Vancouver Canucks 2008-2009

[nuck]

Nuckin ylempänä kirjoittama "Ja aika paljon Johnson on tosiaan saanut vastaan noita vastustajien kahta ensimmäistä ketjua." ei ainakaan ajallisesti ihan paikkaansa pidä, nyt puhutaan kuitenkin niin minimaalisista minuuteista jos se alivoima otetaan pois laskuista. Muutama vaihto/minuutti per peli ei ainakaan siveallekirjoittaneella ole "aika paljon", vaikka se kattaisikin ison palasen (20%-50% tms.) Johnsonin kokonaistasakenttäpeliajasta.

Olisi pitänyt varmaan tarkentaa tuota sanomaani, mutta kun ajattelin, että ilman sitäkin se ymmärrettäisiin. Siis tuo aika paljon tulee prosenteissa hänen kokonaispeliaikaansa, ei sen mukaan, kuinka paljon Johnson on pelannut yhteensä.

Onhan se selvä asia, että jos pelaaja pelaa esimerkiksi 10 minuuttia pelissä ja pelaa vielä rikkonaisen kauden, hän ei voi pelata paljon minuutteja kauden aikana oikein mitään kenttää vastaan. Mutta hän voi silti pelata prosenteissa jotain tiettyä roolia paljon hänen muuhun peliaikaansa nähden.

Kuten sanoin, niin minulla ei ole miehen peliajasta tarkkoja tietoja (olisi jos jaksaisin tarkastaa, mutta en nyt jaksa tällaisessa asiassa). Minulla ei ole edes noita "90%:n mututietoja". Minulla on vain käsitys miehen peliajasta katsomieni pelien kautta ja sen käsityksen mukaan hän on pelannut enemmän vastustajien kärkiketjuja vastaan kuin 10%.

Tuossa Johnsonin peliajassa pitää ottaa ensin kolme asiaa huomioon.

1. Kuinka paljon hän yleensä ottaen pelaa?

2. Kuinka vastustajan vastaavat ketjut ja ketjujen vastaavilla pelipaikoilla pelaavat pelaajat kuluttavat jäätä?

3. Mihin rooliin Johnson on hankittu?

Sitten voidaan ryhtyä laskemaan myös todennäköisyyksiä hänen peliajastaan.

Se tiedetään, että Johnson pelaa noin seitsemän minuuttia tasakentin. Ajatellaan, että vastustajan nelonen pelaa myös seitsemän minuuttia tasakentin. Ajatellaan, että Johnsonin roolina olisi pelata puolustavaa roolia vastustajaa vastaan.

Ajatellaan, että vastustaja haluaisi roolittaa kärkiketjunsa joskus ketjua vastaan, jossa on Mason Raymondia ja Darcy Hordichukia. Ajatellaan, että V haluaisi välttää tuota, mutta hän luottaisi Johnsoniin puolustavana hyökkääjänä ja Hordiin taklauksissa vastustajan pakan sekoittamisessa.

Olisiko kuinka todennäköistä, että V olisi pystynyt roolittamaan Johnsonia niin hyvin, että hän olisi pystynyt pelaamaan vain tuon 10% vastustajan kärkiketjuja vastaan? Olisiko kuinka todennäköistä, että puolustavaa sentteriä ei haluttaisi käyttää vastustajan kärkiketjuja vastaan enempää kuin 10%? Olisiko kuinka todennäköistä, että Canucks ja vastustaja olisivat halunneet lähes aina (90% kaikista peleistä) vastakkain neloset?

Minun nähdäkseni V on halunnut antaa Johnsonille peliaikaa vastustajan kärkiketjuja vastaan. Alkukaudesta kyse oli enemmän siitä, että V halusi Keslerit vastustajan ykköstä- ja Johnsonit tai Kaksoset vastustajan kakkosta vastaan. Wellwood (jonka laidoilla nähtiin usein mm. Raymondia ja Demitraa) kun ei oikein pystynyt matsaamaan tuossa hommassa. Myöhemmin Johnsonia ollaan käytetty jo enemmän noita kärkiketjuja vastaan, kun tuo Kesler-Burrows -kaksikko rikottiin.

Minun nähdäkseni Canucks ja vastustajat eivät ole muutenkaan suinkaan peluuttaneet aina nelosiaan toisiaan vastaan, vaan valmentajat ovat käyttäneet hyvinkin erilaisia ketjuja Canucksin nelosta vastaan. Näin ollen tuo "90% vastustajan nelosta vastaan pelaamista" kuulostaa kyllä minun mielestä liian suurelta prosentilta.

Mutta en jaksa tästä asiasta vääntää sen enempää. Minulle nyt on toisaalta ihan sama, vaikka Johnson olisi pelannut 2% vastustajan kahta ensimmäistä ketjua vastaan.

Kesler on ollut erittäin hyvä viime aikoina, mutta pitää muistaa että hänen roolinsa on kauden mittaan hieman muuttunut.

Rooli on muuttunut, ja lisäksi on käynyt nuorelle pelaajalle tyypillinen asia: mies on kehittynyt.

 

[kausi]

VAN-STL 3-0

Nyt hehkutetaan! YES YES YES! Luongo siis piti ensimmäistä kertaa nollapelin sitten marraskuun 8. päivän kun Wilds kaatui silloin lukemin 2-0.

Canucks teki myös seurahistoriaa ottamalla 11 perättäisen kotivoiton. http://www.jatkoaika.com/nhl.php?sivu=uutiset&id=9412

Kyllä nyt pyyhkii hyvin, en usko että menee kovinkaan pitkään kun ollaan menty Flamesista ohi ja saadaan kotietu pleijareihin. Tosin nyt alkaa kuuden ottelun vierasputki joka pitäisi sitten hoitaa mallikkaasti. Jos vaikkapa Luongo nyt jatkaa tuota nollapelien putkea ja tulee sitten uusi ennätys siinäkin samantien. Mikä muuten on nyt Luongon perättäisten nollapelien ennätys?

EDIT: Kaivoin sitten itse tietoa netistä eli voisikohan tämä 212min 12s pitää paikkaansa? Eli lähes 11 erää pitänyt oman maalin puhtaana.

 

[HIFK]

Aika huonosti olen taasen päässyt tälle palstalle kirjoittaan. No, toivotaan, että pääsisi vähän joka ketjuun kirjoitteleen tulevaisuudessa.

Mutta mutta, Vancouver jo kolmen pisteen päässä Calgarystä. Tänään vain St. Louisista voitto ja ero on 5 pinnaa, tosin ottelun enemmän pelanneena. Paha vastus kuitenkin, St. Louis pelaa paikasta puolivälieriin ja varmasti motivaatiota löytyy.

3-0 voitto viime yönä, peliä en nähnyt, kuten en montaa muutakaan Canucksin peliä viime aikoina. Canalin varassa olen näitä pelejä katellessa.

Sedinin veljekset ovat tosiaan olleet hieman vaisuja viime aikoina, ja tässä ratkeaa varmasti paljon, saako Canucks koskaan Calgaryä tällä kaudella kiinni. Oikeastaan neljä kenttäpelaajaa (Sedinit, Sundin, Demitra) ovat niitä supertähtiä, joiden peli pitäisi luistaa ilta illan jälkeen. Mutta muut pelaajat näiden tähtien ulkopuolelta, kuten Burrows, Bieksa, Ohlund, Raymond, jne. pystyvät kuitenkin hyviin peliesityksiin joka ilta. Wellwood on hyytynyt pisteiden valossa pahemman kerran. Kyle kuului ehdottomiin suosikkeihin kauden alussa, juuri huonon taustan takia.

En epäile yhtään, että joukkue ei voisi ottaa Calgaryä kiinni ja pitää divisioonan johto loppuun asti. Luongon peli totutusti on parasta juuri silloin, kun sitä eniten kaivataan ja tiukoissa paikoissa.

Kovin paljoa ei pysty joukkueen tilasta kertomaan, kun ei pelejä pääse niin paljoa katsomaan ja joukkuetta seuraamaan. Aina pelin jälkeen pitäisi jotain analyysiä heittää, mutta kun ei aikaa oikein ole.

 

[nuck]

Niin, siis Vancouver oli jo tehnyt Dallasia vastaan seuraennätyksensä peräkkäisten kotivoittojen määrässä. Edellinen ennätys oli vuodelta 1992, kun joukkue pelasi kotona yhdeksän peräkkäistä voittopeliä. Nyt on siis kasassa jo 11 peräkkäistä kotivoittoa (ja mikä hienointa, nuo kaikki ovat tulleet varsinaisella peliajalla) ja tuo määrä on kovaa valuuttaa vaikka koko NHL:n historiassa.

Katsoin Official Guide & Record Bookista muiden seurojen pisimpiä kotivoittojen putkia. Tämän kauden Vancouveria paremmaksi ovat laittaneet seuraavat joukkueet:

Boston Bruins: 20 voittoa (jakaa NHL-ennätyksen) 3.12.1929-18.3.1930

Buffalo Sabres: 12 12.11.1972-7.1.1973, 13.10.1989-10.12.1989

Chicago Blackhawks: 13 11.11.1970-20.12.1970

Detroit Red Wings: 14 21.1.1965-25.3.1965

Los Angeles Kings: 12 10.10.1992-5.12.1992

Montreal Canadiens: 13 2.11.1943-8.1.1944, 30.1.1977-26.3.1977

NY Islanders: 14 2.1.1982-25.2.1982

NY Rangers: 14 19.12.1939-25.2.1940

Philadelphia Flyers: 20 (jakaa NHL-ennätyksen) 4.1.1976-3.4.1976

Siis yhdeksän seuraa, joista viisi on NHL:n alkuperäisiä joukkueita ja joiden ennätyksistä osa on tullut ennen 1. Käpysotaa. Vancouverin kanssa samassa 11 peräkkäisessä kotivoitossa ovat nyt Dallasin (tai oikeastaan Minnesota North Starsin...) joukkue vuodelta 1972 ja Pittsburgh Penguinsin joukkue vuodelta 1991. Tuo kertoo siitä harvinaisuudesta, kuinka yleistä NHL:ssä on tehdä organisaation ennätys tuossa peräkkäisten kotivoittojen putkessa, kun puhutaan noista päälle 10 voiton putkista.

