Vancouver Canucks 2008-2009

[nuck]

Voi voi todella surullisia uutisia Canucks leiristä kuuluu taasen. Taylor Pyatt'n puoliso menehtyi Jamaikalla sattuneessa auto-onnettomuudessa. Syvimmät osan ottoni asian omaisille!

http://www.nhl.com/ice/news.htm?id=416558

Kyllä näitä tapauksia on jo liikaa sattunut yhdelle joukkueelle pienen ajan sisään. Ei voi kuin toivoa, ettei jatkossa enää vastaavia nähtäisi.

Veti taas sanattomaksi. Siitä on 10 kuukautta aikaa, kun Bourdon kuoli moottoripyöräonnettomuudessa, ja nyt on sitten uusi Canucks-perhettä raapaiseva uutinen ilmoilla. Nämä traagiset tapahtumat tuntuvat seuraavan Vancouverin joukkuetta nyt kaikkialle.

Ei voi kuvitellakaan, mitä tunteita Pyatt joutuu parhaillaan kokemaan. Ensi kesänä hänen oli tarkoitus mennä naimisiin kauniin naisen kanssa, ja nyt tulee tällainen uutinen. Ei voi kuvitellakaan, mitä 27-vuotiaan Bragnalon vanhemmat ja lähisuku joutuu parhaillaan kokemaan. Ja aivan varmasti tämä koettelee koko joukkuetta taas kerran kovalla kädellä. Ei voi muuta tehdä, kuin antaa surunvalittelut ja toivoa voimia kaikille, joita tämä koskee lähelle.

Alex Burrowsin lähelle on osunut ainakin raskaita uutisia. Bourdon oli Burrowsin läheisin ystävä ja Pyatt on puolestaan vieraspelimatkoilla Burrowsin huonekaveri. Vancouverin Bill Masterton -ehdokas Burrows on miettinyt tällä kaudella ennen jokaista ottelua Bourdonia ja pelannut hänelle loistavaa kautta. Nyt on sitten ajatukset varmasti toisen hyvän ystävän luona.

 

[HIFK]

Katselin tuota Oilers-peliä vain puolet ensimmäisestä erästä ja kolmannen erän. Ja millaisia maaleja tuossa kolmannessa erässä olikaan.

Ensin Sundinin hieno oivallus maalin takaa rystyltä Raymondille, josta suora laukaus (pyyhkäisy pikemminkin) maalille. Kiekko inottavasti lirui patjojen alta maaliin. Tuo syöttö oli kuitenkin loistava. Sundin ei edes syötön antaessaan katsonut taakseen, näki vain aiemmin Raymondin olevan tolpan juurella.

Sitten Gagnerin hieno soolo, jossa vei ensin Canucks-pakkia ja sitten Luongoa. Hieno harhautus pakkia vastaan, sitten luistelu maalin ohi, johon Luondo oli jättänyt täysin tyhjän maalin ammottamaan. Tietysti Luongon oli pakko pitää tuo etutolppa kiinni, mutta Gagnerin hyvä liike ja nopeus olivat liikaa. Tietysti osasnsa saa myös Canucks-puolustus.

Sen jälkeen nähtiin oppikirjamainen maali Burrowsilta. Läpiajon jälkeen yritti laukoa Rolosonin längeistä, ja ehti omaan reboundiin, josta maali. Aivan liian usein pelaajat vain laukovat, ja tämän jälkeen "luistelevat ohi tilanteesta". Eivät jää odottamaan paluukiekkoja, eivätkä pelaa tilanteita loppuun. Luistelu jatkui edelleen, vaikka laukaus oli jo lähtenyt.

Sitten perään vielä Sourayn kova ylivoimapommi Luongon ohitse. Hemskyn hieno pitkittäissyöttö maalin tuntumasta ja suora laukaus.

Lopuksi Wellwood sai vielä kavennuksen aikaan tilanteessa, jossa Oilersin maalin edessä oli makuupaikkoja enemmän kuin laki sallii. Oilers todella pelaa paikasta pudotuspeleihin. Hemsky viimeisteli vielä tyhjiin, vaikka kiekko meinasikin karata turhan pitkälle.

 

[nuck]

Vancouver tosiaan hävisi Edmontonille vieraissa. Ottelusta ei osannut etukäteen veikata juuri mitään, sillä Canucks oli varmistanut playoff-paikkansa edellisessä pelissä, Edmonton pelasi vielä kaudestaan (asema on tosin epätoivoinen), Vancouver pelasi peräti kahdeksannen peräkkäisen pelinsä eri kaupungissa putkeen ja traaginen tapaus-Pyatt oli vielä sekoittamassa pakkaa.

Oilersia vastaan saatiin kuitenkin kasaan kauden korkeimmat laukausmäärät 46 kutia (joista melkein parikymmentä ykkössektorilta), mutta tappio niskassa jouduttiin kaukalosta poistumaan. Mielestäni Vancouver olisi ansainnut paremman lopputuloksen pelistä. Toisaalta ehkä Edmonton oli nälkäisempi ja Roloson pesi tällä kerralla etenkin toisen erän torjunnoillaan (torjui 22 kiekkoa) Luongon.

Vancouver oli tehnyt peliin pari ketjumuutosta. Pavol Demitra oli siirretty Sundinin ja Keslerin ketjusta kolmoseen Wellwoodin ja Bernierin ketjuun. Vastaavasti Mason Raymond oli nostettu Sundinin ja Keslerin ketjuun. Muutokset johtuivat siitä, että valmennus ei ole ollut viime aikoina täysin tyytyväinen Sundinin ketjun puolustuspeliin. Lisäksi Demitran siirrolla Wellwoodin laitaan haluttiin saada Kylesta enemmän irti.

Raymond oli pelissä mielestäni pirteä, ja tekikin kauden 11. maalinsa. Myös Sundin onnistui Raymondin keskellä ajoittain hienosti, ja Kesler pelasi tietysti hyvin. Jotenkin tuo ketjun kokonaisuus ei ollut yksittäisistä väläyksistä huolimatta kuitenkaan ihan sitä parasta, mitä kakkoselta on nähty. Demitrakin oli kolmosessa vähän hukassa, joten saa nyt sitten nähdä kuinka pitkäksi tuo kokeilu menee.

Tappion jälkeen joukkue lentää taas, tällä kerralla kotiin, jossa pysytään onneksi sentään kolmen pelin mittainen jakso. Ensimmäinen noista peleistä pelataan jo ensi yönä Coloradoa vastaan. Tuosta olisi pakko puristaa pisteet, jotta Flames ei saisi kahden pisteen eroa ennen tiistain ja keskiviikon välistä Flames-peliä. Maalilla pelaa luultavasti taas LaBarbera, joka voitti edellisen Avs-pelin.

