Vancouver Canucks 2008-2009

[Hiisi_van_Holten]

Vancouver Canucks 2008-2009 The year

Kautta 07-08 on vielä yksi ottelu jäljellä, mutta siinä ottelussa Canuckseille olisi parempi jäädä pisteittä, jotta saisimme paremman varausvuoron. Käytännössä kautemme on siis jo ohi. Olen jo pitkään asettanut suuremmat odotukseni ensi kauteen, joten en malta jättää tähän väliin suru aikaa ennen kuin avaan ensi kautta koskevan ketjun. Anteeksi vain jos joku olisi näin halunnut tehdä.

Aloitetaampas kartoittamalla sopimus tilanteemme (sopimukset miljoonaa dollaria, perustuu The Hockey Newsien tietoihin):

Maalivahdit (1 kpl):

Roberto Luongo (6,75 $, v 09-10)

Puolustus (7 kpl):

Sami Salo (3,5 $, v. 10-11)
Mattias Öhlund (3,5 $, v. 08-09)
Willie Mitchell (3,5 $, v. 09-10)
Kevin Bieksa (3,75 $, v. 10-11)
Lukas Krajcek (1,1 $, v. 08-09)
Alexander Edler (0,55 $, 08-09)
Luc Bourdon (1,31 $, v. 09-10)

Hyökkäys (8kpl) :

Henrik Sedin (3,575 $, v. 08-09)
Daniel Sedin (3,575 $, v. 08-09)
Taylor Pyatt (1,575 $, v. 08-09)
Ryan Kesler (1,750 $, v. 09-10)
Alex Burrows (0,487$, v. 08-09)
Matt Pettinger (1 $, v. 08-09)
Jeff Cowan (0,725 $, v.08-09)
Mason Raymond (0,883 $, 09-10)

Tilaa palkkakattoon jää noin 15 miljoonaa donaa.

Jos pelkästään määrällisesti mietitään niin vahvistuksia kaipaavat ilmiselvästi maalivahti ja hyökkäysosasto.

Tein jo tuonne viime kauden ketjuun hahmotelmia ensi kauden ketju koostumuksista, mutta tehdäämpä ne nyt uudestaan:

Sedin - Sedin - XXX
Pyatt - XXX - XXX
Pettinger - Kesler - Burrows
Raymond - XXX - Cowan ?

Mitchell - Bieksa
Öhlund - Salo
Edler - Krajcek
Bourdon

Luongo - XXX

Mitä joukkueen hyökkäys on kaivannut viime kausina?

1. Sedineille kunnollista laituria (mielellään kätisyydeltään righttia).

2. Secondary scoringia. Sedinien lisäksi joukkueesta ei ole löytynyt oikein kunnollista tehoketjua.

Onneksi kuitenkin kolmoskenttä on laadukas, jotenka jos saisimme ensi kaudeksi kootuksi hyvän kakkoskentän, olisi meillä kasassa kolme hyvää ketjua. Ainakin jos löytäisimme hyvän kolmennen lenkin Sedinien ketjuun.

Unelma tilanne olisi mielestäni se, että saisimme koottua niin vahvan kakkoskentän, että se olisi vähintään yhtä hyvä kuin Sedinien kenttä. Silloin vastustajille ei enää riittäisi Sedinien kentän pitäminen. Se helpottaisi huomattavasti Sedinienkin urakkaa. Sitten kun vielä Sedinien ja uuden tehoketjun lisäksi meillä olisi vielä heittää Pettinger-Kesler-Burrows sulkemaan vastustajan tehoketju, kaiken lisäksi tässäkin ketjussa olisi jokaisella jannulla ainekset 15 maaliin.

Tärkeintä nyt on se, että hankinnoissa keskitytään laatuun ei määrään. Uskon, että pudotuspelien ulkopuolelle jääminen asettaa Nonisille sellaiset paineet, ettei hän voi roudata joukkueeseen pelkkiä Brad Isbistereitä.

Mielestäni palkkakatto tilanteemme antaa nyt loistavan tilaisuuden kasata joukkue, jolla voi taistella tosissaan mestaruudesta. Sanottakoon, että antaisin V:lle ja Nonisille viimeisen mahdollisuuden näyttää. Jos ensi kaudella jäisimme pudotuspeleistä niin ei muuta kun monoa perukseen.

Kaikki kulminoituu nyt mielestäni tähän veijjariiin!

 

[Chip Whitley]

Nyt on joillain vielä jatkuva kausi saatu melko päätökseen analysoitua tuolla viime vuoden ketjun puolella, joten olisi aika siirtyä tälle puolelle. Pettymys oli suuri, ja sen perusteella voisi odottaa paljonkin muutoksia tulevan syksyn rosteriin. Tilanne on kuitenkin se, että ainakin minä olen tyytyväinen moneen osaan tämän hetkisessä joukkueessa, joten en välttämättä lähtisi samanlaiseen kikkailuun kun 05/06 -kauden jälkeen. Tietenkin on mahdollista että jotain vahvaa aluetta supistettaisiin jotta saataisiin apuja heikommalle alueelle, ja sitä kautta sen jälkeen tarvitsisi vahvistusta supistuksen jälkeen heikommalle alueelle (tällä hetkellä vahvalle alueelle), mutta näitä en kuitenkaan viitsi lähteä spekuloimaan sen enempää. Katson tilannetta siltä kantilta mitä organisaatiolla on tyhjille paikoille tarjota, ja vasta myöhemmin menen siihen mitä muualta saattaisi saada.

Maalivahtiosasto on kunnossa. Luongo tulee pelaamaan elämänsä kauden, vahva tunne ainakin, ja kakkoseksi vaikka Moosessa suurimmaksi osaksi hyvin esiintynyt MacIntyre.

Luongo (6.75mil)
MacIntyre/mr. X (~0.5mil)

= 7.3 miljoonaa maalivahtitandemiin.

Puolustus on myös kunnossa, laatua ja ennen kaikkea syvyyttä riittää. Ainoa kysymysmerkki on loukkaantumisherkkyys, on todennäköistä että puolustus menettää jälleen päälle 100 peliä loukkaantumisten takia, mutta ei tuolle kauheasti mitään voi tehdä. Top8 on selvä, ja tarvittaessa löytyy tämänkin jälkeen NHL-tasolle kykeneviä puolustajia 2-3 kappaletta. Laatu ja syvyys on sen verran hyvällä tasolla, että en ihmettelisi jos muutama (ainakin yksi, mielellään Bourdon) puolustaja ei enää ensi syksynä Canucksin organisaatiossa kiekkoilisi (kun hyökkäyksessä on muutama aukko). Tämän hetkinen syvyyskartta näyttää kuitenkin tältä:

Mitchell Bieksa (3.5 & 3.75)
Öhlund Salo (3.5x2)
Edler Krajicek (0.55 & 1.1)
Bourdon Mciver (1.3 & 0.5)

= 18 miljoonaa kahdeksaan puolustajaan.

Hyökkäys onkin se murheenkryyni. Ykköskenttään on pakko saada yksi laituri; kakkoskentän periaatteessa saisi kasaan nykyisistä palikoistakin mutta mielellään vähintään yksi hyökkääjä tähänkin olisi hyvä saada. Kolmoskenttä on kunnossa, ja neloskenttä saadaan kasaan organisaation sisältä:

Sedin Sedin mr. X (3.575x2 & ?)
Raymond Morrison(UFA)/mr. X Pyatt (0.685 & 2.5?/? & 1.575)
Burrows Kesler Pettinger (0.5 & 1.75 & 1.1)
Cowan (valitettavasti) Rypien Brown (0.725 & 0.5 & 0.5)

= noin 14.5 miljoonaa ilman Morrisonia, sekä ilman Sedinien kentän laituria.

Yhteensä sopimuksen alla olevista maalivahdeista, puolustajista ja hyökkääjistä (edelleen ilman Morrisonia ja Sedinien laituria) tulee lukemaksi noin 40 miljoonaa (39.8mil). Tähän on laskettu mukaan kahdeksan puolustajaa, ja voi olettaa että V mukanaan vain seitsemää kantaa, mutta toisaalta voi myös olettaa että mukana roikkuu 13. hyökkääjä joten tuo 40 miljoonaa pitänee suunnilleen paikkansa.

