Hyökkääjät 2008-09
Manitoba hävisi viime yönä kuudennen pelin AHL:n finaaleissa Hersheylle maalein 1-4 ja näin Hershey Bears voitti AHL:n mestaruuden. Ansaittu voitto Hersheylle, sillä joukkue rakensi lähes järjestäen enemmän maalipaikkoja kuin Moose. Manitoban kausi oli kuitenkin upea, sillä tuo finaalipaikka oli organisaation ensimmäinen ja kun AHL:n runkosarjasta tuli voitto, niin eipä joukkue juuri enää parempaa kautta olisi voinut pelata.
***
Kesäkiireiden vuoksi hyökkääjien arvosanojen kirjoittelu venähti pahasti, vaikka minulla olikin jo puoliksi valmis teksti pari viikkoa sitten. No, laitetaan nyt kuitenkin näin myöhään, kun teksti on valmis ja NHL-kausi on nyt virallisesti ohi.
TAYLOR PYATT: 69GP, 10+9=19, +/-, 43PIM
Tehtyään kahdella peräkkäisellä kaudella 37 pistettä (23 ja 16 maalia), Pyatt romahti tällä kaudella. Hän ei tosin pelannutkaan kuin 69 peliä, mutta 19 pistettä on vähemmän kuin odotettiin. Sen lisäksi, että Pyatt kärsi tehottomuudesta, hän kärsi jalkavammasta ja mikä pahinta, hänen kihlattunsa
kuoli loppukaudesta.
Kausi oli siis kaikin tavoin mahdollisimman huono ja epäonninen isokokoiselle Pyattille. Hieman samanlainen kausi, kuin hänen viimeinen kautensa Buffalossa, jolloin hän kärsi rannevammasta, eikä pelannut kuin 41 peliä. Mutta vaikka kausi menikin pelillisesti ja tehollisesti pieleen, kukaan ei voi syyttää Pyattia joukkueen eteen pelaamisesta.
Pyatt oli arvokas alivoimapelaaja ja hän teki kiekottomana hyvin näkymätöntä työtä. Lisäksi minä annan ison kiitoksen hänen paluustaan loppukaudesta kentille kihlattunsa kuoleman jälkeen. Ei ollut varmasti helpoin paikka tulla kentille takaisin, mutta hän osoitti sitkeyttä ja henkistä kovuutta tuolla teolla.
Arvosana: 7+
- Pyattia pitäisi periaatteessa armahtaa, mutta arvosana tulee aika pitkälle pettyneenä hänen kauteensa tehopisteiden kautta. Lisäksi hän pystyisi olemaan parempi pelaaja, mutta jostain syystä hänelle tulee ihmeellisiä huonompia jaksoja, joilla on välillä tapana venyä aika pitkiksikin.
Sopimus / tulevaisuus:
Pyattista tulee heinäkuun 1. päivä rajoittamaton vapaa agentti (UFA). Hän on ollut Vigneaultin yksi luottopelaajista, mutta nyt uskon hänen tiensä vievän muualle (ehkä Ottawaan?). Vancouver satsaa isokokoisista hyökkääjistään ennemmin Bernieriin, säästänee Pyattiin käytetyt rahat (viime kaudella 1.5 miljoonaa) muualle ja laittaa kolmosketjuun ehkä Hansenin Pyattin tilalle.
RYAN JOHNSON: 62, 2+7=9, +1, 12
En muista, että olisin nähnyt Vancouverissa pitkään aikaan pelaajaa, joka olisi enemmän joukkueen "unsung hero -tyylinen" taistelija kuin Johnson. Mies pelasi ison osan kaudesta hirveäksi möykyksi turvonneella sormella. Vamma vaikutti Johnsonin peliin ja hän joutui jättämään pelejä väliin, mutta hän pelasi kuitenkin kauden loppuun omalla tyylillään: heittäytyen jokaisen näkemänsä kiekon eteen ja voittaen etenkin playoffeissa tärkeitä aloituksia.