Vancouverilla olisi mahdollisuus jättää Dallas (tai Minnesota) ja Pittsburgh taakseen, ja siirtyä laajennuskaveri Buffalon sekä Los Angelesin seuraan 12 voittoon, jos joukkue voittaa seuraavan kotiottelunsa Anaheimia vastaan. Ottelu pelataan vasta 2.4, sillä nyt edessä on kuuden peräkkäisen vieraspelin (Phoenix, Dallas, St. Louis, Colorado, Chicago ja Minnesota) putki. Loppukaudella Canucks pelaa vielä neljä kotiottelua, joten mahdollisuuksia olisi kasvattaa tuota sarjaa tällä kaudella 15 voittoon.

St. Louis -pelistä sen verran, että voittoon saa olla tyytyväinen ja loppunumerot 3-0 eivät kerro ottelun kulusta kovinkaan paljon. Vancouverilla ei ollut paras iltansa ja toisaalta Blues tuli pelissä erittäin aktiivisena ja nälkäisenä päälle. "Yllätysnimiä" Luongoa ja Burrowsia on suurelta osin kiittäminen kahdesta pisteestä, sillä keskitason maalivahtipelillä ottelussa olisi katkennut tuo kotivoittojen putki. Toisaalta Burrowsin maali oli jälleen ratkaisevassa asemassa Canucksin pelin saamisessa raiteilleen.

Vigneault sanoikin medialle pelin jälkeen hyvin, että "You guys should be the first star. You [ticked] him off and look how well he played." Usein kriittinen vancouverilaismedia oli kritisoinut pari päivää aikaisemmin Luongoa hänen kiekonkäsittelystään ja parista helposta maalista. Luongo (jonka voittosuhde oli ollut noista parista helposta maalista huolimatta 15-2-1 ennen illan peliä) vastasi tuohon kritiikkiin parhaimmalla mahdollisella tavalla ja torjui monta A-luokan maalipaikkaa.

Burrowsin suhteen alkavat kehusanat puolestaan jo loppumaan. Nyt tuli kauden 23. maali ja samalla tuo maali vapautti joukkueen peliä selvästi. Viimeisissä 10 pelissä Burrows on tehnyt kahdeksan maalia ja saanut tehopörssiin +8. Hän jatkaa Sedinien ketjun arvokkaimpana pelaajana erinomaista kauttaan ja on menossa lähelle 30 maalia. Ei kovin huonosti 525.000 dollaria kaudessa tienaavalta hyökkääjältä.

***

Kun Burrows kannusti muutama päivä sitten mediassa joukkuekavereitaan pysymään yhdessä jatkossakin ja suostumaan hieman markkinahintaa pienempiin jatkosopimuksiin, niin nyt hyvä ystävä Kesler vastaa huutoon:

"That's what we need everybody to do. If we're going to win the Cup, we need guys to take pay cuts. The way the salary cap is now, you really can't get what you're worth now if you want to win. Everybody in this lockerroom knows that and for us to be a great team going forward, we're going to have to take a pay cut."

"I want to play here for a long time. I think we can win with the group of guys we've got here and that's the important thing. I like the direction. We're not in a rebuilding phase and I like that this organization wants to win badly."

Aivan loistavaa, jos Keslerkin suostuisi seuraavassa sopimuksessa tinkimään palkastaan. Jää nähtäväksi, vaikuttaako noiden kahden tärkeän hyökkääjän puheet muihin tämän hetken joukkueen pelaajien jatkosopimusneuvotteluihin.

***

Vancouver teki sopimuksen yliopistopelaaja Eric Walskyn kanssa. Hyökkääjä Walsky oli vapaa-agentti, ja hän pelasi menneellä kaudella Colorado Collegessa 38 peliä tehden 12+24=36 pistettä. "Ilmaista" syvyyttä organisaation prospect-puolelle, joten ei tuolla ainakaan mitään häviä.

Walskyn pisteet viime kausina ovat ainakin lievästi nousevia:

2003-2004 River City Lansers USHL 45GP 9+ 16= 25 16PIM
2004-2005 U. of Alaska-Anchorage NCAA 16 3+ 4= 7 2
2005-2006 U. of Alaska-Anchorage NCAA 35 3+12=15 14
2006-2007 Colorado College NCAA 41 12+8=20 14
2007-2008 Colorado College NCAA 38 12+24=36 24

***

Kaivoin sitten itse tietoa netistä eli voisikohan tämä 212min 12s pitää paikkaansa? Eli lähes 11 erää pitänyt oman maalin puhtaana.

Se ei taida olla ihan noin paljon, vaan 210 minuuttia 34 sekuntia. Viime kaudella tuo nollapeliputki alkoi marraskuun lopussa St. Louisia vastaan, jonka jälkeen Luongo pelasi kolme nollaa peräkkäin ennen kuin Minnesotan Eric Belanger rikkoi putken joulukuun alussa.

 

[Chip Whitley]

Jää nähtäväksi, vaikuttaako noiden kahden tärkeän hyökkääjän puheet muihin tämän hetken joukkueen pelaajien jatkosopimusneuvotteluihin.

Tästä tuli luonnollisesti ensimmäisenä mieleen Sedinien sopimukset, josta vara-GM Gilman sanoi äskettäin seuraavaa:

"We're in complete agreement on some issues, and on others there is some disagreement. We're not going to have a deal until we are in agreement on all the issues. At this point, we're focusing on the playoff run and so are they. These are not time-sensitive issues."

Jos tästä pitäisi jotain johtopäätöksiä vetää, niin uskoisin että rahasta on päästy yhteisymmärrykseen, mutta sopimuksen pituudesta ollaan vielä eri mieltä (kaksoset luultavasti hakevat 4-5 vuotta NTC-pykälillä). En ole missään vaiheessa pitänyt Sedineita mitenkään ahneina pelaajina, vaan enemmänkin pelaajina jotka haluavat varmuutta/jatkuvuutta sopimuksiinsa.

Neuvotteluja jatketaan vasta kauden päätyttyä, ja uskoisi että tulevat playoffit vaikuttavat siihen millaiseen lopputulokseen Canucks ja Sedinit päätyvät.

 

[nuck]

Jos tästä pitäisi jotain johtopäätöksiä vetää, niin uskoisin että rahasta on päästy yhteisymmärrykseen, mutta sopimuksen pituudesta ollaan vielä eri mieltä (kaksoset luultavasti hakevat 4-5 vuotta NTC-pykälillä). En ole missään vaiheessa pitänyt Sedineita mitenkään ahneina pelaajina, vaan enemmänkin pelaajina jotka haluavat varmuutta/jatkuvuutta sopimuksiinsa.

Totta, loppukausi varmasti vaikuttaa siihen, jatkuuko Vancouverin ja Kaksosten liitto jatkossa useamman vuoden ajan. Tällä kaudella heidän pitäisi näyttää, että heistä on myös kevään pelaajiksi. Tilanne heidän osaltaan ainakin pitäisi olla kunnossa, kun Burrows auttaa Kaksosia samassa ketjussa ja Sundinin kenttä riisuu aika usein vastustajan päällystakkia Sedineiden ketjulta.

Olen kritisoinut Daniel Sedinia kevään otteista ja sen vuoksi en ole ollut niin innoissani Kaksosille annettavan pitkän jatkosopimuksen vaihtoehdosta. Pitää kuitenkin vetää sen verran sanoja takaisin, että ei Daniel aina ole ollut pelkkä kevään hyytyjä. Viime kausi oli häneltä kevään osalta surkea, ja se jätti pahan maun. Tälläkään kaudella maaleja ei ole tullut näissä kevään peleissä riittävästi, mutta kyllä hän pisteitä on silti kerännyt.

Jos katsotaan viimeisten kolmen kauden tilastoja Daniel Sedinin osalta ja runkosarjan 20 viimeisen ottelun osalta, niin viimeksi Vancouverin mennessä playoffeihin Daniel oli tehokas myös keväällä:

2008-09: viimeiset 20 peliä, 3+14=17
2007-08: 3+9=12
2006-07: 10+14=24

Tämä kausi on tietysti vielä kesken, joten hän ehtii korjailemaan tuota maalisarakettaan merkittävästikin. Mikäli hän tuohon pystyy, niin lupaan itselleni olla narisematta tuosta viime kaudesta. Joukkueen pitää samalla kuitenkin muistaa se, että Kaksoset pelaavat hyvin usein vain silloin jos joukkuekin pelaa. Heistä ei ole joukkueen nostajiksi yksistään, vaan he tarvitsevat ehkä normaalia ykkösketjua enemmän tukea ympärille.

***

Viime yönä oli Vancouverilla loistava tilaisuus nousta Calgaryn kantaan, kun Canucks kohtasi viimeisistä 25 pelistään vain viisi peliä voittaneen, ja jo playoff-toiveensa haudanneen Phoenixin. En tiedä, odottiko joukkue pelistä vastustajan mukaan helppoa, oliko Phoenix vain niin erinomainen, Luongo maalilla surkea/Bryzgalov mahtava toisessa päässä, vai missä oli vika, mutta tuo 1-5 tappio tuli ansaitusti.

Vancouverin peli oli jäänyt kotihalliin ensimmäistä erää lukuun ottamatta melkein koko joukkueen osalta. Pelissä ei näyttänyt olevan mukana Canucksin puolelta riittävää tunnetta, maalin eteen ei menty tappamaan vastustajan peliä, vaan kierreltiin kulmissa, lauottiin helpoista paikoista vastustajaan / ohi (22 Canucksin kutia blokattiin ja 12 joukkue veti ohi), otettiin tyhmiä jäähyjä ja pelattiin omat ylivoimat huonosti. Pitää antaa toisaalta kunniaa myös Phoenixille, joka oli nälkäinen ja joka luisteli paljon terävämmin kuin Canucks.

Luongo oli Vancouverin maalilla kaukana St. Louis -pelin tasosta ja ehkä tällä kerralla ansaitustikin HF:lla monet antavat tästä pelistä hänelle suurimmat risut. Ensimmäinen maali meni tosin Öhlundin luistimesta ja neljännessä maalissa Henrik Sedin ja O'Brien koomailivat oikein kunnolla oman maalin (V kertoi tuosta maalista pelin jälkeen, että ei ole koskaan nähnyt vastaavaa urallaan pelaajana tai valmentajana), mutta hän ei vakuuttanut muutenkaan koko pelissä. Maalilla olikin ehkä isoin ero joukkueiden välillä, sillä Bryzgalov oli paljon varmempi ja otti pari isoa torjuntaa numeroiden ollessa vielä tasaiset.