Katto nousee ennakkotietojen mukaan 55-56 miljoonaan, joten tilaa vahvistuksille jäänee noin 15 miljoonaa. Tähän tosin pitää laskea Burrowsin, Edlerin, Sedinien, ja ehkä Öhlundin ensi kesänä saamat korotukset, noin 6-7 miljoonaa, sekä vuoden päästä kesällä luultavasti nouseva katto (pari miljoonaa ainakin). Nonis luultavasti haluaa myös jättää jonkun verran tilaa kattoon mikäli kauden aikana tulee jotain mielenkiintoista nokan eteen, joten voisi kuvitella tämän kesän lopullisen, ns. "vapaan rahan" pyörivän kaiken tämän laskelmoinnin jälkeen noin 10 miljoonassa. Täten lähitulevaisuudesta ei tule liian vaikea, ja se on tärkeää nyky-NHL'ssa.

Tällä 10 miljoonalla olisi pakko hankkia Sedineille oikea laituri (RW). Tällä 10 miljoonalla olisi pakko hankkia sentteri kakkoskenttään, Morrison yhtenä (ehkä viimeisenä) vaihtoehtona. Kakkoskenttä myös, ei nyt ihan huutaisi, mutta kaipaisi tämän lisäksi vielä yhtä vahvistusta laidalle, ja sekin pitäisi tähän kymmeneen miljoonaan sisäistää.

Voidaan toki mennä samalla tyylillä kuin viime kesänä, toivoen että joku omista (Hansen tai Grabner) pelaa hyvin ja valtaa paikan kahdesta ensimmäisestä kentästä niin kuin Raymond tällä kaudella teki (ei hänenkään paikka Canucksissa tosin ensi kaudella ole varma). Tämä on kuitenkin se viimeinen vaihtoehto, ja jos näin kävisi, saattaisi Nonis saada vuoden päästä kenkää.

 

[Chip Whitley]

Vastataanpa itselle, lähinnä mahdollisesti vapautuvien nimien spekulointia.

Tällä 10 miljoonalla olisi pakko hankkia Sedineille oikea laituri (RW).

Tämä on se prioriteetti numero yksi. Kaksoset ovat pelanneet yhtä kautta lukuun ottamatta (05/06, Carter) sen joukkueen jokaisen pelaajan kanssa (Josh Greenista Markus Näslundiin), ja tälle pitäisi vähitellen saada loppu. Olisi sekä kaksosille että muullekin joukkueelle paljon helpompaa jos laidalla pelaisi vakituinen kaveri, ja ennen kaikkea pelaaja joka sopii tuohon paikkaan. Avoimet ovet ykköskenttään on jonkun aikaa hauskaa, mutta se viehätys siitäkin vähitellen alkaa häviämään.

Tälle paikalle olisi kiikarissa oikea laitahyökkääjä joka menee tilanteisiin pelottomasti ja osaa viimeistellä (kova, tarkka laukaus, ei purista mailaa). Pelaaja joka pystyy ottamaan iskuja vastaan maalintekosektorilla, omaa tarvittavan varren ja "presenssin" ettei puolustaja voi siirtää pikkusormella maalin edestä pois, ja samalla myös pelaaja joka osaa ajatella peliä; Sedinit pyörivät kulmissa, ja toisen laiturin pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan (maalivainu). Right-kätisyys, nopeus jalalla, ja fyysiseen peliin pystyminen on plussaa.

UFA-markkinoilta löytyisi Michael Ryder, jota Nonis jo deadlinella yritti Vancouveriin vokotella. Gaineyn pyyntö oli tuolloin liian kova, mutta tätä ongelmaa ei heinäkuun alussa ole. Ryder'han sopisi Sedineille kuin nenä päähän (täyttää oikeastaan jokaisen kriteerin), ja voisi ainakin olettaa maaleja tuossa paikassa syntyvän. Mennyt kausi ei ole Ryderilla mennyt ihan putkeen ja tämä luultavasti pienentää numeroita hintalapussa, mutta sehän on vain hyvä asia. Ongelma on, että mikäli Ryder yhden vuoden sopimuksella Vancouveriin kesällä saapuu ja iskee 35-40 maalia Sedinien kanssa, pyyntö tulee olemaan vuoden päästä kesällä aivan liian kova kun puhutaan kuitenkin vain "marjanpoimijasta". Kahden, kolmen tai neljän sopimus tänä kesänä tuon uhkan eliminoisi, mutta olisi puolestaan suuri riski kun Ryder ei mikään "varma tapaus" ole.

Toinen mielenkiintoinen vaihtoehto olisi Jokuoikealaituri Buffalosta. Siellähän niitä piisaa yllin kyllin, nopealla tarkastuksella viisi kappaletta (Canucksillahan ei ole ainuttakaan oikealla puolella luonnostaan pelaavaa laitahyökkääjää). Mielenkiintoisin olisi ehdottomasti Stafford (kun oletan että Pominvilleen ei ole mitään mahdollisuuksia), ja ehkä näiden kahden joukkueen välille saisi jotain kehitettyä kun ottaa huomioon että Canucksilta löytyy sitä mitä Buffalo tarvitsisi, puolustusta. Staffordin jälkeen eniten kiinnostaisi Bernier, ja sitten Afinogenov/Kotalik.

UFA-markkinoilta ei Ryderin jälkeen mitään erikoista ole tarjolla. Minnesotasta vapautuisi Demitra ja Rolston ja saarelta Satan, mutta en oikein jaksa näihin uskoa. Kaikilla kolmella alkaa jo ikää kertymään, vähän samassa tilanteessa kuin Näslund, ja Rolston (miksei Demitrakin) vielä tunnettuna Canucks-tappajana ei vaan sytytä.

Tällä 10 miljoonalla olisi pakko hankkia sentteri kakkoskenttään, Morrison yhtenä (ehkä viimeisenä) vaihtoehtona.

Prioriteetti 2. Jos oikeiden laitureiden määrä oli pieni, niin sentteritilanne on hieman sama. Vapailta markkinoilta ei irtoa juuri mitään kun realistisesti tilannetta tarkastelee. Sakicit ja Sundinit voinee unohtaa, ja kun Langkow'kin huhujen mukaan Flamesin kanssa jatkon sorvasi, on Morrison luultavasti listan kärjessä.

Pari mielenkiintoista nimeä voisi kuitenkin kesällä vapautua; O. Jokinen Floridasta ja Carter Flyersista. Flyersin sentteri- ja palkkatilanne tuskin antaa syytä pitää Carteria mukana remmissä, ja Jokisen/Martinin tilanteen kaikki tiedämme. Hinta tulee kuitenkin olemaan todella korkea, ja seurajohdon pitääkin päättää onko joukkue parempi Jokisen/Carterin kanssa, vai Morrisonin ja organisaatiossa jatkavien nuorien pelaajien/tulevien nuorien pelaajien kanssa.

Kakkoskenttä myös, ei nyt ihan huutaisi, mutta kaipaisi tämän lisäksi vielä yhtä vahvistusta laidalle, ja sekin pitäisi tähän kymmeneen miljoonaan sisäistää.

Tämä kolmas mahdollinen hankinta riippuu niin paljon kahdesta ensimmäisestä hankinnasta (esim. jäljelle jäänyt tila kattoon, hankittujen pelaajien laatu), että nimistä on turha edes spekuloida ennen kuin tietää millä suuremmat aukot on täytetty.

 

[Ronning]

Jo pari kautta toiveeni on ollut Alex Tanguay tuohon Canucks-rosteriin. Ongelmia hänen suhteensa tosin on useampia, päälimmäisenä sopimuksen jatkuminen -09 asti. Lisäksi lohkon sisäisiä treidejä ei varmaan liiemmin tapahdu.

