännessä pelissä voitettiin Minnesota, joka oli viivan alla, joten saldo ei muuttunut. Kahdeksannessa pelissä hävittiin Edmontonille vieraissa 1-2, ja kun Oilers oli tuolloin viivan yllä (joukkue aloitti kauden hienosti - kahdeksaan ensimmäiseen peliin vain kaksi tappiota), Canucksin saldo noista peleistä oli 1-5-0.

Yhdeksännessä pelissä Canucks voitti Chicagon, joka oli viivan päällä ja näin ollen Canucks sai tuosta toisen voittonsa noista viivan päällä olevista joukkueista (yhteissaldo näin ollen 2-5-0). Kauden 10 pelissä voitettiin viivan alla vahvasti ollut Toronto, joten saldo ei muuttunut. Seuraavassa pelissä kaadettiin puolestaan Oilers, joka oli saldolla 6-3-1 tuolloin viivan päällä. Tuosta otettiin 'jo' kolmas voitto noista viivan päällä olleista seuroista (yhteissaldo siis tuossa vaiheessa 3-5-0).

Kauden 12 pelissä hävittiin Detroitille, joka oli saldolla 3-4-2 viivan alla, eikä tuolla ollut merkitystä saldoon. Seuraavassa pelissä voitettiin Los Angeles, joka oli saldolla 8-4-1 vahvasti viivan päällä ja Canucksin saldo noista peleistä "kehittyi" lukemiin 4-5-0. Sen jälkeen hävittiin Anaheimille, joka oli saldolla 3-6-1 vahvasti viivan alla, eikä tuolla ollut merkitystä. Kauden 15. pelissä voitettiin Colorado ja 16. pelissä Rangers, jotka olivat (järjestyksessä saldoilla 10-3-2 ja 9-5-1) vahvasti viivan päällä ja näin ollen Canucksin saldo noista "vastustaja viivan päällä" -peleistä oli 6-5-0.

Rangersin jälkeen pelattiin viivan alla olevaa Minnesotaa vastaan (voitto, mutta ei merkitystä tuohon saldoon), mutta sen jälkeen hävittiin selkä-selkä -pelissä ensin viivan päällä olevalle Dallasille ja myös viivan päällä olevalle Detroitille, ja näin Canucksin saldo noista peleistä oli 6-7-0. Detroitia ennen hävittiin myös St. Louisille, joka oli viivan alla, eikä tuolla ollut merkitystä saldoon.

Noiden pelien jälkeen voitettiin kaksi kertaa peräkkäin viivan päällä oleva Colorado yhteismaalein 13-4, hävittiin viivan päällä olevalle Chicagolle jalkapallolukemin 0-1, voitettiin viivan päällä oleva Los Angeles 4-1 ja viivan alle pudonnut Oilers 7-3 ja hävittiin vielä marraskuun lopussa viivan päällä olevalle San Joselle 2-4.

Ennen joulukuuta Canucksin saldo noista viivan päällä olevista joukkueista oli yhteensä 9-9-0. Joulukuussa tuo koko kauden saldo on sitten mennyt jo yhteissaldoon 14-10-0. Noista 10 tappiosta puolet, eli viisi tuli kauden ensimmäisten kahdeksan pelin joukossa. Aivan tuon alkukauden jälkeen (jolloin peli oli kaikilta hakemista) saldo viivan yläpuolella olevista joukkueista on ollut 13-5-0.

 

[kausi]

VAN-EDM 4-1

Heitän joitain huomioita matsista vaikka striimini pätki osittain.

Eka erä oli aika tasainen ja molemmilla oli huippupaikkoja pistää sisään mutta maalivahdit pelasi hyvin ja nollasivat erän. Erän lopussa oli vielä vaihtovirhe ja edmonton meinasi päästä johtoon mutta onneksi Luongo pelasti. Canucksin alivoima oli erinomaista koko pelin ajan, lko. Mitchellin epäonnista purkua suoraan viivalle oilerspakille joka ei onneksi saanut siitä kovin vaarallista tilannetta aikaan. Mitchell muuten pelasi toisessa erässä todella hyvän vaihdon nelosen ollessa jäällä, mielestäni pakki ei voi tuon paremmin omassa päässä pelata mitä Mitchell väläytteli siinä vaihdossa.

Toisen erän ylivoimat alkoi toimia, Canucksille YV, eikä kovin kauaa mennyt niin kiekko katsomoon Oilers pelaajan toimesta ja päästiin koittaa 5 vs.3. Siinä tulikin sitten suht hienon kuvion päätteksi maali minkä D Sedin iski maalin edestä. Kiekko kiersi siis jokaisella canucksin kenttäpelaajalla ennen maalia, oilers pelaajakin pääsi vähän hipasee kiekkoa ennen kuin se meni Danielille. Tämän jälkeen ylivoiman jatkuessa Edlerin lämärin ohjaa Kesler verkon perille.
Sitten Oilerssin kavennusmaali meni mielestäni todella helpon oloisesti Luongon taakse, rystyveto B-pisteen alakaarelta ja maalintekijänä Potulny.

Tämän jälkeen ottelussa tehtiin vielä yksi pelitilanne maali ja siinä Ehrnhoff nousi omalta alueelta saakka ja käytti kiekkoa vain pikaisesti siniviivan jälkeen Rypienillä jonka jälkeen sai kiekon takaisin heittääkseen sen maalin edestä reppuun. Viimeinen maali Canucksilta siis tyhjiin.

Alivoima 100% ja YV 2/6, joten erikoistilanne pelaaminen oli kohtuullisen hyvää viimeaikoihin verrattuna. Toinen ja kolmas erä oli kyllä mielestäni niin perusvarmaa peliä ettei oilers voinut oikein millään päästä peliin mukaan. Toisaalta jos Luongolla olisi huono päivä tästä olisi voinut lähteä pisteet öljysheikkien matkaan mutta hyvä näin.

 

[orpo]

van-cgy: 5-1

Viime yönä Canucks pelasi kauden kolmannen pelinsä Flamesia vastaan ja hienon pelin pelasikin.

Kauden aikaisemmat matsit Canucks oli hävinnyt, mutta aikaisempi ei tainnut nyt juurikaan painaa kun peli sujui niin mallikkasti. Flames aloitti ehkä hivenen terävämmin ja tekikin avausmaalin, kun Bowmeester lähetti kiekon viivasta ja Iginla ohjasi ilmasta kiekon ohi Luongon. Canucks kuitenkin vastasi tähän nopeasti tasoittamalla pelin 4vs.4 tilanteessa. Maalin teki H.Sedin Willie Mitchellin laukauksen kimmottua päätylaudasta maalin kulmalle.