Hyökkäyksessä Sedinit jäivät kummatkin -2 ja Daniel ei laukonut koko pelissä kertaakaan (kauden neljäs kerta kuin kävi noin). Kaksosten ketjun MVP Burrows ei saanut miinusmerkintöjä kaksosista huolimatta ja hän jatkoi maalitehtailuaan: jo yhdeksäs maali viimeisiin 10 peliin. Tällä kerralla tuo maali ei vain auttanut mitään, kun maali tuli vasta pelin lopussa.

Kakkosessa Kesler oli ehkä joukkueen paras, vaikka saikin -2 ja laukoi vain kerran. Erinomaista kiekotonta työtä jälleen kerran. Sundin ja Demitra pelasivat kohtalaisen pelin, mutta tuo ei tässä pelissä riittänyt. Kolmosessa Wellwoodin itseluottamus on palannut: hyvää kiekonhallintaa ja aloitukset 7-0 omille. Kylen laiturit Raymond ja Bernier pelasivat mielestäni ihan hyvin, mutta tehottomasti.

Nelosessa Johnson oli mukana hyvässä ja pahassa: toisaalta syöttö joukkueen ainoaan maaliin ja aloitukset 58%:sti omille, toisaalta yksi jäähy ja alivoimalla Jovanovskin maalia edeltänyt syöttö olisi pitänyt katkaista. Pyatt urakoi puolestaan alivoimalla ihan kohtalaisesti, mutta muuten hänestä ei ole tällä hetkellä juurikaan hyötyä. Toivottavasti mahdolliset playoffit taas piristävät. Hordichuk kävi kääntymässä kentällä sen viisi minuuttia ja antamassa pari taklausta.

Puolustuksessa Bieksa teki pari pahaa virhettä, mutta laukoi paljon ja taklasikin seitsemän kertaa. Edlerilta nähtiin kohtalainen peli, Öhlund taitaa puolestaan kärsiä taas jostain vammasta. Mitchell ja Salo olivat alakerran parhaat - ja he ovat pelanneet jo pitkään erittäin hyvin. SOB:n ratkaisu Tikhonovin maaliin veti hiljaiseksi, samoin kuin veti tuo -3 miehelle, joka pelasi 10 minuuttia tasakentin.

Kokonaisuutena ottelu ei jättänyt mitenkään hyvää kuvaa joukkueesta, joka oli juuri tehnyt organisaation ennätyksen sekä kotivoittojen voittoputkessa, että organisaation parhaassa 20 pelin rupeamassa (16-3-1). Mutta selvähän se on, että aina ei voi voittaa ja noita huonompia iltoja, jolloin vastustajalle tulee kaksikin pomppumaalia (Öhlundin luistin ja Henrik/SOB -kuvio) omista pelaajista tulee aina silloin tällöin.

En ole painamassa tuosta yhdestä tappiosta vielä minkäänlaista paniikkinappulaa alas, mutta selvähän se on, että Canucksin pitää parantaa viime aikojen vieraspelaamistaan nyt tässä kuuden pelin vieraskiertueella, jos Calgarya meinataan ottaa kiinni. Vancouver on hävinnyt nyt neljä peräkkäistä vieraspeliään, kun sitä ennen pelattiin vieraissa viimeiset 10 peliä saldolla 7-1-2 (noista peleistä kolme peliä vielä ilman Luongoa).

Seuraava Vancouverin peli pelataan keskiviikkoaamuna Dallasissa.

 

[nuck]

Perjantaina joukkue aloittaa playoffit Itäisen konferenssin seiskaa, Peterborough Petesia vastaan.. Mielenkiintoista seurata miten Bramptonille käy playoffeissa.

Ensimmäiset playoff-pelit on pelattu OHL:ssa, ja Hodgson sekä Brampton on aloittanut pelinsä raporttien mukaan ihan kohtalaisesti.

Ensimmäisessä ottelussa Brampton voitti Peterboroughin kotonaan 5-2. Battalionsin venäläisvahvistus Evgeny Grachev teki 2+2 pistettä ja oli illan ykköstähti. Cody syötti ykkössyöttäjänä kummatkin Grachevin maaleista ja antoi lisäksi syötöt kahteen muuhun maaliin, joten 0+4 tehot ja kakkostähti CoHolle ensimmäisestä pelistä. Grachevin lisäksi Bramptonilta onnistuivat tuossa pelissä maalinteossa kaksi maalia tehnyt Matt Duchene ja yhden maalin tehnyt Anthony Peluso.

Toinen ottelu saatiin juuri päätökseen. Brampton voitti laukaukset peräti 64-13 (ensimmäisen erän laukaukset 24-2), mutta pelissä jouduttiin aina jatkoajalla saakka. Siellä Brampton ratkaisi pelin lukemiin 5-4 Peluson maalilla, johon antoi syötön Hodgson.

Toisessa pelissä Hodgsonille tehot 3+1 ja valinta ykköstähdeksi. Hodgsonin ja Peluson lisäksi Bramptonin maalintekijänä toimi Grachev (1+2). Duchene nappasi pelissä kaksi syöttöä. Peterboroughin sankari oli kaksimetrinen Montrealin viime kesän varaus Jason Missiaen, joka torjui 59 kiekkoa.

Kahdessa ensimmäisessä playoff-ottelussa Hodgsonin tehot ovat 3+5=8 ja kummassakin pelissä on tullut valinta kentän kahden parhaan joukkoon. Aika isossa roolissa hän joukkueessaan jatkaa, kun Bramptonin toistaiseksi yhteensä 10 playoff-maalista kahdeksaan on merkitty joko tekijäksi tai syöttäjäksi Hodgsonin nimi. Noilla tehoilla hän on OHL:n playoffien pistepörssissä toisena, yhden pisteen vähemmän keränneenä kuin Windsorin superlupaus Taylor Hall. Toisaalta Hall on pelannut jo kolme playoff-peliä, kun Codylla niitä on vasta kaksi.

Bramptonille tuon toisen ottelun voitto oli erittäin tärkeää, sillä näin joukkue piti kotiedun. Samalla tuo neljä päästettyä maalia vain 13 laukauksesta kertoisi siitä, että oman pään pelissä pitää pystyä jatkossa parempaan. Jokaisessa ottelussa kun Brampton ei varmasti tule laukauksia viemään 64-13. Seuraavat pelit pelataan tiistaina ja torstaina Peterboroughissa. Toivottavasti Brampton onnistuisi nappaamaan noista ainakin yhden voiton.

 

[Henkka]

Hauska kyllä nähdä mikä tästä "ylihypetetystä" Cody Hodgsonista tulee. Äijä on aivan huikea supersankari kaikilla tasoilla mitä on pelannut.

Keskustelupalstat voivat olla hänestä mitä mieltä tahansa, mutta itselläni on vahva usko, että Canuks saa tästä kaverista oman Steve Yzermanin.

 

[nuck]

Hauska kyllä nähdä mikä tästä "ylihypetetystä" Cody Hodgsonista tulee. Äijä on aivan huikea supersankari kaikilla tasoilla mitä on pelannut.

Keskustelupalstat voivat olla hänestä mitä mieltä tahansa, mutta itselläni on vahva usko, että Canuks saa tästä kaverista oman Steve Yzermanin.

Ihan mielenkiintoinen lupaus on tosiaan kyseessä. Kyllähän HF:n tyypillisissä "joukossa tyhmyys tiivistyy -jutuissa" se perä voi olla, että välillä noille nuorille huippulupauksille tulee annettua liiankin suuri hehkutus, kun lupaus onnistuu.

Mutta toisaalta kuten sanoit, Hodgson on ollut supersankarin viitta päällään viime keväästä lähtien joka paikassa, missä on pelannut, joten kyllä tuo hehkutus tulee myös ihan aiheesta. Kyse kun on vielä pelaajasta, jonka pelissä pisteet eivät kerro läheskään kaikkea.

Ai niin, ensimmäisessä pelissä hän ei muuten tehnyt maalia... Bust!

 

[nuck]

Mutta toisaalta kuten sanoit, Hodgson on ollut supersankarin viitta päällään viime keväästä lähtien joka paikassa, missä on pelannut, joten kyllä tuo hehkutus tulee myös ihan aiheesta. Kyse kun on vielä pelaajasta, jonka pelissä pisteet eivät kerro läheskään kaikkea.

Bustin "muusta pelistä" saatiin tänään äänestystulos, kun hänet äänestettiin OHL:n valmentajien vuosittaisessa äänestyksessä tämän kauden OHL:n Itäisen konferenssin älykkäimmäksi pelaajaksi (toisen kerran peräkkäin), kovimmaksi työntekijäksi, parhaimmaksi aloittajaksi ja parhaimmaksi alivoimapelaajaksi. Lisäksi "Bust" oli "kovin kuti ikinä missään -kisan" toinen. Noiden neljän sarjan voitto ja yhden sarjan hopea ei kyllä hyvää lupaa jatkoon, kun pisteitäkään ei tule.

 

[nuck]

Tärkeä vierasvoitto viime yönä Dallasista ottelussa, jossa nähtiin paljon fyysistä peliä ja paljon tunnetta. Voitolla Vancouver piti Calgaryn etumatkan kolmessa pisteessä ja nousi jälleen tasoihin Chicagon kanssa. Chicagolla on tosin yksi peli vähemmän pelattuna. Canucksilla on nyt 87 pistettä, eli paikka playoffeissa alkaa olla melkein taskussa, kun runkosarjaa on jäljellä vielä 10 peliä.

Vancouver oli Dallasia vastaan täysin eri asenteella liikkeellä kuin edellisessä pelissä Phoenixia vastaan. Dallas pelasi sekin fyysisesti (tilastoihin merkittiin peräti 40 taklausta) ja kovalla yrityksellä, mutta Canucks ei antanut millään alueella periksi pakkovoittoa kotonaan janoavalle joukkueelle.

"Old time hockey". Canuck defenceman Kevin Bieksa said. "Guys were getting sticks in the face, skates in the head, blood everywhere. Everyone finished their checks, finished their hits. That was a playoff game. That was the kind of game we needed."