Calgarya kuitenkin saattaisi kiinnostaa nimenomaan Bourdon joka ei vielä ainakaan ole todentanut sitä potentiaalia joka oikeutti aikanaan kymmenenteen varaukseen. Flamesilla ei kuitenkaan ole alle 25-vuotiaita lupaavia puolustajia Phaneufin lisäksi.


Päätän ajatusleikkini Homer Simpsonin tyyliin: Sedin-Sedin-Tanguay....mmm....

 

[Chip Whitley]

Päätän ajatusleikkini Homer Simpsonin tyyliin: Sedin-Sedin-Tanguay....mmm....

Nyt on tainnut Homerilla mennä donitsit väärään rööriin...

Joskin Tanguay olisi selvä vahvistus top6-hyökkäykseen, ei hän Canucksiin sopisi - varsinkaan kaksosten kenttään. Kenttä joka koostuu kolmesta pelinrakentajasta/syöttelijästä ei kummoisesti tule menestymään. Ainoa paikka johon Tanguayta kannattaisi edes kokeilla olisi kakkoskenttä, enkä usko että tuokaan tulisi toimimaan kun maalintekijä puuttuu toiselta laidalta/keskeltä.

Ja sitä paitsi, Calgarysta vapautuu vapaille markkinoille kesällä Huselius. Samanlaisia pelaajia Tanguayn kanssa; kumpainenkaan ei ammu kiekkoa, kumpainenkin pyörii mieluiten maalintekosektoreiden ulkopuolella rakennellen peliä, erona vain se että Huseliuksesta ei tarvitsisi antaa edes Bourdonia vaihdossa.

Enkä haluaisi Huseliustakaan. Canucks tarvitsee kahteen ensimmäiseen kenttään ihan erityylistä pelaajaa. Jyrkästi siis eri mieltä kanssasi, enkä muuten pidä edes mahdollisena että Canucks ja Flames keskenään kaupoilla kävisi - ainakaan kun puhutaan joukkueen avainpelaajista.

 

[Chip Whitley]

Ylemmistä sommitelmista kokonaan unohtunut nuori ruotsalainen Fabian Brunnström on tulossa Canucksiin. Ketjukoostumukset menevät siis osakseen uusiksi, sillä uskoakseni "Fabiolle" yksisuuntainen sopimus annetaan. Hänet on merkitty vasemmaksi laituriksi, enkä tiedä miten oikea puoli luonnistuu, mutta kyllähän tuossa silti vapaita paikkoja reilusti löytyy. Raymond ja Brunnström antavat hienot vaihtoehdot vasemmalle puolelle ensi kaudella ja erityisesti tulevaisuudessa, ja tällaisen "ekstrahyökkääjään" saaminen samalla myös mahdollistaa toisen nuoren hyökkääjään kauppaamisen, mikäli sillä vain enemmän laatua nykykokoonpanoon saisi (esim. kakkoskentän sentterin paikalle). Laadukkaita nuoria pelaajia ei ole koskaan liikaa.

Hieno uutinen kieltämättä, ja todistaa että Nonis tosissaan Brunnströmin perässä oli. Nyt vaan mustaa valkoiselle ja mies Vancouveriin!

 

[Bosco]

Ketjukoostumukset menevät siis osakseen uusiksi, sillä uskoakseni "Fabiolle" yksisuuntainen sopimus annetaan.

Korjatkoon joku jos olen väärässä mutta tietääkseni Brunnströmille ei voida antaa yksisuuntaista sopimusta sillä hän kuuluu entry-level sopimusten piiriin. Joten hän joutuu tyytymään aluksi kaksisuuntaiseen tulokassopimukseen, mutta hän tulee varmaan saamaan siihen lähes kaikki mahdolliset bonukset päälle.

 

[Hiisi_van_Holten]

Mikäli Nonis ei jätä Brunnströmin takia yhtään top-6 hyökkääjää hankkimatta, niin Fabianin tilanne on niin sanottu low risk high reward sopimus. Jos tosiaan Fabianille ei kaavailla vielä ensi kaudeksi liian isoa roolia, niin kaiken kaikkiaan olisi hienoa, että saisimme hänet riveihimme.

Jos tosiaan saisimme Brunnströmin sopimukseen ja varaisimme kesän draftissa vielä hyökkääjän sillä 10 vuorolla, niin humpista vaan meillähän olisikin kohtalaisen laaja hyökkääjä prospecti-miehitys. Raymond, Grabner, White, Brunnström sekä 10th pick.

 

[Henkka]

Jaahas, kova oli sitten Brunnström-tarjous, joka ilmeisesti Detroitin pelossa on vedetty palkaltaan noin korkeaksi. Riskipeliä, joka nähdään parin vuoden päästä kannattiko.

 

[Chip Whitley]

Mikäli Nonis ei jätä Brunnströmin takia yhtään top-6 hyökkääjää hankkimatta, niin Fabianin tilanne on niin sanottu low risk high reward sopimus. Jos tosiaan Fabianille ei kaavailla vielä ensi kaudeksi liian isoa roolia, niin kaiken kaikkiaan olisi hienoa, että saisimme hänet riveihimme.

Uskoakseni Brunnströmmistä NHL-pelaajaa jo ensi kaudella kyllä odotetaan, mutta ei hänelle silti paikkaa vain anneta, niin kuin jossain on luultu. Kyllä hän sen saa ansaita ihan siinä missä muutkin nuoret hyökkääjät, etu Vancouverissa verrattuna Wingsiin on toki se että kilpailu top6-paikasta ei ole niin kovaa.

Jos tosiaan saisimme Brunnströmin sopimukseen ja varaisimme kesän draftissa vielä hyökkääjän sillä 10 vuorolla, niin humpista vaan meillähän olisikin kohtalaisen laaja hyökkääjä prospecti-miehitys. Raymond, Grabner, White, Brunnström sekä 10th pick.

Ja tuohon vielä pari venäläistä, Simek, Gendur, sekä tietysti Hansen. Kyllä se siitä vähitellen tulee, kunhan vain Nonis pysyy kärsivällisenä. Ensi kaudelle ei vielä välttämättä suuria apuja tule (näistä nimistä 2, ehkä 3), mutta sitä seuraavalle voisi jo paljon odottaakin.

Jaahas, kova oli sitten Brunnström-tarjous, joka ilmeisesti Detroitin pelossa on vedetty palkaltaan noin korkeaksi. Riskipeliä, joka nähdään parin vuoden päästä kannattiko.

Asiaa tarkemmin tutkittuani, ei se palkka sen korkeampi ole. Maksimi entry level-diili, jossa palkka on ymmärtääkseni 850k(?), ja tähän päälle bonukset, joiden "maksuaika" saadaan vielä valita (seuraavan tai sitä seuraavan kauden kattoon). Palkka siis voi nousta tuonne kahden miljoonan paikkeille, mutta se tarkoittaisi että Brunnström onnistuisi kaudella erinomaisesti, ja täten samalla ansaitsisi bonuksensa.

"Entry level contracts can contain at most $850K worth of individual "A" bonuses. Bonuses in this category can be awarded for ice-time, goals, assists, points, ppg, plus/minus and making the all-rookie team. No player can earn a bonus for goals/assists/points scored unless he scores 20 goals, or 35 assists or 60 points. There really are no "free" bonuses so to speak, bonuses are earned under this CBA.

Under the new CBA the easiest bonuse to reach would probably be the plus/minus(top 6 forwards on team) and ice-time(among top 6 forwards) but even those aren't easy to reach for a rookie."

On siis hyvin mahdollista että Brunnströmmin ensi kauden palkka päätyisi noin miljoonan paikkeille. Jos hän tehtaileekin sitten nuo 60+ pistettä, niin ~1.5 miljoonan korvaus ei tällaisesta pelaajasta ole ollenkaan paha asia.

 

[Finnish Isles]

Vancouverissa aloitettiin kevätsiivous yläkerroksista.

The Vancouver Canucks have fired Dave Nonis after three seasons as the team's general manager.

Nonis was promoted to the post in May of 2004, replacing Brian Burke after six seasons as senior vice-president and director of Hockey Operations.

