Nuorten MM-kisat tulivat ja menivät. Vancouverilta oli kisoissa mukana kolme varausta: Ruotsin joukkueessa pelanneet puolustaja Peter Andersson (varaus: 2009, 5. kierros, 143. kaikista) ja hyökkääjä Anton Rödin (2009, 2., 53.) sekä USA:n joukkueessa pelannut hyökkääjä Jordan Schroeder (2009, 1., 22). Laitetaan tänne vielä miten kolmikko pelasi.
PETER ANDERSSON: D, 6'3, 194, 13.4.1991: WJC: 6GP, 0+3=3, +5
Ruotsin kovassa puolustuksessa Andersson oli alkuun 7. puolustaja, mutta onnistui hyvin ja otti paikan ensin 6. pakin joukosta ja parhaimmillaan vielä korkeammalta. Andersson on isokokoinen puolustaja, joka pyrkii pelaamaan yksinkertaista peliä ja sijoittumaan hyvin.
Hänellä on hyvä pelisilmä, joka näkyi kisoissa monta kertaa etenkin pelin avauksissa, mutta myös syöttölinjojen onnistuneessa peittämisessä. Liike on vielä hieman vajaata (isokokoiselle nuorelle puolustajalle odotettua), eivätkä kädet ole parhaimmat. Kokonaisuutena kuitenkin onnistuneet kisat Anderssonilta, vaikka viimeisessä pelissä tulikin jalkavamma hänen blokattua laukausta.
Joku vertasi häntä HF:lla syksyllä Edleriin, mutta en ole tuosta vertauksesta samaa mieltä. Andersson on paljon enemmän omaa päätä pelaava varmaotteinen puolustaja kuin Edler, joka on enemmän kahden suunnan ja ylivoiman puolustaja. Iso koko ja hyvät avaukset ovat toki yhdistävänä tekijänä.
Andersson on lupaus, josta saattaa kasvaa vielä jotain.
ANTON RÖDIN: RW, 6'0, 172, 21.11.1990: WJC: 6GP, 3+7=10, +4
Kisojen tehokkain kolmosketjun pelaaja kaikki maat huomioiden. Rödin ei saanut paljon vastuuta Ruotsin ylivoimissa, mutta hän iski kahdeksan tasakenttäpistettä, teki vain pisteen vähemmän kuin ylivoimaa paljon urakoinut Pääjärvi-Svensson ja kuului siihen ainoaan Ruotsin ketjuun, joka onnistui kisojen tärkeimmällä hetkellä USA-pelissä.
Kisojen jälkeen Ruotsin joukkuetta kohtaan minulla olikin kysymys; miksei valmennusjohto antanut tehokkaalle kolmosketjulleen enemmän vastuuta ylivoimissa? Rödinin pistesaldot olisivat siitä ainakin pitäneet. Canucks oli rankannut Rödinin viime kesänä ykköskierroksen varausten sisään ja Rödin näyttikin kisoissa ykköskierroksen varauksen lahjakkuudelta.
Rödinilla on nopeutta, käsiä ja hieno työmoraali. Voimaa hän kaipaa lisää, mutta helpompi kehittää sitä kuin kiekollisia taitoja. Kokonaisuutena Rödiniltä nähtiin reilusti plussan puolelle mennyt turnaus, ja odotusarvot häntä kohtaan ovat tällä hetkellä melko korkealla.
JORDAN SCHROEDER: RW, 5'9, 180, 29.9.1990: WJC: 7GP, 3+5=8, +6
Jenkkien varakapteenina toiminut Schroeder paransi viime kisoista siinä mielessä, että nyt hän onnistui isoja maita vastaan ja tärkeissä tilanteissa, kun viime kesänä hän sai varaustilaisuudessa kritiikkiä tehottomuudesta nuorten kisojen tärkeimmissä peleissä (tämä oli osaltaan pudottamassa häntä Canucksin vuorolle).