Tasoitusmaalin jälkeen Canucks teki nopeasti myös johtomaalin, joka jäi myös voittomaaliksi. Maalin juonivat Burrows ja Wellwood, joka taiteili irtokiekon hienosti puoliksi "vanhanaikaisella" ohi Kipperin. Wellwood oli muutenkin tänään ihan ok pelipäällä ja rakensi ennen maaliaan pari paikkaa muille..jospa se pikkuhiljaa tästä?
Erän loppuun Raymond vielä tuikkasi kiekon Samuelssonin maalille suunnatusta ohjurista sisään. Raymond väläytteli jälleen kerran nopeuttaan ku spurttasi ohjaamaan Samuelssonin vetoa.
Erän loppuun mahtui vielä yksi maali, joka olikin yksi erikoisimmistä mitä olen nähnyt. En oikeastaan edes tiedä, miten tilanne syntyi (johtuen striimin kuvanlaadusta), mutta Canucksin hyökkäyssiniviivan tuntumasta lähtenyt roikkukiekko tippui Kipperin olkapäänkautta maaliin. Huvittavan maalista tekee se, että Kipper ei nähnyt kiekko missään vaiheessa vaan mielestäni seurasi "kiekkoa" laitaan meneväksi? Noh, maali merkattiin jokatapauksessa Raymondille ja Kesler sai tähän syöttöpisteen. Erä oli Canucksin hallintaa vaikka Flamesilla pari potentiaalista paikkaa olikin.

Toiseen erään Flames vaihtoi Kipperin pois maalilta ja tuuraamaan tullut Curtis McElhinney pelasikin ihan kelpo ottelun otti muutaman kunnon pelastuksenkin. Canuks hallitsi toisen erän tapahtumia aina siihen asti, kunnes Flames onnistui pitämään maalinsa puhtaana Canucksin yv:n ajan. Tämän jälkeen Flames otti peliä hallintaansa kun Canucks vetäytyi vähän kuoreensa 4-1 johtoasemassa. Flamesin hallinta katkesi kuitenkin OJ:n hyökkäyspään koukkujäähyyn, jonka aikana Raymond sivalsi NHL-uransa ensimmäisen hattutempun. Hienon syötön yv-maaliin antoi Edler, josta Raymond sai lämätä kiekon ohi voimattoman Curtis McElhinneyn.
Tilanteessa 5-1 alkoi Flamesin porukalla selkäranka naksumaan ja turhautuneisuutta oli ilmassa. Tovin aikaa tästä, niin Bieksa ottikin Nyströmin kanssa mukavan näköisen myllyn rivalry-hengessä, jossa molemmat yrittivät varsin tunteikkaasti mättää toista naamaan ja vartaloon :). Tästä myllystä kun oli hetki kulunut niin myös Glass otti matsia ja painikumppaninaan Brandon Prust. Tää hippa oli vähän hidastemposempi mutta painitanssi kesti aika pitkään ja loppui siinen kun Glassin paita nousi pään yli. Samasta syystä Glass sai myös suihkukomennuksen?

Kolmas erä ei enää maaleja tarjonnut vaikka maalipaikkoja Flamesilla olikin. Luongo piti maalinsa hienosti puhtaana ja venyi pariin hienoon pelastukseen.

Kaiken kaikkiaan hieno matsi, jossa Canucks hallitsi pelin tilanteita. Alivoima oli jälleen kerran loistavaa, eikä Flames saanut pelin aikana yhtä kertaa lukuunottamatta yv:tään pyörimään. Tästä hyvästä pyörityksestä huolimatta, Flames ei onnistunut maalia saavuttamaan.
Pelissä oli myös mukavia rivalry-elementtejä, sillä pientä nahistelua oli pitkin peliä puolin ja toisin. Hordichuck tuntui ärsyttävän Flamesin pelaajia pitkin peliä ja Brian McGrattan yrittikin saada Hordia tanssimaan muutamaan otteeseen. Henrik Sedin osoitti maalinsa jälkeen epäruotsalaismaisia otteita(?) kun kävi kuittaamaassa Dion Phaneuffille jotain. Maalia ennen Phaneuff oli ajellut Sedinin kumoon, jonka ruotsalaistaituri kosti tekemällä maalin. Mielestäni loistavaa toimintaa Sediniltä. Muutenkin on tainnut veljeksistä kouliintua muutaman vuoden saatossa vähän kovempia pelimiehiä, eikä pehmeyden leima enää ole niin iso?

Canucksilla on nyt siis kolme voittoa alla ja kauden voittoputkiennätystä lähetään hakemaan seuraavaksi Phoenixista. Flames voiton turvin Vancouver nousi Calgaryn ohi pisteissä, joten voitto oli siinäkin mieleessä arvokas. Nyt on ihan hyvä fiilis jatkaa kunhan vaan otteet pysyisivät tasaisemmin tämän pelin kaltaisina.

 

[nuck]

Täällä alkaa olla hyvin kattavia peliraportteja, niistä kiitos tekijöille. Itsellä on ollut vähän kiirettä viime aikoina (lomalla kun ollaan...). Pelit on sentään tullut katsottua, mutta kirjoituspuolen jutut ovat jääneet vähille. Jospa sitä ensi vuoden puolella saisi vähän lisättyä aktiivisuutta.

Yllättävän hyvä esitys Vancouverilta selkä-selkä -pelissä Calgaryssa. Kaikki kolme ensimmäistä ketjua vastasivat maaleista, puolustus pelasi ehjän pelin, fyysisessä pelissä pärjättiin, Luongo jatkoi vahvoja otteitaan ja myös erikoistilanteet toimivat jälleen hyvin. Vaikea löytää tuon pelin jälkeen huonoa aluetta koko joukkueesta.

Voitolla Canucks nousi ensimmäistä kertaa tällä kaudella Calgaryn ohi sarjassa, tosin kaksi peliä enemmän pelanneena. Luoteisessa divisioonassa Vancouverilla on tällä hetkellä viiden pisteen takamatka Coloradoon, mutta joukkueen kurssi on hyvä: Canucks on voittanut viimeisistä 19 pelistään 13 peliä, ja menestynyt erityisen hyvin noita sarjassa korkeammalla olevia seuroja vastaan.