Tärkeä tekijä voittoon oli myös joukkueiden erikoistilanteissa. Canucks onnistui tekemään seitsemällä ylivoimakerralla kolme maalia. Dallas puolestaan ei pystynyt hyödyntämään neljää ylivoimaansa. Vancouverin kolme ensimmäistä maalia olivat kaikki ylivoimaosumia (Kesler, Daniel Sedin, Henrik Sedin).

Pari viivaa:

- Ossi Väänänen pelasi ensimmäisen ottelunsa Vancouverissa ja Shane O'Brien puolestaan huilasi. Peliaikaa Väänäselle tuli 8:26, hän antoi yhden syötön, taklasi kaksi kertaa ja sai -1 tehotilastomerkinnän.

- Kesler ja Henrik Sedin tekivät kaksi maalia mieheen. Henrik Sedin on tehnyt viimeisissä kuudessa pelissä viisi maalia. Yhteensä hänellä on kasassa 17 osumaa, joten mielenkiinnolla pitää seurata, meneekö uralla ensimmäistä kertaa 20 maalin rajapyykki rikki.

- Kesler valittiin kentän parhaaksi. Hänet valittiin kentän parhaaksi myös viikko sitten, kun Canucks voitti Dallasin maalein 4-2. Yhteensä Kesler on ollut kentän ykköstähti viimeisissä kuudessa Vancouverin voitossa kolme kertaa, kerran noiden pelien aikana kakkostähti ja kerran kolmostähti. Noiden kuuden pelin aikana hän ei saanut tähtivalintaa Coloradoa vastaan, vaikka tuossa pelissä hän syötti Canucksin neljästä maalista kolme.

- Pitkään Vancouverissa ennen tätä kautta pelannut sentteri Brendan Morrison teki pelin avausmaalin. Piste oli Morrisonille uran 500. piste.

 

[Chip Whitley]

Ossi Väänänen pelasi ensimmäisen ottelunsa Vancouverissa ja Shane O'Brien puolestaan huilasi. Peliaikaa Väänäselle tuli 8:26, hän antoi yhden syötön, taklasi kaksi kertaa ja sai -1 tehotilastomerkinnän.

Harmittaa vietävästi tuo O'Brienin joutuminen V'n koirankoppiin. Penkitystä osasi odottaa heti hieman heikomman pelin jälkeen, vaikka viime aikoina SOB on mielestäni pelannut erittäin hyvin (niin kuin oikeastaan koko kauden alkua lukuun ottamatta). Tuon on pakko olla jotain henkilökohtaista skismaa.

Ei minulla mitään Väänästä vastaan ole ja onkin hyvä että mies pääsee kokoonpanoon näyttämään osaamistaan, mutta en pidä ollenkaan tuosta tyylistä jolla mahdollisuus hänelle siunaantui. On selvää että Vigneault odotti vesi kielellä ensimmäistä mahdollisuutta ottaa SOB pois kokoonpanosta (ilman että saa kritiikkiä mediassa tästä), ja Arizonan pannukakun jälkeen, siis ottelu jossa O'Brien ei todellakaan ollut ainoa tasonsa alapuolella pelannut pelaaja, se oli mahdollista.

---

St. Louisissa tuli yöllä 3-2 takkiin ottelussa joka oli paljon lähempänä Phoenixissa nähtyä alisuorittamista kuin Dallasissa nähtyä hyvää peliä. Onhan Blues toki parempi joukkuekin kuin Coyotes, ja pelannut viime aikoina erittäin hyvin, mutta kuitenkin. Luongo joutui venymään monessa kohtaan oikein kunnolla kiekon pysäyttämiseksi, eikä sekään riittänyt tällä kertaa kahteen pisteeseen. Samaan aikaan toisaalla Calgary hävisi oman ottelunsa Columbukselle, joten ikävään paikkaan tämä tappio tuli. Canucksilla on nyt yksi mahdollisuus vähemmän ottaa Flames kiinni.

Pari viivaa pelistä:

- St. Lousin ensimmäinen maali oli aika koominen näin Canucks-näkökulmasta. Oshie ottaa kiekon keskialueella ja ohittaa Wellwoodin kuin pujottelukepin (tilanteessa Wellyn pää taisi mennä pyörälle kun hän kaatui ja törmäsi laitaan seurauksena), Bieksa seuraa takana eikä edes yritä tehdä mitään (ihan järkyttävää fleguilua, sinänsä ironista kun SOB on se joka istuu katsomossa), ja lopussa Öhlundia ja Luongoa jallitetaan oikein isän kädestä. Bluesin ensimmäinen maali oli siis Canucksilta todellinen "team effort".

- Bluesin toinen maali oli alivoimamaali, ja voi herran jumala millaisen heureka-hetken jälkeen. Voin kuvitella sen ideariihen jonka seurauksena viivamiehiksi laitettiin Demitra ja Sundin, ei hyvää päivää, kaksikko joista kumpikaan ei saisi kiinni edes etanaa luistimilla, saatikka sitten osata luistella takaperin.

- Kolmannessa maalissa Perron voitti kaksinkamppailussa Bieksan maalin edessä. En ole varma menikö tuo sitten Perronin luistimesta sisään vai ei, mutta joka tapauksessa Bieksan mies se oli.

- Burrows teki taas maalin, jo kauden 25. Taitaa viedä Canucksin maalipörssin.

 

[nuck]

Olipa St. Louis erittäin nälkäinen ja vahva viime yön ottelussa. Canucksin lataus jäi tosiaan Dallas-pelistä ja vain Luongon ansiosta numerot olivat kahden erän jälkeen edes tasan. Maalipaikat taisivat olla kolmannessa erässä jotain 19-9, joten eipä tuossa jää paljon sanottavaa. Selvästi parempi voitti, ja voittanut joukkue oli selvästi enemmän pisteitä kaivannut ja kotonaan pelannut joukkue.

Vaikka tämä ei olekaan Bluesin ketju, niin pitää ihailla tuota T.J. Oshieta. Aivan huikea peli häneltä, josta on tehty jo videokin youtubeen.. Hän olisi tulokkaana 60 pisteen vauhdissa, jos olisi pelannut tuota tahtia kaikki pelit. Sen mitä minä olen häneltä nähnyt, niin lahjoja on korkeammallekin.

Toinen pelaaja, jota on tullut seurattua tarkasti (etenkin sen jälkeen, kun Gillis heitti offer sheetin viime kesänä hänestä) Bluesin puolelta, on David Backes. Vancouveria vastaan Backes teki kauden 25. maalinsa ja viimeisissä 11 pelissä hänellä on pisteet 7+6=13. Lisäksi hän on yksi liigan ahkerimmista taklaajista. Vaikka en noista offer sheeteista yleensä pidäkään, niin pakko myöntää, että harmittaa, kun Blues vastasi (odotetusti) tuohon Gillisin heittoon.

Muutenkin Blues on tekemässä itsestään varteen otettavan joukkueen kauden loppuun. Joukkue on pelannut viimeisistä 15 pelistä sarjaa 10-4-1, joten kevään lento jatkuu. Joukkue voisi olla vielä paremmissa asetelmissa, jos avainpelaajat olivat pelanneet ehjän kauden. Loppukaudella St. Louis pelaa kolme peliä Columbusta ja kerran Chicagoa vastaan, joten toivottavasti otteet jatkuvat hyvinä myös jatkossa.

- Burrows teki taas maalin, jo kauden 25. Taitaa viedä Canucksin maalipörssin.

Tuo menee mielenkiintoiseksi...

Tämän hetken tilanne:

1. Daniel Sedin: 27 maalia

2. Burrows: 25 maalia

3. Kesler: 23 maalia

Viimeiset 20 peliä:

1. Burrows: 12 maalia

2. Kesler: 8 maalia
(Henrik Sedin: 8 maalia)

3. D. Sedin: 4 maalia (Bieksa ja Edler 4 maalia)

Eli kyllä nyt näyttää viime aikaisten pelien perusteella siltä, että Burrows voisi jopa voittaa tuon maalipörssin. Kesler saattaa olla vaikka kisan kakkonen. Käsi ylös, joka osasi odottaa tuota kauden alussa.

Burrowsista muuten sen verran, että hän on tehnyt Kaksosten kanssa ykkösketjussa pelatessaan 12+7=19 pistettä 18 pelissä. Hän on tehnyt siis maaleja 0.66 maalin ottelukeskiarvolla ykkösketjussa. Jos hän olisi pelannut tuossa paikassa koko kauden tuolla tahdilla kuin nuo 18 peliä, maalimäärä olisi noin 54 maalissa.

Eihän Burrowsia voida pitää yleisesti minään 54 maalin hyökkääjänä, mutta nyt tuntuu siltä, että Kaksosten ketjuun on viimein löytynyt sopiva hyökkääjä. Siksi olisi ihan mielenkiintoista nähdä, mitä Burrows tekisi tuossa paikassa koko kauden aikana. Tuo 18 pelin rupeama on jo aika pitkä mittaamaan tasoa, eikä se ole ainakaan vielä pudonnut mihinkään.

***

Läntisen konferenssin pudotuspelitaistelusta on tulossa mielenkiintoinen, ja viime yö piti jännitystä yllä. Detroit ja San Jose ovat jo karussa. Playoff-viivalla riittää tunkua ja sitten on tuo konferenssin ylemmän kastin porukka, johon kuuluvat 85-90 pisteen joukkueet Calgary, Chicago, Vancouver ja Columbus. Käydään noiden joukkueiden loppukauden ohjelmia lyhyesti läpi:

Calgary: 74 peliä, 90 pistettä

Calgary on Canucksiin nähden kolmen pisteen päässä, mutta onneksi Vancouverilla on yksi rästipeli Flamesiin nähden. Näin ollen Canucksilla on avaimet omissa käsissään päästä pisteen päähän Calgarysta. Voi olla, että joukkueiden keskinäisellä loppukauden pelillä on vielä isoa merkitystä Läntisen konferenssin kolmosta valittaessa.

Loppukaudella Flames pelaa neljä kotona ja neljä vieraissa. Joukkue kohtaa Minnesotan ja Edmontonin kahdesti sekä Vancouverin kerran (vieraissa). Joukkueen viimeisten 10 pelin saldo on ryhmän heikoin.

