Mainos

Vancouver Canucks 2008-2009

  • 168 284
  • 784

TML

Jäsen
Ei päättynyt Canucksin kannalta hyvin toinen eräkään. Erää ollessa jäljellä noin 6 minuuttia, nosti Burrows mailansa Briseboisin tullessa taklaamaan sillä seurauksella, että Burrows pihalle ja Habs 5 minuutin ylivoimalle. Suun seudulle taisi Briseboisia tuo maila osua, mutta kyllä tuo 5min oli aika kova ratkaisu dumarilta. 2+2 tottakai tuosta täytyy tulla mutta että pihalle... No jaa...

Habs antoi myös ylivoimalla läpiajon alivoimajoukkueelle, ainoa vaan että Canucks ei sitä käyttänyt hyväkseen. Sedin missasi läpiajon ja kuten olettaa saattoi, hetken päästä soi Luongon takana. Allu ja Plekanec järjestelivät Markoville tyhjän maalin ja taululle 2-0 johdon.

Kyllähän Canucks tässäkin erässä paremmat paikat loi ja oli hallitsevampi osapuoli, mutta näyttää siltä että Halak pelaa tyyliin elämänsä matsia. Napannut aika monta hyvää maalinteko paikkaa jo tähän mennessä.


Toivotaan että nähtäisiin vielä jännä kolmas erä ja Canucks saisi onnistumisia aikaan.
 

TML

Jäsen
Näin siinä välillä käy. Canucks pelasi tänään paljon paremmin mitä lauantaina, mutta niin vain silloin tuli 2 pistettä, nyt 0.

Canucks hallitsi kolmatta erääkin täydellisesti (Habs hiukan vetäytyi) mutta Halak pelasi uskomattoman hyvän ottelun ja nollasi Canucksin. Ylivoimaakin Canucks sai harjoitella, mutta joku punainen lanka tuosta hommasta puuttui. Burrowsin vitonen oli kyllä yksi ottelun käännekohdista.

Jotain pelaajahuomioita:

Welly oli tänään huono ja jotenkin vaikutti melko heikolta kentällä. Noin niinkun fyysisesti. Eihän Welly mikään lihaskimppu tietenkään ole, mutta pisti silmään velttous. Ensimmäinen maali menee täysin Wellyn sooloilun piikkin ja kolmannessa erässä tarjoili vielä ylivoimalla vastaavaa läpiajoa antamalla riskisyötön viivaan. Bieksa onneksi selvitti tilanteen.

Bieksa on näissä parissa näkemässäni ottelussa ollut erittäin pätevä. On omassa päässä luotettava, mutta näyttää siltä että Edlerin jälkeen omaa eniten myös hyökkäystaitoja. Ei mitkään samettiset kädet, mutta oikea-aikaisia ratkaisuja pystyy tekemään.

Kesler tekee hyvää duunia Demin ja Suddenin laidalla ja näyttää siltä että Lindenin paikalle olisi saatu Linden jo tässä vaiheessa.

Sundin pelasi ihan kelpo ottelun buuauksista huolimatta. Teki pikkujutut oikein, yhden hyvän maalipaikankin tuhlasi.


Kai tässä kevään mittaan tulee enemmänkin seurattua Canucksia ja ainakin näiden parin pelin perusteella (olen muitakin toki tällä kaudella nähnyt) matsit on viihdyttäviä, vauhdikkaita ja fyysisiä. Toki silläkin oli varmaan osuutta asiaan että nämä kaksi matsia Nucks pelasi Leafsia ja Habsia vastaan.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Jason LaBarberan sopimus päättyy ensi kesänä. Mikäs on arvio, tuleeko Canucks tekemään jatkosopimuksen LaBarberan kanssa vai aloittaako Cory Schneider ensi kauden Canucksien kakkosena?

Aika aikaista spekulaatiota, mutta silti.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Jason LaBarberan sopimus päättyy ensi kesänä. Mikäs on arvio, tuleeko Canucks tekemään jatkosopimuksen LaBarberan kanssa vai aloittaako Cory Schneider ensi kauden Canucksien kakkosena?

Vaikka Schneider olisi kakkonen tulevalla kaudella niin toivoisin, että joku kokenut moke saisi istua penkillä - turha siinä on Coryä istuttaa. Kakkosmokelle tulevat pelit Schneider kyllä voisi hoitaa ja mikäli mahdollista niin farmissa mahdollisimman monta peliä. Tämä siitä oletuksesta lähtien, että Luongo pelaisi sen lähemmäs 70 peliä kaudessa. Mikäli Schneider saisi about 30 peliä ylhäällä niin se saattaisi riittääkin kehityksen kannalta.

Oleellisempi pohdinta tulevaa kautta koskien on Sedinit. Torontosta ilmeisesti tulee kunnon tarjousta heinäkuun ekana, joten heidän pitämisensä saattaa muodostua mahdottomaksi. Ellei sitten jatkoa tule jo kauden aikana, mitä kyllä epäilen. Nykyisen hyökkäyksen kolmesta ekasta ketjusta sopimus on ainoastaan Demitralla, Keslerillä ja Raymondilla. Täysin vapaita on Sedin x 2, Burrows, Sundin ja Pyatt. Hansen, Wellwood ja Bernier ovat sitten RFA-statuksen omaavia. Tuossa siis yksitoista hyökkääjää, joista kolme jatkaa varmasti (sopimuksen osalta). Hyökkäyksen runko on siis hajoamassa pahan kerran.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Jason LaBarberan sopimus päättyy ensi kesänä. Mikäs on arvio, tuleeko Canucks tekemään jatkosopimuksen LaBarberan kanssa vai aloittaako Cory Schneider ensi kauden Canucksien kakkosena?

Aika aikaista spekulaatiota, mutta silti.
Uskoisin Canucksin olevan kiinnostunut jatkamaan LaBarberan sopimusta Luongon takana, mutta en tiedä, miten hän suhtautuu penkinlämmittäjän osaansa ja toisaalta kuinka paljon Canucks on valmis maksamaan penkinlämmittäjälle. Schneiderille paras paikka on siellä, missä hän saa pelata (eli Manitobassa).

Ensi kauden aikana joukkueen pitäisi joka tapauksessa tehdä ehkä suurin lähitulevaisuutta koskeva päätös. Luongolla loppuu sopimus ensi kauden jälkeen, ja Schneider on ollut kokonaisuutena erinomainen Moosessa (21 W - 5 L, 1 OTL, 93.2%, 1.76 GAA, 4SO). Kumpaan panostaa?

Schneider tulisi selvästi halvemmaksi, Luongosta saisi ensi kauden aikana kovaa vaihtotavaraa, mutta uskaltaako Coryyn vielä luottaa (tämä kausi on näyttänyt jälleen kerran Vancouverissa, mikä ero on hyvällä ja huonolla maalivahtipelillä)?

Canadiens-pelistä TML kertoikin jo hyvin. Muutama oma ajatus pelistä:

Harvoin peliä häviää 0-3, kun vie ykkössektorin vetopaikat 13-6, päästää vastustajan laukomaan tasakentin koko pelissä kuusi kertaa ja voittaa laukaukset 34-17, mutta nyt näin pääsi käymään. Kaikki putket päättyvät kuitenkin joskus, ja nyt oli kahden putken päättymisen vuoro: Toisaalta Montreal voitti pitkästä aikaa Vancouverin (viimeiset 11 peliä olivat menneet saldolla 10-0-1) ja toisaalta Luongo hävisi nyt ensimmäisen kerran viimeisten yhdeksän pelin sisään.

Syitä tappioon voi etsiä taas monesta paikasta:

- Halak oli Canadiensin maalilla erinomainen.

- Canucksin paikoissa oli vähän löysyyttä mukana. Esimerkiksi Plekanec iski läpiajosta varman maalin, mutta Canucksin puolelta Henrik Sedin ja Demitra missasivat läpiajot.

- Ensimmäisessä erässä ei ollut Canucksin puolelta mukana sitä tunnetta, mitä tässä pelissä olisi tarvittu.

- Ylivoima oli tehotonta (tai sitten Montreal pelasi vain hyvää alivoimaa). Ensimmäisen erän 5-3 ylivoimassa (mitä Canucks sai pelata täydet kaksi minuuttia) olisi pitänyt ehdottomasti tehdä avausmaali. Vähän tuon 5-3 ylivoiman jälkeen Wellwood koomaili seuraavassa ylivoimassa kiekon Koivulle ja maali tuli toiseen päähän Plekanecin päästyä läpiajoon (tilanne, jossa Bieksa kaadettiin hyökkäyssinisellä).

Olinko muuten ainoa, jonka mielestä Plekanecin jäähyä olisi pitänyt olla vielä jäljellä tuossa tilanteessa?

- Tuomarit (jälleen sorrun tähän, mutta ärsyttihän se, kun Bieksa kammettiin nurin Montrealin avausmaalin alla ja viime aikoina joukkueen paras hyökkääjä Burrows lensi 2+2 arvoisesta tempusta kokonaan pihalle) olivat mielestäni jälleen vetämässä kotiin - eivät yhtä pahasti kuin Ottawaa vastaan, mutta parissa tärkeässä paikassa he olivat kuitenkin liian suuressa asemassa.

Peli Montrealia vastaan oli kokonaisuutena kuitenkin ihan hyvää kiekkoa Vancouverilta (parempaa kuin Torontoa vastaan, vaikka tuosta pelistä tulikin kaksi pistettä), joten ei tässä ole syytä huoleen. Näitä iltoja, joiden aikana moni asia tökkii vastaan ja vastustajan maalivahti pelaa unelmapeliä, sattuu vain aina välillä.

Kokonaisuutena Vancouverin vieraspelikiertue sujui kuitenkin hyvin. Viimeisistä kahdeksasta ottelusta seitsemän pelattiin eri kaupungeissa ja tuloksena oli kuusi voittoa. Dallasia ja Montrealia vastaan Canucks olisi mielestäni ansainnut paremman lopputuloksen, mutta noista peleistä ei tullut pisteitä. Torontoa vastaan joukkue sai olla puolestaan oikein tyytyväinen kahteen pisteeseen. Seuraavista 10 pelistä kahdeksan pelataan sitten kotona. Ja tuo ei ole välttämättä hyvä asia.

TML kirjoitti:
Bieksa on näissä parissa näkemässäni ottelussa ollut erittäin pätevä. On omassa päässä luotettava, mutta näyttää siltä että Edlerin jälkeen omaa eniten myös hyökkäystaitoja. Ei mitkään samettiset kädet, mutta oikea-aikaisia ratkaisuja pystyy tekemään.
Edler ja Bieksa ovat puolustajia, joiden varaan tulevaisuuden pakkirunkoa on ihan hyvä rakentaa. Onneksi kummallakin on vielä nykyistä sopimusta paljon jäljellä. Mielestäni Edler oli Canucksin paras pelaaja Montrealia vastaan, ja Bieksa komppasi hyvin. Kaksikko ampui yhteensä 14 kutia (noista tosin neljä meni ohi maalin).

Mr. Smith kirjoitti:
Oleellisempi pohdinta tulevaa kautta koskien on Sedinit. Torontosta ilmeisesti tulee kunnon tarjousta heinäkuun ekana, joten heidän pitämisensä saattaa muodostua mahdottomaksi.
Voi olla. Sedinit ovat sanoneet haluavansa jatkaa Vancouverissa, mutta olennaiseksi kysymykseksi nousee tietysti heidän hintansa. Minä antaisin maksimissaan 5 - 5.5 miljoonaa kaudessa, mutta ehkä Burke tarjoaa enemmänkin. Kyllähän he runkosarjassa tekevät varmasti paljon pisteitä, puolustavatkin ihan kelvollisesti ja heidän pelityylinsä ei altista loukkaantumisille.