Flames-pelin sankari oli kakkosketjun Mason Raymond, joka teki pelissä NHL-uransa ensimmäisen hattutempun ja nosti kauden maalimääränsä jo 17 osumaan. Hän on kahden maalin päässä NHL:n maalipörssin top10 sakista ja menossa tällä vauhdilla +35 maaliin. Erinomaisen hieno asia, että omista varauksista on kasvanut uusi vastuunkantaja Sedineiden ja Keslerin rinnalle kahteen ensimmäiseen ketjuun (Burrows kun ei ole niitä omia varauksia).

Toinen esiin nostettava asia on erikoistilanteet ja erityisesti alivoimapeli. Joulukuussa Canucks on pelannut 47 kertaa alivoimaa ja päästänyt kuusi alivoimamaalia. Joukkueen sijoitus tällä hetkellä NHL:n alivoimatilastossa on 15. kun Canucks oli vielä tämän kuun alussa kolmen huonoimman joukossa. Ylivoimallahan homma on toiminut jo kauan ja tällä hetkellä sijoitus on siellä NHL:n 3. paras.

Orpon esiin nostama Wellwood pelasi minunkin mielestä hyvän pelin, ja toivottavasti hän pystyisi kääntämään huonosti alkanutta kauttaan toiselle puolikkaalle. Toinen valmennuksen koirankopissa ollut hyökkääjä Hordichuk pelasi myös jo toisen peräkkäisen hyvän pelinsä. Puolustuksessa Bieksa selvisi tällä kerralla myös hyvin ja otti näyttävän tappelun, mutta hänen viime pelien peliaikansa (järjestyksessä viiden viimeisen pelin peliajat: 16:39, 22:07, 18:46, 16:22 ja 17:18) kertovat siitä, että V:n jo loputtomalta näyttänyt kärsivällisyys hänen suhteensa on alkanut viimein rakoilla.

Vancouverilla on nyt jälleen kolme peräkkäistä voittoa ja seuraavassa pelissä Phoenixia vastaan olisi jälleen mahdollisuus pelata kauden pisin voittopelien sarja. Sen jälkeen Canucks jatkaa Calgaryssa alkanutta vieraspelien sarjaansa vielä St. Louisissa ja Dallasissa. Noista tulevista kolmesta vieraspelistä jos saisi neljä pistettä, saldo olisi jo hyvä.

***

Nuorten MM-kisat ovat pyörähtäneet käyntiin ja Vancouverin prospectitkin näyttävät siellä taitojaan. Loukkaantunutta Canucksin ykkösprospectia Cody Hodgsonia ei siis kisoissa valitettavasti nähdä, mutta pelaa siellä silti pari mielenkiintoista Canucks-lupausta. USA:lla pelaa Canucksin viime kesän ykkösvaraus Jordan Schroeder, joka on tehnyt yhden maalin kahdessa ensimmäisessä pelissä.

Ruotsilla pelaa puolestaan kaksi Canucksin viime kesän varausta, isokokoinen puolustaja Peter Andersson ja hyökkääjä Anton Rödin. Heistä Anderssonilla on kahdesta pelistä yksi syöttö. Viime kesän Vancouverin toisen kierroksen varaus Rödin on ollut puolestaan hienosti liekeissä, tehnyt molemmissa peleissä kolme pistettä (ensin 1+2 ja sitten 2+1) ja nyt kahdesta pelistä on kasassa 3+3=6 pistettä. Noilla tehoilla Brynäsin hyökkääjä on tällä hetkellä kisojen pistepörssissä jopa toisena. Hän on kunnostautunut aikaisemminkin urallaan nuorten kansainvälisissä peleissä, ja tämä on hyvää jatkoa.

***

WHL:ssa pelaava puolustaja Kevin Connauton oli Schroederin, Rödinin ja Anderssonin lisäksi myös Vancouverin viime kesän varauksia (kolmannelta kierrokselta). Hän teki viime pelissä WHL:ssa tehot 2+2 ja nosti kauden pisteensä jo 17+22=39 pisteeseen 36 pelistä. Tulokaskauttaan WHL:ssa pelaava puolustaja johtaa WHL-pakkien pistepörssiä ja on menossa jopa noin 35 maaliin.

Connautonin tilastoissa on mukava huomata se, että alkukauden tehopörssiin kertyneet miinukset ovat alkaneet kääntyä plussiksi. Joulukuussa hänellä on nyt +5 tehosaldo, ja yhteensä joulukuun kahdeksasta pelistä on tullut 5+6=11 pistettä. Vancouver Giantsissa tehdään tunnetusti hyvää työtä puolustajien kanssa ja Connauton on tästä uusin esimerkki.

 

[Ronning]

Jaahas, Mathieu Schneider on sitten asetettu Waiverseihin eli joko seura X nappaa veteraanin tai sitten tekeminen jatkuu Manitobassa. Eipä tuo nyt mitenkään erityisesti ole tällä kaudella vakuuttanut, tai sanotaan näin että Edlerin ja Erhoffin Esiinmarssi on ollut sen verran vakuuttavaa kera SOB:n parantuneen pelin että ei oikein vain löytynyt sitä paikkaa joukkueessa.

Mutta toivottavasti läpäisee ja suostuu AHL:ssa pelaamaan. Mooseen kyllä kelpaa vaikka sielläkin ihan kohtuu laadukkaita ukkoja veivaa.

 

[orpo]

Näköjään neljän perättäisen ottelun voittaminen on mahdoton tehtävä Canuckseille? Jatkoajalle oltiin kuitenkin "päästy" ja saatiin kunnia olla viimeinen joukkue, joka tällä kaudella häviää jatkoajalla,jee.

En jaksanu peliä katella, ku Phoenixin trappikiekko ei ois pitäny mua hereillä eli miten lie äijät askissa pelannu viime yönä? Wellwood tekas toisessa pelissä putkeen maalin ja Samuelsson varmaan vittuillessaan Ruotsin maajoukkuevalinnoille nakkas häkin, mutta mikäs tehomiehillä oli ku ei pisteet maittanu?

 

[nuck]

En jaksanu peliä katella, ku Phoenixin trappikiekko ei ois pitäny mua hereillä eli miten lie äijät askissa pelannu viime yönä? Wellwood tekas toisessa pelissä putkeen maalin ja Samuelsson varmaan vittuillessaan Ruotsin maajoukkuevalinnoille nakkas häkin, mutta mikäs tehomiehillä oli ku ei pisteet maittanu?