Schroederin pelissä silmiin pistävintä on pienen koon lisäksi hänen peliälynsä. Hän ei pelaa itseään juurikaan ulos tilanteista, koska osaa sijoittua ja lukea peliä. Hän on kiekollinen pelaaja hyvillä kiekollisilla taidoilla varustettuna, mutta hän pelaa hyvin myös puolustussuuntaan ja blokkaa kuteja.
Kokonaisuutena Schroederin tilastot kovia maita vastaan ja tärkeissä tilanteissa olivat hienoja, mutta kokonaisarvosanaa ja tilastoja laskee hänen epätasaisuutensa. Heikompia maita vastaan ja selvissä tilanteissa Schroeder katosi kuvista liiaksikin ja siksi hän ei sijoittunut kisojen pistepörssissä korkeammalle.
Schroederin NHL-mahdollisuudet ovat tällä hetkellä nähdäkseni kohtalaiset. Pieni koko rajoittaa näitä, mutta henkilökohtaiset taidot ovat hänen ikäiselle pelaajalle hyvässä kunnossa ja tästä on hyvä mennä eteenpäin. Nuorten MM-kulta USA:n joukkueessa isossa roolissa on saavutuksena hieno, ja tämä oli hyvää jatkoa Bourdonin (R.I.P.) ja Hodgsonin voittamille nuorten MM-kultamitaleille Canucks-prospecteina.
Nuorten kisoissa nähtiin siis hyvät suoritukset kaikilta kolmelta Vancouverin prospectilta Vielä kun Cody Hodgson olisi ollut mukana Kanadan ykkösketjun keskellä ja ykkösylivoiman pelinjärjestäjänä...
***
Lisää nuorten prospectien onnistumista on tarjonnut tällä kaudella WHL:n Vancouver Giantsissa pelaava puolustava Kevin Connauton. Edmonton Journal kirjoitti Connautonin hienosta kaudesta jutun, josta voisi laittaa tähän pätkän:
Connautonilla on takana ensimmäistä WHL-kautta nyt 42 peliä. Noissa peleissä hän on tehnyt pakille hurjat 20 maalia ja 50 pistettä. Hän johtaa WHL-pakkien piste- ja maalipörssejä ylivoimaisesti. Lisäksi hänellä on selvä ykköspaikka WHL-tulokkaiden pistepörssissä. Hänen kautensa on ollut kaiken kaikkiaan tehokas, mutta kuitenkin nousujohteinen: viimeisissä 10 pelissä hän on tehnyt peräti 7+12=19 pistettä.
WHL:stä on vielä pitkä matka NHL:aan, mutta tällä hetkellä näyttää hyvältä. En muista ketään toista Canucksin pakkiprospectia, joka olisi tehnyt Connautonin tahdilla tehoja Kanadan pääjuniorisarjoissa. Jos hän vielä pystyisi pitämään tuon viime aikojen tahtinsa päällä, niin hän olisi menossa todella hurjiin lukuihin.
Viime kesän varaustilaisuus näyttää nostavan päätään: nuorten MM-kisoissa edukseen esiintyneet Schroeder, Rödin, Connauton ja Andersson olivat kaikki viime kesän satoa. Samasta tilaisuudesta myös 7. kierroksella varattu Steven Anthony on ollut Q:ssa Saint Johnissa piste/peli -tahdissa.
***
Vancouver Sun kirjoitti juttua V:n puolustavasta pelityylistä. Vai onko se ihmisten päähän pinttynyt V:n tyyli nyt kovinkaan puolustava enää?
***
Vancouverin puolustus koki kovia viime pelissä Phoenixia vastaan, kun Aaron Rome loukkaantui ex-Canucks Taylor Pyattin taklauksessa ja Sami Salon silmä koki kovia. Romen paikan ottaa kokenut Brad Lukowich, joka pelaa ensimmäisen pelinsä Vancouverin paidassa pian Flamesia vastaan. Vancouver myös nosti farmista nuoren puolustajan Evan Obergin ylös.