Miinusta tulee sitten playoff-tehoissa, joita ei ole ainakaan vielä näkynyt. Heidän "ykkösketju-uralla" he olivat tosin keväällä 2007 liian yksin joukkueen ratkaisupelaajina paperilla (todellisuudessa Linden oli paljon enemmän ratkaisupelaaja kuin he yhteensä). Nyt heitä on tukemassa kakkosessa Sundin, joka toivottavasti löytää jälleen tehokkaamman pelinsä tehoiltaan vaisujen viime aikojen pelien jälkeen.

Kokonaisuutena olen Kaksosista aika lailla samaa mieltä kuin Gillis. He ovat hyviä pelaajia, mutta eivät sellaisia johtotähtiä, että yksin heidän avullaan joukkue menisi pitkälle. Näin ollen heidät ottava joukkue joutuu satsaamaan aika paljon pelimerkkejä myös kakkosketjuun.
 

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Demitra sitten loukkasi sormensa ja taitaa missata pari peliä. NHL-uransa sitten (ehkä) aloittaa Michael Grabner - ainakin hänet on kutsuttu ylös. Lisäksi Jannik Hansen on sivussa seuraavat 3-4 viikkoa, hänelläkin sormivamma kyseessä.
 

Jay79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers

Mr. Smith

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Canucks
Väänästä hieman mietinkin Canucksin nuttuun, kun uutinen waiveristä tuli. Mutta ei tuolla pakistossa oikein ole vain paikkoja Väänäselle. Ellei sitten Öhlund tai O'Brien ole kaupan tai vaikka molemmat. Joka tapauksessa tervetuloa Ossi!
 

Jay79

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Väänästä hieman mietinkin Canucksin nuttuun, kun uutinen waiveristä tuli. Mutta ei tuolla pakistossa oikein ole vain paikkoja Väänäselle. Ellei sitten Öhlund tai O'Brien ole kaupan tai vaikka molemmat. Joka tapauksessa tervetuloa Ossi!

Eikai Väänästä muuten oltais otettu ellei Ossille peliaikaa olisi luvassa, näinä aikoina ei kummiskaan huvikseen kaveria jengiin oteta kun on palkkakatto. Varmaan kielii kanssa että jotain on tapahtumassa Vancouverin osalta tai sitten ei.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Tervetuloa Väänäselle Vancouveriin! Ihan kelvollinen syvyyspuolustaja tuli ilman kompensaatioita Flyersista. Saatiin lisää suomalaisväriä porukkaan noiden ruotsalaisen rinnalle, mikä on mielestäni vain hyvä asia. Alkuun Väänänen taistelee peliajasta kuuden ensimmäisen pakin joukossa varmaan O'Brienia vastaan, ja tuo syvyyttä alakertaan mahdollisten loukkaantumisten varalle.

Viime yönä Canucks pelasi Tampa Bayta vastaan, ja otti nihkeällä esityksellä 2-1 kotivoiton. Usein joukkueella on ollut ongelmia noissa pitkien vieraspelireissujen jälkeisissä ensimmäisissä kotipeleissä, joten voitto kelpaa hienosti, vaikka peli ei sinällään mitään hyvää ollutkaan.

Luongo kiteytti aika hyvin ne ajatukset yhteen, mitä minullakin on:

As a team we weren't where we wanted to be after 40 minutes but we came out and had a good third period and found a way to win," Luongo said. "I don t know if it was coming back from a long road trip or what, but it took us a little while to get our legs. But we found a way to win and that s what counts at the end of the day."

Edler teki Tampaa vastaan kauden seitsemännen maalinsa ja Bernierin onnekas osuma upotti sitten Tampan lopullisesti. Bernierin maalin jälkeen loppupeli oli Vancouverilta lähinnä oman pään turvaamista, ja tuossa onnistuttiin. Luongo pelasi hienon pelin maalilla ja ykkönen oli pirtein hyökkäysketju.

Pari linkkiä:

Canucks on kärsinyt viimeiset pari viikkoa joukkueen sisällä riehuneesta flunssasta. Siihenkin nähden joukkue on ottanut kiitettävästi pisteitä helmikuussa.

Valmentajalegenda Scotty Bowman kehuu Vancouveria.

Any team that's going to beat Detroit is going to have to get exceptional goaltending. They can't just be good.

"I like Vancouver's team with [Roberto] Luongo, who can make up some games some nights when they get outplayed, and their defence with [Alex] Edler, [Sami] Salo, [Kevin] Bieksa and [Mattias] Ohlund can provide some offence.

"They have two lines that can score and they have cap space. They could add a good player. That's what's holding Chicago back a little bit with the rookie bonuses having to count [against the salary cap]. Between [Patrick] Kane, [Jonathan] Toews and [Cam] Barker they're over $9 million between them and they'll be lucky to make just over $3 million, which leaves $6 million the team can't spend. They'll be OK next year.

"I think Vancouver will have a good power play with [Mats] Sundin joining that group and that's going to be important. Any team with goaltending and a good power play has a chance. That can be a good combination in the playoffs. But I think if a team is going to beat Detroit, it's going to have to be able to handle the puck and be a bit of a possession team because if you play defence against them all night you're going to get penalties.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vahva peli Columbusta vastaan viime yönä. Ottelu oli neljän pisteen peli kummallekin joukkueelle, ja Canucks vei peliä aika hyvin. Columbus pääsi laukomaan kahdessa ensimmäisessä erässä yhteensä yhdeksän kertaa kohti Luongoa ja kiitos puolustajien hyvän oman alueen pelin, Luongo näki kaikki laukaukset.

Masonin maalille toiseen päähän tuli paitsi selvästi enemmän laukauksia, mutta myös selvästi enemmän maskia. Vancouverin ensimmäisessä maalissa Daniel Sedin peitti Masonin näkökentän Salon kovalle laukaukselle ja toisessa maalissa Kesler ohjasi Sundinin laukoman kiekon läheltä sisään. Columbuksen viime ottelussa torstaina Edmontonissa nollapelin pelannut Mason ei mahtanut maaleille mitään.

Columbusta vastaan Canucksin paras ketju oli Sundinin ketju. Sundin syötti kaksi Vancouverin ensimmäistä maalia, ottelun parhaaksi pelaajaksi valittu Kesler teki yhden maalin ja Demitrakin pelasi hyvin, vaikka jäi pisteittä. Sundinin aloitustyöskentely oli erinomaista (13 voitettua, kaksi hävittyä), ja tuon vuoksi painetta oli helppo saada Columbuksen päätyyn.

Sundinin tulolla on ollut kyllä se jo todettu hieno merkitys joukkueelle, että vastustajan on vaikeampi pelata vastaan. Aikaisemmin parin viime kauden aikana vastustajille riitti usein vähintään pisteeseen kun piti Kaksosten ketjun kurissa. Nyt aina toinen kahdesta ensimmäisestä ketjusta on useimmissa peleissä onnistunut ratkaisemaan pelin.

Helmikuun alussa "sundinit" kantoivat joukkuetta, sen jälkeen Kaksosten ketju on pitänyt pitkään huolen tehoista ja nyt oli taas Sundinin ketjun vuoro, kun Columbus otti Kaksoset hyvin kiinni. Jos Columbusta vastaan kakkosen keskellä olisi ollut viime kauden tapaan esimerkiksi Ryan Shannon (!) tai Kris Beech (!), niin ehkä tulos olisi ollut erilainen.

Jos joukkueen kaksi ensimmäistä ketjua ovat toimineet hyvin, kolmonen on ollut pitkään tehoton. Sentteri Wellwood teki 12 maalia ensimmäisiin 21 peliin, mutta on nyt pelannut jo 18 peliä peräkkäin ilman maaleja. Kylen ketjun isokokoisilla laitureilla ei mene juurikaan paremmin: Taylor Pyatt on tehnyt kolme maalia viimeisiin 28 peliin ja Steve Bernier on tehnyt kaksi maalia viimeisiin 15 peliin.

Bernier ja Pyatt sentään johtavat Vancouverin hyökkäyksen taklaustilastoja (yhdessä Hordichukin kanssa), joten jotain he sentään saavat aikaan. Mutta millä tavoin Wellwood voi puolustautua, kun ei tehoja tule? Ehkä laitureidensa käsillä, sillä Columbusta vastaan Wellwood pelasi hyvin, ja laitureiden paremmalla viimeistelyllä tehoja olisi aivan varmasti tullut. Kokonaisuutena ketju ei kuitenkaan toimi, ja olen vähän pettynyt, ellei Canucks yritä muuttaa tätä ketjua siirtotakarajalla.

En vaan tiedä, miten tähän Vigneaultin viimeisimpään viestiin Wellwoodista pitäisi suhtautua;

He’s an offensive player that is supposed to be able to produce and right now he is not. He is getting a regular shift five-on-five and is getting every power play. As a coach, that’s all I can do. I have shown him that I have confidence that he can get it done.

On the same take, I know that I have to keep my finger on there. It took Kyle five years to figure out he had to get in pretty good shape to play at this level, so I know I have to keep my finger on him. But that being said, I have shown a lot of patience. Hopefully, our patience won’t run out.

Viime ajoilta tuttu rummutus siis jatkuu. Tottahan se toki on, että Vigneault on näyttänyt peliajoilla luottavansa Wellwoodiin, mutta samaan aikaan hän on kuitenkin kritisoinut Wellwoodia ankarasti median kautta. Tuo ristiriitaisuus ei mene oikein minun ymmärrykseeni, mutta toivottavasti hän tietää mitä tekee.

No, se Wellwoodista. Kohta se nähdään, onko tulossa muutoksia tuohon tukkoisan ketjun peliin. Neloselle kuuluu onneksi vähän parempaa, vaikka Hansen joutuikin sivuun pitkäksi aikaa. Hordichuk sai lapsen ja palasi kentälle ja sentteri Ryan Johnson valittiin Columbusta vastaan pelin kolmostähdeksi (ei tullut tehoja, mutta hyvää puolustuspeliä).

Ehkä paras uutinen nelosta koskien on kuitenkin se, että Rick Rypienin henkilökohtaiset ongelmat alkavat olla voitettu kanta, ja hän on ollut jo mukana joukkueen harjoituksissa. Uutinen, jossa kerrotaan myös Ossi Väänäsen mietteitä.

The scrappy forward skated with assistant coach Darryl Williams prior to practice and issued the following statement to the media:

"I would like to thank the Canucks organization and my teammates for their tremendous support during this challenging time. Everyone has been so supportive and I can't thank them enough for everything. I would also like to thank the media and the Canucks fans for their respect they have shown me during my time away. I am happy to be back practicing with my teammates and would ask that thus matter remain private at this time. I will speak to the media at an appropriate time in the future. Thank you."

Rypienilla on ollut vaikeaa monissa asioissa, mutta hän olisi kyllä erittäin toivottava paluun tekevä hyökkääjä loppukaudeksi. Mies on vähän kuin Burrows (ehkä vähemmän taitava, mutta selvästi parempi tappelija), sillä en ole nähnyt hänen pelanneen vielä yhtään vaihtoa puolivaloilla. Jokainen joukkue tarvitsee hänen kaltaisia pelaajia, jotka todella sytyttävät muuta joukkuetta hurjalla energisyydellään, kovilla taklauksilla, nopeudellaan ja tappeluillaan.

Columbus-pelin jälkeen puolustuksesta pitää nostaa puolestaan esiin Sami Salo. Salo pelasti viime pelissä Tampan kolmannen erän maalin luistimellaan, ja teki nyt toisen maalinsa viimeisiin neljään peliin. Salon lisäksi pitää olla tyytyväinen Öhlundiin, joka pelasi vähän huonomman jakson jälkeen hyvän pelin (valinta pelin kakkostähdeksi). Mitchell, Bieksa ja Edler pelasivat tuttua perushyvää peliä, ja O'Brien tappeli Dorsettin kanssa. Väänästä ei siis vieläkään kentällä nähty, kun V halusi ilmaisesti pitää edellisen pelin voittaneen joukkueen kasassa.