Joidenkin mielestä Johnsonille ei kannattaisi maksaa päälle miljoonaa tuosta nelosketjun keskustan täyttämisestä ja noin 10 pisteestä. Minä olen eri mieltä. Minä maksaisin tuollaiselle pelaajalle tuon noin miljoonan vaikka seuraavien viiden kauden ajan, jos hän pelaa tuolla tavalla uhrautuen joukkueen eteen jatkossakin. Ja miksi ei pelaisi?
Onhan se toki totta, että Johnson ei tuo kentälle juuri mitään muuta kuin puolustuspeliä ja johtajuutta. Mutta omassa roolissa hän on hyvä: hän olisi voittanut jälleen ylivoimaisesti kaikkien NHL-hyökkääjien blokkitilastot, ellei hän olisi joutunut olemaan kentiltä sivussa paria kymmentä peliä. Lisäksi hän oli Keslerin kanssa joukkueen käytetyin alivoimahyökkääjä ja hän voitti playoffeissa (joissa hänen aloitusprosenttinsa oli 58.6%) aloituksia alivoimalla enemmän kuin kukaan toinen playoffeissa pelanneista NHL-hyökkääjistä - siitäkin huolimatta, että osa pelasi yli puolet enemmän pelejä.
Joukkueelle, joka otti aivan liikaa jäähyjä, Johnson oli usein pelastavana enkelinä alivoimissa blokkaamassa vetoja ja sijoittumalla oikein. Siihen tärkeään tehtävään hänet ensisijaisesti palkattiin, ja sen hän täytti, vaikka pelasi erilaisista vammoista kärsien kauden loppuun saakka.
Arvosana: 8+
- Pieni rooli hyökkäyspäässä oli odotettua. Omassa päässä oli arvokas pelaaja, vaikka pelasi vajaassa kunnossa suurimman osan kautta. Kunnostautui playoffeissa erityisesti aloittajana. Sai erikoisesti joiltakin HF-faneilta kritiikkiä siitä, että sijoittumista pitää parantaa alivoimissa. Erikoinen väite, sillä tuota määrää blokkeja ei oteta olemalla väärässä paikassa.
Tulevaisuus / sopimus:
Johnsonilla on vielä ensi kausi jäljellä nykyistä sopimusta. Toivoa sopii, että ensi kaudella nähdään terveempi pelaaja, jotta hänestä olisi hyötyä koko kauden ajan. Ja jos ensi kausi menee samalla lailla taistellen kuin tämä kausi, pitää myös toivoa, että hän saa jatkaa seurassa nykyisen sopimuskautensa jälkeenkin. Hänen kaltaista
johtajaa seura kaipaa jatkossakin.
MATS SUNDIN: 41, 9+19=28, -5, 28
Sundinin alku seurassa oli kaamea.
Iso mediarummutus ja täydellinen mahalasku kentällä. Onneksi hän kuitenkin pystyi parantamaan ja hänestä tuli alun jälkeen joukkueen paras ylivoimapelaaja. Lisäksi hän toi johtajuutta mukanaan, voitti paljon aloituksia ja sai kasaan toimivan kakkosketjun. Playoffeissa Sundin pelasi Chicagoa vastaan kolme peliä, joissa hän teki vähintään kaksi pistettä, vaikka kärsi vammoista.
Tästä kaikesta huolimatta kausi näytti toisaalta siltä, kuin Sundinin jalat eivät olisi enää tahdon kanssa samassa vauhdissa. Hän kyllä yritti pelata ja taistella, mutta ei yksinkertaisesti tahtonut pysyä vauhdissa mukana keskialueella. Vaikea sanoa, kuinka paljon tuolla oli tekemistä pitkän pelaamattomuuden kanssa, mutta olisi luullut, että noin 50 peliä olisi saanut jalat jo paremmin mukaan.