Sitten Gagnerin hieno soolo, jossa vei ensin Canucks-pakkia ja sitten Luongoa. Hieno harhautus pakkia vastaan, sitten luistelu maalin ohi, johon Luondo oli jättänyt täysin tyhjän maalin ammottamaan. Tietysti Luongon oli pakko pitää tuo etutolppa kiinni, mutta Gagnerin hyvä liike ja nopeus olivat liikaa. Tietysti osasnsa saa myös Canucks-puolustus.

Mielestäni tuossa maalissa syyllinen oli hyökkääjä Steve Bernier, joka pelasi keskialueella puolustusvelvoitteensa aivan liian laiskasti. Gagner oli Bernierin mies, ja tuollaisen vapaan tilan antaminen ja vauhdin "tarjoaminen" oli selvä virhe tuossa tilanteessa Bernierilta.

 

[Chip Whitley]

Mielestäni tuossa maalissa syyllinen oli hyökkääjä Steve Bernier, joka pelasi keskialueella puolustusvelvoitteensa aivan liian laiskasti. Gagner oli Bernierin mies, ja tuollaisen vapaan tilan antaminen ja vauhdin "tarjoaminen" oli selvä virhe tuossa tilanteessa Bernierilta.

Bernierin ja joissain määrin Luongon lisäksi syyllinen tuossa tilanteessa oli Willie Mitchell. Mitchell nimittäin oli se puolustaja joka tuossa tilanteessa teki "Öhlundit", eli siis joutui ohitetuksi helpon näköisesti 1vs1 tilanteessa, jonka seurauksena Gagner sitten pääsi sitten tuikkaamaan kiekon maaliin. Sinänsä harvinainen ottelu, sillä sen lisäksi että Willie hävisi pelin aikana noinkin näkyvän 1vs1 tilanteen, hän myös jäi miinukselle (!) ottelussa (-2). Bust! Treidiä kesällä!

Nyt ihan viime aikoina tuo Gagnerin maali oli muuten jo kolmas kerta kun vastustajahyökkääjä kiertää Canucks-pakin (=Öhlundin) helpon näköisesti, ja Luongon mennessä helposti vipuun tiputtautumalla ennen aikojaan jäihin, iskee tilanteesta vielä "highlight" maalinkin. Bluesin Oshie, Ducksin Ryan ja nyt Gagner siis maalien tekijöinä. Tekijämiehiä toki kaikki, mutta tietty kaava tuossa toistuu...

---

Mietin muuten tuossa playoffeja ja tulin siihen tulokseen, että Canucks pelaa melko suurella todennäköisyydellä ensimmäisellä kierroksella Chicagoa vastaan. Canucksilla on nyt 3 mahdollista loppusijoitusta runkosarjassa, kolmas, neljäs ja viides, ja mikäli Canucks ei voita divisioonaa (Calgarya) ja sijoitu täten kolmanneksi, jää sijoitukseksi joko neljäs tai viides sija, ja vastaan tulee Blackhawks.

Mikäli Canucks kuitenkin vie divarin, on vastustaja vielä auki. Tällä hetkellä vastaan olisi tulossa Blue Jackets, mutta Ducks on ollut viime aikoina niin kovassa lennossa (viimeiset 10 tilastolla 9-1-0) että voisi luulla Ankkojen ohittavan Hitchcockin ryhmän tässä loppusuoralla, kun joukkueiden välinen ero on tälläkin hetkellä vain yksi piste.

Jos pitäisi valita Hawksin ja Ducksin väliltä ensimmäisen kierroksen vastus (oletuksella että kummassakin tapauksessa Canucksilla on kotietu), niin kyllä minulla kääntyisi vaaka Hawksin puolelle. Kyseessä on kuitenkin sen verran nuori ja kokematon joukkue ailahtelevalla maalivahtipelillä, verrattuna Ducksiin jossa lähes joka pelaajalta löytyy playoff-kokemusta ja vanhat starat takalinjoilla nostavat pelitasoaan kun pelit kovenee.

 

[nuck]

Bernierin ja joissain määrin Luongon lisäksi syyllinen tuossa tilanteessa oli Willie Mitchell. Mitchell nimittäin oli se puolustaja joka tuossa tilanteessa teki "Öhlundit", eli siis joutui ohitetuksi helpon näköisesti 1vs1 tilanteessa, jonka seurauksena Gagner sitten pääsi sitten tuikkaamaan kiekon maaliin. Sinänsä harvinainen ottelu, sillä sen lisäksi että Willie hävisi pelin aikana noinkin näkyvän 1vs1 tilanteen, hän myös jäi miinukselle (!) ottelussa (-2). Bust! Treidiä kesällä!

Mitchell oli toki myös osasyyllinen tuohon maaliin, vaikka tilanne Bernierin puolustusvelvoitteiden hoitamattomuudesta saikin alkunsa. Ylipäätään tuo tilanne pelattiin puolustuspäässä aivan liian laiskasti, kuten viime peleissä liian monta muutakin tilannetta. Viime yö oli kuitenkin ehkä pahin esimerkki pitkään aikaan laiskimmasta pelistä.

Colorado tuli vierailulle AHL-puolustuksella (Avalanchen ottelussa esiintyneestä puolustuksesta kertoo mm. se, että Mike Vernacen kaltainen "tähtipakki" pelasi noin 25 minuuttia...) ja kävi hakemassa täydet pisteet 1-4 voitolla. Colorado oli hävinnyt ennen peliä kahdeksan ottelua putkeen maalierolla 10-36, mutta Vancouver oli täysi vastaantulija. Ja vielä kotijäällään.

Vancouverin pelistä kertoo se, että joukkue ampui "murhaavat" kolme vetoa ykkössektorilta. Ja nuo siis tosiaan koko pelissä Avsin AHL-puolustusta vastaan ja tilanteessa, jossa Canucksin pitäisi taistella playoffien kotiedusta ehkä tämän hetken huonointa(?) NHL-seuraa vastaan. Olihan peli Vancouverilta "selkä-selkä -ottelu", mutta silti... tuosta esityksestä on mahdoton löytää mitään hyvää. Kun Kyle Wellwood näyttää joukkueen nopeimmalta pelaajalta ja harvalta niitä joita peli kiinnostaa, jotain on pahasti pielessä.

Periaatteessa Canucks on sukeltanut nyt jo neljä peräkkäistä ottelua. Joukkue oli jo Minnesotaa vastaan (31.3) väsyneen näköinen, eikä Vancouver saanut yhtä ainutta kutia sen pelin kolmannessa erässä kohti Bäckströmiä. Vain Luongo (yhdessä erikoistilanteiden kanssa) pelasti pisteet siitä pelistä. Sen jälkeen Vancouver pelasi surkean ja huolimattoman puolustuspelin Ducksia vastaan kotona ja hävisi sen sirkuksen jälkeen ansaitusti rankuilla 5-6.