Maalilla Luongo oli tutun varma, voittava maalivahti. Viimeisistä 11 pelistä Luongo on ottanut nyt 10 voittoa. Viimeisistä 27 pelistään hän on hävinnyt varsinaisella peliajalla neljä peliä. Vähän harmi, että tuo pitkää loukkaantumista seurannut vaikeahko paluu kentille rumentaa noita lukemia parilla tappiolla. No, kyllähän nuo tuollaisinakin hyvin kelpaavat.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouver Province kertoo Alexandre Burrowsin ajatuksia tulevasta sopimuksesta. Jutussa sanotaan Burrin hakevan noin kahden miljoonan vuosipalkkaa pitkällä (mahdollisesti kolmevuotinen) sopimuksella. Hemmetti, jos hänet saadaan meillä pysymään tuohon rahaan, isketään samalla 15 vuotta perään. Minä pidän hänet ennemmin kuin Kaksosia.

Harvoin yksikään suosikkijoukkueeni pelaaja on saanut minulta samalla tavalla kunnioitusta kuin Burrows. Mies on pelannut meillä kohta 300 peliä, enkä ole nähnyt vielä yhtään laiskaa vaihtoa. Päinvastoin, Burrows painaa joka sekunnin kuin se olisi hänen viimeisensä, laittaa päänsä jokaiseen mahdolliseen paikkaan ja tekee hommansa joka puolella kenttää hienosti.

Ja millainen urakehitys? Häntä ei varattu koskaan juniorisarjoihin. Kun hän sitten sai paikkansa ja pelasi junioreissa, hän oli kolmosketjun raataja. Kovan työn jälkeen hän sai ECHL:aan näyttömahdollisuuden, ja lunasti farmin farmissa paikkansa. Manitoban GM Craig Heisinger huomasi Burrowsin, ja tarjosi tälle kahden ottelun tryout-näyttöpaikkaa Moosessa kauden 2003-04 lopussa.

Burrows lunasti kahdessa pelissä AHL/ECHL -sopimuksen Manitobalta seuraavaksi kaudeksi, mutta ei saanut paikkaa AHL:sta työsulkukauden alussa. Muutaman pelin jälkeen hän nousi kuitenkin Mooseen, pelasi lupauksia nostattavan kauden (valinta "yllättäen" mm. joukkueen kovimmaksi työntekijäksi) ja debytoi vuoden päästä (kaudella 2005-06) Vancouverin paidassa.

Vaikka hän teki ensimmäisellä kaudellaan hattutempun Los Angelesin verkkoon, monet pitivät sitä vahinkona. Seuraava kausi meni myös pisteellisesti laihoin tuloksin, mutta hänestä oli kehittynyt arvokas karvaaja, ärsyttäjä ja alivoimapelaaja. Hän oli saanut paikan NHL:stä, vaikkakin vain nelosketjun roolista.

Viime kaudella Burrows aloitti nelosessa, mutta nousi kesken kauden kolmoseen Keslerin pariksi, ja iski itsensä lopullisesti läpi Canucks-fanien sydämiin. Kauden jälkeen hänen saldoina oli 31 pistettä, 179 jäähyminuuttia ja joukkueen paras (+11) tehosaldo, vaikka tehtävänä oli pelata vastustajien ykkösiä vastaan aina kuin mahdollista.

Tämän kauden Burrows aloitti Keslerin kanssa, ja jatkoi viime kaudelta tuttua hienoa peliään vastustajien kärkiketjuja vastaan, ollen Keslerin kanssa ehkä joukkueen hyökkäyksen paras osa. Vuodenvaihteen jälkeen Burrowsille koitti aika pelata ykkösessä Kaksosten kanssa (kun hänen tuttu tutkaparinsa Kesler oli siirretty kakkosen laitaan), ja nyt Burrows on tehnyt viimeisissä 12 pelissä 5+5 pistettä.

Burrows on tehnyt harvinaisen tempun. Varaamattoman pelaajan nousu neljässä kaudessa ECHL-pelaajasta NHL-seuran ykkösketjuun tehoja iskemään ei nimittäin onnistu ihan jokaiselta. Mutta tuo on pelkästään ankaran työnteon tulos. Ja hän tietää hyvin sen, millä on NHL:ään noussut ja millä hän saa jatkossakin pitää paikkansa.

Burrowsin tämän kauden arvokkain piste tuli ottelussa Carolinaa vastaan. Vancouver oli hävinnyt viimeisistä 11 pelistään 10 ennen tuota iltaa. Ottelu oli kolmannen erän lopussa tasatilanteessa 3-3, kun Canucks sai jäähyn. Monet odottivat alamaissa vaeltaneen joukkueen romahtavan jälleen kerran alivoimalla. Burrows iski kuitenkin maalin toiseen päähän ja Canucks voitti tuon pelin. Sen jälkeen Vancouver on voittanut yhdeksän viimeisistä 11 pelistään.

Nyt Burrows on tehnyt tällä kaudella 62 pelissä 16+17=33 pistettä. Hän on pelannut myös kaikista NHL-laitureista eniten alivoimaa, ollut korvaamattoman hyvä puolustavana hyökkääjänä, koko kentän työntekijänä, tärkeiden maalien tekijänä ja ärsyttäjänä. Hänen palkkansa on 525.000 dollaria. Ihan kohtalainen hinta/laatusuhde...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Hockey News on taas julkaissut perinteisen Future Watch - numeronsa, jossa lehti rankkaa 22 NHL-scoutin äänestyksellä varattuja, mutta ei vielä NHL:ssä pelaavia pelaajia järjestykseen. Mielenkiinnolla odotin ennen lehden julkaisua Hodgsonin sijoitusta, ja lopulta sieltä tuli aika odotettu sijoitus - Cody on kaikista NHL-prospecteista toisena.

Tässä Hockey Newssin Future Watchin tämän vuoden numeron top 10:

Nikita Filatov
Cody Hodgson
Jakob Markstrom
Colin Wilson
Alex Pietrangelo
James Van Riemsdyk
Erik Karlsson
Claude Giroux
Tyler Myers
Max Pacioretti

Siitä on aikaa, kun Vancouverin prospecti on ollut noin korkealla koko NHL:n listalla. Mutta eihän tuo yllätyksenä tule kenellekään, joka on CoHo:n pelejä seurannut:

Viime vuonna 18-vuotisten MM-kisojen pistepörssin kärki ja kultaa, tällä kaudella nuorten MM-kisojen pistepörssin kärki ja kultaa, paikka nuorten MM-kisojen All-Starsiin, OHL:ssa toiseksi parhaalla keskiarvolla pisteitä, OHL:n eniten voittomaaleja, nuijinut ensi kesänä luultavasti ykkösvarauksena varattavan John Tavaresin OHL:ssa joka paikassa, jossa he ovat kohdanneet toisensa (keskinäisissä peleissä, OHL:n tähdistöottelussa jne.) ja sokerina pohjalla se tsn:n Bob McKenzien valinta nuorten MM-kisojen parhaaksi pelaajaksi.

Parasta Hodgsonissa on hänen kokonaisvaltainen pelaamisensa. Hän ei ole pelkästään pisteitä tekevä taitopelaaja, vaan hän tekee töitä joka puolella kaukaloa; hän pelasi esimerkiksi Kanadan nuorten MM-joukkueessa ykkösylivoimat, ykkösalivoimat, puolusti johtoja, otti tärkeitä aloituksia jne. Sen lisäksi, että Hodgson tekee pisteitä ja pelaa monipuolisesti, hän on puheiden mukaan esimerkillinen johtaja (ollut myös kapteenistossa joka paikassa missä on pelannut) ja erinomainen tärkeiden maalien pelaaja.

Ei tule varmaan yllätyksenä, että en ole ollut pitkään aikaan näin innoissani yhdestäkään Vancouverin lupauksesta. Ensi kaudella Codyn paikka tullee olemaan jo NHL:ssa ja toivottavasti hänestä kehittyy tulevaisuudessa Trevor Lindenin kaltainen johtaja Canucksille. Henrik Sedinin, Hodgsonin ja Keslerin varaan on ihan hyvä rakentaa tulevaisuuden sentterikolmikkoa (ellei Kesler sitten löydä paikkaansa tulevaisuudessa laidalta useammin).

Muuten Vancouverin lista prospectien osalta ei näytä kovin vahvalta. Joukkueella on yksi selkeä huippulupaus (Hodgson), yksi hyvän luokan maalivahtilupaus (Schneider) ja muut ovatkin osastoa "toivotaan-toivotaan". Viime kauteen verrattuna syvyyttä on poistunut kärkiosaamisen tieltä, mutta paljon ennemmin minä otan yhden huippulupauksen kuin tusinan keskinkertaisia prospekteja.

Viime kaudella tähän samaan aikaan Vancouverin Future Watchin top 10 lista näytti tältä (pelaajien perässä sijoitus kaikkien prospectien listalla):

1. Luc Bourdon (20)
2. Mason Raymond (28)
3. Cory Schneider (75)
4. Michael Grabner
5. Jannik Hansen

6. Patrick White
7. Taylor Ellington
8. Ilya Kablukov
9. Juraj Simek
10. Sergei Shirokov

Noista pelaajista Bourdon, Schneider ja White olivat ensimmäisen kierroksen varauksia. Kahdesti nuorten MM-kultaa voittanut, aikanaan 18-vuotisten MM-kisojen parhaaksi puolustajaksi valittu ja kerran nuorten MM-kisojen All-Starsiin valittu puolustaja Bourdon kuoli viime kesänä traagisesti. Hänestä olisi kasvanut NHL-puolustaja, joten isku oli kova myös pelillisellä puolella organisaatiolle.

Muuten tuolta listalta ovat kasvaneet ulos Raymond ja Hansen, joista on tullut NHL-pelaajia. Simek kaupattiin puolestaan pois, kun Canucks hankki O'Brienin Tampalta (tällä kaudella Simek on pelannut AHL:n Norfolkissa 43 peliä ja tehnyt 10 pistettä, joten menetys ei näytä tuntuvalta). Bourdonin, Raymondin ja Hansenin poistumiset listalta näyttelevät siis kuitenkin omaa osaansa tämän vuotisella listalla:

1. Cody Hodgson, C (2.)
2. Cory Schneider, G (26.)
3. Michael Grabner, RW
4. Yann Sauve, D
5. Patrick White, C

6. Taylor Ellington, D
7. Prabh Rai, C/LW
8. Taylor Matson, C
9. Matt Butcher, C
10. Daniel Rahimi, D

Hodgson on omaa luokkaansa Canucks-prospectien listalla. Schneider on noussut viime vuodesta kaikkien prospectien listalla 50 sijaa, mikä kertoo hänen hyvästä kehityksestään muihin lupauksiin verrattuna. Ehkä AHL:n parhaalle(?) maalivahdille olisi voinut antaa korkeammankin arvosanan, mutta hän on esimerkiksi Hodgsoniin verrattuna jo sen verran vanhempi, että sijoituksen ei kuulukaan olla top10 joukossa. Joka tapauksessa Cory on kehittymässä hyvää vauhtia ja maalivahdilla kehitys menee usein vähän hitaammin. Niin kauan menee hyvin, kun suunta on nykyisen kaltainen.