Under Nonis, the Canucks failed to make the playoffs in two of their three last seasons.

The team finished ninth in the Western Conference in 2005-06, three points shy of the final playoff spot. The Canucks enjoyed their best regular season in franchise history in 2006-07, with 105 points to clinch the Northwest Division title.

The Canucks took another step back this season with an 88-point campaign and another year out of the playoffs.

TSN.ca

 

[Daespoo]

Jaahas, kova oli sitten Brunnström-tarjous, joka ilmeisesti Detroitin pelossa on vedetty palkaltaan noin korkeaksi. Riskipeliä, joka nähdään parin vuoden päästä kannattiko.

Muuten hyvä mutta Brunnströmin sopimusta sääntelee CBA ja siitä kohta entry level deal. Palkka on maksimissaan 850K kausi + bonarit.

Ja soppari kaksisuuntainen of course.

EDIT: Jahas Chippi kerkesi jo.

Joo, Aquilini veti sitten aika tylyn liikkeen ja kenki Nonisin pois. Tavallaan ymmärrettävää, uusi omistaja yleensä haluaa oman jätkän vetämään jengiä ja Nonisin saldo noin tuloksellisesti oli aika huono, kolme kautta ja yhdet pleijarit.

Silti, Nonisilla oli ihan hyvä suunnitelma eli järjestelmällisesti "from net out" rakennettu joukkue joka kosahti tällä kaudella siihen että kovapalkkaiset Näslund ja Morrison olivat aivan sukkia. Eli ei tarpeeksi hyökkäystä. Lisäksi uudet omistajat vihjailivat että Nonisin Canucksien tylsä puolustava tyyli ei sovi faneille tai heille.

Kuulemma kovin suosikki uudeksi GM:ksi on Detroitin pitkänlinjan assari Jim Nill joka olisi varmasti hyvä vaihtoehto.

 

[Ronning]

Tämä varmaan meinaa myös uuttaa päävalkkua ja varsin todennäköisesti Bye Bye Näslund + uusi kapteeni tilalle.

Minkäslainen kaveri tämä Nill on? Sen verran ymmärsin että hyökkäävän peli ystävä(mikä varmasti otetaan ilolla Vancouverissa vastaan. Sekä Grabnerin makkarissa). Mutta että kuinka pitkän linjan kaveri ja mitä suuria hänen vyöltään Wings-organisaatiossa löytyy.

Tarkoittaisikohan Jim Nillin tulo sitä että ruotsalaisia tullaan jatkossakin näkemään Canucksissa isoissa rooleissa =)

 

[eh]

Aika hyvin tiivistetty Canucksin menneen kauden ongelmat:

"A key element in roster structure in the new world order of the NHL under this CBA is to find inexpensive options for the non-skill lines and 5-6D pairing. The Canucks invited the Beatles to headline the show, ran Menudo out there as an opening act and everyone left the building before Ringo could hit the stage.

The Canucks gave 875 minutes to Byron Ritchie and received 3 goals; 667 minutes to Trevor Linden and received 7 goals; 595 minutes to Brad Isbister in exchange for 6 goals; 402 minutes to Jeff Cowan and got 0 goals; 239 minutes to Jason Jaffray and got 2 goals. 178 minutes to Rick Rypien for 1 goal, 120 minutes to Mike Brown for 1 goal."

Tuossa tummennetussa kohdassa onkin syy siihen, miksi Nonis sai kenkää. Saapa nähdä, kuinka suuria muutoksia uusi GM tuo mukanaan. Mihinkään uudelleenrakennusprojektiin ei kannata tuolla ikärakenteella vielä lähteä, pikemminkin pitäisi pikaisesti kasata Sedinien ja kolmikymppisen alakerran ympärille voittava joukkue - ennen kuin on liian myöhäistä.

 

[JP]

Minkäslainen kaveri tämä Nill on? Sen verran ymmärsin että hyökkäävän peli ystävä(mikä varmasti otetaan ilolla Vancouverissa vastaan. Sekä Grabnerin makkarissa). Mutta että kuinka pitkän linjan kaveri ja mitä suuria hänen vyöltään Wings-organisaatiossa löytyy.

Tarkoittaisikohan Jim Nillin tulo sitä että ruotsalaisia tullaan jatkossakin näkemään Canucksissa isoissa rooleissa =)

Detroitissa ruotsalaisten suuri määrä johtuu Euroopan skouttauspäällikkö Håkan Anderssonin track recordista ja sitä kautta vaikutusvallasta. Vancouverilla on Ruotsissa Thomas Gradin, joka on myös kunnostautunut osaamisellaan. Alexander Edler on hänen löytöjään, mutta miten kauan hän on ollut virassaan? Yhyttikö hän myös Mattias Öhlundin?

Nill itse kiertää enemmän Pohjois-Amerikan sarjoissa, mutta tekee myös reissuja Euroopan puolelle. Jos hän Vancouveriin siirtyy, hän joutunee luottamaan huomattavan paljon juuri Gradiniin. Sekä Vancouverin tulevien yliopistopelaajien etsijöihin. Nämä alueet tuntuvat olevan parhaiten hallussa. Mielestäni erittäin suuri ongelma Canucksilla on CHL-skouttauksen luokattomuus. Lievää parantumista tässäkin on Nonisin aikana tapahtunut. Mutta edellisten vuosien aikana WHL:stä on irronnut miltei yksinomaan huteja. OHL:stä joukkue on löytänyt varauksenarvoisen pelaajan viimeksi vuonna 2003, Nathan McIver kahdeksannella kierroksella. Varaamisessa näiden liigojen osalta Vancouver antaa melko paljon tasoitusta muille joukkueille.

Asioiden tilaan saattaa olla syynä se, että Ron Delormen vetämä skouttausryhmä koostuu entisistä pelaajista, jotka ovat kuin suojatyöpaikassa. Tuleva GM ei pysty muuttamaan vallitsevaa tilannetta, ellei hänelle anneta lupaa palkata pätevämpiä skoutteja organisaatioon. Detroitilla suuri syy varaamisen laadukkuuteen on se, että omistaja Mike Ilitch on panostanut pätevän skouttaushenkilökunnan palkkoihin isot määrät rahaa. Jo siitä lähtien, kun hän aloitti Detroitissa vuonna 1982.

Jos Canucks-omistaja Francesco Aquilini todella tahtoo kohentaa organisaatiotaan, on pätevämpien skouttien hankinta kriittisin asia. Dave Nonis ei ollut suurin syyllinen tähän asiaan. Paitsi jos hän pitemmän linjan vancouverilaisena ei kyennyt erottamaan organisaatiota pitkään palvelleita tovereita.

Aika hyvin tiivistetty Canucksin menneen kauden ongelmat:

"A key element in roster structure in the new world order of the NHL under this CBA is to find inexpensive options for the non-skill lines and 5-6D pairing. The Canucks invited the Beatles to headline the show, ran Menudo out there as an opening act and everyone left the building before Ringo could hit the stage.

Juuri tässä käy ilmi se puute, joka organisaatiossa on nuorista ja NHL-potentiaalilla varustetuista pelaajista. Syynä tähän ei ole mikään muu kuin keskitasoa heikompi varaaminen. Vapaiden pelaajien markkinoilta vaihtoehtoja toki löytää, mutta ei pidemmän aikavälin ratkaisua. Pelaajaa, joka kohoaa taitojensa ansiosta vähitellen ylemmäs ketjuhierarkiassa.

 

[nuck]

Vituttaa Nonisin puolesta. Mies tuli taloon tilanteessa, jossa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin joukkueen uudelleen rakentaminen. Tämän hän teki mielestäni vähintäänkin hyvin, sillä hän hankki Vancouveriin Luongon organisaation suurimmalla kaupalla, paransi varaustoimintaa ja hankki meille kotikulmien poikia. Nonisin aikana seura teki ennätyksensä yhden kauden pisteissä ja hänen aikanaan joukkue meni playoffeissa toiselle kierrokselle ensimmäistä kertaa neljään vuoteen.