Toissa yönä Vancouver laukoi paljon Edmontonin vieraana, rakensi ykkössektorin maalipaikkoja kiitettävästi ja vei peliä mielestäni enemmän kuin Oilers, mutta joukkue jatkoi siinäkin pelissä Anaheim-ottelun murhenäytelmää unohtamalla puolustusvelvoitteita liikaa. Ja nyt nähtiin tämä pannukakkujen pannukakku, kun ehkä tämän hetken huonoin NHL-seura kävi hakemassa täydet pisteet 1-4 voitolla ja periaatteessa dominoimalla heille täysin merkityksetöntä peliä.

Tuo yksittäinen peli ei aiheuttaisi vielä mitään suurempaa päänsärkyä, mutta kun noita huonoja otteita on tosiaan nähty jo neljä peliä peräkkäin. Vancouver on näyttänyt helmikuun jälkeen pystyvänsä jopa erinomaiseen peliin ja kun nyt otteet ovat kaukana noista, niin pistää miettimään, onko joku yksittäinen asia nyt pahasti pielessä. Mieleeni tulee seuraavat mahdolliset tekijät:

1. Joukkue on vain väsynyt.

Colorado-peli oli Vancouverille 10 peräkkäinen ottelu eri kaupungissa viimeisiin 17 päivään: Vancouver, Phoenix, Dallas, St. Louis, Colorado, Chicago, Minnesota, Vancouver, Edmonton, Vancouver...

Joukkue on ollut viimeisten 17 päivän aikana jatkuvasti lennossa ja pelannut 10 ottelua suurimmaksi osaksi sellaisia seuroja vastaan, jotka ovat tehneet kaikkensa voittaakseen "elämän ja kuoleman pelinsä". Kotona pelaajat eivät ole tainneet ehtiä nukkua viimeisiin 17 päivään kuin kaksi yötä.

Mielestäni tämä on ehkä todennäköisin syy tähän syöksyyn.

2. Playoff-paikka varmistui:

Pelaajien suurin nälkä tuli tyydytetyksi playoff-paikan varmistamisen jälkeen. Nälkää riittäisi varmaan kotiedusta taistelemiseen, mutta puoliksi täydellä mahalla ei riitä enää ihan samanlaista motivaatiota pelata jokaisesta kiekosta. Samaan aikaan monella vastustajalla on ollut "elämän ja kuoleman peli".

Tämä tekijä saattaa olla yhtenä osana palapeliä, mutta tämä ei selitä Colorado-pelin esitystä.

3. Tapaus-Pyatt:

Tämä voi olla yhtenä tekijänä muiden päälle painamassa jalkoja. Etenkin Coloradoa vastaan joukkue näytti ihan siltä, kuin olisi halunnut olla muualla kuin kentällä. Vaikea sanoa miten seurassa tämä asia on käsitelty ja miten se vaikuttaa, mutta kyllä vastaava tapaus ainakin minulta veisi ajatuksia väkisin siihen suuntaan.

Olisin toki toivonut, että tämä olisi vain saanut joukkueen pelaamaan paremmin ja ehkä playoffeissa Canucks pelaakin "Lucille ja Pyattille". Nyt tuo pelaaminen noille asioille ei ilmeisesti vielä onnistu. Bourdonin kuoleman jälkeinen ensimmäinen peli (voitto Calgarysta 6-0) oli hieno, mutta tuohon peliin joukkue sai keskittyä rauhassa pitkän ajan. Nyt tämä Pyattin tulevan vaimon kuolema tuli yllättäen.



Muita tekijöitä ei minulle tule nyt mieleen. Veikkaan tuota ensimmäistä kohtaa eniten, mutta hyvin jompi kumpi noista kahdesta seuraavasta saattaa tulla myös kyseeseen (tai sitten kaikki kolme yhdessä). Vancouverin seuraava ottelu pelataan taas sellaista seuraa vastaan (Calgary), joka on periaatteessa samanlaisessa tilanteessa Canucksin kanssa. Tuo peli näyttää aika paljon sen suhteen, onko syytä suurempaan huoleen.

 

[nuck]

Luongo ja Vigneault kertovat tuosta Avs-tappiosta omilla sanoillaan seuraavaa:

Luongo:

"There's no excuses tonight. It was a game we needed to have and we all need to give a bit more, starting with myself. We're not a team that's going to make excuses. There's no reason to use that as an excuse. If anything, you want to play hockey for Taylor and get a win for the guy."

Vigneault:

"We didn't look like we had a lot of jump or a lot of legs tonight, for whatever reason. You might think we've played 10 games in 10 different cities and that might have taken it's toll, and I know our guys are a very tight group and their wives and girlfriends are very tight and obviously the Taylor situation is a little bit challenging. But I know we're stronger than what we showed tonight, even though it's 10 different games in 10 different cities and a very personal loss to one of our family members."

Olen samaa mieltä Luongon kanssa siinä mielessä, että vaikka selityksiä löytyisikin, ne eivät nyt auta. Ei auta kuin katsoa peiliin, pitää huoli siitä, että Avs-peli oli kauden viimeinen huono ottelu ja pelata jatkossa selvästi paremmin.

Avalanche-pelissä Pavol Demitra teki muuten kauden 20. maalinsa. Nyt joukkueella on viisi päälle 20 maalia tehnyttä pelaajaa (Sedinit, Kesler, Burrows ja Demitra). Viimeksi Vancouverilta on päässyt yhden kauden aikana päälle 20 maalin viisi pelaajaa kautena 1996-97, jolloin Alexander Mogilny, Martin Gelinas, Mike Ridley, Pavel Bure ja Markus Näslund tekivät yhden kauden sisään päälle 20 maalia.

Tämän hetken joukkueesta Kyle Wellwoodilla on kasassa 18 maalia, joten hänen suhteen pitää vielä vähän jännittää. Muita mahdollisia 20 maalin pelaajia ei sitten enää olekaan, kun Steve Bernier on jämähtänyt 15 maaliin. Lisäksi Mats Sundin olisi voinut tehdä kuudentena tai seitsemäntenä pelaajana (riippuen Wellwoodista) tuon 20 maalia, jos hän olisi pelannut enemmän.

***

Vancouver teki sopimuksen puolustajaprospecti Evan Obergin kanssa. Oberg on Minnesota Duluthin kotisivujen mukaan 6-1 ja 180lbs kokoinen, vuonna 1988 syntynyt puolustaja. Hän oli näitä yliopistosarjoissa pelaavia vapaita agentteja, joita NHL-seurat tähän aikaan kaudesta yrittävät saada sopimuksiin. Obergin perässä kerrotaan olevan kuuden tai seitsemän seuran.

Oberg pelasi viime kaudella University of Minnesota Duluthin joukkueessa 43 peliä ja teki 7+20=27 pistettä. Kausi oli hänelle toinen Minnesotassa ja ainakin pistekehitystä näytti tulevan hienosti, sillä viime kaudella hän teki samassa joukkueessa 24 pelissä 1+2=3 pistettä, kun tällä kaudella oli jo 27 pisteen vuoro.