Muut listalla olevat prospectit ovat pelanneet (sen mitä olen saanut raporteista lukea + joidenkin kohdalla pari peliä nähtyä) tällä kaudella seuraavasti - kuvausten perässä oleva profiili tulee siitä, mitä uskon heistä maksimissaan tulevan:

Michael Grabner

Itävaltalainen Grabner on Vancouverin ykkösvaraus vuoden 2006 varaustilaisuudesta. Maalintekijänä varattu ja maalintekijäksi suunniteltu pelaaja on hieman yksipuolinen pelaajana, ja maalimäärä kuvastaa hänen onnistumistaan. Koska eri joukkueet pelaavat eri tyyleillä ja pelaavat saavat toisissa seuroissa enemmän tukea, maalimäärissä pitää katsoa enemmän seuran sisäistä maalipörssiä, kuin koko AHL:n maalipörssiä.

Grabner on tehnyt Manitoban eniten maaleja, mikä on hyvä asia, kun samassa seurassa pelaa mm. viime kaudella Tampassa 17 maalia tehnyt Michel Ouellet. Grabner on mennyt muutenkin hommassaan eteenpäin, sillä viime kaudella hän teki 22 maalia 74 pelissä ja tällä kaudella hän on tehnyt 21 maalia 49 pelissä. Sama maalimäärä siis, mutta 25 peliä vähemmän pelattuna.

Hänet nostettiin jo ylös viikko sitten, mutta kun Pavol Demitra pystyikin pelaamaan, niin vieläkään hän ei ole pelannut NHL-peliä. Sundinin vierellä pelaaminen olisi ollut Grabnerille hieno tilaisuus näyttää taitojaan maalintekijänä NHL:ssä, mutta nyt tuota joutuu odottamaan.

Tulevaisuuden profiili: Kahden ensimmäisen ketjun maalintekijä. "Köyhän miehen Tomas Vanek".

Yann Sauve

Vancouverin viime kesän toisen kierroksen varaus Sauve oli aikanaan erittäin lupaava puolustaja - häntä pidettiin oman ikäluokkansa yhtenä suurimmista tähdistä vielä pari vuotta sitten ja hänet nostettiin Steven Stamkosin haastajaksi joissakin kaavailuissa. Sen jälkeinen kehitys ei ollut kuitenkaan niin hyvää, ja Sauve putosi viime kesän varaustilaisuudessa aina toiselle kierrokselle saakka.

Tällä kaudella Sauve teki jo aikoja sitten oman piste-ennätyksensä Q:ssa, joten ainakin pistekehitys lupailee hyvää. Hän sai seurassaan myös aikaisempaa suuremman roolin, kun Alex Grant kaupattiin kesken kauden Shawiniganiin. Sauve ja ensi kesänä ensimmäisellä kierroksella varattava lupaava Simon Despres pelaavat Saint Johnin eniten alakerrassa.

Sauve on pelaajana aika paljon Luc Bourdonin kaltainen prospecti: hän on fyysisesti lahjakas ja monipuolinen puolustaja, mutta hänen ongelmansa on tällä hetkellä pelinluvussa. NHL-mahdollisuuksia riittää kehityksen jatkuessa, mutta todennäköisesti Sauvesta ei tule koskaan NHL:n kahden ensimmäisen parin puolustajaa.

Tulevaisuuden profiili: Puolustava puolustaja. "Ossi Väänänen"

Patrick White

White oli Vancouverin ensimmäisen kierroksen varaus kesältä 2007. Jo alunperin pitkän linjan projektiksi sanottu pelaaja on kehittynyt Gophersissa vielä hitaammin, mitä olisin voinut kuvitella. White pelasi aikanaan hyviä nuorten pelejä jenkkien maajoukkueessa, mutta viime kausi oli floppi ykkösvaraukselta, kun hän teki Minnesotan yliopistossa 45 pelissä vain 10 pistettä - kauden hyvänä puolena voidaan pitää Gophersin tehopörssin voittoa (+9). Tällä kaudella pistekehitystä on tullut jonkin verran, sillä nyt hänellä on kasassa 11 pistettä 31 pelissä.

White ei ole puhdas taitohyökkääjä, eikä fyysinenkään hyökkääjä, vaan jonkinlainen ketjua tasapainottava kahden suunnan 'yleishyökkääjä'. Whitella on kohtalainen laukaus ja kelvolliset kiekolliset perustaidot. Asennetta on kiitelty, mutta luistelua puolestaan kritisoitu. Tosin minun mielestäni liike oli ihan kohtalaista nuorten kansainvälisissä peleissä Suomessa. Gophers pelaa isossa kaukalossa, ja sen luulisi sopivan auttamaan liikepuolta.

Kokonaisuutena White vaikuttaa ihan lupaavista perusominaisuuksista huolimatta flopilta ykkösvaraukseksi. Missään nimessä en osaa odottaa hänestä enää kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjäa, mutta ehkä kehityksen jatkuessa pidempään kolmosessa hänellä voisi olla joskus kaukana tulevaisuudessa käyttöä. Onhan tuolta ylipistosarjoista tullut ennenkin pelaajia, jotka ovat yllättäneen mukavasti ammattilaisina (esimerkiksi Bieksa).

Tällä hetkellä minulla ei ole kuitenkaan enää oikein minkäänlaisia odotuksia Whiten suhteen, ja kyllähän se kertoo Vancouverin listan syvyydestä jotain, että Whiten kaltainen "11 pisteen pelaaja" on listalla viidentenä.

Tulevaisuuden profiili: Kolmosketjun yleishyökkääjä: "Trevor Letowski".

Jatkuu seuraavassa viestissä...
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Jatkuu edellisestä viestistä...

Taylor Ellington

Ellington oli Vancouverin toisen kierroksen varaus kesän 2007 varaustilaisuudesta. Puolustava puolustaja pelaa yli-ikäisenä Everettin WHL-seurassa jo viidettä kauttaan. Pisteellisesti seuransa veteraani on mennyt eteenpäin tällä kaudella, sillä kasassa on 28 pistettä 63 pelistä, kun edellinen ennätys oli 14 pistettä.

Vancouverin lähistöllä syntynyttä ja Canucksia koko ikänsä kannattanutta Ellingtonia pidetään yhtenä WHL:n parhaista puolustavista puolustajista. Hän on kehittynyt ihan hyvin WHL:ssa, mutta kyllä hänen pitäisi olla periaatteessa jo AHL:ssa tuon ikäisenä. Tätä varausta voikin kritisoida nyt, sillä esimerkiksi Montreal varasi 10 sijaa Ellingtonin jälkeen P.K. Subbanin ja Los Angeles vuorolla #52 jo NHL:ssä pelanneen Oscar Möllerin.

Ensi kaudella olisi Ellingtonilla AHL-paikan lunastamisen vuoro ja toivottavasti hänen parhaat ominaisuutensa (puolustuspeli, fyysinen peli) riittävät ammattilaiskiekkoon. Tällä hetkellä näen Ellingtonilla syvyyspuolustajaksi pieniä mahdollisuuksia, mutta en todellakaan usko hänestä kehittyvän eturivin pelaajaa NHL-tasolle. Ehkä AHL- tai Eurooppa taitavat olla nyt nähdyillä näytöillä lähimpinä.

Tulevaisuuden profiili: Syvyyspuolustaja. "Rory Fitzpatrick".


Prab Rai

Indo-Kanadalainen hyökkääjä oli Vancouverin viime kesän viidennen kierroksen varaus. Erikoinen poiminta listojen ulkopuolelta, mutta ilmeisesti Vancouver uskoi Rain nopeuden auttavan NHL-paikan saamiseen. Rai on pelannut tällä kaudella WHL:n Seattlessa 59 ottelua ja tehnyt noissa 25+40=65 pistettä. Hän on joukkueensa paras pistemies yhdessä Greg Scottin kanssa, ja onhan kaksikolla 14 pisteen ero Ottawan kesän 2007 ykkösvaraukseen Jim O'Brieniin.

Rain pelissä kaikki on ladattu nopeuden varaan. Kiekollisilta taidoiltaan Rai on keskiarvoa parempi WHL:ssä, mutta muuten hän ei ole kummoinen pelaaja, hän ei pelaa mitenkään fyysisesti, hän on 5'11 kokoinen, hän pelaa hirveän epätasaisesti, eikä hän tee edes kahteen suuntaan töitä siten kuin voisi odottaa pelaajalta, joka ei kiekollisten taitojen vuoksi ole menossa kahteen ensimmäiseen ketjuun. Minun veikkaukseni Raista on se, että tässä on taas yksi sellainen pelaaja, joka pärjää kyllä junioreissa, mutta jolla ei tee mitään kun pitäisi ottaa askel eteenpäin.

Tulevaisuuden profiili: Nopea ja ensikatsomalta lupaavan oloinen AHL-hyökkääjä, jonka taidot eivät kuitenkaan riitä ylemmäs. "Jozef Balej"

Taylor Matson

Matson oli Vancouverin kuudennen kierroksen varaus kesän 2007 varaustilaisuudesta. Hän pelasi kelvollisen USHL-uran Des Moinesissa, jossa oli viimeisellä kaudella seuransa arvokkain pelaaja ja pistepörssin voittaja. Sieltä hän siirtyi sieltä täksi kaudeksi Patrick Whiten seurakaveriksi Minnesotan yliopistojoukkueeseen. Tällä kaudella Matson on tehnyt Gophersissa yhden maalin 13 pelissä, joten mistään tähdenlennosta ei voida puhua hänenkään kohdalla.

Matson on ihan kohtalaiset taidot omaava hyökkääjä. Hän on melko nopea, käsistään taitava ja laukaustakin on kehuttu. Samaan aikaan hän on kuitenkin hieman pieni (varausiässä mittaa oli 5'10, nyt Minnesotan kotisivut ilmoittavat mitaksi 6-0). Prospect-listan sija kahdeksan tuli minulle kaiken kaikkiaan yllätyksenä. Ilmeisesti joku näkee jotain Matsonissa, mutta kyllähän nuo yliopistopelit jotain hänestä kertovat...

Tulevaisuuden profiili: Euroopan sarjoissa pelaava kahden ensimmäisen ketjun hyökkääjä. "kukalieneekään".


Matt Butcher

Butcher on Vancouverin viidennen kierroksen varaus kesän 2005 varaustilaisuudesta. Hänellä oli ihan kohtalainen 23 pisteen viime kausi Michiganin yliopistossa, mutta hän on kärsinyt tällä kaudella nivusvammasta, eikä ole pelannut kuin 14 peliä (2+3). Butcher on Vancouverissa pelanneen Garth Butcherin poika, ja on pelaajana hieman samanlainen taisteleva ja taklaava pelaaja kuin isänsä.

Butcher on prospectina kohtalainen tulevaisuuden kolmosen tai todennäköisemmin nelosen rooliin, mutta ei missään nimessä ylemmäs. Häntä pidettiin aikanaan BCHL:ssa joidenkin arvioiden mukaan sarjan parhaana taklaajana ja Michiganissa hän on ollut joukkueensa ykkösaloittaja. Butcherilla on isänsä tavoin asenne kohdallaan, joten mahdollisuuksia NHL-paikkaan on rikkonaisesta kaudesta huolimatta edelleen olemassa.

Tulevaisuuden profiili: Nelosketjun taistelija. "Aaron Voros"


Daniel Rahimi

Rahimi on Vancouverin kolmannen kierroksen varaus kesän 2006 varaustilaisuudesta. Isokokoinen, fyysinen ja kovaa pelaava ruotsalaispuolustaja on päässyt pelaamaan tällä kaudella Manitobassa 39 peliä, ja tehnyt 1+4 pistettä. Rahimin vahvuudet ovat omassa päässä ja fyysisyydessä, ihmeellisiä kiekollisia taitoja häneltä ei nähdä.