Arvosana: 8+
- Kokonaisuutena minä olen tyrmäävästä alusta ja hitaasta liikkeestä huolimatta melko tyytyväinen Sundinin kokonaispanokseen, kun puhutaan ylivoimista, aloituksista, johtajuudesta ja kakkosketjun toiminnasta.
Sopimus / tulevaisuus:
Sundinin puolen kauden sopimus loppui ja hänestä tulee heinäkuun 1. päivä rajoittamaton vapaa agentti. Hänelle olisi kyllä käyttöä vielä ensi kaudellakin Canucksin kakkosketjussa sopivaan hintaan, mutta minulla on tunne, että häntä ei meillä nähdä.
ALEXANDRE BURROWS: 82, 28+23=51, +23, 150
Burrows pelasi uskomattoman hienon kauden. Hän aloitti kolmosketjussa Keslerin ja Bernierin kanssa, ja ketju oli puolustavassa roolissa yksi NHL:n parhaista. Helmikuussa hän pääsi pelaamaan ykkösketjuun Sedinien kanssa, ja oli sen jälkeen puolestaan joukkueen
paras maalintekijä. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella hän oli St. Louisia vastaan Vancouverin paras hyökkääjä, mutta kärsi Chicago-sarjassa loukkaantumisista, jotka vaikuttivat selvästi hänen peliinsä.
Burrows nosti pistesaldoaan 20 pisteellä edelliskaudesta, päätyen lopulta 51 pisteeseen. Huomion arvoista hänen tehoissa oli se, että hän ei tehnyt
ainuttakaan pistettä ylivoimalla. Syynä tuohon ei ollut tehottomuus ylivoimassa, vaan ylivoimaminuuttien puute. Burrows antoi joukkueelle itsestään kaiken ja vähän enemmänkin tasakentin, alivoimissa ja pelien lopuissa, joten ylivoimaan nähtiin paremmaksi laittaa pelaajia, joiden panos ei muilla tärkeillä hetkillä ollut niin ratkaisevassa asemassa.
Burrows teki joukkueen eniten alivoimamaaleja, laukoi kolmanneksi eniten ja otti toiseksi eniten kiekon riistoja. Tasakentin hän teki yhtä monta maalia koko kauden aikana kuin Ottawan Dany Heatley. Lisäksi hän teki ykkösketjuun nousemisen jälkeen kauden viimeisissä 36 pelissä enemmän tasakenttämaaleja kuin Washingtonin Alexander Ovetchkin. Olikin suorastaan ihmeellistä, miten kolmosketjun työmyyrästä kasvoi lopulta ykkösketjun ratkaisija saatuaan ensimmäistä kertaa todellisen tilaisuuden.
Arvosana: 10-
- Kukaan ei olisi voinut kuvitella saavansa Burrowsilta enempää, mitä saatiin. Miinus tulee playoff-tehoista Chicagoa vastaan, joihin loukkaantumisella oli merkitystä.
Sopimus / tulevaisuus:
Burrows teki loppukaudesta nelivuotisen jatkosopimuksen luultavasti ainakin puolet pienemmällä hinnalla (kaksi miljoonaa kausi), minkä hän olisi saanut markkinoilta sinne halutessaan. Hän halusi sanojensa mukaan pysyä seurassa ja näyttää esimerkkiä muille Canucks-pelaajille, jotta ryhmä pysyisi jatkossa mahdollisimman yhtenäisenä. Tyhmää vai todellista seurauskollisuutta pelaajalta, jonka rintaan on tulossa tulevaisuudessa A-kirjain?
Sedinin kaksosten jatko ratkaisee osaltaan Burrowsin'kin tulevaisuutta. Sedinit saivat Burrowsista irti paljon, ja vastaavasti Kaksoset heräsivät ihan uuteen kukoistukseen Burrowsin mentyä heidän ketjuunsa. Yhdessä ketjulta voisi odottaa paljon, mutta pysyykö se yhdessä?
Jatkuu 2. osalla...