Minulle Oberg on nimeä lukuun ottamatta tuntematon pelaaja, mutta HF:n prospect-asiantuntija "X-SHARKIE" kehui häntä aikaisemmin seuraavasti:

I would love to see the Sharks sign one of his teammates, in defenseman Evan Oberg. He's a skilled and smooth skating two-way defenseman that just keeps coming on as the season progresses. All he needs to do is get stronger.

Ilmeisesti tuo voima/paino-tekijä oli yhtenä osana siihen, mikä pudotti Obergin aikanaan oman varausikäluokkansa sisältä varausten ulkopuolelle. Hockeydb ilmoittaa edelleen Obergin painoksi 165lbs. Jos tuo Minnesota Duluthin kotisivun (+ McKeen'sin) tieto on oikea, niin painoa on tullut kahdessa vuodessa 15lbs ja samalla seurojen kiinnostus on varmasti kasvanut.

Pikaisella etsinnällä löytyi tällainen juttu Obergista. Jutussa Oberg kertoo menneestä kaudestaan mm. seuraavaa;

Confidence is the most important thing for me, and after not playing for so long last year, I had to take a lot of small steps,” said Oberg, who is 6-foot-1 and 180 pounds, 10 pounds heavier than last season. “Confidence allows me to slow things down, so that I have time with the puck to make a play and not rush things.

“I look at what I do every weekend and evaluate my weaknesses, and then work on those things. I’m working most of the time on strength and defensive position.”

Ja samassa jutussa Obergin valmentaja Scott Sandelin ja kakkosvalmentaja Brett Larson kertovat hänestä;

“Evan’s a smart hockey player with offensive ability and an edge to his game. He’s very competitive and by putting him in a lot of situations, the end result is a pretty good player.”

“He’s a heads-up defenseman who makes crisp passes and can find a seam, see the lane and shoot the puck,” said UMD assistant Brett Larson, a former Bulldog defenseman.

McKeen's rankkasi nuo yliopistoissa pelaavat vapaat agentit aikaisemmin järjestykseen. Lista oli seuraava:

1. Matt Gilroy, 6-2/195, D, Boston University
2. Tyler Bozak, 6-0/180, C, Denver Pioneers
3. John Mitchell, 6-5/200, LW, Wisconsin
4. Christian Hanson, 6-3/202, C, Notre Dame
5. Trevor Bruess, 6-0/192, C, Minnesota State
6. Evan Oberg, 6-2/180, D, Minnesota Duluth
7. Eric Walsky, 5-11/194, RW, Colorado College
8. Brad Thiessen, 6-0/180, G, Northeastern
9. Sean Backman, 5-9/170, C, Yale Bulldogs
10. Paul Crowder, 6-2 180, RW, Alaska Anchorage

Eli Gillis on lisännyt organisaation prospect-vahvuuteen nyt tuolta listalta sekä Obergin että Walskyn. Noista pelaajista ei voi tietenkään odottaa vielä tässä vaiheessa mitään tulevaisuuden NHL-pelaajia, mutta eihän tuo prospectien syvyys koskaan ainakaan haitaksi ole. Seuraavaksi sitten Gilroyn kimppuun (kun aika on sopiva).



Lisätietona kiinnostuneille; UMD Bulldogsin sivut kertovat Obergista mm. seuraavaa:

AS A BULLDOG: Appeared to be headed for a breakout freshman season before suffering an ankle injury in early November which knocked him out of action for two months and some one dozen games ... returned to the Bulldog lineup on Jan. 11 and didn’t miss a shift the rest of the way ... had one goal (the game-winner in UMD’s 3-2 road triumph over Michigan Tech) and two assists as a rookie ...

BEFORE UMD: Put a huge exclamation point on his Canadian junior league playing days in the spring of 2007 by landing the Top Defenseman Award at the prestigious Royal Bank Cup ... helped lead the Alberta Junior Hockey League playoff champion Camrose Kodiaks to the semifinal round of the Royal Bank Cup (Canada junior A national tournament) while topping all Kodiak blueliners in post-season points with 14 in 16 games ... pumped in nine goals -- six of which came on the power play -- and added 14 assists for 23 points in 52 regular season outings that year ...

participated in the 2006 World Junior A Challenge as a member of Canada West, which won the inaugural six-team event ... debuted with the Kodiaks in 2005-06 and finished the year with 15 points, including 13 (four goals and nine assists) during a 44-game regular season stint ... was a member of the South Division Top Prospects Team as an AJHL Rookie ... is the fifth Kodiak product to enlist his services with the Bulldogs over the past five years, joining among others, senior center MacGregor Sharp, former two-time team captain and 2008 graduate Matt McKnight and 2006-07 All-Western Collegiate Hockey Association first team left wing Mason Raymond, who left the UMD program last spring following his sophomore season to sign a contract with the National Hockey League’s Vancouver Canucks.

 

[Hiisi_van_Holten]

Voi veljet mikä voitto! Flames kaatui 4-1 ja runkosarjan loppukierroksille jäi vielä jotain jännitettävää. Toki Flamesilla on vielä divisioonan voitto omissa käsissä ja Edmonton (Flamesin ainoa jäljellä oleva vastustaja) käytännössä menetti playoff mahdollisuutensa tänään, mutta saas nähdä kuinka käy. Tämän päivän ottelussa Bobby Lou varasti shown 46 torjunnallaan. Kerta kaikkiaan huikea esitys kapteeniltamme ja ainoa maalikin oli kuta kuinkin mahdoton torjua, hienoa, että hänkin on löytämässä huippuvirettään tosipelien lähestyessä. Alivoimapeli oli myös yksi onnistuneista osa-aluiestamme ottelussa, myöskin noilla paikoilla neljä maalia ei ole hassumpi saavutus.

 

[nuck]

Vancouverin seuraava ottelu pelataan taas sellaista seuraa vastaan (Calgary), joka on periaatteessa samanlaisessa tilanteessa Canucksin kanssa. Tuo peli näyttää aika paljon sen suhteen, onko syytä suurempaan huoleen.

Nyt se on sitten pelattu. Tuosta pelistä tuli 4-1 voitto, joten numeroiden perusteella suurin huoli on takana. Mutta tuo esitys... se jättää kuitenkin todella paljon parannettavaa kaikilta muilta osin, paitsi Luongon osalta ja alivoimapelin osalta. Calgary vei peliä aika selvästi, joskin nuo laukausmäärät eivät kerro ihan koko totuutta varsinaisista huippupaikoista (ykkössektorin vedot Flamesille 15-10, kun kaikki laukaukset menivät 47-25), mutta kuitenkin kyllä nuo laukausmäärät kertovat sen, kumpi tätä peliä vei.