Rahimi kuului pari kautta sitten Ruotsin nuorten maajoukkueeseen. Nuorten kisat menivät hänelle tyypillisesti: ei tehopisteitä, mutta seitsemässä pelissä 18 minuuttia jäähyjä. Veikkaan, että hän tulee saamaan parin kauden päästä näyttömahdollisuuden NHL:ssä. Onnistumista siellä en lähde veikkaamaan, mutta kokonaisuutena Rahimi näyttää olevan prospecti, jolla saattaa olla mahdollisuuksia jonnekin syvyyspuolustajan rajoille.

Tulevaisuuden profiili: Syvyyspuolustaja. "Rob Davison"


Millaiseksi voisin kuvitella tulevaisuuden joukkueen näillä pelaajilla täytettynä?:

X - Hodgson - X
X - X - Grabner
X - White (todellinen longshot tuohon) - X
Butcher - X - X

X - X
X - X
Sauve - Ellington
Rahimi

Schneider
X

Tämän hetken listalla on siis hyökkäykseen ykkösketjun lahjakkuutta keskelle, kakkosketjun lahjoja laidalle, kolmosketjun todellinen "longshot" keskelle ja nelosketjun lahjakkuutta keskelle tai laidalle. Puolustuksesta kärkiprospecti Edler pelaa jo NHL:ssa ja hänellä on lahjoja ykköspariin. Viime kesänä kuolleella Bourdonilla olisi ollut lahjoja sinne samoin, mutta Sauven ja Ellingtonin urista ei näytä tulevan ainakaan nykyisillä näytöillä niin hyviä. Maalivahti Schneiderilla on lahjoja NHL:ssä aloittavaksi maalivahdiksi saakka.

Syvyys on siis kokonaisuutena huonoa, mutta tärkeille pelipaikoille (ykkössentteri, kahden ensimmäisen ketjun laidalle ja ykkösmaalivahdiksi) organisaatiosta löytyy ihan kilpailukykyisiä prospecteja. Puolustuksesta puuttuu tällä hetkellä todellinen lupaus, mutta syvyyttä on siellä enemmän kuin hyökkäyksessä. Onneksi esimerkiksi edelleen kehittyvät Edler ja Bieksa pystyvät pitämään alakerran tulevaisuuden kärkiosaamisesta huolta vielä pitkään.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Nyt voi huokaista helpotuksesta, sillä Vancouver aloitti tärkeimmästä sopimuksesta noiden tulevien UFA-pelaajiensa kanssa, ja allekirjoitti Burrowsin kanssa neljän vuoden jatkosopimuksen. Sopimus tuo Burrowsille kaudessa keskimäärin kahden miljoonan dollarin tulot.

Erittäin tärkeä sopimus, sillä Burrows on pelannut joka paikassa hienosti missä on saanut vastuuta: kolmosketjussa hän oli varmasti yksi liigan parhaista laitureista ja nyt kun hän on saanut hyökkäävämpää roolia, viimeisissä 12 pelissä on tullut 5+5 pistettä. Huomion arvoista Burrowsissa on vielä se, että hän on mennyt joka kaudella eteenpäin. Tällä kaudella on jo nyt hallussa omat ennätykset pisteissä ja maaleissa.

Canucks pelaa muuten parhaillaan Minnesotaa vastaan oman divisioonan sisäistä ottelua. Vancouver on saanut peliin huonon alun, ja on häviöllä ensimmäisessä erässä 1-2. Canucksin maalintekijänä oli Burrows. Pelin sisällä yksi mielenkiintoinen taistelupari on Cal Buttercupin ja Burrowsin välillä. Viime pelissä Buttercup taklasi Burrowsille päähän vekin ja lensi pois kentältä. Pelin jälkeen hän sanoi, että;

Buttercup kirjoitti:
Burrows embellished it considerably...It's done and over with now. You've got to expect that from a guy like that; I should have known that going in, that it was him and that if I were to hit him in that spot, he might embellish a little bit.

"My hands were down. Maybe a boarding call, but he saw me coming the whole time, so ..."

To be continued?

"It's over and done with," Clutterbuck said, " and his time will come."

Hänen aikansa tulisi koittamaan? Heh, tuohan on kuin suoraan Bertuzzi/May/Moore -tapauksesta ja vielä sen jälkeen, kun on itse ajellut toista päähän. En taas muistanutkaan kuinka hienoa on vihata tiettyjä Luoteisen divisioonan pelaajia. NHL:n taklaustilastoa johtava Cal tuo mieleen muistot Claude Lemieuxista, Penis Gauthierista ja Steve Mooresta.

Tosin sen jälkeen kun joukkueet viimeksi kohtasivat, Burrowsin ja Calin otteissa on ollut tiettyjä eroja:

- Alex Burrows: 5G, 5A, +8

- Cal Clutterbuck: 0G, 0A, -4

Ja nyt siis Burrowsille tuo yksi lisämaali tähän menossa olevaan peliin.
 
Viimeksi muokattu:

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Kattava pohdinta nuckilla ylempänä, josta kiitokset. Otan kantaa muutamaan esillä olleeseen pelaajaan:

Grabnerista en osaa sanoa onko hänestä NHL-tason maalinsylkijäksi. Vaikuttaisi että hän on löytänyt optimaalisen "pituus-paino" -suhteen eikä mahdolliset ongelmat ainakaan tuolla voima/kunto -puolella ole (verrattuna esim Raymondiin joka vielä on raakile tällä osa-alueella), mutta en vain tiedä onko hänellä tarpeeksi nopeutta, taitoa ja peliälyä tuon roolin pelaamiseen NHL'ssa. Nopeus ja taitohan nimenomaan ovat Granbnerin valtit, mutta en vain tiedä onko niitäkään tarpeeksi. Ehkä olen vain pessimisti, mutta tällä hetkellä sivuallekirjoittaneeilla on suurehko pelko siitä että Grabnernkin tippuu Krogin tai tulevaisuuden Rain tavoin vain "välimaastopelaajaksi". Grabnerin kausi ei ainakaan ole mennyt niin hyvin kuin minä häneltä odotin (vaikka selvästi paremmin kuin viime kausi kuten mainitsit). Annetaan toki miehelle aikaa, ei siinä mitään, mutta niiden pelien perusteella mitä olen Grabnerilta nähnyt niin en mene vannomaan riittääkö rahkeet aivan huipulle asti.

Ellingtonia pitää puolustella sen verran, että yleensä tämän tyyppiset puolustavat puolustajat "puhkeavat kukkaan" vasta myöhemmällä iällä, vähän niin kuin maalivahdit. Yksi erinomainen esimerkki on meidän oma Willie Mitchell, siis oman roolinsa eliittiä maailmassa, ja Williekin pelasi ensimmäisen kunnon kautensa NHL'ssa vasta 5 vuotta draftinsa jälkeen. Ellingtonilla siis on aikaa vielä vaikka kuinka paljon, ja toivon todella että organisaatio katsoo tämän kortin loppuun saakka. Pitkähkö projekti, mutta saattaa tuottaa hedelmää lopussa. Tämä sanottuna, olihan Ellingtonin valitseminen jo valintahetkellä outo veto kun katsoo nimiä jotka olivat vielä vapaana. Ja jälkeen päin tilanne ei ole muuttunut laisinkaan, kun mm. mainitsemasi Oscar Möller Canucksin takapihalta Chilliwackista iskee jo tehoja Losissa. Vielä kun Möller (mainitaan kun nyt esillä oli aikaisemminkin) oli listoilla yleiseisti selvästi Ellingtonia ylempänä.

NCAA-pelaajista White todellakin näyttää suurelta flopilta. Ehkä siirto WHL'ään auttaisi? Matsonista sen verran, että syy hänen pienen ottelumäärään tältä kaudelta (13) on loukkaantuminen. Muistaakseni Matsonilta meni olkapää (?) jo aikoja sitten romuksi ja koko kausi on sen myötä paketissa.

Onhan tuo osumatarkkuus heikkoa, ei siitä mihinkään pääse. Canucks saa valita joka vuosi ikäluokkansa parhaita junnuja, ja tämä on tulos. Manitobassa puolestaan Zinger ja kumppanit hankkivat organisaatioon yli-ikäisiä junnuja ja ECHL-pelaajia, ja onnistumisprosentti on melkein parempi. Jösses sentään, kaipa Canucksin scouttiryhmä on sitten vain niin mukavaa saunaseuraa.

---

Kohta puolin alkaa ankara energiajuoman kittaus deadlinen tahtiin. Elämme mielenkiintoisia aikoja, kyseessä on kuitenkin Gillisin ensimmäinen deadline ja näyttöhaluja varmasti löytyy.

Huhuissa on pyörinyt vaikka mitä, viimeisimpänä Bouwmeester. Siinä mielessä ihan realistinenkin huhu, kun katsoo Canucksin palkkatilannetta verrattuna niihin muihin joukkueiseen joihin Bouwmeesteria on yhdistetty. Tokihan Väänäsenkin hankinta jotain osviittaa antoi.

Mielenkiintoista on myös mitä Gillis tekee Öhlundin kanssa. Alkaa näyttää jopa epätodennäköiseltä että Öhlund jatkaisi Canucksissa kauden jälkeen, ja onkin mielenkiintoista nähdä jatkaako Gillis "canucks-on-keskiverto-nyt-ja-aina" -linjalla, vai puhaltaako kenties uudet ja organisaatiota kehittävät tuulet? Tämä toki vaatisi Öhlundin NTC-pykälän purkua, mutta eiköhän tuo onnistuisi jos eläkepäiviä olisi mahdollisuus Floridaan lähteä viettämään ;)
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Grabnerista en osaa sanoa onko hänestä NHL-tason maalinsylkijäksi.
En minäkään ole varma tuosta. Mutta lahjakkuus voisi olla tuonne kakkosketjun laidalle. Ykköseen en osaa häntä odottaa (en pidä häntä ihan niin lupaavana), eikä hän oikein sovi pelaajatyypiltään kolmoseenkaan. Ja minäkin olen ollut kehityksestä huolimatta vähän pettynyt Grabnerin kauteen noin kokonaisuutena. Ehkä sitten odotinkin vähän liikaa, kun joukkueensa paras maalintekijä ja noin 30 maalin vauhdissa oleva hyökkääjä on pettymys, mutta sitä hän on vain kieltämättä vähän ollut.

Grabnerin ongelmana on epätasaisuus. Hän on pelannut nytkin kahden viime kauden sisään pitkiä tai melko pitkiä maaliputkia ja vastaavasti putkia, joiden aikana ei ole tapahtunut mitään. Esimerkiksi tammikuun alussa hän teki yhdeksän maalia seitsemään peliin ja nyt hän on puolestaan vetänyt jo yhdeksän peliä maaleitta. Viime kaudella taas nähtiin se yksi 18 peräkkäisen pelin maaliton putki.

Minulle tuo epätasaisuus kertoo päästä enemmän kuin taidoista. Hän on kuuma pelaaja itseluottamuksen ollessa kunnossa, ja hän pystyy tekemään maaleja hyvää tahtia. Mutta vastaavasti hän vajoaa alas helposti jos peli ei kulje. Nähtäväksi jää, saako hän kokemuksen karttuessa tasaisuutta otteisiinsa, ja nimenomaan niin, että hän pelaa useammin tuolla taitojensa edellyttämällä korkeammalla tasolla. Siihenhän Canucksin johto juuri viittasikin, kun he laittoivat hänet harjoitusleiriltä farmiin.

Chip Whitley kirjoitti:
Ellingtonia pitää puolustella sen verran, että yleensä tämän tyyppiset puolustavat puolustajat "puhkeavat kukkaan" vasta myöhemmällä iällä, vähän niin kuin maalivahdit.
Ei yleensä, mutta joskus...

Jos katsotaan noita kovan luokan enemmän puolustavia puolustajia, niin tekeehän Mitchell kuitenkin kehityksessään ison poikkeuksen listalla:

- Calgaryn Regehr pelasi varauksensa jälkeen vain yhden kauden juniorisarjaa, jonka jälkeen oli heti seuraavalla kaudella valmis hyppäämään NHL:ään.

