Taas itku pitkästä ilosta - Vancouver Canucksin kausi 2008-09
Vancouverin kausi loppui eilen, joten lienee paikallaan vielä muistella menneitä ennen tulevan suunnittelua. Aloitetaan kauden kertaaminen erilaisilla kesän uutisilla, arvioidaan uuden managerin Gillisin ensimmäisiä kädenjälkiä ja siirrytään sen jälkeen pohtimaan tarkemmin joukkue- ja pelaajapuolta. Kirjoittelen näitä kauden koosteita eteenpäin pikku hiljaa, sillä mikään kiirehän tässä ei enää ole...
Kesä 2008
Canucks lähti kauteen mielenkiintoisista asetelmista. Joukkueella oli uusi manageri Mike Gillis, joka oli tullut taloon täysin ulkopuolisena pitkäaikaisen Canucks-akselin Burke->Nonis väistettyä. Gillis oli toiminut pelaaja-agenttina pitkään, mutta hänellä ei ollut aikaisempaa kokemusta managerin tehtävistä. Tehtävässään kokemattoman uuden managerin johdosta edessä oli siis varsin paljon kysymysmerkkejä.
Gillis aloitti järjestelmällisen seuran eturivin vahvistamisen. Kaksi viikkoa palkkauksensa jälkeen hän nimitti 13 vuotta Winnipegin ja Phoenixin organisaatioiden eturivissä toimineen
Laurence Gilmanin apulaisekseen Steve Tambellinin rinalle tittelille "Director, Hockey Administration".
Gilmanin palkkauksen jälkeen Gillis palkkasi entisen NHL-pelaajan
Scott Mellanbyn avustamaan kaikissa jääkiekkoon liittyvissä tehtävissä. Samalla hän kävi pitkiä keskusteluja valmentaja Alain Vigneaultin kanssa, ja noiden perusteella Vigneaultille tehtiin kauteen 2009-10 kestävä
jatkosopimus. Vain päivää V:n uuden sopimuksen jälkeen Canucks erotti kakkosvalmentajat
Barry Smithin ja Mike Kellyn.
Uusia eturivin hankintoja siis tuli, mutta tuli myös yksi todella traaginen uutinen Gillisin manageri-uran alussa, joka peitti alleen kaikki muut uutiset. Toukokuun lopussa saatiin nimittäin lukea suru-uutisia lahjakkaan Luc Bourdonin
kuoltua traagisesti moottoripyöräonnettomuudessa. Menetys oli koko Canucks-perheelle kova, sillä Bourdonista moni ennusti tulevaa ykkösparin puolustajaa.
Bourdonin kuoleman jälkeen oli pari viikkoa hiljaista. Sitten pamahti toinen uutinen, jota osattiin kyllä odottaa, mutta joka tuli kaikesta huolimatta ikävänä.
Canucks-ikoni Trevor Linden lopetti komean uransa 19 NHL-kauden jälkeen. Monelta (minä mukaan lukien) Canucks-fanilta oli kadonnut parissa viikossa seuran lahjakkain nuori pelaaja ja seuran ikoni. Menetykset eivät olleet vähimmissäkään määrin Gillisin vika, mutta uuden managerin tehtävät olisivat voineet helpomminkin alkaa.
Gillis jatkoi manageritasolla kuitenkin uusia hankintoja seuran vahvuuteen. Seuraava hankinta listalla oli uusi kakkosvalmentaja Kellyn ja Smithin tilalle, ja Vigneaultin ja Rick Bownessin rinnalle. Uusi mielenkiintoinen nimi löytyikin toukokuun puolivälissä, kun Gillis palkkasi
Ryan Walterin seuran kakkosvalmentajaksi.
Sen jälkeen hän laittoi pelaajakehityksestä aikaisemmin vastanneen Stan Smylin ylipistopelaajien scoutiksi ja palkkasi uudeksi pelaajakehityksestä vastaavaksi henkilöksi entisen NHL-pelaajan
Dave Gagnerin.
Gagner (jonka poika Sam pelaa Edmontonissa) oli valmentanut pari kautta OHL-seura Londonia, ja hänellä on Londonissa harjoittelukeskus, jota Canucksin nuoret pelaajat pystyisivät käyttämään jatkossa hyödyksi. Uutinen otettiin hyvin vastaan, sillä ensimmäistä kertaa Vancouverilla tuntui olevan vakavasti otettava pelaajakehityksestä vastaava henkilö ja hänellä riittävät työkalut noin tärkeällä paikalla.
Gillis oli tehnyt lyhyellä urallaan siis jo paljon siirtoja, mutta yksi tärkeimmistä tehtävistä oli edessä kesäkuun lopussa, kun hän johti "omaa joukkuettaan" NHL:n varaustilaisuudessa ensimmäistä kertaa. Canucksilla oli ensimmäisen kierroksen varausvuorona numero 10, jolla joukkue poimi Gillisin johdolla
Cody "The Bust" Hodgsonin. Vaikka jotkut toivoivatkin shakkipeluri Hodgsonin sivuuttamista ja BC-lähtöisen rähinöitsijä Kris Beechin varausta, niin todellisuudessa ei ollut kahta sanaa kumman joukkue olisi ottanut.