Viimeiset 10: 3-7-0


Chicago: 72Ott, 89pts

Chicago on Vancouverista puolestaan kahden pisteen päässä, mutta Blackhawks on siinä mielessä hyvissä asemissa, että joukkueella on Vancouveriin nähden yksi peli vähemmän pelattuna. Lisäksi Chicago pelaa loppukaudella kuusi peliä kotonaan ja neljä vieraissa, joten otteluohjelma on kotivoittoinen.

Blackhawks kohtaa loppukaudella vielä Vancouverin (kotona), Nashvillen kahdesti ja Columbuksen kahdesti. Viimeiset 10 peliä Chicago on ollut pienissä ongelmissa, mutta nyt joukkue on voittanut kaksi viimeistä peliä.

Viimeiset 10: 3-5-2


Vancouver: 73Ott, 87pts

Vancouverilla on jäljellä vielä viisi vieraspeliä ja neljä kotiottelua. Canucks kohtaa viivalla olevista joukkueista Minnesotan, Anaheimin ja Edmontonin (kaksi vieraissa). "Saman ryhmän" joukkueista Vancouver kohtaa Chicagon ja Calgaryn. Coloradoa vastaan pelataan peräti kolme kertaa, ja Avs on ollut usein meille painajainen heikoimmillaankin.

Erikoista, että kaksi noista kolmesta Avs-peleistä on Canucksille "selkä-selkä-pelejä", joten Luongo mahdollisesti huilaa noista molemmat ja joukkue saattaa hyvinkin esittää väsyneen näköistä peliä. Ensi yönä pelataan noista toinen (peli tulee Canalilta). Canucksin sarja viimeisistä 10 pelistä on hyvä.

Vancouverin viimeiset 10: 6-3-1


Columbus: 74Ott, 85pts

Columbus on hiihtänyt mukaan konferenssin ylemmän kastin taisteluun ja nyt eroa Vancouveriin on enää kaksi pistettä - joukkueella on tosin yksi peli enemmän pelattuna. Loppukaudella Columbus pelaa neljä peliä kotona ja neljä vieraissa.

Joukkueen vastustajilla on kovat piipussa, sillä Blue Jackets kohtaa St. Louisin kolmesti, Nashvillen kahdesti ja Minnesotan kerran. Muut kaksi peliä pelataan Chicagoa vastaan. Aika pahaa loppukauden otteluohjelmaa kompensoi ryhmän paras kuntopuntari, jonka aikana joukkue voitti mm. Chicagon kahdesti ja viime yönä Calgaryn kotonaan puhtaasti 5-0.

Viimeiset 10: 7-2-1

Jännäksi menee.

 

[nuck]

Tärkeä voitto Avalanchesta vieraissa. Pelkäsin vähän etukäteen tuota peliä, sillä vaikka Colorado on ollut huono tällä kaudella, Vancouverilla on aina hankalaa vuorilla: ennen peliä viimeisistä 13 Denverissa pelatusta ottelusta Canucks oli ottanut vain kolme voittoa ja noistakin yhden rankuilla. Lisäksi Canucks pelasi "selkä-selkä -pelin" ja vielä kakkosvahti LaBarberalla.

Vancouverin onneksi Colorado on juuri nyt pahimmassa alavireessä pitkään pitkään aikaan, ja osaltaan tärkeiden pelaajien loukkaantumisten vuoksi. Aika moni muukin seura olisi nimittäin ongelmissa, kun loukkaantumislista näyttäisi tältä:

- Ruslan Salei (polvi),

- Darcy Tucker (selkä),

- Adam Foote (pää),

- Daniel Tjärnqvist (pää),

- Lawrence Nycholat (ylävartalovamma),

- Marek Svatos (pää),

- Paul Stastny (jalka),

- Wojtek Wolski (?),

- Joe Sakic (sormi?),

- Chris Stewart (pää)...

Ei saisi nauraa kaverin loukkaantumisille (kun tietää omasta kokemuksesta, miten tuskaista tuollainen on fanille), mutta tuon listan pituus pistää väkisinkin hymyilyttämään. Stastny, Sakic, Wolski, Foote, Salei, Svatos ja Tucker sivussa samaan aikaan... ja heidän tilallaan mm. Matt Hendricks, T.J. Galiardi, Derek Peltier, Wes O'Neill ja Mike Vernace. Ehkä ihan pieni pudotus siihen 'normaaliin' ryhmitykseen nähden...

Vaikka jotenkin sitä pelkäsi ottelua, niin kyllähän tuo lista kertoo olennaisen kaverin tämän hetkisestä tilanteesta. Siksi pelistä oli odotettavissakin pakkopisteet. Tuosta huolimatta ensimmäisten 30 minuutin perusteella noita ei oltaisi tänään kuitenkaan ansaittu.

Vancouver oli nimittäin alussa sekaisin ja Colorado puolestaan pelasi ehkä paremmin, mitä olisin tuon loukkaantumislistan perusteella odottanut. Ensimmäisen erän jälkeinen Coloradon 1-0 johto oli ansaittu. Varmasti hieno muisto hyökkääjä T.J Galiardille, joka teki erässä NHL-uransa avausmaalin.

Pelin puolivälissä Canucks kuitenkin sai peliinsä tunnetta, ja meni väkisin ohi. Pavol Demitra missasi ensin rankkarin, mutta Henrik Sedin (18.) teki tasoituksen kohta perään. Kolmannen erän alussa Daniel Sedin (28.) ja Demitra (18.) tekivät pikamaalit Sundinin syötöistä ja peli näytti ratkenneen tuohon. Lopussa Edler kaunisteli vielä numeroita kauden 10. maalillaan.

Pitää olla iloinen Jason LaBarberan puolesta, joka otti voiton saatuaan pitkästä aikaa mahdollisuuden aloittavana maalivahtina. LaBarbera pelasi hyvän ottelun, mutta kävi hänellä tuuriakin - Colorado laukoi pelissä kolme kertaa tolppiin. Onneksi joukkueen pelin umpisolmu on sen verran sitkeässä, että vedot eivät menneet maalirautojen väliin.

Voitosta huolimatta Vancouverin esitys ei ollut hyvä. En tiedä, ajatteliko joukkue liikaa helppoa peliä, oliko toisena peräkkäisenä iltana pelattava ottelu painamassa jaloissa vai liikkuiko Colorado muuten niin paljon terävämmin, mutta Canucks olisi hävinnyt tuolla ensimmäisen erän esityksellä monelle joukkueelle jo alussa. Onneksi nyt saatiin kuitenkin kaksi pistettä (yhteensä meillä on nyt 89 pistettä, mikä voi jo riittää playoffeihin), ja eroa Läntisen konferenssin kolmoseksi on enää yksi piste.

Canucks pelaa seuraavan ottelunsa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Chicagoa vastaan. Chicago on saanut pelinsä taas kulkemaan hyvin, joten Vancouverin pitää parantaa selvästi kahdesta viime pelistä pystyäkseen haastamaan vieraissa nuoren ja nälkäisen ryhmän. Juuri tällä hetkellä Vancouverin pelissä on ollut suvantovaihe, joita tulee kaikille. Toivottavasti tuo ei vain jatku pitkään, sillä kotietu olisi hieno saada playoffeihin.

 

[heikkik]

Voitosta huolimatta Vancouverin esitys ei ollut hyvä. En tiedä, ajatteliko joukkue liikaa helppoa peliä, oliko toisena peräkkäisenä iltana pelattava ottelu painamassa jaloissa vai liikkuiko Colorado muuten niin paljon terävämmin, mutta Canucks olisi hävinnyt tuolla ensimmäisen erän esityksellä monelle joukkueelle jo alussa.

Canucks pelasi juuri sen verran kun keskinkertaisen AHL-joukkueen ja keskinkertaisen NHL-joukkueen yhdistelmää vastaan täytyy pelata. Hyvän joukkueen merkki kun kehnohkolla rutiinisuorituksella pystyy voittamaan vieraissa ja huonon joukkueen merkki kun ei pysty kotonaan pelaamaan kunnolla kuin yhden erän. Kaksi jälkimmäistä erää oli Vancouverin hallintaa, vaikka peli oli toisen erän jälkeen vielä 1-1.

Canucks tulee olemaan kusessa pudotuspeleissä, jos Shane O'Brien on pelaavassa kokoonpanossa ja on jäällä yli viisi minuuttia ottelussa. Liian hitaat jalat ja liian hidas pää NHL-kiekkoon. Ei Ossi Väänänen voi olla niin huonossa kunnossa, etteikö pystyisi tuon parempaan esitykseen.

 

[nuck]

Canucks pelasi juuri sen verran kun keskinkertaisen AHL-joukkueen ja keskinkertaisen NHL-joukkueen yhdistelmää vastaan täytyy pelata. Hyvän joukkueen merkki kun kehnohkolla rutiinisuorituksella pystyy voittamaan vieraissa ja huonon joukkueen merkki kun ei pysty kotonaan pelaamaan kunnolla kuin yhden erän. Kaksi jälkimmäistä erää oli Vancouverin hallintaa, vaikka peli oli toisen erän jälkeen vielä 1-1.

Näinhän se toisaalta kyllä myös oli. Vaikka parempaa alkua olisin odottanut St. Louisille kärsityn tappion jälkeen, niin onhan se tietysti hyvä asia, että heikommallakin pelillä saadaan pisteitä mukaan vieraista.

Canucks tulee olemaan kusessa pudotuspeleissä, jos Shane O'Brien on pelaavassa kokoonpanossa ja on jäällä yli viisi minuuttia ottelussa. Liian hitaat jalat ja liian hidas pää NHL-kiekkoon. Ei Ossi Väänänen voi olla niin huonossa kunnossa, etteikö pystyisi tuon parempaan esitykseen.

O'Brien on ollut viime peleissä ongelmissa, ja Coloradoa vastaan hän oli kieltämättä heikko. Mutta noin muuten olen ollut melko tyytyväinen SOB:n peliin (en ihan niin tyytyväinen kuin jotkut esimerkiksi HFB:lla, mutta tyytyväinen kuitenkin), ja mielestäni hän on ollut paikkansa täyttävä kutospuolustaja. Hän on tuonut alakertaan kaivattua fyysistä osaamista ja tuolla on ollut kauden aikana monissa paikoissa oman maalin edustaa rauhoittava vaikutus.