- Montrealin Komisarek pelasi varauksen jälkeen yhden kauden ylipistokiekkoa, jonka jälkeen siirtyi NHL:ään.

- Ottawan Anton Volchenkov pelasi yhden kauden varauksen jälkeen Venäjällä, jonka jälkeen hyppäsi NHL:ään.

- Pittsburghin Orpik pelasi varauksen jälkeen yhden kauden yliopistokiekkoa ja yhden kauden AHL:ssa, jonka jälkeen tuli NHL:ään.

- Columbuksen Commodore pelasi varauksen jälkeen yhden kauden ylipistokiekkoa, jonka jälkeen tuli NHL:ään.

- Bostonin Chara pelasi varauksen jälkeen yhden kauden junnukiekkoa, jonka jälkeen pelasi jo NHL:ssä.

- San Josen Vlasic pelasi varauksen jälkeen yhden kauden junnukiekkoa, jonka jälkeen oli valmis NHL:ään.

Mieleen tulee Mitchellin lisäksi oikeastaan vain Chicagon erinomainen puolustaja Duncan Keith, jonka voisi heittää vähän samaan kastiin Willien lisäksi, kun puhutaan eliittiluokan puolustavasta puolustajasta, joka on tullut show:hun vähän myöhemmin. Keith oli varauksen aikaan todella heiveröinen (taisi olla jotain 160lbs) ja hänen piti kehittyä yliopisto/junnusarjassa kausi ja sen jälkeen kaksi kautta AHL:ssa, ennen kuin oli valmis. Mutta hänelläkin meni siis vain kolme kautta treeniaikaa ennen hyppyä ylös.

Ellingtonilla on nyt menossa toinen kausi junioreissa varauksen jälkeen. Ensi kaudella hän ei ole missään nimessä NHL:ssä, enkä usko, että olisi sitä seuraavallakaan. Ehkä kaudella 2011-2012 olisi hänen aikansa. Mutta nuo esimerkit tai tuo tapaus-Ellington ei tietenkään poista kokonaan sitä, etteikö Ellingtonistakin voisi tulla vielä NHL-puolustajaa. Mutta kuten aikaisemmin sanoin, en jaksa millään uskoa ainakaan siihen, että hän kehittyisi eturivin puolustajaksi ja jos veikata pitäisi, niin tässä on taas yksi prospecti, joka oli selkeä virhevalinta (vaikka jätettäisiin möllerit ja subbanit laskuista pois).

Mutta toki annetaan hänelle aikaa. Ei tässä muutakaan oikein voida.

Chip Whitley kirjoitti:
Matsonista sen verran, että syy hänen pienen ottelumäärään tältä kaudelta (13) on loukkaantuminen. Muistaakseni Matsonilta meni olkapää (?) jo aikoja sitten romuksi ja koko kausi on sen myötä paketissa.
Hänellä meni polvi. Ennen sitä hän pelasi 13 peliä ja teki yhden maalin. Paikkana oli tosin vain nelosketju (ja joukkueen ykkösalivoima), joten ei nyt kovin paljon voinut odottaakaan. Toisaalta eipä noilla tehoilla kovin pitkälle vielä mennä. Jo kaudella 2006-07 Matson menetti nilkkavamman vuoksi Holy Angelsissa pelatessaan pääosan kaudesta, joten loukkaantumisten kanssa on ollut ongelmia.

Hänen puolestaan voisi sanoa sen, että ainakin Gophersin valmentaja Don Lucia kehui Matsonin peliä muutamaan kertaan ennen loukkaantumista.

Chip Whitley kirjoitti:
Onhan tuo osumatarkkuus heikkoa, ei siitä mihinkään pääse. Canucks saa valita joka vuosi ikäluokkansa parhaita junnuja, ja tämä on tulos. Manitobassa puolestaan Zinger ja kumppanit hankkivat organisaatioon yli-ikäisiä junnuja ja ECHL-pelaajia, ja onnistumisprosentti on melkein parempi. Jösses sentään, kaipa Canucksin scouttiryhmä on sitten vain niin mukavaa saunaseuraa.
Mielestäni Gillisin virhe viime kesänä oli pitää tuo sama hauska orkesteri kasassa. Toisaalta sen ymmärsi, sillä Gillis ei varmasti vielä tuntenut talon porukkaa niin hyvin, hänelle olisi jäänyt ehkä liian vähän aikaa valita uusi orkesterin johtaja tulevaan draftiin ja hän ei halunnut varmasti laittaa kerralla koko Canucksin systeemiä uusiksi - ihan riittävästi niitä muutoksia tuli muutenkin.

Mutta kyllähän sille kengittämiselle olisi ollut perusteet. Nimittäin vaikka Canucks onkin kaupannut viimeisten 10 vuoden sisään paljon varauksiaan, herrat ovat saaneet varailla ihan riittävästi löytääkseen kelvollisia pelaajia, mutta pääosin huonolla osumatarkkuudella. Tosin pitää antaa kiitostakin muutamista (Hansen, Raymond, Schneider, Edler, Bieksa) hyvistä löydöistä takakierroksilta (tai Raymondin tapauksessa listan ulkopuolelta), mutta kokonaisuutena homma on ollut negatiivista.

Viime kesänä joukkue näytti osuneen kerrankin hyvin, ja siksikin tuo Hodgsonin varaus saa tavallista suuremman merkityksen. Toivoisin, että tuolla oli jotain tekemistä uuden managerin Gillisin ja uudistetun "valintaprioriteetti-systeemin" (painotetaan aikaisempaa enemmän luonnepuolta) kanssa, mutta saa nyt sitten nähdä jatkossa, millaisia ukkoja delormet varaavat takakierroksilta.

Mitä Heisingeriin tulee, niin hän olisi luultavasti loistava manageri myös NHL:ään, ja juttujen mukaan häntä on sinne kyselty. Mutta hän haluaa pysyä Winnipegissa perheensä luona.

***

Canucks ei tehnyt siirron siirtoa siirtojen takarajalla (ellei sitä Väänäsen aikaisempaa hankintaa oteta mukaan). Toisaalta olin pettynyt, toisaalta taas ihan tyytyväinen. Laitetaan tähän nyt mielipiteen selkeyttämiseksi plussat ja miinukset siirrottomasta päivästä:

+ Joukkue on pelannut jo pitkään hyvin - Luongon ollessa maalilla joukkueen tämän kauden saldo on 23-8-3. Tarvetta muutoksille muutosten vuoksi ei välttämättä ollut.

+ Joukkue on terve. Tarvetta muutoksille loukkaantumisten paikkaamiseen ei ollut.

+ Joukkueella on ilmeisen hyvä kemia synkän tammikuun jälkeen. Ison roolin pelaajalla olisi voinut olla taas vaikutusta tuohon.

+ Canucks ei menettänyt monen aikaisemman vuoden tapaan varausvuoroja. Gillis sanoi jo ennen siirtojen takarajan viimeistä päivää, että varausvuorot ovat hyvin tärkeitä, ja antoi ymmärtää, että hän ei lähde kauppaamaan niitä kuin todella edullisessa asemassa (sellaista oli turha odottaa tänä[kään] vuonna, kun ostajia oli niin paljon enemmän kuin myyjiä).

+ Canucks ei menettänyt harvoja lahjakkaita nuoria pelaajiaan. Muutenkin kapeasta tarjonnasta olisi ollut vaikea uhrata esimerkiksi jonkun kolmosketjun hyökkääjään yhtä.

*

- Kolmosketju ei ole toiminut, ja olisin toivonut sinne vahvistusta. Minun toiveenani oli lähinnä Recchin (B.C:n pelaaja, jonka olen toivonut aina silloin tällöin tulevan meille) tai Robertsin (Sundinin/Wellwoodin entinen joukkuekaveri ja todellinen playoff-taistelija) hankinnat, mutta Recchi meni Bostoniin ja Roberts ei minun yllätyksekseni liikkunut. Bouwmeesterin en edes uskonut lähtevän Floridasta mihinkään, joten hänen suhteensa en herätellyt toiveita.

- Mitä jos tulee loukkaantumisia? Kuka silloin paikkaa ja ketä? No, toisaalta mitään kakkoskierroksen varausta ei kannata kaupata vain varalle.

Sen verran Gillis sanoi tuosta päivästä, että hänellä oli jonkinlaisia virityksiä (ilmeisesti tehottomaa Wellwoodia paikkaamaan), mutta kala ei ottanut koukkuun:

"We talked to a number of teams about a number of possibilities, but giving up second-round picks for players who weren’t long-term players was something I had decided not to do as long as eight months ago," Gillis said. "We thought perhaps if we could get some more depth at centre we’d be happy, but the things we tried came with a second-round pick as a price."

Hän mainitsi ottaneensa myös yhteyttä Floridaan kysyäkseen Bouwmeesterin hintaa, mutta tuokaan ei mennyt kyselyä pidemmälle:

I spoke to Jacques Martin at 5:45 a.m. this morning and that was the last time I spoke to him," Gillis said. "I asked him what he needed in return and it was undoable. It was a brief discussion and it didn’t go any further. Kevin’s name was never mentioned by me."

Bouwmeesterin tilanteesta Vancouver Province kirjoitti sen verran, että hän haluaisi lehden mukaan Länsi-Kanadaan. Calgary nappasi Jokisen (ensi kausi vielä sopimusta) ja Oilersilla on tällä hetkellä Canucksia tiukempi katto, joten tuo voisi parhaassa tapauksessa lupailla ihan hyvää.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Tärkeä 3-1 voitto viime yönä Silakoista ottelussa, jossa oli jo ajoittaista playoff-tunnelmaa. Esitys ei ollut kokonaan ehjä Vancouverilta, vaan joukkue laski tempoa ehkä liiankin hyvän alun jälkeen ottelun aikana. Kolmas erä oli kuitenkin hyvää pelaamista johtoasemassa, sillä vaikka Sharks sai erässä 11 vetoa Vancouverin neljää vastaan, vain Sharksin uusi mies Travis Moen pääsi laukomaan ykkössektorilta.

San Jose on ollut Vancouverille jo pitkään erittäin vaikea vastustaja, joten oli kiva ottaa välillä näissä keskinäisissä peleissä täydet pisteet. Edler, Sundin ja Bieksa maalasivat Vancouverille, Thornton iski San Josen ainoan tyhjältä kulmalta. Canucksilla oli pelissä kaksinkertainen määrä (12/6) ykkössektorin laukauksia Sharksiin nähden, joten ansaittu voitto tuli kotiin noihin nähden.

Voitto oli Vancouverille 12 voitto viimeisistä 14 pelistä, ja seitsemäs peräkkäinen kotivoitto. Tammikuun masentava kotipelien aika on siis jäämässä enää pahaksi muistoksi. Luongon paluu on tehnyt ihmeitä joukkueelle, sillä Luongon ollessa maalissa Canucks on kerännyt pisteitä 115 pisteen kausivauhtia. Kakkos- ja kolmosvahtien saldo on hieman masentavampi.

Ryan Kesler on tehnyt viimeisissä 20 pelissä tehot 10+11=21 ja saanut tehopörssiin lukeman +6. San Josea vastaan Kesler valittiin kentän ykköstähdeksi ja hänelle tuli taas valtava määrä luistelumetrejä. Mies alkaa entistä enemmän muistuttaa nuorta Trevor Lindenia. Toivottavasti hän pysyisi tällä kerralla terveenä, jos Canucks playoffeihin menee.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
minäkin olen ollut kehityksestä huolimatta vähän pettynyt Grabnerin kauteen noin kokonaisuutena. Ehkä sitten odotinkin vähän liikaa, kun joukkueensa paras maalintekijä ja noin 30 maalin vauhdissa oleva hyökkääjä on pettymys, mutta sitä hän on vain kieltämättä vähän ollut.
Pari päivää sitten tuli kirjoitettua Grabnerista, joten ehkä tässä olisi paikka kertoa hänen saldostaan viikonlopulta ja vähän muustakin. Manitoba Moosehan pelasi viikonloppuna kaksi ottelua peräkkäisinä iltoina kotonaan Providence Bruinsia vastaan.