Kiekollisessa pelissä parhaimmillaan oleva Oberg on ollut Manitobassa ehkä paras puolustaja tällä kaudella, mutta hän on vielä raakile voimatasoiltaan. Salon silmän tilannetta seurattiin tarkasti ja Obergin oli alunperin määrä olla vain varalla, jos Salo ei pystyisi pelaamaan. Jotenkin oli aika odotettu uutinen, että Salo ei pysty pelaamaan ja näin ollen Vancouverin puolustus muuttuu kerralla kahden pakin verran Flames-peliin.
Tuo alakerran nopea muutos tuo oman mausteensa tulevaan peliin. Usein näillä ei ole ollut tapana kääntyä hyväksi, mutta toivotaan parasta. Kyse on Luoteisen konferenssin kärkipelistä. Flames on ollut kova vieraissa tällä kaudella (13-6-3). He osaavat puolustaa yleensä näissä peleissä hyvin ja iskevät hyvin vastaan.
Joukkuevertailua:
TEHTYJÄ MAALEJA/OTTELU: Van: 3. (NHL:ssä), / Cgy: 18.
PÄÄSTETTYJÄ MAALEJA/OTTELU: Cgy: 6. / Van: 7.
TASAKENTTÄPELI: Van: 3. / Cgy: 6.
YLIVOIMA: Van: 4. / Cgy: 19.
ALIVOIMA: Cgy: 7. / Van: 14.
LAUKAUKSET/PELI: Van: 13. / Cgy: 29.!!
PÄÄSTETYT LAUKAUKSET / PELI: Van: 9. / Cgy: 16.
ALOITUKSET: Van: 9. / Cgy: 30.!!
PETER ANDERSSON: D, 6'3, 194, 13.4.1991: WJC: 6GP, 0+3=3, +5
Ruotsin kovassa puolustuksessa Andersson oli alkuun 7. puolustaja, mutta onnistui hyvin ja otti paikan ensin 6. pakin joukosta ja parhaimmillaan vielä korkeammalta. Andersson on isokokoinen puolustaja, joka pyrkii pelaamaan yksinkertaista peliä ja sijoittumaan hyvin.
Hänellä on hyvä pelisilmä, joka näkyi kisoissa monta kertaa etenkin pelin avauksissa, mutta myös syöttölinjojen onnistuneessa peittämisessä. Liike on vielä hieman vajaata (isokokoiselle nuorelle puolustajalle odotettua), eivätkä kädet ole parhaimmat. Kokonaisuutena kuitenkin onnistuneet kisat Anderssonilta, vaikka viimeisessä pelissä tulikin jalkavamma hänen blokattua laukausta.
Joku vertasi häntä HF:lla syksyllä Edleriin, mutta en ole tuosta vertauksesta samaa mieltä. Andersson on paljon enemmän omaa päätä pelaava varmaotteinen puolustaja kuin Edler, joka on enemmän kahden suunnan ja ylivoiman puolustaja. Iso koko ja hyvät avaukset ovat toki yhdistävänä tekijänä.
Andersson on lupaus, josta saattaa kasvaa vielä jotain.
ANTON RÖDIN: RW, 6'0, 172, 21.11.1990: WJC: 6GP, 3+7=10, +4
Kisojen tehokkain kolmosketjun pelaaja kaikki maat huomioiden. Rödin ei saanut paljon vastuuta Ruotsin ylivoimissa, mutta hän iski kahdeksan tasakenttäpistettä, teki vain pisteen vähemmän kuin ylivoimaa paljon urakoinut Pääjärvi-Svensson ja kuului siihen ainoaan Ruotsin ketjuun, joka onnistui kisojen tärkeimmällä hetkellä USA-pelissä.
Kisojen jälkeen Ruotsin joukkuetta kohtaan minulla olikin kysymys; miksei valmennusjohto antanut tehokkaalle kolmosketjulleen enemmän vastuuta ylivoimissa? Rödinin pistesaldot olisivat siitä ainakin pitäneet. Canucks oli rankannut Rödinin viime kesänä ykköskierroksen varausten sisään ja Rödin näyttikin kisoissa ykköskierroksen varauksen lahjakkuudelta.