Ei siis mikään ihme, että pelaajat kritisoivat omaa esitystään.

Ryan Kesler:

"Our game is nowhere near where it should be.

We need to tighten up all over the ice. You never like to criticize a win, but if Louie didn’t play the way he did, we might have lost 8-0 or 9-0. It wasn’t a very good effort. There’s lots we have to tighten up before the playoffs or we’re going to be four [games] and out.”

Ryan Johnson:

“It’s a win, but it doesn’t necessarily feel like jubilation in the room. Louie played unbelievable and the penalty killing came up big. Besides that, there wasn’t much to feel good about.”

Kapteeni Luongo:

“Unfortunately, there’s not enough days like that during the year. Obviously, it wasn’t our best game defensively. We’ve just got to work on our system and make sure we’re better through the neutral zone, and once we’re in our zone make sure everyone knows what their job is and communicates.

“We’ve worked extremely hard to get where we are. But we’ve got to make sure we tidy up so that once Game 82 is done, we’re ready to go for Game 1 [of the playoffs].”

Helppo olla kaikkien kanssa samaa mieltä. Ei vieläkään A-peliä. Otteet olivat suunnilleen samalla tasolla kuin Minnesotan pelin jälkimmäisellä puolikkaalla, tai kuin Anaheim-, Oilers- tai Colorado -peleissä. Huolimatonta peliä joka puolella kenttää, luistin ei liiku riittävästi ja kaksinkamppailutilanteita hävitään liikaa. Toisin sanoen energia on poissa. Tuolla esityksellä ei pitkälle mennä. Suurin huoli ei ole siis kadonnut mihinkään.

Toisaalta Luongon pelatessa noin hyvin miten hän useimmissa tärkeissä peleissä pelaa, Vancouveria on vaikea voittaakaan. Lisäksi vaikka Luongo pelastikin pisteet Vancouverille, joukkue teki kuitenkin nuo neljä maalia huonosta esityksestä huolimatta. Tuo maalimäärä riittää usein voittoon, joten vähän huonommallakin maalivahtipelillä olisi ehkä ollut nyt mahdollisuuksia.

Mielenkiintoista seurata loppukautta tämän voiton jälkeen. Canucksilla ja Flamesilla on saman verran pisteitä. Kummallakin on kaksi peliä jäljellä. Flames pelaa kaksi kertaa Edmontonia vastaan, joka on jo menettänyt mahdollisuutensa playoffeihin, mutta joka ei välttämättä halua taipua Albertan paikallisvastustaja Calgarylle kahdesti peräkkäin. Canucks pelaa puolestaan Kingsia ja niin... Coloradoa vastaan. Ehkä tässä pitäisi jo onnitella Flamesia divisioonan voitosta...

Tärkein asia noista kahdesta pelistä olisi saada kuitenkin se "A-peli" esiin, jotta joukkueella olisi paremmat mahdollisuudet playoffeissa. Tuo voi tulla yhdenkin tärkeän voiton jälkeen taas mukaan, joten toivottavasti tämä Flames-peli olisi ollut sellainen. Veikkaan, että joukkueen kapteeni on ainakin jo valmis, mutta yksin hän ei voi tehdä mahdottomia.

Rick Rypien osaa muuten olla isossa roolissa näissä Luoteisen divisioonan peleissä, etenkin Flamesia ja Oilersia vastaan. Hän on pelannut tämän kauden aikana kolme ottelua Calgarya vastaan ja kerran Edmontonia vastaan. Tuloksena noista peleistä on kolme maalia Calgarya vastaan, yksi selkäsauna Flamesin Brandon Prustille ja yksi selkäsauna Edmontonin Stortinille. Sanon tämän ties kuinka monennen kerran; hemmetti, kun hän vain pysyisi loppukauden terveenä.

Viivoja:

- Luongo voitti tällä kaudella kaikki neljä pelaamaansa ottelua Calgarya vastaan.

- Vancouver voitti pelin aloitukset 40-24. Paras Vancouverilta oli Henrik Sedin, joka otti aloitukset 72%:sti.

- Canucks veti jälleen vastustajaa enemmän vastustajaa päin ja ohi (Calgary blokkasi 18 kutia, Canucks 11 ja Flames laukoi 10 kertaa ohi, Vancouver 14).

- Shane O'Brien sai kolme kakkosta ja aiheutti noilla painetta Vancouverin maalille. Vaikea pelaaja siinä mielessä, että erityisesti hänestä ei koskaan tiedä mitä saa. Välillä hän pelaa hyvää fyysistä peruspeliä, hänestä on paljonkin hyötyä joukkuekovuudelle ja välillä hän aiheuttaa noita alivoimia liiankin helposti. Pidän hänestä silti niin paljon, että toivottavasti SOB jatkaa meillä.

- Mitchell ja Kesler olivat elementissään Canucksin pelatessa alivoimalla. Erinomaista alivoimapeliä kummaltakin. Keslerin jääaika nousi noiden(kin) vuoksi melkein 23 minuuttiin.

- Sundin on parantanut mielestäni kokonaispeliään viime aikoina - toivottavasti hän nousee kokemuksellaan vielä isompaan rooliin playoffeissa.

***

AHL:n puolelta uutinen, että Moosen valmentaja Scott Arniel nimettiin tämän kauden parhaaksi AHL-valmentajaksi. Valinnan tekevät vuosittain median lisäksi muut valmentajat. Kovien valmentajanimien lista saa siis Moosessa jatkoa. Viimeiset kolme valmentajaa kun ovat olleet Randy Carlyle (Stanley Cup 2007), Alain Vigneault (Jack Adams 2007) ja nyt Scott Arniel.

 

[nuck]

Hockey's Futuren kohua herättävät prospect-listat on taas tehty. Tänä vuonna kärkeen huudettiin Alex Pietrangelo, joka sai vain vähän peliaikaa Kanadan nuorten maajoukkueessa, eikä vakuuttanut ainakaan minua noissa peleissä. Listan kakkonen oli Zach Bogosian, joka jostain syystä saatiin tähän listaan mukaan, vaikka hän pelaa jo NHL:ssä melkein koko ajan päälle 20 minuuttia pelissä (ihme kun eivät Bobby Ryania tai Steve Masonia listanneet).

Listan kolmonen oli Nikita Filatov, joka oli The Hockey Newssin listalla ykkösenä. The Hockey Newssin listan kakkosena ollut Canucks-prospecti Cody Hodgson oli sitten listan neljäs. Bostonin Tuukka Rask otettiin mukaan viidenneksi, Washingtonin Karl Alzner oli kuudes, Columbuksen Derick Brassard seitsemäs, St. Louisin NHL-pelaaja T.J Oshie saatiin mukaan listalle kahdeksanneksi, Flyersin NHL-pelaaja Claude Giroux oli yhdeksäs ja Los Angelesin NHL-pelaaja Oscar Möller kymmenes.