Ensimmäisessä pelissä suurin mielenkiintoni kohdistui maaleille, jossa Cory Schneider kohtasi toisen lupauksen Tuukka Raskin. Manitoba voitti pelin 8800 hengen edessä rankuilla maalein 3-2, Schneiderille pelin ykköstähti (31 torjuntaa), Raskille kakkostähti (24 torjuntaa) ja kaksi maalia ottelussa tehneelle Grabnerille kolmostähti. Grabner sai katkaistua tuossa pelissä sen yhdeksän pelin maalittoman putkensa, ja itseluottamusta uhkuen osui samassa pelissä myös toisen kerran sekä laukoi peräti seitsemän kertaa.

Seuraavana iltana Providence oli laittanut maalille kakkosvahti Kevin Reganin, Moosen luottaessa edelleen Schneideriin. Moose otti noin 11500 hengen edessä toisen kotivoittonsa putkeen Bruinsista maalein 2-0. Schneiderille pelin ykköstähti ja kauden viides nollapeli, ja Grabnerille Moosen toinen maali, joka oli kauden 24. osuma.

Katsotaan viikonlopun jäljiltä AHL:n tilastoja Grabnerin ja Schneiderin osalta:

Grabner on AHL:n maaleissa 13. sijalla: 51 pelissä hän on tehnyt 24 maalia. Sinällään ihan hyvin, mutta ehkä vielä paremman kuvan hänen maalimäärästään saa, kun ajattelee ikää suhteessa maalimäärään. Useimmat AHL:n parhaista maalintekijöistä ovat jo lähes kolmekymppisiä AHL-kiertolaisia.

Heihin nähden Grabner on 21-vuotiaana vasta kehittyvässä iässä. Koko AHL:ssa ei ole kuin Hartfordin Artem Anisimov, joka on tehnyt tällä kaudella Grabneria enemmän maaleja saman ikäisenä tai nuorempana. Ja Anisimov on tehnyt kolme maalia enemmän ja pelannut 14 peliä enemmän.

AHL:n parhaat nuoret (21-vuotta tai nuoremmat) maalintekijät ovat olleet tällä kaudella:

- Anisimov: 65 peliä / 27 maalia

- Grabner: 51 / 24

- Jiri Tlusty: 53 / 23

- Nathan Gerbe: 40 / 22

- Justin Abdelkader: 61 / 21

- Patrick Maroon: 62 / 21

- Francis Pare: 48 / 20

- Oskar Osala: 61 / 20

- Jamie McGinn: 44 / 19

- Spencer Machacek: 63 / 19

- Michal Repik: 60 / 18

- Zack Smith: 63 / 18

- Claude Giroux: 33 / 17

- Jack Skille: 49 / 17

- Jesse Joensuu: 56 / 17

- Ben Maxwell: 58 / 17

- Brett MacLean: 59 / 17

- Nicklas Bergfors: 48 / 16

Nuorista pelaajista vain siis kärpäsenpa**an kokoinen Nathan Gerbe ja Claude Giroux ovat tehneet aavistuksen paremmalla ottelukohtaisella keskiarvolla maaleja kuin Grabner. Maaleilla ajateltuna mitään isoa ongelmaa Grabnerin kehityksessä ei siis pitäisi olla tällä hetkellä. Toki pelaajassa merkitsee moni muukin asia kuin maalimäärät, ja periaatteessa Grabner on niin yksipuolinen pelaaja, että hänen pitäisi olla todella hyvä tekemään maaleja saadakseen paikan ylhäältä.

Kehitystä maaleissa on jo nyt kuitenkin siis selvästi tapahtunut:

Kausi 2007-08: 74GP, 22 G
Kausi 2008-09: 51GP, 24

Toivottavasti tuo alkanut maaliputki poikisi taas ensi viikolla lisää onnistumisia.

Schneiderin kohdalla maalivahtiprospecti ei juurikaan voisi laittaa enää paremmaksi:

Saldo: 23 - 5- 1: Selvästi paras kokonaissaldo AHL:ssa, kukaan ei pääse edes lähelle.

Päästetyt maalit per ottelu: 1.7 Kaikista AHL:n maalivahdeista vain veteraanivahti Nathan Lawson pääsee alle kahden maalin Coryn lisäksi. Muista nuorista "ison nimen" maalivahdeista...

- Brian Elliotin saldo on 2.31

- Ondrej Pavelecin 2.34

- Leland Irvingin 2.34

- Jonathan Bernierin 2.44

- Simeon Varlamovin 2.5

- Tuukka Raskin 2.62

- Daniel Larssonin 2.63

- Jeff Frazeen 2.64

- Jhonas Enrothin 2.69

- Justin Pogge 2.78

Suomalaisten vanhempien maalivahtien Niemen, Rämön ja Wiikmanin saldot ovat:

Niemi: 2.41

Rämö: 3.78

Wiikman: 2.86


Torjuntaprosentti: 93.5% Tässä Cory on "vasta" kakkosena Nathan Lawsonin (93.8%) jälkeen. Schneiderin jälkeen muut nuoret "ison nimen" maalivahdit tulevat järjestyksessä:

- Elliot 92.6

- Frazee 92

- Pavelec 92

- Enroth 91.5

- Rask 91.2

- Bernier 91.1

- Varlamov 90.8

- Irving 90.8

- Pogge 89.2

Suomalaisten vanhempien maalivahtien Antti Niemen, Karri Rämön ja Miikka Wiikmanin saldot ovat:

Niemi: 91.1

Rämö: 88.4

Wiikman: 90.0

Kokonaisuutena Cory on pelannut jälleen aika hemmetin hienon kauden, kääntelee sitä mistä päin tahansa.

Edit:

Laitetaan tähän samaan prospect-katsaukseen vielä Vancouverin ykkösprospecti Cody Hodgsonin ottelu tältä yöltä. Brampton voitti Mississaugan maalein 5-2. Hodgsonille tehot 2+1 ja tehopörssiin luku +4. Näin Cody on tehnyt kuudessa viime pelissä tehot 7+7=14 ja saanut tehopörssiin luvun +15. Ehkä olisi aika ensi kaudella kokeilla jo jossain muualla kuin junnuissa...

Ja mitä tuohon Canucks-fanien yleiseen sylkykuppiin Patrick Whiteen tulee, niin hän teki viikonlopun peleissä neljä pistettä, ja hänelläkin alkaa näyttää viimein siltä, että ainakin pieniä askelia eteenpäin on otettu:

White, University of Minnesota (toinen kausi):

2007-08: 45GP, 6G, 4A, 10Pts
2008-09: 33GP, 7G, 8A, 15Pts
 
Viimeksi muokattu:

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Mikä on Ossi Väänäsen asema joukkueessa? Siirrosta kuultuani odotin Ossin ilman muuta kuuluvan pelaavaan kokoonpanoon, mutta ainakaan fisuja vastaan hän ei pelannut?
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Mikä on Ossi Väänäsen asema joukkueessa? Siirrosta kuultuani odotin Ossin ilman muuta kuuluvan pelaavaan kokoonpanoon, mutta ainakaan fisuja vastaan hän ei pelannut?
Ossi ei ole vielä pelannut yhtään peliä. Etukäteen ajattelin hänen taistelevan Shane O'Brienin kanssa kuudennen pakin paikasta, mutta kun joukkue on voittanut (ja O'Brien tuonut hyvällä pelillään omalta osaltaan alakertaan noissa peleissä tarvittavaa fyysisyyttä), Canucks on pitänyt kentällä tuon voittavan kokoonpanon.

Hieman hankala paikka Väänäsellä tällä hetkellä kieltämättä on. Hän on selvästi NHL-tason pelaaja ja on varmasti vähän tuskastunut asemaansa kun tietää omien kykyjensä riittävän korkeammalle kuin penkin lämmittäjän osaan. Joukkue on kuitenkin voittava tällä hetkellä, puolustus on Canucks-maailmassa harvinaisen terve ja jokainen puolustaja kantaa vastuunsa omalta osaltaan. Hyvin toimivaa pakettia ei haluta varmasti muokata vain kokeilun vuoksi.

Veikkaan, että Väänänen tulee saamaan peliaikaa jonkun top6-puolustajan loukkaantumisen, tai sitten mahdollisesti joukkueen seuraavan tappion jälkeen.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Vancouver hävisi Läntisen konferenssin sijoitusten kannalta tärkeän ottelun Los Angelesille vieraissa maalein 3-2. Jotenkin sitä osasi pelätä hieman heikompaa peliä tuon San Jose -voiton jälkeen, ja vähän hitaalla jalalla Canucks olikin kaksi ensimmäistä erää - seurauksena tuosta kahteen ensimmäiseen erään kuusi kakkosta ja kaksi Kingsin ylivoimamaalia. Kolmannessa joukkue kyllä painoi hyvin peliä Kingsin maalille, mutta ei saanut tasoitusta hyvin viimeisessä erässä kiekkoja torjuneen Quickin taakse.

Joskus tappio-pelien jälkeen joidenkin pelaajien otteisiin pitää olla häviöstä huolimatta tyytyväinen, mutta nyt Vancouverilta on aika vaikea löytää onnistujia. Sedinit olivat kaksi erää näkymättömiä, Sundinin ketju ei onnistunut koko pelissä, Luongo päästi luvattoman helpolla pelin avausmaalin, ja kolmonen oli Wellwoodin (joka olisi saanut laittaa pelissä kiekon tyhjiin, jos olisi ollut tilanteessa edes hieman aggressiivisempi) vuoksi heikko. Puolustuksessa paras oli Bieksa, joka valittiin pelin tähdistöön pisteettömästä illasta huolimatta.

Toisaalta osansa myös Los Angelesilla. Joukkueella oli pakkovoiton paikka playoff-taistelun kannalta, ja Kings liikkui ja taisteli hyvin. Quickille meni Burrowsin maali luvattoman helposti, mutta etenkin kolmannessa erässä hän piti joukkueensa pisteissä kiinni. Erityismaininnan ansaitsevat entiset Oilers-pelaajat Stoll ja Greene, jotka olivat pelissä erinomaisia omissa rooleissaan. Stoll oli tehnyt viimeisiin yhdeksään peliin ennen Canucks-peliä yhden maalin, mutta iski nyt kaksi osumaa. Ilmeisesti vanha Luoteisen divarin kilpailija sytytti (siinä olisi ollut muuten erinomainen pelaaja meille kolmoseen, mutta ilmeisesti Kings olisi pyytänyt hänestä liikaa).

Vaikka tappion hetkellä on aina helppo haukkua joukkue (kuten edellä), niin pitää antaa myös kiitosta. Vancouver pelasi tavallaan kyllä hyvän vieraspelin harvoista yksittäisistä onnistujista huolimatta. Yleensä pelien ratkaisut tehdään ykkössektorilta ja sieltä Canucks päästi Kingsin laukomaan koko pelissä vain neljä kertaa. Normaalisti tuollainen määrä riittää voittoon tai vähintään pisteeseen joukkueelle, jonka maalilla on Luongon kaltainen maalivahti, mutta nyt ei riittänyt.