Monet olivat tyytyväisiä varaustilaisuuden antiin sekä johtoportaan uuteen ilmeeseen, mutta sitten kolahti. Uuden managerin ensimmäinen pelaajahankinta oli Toronton ulostama keskushyökkääjä
Kyle Wellwood, jonka Gillis poimi waivereista kesäkuun lopussa. Useimpien mielestä tämä oli varsin erikoinen siirto, mutta joka kuitenkin parhaimmillaan voisi tuottaa hedelmää. Siirrossa oli kyse kuitenkin vain uuden mahdollisuuden antamisesta lahjakkaalle pelaajalle, ei sen suuremmista asioista.
Welllwoodin hankinta aiheutti ehkä aiheettomastikin keskustelut Gillisin tulevasta linjasta pelaajapuolella, juuri ennen kuin kesän vapaiden agenttien markkinat avautuivat. Monet Canucks-fanit odottivat Gillisin seuraavia hankintoja lähinnä peläten pahinta uusien riskihankintojen puolesta. Kesästä tulikin osittain värikäs, ja kepillä kokeiltiin ainakin puolittain muurahaispesää. Mitään älytöntä tulokasmanagerin kesää Vancouverissa ei kuitenkaan nähty.
Gillisin ensimmäinen hankinta vapaiden agenttien markkinoilta oli heti ensimmäisenä päivänä markkinoiden avauduttua Wellwoodin melkein täydellinen vastakohta
hyökkääjä Darcy Hordichuk, joka tulisi tuomaan joukkueeseen kokoa ja fyysistä osaamista. Samana päivänä Gillis laittoi
kolmen vuoden ja 7.5 miljoonan dollarin sopimustarjouksen St. Louisin rajoitetusta vapaasta agentista, hyökkääjä David Backesista, mutta Blues
vastasi tähän odotetusti välittömästi.
Seuraavana päivänä Gillis hankki lisää pelaajia tekemällä sopimukset
hyökkääjä Ryan Johnsonin (UFA) sekä kakkosvahti Curtis Sanfordin kanssa. Samana päivänä tehtiin sopimukset myös farmipelaajien Alexandre Bolducin ja Nolan Baumgartnerin kanssa. Kesäkuun kolmantena päivänä kuultiin odotettukin uutinen monivuotisen Canucks-kapteenin Markus Näslundin siirrosta vapaana agenttina
NY Rangersiin.
Kesäkuun neljäntenä päivänä Gillis teki epäonnistuneen Backes-hankinnan jälkeen ensimmäisen pelaajakauppansa Buffalo Sabresin kanssa hankkimalla isokokoisen voimahyökkääjän
Steve Bernierin. Toiseen suuntaan kaupassa menivät tämän kesän kolmannen kierroksen varausvuoro (vuoro siirtyi Vancouverille Los Angelesilta Dan Cloutierin tehtyä aikanaan jatkosopimuksen Kingsin kanssa) sekä ensi kesän toisen kierroksen varausvuoro. Samana päivänä uutisoitiin myös Manitoban uusi pelaajahankinta, kun Gillis hankki hyökkääjä Mark Cullenin vapaana agenttina.
Backesille tarjottu "offer sheet" ja sitä seurannut Bernerin siirto Vancouveriin sai huumoripitoisia piirteitä melko pian Bernier-kaupan jälkeen, kun Blues heitti puolestaan kuitiksi
sopimustarjouksen Bernierista. Tuohon Gillis vastasi puolestaan välittömästi, mutta joutui maksamaan tästä kaudesta enemmän Bernierille, mitä olisi varmasti kuvitellut. Bluesille tarjottu offer sheet oli tulokasmanagerilta riski, joka ei kannattanut. Toisaalta eipä tuossa kovin paljon hävittykään. Samana päivänä Bernierin sopimuksen kanssa tuli uutinen, että pitkään Vancouverissa pelannut Brendan Morrison oli tehnyt sopimuksen
Anaheimin kanssa.
Kaksi päivää Backes-Bernier -sekoilujen jälkeen Gillis hankki vapaana agenttina entisen asiakkaansa
Pavol Demitran kaksivuotisella sopimuksella tuomaan kokemusta Lindenin, Näslundin ja Morrisonin jättämiin isoihin saappaisiin. Demitran lisäksi Gillis hankki samana päivänä syvyyttä puolustukseen hankkimalla toisen entisen asiakkaansa Rob Davisonin vapaana agenttina vuoden sopimuksella.
Kesän isommat hankinnat oli tehty offer sheetia lukuun ottamatta maltilla ja ehkä jopa odotettua hiljaisemmin. Palkkakattoon oli jätetty paljon varaa jotain tulevaa hankintaa varten, ja oli aika siirtyä syvyys-/farmipuolen hankintoihin. Heinäkuun lopussa nimensä sopimuspaperiin piirsi vielä AHL:n kauden 2007-08 arvokkain pelaaja Jason Krog (UFA). Jatkosopimuksen allekirjoittivat puolestaan Ryan Shannon, Rick Rypien, Mike Brown, Nathan McIver, Zach FitzGerald sekä Jim Sharrow.
Heinäkuun viimeisenä päivänä kuultiin uutinen, kun Vancouverissa parikymmentä vuotta töitä tehnyt
Steve Tambellini oli siirtynyt Luoteisen divisioonan kilpailijan Edmonton Oilersin manageriksi. Tambellinin pitkä kokemus ja ura sai näin viimein hienon palkkion. Vaikkakin tuo palkkio tuli kilpailijan leiristä, se oli kokonaisuutena hieno uutinen hyvän jääkiekkomiehen puolesta.
Jatkuu (kun ehdin naputtelemaan seuraavan kerran)...