Linkki tuohon 1-10 prospect-listaan löytyy tästä.

Hockey's Futuren tekijät laativat perinteisesti prospect-listoja top50 pelaajista. Vancouverin puolelta mukaan saatiin tuohon joukkoon Hodgsonin lisäksi vielä maalivahtiprospecti Cory Schneider, joka oli listalla 15. sijalla. Hän oli HF:n listan toiseksi paras maalivahti Raskin jälkeen. Toinen heistä valittiin AHL:n ykköstähdistöön ja toinen oli HF:n listalla edellä, joten tasapeli heidän suhteensa.

Linkki tuohon 11-25 listaan löytyy tästä.

Ja vielä linkki listan sijaluvuista 26-50 löytyy tästä. Tässä viimeisessä listassa ei Canucks-prospecteja odotettavasti näy, vaikka ehkä Grabneria joku olisi sinne jämäsijoille odottanutkin.


Hockey's Futuren maaliskuun prospect-katsauksessa CoHo sai "Honorable Mentionin". Brampton'han pelaa tällä hetkellä Mississaugaa vastaan OHL:n playoffien toista kierrosta. Otteluvoitot ovat nyt tasan 2-2, kun Mississauga on voittanut kaksi viimeistä ottelua. Mississaugan sankarina on toiminut vasta vuonna 1992 syntynyt maalivahti JP Anderson. Anderson on valittu kolmessa pelissä kentän tähdistöön ja kolmessa pelissä hänen torjuntaprosenttinsa on ollut päälle 93% (neljännessäkin melkein 92%).

Bramptonin kokenut valmentaja Stan Butler sanoi sarjan neljännen pelin jälkeen ottelusarjasta seuraavaa; “I think the biggest improvement in their team is the guy they’ve got in goal. He’s 16 years old, and he’s probably playing as well as any goalie in the playoffs right now."

“That’s the big change, but they’re a very defensively sound team that doesn’t give you a lot of opportunities. Obviously, when you get only two power plays in the whole game, you don’t have many odd-man situations to take advantage of.”

Tuossa sarjan neljännessä pelissä Brampton oli lähellä pistää sarjan katkolle. Brampton tuli pelin viimeisellä minuutilla tasoihin CoHo:n voitettua ensin hyökkäyspään aloituksen ja OHL:n tämän kauden tulokkaaksi valitun Grachevin tehtyä 3-3 tasoituksen. Jatkoajalla Bramptonin Josh Day otti kuitenkin kakkosen laukomalla kiekon laidan yli, ja Majors teki voittomaalin Battalionsille harmittavan jäähyn aikana.

Sarjan viides peli pelataan ensi yönä Battalionsin kotikentällä ja tuo Bramptonin pitäisi käyttää edukseen. Saa vain nähdä, keksiikö joukkue mitään Andersonin varalle. Myös Hodgsonin pitäisi avata maalitilinsä tässä sarjassa, sillä sarjan neljässä pelissä CoHolla on vain tehot 0+4. Häntä tosin varmasti vartioidaan tarkasti, kun Bramptonilla on kapea kärki tehohyökkääjissä (ja lisäksi Anderson pelaa erinomaista peliä), mutta varmaan Cody itse olisi odottanut sarjassa enemmän maaleja.

Joidenkin kirjoitusten mukaan Hodgson olisi näyttänyt sarjan neljännessä pelissä hieman väsyneeltä. Ehkä tuo iso taakka ja pitkä kausi on viimein viemässä parasta terää hänenkin pelistään. Hodgson'han on pelannut tällä kaudella noin 80 ottelua, kun lasketaan mukaan kaikki kauden pelit, ja noissa otteluissa hän on pelannut lähes aina joukkueensa alivoimat, ylivoimat ja ollut lisäksi tasakentin isossa vastuussa. Voisi kuvitella tuollaisen peli-, vastuu- ja minuuttimäärän alkavan painaa 19-vuotiaan pelaajan harteilla, vaikka hän olisi harjoitellut miten hyvin.

 

[Hiisi_van_Holten]

Jaahas ja kapteenimme Roberto Luongo jatkaa erinomaisia otteitaan ja Los Angseles Kings kaatui runkosarjan viimeisessä kotiottelussamme 1-0 Ryan Keslerin viimeisteltyä ottelun ainokaisen. Voitto oli sikäli tärkeä, että säilytimme vielä pienet mahdollisuudet kotietuun. Sundinin kenttä vastasi ainakin highlightien perusteella suurimmasta osasta ottelun paikoista (Keslerillä oli kolme huippupaikkaa), joten hyvä, että tämäkin vitja saa peliään kulkemaan.

Käyn seuraavassa läpi mahdollisia playoff parejamme:

Chicago - Vancouver / Vancouver - Chicago

Tällä hetkellä todennäköisimmältä näyttävä pari. Jos emme voita Coloradoa tahi voitamme ja emme saa apuja aloitamme playoffit vierassarjalla Chicagoa vastaan. Jos taasen Vancouver ja Calgary voittvat pelinsä ja Chicago häviää varsinaiselle peliajalla molemmat pelinsä -panoksetta pelaavalle- Detroitille aloittaa Canucks kotisarjalla Chicagoa vastaan.

Seuraavat peliparit vaatisivat apua Edmontonilta (toisen pelin voitto, vaikka jatkoajalla) ja voiton Coloradosta:

Vancouver - Columbus

Jos Columbus saa pisteenkin kahdestä jäljellä olevasta pelistään on varmaa, että Northwest divisioonan voittaessaan Canucks kohtaisi Blue Jacketsin.

Vancouver - Anaheim

Jos Columbus ei saisi pistettäkään ja Ducks voittaisivat molemmat pelinsä Canucks kohtaisi parin vuoden takaiset mestarit.

Vancouver - St.Louis

Tämä alkaa jo menemään korkeamman matematiikan puolelle, mutta pieni teoreettinen mahdollisuus tällaiseenkin pariin on. Se vaatisi Bluesin maalieron parantelua sekä Jacketsin, että Ducksien tappioita.

Elikkä johtopäätöksenä voidaan vetää, että todennäköisimmin Canucks sijoittuu viidenneksi ja saa vastaansa Chicagon. Toiseksi todennäköisin sarja on Canucksien ja Columbuksen välillä. Muut ovatkin hyvin spekulatiivisia sarjoja.

Henkilökohtaisesti toivoisin kyseisestä sakista viimeisenä Anaheimia vastaamme. Mutta kuten olen aina sanonut on se vaan hienoa päästä playoffseihin kuivan kauden jälkeen. Ja kuten vanha kihniöläinen sanontakin sanonta sanoo: Sillä ei ole väliä kenen kanssa tanssii, kunhan tanssii.