Eiväthän hekään voi joka pelissä osua. Henrikilla oli ennen peliä viimeisistä 10 pelistä 16 pistettä, Danielilla samassa ajassa samat 16 pistettä, Raymondilla kahdeksan maalia ja 12 pistettä ja Keslerilla viisi maalia ja kahdeksan pistettä. Nyt tuli yksi melkein kuiva peli noille kärkipelaajille, mutta hyvä kun syvyyspuolen pelaajista Samuelsson ja Wellwood osuivat niin pistekin saatiin mukaan kuumasta kotijoukkueesta Phoenixista.

Muutenhan peli oli tuttua shakkia Vigneaultin ja Tippettin välillä. Näissä herrojen keskinäisissä peleissä mennään usein näin, kuten takavuosien pelit Dallasia vastaankin osoittivat. Kumpikin joukkue osui nyt sentään pari kertaa vaikka maalivahdit pelasivat hyvin. Arvoissa peli olisi voinut kääntyä kummalle tahansa. Raymondin veto osui tolppaan, Phoenixilta onnistui ratkaisussaan 2+2 pisteen Korpikoski. Vancouver hävisi, eikä joukkue saanut vieläkään sitä neljää peräkkäistä voittoa putkeen, viime kaudella meillä pelannut LaBarbera oli sankari ja Phoenix teki arpojen kautta seurahistoriaa.

Ikävämpi puoli pelissä oli se, että Kevin Bieksa loukkaantui pitkäksi aikaa. Vaikka kyseessä onkin "vain" Bieksa, menetys voi olla tuntuva kun puhutaan pitkästä ajasta ja Mathieu Schneider oltiin lähetetty juuri waiverseihin. Bieksan loukkaantuminen maksoi Canucksille myös maalin. Kirosin jo Bieksaa Phoenixin 2-1 osumassa, kun herraa ei näkynyt oman maalin edessä ja "Bieksan mies" teki johtomaalin. Syynä ei ollut tällä kerralla kuitenkaan väärä pelinluku vaan loukkaantuminen.

 

[Ronning]

Ikävämpi puoli pelissä oli se, että Kevin Bieksa loukkaantui pitkäksi aikaa. Vaikka kyseessä onkin "vain" Bieksa, menetys voi olla tuntuva kun puhutaan pitkästä ajasta ja Mathieu Schneider oltiin lähetetty juuri waiverseihin.

Tämähän muistuttaa viime kauden tilannetta jossa Wellwood oli myös juuri pudotettu rosterista ja Demo otti ja loukkaantui. Olisiki tässä Schneiderin viimeinen viimeinen tilaisuus? Kuitenkin Mathieu lienee listalla se seuraava nousia. Tuskimpa sieltä Nycholaskaan nousee

 

[nuck]

Tämähän muistuttaa viime kauden tilannetta jossa Wellwood oli myös juuri pudotettu rosterista ja Demo otti ja loukkaantui. Olisiki tässä Schneiderin viimeinen viimeinen tilaisuus? Kuitenkin Mathieu lienee listalla se seuraava nousia. Tuskimpa sieltä Nycholaskaan nousee

Niin muistuttaa, mutta Schneideria ei tulla kuitenkaan näkemään enää Vancouverin paidassa. Tästä kertoi Vancouver Sun;

Schneider was unhappy with his limited role and the Canucks were unhappy with his attitude. General manager Mike Gillis, Schneider’s former agent, met with his ex-client after the walkout and the sides agreed it would be best for the player to go elsewhere.

Schneider ei ollut ilmeisesti tyytyväinen rooliinsa syvyyspakkina ja näin hänen motivaationsa ei ollut ehkä paras mahdollinen. Mikään ihme ei olisi myöskään se, että tilanne olisi mennyt vähän riitaiseksi valmennusjohdon suhteen, mutta V peluuttaa tietysti omasta mielestään parhaita miehiä. Hasselhoffin ja Edlerin hyökkäyspään kehittymisten sekä SOB:n muuten hyvien pelien vuoksi Schneiderin merkitys ei ollut nyt lopulta merkittävä.

Olisin itse kuitenkin katsonut joukkueen puolustuksessa pitkästä aikaa Stanley Cupin voittanutta pelaajaa loppukaudesta ja mahdollisissa playoffeissa (hyökkäyksessä vain Silmävälillä on kokemusta Kannusta), vaikka Schneiderilla olikin ongelmia omassa päässä. Nyt tuolle sormustaustalle ei annettu painoarvoa ja/tai tilanne oli mennyt sellaiseksi, että joukkueen ja pelaajan teiden eroaminen oli paras vaihtoehto.

Schneiderin tilanteen vuoksi Aaron Rome saa nyt mahdollisuuden kutospakkina. Seiskapakiksi Canucks nostaa farmista yhden puolustajan, mutta 29 peliä jo väliin jättäneen Nycholatin tilanne on jälleen huolestuttava. Mikäli Nycholat olisi pelikuntoinen, hän olisi kokemukseltaan ja meriiteiltään (50 peliä NHL:ssä) ehkä varmin vaihtoehto alhaalta.

Toinen Moosen hyviä meriittejä kerännyt puolustaja (ellei Baumeria lasketa...) on Brian Salcido. Hänet valittiin viime kaudella AHL:n toiseen tähdistökentälliseen, hän pelasi viime kaudella kaksi peliä NHL:ssä ja hän teki toissa kaudella AHL:ssä 53 pistettä. Hän on Ducksin omaisuutta, mutta saattaisi olla melko helposti ostettavissa.

Moosen paras puolustaja (mitä fanien äänestyksiä ja mielipiteitä on pitkin kautta lukenut) on ollut ensimmäistä AHL-kauttaan pelaava ja Vancouverin harjoituspeleissä hyvin esiintynyt, 88-syntynyt Evan Oberg. Kiekollisena puolustajana tunnettu Oberg pelasi vielä viime kaudella Minnesota-Duluthin ylipistossa, josta Canucks hankki hänet vapaana agenttina. Itse pidän parin näkemäni pelin perusteella fyysisiltä ominaisuuksiltaan keskentekoista Obergia kuitenkin parin kauden projektina, enkä usko häneen vielä tällä kaudella NHL-pakkina.

Näin ollen... Nycholat mahdollisesti jälleen loukkaantunut, Salcido toisen joukkueen omaisuutta, Oberg lupaava projekti, mutta vielä keskenkuntoinen fyysisiltä ominaisuuksiltaan, Baumeriin ei muuten enää luottoa... nostaisin näillä tiedoilla (viittaan tuohon Nycholatin uutiseen) ehkä itse Nathan McIverin. Hänet äänestettiin niukasti Obergin taakse tuoreessa "paras alkukauden puolustaja Moosessa -äänestyksessä", hänellä on NHL:stä noin 40 pelin kokemus ja hän toisi syvyyspakin tontille ainakin fyysisyyttä.