Nonisin selkeänä projektina oli luoda joukkue maalilta puolustukseen ja tästä hyökkäykseen. Nämä kaksi ensimmäistä osa-aluetta alkavat olemaan lähes niin hyvin kasassa, mitä voisi toivoa. Hyökkäyksen vahvistamisen aika olisi ollut tänä kesänä, kun joukkueen budjetista vapautuu vanhoja "rästejä" noin 10 miljoonaa dollaria. Mutta tätä tilannetta ei Nonis saa nyt meillä nähdä.

Eli miehen elinkaari Canucksin managerina oli lyhykäisyydessään: taloon tuleminen uudelleen rakentamisvaiheessa -> tämän tehtävän erinomainen aloittaminen (Luongo+puolustus) -> potkut kesken projektin. Näin kärsivällinen paikka se on toimia Vancouverin managerina. Rakenna tässä nyt sitten kärsivällisesti uutta. Tuleva manageri saa nyt sitten keräillä hedelmiä niiden vahvojen perusrakenteiden päälle, mihin Nonis on rakentanut taloa jo neljä vuotta.

Detroitissa ruotsalaisten suuri määrä johtuu Euroopan skouttauspäällikkö Håkan Anderssonin track recordista ja sitä kautta vaikutusvallasta. Vancouverilla on Ruotsissa Thomas Gradin, joka on myös kunnostautunut osaamisellaan. Alexander Edler on hänen löytöjään, mutta miten kauan hän on ollut virassaan? Yhyttikö hän myös Mattias Öhlundin?

Kyllä. Öhlund menee myös Gradinin löytöjen piikkiin.

Nill itse kiertää enemmän Pohjois-Amerikan sarjoissa, mutta tekee myös reissuja Euroopan puolelle. Jos hän Vancouveriin siirtyy, hän joutunee luottamaan huomattavan paljon juuri Gradiniin. Sekä Vancouverin tulevien yliopistopelaajien etsijöihin. Nämä alueet tuntuvat olevan parhaiten hallussa.

Ehdottomasti juuri nämä kaksi ovat niitä alueita, joilla Canucksilla on hyvää taustaa. Ja sitten on toisessa vaakakupissa tuo CHL, josta ei tahdo löytyä ketään. Tosin kuten sanoit, Nonisin aikana CHL-scouttaus meni lievästi eteenpäin Burken aikakaudesta. Bourdon ja Grabner (kesien 2005 ja 2006 ykkösvaraukset) ovat tosin vielä liian vihreitä, jotta heidän varaamistaan voisi oikeasti arvostella.

Asioiden tilaan saattaa olla syynä se, että Ron Delormen vetämä skouttausryhmä koostuu entisistä pelaajista, jotka ovat kuin suojatyöpaikassa. Tuleva GM ei pysty muuttamaan vallitsevaa tilannetta, ellei hänelle anneta lupaa palkata pätevämpiä skoutteja organisaatioon.

Samaa minäkin olen miettinyt. Nonishan on vahvistanut jonkin verran tätä scouttauspuolta, mutta uudet miehet ovat nekin entisiä pelaajia. Kuitenkin näin lyhyellä otannalla tuntuu, että nämä muutokset on tehty ihan hyvään suuntaan. Nykyisin kykyjenetsinnän päällikkönä toimiva Delorme on entinen Canucksin WHL-puolen vetäjä Mike Pennyn ajoilta. Tuohon aikaan Vancouver onnistui vielä paremmin noissa CHL-varauksissaan ja tämän vuoksi Delormeen on jonkin verran luottoa. Suurena tekijänä onnistumissa tuntuisi olevan muuten kuitenkin manageritaho, sillä ero Quinnin aikojen varaustoiminnasta, Burken aikojen varaustoimintaan ja nyt Nonisin aikojen varaustoiminnan onnistumiseen on selvä, vaikka samoja scoutteja siellä on isoissa rooleissa.

Jos Canucks-omistaja Francesco Aquilini todella tahtoo kohentaa organisaatiotaan, on pätevämpien skouttien hankinta kriittisin asia. Dave Nonis ei ollut suurin syyllinen tähän asiaan. Paitsi jos hän pitemmän linjan vancouverilaisena ei kyennyt erottamaan organisaatiota pitkään palvelleita tovereita.

Niin, silloin kun Nonis meille tuli, minä odottelin ensimmäiseksi, että hän potkisi Burken aikojen luottomiehenä toimineen Delormen pihalle. Delormen aikana ei nimittäin montaakaan CHL-varausta ollut onnistunut. Ilmeisesti kaksikolla oli kuitenkin niin hyvät vanhat välit keskenään, että tätä ei siksi tapahtunut(?). Tästä voisi antaa kritiikkiä Nonista kohtaan, vaikka varaukset tuntuvatkin muuten osuneen ihan kohtalaisella menestyksellä. Nyt kun uusi manageri astuu virkaan, seuraankin hyvin suurella mielenkiinnolla, mitä tämä tulee tekemään scouttauspuolen kanssa.

Juuri tässä käy ilmi se puute, joka organisaatiossa on nuorista ja NHL-potentiaalilla varustetuista pelaajista. Syynä tähän ei ole mikään muu kuin keskitasoa heikompi varaaminen.

...ja tämähän ei mene Nonisin manageroinnin piikkiin, vaan jo tätä edeltävän aikakauden piikkiin, josta hän ei ottanut suurinta vastuuta. Henkilökohtaisesti minua ottaa tällä hetkellä päähän ehkä eniten se, kun Burke meni kauppaamaan viimeisillä metreillään Vancouverin managerina R.J. Umbergerin vaihdossa pelkkään playoff-lainaan Martin Rucinskyyn (Rucinsky pelasi Vancouverissa playoffeissa seitsemän peliä tehoilla 1+1). Tässä olisi ollut yksi nuori pelaaja, joka olisi voinut hyvinkin auttaa Vancouveria tällä kaudella.

 

[Henkka]

Minkäslainen kaveri tämä Nill on? Sen verran ymmärsin että hyökkäävän peli ystävä(mikä varmasti otetaan ilolla Vancouverissa vastaan. Sekä Grabnerin makkarissa). Mutta että kuinka pitkän linjan kaveri ja mitä suuria hänen vyöltään Wings-organisaatiossa löytyy.

Kyllähän se Nill kuuluu tuohon Red Wingsin huikeaan johtoportaaseen, jossa tätä nykyä vaikuttavat Jimmy Devellano (Islandersin 80-luvun dynastian ja Red Wingsin 90-luvun menetyksen pääarkkitehti), Scotty Bowman, Ken Holland, Steve Yzerman ja Jim Nill.

Viisikymppinen Nill on ollut organisaatiossa 14 vuotta, joten kyllä ne voittavan organisaation teesit ovat varmasti aika hyvin jo mieleen tarttuneet. Mutta siitä en tiedä olisiko mies halukas lähtemään pois. Jotenkin tuo porukka on ollut mielettömän lojaali Red Wingsille, en sitten tiedä pistääkö Ilitch rahaa aina riittävästi pöytään, että kopla pysyy kasassa ja muualle ei ole haluja.

Jossain vaiheessa uraa se varsinaisen GM:n roolikin alkaa kiinnostaa, mutta semmoinen voi olla tarjolla myös Detroitissa Hollandin vetäytyessä syrjään. Se päivä tuskin on enää kaukana, mies on vähän sellaista vihjaillut.

Toisaalta, jos Jim Nill lähtee, niin Steve Yzermanista tehdään erittäin todennäköisesti assari-GM Hollandin oppiin ja jonain päivänä Steviestä tulee varsinainen GM. Kuvio voisi mennä myös niin, että Hollandin väityttyä Nill tulisi GM:ksi ja Yzermanin assariksi, jos liian nopeita vallanvaihtoja ei haluta tehdä ja edetään hierakkisesti askel kerrallaan.

Ja se on yleensä ollut Red Wingsin toimitatapa.