Mies pelasi aika pitkän vahvan jakson näiden viime pelien alla. Jakso kesti reilu parikymmentä peliä, eikä hän tehnyt tuon jakson aikana näkyviä virheitä. Pari tyypillistä kakkosta tuon jakson aikana tuli, mutta muuten peli oli hyvää. Tilastoista voisi poimia tuolta jaksolta sen, että hän ei ollut noiden pelien aikana kertaakaan pakkasella tehotilastossa (22 peliä ja noista +11).

Viime pelit ovat menneet kuitenkin vähän heikommin. En ole Chip Whitleyn kanssa enää ihan samaa mieltä tuosta V:n "ajojahdista" SOB:ia kohtaan, vaan mielestäni hän myös ansaitsi paikkansa katsomossa. Minä kuitenkin pidän O'Brienista, joten toivottavasti hän parantaa taas otteitaan. Onhan hänellä hitaat jalat ja hidas pää, mutta toisaalta hän on parhaimmillaan iso, ilkeä, voimakas, hyvin sijoittuva ja joukkuekavereitaan suojeleva puolustaja, jolle kyllä löytyy käyttöä. Tuo paras puoli pitää vaan taas saada esiin.

***

E: Pistepörssin ja maalipörssin kärjessä ei tänäkään vuonna näy Canucks-pelaajia (Sedinit ovat korkeimmalla pistepörssissä parinkymmenen parhaan joukossa kummatkin, ja maaleissa Daniel Sedin on vasta 31.). Maalivahtien pörsseissä Luongo on kympin sakissa useimmissa tilastoissa ja syöttöpörssissä Henrik Sedin on kahdeksas.

Ehkä mielenkiintoisin tilasto Canucks-pelaajien kannalta on tällä hetkellä puolustajien tehopörssi. Kaikkien NHL-puolustajien tehotilaston kärjessä ovat Bostonin Dennis Wideman ja Chicagon Duncan Keith. Kummallakin on +32 merkinnät. Tilaston kolmosena tulee Willie Mitchell lukemalla +31 ja nelosena Detroitin Nicklas Lidström lukemalla +28. Tuossa tilastossa voidaan siis vielä jännittää Willien puolesta.

Canucks-pakkien tämän hetkinen tehotilasto kertoo Mitchellin ylivoimasta:

Mitchell +31

Öhlund +11
Edler +9
Salo +8
Väänänen +8
O'Brien +3
Davison -4
Bieksa -4

 

[nuck]

Kahden vaisumman ottelun jälkeen Vancouver oli viime yönä jälleen hyvä vieraissa Chicagoa vastaan. Puolustuspeli toimi kiitettävästi, ykkösketju oli liekeissä ja Luongo pelasi yhden huiliottelun jälkeen nollan (kauden 7. nollapeli). Voitto ja hyvä esitys kokonaisuudessaan oli erityisen tärkeä tuosta ottelusta, sillä Chicago saattaa olla vaikka playoffien avauskierroksen vastustaja.

Ottelun ensimmäisessä erässä paikkoja oli kummallakin, kun molemmat saivat pari ykkössektorin paikkaa. Chicago sai pelata yhden 5-3 ylivoiman, mutta Vancouverin viime aikoina hyvin toiminut alivoima (viimeisistä 54 alivoimasta neljä maalia omiin) kesti. Erän ainoan maalin teki Daniel Sedin sutimalla kiekon maalin edestä sisään.

Toisen erän alkupuolta vei Vancouver ja ykkösketju iski erän puolivälissä numerot 2-0. Maalintekijänä Burrows, joka ohjasi Henrik Sedinin kovan syötön Khabibulinin edestä sisään. Erän lopussa Chicago sai kovan ja pitkään jatkuneen paineen Vancouverin päähän, mutta puolustus pelasi hyvin, eikä päästänyt kotijoukkuetta ykkössektorin paikkoihin.

Kolmannen erän alussa iski taas Canucksin ykkönen. Daniel Sedin teki hienon syöttökuvion päätteeksi kauden 30. maalinsa Henrik Sedinin ja Burrowsin esityöstä. Vancouverin kolmas maali selvästi turhautti Chicagoa ja tuon maalin jälkeen Luongon päälle ajeltiin Chicagon Dustin Byfuglienin toimittaessa hanskaa Luongon päähän.

Tilanne sai luonnollisesti tunteet pintaan ja Shane O'Brien otti Ben Eagerin puhutteluun (tämän pakittaessa SOB:in tieltä pois). Koko hässäkästä oltaisi luultavasti selvitty vain Byfuglienin kakkosella, ellei Adam Burish olisi vielä tuuppaissut "kostoksi Luongon ajelemisesta" toista Sedinia pari kertaa naamaan.

O'Brien näki Burishin teon, ja lähti puolustamaan Sedinia. Samalla Eager sai pienemmän pelaajan tappelukaverikseen ja poimi ruuhkasta Bieksan käymällä kiinni takaapäin. Eager voitti tappelun yhdellä hyvin osuneella lyönnillä ja vapaapainiotteilla, kun Bieksa jumittui paitansa kanssa. O'Brien ei puolestaan päässyt oikein kunnolla kenenkään kovemman pelaajan päälle, kun Seabrook roikkui selässä vei SOB:in painiin. Burrows väänsi samassa tilanteessa Duncan Keithin kanssa, ja veti tätä raukkamaisesti/neitimäisesti/halveksuttavasti hiuksista.

Vancouver pääsi tilanteen jälkeen 5-3 ylivoimalle, ja ratkaisi pelin lopullisesti. Sundin pelasi Keslerille vapaan paikan Chicagon maalin eteen ja Kesler teki kauden 24. maalinsa. Fyysinen kolmas erä sai vielä fyysisen pelin puolelta huipentumansa tuon jälkeen, kun Vancouverin voimahyökkääjä Kyle Wellwood sai kauden toisen kakkosensa koukattuaan Chicagon kapteenia Jonathan Toewsia.

Vancouverin 4-0 johtoon katkesi Chicagon selkäranka lopullisesti, ja loppupeli oli enemmänkin odottelua Luongon nollan puolesta. Chicago sai lopussa yrittää lohdutusmaalia rankulla, mutta Patrick Sharpin kädet jäätyivät tilanteessa. Burrowsin hiuksista repimistä lukuun ottamatta peli oli Vancouverilta vahva ja tuomisiksi Chicagosta tuli ansaittu voitto.

Voitolla Canucks nousi 91 pisteeseen, minkä pitää riittää playoff-paikkaan. Täydet mahdollisuudet ovat myös Läntisen konferenssin kolmoseksi, sillä Calgaryyn on piste eroa, Canucksilla on Läntisen konferenssin paras saldo viimeisistä 10 pelistä yhdessä St. Louisin kanssa ja Vancouverilla on loppukaudella etukäteen helpompi otteluohjelma kuin Flamesilla.

Chicago-pelissä saattoi ratketa hyvin myös Vancouverin maalipörssin voitto. Daniel Sedin teki ottelussa kaksi osumaa ja nosti kauden maalimääränsä 30 maaliin. Pelin ykköstähdeksi (tukistamisesta huolimatta...) valittu Burrows teki tosin yhden maalin, mutta en usko, että hän saa neljän maalin eroa kurottua kiinni, kun sarjaa on jäljellä enää seitsemän peliä.

Vancouverin ykkösketjun peli toimii tällä hetkellä hienosti. Viimeisissä 11 pelissä ykkönen on tehnyt tehot 19+22=41. Sedinit ovat saaneet tehoja ja Burrows on tehnyt ykkösessä viimeisissä 14 pelissä 11 maalia ja yhteensä Kaksosten kanssa pelatessaan 20 pelissä 13+9=22 pistettä. Kova saavutus Burrowsilta tuossa ykkösketjun laidalla.

Kuuden pelin mittaisesta vieraspeliputkesta on nyt takana viisi peliä. Ennen tätä vieraskiertuetta ajattelin, että pitää olla tyytyväinen, jos joukkue ottaa piste/ottelu -tahdilla pisteitä, mutta nyt kasassa on kolmen voiton jälkeen jo kuusi pistettä. Kiertueen viimeinen ottelu pelataan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Minnesotassa. Wildia vastaan Vancouver on ottanut tällä kaudella neljä voittoa ja hävinnyt yhden pelin jatkoajalla, joten mahdollisuudet neljään voittoon tältä vieraskiertueelta on olemassa.

 

[Mr. Smith]

Koko hässäkästä oltaisi luultavasti selvitty vain Byfuglienin kakkosella, ellei Adam Burish olisi vielä tuuppaissut "kostoksi Luongon ajelemisesta" toista Sedinia pari kertaa naamaan.

O'Brien näki Burishin teon, ja lähti puolustamaan Sedinia. Samalla Eager sai pienemmän pelaajan tappelukaverikseen ja poimi ruuhkasta Bieksan käymällä kiinni takaapäin.

Jos satutaan kohtaamaan pleijareissa niin toivottavasti Vancouver vastaa yhtä reilulla tavalla ja laittaa Hordichukin ottamaan Havlatin pois pelistä ja haastaa matsiin (=ei anna vaihtoehtoa kieltäytyä). Oli kyllä uskomaton veto Burishilta, tähän asti pitänyt kaveria kohtuu fiksuna, mutta näin se vaihtuu. Bieksa - Eager vaihtokauppa ei ole järkevä jatkossa, joten lienee järkevää nostaa McIver tms farmista matsaamaan näiden tusinajannujen kanssa. Bieksa voi tykittää sitten vaikka Toewsin päänuppia.

Muuten peli oli tosiaan hyvä paluu parempien esitysten sarjaan. Nuck tuossa jo hyvin tyhjensikin pankin, mutta onneksi myös D.Sedin alkaa vertymään oikeaan aikaan. On sitä jo hieman odoteltukin.

 

[nuck]

Trapia, lisää trapia ja vielä lisää trapia... siinä illan teema Wild-Canucks -pelistä. Peli oli hirveää katsottavaa ja sen synkimpänä puolena oli kolmas erä, jolloin Vancouver ei saanut yhtä ainutta vetoa kohti Bäckströmiä. Peli kuitenkin päättyi onnekkaasti Vancouverille jatkoajalla. Voitolla Canucks nousi Luoteisen divisioonan kärkeen ja pitkään jatkunut ja jo todella epätoivoiselta näyttänyt Flames-metsästys sai viimein päätöksensä.