Rödinilla on nopeutta, käsiä ja hieno työmoraali. Voimaa hän kaipaa lisää, mutta helpompi kehittää sitä kuin kiekollisia taitoja. Kokonaisuutena Rödiniltä nähtiin reilusti plussan puolelle mennyt turnaus, ja odotusarvot häntä kohtaan ovat tällä hetkellä melko korkealla.
JORDAN SCHROEDER: RW, 5'9, 180, 29.9.1990: WJC: 7GP, 3+5=8, +6
Jenkkien varakapteenina toiminut Schroeder paransi viime kisoista siinä mielessä, että nyt hän onnistui isoja maita vastaan ja tärkeissä tilanteissa, kun viime kesänä hän sai varaustilaisuudessa kritiikkiä tehottomuudesta nuorten kisojen tärkeimmissä peleissä (tämä oli osaltaan pudottamassa häntä Canucksin vuorolle).
Schroederin pelissä silmiin pistävintä on pienen koon lisäksi hänen peliälynsä. Hän ei pelaa itseään juurikaan ulos tilanteista, koska osaa sijoittua ja lukea peliä. Hän on kiekollinen pelaaja hyvillä kiekollisilla taidoilla varustettuna, mutta hän pelaa hyvin myös puolustussuuntaan ja blokkaa kuteja.
Kokonaisuutena Schroederin tilastot kovia maita vastaan ja tärkeissä tilanteissa olivat hienoja, mutta kokonaisarvosanaa ja tilastoja laskee hänen epätasaisuutensa. Heikompia maita vastaan ja selvissä tilanteissa Schroeder katosi kuvista liiaksikin ja siksi hän ei sijoittunut kisojen pistepörssissä korkeammalle.
Schroederin NHL-mahdollisuudet ovat tällä hetkellä nähdäkseni kohtalaiset. Pieni koko rajoittaa näitä, mutta henkilökohtaiset taidot ovat hänen ikäiselle pelaajalle hyvässä kunnossa ja tästä on hyvä mennä eteenpäin. Nuorten MM-kulta USA:n joukkueessa isossa roolissa on saavutuksena hieno, ja tämä oli hyvää jatkoa Bourdonin (R.I.P.) ja Hodgsonin voittamille nuorten MM-kultamitaleille Canucks-prospecteina.
Nuorten kisoissa nähtiin siis hyvät suoritukset kaikilta kolmelta Vancouverin prospectilta Vielä kun Cody Hodgson olisi ollut mukana Kanadan ykkösketjun keskellä ja ykkösylivoiman pelinjärjestäjänä...
***
Lisää nuorten prospectien onnistumista on tarjonnut tällä kaudella WHL:n Vancouver Giantsissa pelaava puolustava Kevin Connauton. Edmonton Journal kirjoitti Connautonin hienosta kaudesta jutun, josta voisi laittaa tähän pätkän:
"He's so good offensively. We knew he could skate, having seen him with Spruce Grove. He could skate and rush the puck. What we didn't know was he can really shoot the puck. He shoots it as well as anybody, and those types of skills you can't teach."
What can be taught is defensive play and Giants head coach Don Hay has helped Connauton make the adjustment from the NCAA to major junior, where play tends to be more physical and demanding, especially over a 72-game schedule.
"Since September, he's made leaps and bounds defensively," said Bonner. "Don's work with young defencemen speaks for itself. Career-wise, this could be the best move Kevin could have made for himself."
Connautonilla on takana ensimmäistä WHL-kautta nyt 42 peliä. Noissa peleissä hän on tehnyt pakille hurjat 20 maalia ja 50 pistettä. Hän johtaa WHL-pakkien piste- ja maalipörssejä ylivoimaisesti. Lisäksi hänellä on selvä ykköspaikka WHL-tulokkaiden pistepörssissä. Hänen kautensa on ollut kaiken kaikkiaan tehokas, mutta kuitenkin nousujohteinen: viimeisissä 10 pelissä hän on tehnyt peräti 7+12=19 pistettä.