 

[nuck]

Nill'han oli joissakin puheissa vahvasti ehdolla Vancouverin manageriksi jo silloin, kun seuraan haettiin Burken seuraajaa. Nill on entinen Canucks-pelaaja, jolla on kuulemma edelleen asunto kaupungissa. Tuolloin, kun Nill'kin oli mukana spekulaatioissa, seuralla taisi kuitenkin olla todellisuudessa valinta tehtynä jo hyvissä ajoin ennen virallista nimittämistä. Nonisin ainoa oma ehto suostua tuohon paikkaan aikanaan oli kuulemma se, että hänen hyvän ystävänsä Brian Burken piti olla tyytyväinen tilanteeseen.

Omat ehdokkaani ovat Nill ja pitkään Canucksin ja Kanadan maajoukkueen toiminnassa mukana ollut Steve Tambellini. Nill olisi ulkopuolisena ehkä vielä parempi vaihtoehto. Toisaalta Tambellinin kyvyt toimia varsinaisena managerina olisivat nekin varsin mukava nähdä. Niin, ja mikäli Linden nyt sitten päättää lopettaa uransa, hänellekin pitäisi löytyä jokin paikka seurasta (joko valmennus- tai sitten suoraan johtopuolelta Yzermanin tapaan). Entisellä pelaajayhdistyksen pitkäaikaisella presidentillä on hyvää kokemusta erilaisten isojen projektien vetämisestä.

Yksi asia on kaikesta huolimatta varma: oli Vancouverin tuleva manageri sitten kuka tahansa, niin hän pääsee aloittamaan uudessa seurassa paljon paremmista asetelmista, mihin Nonis aikanaan joutui.

 

[Chip Whitley]

Vituttaa Nonisin puolesta. Mies tuli taloon tilanteessa, jossa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin joukkueen uudelleen rakentaminen. Tämän hän teki mielestäni vähintäänkin hyvin, sillä hän hankki Vancouveriin Luongon organisaation suurimmalla kaupalla, paransi varaustoimintaa ja hankki meille kotikulmien poikia.

Et ole ainoa, jonka puolesta Nonis olisi saanut toteuttaa projektinsa huolella loppuun. Nonishan kahdessa ensimmäisessä vaiheessa onnistui, kun maalivahti ja puolustuslinja saatiin kuntoon, mutta se viimeinen tikki jäi puuttumaan eikä omistajalta herunut enempää aikaa sen toteuttamiseen.

Toisaalta, olen eri mieltä tuosta "mies tuli taloon tilanteessa, jossa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin joukkueen uudelleen rakentaminen" kohdasta. Nonishan se itsensä umpikujaan sopimuksillaan ajoi (työsulun jälkeen), ja tästä sitten maksettiin vielä menneellä kaudellakin. Samaan syssyyn mahtui vielä kotidrafti kesällä 2006, kun edellisellä deadlinella paskottiin kakkosvaraukset (meni mm. Lucic täten ohi) Weinricheihin ja kumppaneihin.

Toki, nuo sopimukset työsulun jälkeen tavallaan "pitikin" tehdä, mutta ei Nonis mitenkään huonossa tilanteessa uraansa Canucksin GM'nä aloittanut. Itselleen hän "palkkahautansa" kaivoi (helppo se toki on näin jälkikäteen sanoa, mutta niin se vain nyt menee). Prospect-tarjonta nyt oli olematon, mutta muuten kyseessä ei ollut ainakaan minun mielestäni sen huonompi tilanne.

Näin kärsivällinen paikka se on toimia Vancouverin managerina. Rakenna tässä nyt sitten kärsivällisesti uutta. Tuleva manageri saa nyt sitten keräillä hedelmiä niiden vahvojen perusrakenteiden päälle, mihin Nonis on rakentanut taloa jo neljä vuotta.

Pitää vain toivoa, että uusi manageri ei rupea alkutöikseen höntyilemään ja kauppaamaan nuoria pelaajia pois, pelaajia joita Nonis kärsivällisesti hankki ja kehitti. Paineet varmasti on kovat tehdä jotain joukkueen parantamiseksi.

Henkilökohtaisesti minua ottaa tällä hetkellä päähän ehkä eniten se, kun Burke meni kauppaamaan viimeisillä metreillään Vancouverin managerina R.J. Umbergerin vaihdossa pelkkään playoff-lainaan Martin Rucinskyyn (Rucinsky pelasi Vancouverissa playoffeissa seitsemän peliä tehoilla 1+1). Tässä olisi ollut yksi nuori pelaaja, joka olisi voinut hyvinkin auttaa Vancouveria tällä kaudella.

Kyllähän tuo jokaista Canucks-fania harmittaa, mutta ei tuosta voi Burkea yksinään syyttää; Umberger kun halusi rookiemaksimit, eikä Burke ollut valmis näitä antamaan (kyseessä ei kuitenkaan ollut eliittiprospekti). Helppo se on tietty tässäkin jälkikäteen sanoa että ei tuo puoli miljoonaa (?) olisi mitään haitannut, mutta se olisi kuitenkin antanut liigan ympäri Burkesta kuvan jonka mukaan kaikkeen suostutaan kun vaan tarpeeksi vonkaa, ja tämä olisi saattanut myöhemmin aiheuttaa harmeja sopimusneuvotteluissa.

Se on muuten yhdeksältä (puolen tunnin päästä) lehdistötilaisuus Aquilinien toimesta, ja tuonhan voi kuunnella team1040'n nettisivuilta.

Edittina vielä oma mielipide potkuista: siinä missä moni muukin, olisin halunnut nähdä miten Nonis projektinsa loppuun suorittaa (ensi kesä ja kausi). Hänen aikanaan Canucks on mennyt organisaationa selvästi eteenpäin. Tavallaan tosin ymmärrän potkutkin, sillä Nonis ei ollut nykyisen omistajan valitsema GM. Katto on myös ollut täynnä joka vuosi työsulun jälkeen, mutta playoffeihin on menty vain kerran.

Olisin siis halunnut nähdä miten Nonis ensi kauden joukkueen kanssa onnistuu. Nonisin historia toimitusjohtajana on kuitenkin niin konservatiivinen (osasyy on toki katto-ongelmat, mutta nekin pystyy oikeilla liikkeillä eliminoimaan), että ymmärrän omistajan uskon hieman pienentyneen. Ja hänenhän miljoonat tässä on pelissä, ei meidän. Mutta ihan fanina olisin antanut Nonisillen ensi kauden aikaa tehdä joukkueesta vahva Stanley Cup-ehdokas.

 

[Hiisi_van_Holten]

Jaahas aika sanattomaksi vetää tämä siirto. Tuntui, että meillä olisi tullut pakka lähes valmis, mutta nyt lähdettiin sitten sekoittamaan oikein olan takaa. Varsinkin jos vielä valmentajakin vaihdetaan, niin voi banjo sentään.

Kaikki - jo niin selviltä vaikuttaneet - suunnitelmat menevät nyt uusiksi ja pahimmassa tapauksessa saamme huonon valmentajan ja koko ensi kauden menestymis sauma jätetään käyttämättä. Toivottavasti edes Vigneault pysyy...

Voi kilin kellot.

 

[Henkka]

Nyt ilmeisesti se varmana jo pidetty Brunnströmin siirto on mennyt jäihin Nonisin potkujen takia. Erityisesti Nonis oli miestä Canucksiin haluamassa ja Nonisin ansiosta Brunnström oli Canuckseista kiiinnostunut. Tilanne on nyt kuitenkin toinen ja Red Wings lienee jälleen vaihtoehto.

http://www.freep.com/apps/pbcs.dll/article?AID=/20080415/BLOG09/80415053/1053/SPORTS05

Tällaista kertoili Red Wings -toimittaja Anshar Khan eilen ennen Nonisin potkuja:

http://www.mlive.com/redwings/index.ssf/2008/04/brunnstrom_wanted_too_many_gau.html

Fabian Brunnstrom liked the idea of playing for the Red Wings. But when he looked at the team's deep roster, he didn't see a real good opportunity of cracking one of the top two lines anytime soon. So the highly touted 23-year-old Swedish forward won't be coming to Detroit.