Kuka olisi uskonut tammikuun lopussa, että Vancouver tulee vielä tämän kauden aikana nousemaan Luoteisen divisioonan ykköseksi ja ottamaan Flamesin 12 pisteen eron kiinni? En minä ainakaan. Mutta ihme tapahtui, kun Canucks pelasi tammikuun lopusta tähän päivään saldolla 20-5-1 ja Flames puolestaan 13-13-2.

Nyt kaikki avaimet Läntisen divisioonan kolmoseksi on Vancouverilla. Canucksilla on myös avaimet Luoteisen divisioonan ykköseksi toisen kerran viimeisten kolmen kauden sisään. Joukkueen tietyt johtavat pelaajat ja seuran valmennus on saanut aika ajoin paljon kritiikkiä, mutta kyllä he osaavat tulostakin tehdä:

Vigneaultin aikakaudella kolmen kevään voittotilastot puhuvat omaa kieltään:

- Kaudella 2006-07 Vancouver pelasi viimeiset 45 peliä saldolla 31-8-6.

- Tänä vuonna joukkue on pelannut tammikuun lopusta saldolla 20-5-1.

Yhteensä noiden kahden kauden aikana Canucks on pelannut siis keväällä pelinsä saldolla 51-13-7. Viime kausi oli monen tekijän summana huono, mutta kaksi hyvää kevättä saavat kokonaisuuden näyttämään hienolta. Onko tuo reilun 70 pelin ja 50 voiton pätkä kahden hyvän kauden aikana vain onnekasta sattumaa, vai näyttöä siitä, että seurassa tehdään jopa asioita oikein?

Pudotuspelithän sen vasta todella näyttävät. Viimeksi hyvän kevään jälkeen törmättiin Dallas-sarjan voiton jälkeen tulevaan mestariin Anaheimiin. Tämän vuoden joukkue on kuitenkin parempi kuin keväällä 2007. Suuri tekijä on lisäksi se, että joukkue on ollut terveempi.

Toivottavasti ryhmä myös pysyy terveenä, sillä Luongo on saamassa itseään taas huipulle ja hänen avullaan menestystä voidaan vaikka saada. Luongon aikana Vancouver on voittanut tämän kauden peleistään 31 ja hävinnyt varsinaisella peliajalla vain 11 ottelua. Luongon aikana Canucks on pelannut sarjaa, joka olisi vienyt tasaisen vauhdin taulukossa joukkueen 118 pisteeseen. Ja osa pistemenetyksistä tulee ajalta, jolloin Luongo oli vasta palautumassa pelikuntoon pitkän loukkaantumisen jäljiltä.

Minnesotaa vastaan elämästä ja kuolemasta pelaava Wild olisi kieltämättä ansainnut paremman lopputuloksen - ainakin jos ajattelee, että maalivahti tai erikoistilanteet ei ole osa joukkuetta ja menestystä. Vancouver pelasi kuudetta vieraspeliään putkeen, joukkue näytti yllättävänkin väsyneeltä ja Minnesota vei joukkueelle äärimmäisen tärkeää peliä (ensimmäistä kertaa tällä kaudella) Vancouveria vastaan.

Canucks sai pelissä onnettomat (kauden matalimmat...) kaksi laukausta ykkössektorilta. Wild voitti laukaukset 34-19, taklaukset 27-16, ykkössektorin maalipaikat 10-2 ja jäähyilikin kolme kertaa vähemmän. Canucks otti kuitenkin voiton. Kiitos Luongon ja erikoistilanteiden. Vancouver tappoi kaikki Minnesotan viisi ylivoimaa ja jatkoi näin hyvää alivoimapeliään. Sen lisäksi joukkue teki omista kahdesta ylivoimasta yhden maalin.

Canucks otti voiton, vaikka Salo sai kolmannen erän lopussa kriittisellä paikalla kakkosen kiekon laukomisesta yli laidan. Vancouver tappoi tuonkin jäähyn ja iski Kaksosten toimesta voittomaalin perään. Varmasti äärimmäisen katkera paikka Minnesotalle, jonka playoff-haaveet romahtivat ison askeleen alaspäin. Eroa playoff-viivaan joukkueella on nyt kolme pistettä. Ei mikään mahdoton kurottava, mutta kun pelejä on jäljellä viisi ja mukana kahdesta paikasta taistelemassa on viisi seuraa, niin hyvin vaikeaa tuo on.

Vancouverin maalintekijät olivat ottelussa Henrik Sedin ja Demitra. Kummallakin on nyt kasassa 19 maalia, joten tuo 20 maalin kriittinen raja on mahdollista rikkoa. Viime kaudella tuohon rajaan ylsi vain kolme Canucks-pelaajaa, tällä kaudella tuo raja saatetaan ylittää viiden pelaajan toimesta. Kuudeskin rajan rikkoja olisi hyvin mahdollinen (Sundin, joka olisi tehnyt tasaisen vauhdin taulukolla yli 20 maalia pelaamissaan peleissä), jos olisi pelannut enemmän.

Viivoja:

- Willie Mitchell teki virheen (!!) Minnesotaa vastaan päästäessään Gaborikin selkänsä taakse maalintekoon. Tuosta huolimatta hän pelasi jälleen kerran erinomaisen pelin Wildin ykköshyökkääjiä vastaan.

- Willie Mitchell on Bostonin Denis Widemanin kanssa nyt karussa tuossa puolustajien tehopörssissä. Widemanilla on edelleen yksi "plussa" enemmän. Chicagon Duncan "tukistettu Burrowsin toimesta" Keith on jäänyt parin "plussan" päähän kaksikosta yhdessä Detroitin Lidströmin kanssa.

- Willie Mitchell jäi Minnesotaa ensimmäistä kertaa miinukselle viimeisistä 28 pelistään. Ihan kelvollinen suoritus, kun mies pelaa joka ilta vastustajan ykköstä vastaan niin paljon kuin valmennus pystyy häntä peluuttamaan.

- Willie Mitchell on kaikkien NHL-puolustajien tasakenttäpisteissä sijalla 24. Hänen takanaan ovat mm. Lidström, Pronger, Chara, Bouwmeester ja Niedermayer. Canucks-pakkien oma tasakenttäpistetilasto kertoo myös Willien kaudesta jotain.

- Mutta Willie Mitchell loukkaantui Minnesotaa vastaan. Todella paha menetys loppukaudeksi.

***

E: Ja Rick Rypien palasi muuten viimein kentille. Jos pysyy kunnossa, hän tulee olemaan erittäin tärkeä energiapelaaja. Mutta tuossa lauseessa tuo jos on hyvin ISOLLA painettuna.

 

[nuck]

Vancouverin pelatessa pari viime kuukautta kauden parasta kiekkoaan, ajatukset ovat käyneet kiekkofanitus-uransa tällä kaudella lopettaneen ja Vancouver Provinceen omia asioita kertoneen Richardin luona silloin tällöin. Tammikuun lopussa Richard kirjoitti paljon keskustelua aiheuttaneen kirjeensä Vancouver Provincelle.

My heart can't take it any more. I've been a Canucks fan for over 30 years. Every year we are fooled into believing this will be THE year or at least this year will be a better year.

"I fall for the hype every time, but after last night's game ... something died in me.

"I've never felt that disappointed by a loss in my life. I was so upset, in fact, that it carried over to my relationship with my wife. I snapped at her over the dumbest of things. She was an innocent bystander and not a hockey fan. That anger that was wrongly aimed at my wonderful wife was an anger so powerful I couldn't contain it. An anger expressed because of my emotional tie to a stupid sports team.

"I will never let that happen again.

"I proved to myself that watching, cheering and supporting the Canucks has finally come to an end. Period.

"The time I wasted watching the Canucks games I will now spend with my wife and daughter."

— Richard

Vaikka asia ei minulle kuulu millään tavoin, niin onhan se tavallaan sääli, että 30 vuotta Vancouveria kannattanut mies päätti kerrasta lopettaa rakkaan seuran kannattamisen tämän kauden aikana. Toisaalta miehen elämässä on onneksi muitakin tärkeitä arvoja, joiden välilltä hän päätti nyt valita ja jätti seuran San Joselle kärsityn tappion jälkeen.

Richard kirjoitti Vancouver Provinceen vielä pari muutakin kirjettä, joissa hän kertoo syitä seuran kannattamisen lopetukseen. Ihan mielenkiintoisia pointteja, ja noita on tullut itsekin ajateltua. Kannatuksen lopettaminen ei ole tullut kuitenkaan kertaakaan mieleen, vaikka Vancouver on ollut välillä todella syvällä. Ja kuten tästäkin kaudesta voi päätellä, niin ehkä hyvä niin. Urheilussa tunneskaalat heiluvat laidasta toiseen - välillä menee hyvin ja välillä vähemmän hyvin.

Mitähän miehelle mahtaa kuulua tänä päivänä? Onkohan tuo päätös pysynyt, vai onko joukkueen menestys saanut taas uuden kipinän aikaan?

 

[nuck]

Vancouver on palannut kuuden pelin mittaiselta vierasjaksolta kotiin. Yhden vapaapäivän jälkeen vastaan tulee ensi yönä Anaheim, joka on pelannut viime aikoina hyvää peliä. Sen jälkeen, kun Ducks voitti Vancouverin jatkoajalla kotonaan maaliskuun 11. päivä, Ankat ovat menneet saldolla 7-2. Viimeksi joukkue kävi voittamassa Edmontonin Rexallissa maalein 3-5.

Iso merkitys Anaheimin menestyksessä on ollut joukkueen isojen nimien onnistuminen. Pronger ja Niedermayer ovat tehneet 13 pistettä viimeisissä kahdeksassa ottelussa. Getzlaf, Perry ja Ryan ovat tehneet samassa aikajaksossa yhteensä 27 pistettä. Ehkä suurin tekijä Ducksin menestyksessä on ollut kuitenkin joukkueen ylivoima - viimeisissä kahdeksassa pelissä yv-prosentti huima 38.9% (14-36).

Huonosti ei ole tosin Vancouver'kaan pelannut. Saldo helmikuun alusta on 20-5-1, kuuden pelin mittainen vieraskiertue meni saldolla 4-2 ja kotona Canucksilla on menossa ennätyspitkä 11 peräkkäisen voittopelin sarja - kaikki voitot ovat tulleet vielä varsinaisella peliajalla. Toivottavasti kotivoittojen putki jatkuisi ensi yönä, mutta pitkän vieraskiertueen ensimmäiset kotipelit ovat usein vaikeita (tämä kausi on ollut vähän poikkeus tuossa), ja joskus tuo hieno putki menee väkisinkin poikki.