WHL:stä on vielä pitkä matka NHL:aan, mutta tällä hetkellä näyttää hyvältä. En muista ketään toista Canucksin pakkiprospectia, joka olisi tehnyt Connautonin tahdilla tehoja Kanadan pääjuniorisarjoissa. Jos hän vielä pystyisi pitämään tuon viime aikojen tahtinsa päällä, niin hän olisi menossa todella hurjiin lukuihin.
Viime kesän varaustilaisuus näyttää nostavan päätään: nuorten MM-kisoissa edukseen esiintyneet Schroeder, Rödin, Connauton ja Andersson olivat kaikki viime kesän satoa. Samasta tilaisuudesta myös 7. kierroksella varattu Steven Anthony on ollut Q:ssa Saint Johnissa piste/peli -tahdissa.
***
Vancouver Sun kirjoitti juttua V:n puolustavasta pelityylistä. Vai onko se ihmisten päähän pinttynyt V:n tyyli nyt kovinkaan puolustava enää?
It's gone, baby, it's gone. Vigneault has blown his cover. His teams don't grind out 2-1 and 1-0 victories any more, they win by three and four and sometimes even six. It's basketball on ice and Canuck followers haven't seen this kind of high-wire act since Markus Naslund and Todd Bertuzzi were ripping it up seven and eight seasons ago.
Based on Friday's NHL statistics, only the Washington Capitals and Chicago Blackhawks were scoring more goals per game than Vigneault's Canucks. Vancouver was tied for third with San Jose at 3.20. Sid Crosby's Pittsburgh Penguins, here next Saturday, stood sixth at 3.02.
...
“You know what? I don't care about my label,” Vigneault said when asked if he felt he'd shed the knock as a defence-only coach. “I care about one thing and that's winning hockey games. And every game is the same story for me: I have to put a plan together, with the personnel I have available, that's going to give us the best chance to win.
“That has not changed since my first day of coaching here in Vancouver and it's not going to change until I'm gone.”
***
Vancouverin puolustus koki kovia viime pelissä Phoenixia vastaan, kun Aaron Rome loukkaantui ex-Canucks Taylor Pyattin taklauksessa ja Sami Salon silmä koki kovia. Romen paikan ottaa kokenut Brad Lukowich, joka pelaa ensimmäisen pelinsä Vancouverin paidassa pian Flamesia vastaan. Vancouver myös nosti farmista nuoren puolustajan Evan Obergin ylös.
Kiekollisessa pelissä parhaimmillaan oleva Oberg on ollut Manitobassa ehkä paras puolustaja tällä kaudella, mutta hän on vielä raakile voimatasoiltaan. Salon silmän tilannetta seurattiin tarkasti ja Obergin oli alunperin määrä olla vain varalla, jos Salo ei pystyisi pelaamaan. Jotenkin oli aika odotettu uutinen, että Salo ei pysty pelaamaan ja näin ollen Vancouverin puolustus muuttuu kerralla kahden pakin verran Flames-peliin.
Tuo alakerran nopea muutos tuo oman mausteensa tulevaan peliin. Usein näillä ei ole ollut tapana kääntyä hyväksi, mutta toivotaan parasta. Kyse on Luoteisen konferenssin kärkipelistä. Flames on ollut kova vieraissa tällä kaudella (13-6-3). He osaavat puolustaa yleensä näissä peleissä hyvin ja iskevät hyvin vastaan.
Joukkuevertailua:
TEHTYJÄ MAALEJA/OTTELU: Van: 3. (NHL:ssä), / Cgy: 18.
PÄÄSTETTYJÄ MAALEJA/OTTELU: Cgy: 6. / Van: 7.
TASAKENTTÄPELI: Van: 3. / Cgy: 6.
YLIVOIMA: Van: 4. / Cgy: 19.
ALIVOIMA: Cgy: 7. / Van: 14.
LAUKAUKSET/PELI: Van: 13. / Cgy: 29.!!
PÄÄSTETYT LAUKAUKSET / PELI: Van: 9. / Cgy: 16.
ALOITUKSET: Van: 9. / Cgy: 30.!!