Wings general manager Ken Holland confirmed that Brunnstrom has informed the club he will sign with another team -- by all accounts, Vancouver. The Wings made a full-court press the last several months to get him, but they weren't about to make any promises they weren't sure they could keep, such as ice time, who Brunnstrom would be playing with, and whether he would even be on the NHL roster after the first month of the season.

"It's all about opportunity,'' Holland said. "He felt he had a better opportunity elsewhere''

Brunnstrom narrowed his choices to Detroit and Vancouver six weeks ago. A few of the Wings Swedes, including captain Nicklas Lidstrom and Andreas Lilja, called him to try to convince him to pick Detroit. Brunnstrom is a big Wings fan and likes their puck-possession style, but he also wanted assurances that he would play on one of the top two lines. The Canucks apparently gave it to him, telling him he'll be paired with Daniel and Henrik Sedin. But the Wings are too deep and too good a team to be offering any unproven prospect a guarantee like that. That's not how this team operates.

Opportunity was the only issue. Money was not a factor, as both the Canucks and Wings offered the maximum contract allowed under the rookie salary cap.

Jännä muuten, ettei kaverista saa NHL:n sääntöjen mukaan neuvotella ennen Elitserienin loppua ja jutussa ilmoitetaan että mieheen on oltu yhteydessä jo useita kuukausia ja kuusi viikkoa sitten Fabian päätti valita joko Detroitin tai Vancouverin. Mielenkiintoisia valintoja tuosta noin vaan, jos kerran neuvotteluja ei ole käyty. Eipä se NHL taida erota SM-liigan touhuista millään lailla.

 

[nuck]

Toisaalta, olen eri mieltä tuosta "mies tuli taloon tilanteessa, jossa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin joukkueen uudelleen rakentaminen" kohdasta.

Se tilanne, missä Nonis tuli Vancouveriin, ei ollut tietyllä tavalla missään nimessä terve palkkakaton asettamiin vaatimuksiin: joukkueen vanha runko oli pelannut vanhan valmentajan alaisuudessa yhdessä vuosia (joidenkin mielestä liiankin kauan) saamatta menestystä, pari tärkeää pelaajaa (esimerkiksi puolustaja Jovanovski) oli kasvamassa ulos sopimuksista, periaatteessa kaikilla avainpelaajilla oli sopimukset katkolla ja nuoria ei ollut tulossa ollenkaan tilalle.

Kun sanot, että "Nonis ei aloittanut uraansa meillä mitenkään huonossa tilanteessa", niin tuntuu, että jätät jostain syystä nuo prospectit kokonaan pois laskuista - vaikka niistä mainitsetkin lopussa. Ne ovat kuitenkin elintärkeitä ja juuri ne ratkaisevat kuitenkin sen, pystyvätkö uudet managerit rakentamaan mitään (joko kauppaamalla nuoria tai kasvattamalla heitä), vai joutuvatko he aloittamaan koko rakennustyönsä alusta.

Nonisin oli periaatteessa pakko luottaa vielä yksi kausi työsulun jälkeen siihen vanhaan joukkueeseen. Totta kai tuolla kaudella oli kovat tavoitteet menestyä ja minäkin toivoin (ja jopa uskoin) tietysti menestystä, mutta loppujen lopuksi tuo kausi oli vain aikalisän ottamista. Joukkueen olisi joka tapauksessa pitänyt rakentaa uutta identiteettiä tuon kauden jälkeen, sillä tuohon vanhaan pelitapaan sopivilla elintärkeillä pelaajilla loppui sopimukset. Ja millä rakentaa?

Jos katsomme sitä tilannetta, mikä Nonisin aikakauden alussa oli nuorissa, niin eipä tuolla tilanteella ole (ykköstä lukuun ottamatta) hurraamista. Joukkueen lupaavimmat nuoret toivot olivat nimittäin:

1. Ryan Kesler:

Manitaban arvokkain pelaaja työsulkukaudella, Hockey Newssin Future Watchissa muistaakseni sijalle 11. rankattu pelaaja, USA:n nuorten kultaa voittaneen MM-joukkueen avainpelaaja - kovan luokan lupaus koko NHL'n mittapuulla.

2. Alex Auld:

Auldista odotettiin tulevaisuudessa yleisesti NHL-tason kakkosvahtia. Positiivisimmat odotukset veikkasivat hänelle pientä mahdollisuutta jopa alemman keskitason ykkösvahtina, mutta mikään eliittilupaus hän ei missään vaiheessa ollut.

3. Kirill Koltsov:

Puolustaja, jonka hyökkäystaidot ovat eliittiluokkaa, mutta joka ei sopeutunut kunnolla ainakaan Pohjois-Amerikkalaiseen farmityyliin. Hänen pelättiin siirtyvän pelaamaan tulevaisuudessa Venäjälle ja sinne hän myös siirtyi.

4. Ilja Krikunov:

Ei isokokoinen, ei mitenkään kovin taitavakaan. Oikeastaan häpeällisen heikko nelosprospecti.

5. Brandon Reid:

Kid Flash oli huikea pelaaja 2000-luvun alussa Q:ssa, mutta 170-senttisen hyökkääjän NHL-mahdollisuudet olivat hyvin rajalliset.

6. Brandon Nolan:

Ei saanut aikanaan sopimusta Devilsiin, palasi draftiin, jossa delormet huusivat hänen nimensä neljännellä kierroksella (!).

7. Jevgeni Gladskikh:

Ei olisi ollut missään toisessa seurassa TOP10 prospectien joukossa. Jämähtänyt Metallurgissa kolmosketjuun.

8. Lukas Mensator:

Kääpiökokoisesta maalivahdista kasvanut hyvän luokan eurooppalainen maalivahti. NHL-toiveita ei ollut koskaan.

9. Tomas Mojzis:

Hyvin liikkuva tsekkipakki, joka siirtyi meiltä pois pari kautta sitten Eric Weinrichin kaupassa. Saattaa joskus päästä pelaamaan parikymmentä NHL-peliä kaudessa.

10. Marc-Andre Bernier:

Kesän 2003 kakkoskierroksen varaus. Iso koko kiinnosti. Jämähtänyt ECHL-tasolle.

11. Fedor Fedorov:

Hip ja hei. Kiitos Bieksa...

12. Francois-Pierre Guenette:

Bernierin joukkuekaveri. Siinä paras meriitti.

13. Nathan Smith:

Delormelaisten ykkösvaraus kesältä 2000. Yksi "kuuluisista" WHL-löydöistä.

14. Nathan McIver:

Tuohon aikaan OHL-seura St. Michaelsin kapteeni ja henkinen johtaja. Fyysinen projektipuolustaja viiden vuoden päähän - eli ensi kaudeksi.

15. Tim Smith:

Kesän 2000 erikoisen varauskesän yksi löydöistä. Hienot tilastot ECHL:sta, muuten ollut hiljaista. Pelaa Saksan divarissa.


Tuollainen tilanne meillä oli siis siihen aikaan kun Nonis tuli manageriksi. Burke rakensi edellisen joukkueen hienosti, mutta siihen aikaan kun manageri vaihtui, tilanne oli kaikkea muuta kuin hyvä. Nonis toki teki mm. Näslundin, Öhlundin, Morrisonin, Kaksosten ja Cooken kanssa jatkot ja tavallaan kaivoi omaa hautaansa näillä, mutta mitä muuta hän olisi voinut tehdä? Ei yhtään mitään.

Pitää muistaa se, että ainoastaan Näslund oli tuosta porukasta pelaaja, joka sai myöhemmin katsottuna liian isoa palkkaa. Mutta koko NHL:stä ei olisi löytynyt tuolloin yhtään ihmistä, joka ei olisi tehnyt Näslundin kanssa tuota sopimusta. Mies oli ollut juuri kaksi kautta sitten NHL:n paras pelaaja pelaajien mielestä ja johtanut pistepörssiä vielä helmikuussa ennen loukkaantumistaan sopimuksen tekoa edeltävällä kaudella.

ja tästä sitten maksettiin vielä menneellä kaudellakin. Samaan syssyyn mahtui vielä kotidrafti kesällä 2006, kun edellisellä deadlinella paskottiin kakkosvaraukset (meni mm. Lucic täten ohi) Weinricheihin ja kumppaneihin.