 

[nuck]

Juuri sellainen peli Kingsia vastaan, mitä tähän väliin pitikin saada. Tärkeintä oli tietysti nuo kaksi pistettä, mutta tuo tapa (tiivis puolustaminen, joka mahdollisti Kingsille vain viiden ykkössektorin laukauksen saamisen) oli joukkueen missiona. Flames-pelin jälkeen juuri tuossa puolustuspelissä olivat ne suurimmat kysymykset. Sillä kuten Kesler sen viime pelin jälkeen sanoi;

"Our game is nowhere near where it should be.

We need to tighten up all over the ice. You never like to criticize a win, but if Louie didn’t play the way he did, we might have lost 8-0 or 9-0. It wasn’t a very good effort. There’s lots we have to tighten up before the playoffs or we’re going to be four [games] and out.”

Nyt tuossa tehtävässä mentiin eteenpäin selvästi.

Aina jossain puhutaan siitä, että kaikki osaavat puolustaa, hyökkääminen se vasta taidetta on jne., mutta tosiasiassa kaikki eivät osaa puolustaa. Ja ilman hyvää puolustusta on ihan turha haaveilla menestyksestä. Paineettomasti pelaava Kings ei ole tosin ehkä paras mittari joukkueen puolustuksesta, mutta tuon pelin jälkeen voi sanoa, että pitkästä aikaa olen tyytyväinen joukkueen esitykseen. Olisi ihan helposti kuviteltavissa, että tuolla viisikkopuolustuksella oltaisiin menestytty muitakin seuroja vastaan.

Kingsia vastaan Vancouverin suurimpana onnistujana oli joukkuepuolustus. Sen jälkeen Luongo, Sundin ja Kesler:

- Luongo teki organisaation ennätyksen pelaamalla yhden kauden aikana kahdeksannen nollapelinsä. Hänellä olisi voinut olla komea määrä nollia ilman pitkää loukkaantumista.

- Sundin on parantanut selvästi viime aikoina. Kingsia vastaan hän laukoi seitsemän kertaa, mikä vastasi 25% koko joukkueen laukauksista. Maalit tulevat aikanaan, jos hän jatkaa tuolla tasolla.

- Kesler teki puolestaan Canucksin ainoan maalin (kauden 26. osuma) ja muodosti Sundinin kanssa kentän näkyvimmän kaksikon.

Nyt tuo Luoteisen divarin sisäinen kilpajuoksu Canucksin ja Flamesin välillä sai taas uusia käänteitä. Calgarylla on paineet tämän Canucksin voiton jälkeen. Ensi yön ottelusta Edmontonin ja Calgaryn välillä tulee siis entistä mielenkiintoisempi. Toki kausi ei tuohon ratkea, vaikka Edmonton onnistuisi voittamaan.

Vancouverin pitää vähintään huolehtia siitä, että joukkue tulee hoitamaan Colorado-pelin ja toivoa lisäksi Edmontonilta apua. Minua tuo Coloradon kohtaaminen pelottaa jo etukäteen, sillä heitä vastaan ei pisteitä liikaa ole tullut.

Katsoin tässä viimeisten kolmen kauden aikana pelatut pelit Läntisen konferenssin tiettyjä seuroja vastaan (laskin pelit suoraan voitoiksi tai tappioiksi, vaikka joku olisi mennyt arvoilla):

Colorado: 7-14
Calgary: 13-9
Dallas: 6-6
Detroit: 6-6
Anaheim: 6-6
San Jose: 4-8
Chicago: 8-4
Minnesota: 11-11
St. Louis: 8-4
Nashville: 8-4
Edmonton: 13-9

Kyllä tuossa paistaa selvästi tuo Coloradon mahdottomuus meille (lisäksi San Jose on ollut meille jo pitkään vaikea). Tälläkin kaudella Vancouverilla on tappiollinen sarja Coloradoa vastaan, vaikka Avs on ollut selvästi Läntisen konferenssin huonoin joukkue. Ja nyt Avs on hävinnyt viimeisistä 11 pelistään kaikki muut paitsi yhden. Ette ikinä arvaa kenet he voittivat?

***

Vancouverin palkintogaala:

Vancouverista valittiin perinteisesti tämän kauden parhaita pelaajia äänestyksellä. Mielenkiintoisin palkittava on perinteisesti Cyclone Taylor Trophyn voittaja (joukkueen arvokkain pelaaja), ja tänä vuonna tuo pysti meni ansaitusti Ryan Keslerille. Alex Burrows oli äänestyksen kakkonen yhtä ansaitusti ja Luongo kolmas (hänkin mielestäni yhtä ansaitusti, joskin Willie Mitchellilla ja Sedineilla oli omat kannattajansa).

Muista palkituista Burrows palkittiin toisen kerran peräkkäin "Most Exciting Player" -tittelillä, Steve Bernier oli "Fred J. Hume Awardin" voittaja joukkueen "tuntemattomana sotilaana", ja Mitchell palkittiin parhaaksi puolustajaksi (Babe Pratt Trophy) toisen kerran peräkkäin.

***

Cory Schneider - AHL:n paras maalivahti:

Cory Schneider valittiin viikko sitten AHL:n ensimmäiseen tähdistöön. Eilen tuli sitten tuon lisäksi valinta AHL:n parhaaksi maalivahdiksi. Mielenkiintoista nähdä mitä Canucks tekee tulevaisuudessa (luultavasti ensi kauden aikana) sille organisaation suurimmalle kysymykselle, jossa nuori Cory Schneider on toisessa pääosassa.

***

Bustia ei väsy paina:

Sarjan viides peli pelataan ensi yönä Battalionsin kotikentällä ja tuo Bramptonin pitäisi käyttää edukseen. Saa vain nähdä, keksiikö joukkue mitään Andersonin varalle. Myös Hodgsonin pitäisi avata maalitilinsä tässä sarjassa, sillä sarjan neljässä pelissä CoHolla on vain tehot 0+4. Häntä tosin varmasti vartioidaan tarkasti, kun Bramptonilla on kapea kärki tehohyökkääjissä (ja lisäksi Anderson pelaa erinomaista peliä), mutta varmaan Cody itse olisi odottanut sarjassa enemmän maaleja.

Sarjan viides peli on pelattu, ja Brampton otti 4-2 voiton tuosta pelistä. CoHo Bustille tehot 1+2 ja valinta pelin parhaaksi. Valinta oli hänelle toinen valinta ykköstähdeksi Majorsia vastaan, kun sarjaa on pelattu viisi peliä. Eli se ilmeisesti siitä väsymyksestä.