 

[Mr. Smith]

Näin ollen... Nycholat mahdollisesti jälleen loukkaantunut, Salcido toisen joukkueen omaisuutta, Oberg lupaava projekti, mutta vielä keskenkuntoinen fyysisiltä ominaisuuksiltaan, Baumeriin ei muuten enää luottoa... nostaisin näillä tiedoilla (viittaan tuohon Nycholatin uutiseen) ehkä itse Nathan McIverin. Hänet äänestettiin niukasti Obergin taakse tuoreessa "paras alkukauden puolustaja Moosessa -äänestyksessä", hänellä on NHL:stä noin 40 pelin kokemus ja hän toisi syvyyspakin tontille ainakin fyysisyyttä.

Yhden pakin taisit nuck unohtaa - Brad Lukowich. Ja häntä Vancouver taitaa yrittääkin nostaa ylös, mutta suurena uhkana on re-entry waiver. Itse epäilen vahvasti että joku tiimi hänet nappaa ja mitenkään mahdotonta ei ole päätyminen takaisin San Joseen. Lukowich olisi kyllä hyvä kutospakki, joten toivotaan ettei häntä menetetä waiverissa.

 

[M10]

Lukowich pelasi jossain vaiheessa tällä kaudella Texas Starsissakin.

Huomenna klo 21 aika mielenkiintoinen peli Dallas-Vancouver. Tulee Viasatilta.

 

[nuck]

Pakko myöntää, että olin mielessäni jo jättänyt Lukowichin AHL:aan, sillä en uskonut, että häntä kannattaisi nostaa ilman pelaajan menetystä ja palkan ilmaista maksamista. Mutta tuota Gillis nyt yrittää, ja toivottavasti myös onnistuu. Lukowich olisi luultavasti ainakin Aaron Romea tasokkaampi kutospakki.

Hän on muuten pelannut koko kauden AHL:ssa juuri tuolla Texas Starsissa lainalla. Texasissa Lukowich on ollut joukkueen tehokkain puolustaja, vaikka on pelannut vähemmän pelejä kuin useimmat toiset. Dallasin ja Vancouverin organisaatioiden viime kaudella toiminut yhteistyö sai näin jatkoa AHL:ssa.

Lukowichiin liittyen, Vancouver Sun kirjoitti jutun San Josesta Lukowichin kanssa tulleesta saksalaispuolustaja Christian Ehrhoffista. Ehrhoff on pelannut komean kauden Vancouverissa toistaiseksi. Hänellä on 22 pistettä, hienot yhdeksän maalia ja koko NHL:n paras tehotilasto +21 yhdessä Devils-hyökkääjä Zach Parisen kanssa. NHL-puolustajista Hasselhoffilla on kuusi merkintää parempi tehosaldo kuin kenelläkään toisella ja Vancouverin sisäisessä pörssissä hänellä on 12 merkintää parempi tehosaldo kuin toiseksi parhaalla puolustajalla.

Ryan Kesler valittiin odotetusti USA:n joukkueeseen Olympialaisiin. Kesler on ollut viidenneksi tehokkain jenkkipelaaja tällä kaudella ja hänen Selke-tason pelinsä on jatkunut. Tällä hetkellä Keslerilla on muun muassa kakkospaikka kaikkien NHL-pelaajien kiekonriistoissa, vitospaikka kaikkien NHL-hyökkääjien blokeissa ja aloitukset ovat tulleet omille 55.3%:n teholla.

Ja tänään tosiaan klo. 21.00 Viasatilta Dallas-Vancouver. Kyseessä on Vancouverin neljäs peräkkäinen vieraspeli. Kolmesta aikaisemmasta pelistä Canucks on kerännyt kaksi voittoa ja yhden rankkutappion, eli tämän vieraspelijakson saldo jää positiiviseksi, vaikka Canucks häviäisi pelin. Vancouver ja Dallas ovat pelanneet tällä kaudella kaksi kertaa vastakkain. Ensimmäisen pelin voitti Canucks arvoilla kotonaan ja toisen voitti puolestaan Dallas kotonaan, vaikka tuossa pelissä Vancouverin maalilla kauden ainoan pelinsä pelannut Cory Schneider torjui Canucksin selkä-selkä -pelissä upeasti.

Dallasilla on kotonaan saldo 4-1-0 viimeisistä viidestä pelistä, joten ainakaan helppoa ei tule pisteiden vieminen sieltä. Toisaalta Vancouverin saldo on viimeisistä 10 pelistä hieno 7-2-1, eli tuskin Dallas'kaan tulee helpolla selviämään.

 

[nuck]

Eipä ollut mitenkään kovin hyvä peli Vancouverilta joukkueena Dallasissa (tai sitten viime aikoina kovassa kunnossa ollut Dallas oli vain hyvä), mutta otan kaksi pistettä tuosta mielelläni mukaan. Vieraskiertueen viimeistä koitosta tahkonnut Vancouver jäi vähän Dallasin jalkoihin ja alkoi taas pakittaa liikaa johtoasemassa, mutta onneksi Luongo pelasi hienon pelin maalilla ja torjui pisteet. Modanon laukauksen torjunta oli erityisen hieno. Luongo on päästänyt varsinaisella peliajalla viimeisissä 6 pelissä 9 maalia, joten hän on nousemassa NHL-vahtien tilastoissa.

Puolustuksessa Ehrhoff ja Mitchell olivat mielestäni parhaat. SOB pelasi myös hyvän oman pään pelin, vaikka O'Brien kerran karkasikin väärässä paikassa pahasti hyökkäykseen mukaan. Salo täytti muuten paikkansa, mutta miehen maila meni rikki Dallasin ainoassa maalissa juuri pahassa paikassa. Edler oli mukana hyvässä ja huonossa. Rome puolestaan pelasi ihan kelvollisen pelin pelituntumaan nähden.