Ykkössektorin lisäksi Vancouver onnistui pelissä kiekonriistopelissään. Kingsille tuli ottelussa 18 kiekonmenetystä ja neljä riistoa. Usein noin hyvän saldon pelaava vierasjoukkue on vahvoilla, mutta nyt ei tuokaan painanut. En tiedä olenko kovin väärässä, jos sanon Vigneaultin painottaneen joukkueelle vieraspeliin ykkössektorin pelaamista ja kiekonriistopeliä, mutta noita asioita veikkaan sanotuiksi. Noissa myös onnistuttiin, vaikka tappio tulikin. Sinällään joukkue kyllä onnistui (luultavasti) siinä mitä oli yrittämässä.

Ehkä pelin painavin asia oli kuitenkin maalipaikkojen hyödyntämisessä ja laukausten laadussa. Vaikka Canucks oli alivoimalla neljä minuuttia enemmän kuin Los Angeles, joukkue laukoi koko pelissä yhteensä 56 kiekkoa kohti Kingsin maalia, kun Kings sai kasaan 41 kutia. Vancouver onnistui laukomaan kuitenkin vedoistaan (joista kahdeksan tuli ykkössektorilta) yhtä monta kertaa ohi kuin kohti Quickia. Los Angelesin saldo oli paljon terveempi: 22 kiekkoa kohti Luongoa, yhdeksän vetoa ohi maalin.

Huomasin muuten, että Vancouverin pelit ovat menneet helmikuun alusta lähtien aika erikoisesti: neljä voittoa putkeen, yksi tappio -> neljä voittoa putkeen, yksi tappio -> neljä voittoa putkeen, yksi tappio... Nyt siis pitäisi ottaa tätä sarjaa jatkaakseen voitot Anaheimista (torstai-aamu), Kingsista (lauantai), Coloradosta (ensi viikon maanantai) ja Dallasista (keskiviikko), joiden jälkeen pitäisi hävitä sitten St. Louisille ensi viikon perjantaina. Tuo sarja riittäisi minulle oikein hienosti, kun kaikkia pelejä ei voi kuitenkaan voittaa.

Nyt parhaillaan menossa oleva "Kalifornian kiertoajelu" on muuten siinä mielessä erikoinen, että pelaajien äidit ovat lähteneet reissuun (Canucks.comilta saatavilla reissaavien äitien kuvia). Äitejä ei kannattaisi suututtaa enempää, joten ainakin Anaheimista pitäisi saada voitto heille.
 

nuck

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vancouver Canucks, Abbotsford Canucks, Ilves
Toinen vierastappio putkeen, tällä kerralla jatkoajalla Anaheimille. Vancouver on ollut Sharks-voiton jälkeisissä kahdessa vieraspelissä (Kings ja Ducks) huonompi, mitä sitä edeltävissä päälle 10 pelissä, joten kaksi tappiota on tullut ansaitusti. Näyttää vähän siltä, että henkisesti arvokas Sharks-voitto tyhjensi liikaakin joukkueen nälkää - toivottavasti vain hetkellisesti.

Anaheimia vastaan esitys oli tosin parempi kuin Los Angelesia vastaan, mutta Ducks ansaitsi jatkoajan ekstrapisteen nälkäisemmällä pelillään ja tekemällä vähemmän virheitä. Ducksia vastaan etenkin Selänteen maali menee täysin Henrik Sedinin onnettoman syötön piikkiin, samoin jatkoajalla nähty ja voittomaalia edeltävä kolmen pelaajan hyökkäyspään "päälle meneminen" tilanteessa, jossa joukkueet pelasivat kahden miehen vajaalla, sai silmäni kiinni jo valmiiksi.

Läntisen konferenssin tiukka playoff-taistelu näkyy juuri nyt hyvin. Kings pelasi viime ottelussa nälkäisemmin ja uhrautuvaisemmin, mitä minä olen nähnyt heidän pelaavan Canucksia vastaan pitkään aikaan. Nyt Anaheim peluutti puolestaan Prongeria peräti 35:43 ja Niedermayeriakin päälle 30 minuuttia. Jos tuo kaksikko jaksaa noita minuuttimääriä pidempään runkosarjan lopussa, Ducks tulee olemaan erittäin tiukka joukkue pelata vastaan kenelle tahansa.

Anaheimia vastaan Sedineilta nähtiin surkea peli. Kummatkin saivat -3. Henrik Sedinin syöttö (Anaheimin 1-0 maalissa) b-pisteellä olevan Selänteen lapaan omasta kulmasta hakee jo vertaistaan tämän kauden huonoimpien oman pään purkujen listalla. Anaheimin kolmannessa maalissa Daniel Sedin unohti puolestaan oman miehensä (Nokelainen) puolustusvelvoitteet Canucksin puolustuspäässä.

Ja sitten kruunuksi jatkoajalla joukkueiden pelatessa kahden miehen vajaalla Daniel Sedin lähti pelaamaan hyökkäyspään kiekollista miestä, vaikka tätä vastaan oli jo Bieksa - seurauksena tuosta Scott Niedermayerille punainen matto läpiajoon ja voittomaalin tekoon. Jos tämän kauden edeltävässä Ducks-pelissä Daniel oli illan sankari kahdella maalillaan, niin nyt hän oli illan suurin epäonnistuja.

Daniel Sedinin pitäisi olla joukkueen ykkösmaalintekijä ja häneltä odotetaan "päälle 30 maalin kausivauhdin pelaajana" pelien ratkaisuja, mutta nyt hän näyttää jälleen hyytyvän kauden lopulla. Viimeisissä 20 pelissä hän on tehnyt kolme maalia, kun Kesler on tehnyt viimeisissä 17 pelissä 11 maalia ja Burrows viimeisissä 18 pelissä 10 maalia. Puolustaja Kevin Bieksallakin on tuplamäärä maaleja Danieliin verrattuna viimeisissä 20 pelissä!

Viime kaudella hän teki runkosarjassa 25 maalia, mutta vain kolme maalia viimeisissä 22 pelissä, kun ratkottiin playoff-paikkoja. Vertailun vuoksi kolmosketjussa viime kaudella vastustajan ykköstä varjostanut Kesler teki viimeisissä 20 pelissä seitsemän maalia ja tällä kaudella Sveisissä pelaava viime kauden jämäpelaaja Brad Isbisterkin Danielin kanssa samat kolme maalia, mutta nuo kolme maalia viimeisissä 19 pelissä.

Olen kuullut, että Brian Burke olisi hankkimassa isolla rahalla Kaksosia ensi kaudeksi Torontoon. Jos tämä nykyinen "tehokkuus" jatkuu, niin saa ottaa. Gillis voisi ottaa Danielin sijaan vaikka entisen 'asiakkaansa' Mike Cammallerin, johon hänellä oli jo viime kesänä suuri kiinnostus (ei ollut kuitenkaan Calgaryn tavoin valmis maksamaan ykköskierroksen varausta).

Edit viivat:

- Kyle Wellwoodille tuli pitkästä aikaa maali. Edellisestä oli ehtinyt kulua jo 21 peliä. Toivottavasti tuo maali saisi pahasti kateissa olevan itseluottamuksen palaavan alkukauden tasolle, tai edes lähelle sitä.

- Kesler ja Burrows tekivät Anaheimia vastaan kauden 20. maalinsa. Burrows on ykkösketjun arvokkain pelaaja juuri nyt.
 
Viimeksi muokattu:

Chip Whitley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canucks & B.C. | Langly & Posehn
Vaikka tappion hetkellä on aina helppo haukkua joukkue (kuten edellä), niin pitää antaa myös kiitosta. Vancouver pelasi tavallaan kyllä hyvän vieraspelin harvoista yksittäisistä onnistujista huolimatta. Yleensä pelien ratkaisut tehdään ykkössektorilta ja sieltä Canucks päästi Kingsin laukomaan koko pelissä vain neljä kertaa. Normaalisti tuollainen määrä riittää voittoon tai vähintään pisteeseen joukkueelle, jonka maalilla on Luongon kaltainen maalivahti, mutta nyt ei riittänyt.

Minkähän takia? Taisi Luongolle upota muutama helppo, eikä Canucks tällä kertaa pystynyt nousemaan tasoihin viimeisellä minuutilla ja sen jälkeen jatkoajalla/rankkareissa voittoon. Tällä kertaa siis kaikesta hyvästä huolimatta Canucks meni ja hävisi pelin, kun Luongo päästi muutaman helpon selkänsä taakse.

Gauthierin ensimmäinen maali oli todellinen "momentumin" tuhoaja. Canucks aloitti ottelun tuli perseen alla onnistuneesta Sharks-pelistä innostuneena (olikohan ensimmäinen voitto Sharksista työsulun jälkeen) ja painoi vaihto toisensa jälkeen peliä Losin päähän, mutta Luongon imaisun jälkeen näytti että joukkueen henki laskeutui kuin pannukakku. Ehkä pientä Sanford/Schneider-epidemiaa havaittavissa, en tiedä. Joka tapauksessa, Canucksin pelitaso selvästi tippui, sen seurauksena tuli jäähyjä ja Kings rokotti toistamiseen.

Luongo on pelannut kokonaisuudessan hyvin viime aikoina, ihan vaikka tilannetta katsoisi puhtaasti Luongon peliesityksillä, eikä voitto-tappio -tilastolla (joka toki on se suurin juttu tässä vaiheessa kautta). Nyt Luongolle on sattunut kuitenkin jälleen 2 heikompaa peliä putkeen, Losia ja viime yönä Ducksia vastaan, ja Flamesin kiinniotto vaikuttaa entistä vaikeammalta.

Toki Luongo ei ollut viime yön ainoa epäonnistuja, mm. Sedinit pelasivat yhden heikoimmista peleistään tällä kaudella, -3 per punapää. Laajemmassa skaalassa Sedinit ovat tehneet yhteensä 8 maalia viimeisessä 21 ottelussa, joten tällä saralla parannusta pitäisi tulla mikäli Canucks tosissaan meinaa Flamesia divisoonavoitosta haastaa.

Edit: vaikka Sedinien viime öinen peli turhauttikin älyttömästi, ei Canucksilla ole varaa menettää kaksosia kesällä ilmaiseksi. Tähän ei vain yksinkertaisesti ole varaa (jos ei mitään maata mullistavaa tapahdu, jota epäilen), vaikka asiaa taivuttelisi miten päin tahansa. Gillisin olisi pitänyt tehdä se vaikea päätös mitä tehdä Sedinien kanssa ennen deadlinea, ja reagoida sitten sen mukaan. Eli siis kaupannut tai päättänyt että jatkosopimukset syntyy, ja nyt voi vain toivoa että päädyttiin tuohon jälkimmäiseen, ja että kaksoset kirjoittavat uudet pahvit Canucksin kanssa ennen heinäkuuta.
 
Viimeksi muokattu:

kausi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Westendin työväenpalloilijat
Olen kuullut, että Brian Burke olisi hankkimassa isolla rahalla Kaksosia ensi kaudeksi Torontoon. Jos tämä nykyinen "tehokkuus" jatkuu, niin saa ottaa. Gillis voisi ottaa Danielin sijaan vaikka entisen 'asiakkaansa' Mike Cammallerin, johon hänellä oli jo viime kesänä suuri kiinnostus (ei ollut kuitenkaan Calgaryn tavoin valmis maksamaan ykköskierroksen varausta).

Minä olen samaa mieltä että Sedineistä voitaisi luopua tämän kauden jälkeen. Olisi muutoinki kiva saada ihan selkeä huippu ykkösnyrkki eikä kahta hyvää ketjua kuten nyt on. Ruotsalaisista pelaajistamme toivoisin jatkopahvia vain Sundinille kun Edleriä ei lasketa. Jos ja kun Öhlund vielä lähtee niin palkkakatossa riittää kyllä tilaa rakentaa yksi huippuketju ja nykyinen pakkitilanne on tähän nähden ihan ok-tasolla varsinkin jos/kun Luongo vielä loistaa maalilla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös