Vancouver Canucks 2008-2009

[nuck]

Minkähän takia? Taisi Luongolle upota muutama helppo,.. Tällä kertaa siis kaikesta hyvästä huolimatta Canucks meni ja hävisi pelin, kun Luongo päästi muutaman helpon selkänsä taakse.

Mitähän nuo 'muutamat helpot' olivat? Tuo ensimmäinen maali meni kyllä täysin Luongon piikkiin, sillä kiekko olisi mennyt luultavasti ohi, ellei Luongo olisi laittanut räpyläänsä kiekolle ja veto ohjautunut tuosta, mutta noita mokia käy kaikille (kävihän esimerkiksi hyvän ottelun pelanneelle Quickille tuossa samassa pelissä moka Burrowsin maalissa). Mutta mitkä muut maalit menivät mielestäsi helposti?

Toisessa maalissa Purcell syötti ylivoimalla kolmen Canucks-pelaajan läpi takatolpan ja b-pisteen väliin, josta Stoll laukoi suoraan syötöstä kiekon sisään. En minä tuossa ainakaan Luongoa lähtisi syyttämään. Kolmannessa maalissa Kings pelasi jälleen ylivoimaa, kun maalilla oli kuuden pelaajan ruuhka. Stoll sai kiekon ensimmäisenä ja laukoi sen parista metristä kattoon. Tuossakaan ei ollut mielestäni Luongolla mitään mahdollisuuksia.

Tuo ensimmäinen maali oli kieltämättä selkeä Luongon virhe. Vastaavasti kolmannessa erässä hän otti Peter Harroldin lähietäisyydeltä tulleen rannelaukauksen komeasti kiinni. Tuota torjuntaa olisi voitu pitää "gamesaverina", mikäli Daniel Sedin ei olisi vetänyt myöhemmin erässä vain tolppaan, tai joku toinen olisi onnistunut tekemään sen maalin.

Gauthierin ensimmäinen maali oli todellinen "momentumin" tuhoaja. Canucks aloitti ottelun tuli perseen alla onnistuneesta Sharks-pelistä innostuneena (olikohan ensimmäinen voitto Sharksista työsulun jälkeen) ja painoi vaihto toisensa jälkeen peliä Losin päähän, mutta Luongon imaisun jälkeen näytti että joukkueen henki laskeutui kuin pannukakku.

Canucksilla oli pelin alussa se hyvä 3-1 hyökkäys (Pyatt ei saanut maalia), mutta ei tuo pelin alku mielestäni muuten mitenkään "tuli perseen alla" pelaamista ollut. Ennen Kingsin maalia pelissä taidettiin nähdä kolme Canucksin laukausta ja noistakin kaksi tuli kaukaa (Salo ja muistaakseni Edler). Toki Canucks oli ottelun alussa hallitsevampi joukkue, mutta ei saanut mielestäni mitään vaarallista (tuota Pyattin paikkaa lukuun ottamatta) aikaan.

Joka tapauksessa, Canucksin pelitaso selvästi tippui, sen seurauksena tuli jäähyjä ja Kings rokotti toistamiseen.

Tuon Kingsin maalin jälkeen minä en kyllä havainnut mitään pelin tason selkeää putoamista. Tai ehkä sen verran, että noita 3-1 hyökkäyksiä ei nähty... Muuten Kings ei tainnut saada seuraaviin neljään minuuttiin ainuttakaan vetoa kohti Luongoa, ja se oli Los Angeles, joka sai seuraavan jäähyn tuon avausmaalinsa jälkeen. Edler'han kuittasi tuon ylivoiman sitten melkein heti ottamalla jäähyn Stollin kanssa kamppailtuaan oman maalinsa takana ylivoimalla ja huidottuaan tätä.

Erän puolivälissä Kingsilla oli vahvempi jakso erässä, ja Mitchell otti toisen kakkosen Canucksille tuohon erään estettyään Purcellia. Mutta minä en tuota osaa mitenkään yhdistää enää tuohon avausmaaliin. Se olisi kovin outoa, jos tuo yksi helppo maali olisi ulottunut erässä noin pitkälle.

Nyt Luongolle on sattunut kuitenkin jälleen 2 heikompaa peliä putkeen, Losia ja viime yönä Ducksia vastaan, ja Flamesin kiinniotto vaikuttaa entistä vaikeammalta.

Korjaan "hieman" tuota tekstiä: Nyt Luongolle on sattunut kuitenkin jälleen 1 heikompi torjunta sekä yksi selkeä virhe kahdessa viime pelissä. Vastapainoksi hän ottanut vähintään viisi sellaista paikkaa kiinni, joissa olin jo varma takaiskusta.

Minä en löydä millään Luongoa syylliseksi noihin Kingsin muihin maaleihin, ja Anaheimin maaleissakaan häntä ei voi juuri syyttää:

- ensimmäisessä Selänne sai kiekon lahjana kulmasta Henrik Sedinilta. Selänteen kokemus ja maalintekotaidot ovat sitä luokkaa, että jos hän pääsee ilman estelyitä laukomaan vapaasti noin kolmesta metristä, niin kyllä hän maalin tekee. Missään nimessä mielestäni ei Luongon maali.

- toisessa maalissa maalilla oli neljän pelaajan ruuhka, josta kiekko ajautui tilanteeseen viidentenä pelaajana tulleelle Getzlafille. Tämä sai laittaa vapaasti kiekon etukulmasta sisään. Jos joku näkee tämän maalin menneen Luongon piikkiin, niin aika heikoilla laseilla peliä katsoo.

- kolmannessa maalissa Anaheim pääsi periaatteessa 3-2 hyökkäykseen, sillä Daniel Sedin ei tehnyt puolustuspäässä yhtään mitään. Sen verran tämä maali menee Luongon piikkiin, että hänen olisi pitänyt ottaa Christensenin laidalta ammuttu kiekko kopiksi, eikä torjua sitä eteensä. Suurimpana syyllisenä minä pidän tuossa maalissa kuitenkin Daniel Sedinia, joka ei pitänyt omaa miestään tilanteessa, joka lähti 3-2 hyökkäyksestä.

- Neljäs maali olikin Niedermayerin läpiajo, jonka Scott päätti onnistuneeseen rannelaukaukseen.

Anaheimia vastaan Luongo otti mm. ensimmäisessä erässä Nokelaisen metristä ammutun rannelaukauksen, toisessa erässä Marchantin läpiajon ja kolmannessa erässä sekä Ryanin vapaan paikan b-pisteiden välistä, että Perryn rystyn maalin kulmalta. Kaiken kaikkiaan hän torjui 37 kiekkoa, joista peräti 17 ammuttiin ykkössektorilta. Tappiosta huolimatta Luongo pelasi mielestäni hyvän ottelun Ducksia vastaan.

Kokonaisuutena Luongo oli etenkin Anaheimia vastaan pelaaja, joka piti seuraa mukana pelissä, ei missään nimessä syyllinen tappioon. Kingsia vastaan joukkueen muut pelaajat saavat katsoa syitä tappioon peilistä. Toki Luongolle meni yksi helppo sisään, mutta vastapainoksi hän otti muutaman huipputorjunnan ja toisessa päässä Canucks tuhri ihan liikaa tilanteita (etenkin kolmannessa erässä).

Ja onneksi Flames'kin on hävinnyt kolme peliä putkeen varsinaisilla peliajoilla samaan aikaan kun Canucks on kerännyt tuon yhden pisteen kahdesta viime pelistä. Kiinniottaminen on toki vaikeaa, sen verran pitkän kaulan Calgary sai Luongon ollessa sivussa.

vaikka Sedinien viime öinen peli turhauttikin älyttömästi, ei Canucksilla ole varaa menettää kaksosia kesällä ilmaiseksi. Tähän ei vain yksinkertaisesti ole varaa (jos ei mitään maata mullistavaa tapahdu, jota epäilen), vaikka asiaa taivuttelisi miten päin tahansa.

Tuo "ilmaiseksi menettäminen" on nyt vähän kaksipiippuinen juttu. UFA-pelaajina heistä ei tosiaankaan saataisi mitään tilalle, mutta toisaalta heidän palkkansa tulisi olemaan tulevaisuuden kiristyneellä katolla yhteensä arviolta 11-12 miljoonaa dollaria todennäköisesti pitkällä sopimuksella, ja tuolla rahalla olisi mahdollisuus hankkia pelaajia, joista olisi enemmän apua myös ensi kauden jälkeen.

Eli tavallaan heidät vain kaupattaisiin pois UFA-listan kautta vaihdossa toisiin ykkösketjun pelaajiin UFA-listalta tai lisätilaan katossa. Tällä hetkellä Kaksosten pitkien ja rahakkaiden jatkosopimusten puolesta ei puhu monikaan asia. Asia voisi olla erilainen, jos tämä kausi olisi jotenkin poikkeus heidän urallaan tai jos he olisivat joskus voittaneet jotain, mutta kuten aikaisemmin kirjoitin, Daniel Sedinilta nähtiin aivan vastaava hyytyminen kauden lopussa myös viime kaudella, eikä hänen aikaisemmissa playoff-otteissakaan ole ollut mitään hurraamista.

Minulla ei olisi tippaakaan kiinnostusta maksaa tuollaiselle ykkösketjun hyytyjälle mitään 5.5-6 miljoonaa noin viiden vuoden ajalta, jos olisin Canucksin kirstunvartija. Ainoa asia, missä voisin harkita heidän/hänen pitämistään, olisi se, että hän tulisi parantamaan loppukaudella peliään ja suostuisi tekemään Vancouverin kanssa kohtuuhintaisen sopimuksen. Mutta jos hän viheltelee Ducks-pelin ja tuota edeltävien 20 pelin pelin kaltaisesti kolmella maalilla 20 peliä kohti, niin kiinnostus johonkin kuuden miljoonan sopimukseen on aika lailla nollissa.

Gillisin olisi pitänyt tehdä se vaikea päätös mitä tehdä Sedinien kanssa ennen deadlinea, ja reagoida sitten sen mukaan. Eli siis kaupannut tai päättänyt että jatkosopimukset syntyy, ja nyt voi vain toivoa että päädyttiin tuohon jälkimmäiseen, ja että kaksoset kirjoittavat uudet pahvit Canucksin kanssa ennen heinäkuuta.

En ole tästäkään samaa mieltä.

Tammikuussa ajattelin, että "ei tästä mitään tule. Canucksin pitää pistää Kaksoset myyntiin vielä tällä kaudella". Mielipiteeni muuttui kuitenkin helmi- ja maaliskuussa, kun joukkue pelasi ennen siirtotakarajaa 14 peliä saldolla 12-2-0. Edelleen olen sitä mieltä noiden kahden Kalifornian vierastappion - jotka kummatkin ovat olleet vieraissa "yhden maalin pelejä" epätoivoisia joukkueita vastaan - jälkeen, että joukkueella on parhaimmillaan kykyjä korkealle. Mutta se tarkoittaa Kaksosten parhaan pelirytmin löytymistä tosipeleissä.

Näin ollen Gillisin reagointi tässä vaiheessa kautta on täysin ymmärrettävää, ja mielestäni ainoa oikea vaihtoehto. Kauppa kun olisi saattanut rikkoa tuota joukkueen kemiaa ja nähtiinhän se mm. Sundinin tullessa, mikä merkitys tuolla kemian rikkomisella voi olla pahimmillaan. Canucksin syöksy oli tosin alkanut jo ennen sitä, mutta se sekoitti pakkaa vain entisestään.

Sitä paitsi, vaikka MG olisi halunnut kaupata Kaksoset jostain syystä, olisiko hän saanut sopivaa pakettia aikaan? Hänen olisi tarvinnut ensin löytää joukkue, jossa olisi tilaa noin 7 miljoonan verran, sen jälkeen hänen olisi pitänyt saada kesällä UFA-pelaajiksi tulevat Kaksoset myytyä pelaajina, joista "on hyötyä kauden lopussa" (paskapuhetta, jonka jokainen ymmärtää) ja sen jälkeen saada vielä Canucksia auttava paketti tilalle. Ei välttämättä ihan helpoin tehtävä.

Vaikka en tunne kaikkien NHL-seurojen tulevaisuuden suunnittelua, olen varma siitä, että Kaksosille löytyisi korvaajat joko UFA-markkinoilta tai kauppojen kautta. Esimerkiksi Flyersin Daniel Briere saattaisi olla yksi mahdollisuus mm. Cammallerin, Colen, Havlatin, Giontan, Franzenin, Hossan, (suurin varauksin [riippuu ihan palkasta]) Gaborikin ja kumppaneiden lisäksi.

 

[Chip Whitley]

Kokonaisuutena Luongo oli etenkin Anaheimia vastaan pelaaja, joka piti seuraa mukana pelissä, ei missään nimessä syyllinen tappioon. Kingsia vastaan joukkueen muut pelaajat saavat katsoa syitä tappioon peilistä. Toki Luongolle meni yksi helppo sisään, mutta vastapainoksi hän otti muutaman huipputorjunnan ja toisessa päässä Canucks tuhri ihan liikaa tilanteita (etenkin kolmannessa erässä).

Näkökulmakysymyksiä näköjään. Itse pidän kovapalkattua Luongoa huippumaalivahtina, ja näkemykseni mukaan hänelle ei tule puolen miljoonan dollarin shekkiä joka toinen viikko postiluukkuun siitä hyvästä, että hän imuroi "säännöllisesti" helppoja laukauksia, tai siitä hyvästä että hän pelaa vain normaalilla tasolla (vaikka joukkue voittaisikin joskus, tapahtuu välillä toisin kuten on nähty). Mielestäni on kohtuullista vaatia Luongolta parempaa, kun on nähty että mies siihen pystyy.

NHL'n huippuvahdeille maksetaan nimenomaan niistä "vaikeiden" vetojen koppaamisista, tietty luotettavan peruspelin lisäksi. Luongolla on peruspeli takunnut (helppoja maaleja tosiaan vähän liikaa mennyt), ja ne paikat joista vastustajan pitäisi maalata, ovat myöskin uponneet sisään. Tietty mukaan on mahtunut muutamia tärkeitä pelastuksiakin, mutta vastaavasti niitä helppojakin on mennyt. Jos ajatellaan että 7 miljoonan huippuvahdilla 10 tärkeää pelastusta korvaa yhden imuroinnin (hieman kuten tuo pari vuotta vanhan playoff-sarjan päättänyt Niedermayerin roiskaisu, tosin 20 huipputorjuntaa oli lähempänä todellisuutta tuossa kohtaa), ja tähän päälle luotettava peruspeli jossa reboundit lentävät kauas ja sivuttaisliike on sähäkkää, on Luongolla vielä hieman matkaa tuohon tämän kauden osalta, vaikka niitä voittoja onkin kertynyt.

En ole todellakaan ainoa jonka mielestä Luongon peli on ollut hieman sivuraiteilla. Kaipa tässä ne suuret odotukset vain nousevat herkästi pintaan. Jos joku 2 miljoonan Cloutier olisi pelannut tuollaisen ottelun kuin Luongo Ducksia vastaan, niin olisin valmis rakentamaan hänelle patsaan Robston Streetille. Luongon kohdalla puolestaan pettyy, jos Selänne iskee yksin maalintekosektorilta häkin, tai Niedermayer läpiajosta, ihan sama monta huipputorjuntaa hän olisi aikaisemmin esittänyt. Vain siksi, koska parhaana päivänään Luongo koppaisi nuo kaikki.

Eli tavallaan heidät vain kaupattaisiin pois UFA-listan kautta vaihdossa toisiin ykkösketjun pelaajiin UFA-listalta tai lisätilaan katossa. Tällä hetkellä Kaksosten pitkien ja rahakkaiden jatkosopimusten puolesta ei puhu monikaan asia. Asia voisi olla erilainen, jos tämä kausi olisi jotenkin poikkeus heidän urallaan tai jos he olisivat joskus voittaneet jotain, mutta kuten aikaisemmin kirjoitin, Daniel Sedinilta nähtiin aivan vastaava hyytyminen kauden lopussa myös viime kaudella, eikä hänen aikaisemmissa playoff-otteissakaan ole ollut mitään hurraamista.

Eli tavallaan heidät menetettäisiin ilmaiseksi pois, ja toivottaisiin että joku valitsee Vancouverin 20 muun joukkueen yli jotta saadaan tuuraja/tuuraajia kaksosille...

Sanon nyt selvennykseksi, että itsekin mielelläni haluaisin nähdä Canucksin jonka kahdesta ensimmäisestä kentästä 1/3 ei ole sukunimeltään Sedin. Tylsiä pelaajiahan nuo rehellisesti sanottuna ovat, ja muutos noin tärkeällä pelipaikalla on ainakin fanin mielestä usein mielenkiintoista. Tämä sanottuna, paikka Sedinien ulostamiseen oli ja meni. En voi kuvailla sitä vitutuksen määrää jos MG ei saa Sedinien kanssa sopusuhtaista sopimusta aikaiseksi, ja kaksoset jättävät Vancouverin, jälleen kerran, nuolemaan näppejään, ja jatkamaan ikuista taaperrustaan liigan keskikastissa.

En ole tästäkään samaa mieltä.

En ottanutkaan tuossa edes kantaa mitä Sedinien kanssa olisi pitänyt tehdä. En sanonut juuta/jaata treidaamisen tai pitämisen puolesta, totesin vain että Gillisilla on parempi olla vedenpitävä suunnitelma takataskussa kaksosten pitämiseksi nyt kun he Vancouverissa jatkoivat.

 

[nuck]

Näkökulmakysymyksiä näköjään. Itse pidän kovapalkattua Luongoa huippumaalivahtina, ja näkemykseni mukaan hänelle ei tule puolen miljoonan dollarin shekkiä joka toinen viikko postiluukkuun siitä hyvästä, että hän imuroi "säännöllisesti" helppoja laukauksia, tai siitä hyvästä että hän pelaa vain normaalilla tasolla (vaikka joukkue voittaisikin joskus, tapahtuu välillä toisin kuten on nähty). Mielestäni on kohtuullista vaatia Luongolta parempaa, kun on nähty että mies siihen pystyy.

NHL'n huippuvahdeille maksetaan nimenomaan niistä "vaikeiden" vetojen koppaamisista, tietty luotettavan peruspelin lisäksi. Luongolla on peruspeli takunnut

Anteeksi piitkä lainaus...

Luongon nykyisen kaltainen 'peruspeli', jossa helppoja maaleja menee välillä, olisi vienyt Vancouverin hänen tämän kauden tahdilla kuitenkin noin 110 pisteeseen. Ja nuo pisteet puoliksi ilman kunnollista kakkosketjua ja pitkän loukkaantumisen jälkeen osaksi puolikuntoisena. Tuo kertoo olennaisen siitä 'peruspelistä', mitä Luongo on tällä kaudella esittänyt.

Voisihan sitä vaatia tietysti Luongolta täydellistä kympin peliä tuolla palkalla joka ilta. Meillä on siihen ihan täysi mahdollisuus. Mutta se ei vain ole realismia. Muistan yhden kaikkien aikojen parhaista maalivahdeista, ex-Avs-maalivahti Patrick Royn maalivahtina, joka oli loistava tärkeissä peleissä (ihan kuin Luongokin on lähes aina isoissa peleissä), mutta jolle meni kaudessa noita helppojakin maaleja. Ei hänkään täydellinen ollut, ja kyse oli kuitenkin tosiaan yhdestä maalivahtilegendasta.

Eli tavallaan heidät menetettäisiin ilmaiseksi pois, ja toivottaisiin että joku valitsee Vancouverin 20 muun joukkueen yli jotta saadaan tuuraja/tuuraajia kaksosille...

Niin, tässä on kaksi vaihtoehtoa:

1. Tehdä Kaksosten kanssa kesään mennessä (tai sen aikana) noin viiden vuoden ja 5.5-6 miljoonan jatkosopimus, ja katsoa kuinka he hyytyvät kausi kauden jälkeen siinä vaiheessa, kun runkosarja on lähestymässä loppuaan - kadotakseen sitten kuvasta melkein kokonaan playoffeissa.

tai

2. Säästää nuo rahat muualle senkin riskin kanssa, että ensi kaudeksi ei välttämättä saada ketään saman tasoista tilalle.

Kyse on pitkän linjan päätöksestä, mutta minä en vain jaksa katsoa enää tuota kevään hyytymistä. Sen vuoksi olisin valmis ottamaan tuon ison riskin. Kakkoskohtaan olisi kuitenkin useitakin mahdollisuuksia joko UFA-listan kautta tai sitten siirroilla. Koska joukkueen budjettikin on ihan kohdallaan, minä uskon seuran mahdollisuuksiin.

 

[Mr. Smith]

Luongon kohdalla puolestaan pettyy, jos Selänne iskee yksin maalintekosektorilta häkin, tai Niedermayer läpiajosta, ihan sama monta huipputorjuntaa hän olisi aikaisemmin esittänyt. Vain siksi, koska parhaana päivänään Luongo koppaisi nuo kaikki.

Ihan täysin en nyt ymmärrä mitä Chip ajaa takaa näillä Luongon kritisoinneilla. Vaikka olet kuinka hyvä moke ja tienaat miljoonia niin aina tulee helppoja maaleja ja läpiajoista maaleja. Ei niitä parhaita päiviä ole aina - eihän ne muuten olisi parhaita päiviä vaan ihan normipäiviä. On kyseessä sitten Luongo, Kipper, Lundqvist tai Brodeur niin kaikki ovat ihan tavallisia kuolevaisia vaikkakin torjuvat keskimääräistä paremmin ja saavat sen mukaista palkkaa.

 

[Chip Whitley]

Tässä taustalla on viime kauden pettymykset ja silloinen Luongon kyvyttömyys nostaa peliään vaaditulle tasolle (kauden lopun isot pelit), ja siitä seuraava "pelko" että vastaava tapahtuu tälläkin kaudella. Toki joukkueeltakaan ei tullut viime kaudella tarpeeksi apuja, ei edes niin paljoa kuin tällä kaudella, ja se oli myös yksi syy nähtyyn floppiin.

 

[nuck]

Tässä taustalla on viime kauden pettymykset ja silloinen Luongon kyvyttömyys nostaa peliään vaaditulle tasolle (kauden lopun isot pelit), ja siitä seuraava "pelko" että vastaava tapahtuu tälläkin kaudella. Toki joukkueeltakaan ei tullut viime kaudella tarpeeksi apuja, ei edes niin paljoa kuin tällä kaudella, ja se oli myös yksi syy nähtyyn floppiin.

Ymmärrän kantasi. Helpompi etukäteen jo valmistua ajatuksen tasolla pettymykseen, jotta ei tulisi sitten pahimman tapahduttua niin karvaana.

Tuo joukkueen apu oli mielestäni viime kaudella se suurin peikko menestyksessä. Pelihän oli ison osan kautta sekaisin, kun vaihtuvuus etenkin alakerrassa oli loukkaantumisten vuoksi niin rajua. Lisäksi kun hyökkäyksestä puuttui kakkossentteri suuren osan kautta, ketjuissa nähtiin siksi tätäkin kautta enemmän ketjulottoa (jopa Kaksoset pelasivat välillä eri ketjuissa) ja kakkosen keskellä pelasi Ryan Shannonia ja Kris Beechia, niin peli oli myös hyökkäyksen osalta aika ajoin pahasti sekaisin.

Mutta vaikka suurimmat tekijät menestyksessä olivat mielestäni muualla, niin olihan kausi Luongollekin poikkeuksellisen vaikea. Mahdoton sanoa, mistä se viime kauden aikainen flegmaattisuus johtui, mutta hän oli täysin eri pelaaja tuolloin verrattuna tähän kauteen, kauteen 2006-07 meillä tai Floridan aikoihin (ne pelit mitä minä Panthersilta aikanaan näin).

Luongon pieneksi viime kauden lopun puolustukseksi on sanottava se, että olihan hän kuitenkin Vancouverin joukkueesta pelien tähdillä viimeisten 15 ottelun aikana puolet enemmän kuin kukaan toinen. Toki nuo tähtivalinnat on pieni lohtu, kun maalivahdeilla voitot ratkaisevat ja hän pelasi kauden tärkeimmän pelinsä vain 90.5%:n tilastoilla. Ei hän siis ollut varmasti itsekään tyytyväinen kauteensa, eikä etenkään sen loppuun.

Kauden lopulla olisi ollut kuitenkin muuten ihan hienoa, että esimerkiksi ykkösketjun Kaksoset olisivat saaneet kahdessa kauden tärkeimmässä pelissä (Edmonton ja Colorado) enemmän aikaan kuin yhteensä 0+2 ja tehopörssiin -5. Lisäksi olisi ollut hienoa, että kahdesta kauden tärkeimmästä pelistä ei olisi ollut loukkaantumisten vuoksi sivussa viittä avauskokoonpanon pelaajaa.

Mutta en kiistä sitä, etteikö myös Luongon olisi pitänyt olla tuolloin parhaimmillaan. Kuten sanottu, vaikea sanoa mistä viime se viime kauden loppu johtui. Aikaisemmin hän on ollut usein sitä parempi, mitä enemmän peleillä on ollut merkitystä, mutta ei ollut sitä viime kaudella. Toivottavasti on sitä tällä kaudella.

 

[kausi]

Kingsit kaatui 4-2

No nyt selvisi ainakin toisen Sedinin tehottomuuteen syy. Kingsejä vastaan H. Sedin teki puoleen minuuttiin kaksi maalia joista ensimmäinen oli hänen NHL-uransa 100. maali. Nyt on sitten sekin apina ravisteltu selästä pois, siis jos se nyt tästä olisi vaikka ollut kiinni. Eli viimeiseen yhdeksään peliin ei Henrik ollut maalia saanut.

Luongon tavaksi on ikävä kyllä tullut päästää pari helppoa per peli, kuten Kingsin maalitkin menee minulla aika lähelle kategoriaan "helpot maalit". Ai että kun kaipaan niitä aikoja kun Luongo piti nollapelejä lähes joka vko tai vähintäänkin pelasi loistavasti päästämällä maaleja joille ei itse enää kertakaikkiaan voinut mitään. Torjuntaprosentti oli viimeyönä 92,3%, joten keskikastin meininkiä. Viimeisestä viidestä matsista Luongolla on vain yksi huippupeli jos pelkkää torjuntaprosenttia tuijottaa, eli sehän oli Sharkseja vastaan jossa 96,6%.

Mutta pääasiahan on ettei tappioputki päässyt nyt 2 ottelua pidemmäksi ja Canucksin pelit kulkee mielestäni muutenkin kohtalaisesti ja kotietu pleijareihin vielä tällä tahdilla saavutettavissa.

 

[nuck]

Luongon tavaksi on ikävä kyllä tullut päästää pari helppoa per peli, kuten Kingsin maalitkin menee minulla aika lähelle kategoriaan "helpot maalit". Ai että kun kaipaan niitä aikoja kun Luongo piti nollapelejä lähes joka vko tai vähintäänkin pelasi loistavasti päästämällä maaleja joille ei itse enää kertakaikkiaan voinut mitään. Torjuntaprosentti oli viimeyönä 92,3%, joten keskikastin meininkiä.

Näinhän se on ikävä kyllä ollut. Helppoja maaleja on mennyt viime aikoina liikaa. Mutta vahvasti voittavaa peliä Luongo on muuten pelannut, ja tuo on kaikesta huolimatta tärkeintä. Ottihan hän jälleen Los Angelesia vastaan myös muutaman loistotorjunnan noiden kahden helpon maalin vastapainoksi.

Noista maaleista etenkin jälkimmäinen oli kuitenkin jälleen iso virhe Luongolta - jo toisessa peräkkäisessä Kings-pelissä selvä virhe siis. Luongon heikkous on joskus siinä, että hän lukee peliä ehkä vähän liikaakin etukäteen, ja nuo yllättävät vedot saattavat tuottaa ylivoimaista tuskaa. Pahin esimerkki tuosta nähtiin Anaheimia vastaan vuoden 2007 playoffeissa ja Vancouverin lopullisesti pudottaneesssa maalissa, jolloin Luongo odotti tuomarin antavan Ducksille jäähyn, eikä ollut keskittynyt torjuntaan.

Nyt tuossa Kingsin toisessa maalissa jokainen oletti varmaan Kopitarin syöttävän laidalta keskelle, ja luulen Luongonkin katsoneen eteensä tulevia Kings-pelaajia enemmän kuin Kopitaria laitaan. Mutta kun Kopitarin Antsu laukoikin pienestä kulmasta yllättävän vedon maalia kohti, se lurpsahti sisään todella helpon näköisesti. Frolovin maali oli puolestaan sellainen, joka olisi voinut toisena päivänä jäädä, toisena ei.

Tuo Luongon Kings-pelin torjuntaprosentti (92.3%) on muuten hyvää tasoa, ei keskitasoa. Jos tuolla tahdilla olisi torjunut koko kauden, olisi NHL:n maalivahtien torjuntaprosenttitilastossa kolmen tai ainakin neljän parhaan joukossa.

Muutenhan Kings-pelissä nähtiin kaksijakoista peliä Canucksilta. Joukkue tuli avauserään todella nälkäisen oloisena, voitti erän maalit 2-0, vedot 20-3 ja ykkössektorin maalipaikat 7-0. Toiseen erään tapahtumat odotetusti tasoittuivat ja kumpikin joukkueista sai pari maalipaikkaa. Luongo piti toisen erän puolivälissä maalinsa puhtaana parilla tärkeällä torjunnalla.

Kolmannen erän alussa Canucks näytti jo osaavan pitää johtonsa, mutta sitten Luongolle meni kaksi helppoa (etenkin jälkimmäinen maaleista) maalia alle puolen minuutin sisään, ja peli oli yht'äkkiä tasoissa. Onneksi Henrik Sedin oli pelissä liekeissä ja teki kaksi maalia melkein heti noiden Kingsin maalien jälkeen. Loppujen lopuksi ansaittu kotivoitto, mutta kyllähän nuo Luongolle menneet kaksi maalia saivat kylmät väreet pintaan.

Daniel Sedin on tehnyt muuten vaivaiset kolme maalia viimeisiin 21 peliin (viime kauden lopun täydellinen toisinto siis menossa juuri nyt - saa nähdä, saako hän tällä kaudella vielä surullisemmat tilastot kauden lopussa). Syöttöjä on viimeisiin 21 peliin kuitenkin 16, joten melkein piste per peli -tahdilla hän on pisteitä tehnyt.

Tuo maalimäärä on vain surullinen tilasto pelaajalta, jolta odotetaan päälle 30 osumaa ja tärkeää panosta myös loppukaudesta. Henrik Sedinin tilastot ovat maaleissa veljeään selvästi paremmat: kuusi maalia viimeisiin 16 peliin. Hänen pelissään ei kevään paine näy samalla tavalla kuin veljellään. Ja Henrikin pitäisi olla veljensä ruokkija ja Danielin puolestaan maalintekijä.

 

[nuck]

Aamuyöstä ne ovat taas kiusaamassa... En edes muista, koska olemme viimeksi voittaneet ne, joten joudun tarkastamaan... Vancouverin viimeisin voitto Coloradosta on tullut marraskuun 9. päivä vuonna 2007. Tuolloin Henrik Sedin teki kaksi maalia ja Canucks voitti kotonaan jatkoajalla Coloradon 2-1. Sen jälkeen Canucks on hävinnyt Avalanchelle kahdeksan kertaa peräkkäin.

Viime kauden lopussa kun taisteltiin playoff-paikoista, me hävittiin neljä kertaa Coloradolle peräkkäin viimeisten 20 pelin aikana. Tuolla oli viime kaudella oma iso merkityksensä kauden loppuun ja playoffeista ulos jäämiseen. Tällä kaudella turpiin on tullut kaksi kertaa - kummatkin pelit on hävitty katkerasti rankuilla. Ja nyt loppukaudella me pelataan niitä vastaan vielä neljä kertaa vielä viimeisten 15 pelin aikana.

Siis neljä kertaa Avalanchea alle kuukauden sisään! Yhdessäkin on jo ihan liikaa. Ja nyt taistellaan jälleen paikasta playoffeihin. Jotenkin tämä kauden loppu saa pahat tunnelmat aikaan. Colorado on ollut Läntisen konferenssin kahden huonoimman joukkueen joukossa tällä kaudella, mutta eivät ne ole sitä meitä vastaan.

Meitä vastaan Marek Svatosista kasvaa Ovetchkin, Milan Hejduk on Malkin, Peter Budaj on Brodeur ja valmentaja Granato muistuttaa Bowmania. Coloradoa vastaan Luongo on Martin Brochu, Mitchell on Jim Agnew, Sedinit ovat Roman Oksiuta ja Fedor Fedorov ja Kesler on David Roberts.

Olisikohan aika kääntää viimein voimasuhteita? Tai aikahan olisi nyt mitä paras kun Chicago ja Columbus hävisivät pelinsä, mutta onko siihen mahdollisuuksia? Ainakin heidän pitäisi nostaa nyt tasoaan. Tai Henrik nyt oli viime pelissä liekeissä (youtuben video), joten maaleja odotetaan nyt Danielilta.

Luongon mielestä ainakin viime kauden pelko on tämän hetken paras motivointikeino. Jännä nähdä mitä muut ovat mieltä. Tutiseeko puntit ja ollaanko taas denverilaisten pisteautomaatteja, vai otetaanko kerrankin yliote Coloradosta siten, kuin hyvät joukkueet ovat pystyneet tekemään.

 

[nuck]

Varmasti henkisesti tärkeä voitto Coloradosta. Tappioputki Avalanchea vastaan jäi näin "vain" kahdeksan pelin mittaiseksi. Tuloksellisesti yö oli muutenkin hyvä, sillä edellä olevista joukkueista Chicago hävisi pelinsä, kuten myös takana tuleva Columbus. Voitto nosti Vancouverin 81 pisteeseen, ja jos ajatellaan, että playoffeihin tarvittaisiin 90 pistettä, niin jäljellä olevista 14 pelistä tarvittaisiin enää neljä varsinaisen peliajan voittoa ja yksi OT/SO-piste. Tuohon saattaa olla vaikka mahdollisuuksia.

Vancouverille voitto Coloradosta oli jo yhdeksäs peräkkäinen kotivoitto. Tuo määrä sivuaa organisaation ennätystä vuodelta 1992. Siinä mielessä vielä hieno saavutus, että kaikki voitot ovat tulleet varsinaisilla peliajoilla. Maaliero noissa kahdeksassa pelissä on 35-17, joten Canucks on tehnyt noissa peleissä keskimäärin 4.3 maalia ja päästänyt 2.1 maalia. Erittäin tärkeää saada peli kulkemaan myös kotona tammikuun suurten vaikeuksien jälkeen.

Tammikuusta puhuttaessa, pitää nostaa esiin nuo erikoiset tämän kauden putket:

- Ensin tammikuussa joukkue kulki tappiosta tappioon, häviämällä kotiyleisönsä edessä yhdeksän kertaa peräkkäin ja tekemällä ennätyksen peräkkäisten kotitappioiden määrässä. Kaikki mikä pystyi, meni väärin.

- Sitten käännettiin kalenterista helmikuun sivu, ja joukkue alkoi voittaa. Sen jälkeen kun Vancouver voitti Carolinan 3. helmikuuta Burrowsin pelin lopun alivoimamaalilla, joukkue ei ole suostunut kotonaan häviämään. Nyt ollaan siis jo yhdeksän kotivoiton putkessa ja uusi ennätys on mahdollista tehdä voittamalla Dallas keskiviikkoaamuna.

It's crazy, we couldn't buy a win a month and a half ago, we always found a way to lose every game, said Burrows, who also had an assist. But we turned it around, and right now we have a lot of confidence in our own building.

That's a good thing heading into the playoffs.

Jos Vancouver onnistuisi voittamaan Dallasin, joukkue olisi tehnyt organisaation ennätykset kahdessa kuukaudessa sekä peräkkäisten kotitappioiden- että peräkkäisten kotivoittojen määrissä. Harvinaista, että yhden kauden sisään tehdään muutenkaan organisaation ennätyksiä noissa voitoissa tai tappioissa, mutta vielä harvinaisempaa on se, että ne tehdään (mahdollisesti) peräkkäin.

Muutenkin pelissä tehtiin historiaa. Mattias Öhlund sai Vancouverin viimeiseen maaliin syötön, ja näin hän siirtyi Jyrki Lumpeen ja Denis Kearnsin ohi kaikkien aikojen tehokkaimmaksi Canucksin puolustajaksi. Vancouverissa vuonna 1997 NHL-uransa aloittanut Öhlund teki uransa 322 Canucks-pisteen ja on nyt siis yksin tuon pakkien pistetilaston kärjessä. Täysi katsomo osoitti suosiotaan Öhlundille pelin lopussa tietysti tapojen mukaan "standing ovationilla".

Hieno saavutus Öhlundilta, vaikka mies ei varmasti itse noita pisteitä niin tuijotakaan ja vaikka hän on tullut tunnetuksi muista asioista kuin tehoista. Katsotaan sitten kesällä, jatkaako Öhlund pistetehtailuaan enää tämän kauden jälkeen, vai käykö hänelle kuten muille organisaation pakkien pistetilaston kärkeä aiemmin hätyytelleille Jyrki Lumpeelle, Harold Snepstsille, Doug Lidsterille, Kevin McCarthylle tai Ed Jovanovskille, että ura jatkuu muualla.

I haven’t thought about it too much, I guess when you’re looking back it means you’ve played a lot of games, I’ve got a few points, I’ve never been a high-point guy, but I guess it means you’ve done a decent job. - Öhlund ennätyksensä jälkeen

Tuon Öhlundin "standing ovationin" lisäksi GM Placen (joka oli myyty loppuun nyt 250. kerran peräkkäin) yleisö antoi pelissä "standing ovationit" myös Alex Burrowsille, joka teki ensimmäisessä erässä Vancouverin toisen maalin alivoimalla. Pelin ykköstähdeksi valitulle Burrowsille maali oli kauden neljäs alivoimamaali, ja hän on tuolla osumalla tämän kauden NHL:n alivoimamaalitilastossa jaetulla kolmannella sijalla.

Burrows on tehnyt maalin nyt neljässä peräkkäisessä pelissä. Hänellä on viimeisistä 13 pelistä 9+6=15 pistettä ja tehopörssissä hän on ollut noissa peleissä komeasti +11. Burrows on jo laittanut aikoja sitten uusiksi omat piste- ja maaliennätyksensä. Tämän hetkinen tahti lupailee noin 50 pistettä, mutta tuo olisi selvästi parempi, jollei hän olisi pelannut yli puolta kautta Keslerin kanssa vastustajan ykköstä vastaan puolustavaa roolia.

Burrowsin maalimäärä on tällä hetkellä 22 maalia. Nuo ovat tulleet neljää alivoimamaalia lukuun ottamatta tasakentin, sillä ylivoimaa Burrows on päässyt pelaamaan vain keskimäärin 16 sekuntia pelissä. Alivoimamaaleissa Burrows on NHL:n tilastoissa jaetulla kolmannella sijalla ja tasakenttämaaleissa 24. sijalla (tuosta puolustavasta roolistaan huolimatta).

Hän on tehnyt enemmän tasakenttämaaleja tällä kaudella kuin esimerkiksi Malkin, Toews, Cammalleri, Roy, St. Louis, Hemsky, Havlat, Kopitar, Franzen, Doan, Zetterberg, Vanek, Getzlaf jne. Ehkä olisi jo aika antaa hänelle vastuuta myös ylivoimalla. Toisaalta V antaa hänelle niin paljon peliaikaa tasakentin ja alivoimalla, että ei taitaisi tuolla energiamäärällä pelaava mies jaksaa enää ylivoiman isoa kuormitusta. Ehkä siis parempi pysyä tässä, kun voittojakin tulee.

Vancouverin saldo helmikuun 1. päivän jälkeen on nyt 14-3-1. Kaksi seuraavaa peliä pelataan vielä kotona (Dallas ja St. Louis), jonka jälkeen lähdetään huipputärkeälle kuuden pelin vieraskiertueelle: Phoenix, Dallas, St. Louis, Colorado, Chicago, Minnesota. Tuon kiertueen aikana ratkeaa paljon sen suhteen, pelataanko Vancouverissa tällä kaudella playoffeja.

***

Cody Hodgsonin Brampton sai runkosarjansa päätökseen eilen illalla. Kauden viimeisessä pelissä Brampton voitti playoff-paikasta kiivaasti taistelleen Oshawa Generalsin maalein 5-4 ja CoHo teki pelin voittomaalin rankuilla. Näin Brampton voitti Central Divisioonan ja oli OHL:n Itäisessä konferenssissa toinen. Perjantaina joukkue aloittaa playoffit Itäisen konferenssin seiskaa, Peterborough Petesia vastaan.

Hodgsonin pisteet olivat kauden aikana 53 pelissä 43+49=92 ja noilla tehoilla hän on OHL:n pistepörssissä neljäs. Pelattuihin peleihin nähden Hodgson (1.73 pts/gp) oli OHL:ssa toiseksi paras pistemies John Tavaresin (1.85) jälkeen. Kanadan nuorten maajoukkuekaverit erottaa myös tehotilasto: Codylla tehopörssi oli +41, Tavaresilla +5.

Hodgson teki kauden aikana OHL:n neljänneksi eniten maaleja ja eniten voittomaaleja (11). Hänen kauden loppunsa oli tuttuun tyyliin hieno: viimeisissä 12 pelissä hän teki 11+13=24 pistettä ja sai tehopörssiin lukeman +20. Runkosarjan jälkeen Brampton valitsi kapteeninsa vuoden parhaana pelaajana, vuoden urheilullisempana pelaajana ja fanien suosikkipelaajana.

Mielenkiintoista seurata miten Bramptonille käy playoffeissa. Duchene ja Grachev pelaavat toisessa kärkiketjussa toisiansa tukien ja Hodgson kantaa toista kärkiketjua (laidoilla luultavasti Peluson lisäksi ehkä Kang). Näin vastustajien on vaikeaa ottaa kumpaakin ketjua pois pelistä samaan aikaan. Ylivoimilla Hodgson, Duchene ja Grachev pelaavat yhdessä ja alivoimilla Hodgson kantaa päävastuun.

Puolustus saisi olla hyökkäysvoimaltaan parempi, kun sitä vertaa haastajiin. Bramptonilta kun puuttuu kokonaan OHL:aan eliittitason kiekollinen puolustaja, ja siksi Hodgson on joutunut pelaamaan aika paljon viivalla. Peroff ja Day ovat joukkueen kiekollisesti parhaat puolustajat tällä hetkellä, ja he ovat 30 pisteen puolustajia OHL:ssa. Aika iso puute ja ero, kun tuota vertaa kilpailijoihin:

- Londonissa Tavaresin alakerran ruokkijoina ovat mm. 80 pisteen Carlson ja 60 pisteen Del Zotto.

- Bellevillessa Tangradia ja Cameronia tukevat 80 pisteen Subban ja 55 pisteen (sekä 20 maalin) Lalonde.

- Windsorissa Hallia ja Nemeszia avustavat puolestaan 90 pisteen Ellis ja 70 pisteen Kwiet.

Bramptonin vahvuus on selkeästi hyökkäyksen lisäksi maalilla, jonne joukkue sai kesken kauden Detroitin ykkösvarauksen Thomas McCollumin. Hänen varaan lasketaan tiukoissa peleissä paljon ja samalla tietysti toivotaan, että tuo hyökkäyksen kova kolmen kärki saisi pelejä käännettyä ilman mainittavia apuja puolustuksesta. Tänä vuonna toivotaan tietysti lisäksi sitä, että joukkueesta löytyisi muitakin playoff-maalintekijöitä kuin Hodgson (viime kaudellahan Coho teki playoffeissa viisi maalia, kun kukaan toinen joukkueesta ei päässyt edes kahteen osumaan).

 

[nuck]

Canucks allekirjoitti sopimuksen pakkiprospecti Taylor Ellingtonin kanssa. Ellington on Vancouverin toisen kierroksen varaus kesältä 2007. Puolustava puolustaja pelaa WHL:n Everettissa jo viidettä kauttaan. Tällä kaudella Ellington on tehnyt sarjansa veteraanina 69 pelissä 6+26=32 pistettä ja istunut jäähyllä 130 minuuttia.

Ellington on kohtalaisen kokoinen puolustaja (6-2, 209), ja hän on menestynyt WHL-valmentajien, managereiden ja pelaajien äänestyksissä kohtalaisesti sarjan parasta puolustavaa pakkia valittaessa. Hänet valittiin myös menneen runkosarjan jälkeen Everettin omassa äänestyksessä joukkueensa arvokkaimpana pelaajana. Mutta tästä huolimatta Ellingtonilla on pitkä ja raskas matka, jos hän aikoo pelata joskus NHL:ssä. Kahden-kolmen vuoden päästä olemme varmaan hänen suhteen viisaampia, mutta minä en ainakaan odota tällä hetkellä mitään ihmeellistä.

Hyvänä uutisena tulee se, että loukkaantunut bottom6-hyökkääjä Jannik Hansen on taas pelikunnossa. Hansen on ollut sivussa sormivamman vuoksi helmikuun 19. päivästä lähtien. Hansen ehti pelata ennen loukkaantumistaan Canucksissa 52 peliä ja tekemään 6+15=21 pistettä. Hänen tehopörssilukunsa oli +7, hän oli yksi joukkueen käytetyimmistä pelaajista alivoimilla, ja hän nousi ainakin minun yhdeksi suosikiksi noista bottom6-pelaajista.

Seuraavassa ottelussa Dallasia vastaan Hansen ei ainakaan ilmeisesti pelaa, sillä valmennus haluaa pitää voittavan joukkueen kasassa, eikä muutoksille ole välttämätöntä tarvetta juuri nyt. Se on kuitenkin hyvä asia loppukaudelle, että noita hanseneita ja väänäsiä on reservissä mahdollisia loukkaantumisia varten. Uskon, että kummallekin pelaajalle tulee kyllä vielä käyttöä kauden lopussa.

 

[Ronning]

Se on kuitenkin hyvä asia loppukaudelle, että noita hanseneita ja väänäsiä on reservissä mahdollisia loukkaantumisia varten. Uskon, että kummallekin pelaajalle tulee kyllä vielä käyttöä kauden lopussa.

Toivoisin että kumpainenkin pelaaja näkisi kuitenkin jo hyvissä ajoin minuutteja ennen kun loukkaantumisia tulee. Väänäselle varsinkin tekisi hyvää pelata muutama peli koska on nyt ollut jo pidemmän aikaa pelaamatta, eikä Canucksin pelisysteemit voi mitenkään olla verissä pelkkien harjoitusten perusteella.

 

[nuck]

Toivoisin että kumpainenkin pelaaja näkisi kuitenkin jo hyvissä ajoin minuutteja ennen kun loukkaantumisia tulee. Väänäselle varsinkin tekisi hyvää pelata muutama peli koska on nyt ollut jo pidemmän aikaa pelaamatta, eikä Canucksin pelisysteemit voi mitenkään olla verissä pelkkien harjoitusten perusteella.

Hansen toki osaa tuon systeemin jo hyvin ja hän saakin lähes varmasti kohta peliaikaa. Väänäsen tilanne on puolestaan vaikeampi. Tämän hetken pakkien otteilla kun ei ole oikein ketään puolustajaa, jonka voisi laittaa katsomoon (etenkin tässä tilanteessa, kun taistellaan playoffeihin pääsystä ja mahdollisesta kotiedusta siellä) vain siksi, että syvyyspuolustajaksi hankittu Ossi saisi pelirytmistä kiinni, oppisi systeemiä ja pakkikaverinsa peliä.

Kunnolliseen pelitavan ja pakkikaverin pelin sisäistämiseen menee luultavasti aikaa. Se ei tapahdu välttämättä edes parissa pelissä ja parissa yhteisessä harjoituksessa. Siksi Väänästä on vaikea laittaa vain opintomatkaan. Mutta se, että Vancouverilla on Väänäsen kaltainen kokenut, melko vähän virheitä tekevä ja monissa erilaisissa paikoissa kiekkoa pelannut puolustaja syvyyspakkina, on selkeä tämän hetken etu moniin sellaisiin joukkueisiin nähden, joilla on syvyyspakkina joku nuori opintomatkalla oleva tulevaisuuden puolustaja (kuten meillä viime kaudella Bourdon ja Edler).

Aiheellinen kysymys ja kommentti kuitenkin. Tilanne on vain tällä hetkellä aika vaikea Väänäsen kannalta. Kyllähän minäkin peliaikaa toivoisin, jotta Ossi voisi olla mahdollisesti ensi kaudella pelaavassa kokoonpanossa (esimerkiksi kuudennen pakin roolissa) ja oppisi nyt pelitapaa noita mahdollisia loukkaantumisia varten, mutta en toivo sitä muiden tämän hetken puolustajien kustannuksella. Kaikki kun ovat ansainneet peliaikansa ja heillä on tällä hetkellä vahvuuksilleen sopivat roolit.

 

[nuck]

Alex Burrowsista olikin jo edellä juttua, mutta laitetaan tänne nyt vielä pari lehtilinkkiä:

- Vancouver Sunin Iain MacIntyre kirjoitti Burrowsin suosiosta fanien keskuudessa.

Late in the third period of Sunday’s 4-2 win against the Colorado Avalanche, the in-house broadcast crew pictured a pretty woman holding a sign asking Burrows to marry her. Then the dude next to her took the sign and held it above his head, proof we live in interesting times.

Imagine. Alex Burrows getting marriage proposals. From both sexes.

Ja Vancouver Provincen Jim Jamieson kirjoitti puolestaan siitä, että Burrowsin vaikutus alkaa näkyä kentän tapahtumien lisäksi myös toimiston puolella:

Burrows said after practice on Monday that he feels he’s done his part to help the Canucks compete for players in an economic reality where the salary cap is expected to shrink significantly after next season.

And when asked Burrows said he hoped other players on the team would do the same to give the team a better chance to win a Stanley Cup.

“That’s what I’m hoping,” said Burrows. “We’ve got a really good group of guys in here that understand the salary cap world. Obviously, we play this game to win the Stanley Cup and to do that you can’t be too greedy when it comes down to paycheques and contract talks.

If you look at teams like Detroit, they have guys who could make a lot more money than they’re making right now, but they’re taking a little less to win a Stanley Cup. So hopefully guys will do the same in this locker room when they become UFAs (Unrestricted Free Agents) this summer or in the future. That’s how we’re going to build a winning team.

Asiat ovat ilmeisen hyvin joukkueen sisällä juuri nyt.

***

Edit:

Canucks-pakkien tehopörssissä huomio kiinnittyy nimeen, jota ei tule turhan usein mainittua täällä...

Willie Mitchell +27
Mattias Öhlund +7
Alexander Edler +7
Shane O'Brien +7
Sami Salo +6
Kevin Bieksa -2
Rob Davison -4

 

[Chip Whitley]

Jatketaan linkkilinjalla. Ensin juttua viime kesänä suht rahakkaan sopimuksen saaneesta veteraaninelossentteri Ryan Johnsonista, jonka kausi on jäänyt aikalailla lapaseksi erinäisten syiden takia (loukkaantumiset suurimmaksi osaksi). Tosiaan jutusta voi lukea että sormi on ollut klesana melkein koko kauden, ja yleensä hyvistä aloitusprosenteistaan ja hyvästä alivoimapelistään tunnetun Johnsonin kausi on jäänyt pettymykseksi ainakin kaukalon puolella, taivuttelisi asiaa sitten miten päin tahansa. Toivotaan että mies jaksaa sätkiä tämän kauden mukana ja tuoda playoffessa hieman kokemusta koppiin, ja sitten ensi kaudella terveellä sormella olla tärkeämpi palanen kaukalonkin puolella.

Toinen maininnan arvoinen juttu "weak goal-Bobbysta", jossa tiivistetään hieman täälläkin käytyjä keskusteluja. Nuo kiekonkäsittelyvirheet ovat asia erikseen, niitä sattuu kaikille maalivahdeille (Luongolle ehkä hieman keskivertoa enemmän) enkä itse pidä niitä niin nakertavina virheinä kuin tuollaisia puhtaita laukausimaisuja. Jos näitä "kopitareja" tai "steenejä" uppoaa vielä playoffeissa, niin Detroitin ja Sharksin tasoiset joukkueet kyllä kiittää ja kumartaa ja Canucks saa lähteä pakkailemaan laukkujaan.

 

[Mr. Smith]

Ensin juttua viime kesänä suht rahakkaan sopimuksen saaneesta veteraaninelossentteri Ryan Johnsonista, jonka kausi on jäänyt aikalailla lapaseksi erinäisten syiden takia (loukkaantumiset suurimmaksi osaksi). Tosiaan jutusta voi lukea että sormi on ollut klesana melkein koko kauden, ja yleensä hyvistä aloitusprosenteistaan ja hyvästä alivoimapelistään tunnetun Johnsonin kausi on jäänyt pettymykseksi ainakin kaukalon puolella, taivuttelisi asiaa sitten miten päin tahansa.

Näissä "kriittisissä jutuissa" kun löydetään ne epäonnistumiset niin voisi lisäksi kertoa missä pelaaja on onnistunut. Omasta mielestä Johnson on loukkaantumista huolimatta ollut todella hyvä kutien blokkaaja (NHL:n paras hyökkääjistä?) ollen tilastoissa TOP5:ssä hyökkääjien osalta (blokkeja / ottelu -kategoriassa ykkönen).

Lisäksi kiekonmenetyksiä Johnsonille tulee todella harvoin ja riistetyt / menetetyt suhde onkin lähes 2:1. Ja sitten plus/miinus tilastokin on vielä plussalla huolimatta siitä, että pelaa vastustajan ykkösiä/kakkosia vastaan.

Ei tämä tarkoita, että Johnson olisi loistavan kauden pelannut, ei lähellekään. Muttei ihan niin surkeata kautta minkä kuvan tuosta Chipin tekstistä sai.

 

[Chip Whitley]

Näissä "kriittisissä jutuissa" kun löydetään ne epäonnistumiset niin voisi lisäksi kertoa missä pelaaja on onnistunut. Omasta mielestä Johnson on loukkaantumista huolimatta ollut todella hyvä kutien blokkaaja (NHL:n paras hyökkääjistä?) ollen tilastoissa TOP5:ssä hyökkääjien osalta (blokkeja / ottelu -kategoriassa ykkönen).

Jos jossain Johnson on onnistunut niin nimenomaan laukauksien blokkaamisessa, tosin siinäkin on sattunut muutama loukkaantuminen. Näitä loukkaantumisia nyt on vähän vaikea pistää Johnsonin piikkiin mutta vähän kuitenkin, sillä laukauksien blokkaaminen on hänen erityisalaa ja sitä kautta voisi odottaa/toivoa pelikunnossa pysymistä. Määrällisesti kuitenkin erinomainen suoritus, ei siitä mihinkään pääse.

Muuten alivoimapelissä, eli siis Johnsonin ns. fortessa, on ollut puutteita. "Gap control" on ollut yllättävän vaikea pitää turvallisena (niin alivoimapelin kuin Johnsonin terveydenkin kannalta), aloituksia on hävitty ihan liikaa ja on yleisesti vaikuttanut siltä että hän ei oikein missään vaiheessa ole saanut juonen päästä kiinni. Uskon ja toivon että loukkaantumisilla on ollut suuri vaikutus joukkueen taktiikoiden sisäistämisessä, sekä omankin pelirytmin löytämisessä. Tämä on näkynyt sitten isommassa kuvassa Canucksin alivoimaprosentissa, jossa joukkue on selvästi keskivertoa heikompi.

Lisäksi kiekonmenetyksiä Johnsonille tulee todella harvoin ja riistetyt / menetetyt suhde onkin lähes 2:1. Ja sitten plus/miinus tilastokin on vielä plussalla huolimatta siitä, että pelaa vastustajan ykkösiä/kakkosia vastaan.

Jälkimmäinen ei pidä paikkansa. Johnson on ankkuroinut koko kauden neloskenttää ja pelannut tasakentällisin parttiarallaan 7.40 peliä kohti, josta mututuntumalla 90% kaverin neloskenttää vastaan. Tämä tietty vaikuttaa tuohon kiekonriistotilastoonkin, sillä ei vastustajan neloskentistä mitään Datsyukeja löydy, eikä noita kiekonmenetyksiäkään Johnsonille sitä kautta kauheasti tule (+ vielä ottaen huomioon millä tyylillä nelonen pelaa).

Ei sillä että tuossa ylemmässä olisi jotain vikaa, sillä eihän kukaan Johnsonilta mitään ylisuurta odotakaan. Kaikilla on tiedossa mikä hänen roolinsa on, ja erinäisistä syistä se vähäinenkin on joissain määrin tällä kaudella takunnut.

 

[nuck]

Ei Johnson surkea ole ollut. Kausi on ollut hänelle vaikea, mutta edelleen hän on ollut mielestäni hyvä pelaaja alivoimilla ja puolustavassa roolissa. Johnson on hyvä lukemaan peliä, osaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ei mene paniikkiin tiukassa paikassa ja tekee monta pientä asiaa hyvin.

Tosin, hän ei ole ollut sellainen roolinsa eliittipelaaja, mitä odotin, mutta tuohon on olemassa hyvät syyt. Hänen sormensa vaati leikkausta, mutta kun leikkaus olisi vienyt hänet koko kaudeksi sivuun, niin hän päätti yrittää pelata ja taistella joukkueen puolesta.

Minä annan suuren arvon tuollaiselle asennepelaajalle, vaikka jotkut hänen otteitaan haukkuvatkin. Luulisi tuon asenteen tarttuvan myös koko joukkueeseen, kun yksi heittäytyy jokaisen näkemänsä kiekon eteen, vaikka sormi on valmiiksi (MacIntyren sanoin) "some clown’s half-finished balloon animal".

Kun katsotaan Johnsonin kautta tilastojen mukaan, niin:

- Hän on ollut kentällä tämän kauden aikana yhteensä reilu viisi tuntia tasakentin ja hänen kentällä ollessa on omaan päähän tehty 11 maalia. Luku on riittävän hyvä nelosketjun hyökkääjälle tasakentin.

- Alivoimilla hän on ollut ongelmissa aloituksissa (41/74) ja tuo on se hänen osa-alueensa, josta eniten tulee sanomista. Alivoima-aikaa on tullut kuitenkin joukkueen hyökkäyksen toiseksi eniten ottelua kohden (3:13) - vain Kesler on pelannut enemmän. Valmennus siis ainakin luottaa Johnsoniin alivoimissa.

- Blokeissa Johnson on ollut tälläkin kaudella eliittiä. Viime vuonna hän voitti ylivoimaisesti kaikkien NHL-hyökkääjien blokkitilastot ja tälläkin kaudella hänen blokkimääränsä on NHL:n selvästi kovin, kun katsotaan pelattuja pelejä.

Nuo kolme asiaa tekevät hänestä myös tilastojen mukaan hyvän puolustavan hyökkääjän. Heikkous on ollut tuo huono aloitusprosentti (45.2). Samalla se on heijastunut Vancouverin alivoimaan yhtenä isona juttuna. Selitykseksi kelpaa se, että jokainen voi miettiä, miltä tuntuisi aloittaa ilta illan jälkeen (Johnson on aloittanut tällä kaudella 418 kertaa) sormi turvonneena ja kipeänä vastustajan ykkössentteriä vastaan.

Mutta se ei silti poista sitä, että tuo osa-alue on yksi niistä tärkeimmistä, missä Johnsonilta odotettiin apuja ja missä ei olla saatu. Tuossa jutussa on MacIntyren kertaus niistä odotusarvoista, mitä minä asetin Johnsonille ennen kauden alkua:

In the last four seasons, Johnson averaged a 54.9-per-cent faceoff success rate and last year was second in the NHL in shorthanded draws, winning 54.5 per cent of those. He was a key part of the St. Louis Blues’ penalty-killing unit that was seventh in the league at 84.4 per cent.

Jos hänellä olisi Vancouverissakin tuo noin 54%:n alivoima-aloitusprosentti vastustajien ykkössenttereitä vastaan pelatessa, niin uskon, että samalla joukkueen alivoima olisi toiminut paremmin.

Kokonaisuutena olen kuitenkin Mr. Smithin linjoilla siinä, että liian usein Johnsonista puhuttaessa unohdetaan nuo asiat, mitä hän tekee hyvin ja keskitytään vain noihin huonoihin. Tuossa MacIntyren jutussa Vancouverin kakkosvalmentaja Bownessin kommentti kuvaa täydellisesti omia ajatuksia:

“You see the blocks. You see the good reads on the backcheck, supporting the puck, backing up his teammates in terms of reads. He could do five or six really good things and then make a mistake and the focus is on the mistake."

 

[Mr. Smith]

Jälkimmäinen ei pidä paikkansa. Johnson on ankkuroinut koko kauden neloskenttää ja pelannut tasakentällisin parttiarallaan 7.40 peliä kohti, josta mututuntumalla 90% kaverin neloskenttää vastaan.

Itse olen katsellut sitten eri pelejä. Viime yön pelissä Dallasia vastaan Johnson ainakin pelasi tasakentällisin kohtuu paljon Ribeiron ketjua (ykkönen?) ja Modanon ketjua (kakkonen?) vastaan. Samalla hän kyykytti kyseisiä herroja kohtuu hienosti aloituksissa 4/5 ja 4/4, kokonaissaldon ollessa 11/14. Vancouverin maalien jälkeen Johnson yleensä pääsi aloittamaan ja silloin vastassa oli Dallasin nelonen.

Dallas teki pelissä kylläkin yv-maalin, mutta Johnson ei silloin ollut kentällä. Kuten ei ollut myöskään Dallasin tasakentällisin tekemän maalin aikana. Blokkeja Johnson teki "vain" yhden, samoin yksi kiekonriisto alivoimalla.

----------------------------------

Sitten muita huomioita pelistä. Daniel Sedin teki maalin! Danielin kauden 26. maali näki päivänvalon ja samalla ravisteltiin apinaa hartioilta. Ehkä se 30 maalia kaudessa on vielä mahdollista... Samalla Henkka Sedin syötti 50 maalia täyteen. Nyt on sitten neljä peräkkäistä 50 syötön kautta. Kuinkahan moni muu on samassa tahdissa?

Kesler nakutti taas 1+1 tehot, Sundinin säestäessä samoin tehoin. Kesler sai 50 pistettä (21+29) täyteen ja Sundin 20 pistettä (28 ottelua). Steve Bernier teki ottelun neljännen maalin ja kautensa 15. maalin. Hän on uransa parasta saldoa enää maalin päässä. Ja kun Bernierin uran tehoja katselee niin voisi veikata tällä kaudella syntyvän 17 maalia. Uran maalisaldot 14-15-16-?.

 

[nuck]

Vancouver teki organisaation ennätyksen peräkkäisten kotivoittojen määrässä, kun voittivat Dallasin. Stars-voitto oli Canucksin 10. peräkkäinen kotivoitto. Juuri nyt on aika hienoa olla Canucks-fani.

Itse olen katsellut sitten eri pelejä. Viime yön pelissä Dallasia vastaan Johnson ainakin pelasi tasakentällisin kohtuu paljon Ribeiron ketjua (ykkönen?) ja Modanon ketjua (kakkonen?) vastaan. Samalla hän kyykytti kyseisiä herroja kohtuu hienosti aloituksissa 4/5 ja 4/4, kokonaissaldon ollessa 11/14. Vancouverin maalien jälkeen Johnson yleensä pääsi aloittamaan ja silloin vastassa oli Dallasin nelonen.

Niin minäkin, mutta ei tästä sen enempää.

Oli muuten Johnsonilta kauden paras ottelu, jos katsotaan noita aloituksia. Ennen Dallas-peliä hän oli ottanut 11 pelissä aloitukset päälle 60%:n teholla, mutta nyt tuli 78.6% aloitusprosentti. Ja nuo vielä noita Dallasin kärkisenttereitä vastaan pelatessa. Olisikohan mies lukenut tätä palstaa sujuvalla hämeenmurteella? Vastaavia otteita tarvitaan loppukaudella lisää.

Ja aika paljon Johnson on tosiaan saanut vastaan noita vastustajien kahta ensimmäistä ketjua. Minulla ei ole heittää kehiin mitään mututuntumaa, mutta tuo Chipin "90% nelosketjua vastaan pelaamista" on mielestäni ainakin liikaa. Kyllähän tuo Stars-pelikin näytti osaltaan Johnsonin käytettävyyden.

Yksi asia vielä, mistä olen Johnsoniin tyytyväinen. Hän on ottanut kauden aikana vain neljä kakkosta. Peliaikaa ei ole tullut tietenkään niin paljon kuin joillakin toisilla, mutta kun roolina on pelata vastustajien kärkiketjuja vastaan, ja hän tekee tuon homman menestyksellä ilman jäähyjä, niin pitää olla tyytyväinen.

Sitten muita huomioita pelistä. Daniel Sedin teki maalin! Danielin kauden 26. maali näki päivänvalon ja samalla ravisteltiin apinaa hartioilta. Ehkä se 30 maalia kaudessa on vielä mahdollista...

Toivottavasti tosiaan tuo avaa tuota pahasti kateissa olevaa maalijyvää. Aika paljon maalinteko on usein itseluottamuksesta kiinni, joten toivoa on vielä. Vancouver tarvitsee kauden lopulla joukkueen puhtaimmalta maalintekijältä osumia. Toisaalta tavallaan on positiivista, kun nyt tuo joukkueen menestys on tullut ilman hänen maalejaan. Periaatteessa se voisi tarkoittaa sitä, että vielä olisi varaa kiristääkin tahtia.

Samalla Henkka Sedin syötti 50 maalia täyteen. Nyt on sitten neljä peräkkäistä 50 syötön kautta. Kuinkahan moni muu on samassa tahdissa?

Thornton, Savard ja Datsyuk taitavat olla samoissa. Henrik tekee kyllä takuuvarmaa syöttötyötä kaudesta toiseen.

Kesler nakutti taas 1+1 tehot, Sundinin säestäessä samoin tehoin. Kesler sai 50 pistettä (21+29) täyteen ja Sundin 20 pistettä (28 ottelua).

Kesler on ollut jo pitkään erittäin kovassa kunnossa: viimeiset 20 peliä 12+13=25 ja tehopörssiin +8. Tuo parinkymmenen pelin tehokas rupeama on riittävän pitkä todiste siitä, että kykyjä on sinne odottamalleni 30 maalin rajapyykille tuon eliittiluokan puolustavan pelin lisäksi. Toivottavasti hän ei kuitenkaan tulisi tekemään koskaan 35 maalia, sillä en haluaisi nähdä, kun Chip syö pelipaitaansa Youtubessa...

- Vancouverin saldo helmikuun alusta lähtien: 15-3-1...

- Luongon saldo viimeisistä 34 pelistä: 23-5-6...

- Läntisessä konferenssissa playoff-paikka alkaa näyttää jo melkein saavutetulta (vaikka tätä ei saisi sanoa). Mahdollisuuksia saattaisi olla myös kotietuun, sillä Canucks pelaa loppukaudella sekä Chicagoa, että Calgarya vastaan ja näin avaimet ovat osaksi omissa käsissä.

 

[Chip Whitley]

Ja aika paljon Johnson on tosiaan saanut vastaan noita vastustajien kahta ensimmäistä ketjua. Minulla ei ole heittää kehiin mitään mututuntumaa, mutta tuo Chipin "90% nelosketjua vastaan pelaamista" on mielestäni ainakin liikaa. Kyllähän tuo Stars-pelikin näytti osaltaan Johnsonin käytettävyyden.

Sanotaan että ennen kuin kaksikko Kesler & Burrows erotettiin ja samalla ns. "jarrukenttä" rikottiin, ei Johnson saanut juuri ollenkaan peliaikaa tasakentällisin kaverin hyökkääviä ketjuja vastaan ja tuo 90% on aika lähellä totuutta. Mitä nyt joskus jos kun kenttä joutui turvautumaan pitkään kiekkoon eikä päässyt vaihtoon, mutta eihän kukaan nyt vapaaehtoisesti peluuta kenttää jossa Hordichuk viilettää toisella laidalla kaverin ykkösiä vastaan.

Alivoimalla toki on vastassa aina ollut liigan ykköspelaajat, mutta tuo tasakentällisin pelattu 7.40 ottelukohtainen peliaika, ja tietenkin neloskentän sentterin rooli, ei vakuuta edes tilastomielessä minua siitä (saatikka sitten pelejä nähneenä) että Johnson olisi tasakentin nollannut vastustajan ykköskenttiä. Viime aikoina tuota peliaikaa kaverin ykkösiä vastaan on voinutkin tulla enemmän kun ottaa huomioon että siellä on kolmoskentässä Wellwood sentterinä, ja Johnsonia on ollut helpompi siirtää ketjusta toiseen kesken pelin. Tällä selittyy mm. Hordin vähäinen peliaika viime aikoina, ja mainitsemanne Johnsonin esiintyminen (vaikkakin vähäinen) muitakin kuin toisia neloskenttiä vastaan.

Mielenkiintoista olisi kuitenkin lukea enemmän tästä aiheesta, ja kun teillä näyttää olevan tietoa, niin jakakaa ihmeessä. Stars-peliä en nähnyt, mutta tilastojen perusteella voisi tulla siihen lopputulokseen että ei sitä peliaikaa kauheasti Modanoita ja Ribeiroja vastaan tasakentällisin tullut:

- Johnson pelasi tasakentin 6.47, siinä missä Ribeiro pelasi 16.17 ja Modano 13.01.

- Johnson pelasi ottelussa 15 vaihtoa jotka noin keskimäärin olivat 50 sekunnin pituisia. Jos hän oli aloittamassa aina maalien jälkeen Starsin nelosta vastaan kuten Smith mainitsi (tai ainakin Canucksin maalien jälkeen, eli 4 vaihtoa), niin puhtaasti tilastojen mukaan nuo maalin jälkeiset vaihdot Dallasin neloskenttää veivät Johnsonin tasakenttäpeliajasta noin 50%.

Jos tilastot siis pitävät edes jokseenkin paikkansa, niin aika minimaalisista luvuista täällä puhutaan. Mainitsit Smith 4/5 Ribeiroa ja 4/4 Modanoa vastaan, mutta et maininnut että jokainen aloitusvoitto kyseisiä kavereita vastaan tuli Canucksin puolustusalueella. Ja tuohan on hieno juttu, mutta samalla myös antaisi osviittaa siihen että suurin osa (ehkä jopa kaikki?) noista oli alivoimalla. Sitä kun tuli Starsia vastaan oikein urakalla harjoitettua.

Kesler on ollut jo pitkään erittäin kovassa kunnossa: viimeiset 20 peliä 12+13=25 ja tehopörssiin +8. Tuo parinkymmenen pelin tehokas rupeama on riittävän pitkä todiste siitä, että kykyjä on sinne odottamalleni 30 maalin rajapyykille tuon eliittiluokan puolustavan pelin lisäksi. Toivottavasti hän ei kuitenkaan tulisi tekemään koskaan 35 maalia, sillä en haluaisi nähdä, kun Chip syö pelipaitaansa Youtubessa...

Kesler on ollut erittäin hyvä viime aikoina, mutta pitää muistaa että hänen roolinsa on kauden mittaan hieman muuttunut. Tosin en alunperin jaksanut edes uskoa että hänestä on pistemieheksi pelasi laidalla sitten Sundinia tai Demitraa, joten kaikin puolin olen positiivisesti yllättynyt. Pitää muistaa vielä sekin, että kauden alussa Kesler iski kovat tehot Burrowsin kanssa samassa kentässä, ja keskivaiheilla oli sitten (joukkueen mukana) kuiva kausi jota ilman 30 maalia luultavasti menisi rikki jo tällä kaudella.

Suurin juttu on kuitenkin se, tilastot unohtaen, että Kesler vihdoinkin näyttää jäällä sellaiselta pelaajalta joka voisi iskeä 30 maalin kausia. Itseluottamusta löytyy ja sen mukana laukaus ja kiekolliset taidotkin näyttävät kasvaneen huimasti. Sitä kautta mies sopii tuohon kakkoskenttään kahden taitavan pelaajan vierelle hienosti tekemään tilaa, luistelemaan ja iskemään maaleja/pisteitä samassa.

On aika vaikea ennustaa Keslerin ensi kaudesta, sillä pelipaikka ei ole vielä tiedossa ja sillä on varmasti suurehko vaikutus siihen miltä Keslerin tehot näyttävät. Sundinin jatko on kysymysmerkki (en oikein haluaisi häntä edes takasin), Hodgson olisi tulossa ja voi olla että Kesler palaa takaisin kolmoskenttään pelaamaan shutdown-rooliaan, ja iskemään siinä samassa tehoja. Tuossa roolissa tehoja ei kuitenkaan niin paljoa tule, joten en osaa sanoa menisikö tuo 30 maalin raja rikki. 35 en jaksa uskoa vieläkään, vaikka kerroin onkin pienentynyt tämän kauden myötä.

 

[Mr. Smith]

Stars-peliä en nähnyt, mutta tilastojen perusteella voisi tulla siihen lopputulokseen että ei sitä peliaikaa kauheasti Modanoita ja Ribeiroja vastaan tasakentällisin tullut:

- Johnson pelasi tasakentin 6.47, siinä missä Ribeiro pelasi 16.17 ja Modano 13.01.

- Johnson pelasi ottelussa 15 vaihtoa jotka noin keskimäärin olivat 50 sekunnin pituisia. Jos hän oli aloittamassa aina maalien jälkeen Starsin nelosta vastaan kuten Smith mainitsi (tai ainakin Canucksin maalien jälkeen, eli 4 vaihtoa), niin puhtaasti tilastojen mukaan nuo maalin jälkeiset vaihdot Dallasin neloskenttää veivät Johnsonin tasakenttäpeliajasta noin 50%.

Jos tilastot siis pitävät edes jokseenkin paikkansa, niin aika minimaalisista luvuista täällä puhutaan. Mainitsit Smith 4/5 Ribeiroa ja 4/4 Modanoa vastaan, mutta et maininnut että jokainen aloitusvoitto kyseisiä kavereita vastaan tuli Canucksin puolustusalueella. Ja tuohan on hieno juttu, mutta samalla myös antaisi osviittaa siihen että suurin osa (ehkä jopa kaikki?) noista oli alivoimalla.

Ei kyllä millään jaksaisi alkaa penkomaan tilastoja, mutta minkäs teet kun noin nätisti pyydät. Pakko sitä jotain tukea on hakea omien väittämien tueksi.

Johnsonin vaihdot tasakentällisin:

1. erä Begin - Johnson
1. erä Modano - Johnson
1. erä Begin - Johnson (aloitus)
2. erä Modano - Johnson (aloitus)
2. erä Ribeiro - Johnson (aloitus)
2. erä Ribeiro - Johnson (aloitus)
2. erä Begin - Johnson (maalinjälkeinen aloitus)
2. erä Begin - Johnson (maalinjälkeinen aloitus)
2. erä Ribeiro - Johnson
3. erä Begin - Johnson
3. erä Modano - Johnson (aloitus)

Aloituksia Modanoa / Ribeiroa vastaan tasakentällisin siis 4 (yhteensä 9), joten kaikki eivät alivoimalla olleet. Vaihtoja sitten 11 kappaletta ja niistä 6 ykkös-/kakkosketjuja vastaan. Prosentteina jos halutaan sama ilmaista niin tasakentällisin Johnson pelasi 55 % vaihdoista (ja peliajasta) kärkiketjuja vastaan.

 

[Chip Whitley]

Ei kyllä millään jaksaisi alkaa penkomaan tilastoja, mutta minkäs teet kun noin nätisti pyydät. Pakko sitä jotain tukea on hakea omien väittämien tueksi.

Itse menin ja katsoin koko pelin tässä aamupäivän ratoksi, ja sain tällaista irti:

- Yhteensä pelin aikana Johnson sai 9 tasakenttävaihtoa; 3 ensimmäisessä, 4 toisessa ja 2 kolmannessa erässä. Katsoinko killiin vai katsoitko sinä Smith, en tiedä, mutta en kyllä saanut Johnsonille kuutta tasakenttävaihtoa toiseen erään.

- Ensimmäisen ja toisen erän seitsemästä vaihdosta Johnson pelasi jokaisen Pyattin ja Hordichukin kanssa. Kolmannessa erässä hieman tiivistettiin ja Jonhson sai ensimmäinen tasakenttävaihtonsa vasta kun peliä oli jäljellä reilu 7 minuuttia. Tässä vaihdossa Hordi oli vaihtunut Bernieriin. Kolmannen erän toinen vaihto oli "aloitusvaihto", sillä Canucksilla oli kentällä kolme aloituksia poimivaa sentteriä (Johnson, Kesler ja Sundin).

- Kun katsotaan tarkemmin noita kahden ensimmäisen erän vaihtoja (mielestäni kolmannen erän loppupuolen "poikkeukset" hieman sotkevat), niin seitsemästä tasakenttävaihdosta Canucksin nelonen Johnsonin johdolla pelasi neljä Starsin nelosta (Barch, Wilson, Begin) vastaan, eli siis hieman vajaa 60%. Loput 27% Canucksin nelonen pelasi Modanon, Lehtisen ja Morrisonin muodostamaa kenttää vastaan (onkohan nyt kakkoskenttä), ja se viimeinen 13% Ottia, Erikssonia ja Ribeiroa (varmaan sitten ykköskenttä) vastaan.

- Yllämainituista kolmesta vaihdosta Starsin kahta ensimmäistä kenttää ensimmäinen tapahtui ensimmäisen erän puolessa välissä. Peliä oltiin pelattu reilu 10 minuuttia kun ykköskentässä(?) pelannut Ott niittasi Demitran suht rajusti laitaan ennen vaihtoon menoaan, ja Canucks pisti ketjurotaation rikkomisen kustannuksella Hordin (samassa Johnsonin ja Pyattin) kentälle. Ainakin minä käsitin tuon tuollaiseksi pelisilmävedoksi V'n puolelta, muut toki voi olla eri mieltä.

- Toinen vaihto Lehtisiä vastaan oli ihan aloituksesta lähtenyt vaihto. Tätä ennen Starsin nelonen oli pelannut noin puolen minuutin vaihdon Canucksin kakkosta vastaan. Meidän nelonen siis oli vaihdon myöhässä jos näin voisi sanoa, tosin V'lla oli viimeinen vaihto kotijoukkueena joten olisihan hän voinut nopeaan vaihdon tehdä mikäli luottoa ei olisi löytynyt.

- Kolmas vaihto, tällä kertaa Ribeiron kenttää vastaan, oli lentävä vaihto ilman aloituksia. Ei oikein mitään lisättävää tähän, vaihto oli erinomainen Johnsonin kentältä eikä Starsin hyökkäävä kenttä saanut mitään aikaiseksi. Selostajatkin mainitsivat, että nyt olisi hyvä paikka iskeä kun Canucksilla on nelonen kentällä.

- Johnsonin kolmannen erän ensimmäinen vaihto jossa Hordi oli vaihtunut Bernieriin voitaisiin periaatteessa laskea mukaan myös, sillä se rullasi kuitenkin ihan sopivasti. Starsilla tosin oli koko ajan vaihto kesken ykköskentän ja neloskentän välillä.

Yhteenvetona voisi sanoa, että Johnsonin yhdeksästä tasakenttävaihdosta jos kuusi (tai seitsemän, riippuu miten näet tuon ensimmäisen vaihdon Ottin niitin jälkeen) laskisi mukaan sulavasti rollaavaan kenttärotaatioon, niin näistä kuudesta 4 pelattiin neloskenttä vastaan neloskenttä (tästä tulee noin 65%). Ei siis 90% kuten aikaisemmin mututuntumalla heitin, mutta tosiaan tämäkin ottelu pelattiin ilman ns. jarrukenttää jonka aikana Johnsonin ankkuroima nelonen pelaisi vielä enemmän niitä neloskenttäminuutteja toisia nelosia vastaan.

Nuckin ylempänä kirjoittama "Ja aika paljon Johnson on tosiaan saanut vastaan noita vastustajien kahta ensimmäistä ketjua." ei ainakaan ajallisesti ihan paikkaansa pidä, nyt puhutaan kuitenkin niin minimaalisista minuuteista jos se alivoima otetaan pois laskuista. Muutama vaihto/minuutti per peli ei ainakaan siveallekirjoittaneella ole "aika paljon", vaikka se kattaisikin ison palasen (20%-50% tms.) Johnsonin kokonaistasakenttäpeliajasta.

 

[TAM]

Tuolta Timeonice-sivuiltahan noita on aika helppo katsella.
Kyseisen pelin "shift charteista" näkee vaikkapa sen, että Johnson oli tokassa erässä jäällä neljä vaihtoa tasakentällisin ja sieltä rivejä siirtelemällä voi katsoa ketä vastaan on pelannut. Ja sitten jos haluaa katsoa ketä vastaan kukin on pelannut eniten tasakentällisin löytyy se myös tuolta. Ja esimerkkinä kyseinen peli. Eli vaikkapa kyseinen Johnson on pelannut tasakentällisin Modanoa vastaan 2,1 minuuttia ja Ribeiroa vastaan 1,8 minuuttia. Niin ja näkee tietysti myös kenen kanssa on pelannut eniten tasakentällisin.

Tämä viesti siis ihan vaan jos näistä olisi jotain apua tuohon keskusteluunne.

 

[Mr. Smith]

Yhteenvetona voisi sanoa, että Johnsonin yhdeksästä tasakenttävaihdosta jos kuusi (tai seitsemän, riippuu miten näet tuon ensimmäisen vaihdon Ottin niitin jälkeen) laskisi mukaan sulavasti rollaavaan kenttärotaatioon, niin näistä kuudesta 4 pelattiin neloskenttä vastaan neloskenttä (tästä tulee noin 65%). Ei siis 90% kuten aikaisemmin mututuntumalla heitin, mutta tosiaan tämäkin ottelu pelattiin ilman ns. jarrukenttää jonka aikana Johnsonin ankkuroima nelonen pelaisi vielä enemmän niitä neloskenttäminuutteja toisia nelosia vastaan.

Näinhän näitä tilastoja voi lukea ihan kuinka haluaa. Itse sain lukemaksi 55 % kärkiketjuja vastaan, sinä saat 35 %. Puolueeton TAM sitten tarjoaa lukemaa 57%. Mutta pidä kiinni vaan tuosta 90 prosentista nelosta vastaan, tämä peli kun oli vaan yksi otanta :)