Hyökkäyksessä erottui parhaiten kakkonen 1+1 tehneen Keslerin johdolla. Sedinit olivat normaalia vaisumpia ja he ovat juuri tällä hetkellä pienessä suvantovaiheessa, mutta Daniel Sedinin mailasta tuli kuitenkin Vancouverin onnekas voitto-osuma ja Henrik Sedin nousi ainakin väliaikaisesti NHL.n pistepörssin kärkeen saamalla syötöt kahteen maaliin. Vaikka Thornton varmaan kiilaa jälleen pian ohi, Henrik Sedinin asema NHL:n pistepörssissä tässä vaiheessa kautta edes väliaikaisena ykkösenä on harvinaista herkkua. Näslund oli viimeisin Canucks-pelaaja, joka on johtanut NHL:n pistepörssiä vielä vuodenvaihteen jälkeen.

Vieraspelireissun saldoksi jäi lopulta hienot seitsemän pistettä neljästä pelistä. Arvoilla hävittiin tuo yksi piste, mutta muuten tulos oli erittäin hieno ja se antaa toivoa jatkon suhteen näihin vieraspeleihin. Viimeisistä 12 pelistä Vancouverin saldo on kokonaisuutena komea 9-2-1 ja nyt seuraavista 11 pelistä yhdeksän pelataan kotona, jossa peli on toiminut hyvin. Tilanne vaikuttaa tällä hetkellä siis hyvältä.

Hyvä uutinen on myös se, että Brad Lukowich selvitti kuin selvittikin waiverit ja liittyy joukkueen vahvuuteen.

 

[Hiisi_van_Holten]

Pistetäämpä alkuun oma luonnehdinta ottelusta:

Tiivistettynä:
Ensimmäinen erä oli hyvin tasaista ja paikkoja oli kauttaaltaan aika vähän kumpaankaan päähän, kuten ennakkoon odotinkin. Muutamia tilanteita oli, mutta pitkiä hallinta jaksoja ei kummaltakaan joukkueelta nähty. Toisen erän alkuun Kesler vei vierasjoukkueen, jonka jälkeen Canucksilla oli muutama tilaisuus lisätä johtoa, mutta mitä pidemmälle erä meni sitä paremmin Dallas sai otetta pelistä ja toisen erän loppu olikin selvää Stars hallintaa. Viimeinen erä sitten pelattiinkin lähes kokonaan Canucks päädyssä ja hyvän onnen saattelemana Canucks poistui kaukalosta voittajana.

Eipä ollut mitenkään kovin hyvä peli Vancouverilta joukkueena Dallasissa (tai sitten viime aikoina kovassa kunnossa ollut Dallas oli vain hyvä), mutta otan kaksi pistettä tuosta mielelläni mukaan.

Oli sitten klisee tai ei, mutta kuten sanotaan hyvä joukkue voittaa huonollakin pelillä. Tuossa sanonnassa on kyllä todellakin totuuden siemen nimittäin NHL:län runkosarjassa on 82 ottelua ja tuon pitkän kauden varmasti sattuu huonojakin otteluita ja jos ei niistä ei pisteitä heru ei ole asiaa kärkitaisteluun. Ja se jos jokin on ollut Canucksien ongelma kohtia alkukaudesta. Voittaminen on lähes aina vaatinut vahvan esityksen.

Vieraskiertueen viimeistä koitosta tahkonnut Vancouver jäi vähän Dallasin jalkoihin ja alkoi taas pakittaa liikaa johtoasemassa, mutta onneksi Luongo pelasi hienon pelin maalilla ja torjui pisteet. Modanon laukauksen torjunta oli erityisen hieno. Luongo on päästänyt varsinaisella peliajalla viimeisissä 6 pelissä 9 maalia, joten hän on nousemassa NHL-vahtien tilastoissa.

Kyllä Canucks passivoitui viimeisessä erässä liikaa (osansa voi tietysti olla Dallasin hyvällä pelillä) ja painetta Luongon maalilla tuli liikaa. Ja jos Dallasilla olisi ollut vastaavaa tuuria kuten St.Louisilla edellis pelissä (kahdessa maalissa kiekko kimposi maalin laukoja hyvään vetosektoriin Canucks puolustajan luistimesta) olisi se tullut pelissä tasoihin. Kyllä kiekko lähes väkisinkin menee omaan börsään jos se pyörii pitkään omassa päässä.

Ja sitten Luongoon. Olen nähnyt Luongolta 13 edellistä hänen pelaamaan otteluaan ja täytyy kyllä sanoa, että olen todella tyytyväinen hänen otteisiinsa. En usko, että liioittelen paljoa, jos väitän, että noissa näkmissäni 13 ottelussa Luongolle menneiden helppojen maalien määrä on laskettavissa yhden käden sormilla. Joko on pelattava aivan tyhjä maali (Tkachuck Perronin syötöstä Blues pelissä) tahi maali on tehtävä rebound-kiekosta, kuten tänään. Tämän hetken vireessä Luongo äärimmäisen vaikea ohittaa suoralla laukaksella (Seminin maali Caps pelissä). Kapteeni pelaa tasollaan!

Puolustuksessa Ehrhoff ja Mitchell olivat mielestäni parhaat. SOB pelasi myös hyvän oman pään pelin, vaikka O'Brien kerran karkasikin väärässä paikassa pahasti hyökkäykseen mukaan. Salo täytti muuten paikkansa, mutta miehen maila meni rikki Dallasin ainoassa maalissa juuri pahassa paikassa. Edler oli mukana hyvässä ja huonossa. Rome puolestaan pelasi ihan kelvollisen pelin pelituntumaan nähden.

Joukkue puolusti mielestäni aika hyvin kokonaisuutena. Mitään räikeitä virheitä kiekollisesti nähty ja ainoa maalikin meni pikemminkin huonon tuurin (maila poikki), kuin huonon puolustamisen piikkiin. Paikoitellen Dallas myllytyksen aikana oli vaikeuksia purkaa peliä muuten kuin pitkällä kiekolla. Ongelma oli lähinnä koko joukkueen liika passiivisuus (kotiotteluissa on viime aikoina pystytty aika mukavasti "tappamaan" tämän tyylisiä otteluita lisäämällä johtoa, mutta tänään johdon lisääminen ei käynyt edes lähellä.

Hyökkäyksessä erottui parhaiten kakkonen 1+1 tehneen Keslerin johdolla. Sedinit olivat normaalia vaisumpia ja he ovat juuri tällä hetkellä pienessä suvantovaiheessa, mutta Daniel Sedinin mailasta tuli kuitenkin Vancouverin onnekas voitto-osuma ja Henrik Sedin nousi ainakin väliaikaisesti NHL.n pistepörssin kärkeen saamalla syötöt kahteen maaliin.