Uskotko todella, että mikäli Canucksilla olisi ollut käytössään tuo kakkosvaraus, joukkue olisi osannut käyttää sen juuri Lucic'iin? Minä kyllä epäilen tuota vahvasti, kun puhutaan kuitenkin delormejen osumista WHL'ssä.

Nonis oli itse myös hankkinut kaupoilla nuo toisen kierroksen varaukset tuohon kotidraftiin. Kun siitä vanhasta rungosta Jovanovski, Salo ja Öhlund kärsivät saman aikaisista loukkaantumisista ja Canucks oli valumassa "varmasta playoff-joukkueesta" playoffien ulkopuolelle, jotain oli pakko tehdä.

Kyllähän tuo jokaista Canucks-fania harmittaa, mutta ei tuosta voi Burkea yksinään syyttää; Umberger kun halusi rookiemaksimit, eikä Burke ollut valmis näitä antamaan (kyseessä ei kuitenkaan ollut eliittiprospekti).

Tuon rookie-maksimin saivat kuitenkin kaikki muut NHL-luokkaan kehittyneet ykkösvaraukset Umbergerin ympäriltä. Umberger ja hänen agenttinsa Brian Lawton eivät voineet hyväksyä Canucksin tarjousta, kun he kuulivat näiden muiden R.J'n ympäriltä varattujen pelaajien sopimuksista. Canucksin sopimustarjous oli normaali kolmevuotinen ja arvoltaan 625.000USD, 650.000USD ja 675.000 + allekirjoitusbonus.

Jos noita lukuja verrataan saman vuoden muiden joukkueiden ykköskierroksen varausten sopimuksiin, niin (tulokasmaksimi oli 1.13 miljoonaa ja kolmen vuoden sopimus):

- #7 varaus Montreal - Mike Komisarek allekirjoitti $1.13 miljoonan vuosikohtaisen sopimuksen.
- #9 Chicago - Tuomo Ruutu $1.13
- #12 Nashville - Dan Hamhuis 1.13
- #13 Edmonton - Ales Hemsky $1.13
- #14 Calgary - Chuck Kobasew $1.13
- #16 Vancouver - Umberger allekirjoitti myöhemmin Philadelphian kanssa vapaana agenttina $1.13
- #17 Toronto - Carlo Colaiacovo $1.13
- #19 Boston - Shaone Morrisonn $1.13

Eli miksi Umberger ja Lawton olisivat hyväksyneet Canucksin tarjouksen, kun periaatteessa kaikki muut prospectit saivat tuon tulokas-maksimin?

Se ei ole vastaus, että R.J. ei olisi ollut vertailukelpoinen tämän muun ryhmän kanssa. R.J oli dominoinut juuri edellisellä kaudella Ohiossa ja tehnyt 43 pelissä 26+27=53 pistettä. Hän oli yksi parhaista maalintekijöistä yliopistosarjassa ja iski lähes saman verran maaleja, kuin joukkueensa kolme seuraavaksi parasta maalintekijää yhteensä. Kauden jälkeen hän oli ehdolla Hobey Baker -pystin voittajaksi. Ja tehojen lisäksi R.J. oli isokokoinen ja riittävän hyvä liikkumaan isoksi mieheksi.

Umbergerin kohdalla Burke vain yritti pelata kovaa heti alussa ja epäonnistui, kun muut kaverit vierellä saivat noita maksimitarjouksia. Tilanne meni lopulta sitten siihen pisteeseen, että Burke ei enää voinut perääntyä ja jotain piti tehdä. Mutta tuo jotain olisi kyllä pitänyt ehdottomasti olla jotain muuta kuin vapaaksi agentiksi tulevan pehmeän Rucinskyn hankkiminen playoff-vääntöihin.

Umberger'han oli juuri pelaaja, jollaisista Vancouverilla oli (ja on edelleen)valtava puute: isokokoinen ja vahva sekä riittävän taitava hyökkääjä kahteen ensimmäiseen ketjuun. Hän iski Flyersissa 20 maalia kaudella 2005-06, vaikka ei saanut peliaikaa ottelua kohden kuin reilut 11 minuuttia. Tämän jälkeen hän on kehittänyt näkemykseni mukaan kokonaispeliään noista ajoista ja on nykyisellään hyödyllisempi joukkueelleen kuin tuolloin, vaikka onkin jäänyt nyt kahdella edellsellä kaudella 16 ja 13 maaliin.

Helppo se on tietty tässäkin jälkikäteen sanoa että ei tuo puoli miljoonaa (?) olisi mitään haitannut, mutta se olisi kuitenkin antanut liigan ympäri Burkesta kuvan jonka mukaan kaikkeen suostutaan kun vaan tarpeeksi vonkaa, ja tämä olisi saattanut myöhemmin aiheuttaa harmeja sopimusneuvotteluissa.

Olen samaa mieltä siitä, että sen jälkeen kun Burke aloitti "kovan pelin pelaamisen" Umbergerin ja Lawtonin kanssa, tuosta tilanteesta ei olisi ollut enää kovin järkevää pakittaa. Mutta tuo lähtötilanne... siinä Burke toimi väärin ja hän jatkoi tätä väärää pelaamistaan siinä tilanteessa, kun Canucksin piti tehdä tuolloin lahjakkaimmalle hyökkääjäprospectilleen jotain. Olisi nyt hankkinut tuolla ykkösvarauksellaan edes jotain muuta kuin parin pelin heikon lainan.

 

[Daespoo]

1.13M ei ollut rookiemax kuin ""peruspalkan" osalta, päälle tulivat suoritusbonarit jotka esim. Joni Pitkäsen tapauksessa olivat 3 vuoden ajalta maksimissaan lähes 8M (sama koskee Tuomo Ruutua).

Nämä bonarit olivat vanhassa CBA:ssa ns. helppoja bonareita suurelta osin ja yleensä ne olivat suurimman väännön kohteena ekan kierroksen varausten osalta.

 

[nuck]

1.13M ei ollut rookiemax kuin ""peruspalkan" osalta, päälle tulivat suoritusbonarit jotka esim. Joni Pitkäsen tapauksessa olivat 3 vuoden ajalta maksimissaan lähes 8M (sama koskee Tuomo Ruutua).

Nämä bonarit olivat vanhassa CBA:ssa ns. helppoja bonareita suurelta osin ja yleensä ne olivat suurimman väännön kohteena ekan kierroksen varausten osalta.

Luonnollisesti eri pelaajat saivat sopimuksiinsa normaaliin tapaan noita isoa rahaa tekeviä suoritusbonuksia päälle. Kyse oli siis esimerkkinä vain peruspalkasta ja edes tätä Canucks ei suostunut nostamaan Umbergerille siihen, missä se oli muilla tuon varausikäluokan pelaajilla. Canucksin tarjoama allekirjoitusbonus kolmen vuoden pahville oli muuten 700.000.

 

[Daespoo]

Luonnollisesti eri pelaajat saivat sopimuksiinsa normaaliin tapaan noita isoa rahaa tekeviä suoritusbonuksia päälle. Kyse oli siis esimerkkinä vain peruspalkasta ja edes tätä Canucks ei suostunut nostamaan Umbergerille siihen, missä se oli muilla tuon varausikäluokan pelaajilla. Canucksin tarjoama allekirjoitusbonus kolmen vuoden pahville oli muuten 700.000.

Mutta me emme tiedä mitä suoritusbonareita, jotka vanhan CBA:n aikaan olivat melko suoria automaatteja, Umberger halusi.

Jos Umberger halusi maksimeita niin en ihmettele yhtään miksei Burke suostunut. Pointti on siinä että emme tiedä mitä Umberger halusi bonareiden osalta, jos halusi maksimeista niin puhutaaan useista miljoonista dollareista kun peruspalkan osalta puhutaan "vain" sadoista tuhansista.