Vancouver Sun kirjoitti mielestäni hyvän jutun Vancouverin menestyksen taustoista, joissa valmennuksen tekemät orkesterin muutokset ovat osuneet hyvin:

1. Mucking around with the defensive pairings back in January (slotting in Salo with Mitchell, moving Bieksa down to O'Brien's line and pairing up Ohlund and Edler). The result? The top six combined for "a plus-43, led by Mitchell’s awesome plus-20."

2. In early February, Vigneault junked together enemic Sundin with Demo and KesLORD, the latter of which had played the entire season on the third line. They went on to score seven points in their first game together (4-3 win over the Canes) and "15 more in the next two." To date, "in their 26 games together, the RPMers have combined for 75 points. Kesler, in particular, has blossomed as a top-six performer with 28 points."

3. A week after forming the RPM line, and down 4-3 against St. Louis, Viggy went a line jugglin' and bumped perinniel third-liner Mr. Everything to right wing alongside the twins. The result? "Burrows scored in the third, the team netted three more and prevailed by a 6-4 count." To date, "in 23 full games as a trio, the twins and Burrows have produced 75 points and an outrageous plus-42."

Ehkä tuossa kokonaisuudessa pienin tekijä ei ole Luongon pelaaminenkaan. Bobby on mennyt viimeiset 24 peliä saldolla 19-4-1. Lisäksi hänellä on viimeisistä 42 pelistä 28 voittoa ja vain kahdeksan tappiota varsinaisella peliajalla. Hän on pelannut vajaasta kaudesta huolimatta NHL:n toiseksi eniten nollia (7.), päästettyjen maalien keskiarvo (2.34) on liigan kuudenneksi paras ja torjuntaprosentti (92%) 8. paras.

Ottelussa yksi tärkeimmistä tekijöistä tulee olemaan tilastojen mukaan avausmaali. Anaheim on saldossa 31-5-3, kun joukkue on tehnyt pelin avausmaalin. Vancouverin vastaava saldo on 30-8-6.

Ottelun motivaatiotekijä menee Anaheimille. Ducks taistelee tosissaan playoff-paikasta ja kaudestaan. Vancouverin playoff-paikka on periaatteessa jo varma, vaikka ei ihan varma teoriassa.

Tällä hetkellä Läntisen konferenssin yhdeksäntenä olevalla St. Louisilla on nimittäin mahdollisuus pudottaa Vancouver playoffien ulkopuolelle, jos Blues voittaa kaikki jäljellä olevat pelinsä, ja Vancouver puolestaan häviää varsinaisella peliajalla kaikki. Koska St. Louisin ja Vancouverin voitot ovat tasan 2-2 keskinäisistä peleistä, maaliero astuu voimaan. Tällä hetkellä se on Vancouverilla +27, kun Bluesin vastaava on -7.

Eli eron kurominen tarkoittaisi kertauksena Bluesilta sitä, että:

1. Canucks häviäisi kaikki loput kuusi peliään varsinaisella peliajalla.

2. Blues voittaisi kaikki loput viisi peliään.

3. St. Louis pelaisi loppukauden pelit niin hyvin (ja Canucks puolestaan huonosti), että joukkueiden välinen maaliero (tällä hetkellä +34 merkintää Vancouverille) kääntyisi St. Louisin eduksi.

Mikäli nuo kaikki kolme kohtaa jollain ihmeen tavalla täyttyisivät, Canucks selvittäisi varmasti tiensä playoffeihin kuitenkin, jos Anaheim tai Nashville häviävät edes yhden loppukauden pelin varsinaisella peliajalla. Ensi yönä olisi mahdollisuus varmistaa tuo Anaheimin tappio ja oma playoff-paikka. Samalla olisi mahdollisuus ottaa vähän lisää eroa Calgaryyn (edellyttäen myös sitä, että Flames häviäisi Dallasille vieraissa ensi yönä).

 

[nuck]

Olipa hirveän näköistä puolustuspeliä Ducksia vastaan. Ihan sen näköistä peliä, kuin että reissussa oltaisi oltu pitkään, palattu kotiin, saatu ajatukset hetkeksi kiekosta pois, mentaalipuoli on jossain muualla kuin pitäisi ja ensimmäisessä pelissä tehdään huolimattomuusvirheitä enemmän kuin viimeisissä viidessä pelissä yhteensä. No, tuo on nähty joskus ennenkin noiden reissujen jälkeen.

Tämä oli tällä kaudella Anaheimia vastaan jo toinen kerta kuin tällainen sirkus nähtiin. Ensimmäisen vastaavan pelin vei Canucks arvoilla ja nyt Ducks nosti voittavan lipun. Ovathan nämä pelit ihan viihdyttävää kiekkoa, kun maaleja ja tilanteita tulee, mutta kyllä nämä kylmäävät liikaa. Tällä pelillä ei pitkälle mennä, mutta onneksi näitä ei ole tapana pelatakaan.

Avausmaalin merkityksestä oli ennen peliä puhetta, ja jälleen se ihmeellisesti näkyi. Nimittäin Vaikka Anaheimin avausmaalin jälkeen Vancouver johti peliä kahteen kertaan kahdella maalilla, joutui joukkue lopulta siis arpoihin ja tappioon. Harmitti kotona tuollainen kahden maalin johdon menettäminen, mutta tämä oli "niitä iltoja", mistä oli aiemmin puhetta.

Lisäksi harmitti sekin, että tällaisen sirkusnumeron jälkeen se 11 peräkkäisen kotivoiton putki katkesi. Olisi ollut hienoa laittaa ennätys nyt kerrasta todella pitkäksi. Tosin jos voitto olisi tullut arvoilla, niin en olisi ennätyksen pituutta enää niin arvostanut.

Vancouverin puolelta onnistujina olivat pelaajat, joiden pelissä ei näkynyt nuo huolimattomuusvirheet niin pahasti. Toisin sanoen lähes koko hyökkäys pelasi hyvin, puolustus on Luongo puolestaan huonosti. Luongolle tämä oli toinen kerta viimeisiin 15 peliin, kun hänelle sattui huonompi ilta. Puolustus oli silti eniten tuuliajolla.

Sedinit jatkoivat Burrowsin kanssa hienoa peliään. Ketju on tällä hetkellä kiistatta koko Läntisen konferenssin paras yhdistelmä tasakentin. Tilastotkin tukevat tätä, sillä Daniel Sedin on Läntisen konferenssin ykkönen tasakenttäpisteissä, Henrik Sedin on saman tilaston vitonen ja Burrows 13, vaikka on pelannut ison osan kaudesta muualla kuin ykkösessä.

 

[Henkka]

Sedinit jatkoivat Burrowsin kanssa hienoa peliään. Ketju on tällä hetkellä kiistatta koko Läntisen konferenssin paras yhdistelmä tasakentin. Tilastotkin tukevat tätä, sillä Daniel Sedin on Läntisen konferenssin ykkönen tasakenttäpisteissä, Henrik Sedin on saman tilaston vitonen ja Burrows 13, vaikka on pelannut ison osan kaudesta muualla kuin ykkösessä.

Älkääs nyt, kyllä Olli Jokinen ja Jarome Iginla ovat edelleen liigan kuumin kaksikko.

 

[nuck]

Älkääs nyt, kyllä Olli Jokinen ja Jarome Iginla ovat edelleen liigan kuumin kaksikko.

Unohtui. Mutta tietysti vähän episjaot, kun toisilla puhutaan ketjusta ja toisilla vain kahdesta pelaajasta.

***

Prospect-puolelta lyhyesti:

- Cody Hodgsonin Brampton aloitti viime yönä playoffien toisen kierroksen sarjansa Mississaugaa vastaan. Brampton voitti avauspelin maalein 3-0. Hodgsonille pelistä tehot 0+2 ja pelin ykköstähti. Hän on ollut nyt Bramptonin playoff-maaleissa mukana noin 65%:sti ja hän on tehnyt joukkueensa ainoana pelaajana vähintään pisteen kaikissa tämän kauden playoff-peleissä. OHL:n playoffien pistepörssissä CoHo on jaetulla ykköspaikalla (pistekeskiarvo 2.6). Bust!

- Hodgson valittiin maaliskuun parhaaksi OHL-pelaajaksi.

Maaliskuussa CoHo pelasi 11 peliä ja teki 12+14=26 pistettä. Ensin hän teki runkosarjan viimeisissä seitsemässä pelissä 9+6=15 pistettä. Sen jälkeen CoHo latoi OHL:n playoffien ensimmäisellä kierroksella Peterboroughia vastaan 3+8=11 pistettä neljässä pelissä, kun Brampton meni suoraan otteluvoitoin 4-0 toiselle kierrokselle. Bust!

- Cory Schneider valittiin tämän kauden AHL:n ensimmäiseen tähdistöön.

Onnettomat tilastot tästä kaudesta Corylle:

- Peleissä sarja 28-7-1,
- 1.89 päästettyä maalia pelissä,
- 93.2% torjuntaprosentti
- Viisi nollapeliä
- AHL:n tähdistöpelin avausmaalivahtina

Moosesta Jason Krog valittiin AHL:n kakkostähdistöön (samoin sinne pääsi muuten suomalaisista Janne Pesonen).

 

[Hiisi_van_Holten]

Voi voi todella surullisia uutisia Canucks leiristä kuuluu taasen. Taylor Pyatt'n puoliso menehtyi Jamaikalla sattuneessa auto-onnettomuudessa. Syvimmät osan ottoni asian omaisille!

http://www.nhl.com/ice/news.htm?id=416558

Kyllä näitä tapauksia on jo liikaa sattunut yhdelle joukkueelle pienen ajan sisään. Ei voi kuin toivoa, ettei jatkossa enää vastaavia nähtäisi.

Tämä kyllä väkisinkin vetää joukkueen ajatuksia pois lätkästä ja saa nähdä kuinka tämä vaikuttaa joukkueeseen. Onneksi joukkueen hyökkäyksessä on tällä hetkellä sen verran leveyttä, että Pyatt voi jäädä rauhassa parantelemaan haavojaan.