Olen pitkälti samaa mieltä, mutta lisäisin vielä seuraavaa. Sedinit olivat kyllä aikalailla vaisuja tänään, eikä tyypillisiä myllytyksiä vastustajan päässä juurikaan nähty. Mutta Sedinit ansaitsevat kuiten muutamasta hyvästä myllystä vastustajan päässän ottelun loppuhetkillä. Luongon huikean torjunnan jälkeen Dallasilla oli todella vahva painostus Nucks päädyssä, kunnes Sedinien ollessa kentällä paine syntyi toiseen päätyyn ja tärkeätä aikaa saatiin kulutettua kaukana omasta maalista. Roger's Sportsnetin kommentaattori John Garrett'kin sanoi tuosta Sedinien vaihdosta: "That's a momentum changing shift!". Ja kyllä Sedinit saivat ainakin toistamiseen katkaistua Stars painostuksen tuossa ottelun loppuhetkillä.

Ja kyllä tuosta onnekkaasta voittomaalistakin voi jonkun verran kunniaa Sedineille antaa. Ensiksikin Henrikiltä loistava purunkatko tuollaisesta "navankorkuisesta" purkukiekosta rännissä ja Sedinien bravuuri kova poikkisyöttö maalin edestä, josta kiekko löytää tiensä puolustajan kautta maaliin. Väitän, että näitä maalin edestä pakin kautta maaliin kimmonneita maaleja tulee liigassa eniten juuri Sedineille. Jos kysytään, että miksi? Voidaan vain tyytyä sanomaan, että ruotsalaiset ovat tuollaisia "hannuhanhia". Minä uskon, että kyse on muustakin kuin sattumasta. Mielestäni Sedinien ylivoimakuvio poikkeaa monesta joukkueesta siinä, että Sedinien ylivoimakuviossa paine pidetään hyvin lähellä vastustajan maalia ja lyhyitä syöttöjä haetaan paljon maalin edessä, jonka vuoksi kiekko myös pomppii vastustajista sisään. Sinällään pidän tätä paineen pitämistä parempana vaihtoehtona, kuin esimerkiksi toisen -intensiviisesti seuraamani joukkueen- Capitalsin kuviota, jossa kiekko pidetään paljolti viivassa. Toki onhan Capitalsillakin syynsä tähän ylivoimakuvioonsa (kauheat pommittajat viivassa), mutta siltikin onetimereihin perustava kuvio vaatii yleensä unelma laukauksen tuottaakseen maalin, eikä säkällä ole monastikkaan paljon osuutta asiaan.

Muutama huomio tilastoista. Kuten jo nuck totesi Henrik Sedin on hienosti noussut koko liigan pistepörssin kärkeen ja kyllä nyt viimeistään osoittanut (ja miksei veljensäkin) kuuluvansa liigan hyökkäävien pelaajien elittiin. Kaksosten jatkosopimukset kuulostaa päivä päivältä paremmalta. Hehän paranevat kuin viini vanhetessaan.

Selailin Canucksien tilastoja ja löysin yhden todellisen kummajaisen. Canucks on tehnyt koko liigassa kolmanneksi eniten maaleja, joka on tietysti hieno asia. Kummallinen tilasto löytyy, kun ruvetaan tarkastelemaan kuinka maaleja on tehty missäkin erässä . Sekä ensimmäisen- että kolmannen erän tilastossa Canucks on liigassa toisena. Ja toisen erän kohdalla koko liigan viimeisenä 31 osumallaan.

 

[Mr. Smith]

Hyvä uutinen on myös se, että Brad Lukowich selvitti kuin selvittikin waiverit ja liittyy joukkueen vahvuuteen.

Todella hyvä juttu, että saatiin Lukowich pidettyä joukkueessa. Nyt on sitten vähän vaihtoehtoja kutospakiksi ja Lukowich pystyy ottamaan tarvittaessa myös isompiakin minuutteja.

Toinen hyvä uutinen on Grabnerin onnistumiset AHL:ssä. Nyt siellä on takana neljä peliä ja niistä kolmessa Grabner on onnistunut maalinteossa. Mikäli tarvetta tulee niin Grabner lienee valmis hyppäämään Vancouverin pelipaitaan ja tehojakin on lupa odottaa.

Ja vielä kolmas hyvä uutinen oli Shirokovin onnistuminen viime yönä AHL:ssä. Tehottoman joulukuun (2+4) jälkeen Shirokov aloitti tämän vuoden 1+2 tehoilla. Ehkäpä Grabner herättää Shirokovinkin uuteen iskuun ja yhdessä he saattavat muodostaa varsin tehokkaan kaksikon Manitobaan.

 

[Jay79]

Kevin Bieksa 2-3kk sivussa.

http://www.tsn.ca/nhl/story/?id=304716

 

[TonyClifton]

Sedinit ovat nostaneet pelinsä uudelle tasolle?

Kauanhan tuota on odotettu. En itse enää odottanut moista koska, harvoin hyökkääjä pelaa parasta kauttaan 29-vuotiaana. Varsinkin jos on tahkottu NHL:ää lähes 10 vuotta. Sedinit ovat nakuttaneet niin monta vuotta piste per peli tahtia että nykyinen tason nosto tuntuu hurjalta? Moni on naureskellut ja vitsaillut veljeksistä kaikenlaista mutta, pelkkä tämän hetken pistepörssin sekä +/- tilaston tutkailu osoittaa että veljekset ovat siirtymässä superstara luokkaan. Henrik johtaa pistepörssiä ja on pelaamassa ensimmäistä yli 100:n pisteen kautta. Samoin Daniel ellei olisi ollut sairastuvalla. Vielä kun tietää veljesten tasaisuuden monen vuoden ajalta niin voi lähes 100%:n varmuudella sanoa että tuskin loppukaudesta tulee suurempia suvanto vaiheita. Saa nähdä riittääkö rahkeet kuitenkaan Buren piste-ennätykseen asti(60+50=110)?

 

[Chip Whitley]

En jaksa uskoa että Buren lukemat menisi rikki. 100 pistettäkin on kovan työn takana. Tässä muuten mielenkiintoinen tilasto peliminuutit/pisteet jakaantumasta (TSN):

Minutes Per Point
Leaders (Minimum 20 games)

Daniel Sedin, LW, Vancouver - 14:05
Henrik Sedin, C, Vancouver - 14:17
Alexander Ovechkin, LW, Washington - 14:45
Joe Thornton, C, San Jose - 15:03
Patrick Kane, RW, Chicago - 16:34
Brad Richards, C, Dallas - 16:43
Ilya Kovalchuk, LW, Atlanta - 16:55
Marian Gaborik, RW, N.Y. Rangers - 17:14
Patrik Elias, LW, New Jersey - 17:53
Ales Hemsky, RW, Edmonton - 17:56

Vigneaultin tasaisen peluutuksen huomaa tässäkin. Puhumattakaan niistä lukuisista kerroista kun peli on jo ratkennut ja 5-3 ylivoimaa pelin lopussa on pelaamassa Ryp, Hordichuk ja kumppanit.

Mielestäni Sedinit ovat ottaneet askeleen eteenpäin tällä kaudella. Tuossa jo hetken aikaa näytti että huippu olisi saavutettu kun pistemäärät eivät enää nousseetkaan niin kuin työsulun jälkeisillä kausilla, mutta niin vain kaksoset näyttivät että tässä ei ole vielä kaikki.

Suurin kysymys sivuallekirjoittaneelle tällä hetkellä onkin miten kaksoset pelaavat ja pärjäävät tulevissa playoffeissa. Se on toistaiseksi ollut vähän "murheen kryyni", ja 80 -> 100 pisteeseen nouseminen runkosarjassa on aika merkityksetöntä mikäli playoffeissa ei putki kulje paremmin kuin edellisillä kausilla.

 

[nuck]

Hienoa, Vancouver kaatoi viime aikoina hyvin pelanneen Phoenixin kotonaan (Coyotesilla viimeisistä 11 pelistä vain kaksi tappiota varsinaisella peliajalla) maalein 4-0, ja samalla Canucks pääsi ensimmäistä kertaa tällä kaudella neljään peräkkäiseen voittoon. Hyvässä myötäisessä mennään tällä hetkellä, sillä viimeisistä 10 pelistä Canucksin saldo on 8-1-1 ja joulukuun alusta joukkue on mennyt saldolla 13-4-1.

Vancouverin menestyksen takana on yksinkertaisesti se, että joukkueen avainpelaajat (Luongo, Kaksoset ja Kesler) pelaavat kuten avainpelaajien pitääkin pelata. Henrik Sedin syötti pelissä kolme osumaa ja paranteli näin asemaansa pistepörssin kärjessä. Ero Thorntoniin kasvoi nyt kolmeen pisteeseen ja kolmantena oleva Gaborik on kahdeksan pisteen päässä.

Luongo jatkoi maalilla komeita otteitaan nollapelillä ja 31 torjunnalla. Nollapeli oli Luongolle uran 50. nolla ja tämän kauden kolmas. Kapteenin tasosta kertoo se, että hänelle on tehty viimeisissä 10 pelissä keskimäärin 1.7 maalia pelissä. Suunta on vahvasti ylöspäin maalivahtien tilastoissa, kuten tähän aikaan vuodesta on usein ennenkin ollut.

Phoenix-pelin suurin sankari oli ykkösketjun laituri Alex Burrows, joka teki hienosti toisessa pelissä peräkkäin hattutempun, ja on nyt osunut kolmessa pelissä putkeen. Alkukauden sitkeät ongelmat maalinteossa näyttävät viimein helpottavan ja hän on nyt yli 30 maalin vauhdissa.

Kun tuossa oli ylempänä puhetta Kaksosista ja heidän kehittyneestä pelistään, niin myös Burrows saattaa olla yhtenä tekijänä Kaksosten peliin. En sano sitä, että Kaksoset eivät ansaitsisi saamiaan kehuja ja etteivätkö he pelaisi ehkä parasta NHL-kauttaan tähän mennessä, mutta Burrowsin usein näkymätön kiekoton työ ja hänen mukanaan tuoma energia (maalien lisäksi totta kai) on ollut Sedineillekin arvokasta.

Viime kaudella Kaksoset tekivät viimeisissä noin 30 pelissä pisteitä yli 100 pisteen kausikeskiarvolla, sen jälkeen kun Burrows oltiin nostettu heidän ketjuunsa. Tällä kaudella tuo on jatkunut. Omasta mielestäni Burrows sopii Kaksosten ketjuun erinomaisesti (paremmin kuin yksikään toinen heidän kanssaan pelanneista pelaajista), ja kyllä hänestä selkeää apua on.

Se on sitten toinen juttu kuinka paljon hänelle voi antaa kiitosta Sedineiden pelistä. Viime kaudella Burrows kärsi playoffeissa ikävästi samaan aikaan kolmestakin eri vammasta, eikä ketjun peli ollut ihan niin terävää mitä se oli runkosarjassa parhaimmillaan. Tällä kaudella nähdään toivottavasti ehjä ykkönen kauden tärkeimmillä hetkillä, ja se varmasti auttaa Kaksosiakin.

Burrows on siis mielestäni tärkeä. Toisaalta pitää muistaa Henrik Sedinin tämän kautinen kuuma jakso silloinkin, kun Burrowsin maalinteko tökki ja Daniel oli samaan aikaan sivussa. Tuohon aikaan Henrik mursi sitä Sedineiden ympärillä sitkeästi ollutta myyttiä, että heistä ei olisi yksin juuri mihinkään. Henrik kantoi ykköstä hienosti ja teki Danielin pitkähkön sairausloman aikana maaleja keskimäärin yli 40 maalin kausivauhdilla.

Ehkä Sedinit ovat siis vain nostaneet Burrowsista huolimatta pelinsä seuraavalle tasolle.

 

[orpo]

Ilmeisesti ollut hieno peli viime yönä ja kauden pisin voittoputki on meneillään. Tapahtumiakin riittänyt matsissa, hattutemppu,rankkari,pari myllyä, Luongon nolla jne.

Avainmiehet ovat tällä hetkellä kuumia, kuten nuck jo kertoikin. Mutta ykkösketju on tällä hetkellä todella kuuma. Toivottavasti hyvä vire jatkuu ja kestää pleijareitten yli, jotta tunne (Stanley Cup-run), mikä mulla oli ennen kauden alkua saisi sinetin.

Noh kausi on vielä pitkä ja pettymyksille pitää luonnollisesti varata tilaa. Pleijareita ennen on myös tuo maagisen pitkä vieraspeliturnee, joka vähän jännittää. Eikä tuosta SC:sta oikeasti uskalla edes haaveilla, mutta tunne loppukesästä oli niin vahva,että josko se sittenkin sieltä tulisi? :)

Onnittelut vielä Burrowsille, hieno suoritus tehä parit hatut näin lyhyessä ajassa!