 

[Hiisi_van_Holten]

Jaahans Calgary otti kokeneen puolustuksensa johdolla (Tulee mieleen viime kauden Canucks puolustuksen loukkaantumis suma, tosin Flamesin onneksi pudotuspelipaikka oli jo varmistunut suman sattuessa) 5-1 käkeen Öljyltä, joten Canucksilta riittää tänään klo. 22 alkavasta ottelusta Coloradoa vastaan 1 piste divisioona voiton varmistamiseen. On sitä vaikeampiakin tehtäviä NHL:n historiassa ollut, mutta toisaalta ei tappiokaan mikään järin suuri yllätys olisi. Sikäli hyvä, että pistekkin riittää, sillä jos pilkuille mennään on satavarmaa, että Avs korjaa pisteet kotiin.

Samaan aikaan Columbus hävisi varsinaisella peliajalla Bluesille ja kun Duckskin voitti pelinsä voi Canucksien vastustaja ensimmäisellä kierroksella kuka tahansa heistä tahi tappiolla Avseista myös Chicago on mahdollinen ja jopa todennäköinen.

Kaikilla osa puolilla on jäljellä enää otteluita viivan alapuolella olevia vastaan, mutta olennaisin seikka on se, että Columbuksella on vastassa Wild, joka heikentäisi asetelmiaan draftissa varmasti voittamalla Columbuksen, sillä voitolla he ohittaisivat Predsin. Voidaan jopa sanoa, että Wildin kannalta olisi tyhmää voittaa. Toisaalta taas Jackets estäisi pisteelläkin mahdollisuuden kohdata Sharksin tahi Wingsin ekalla kierroksella. Joten kaiki syin voi pitää Columbuksen voittoa todennäköisenä.

Ja Bramton pääsi toiselta kierrokselta jatkoon 3-2 voitolla tosin sysipaska CoHo ei päässyt pisteille ja sai -1 plusmiinustilastoonkin, joten eiköhän kaupata Cody Dallasiin vaihdossa Perttu Lindgrenin oikeuksiin.

 

[Mr. Smith]

Luongo lähtee ihan kohtuu vireessä playoffeihin. Kolmessa viimeisessä pelissä 89 laukausta Luongoa kohti ja 88 kertaa torjunta tuloksena. Iginla pääsi yllättämään, mutta sen jälkeen 7 erää pidettiinkin nollaa. Vajaan kuukauden sisään Luongo keräsi noita nollapelejä 4 kappaletta, joten kunto on näköjään ajoitettu oikein. Ihan ykköseksi Luongo ei ehtinyt nollapeleissä, mutta kakkossija tuolla 9 nollapelillä tuli. Muissakin tilastoissa (GAA, SV%) Luongo oli TOP5:ssa.

 

[Hiisi_van_Holten]

Hupsista keikkaa Columbus hävisikin yöllä Wildille ja Ducks Phoenixille, joten playoff vastustajamme riippuu yön Avs - Blues pelin tuloksesta. Mikäli Blues voittaa on se meidän vastustajamme ensimmäisellä kierroksella, mikäli häviää vastaamme asettuu Columbus. No onneksi Beaucheminillä vahvistuva kova vireinen Ducks ei ainakaan osunut vastustajaksemme.

Näistä kahdesta minulle on nyt meilkein sama onko vastustajamme Jackets vai Blues. Toisaalta Blues on juuri nyt kova vireisempi ja toisaalta taas Columbus vaikuttaisi minun silmiini hieman enenmän playoffeihin sopivalta joukkueelta.

Bluesin vahvuuksia on erinomaiset erikoistilanteet ja etenkin alivoimapeli (liigan kolmanneksi parasta. Blue Jackets on Hitchkock maiseen tyyliin taasen tiukkaan puolustuspelin nimeen vannova joukkue. Myöskin hienon tulokaskauden pelannut maalivahti Steve Mason on joukkueen potentiaalisia (potentiaalisa sen takia, että hän on playoffseissa katsomaton kortti) vahvuuksia.

Bluesin heikkouksia ovat taasen kenties maalivahtipeli ja puolustajien tehottomuus, sillä Bluesin puolustajat ovat osunueet yhteensä 15 maalia kauden aikana, joka on yli puolet vähemmän kuin Mike Green yksinään! Blue Jacketsilla taas takeltelee ylivoimapeli, joka on koko liigan heikointa.

Mutta jos Tammikuun 31 päivä oltaisiin sanottu, että saisimme divisioona voittajina vastaan joko Columbuksen tai St.Louisin niin olisin riemusta kiljuen sanonut, että sopii, joten kumpi tahansa sopii. Jos näitä joukkueita ruvetaan pelkäämään tulee lyhyt kevät. Jos joukkue pelaa parhaalla tasollaan, niin kumpaakin vastaan on täydet mahdollisuudet jatkoon.

 

[Chip Whitley]

Sarjan viides peli on pelattu, ja Brampton otti 4-2 voiton tuosta pelistä. CoHo Bustille tehot 1+2 ja valinta pelin parhaaksi. Valinta oli hänelle toinen valinta ykköstähdeksi Majorsia vastaan, kun sarjaa on pelattu viisi peliä. Eli se ilmeisesti siitä väsymyksestä.

Brampton ratkaisi sarjan kuudennessa pelissä voittamalla Mississaugan 3-2, ja näin ollen Hodgson ja kumppanit jatkavat kauttaan idän konferenssin finaaleihin, jossa vastaan asettuu mm. Tangredin ja Subbanin edustama Belleville Bulls. Ottelusarja alkaa 15. päivänä. Tuon sarjan voittaja menee OHL-finaaliin, jossa vastaan tulee lännen puolelta joko Windsor Spitfires tai London Knights. Finaalisarjan voittaja lunastaa OHL-liigan mestaruutensa ohella myös paikan Rimouskissa, Quebecissa kuukauden päästä pelattavaan junnusarjojen huipentumaan, Memorial Cupiin. Panokset siis ovat kovat.

Tuossa ratkaisevassa kuudennessa ottelussa Hodgson jäi pisteittä, ja tehotilastossakin miinuksen puolelle (-1). Eikä edes tähtivalintaa! Sarjan viides ottelu oli kuitenkin Hodgsonin näytöstä, highlightit voi katsoa tästä.

---

Moosekin sai kautensa loppuun AHL'n puolella, kun runkosarjan viimeisessä ottelussa Lake Erie Monsters kaatui lukemin 4-1. Voitollaan Moose kiinnitti itselleen AHL'n voiton (107 pistettä) vaikka viime aikoina on peli hieman takunnutkin (viimeiset 10 saldolla 5-4-1). Playoffeissa ensimmäisellä kierroksella tulee vastaan Maple Laughsin farmijoukkue Marlies (sarja alkaa myös 15. päivä), jota vastaan Moosella on ollut viime aikoina vaikeaa. Viimeisen kuukauden aikana Moose ja Marlies kohtasivat 4 kertaa, Marliesin viedessä pisteet 8-1. Sarja ei siis tule olemaan mikään läpihuutojuttu. Moosella on varmasti vielä kovat paineet kun satsauksia tälle kaudelle on tehty oikein urakalla, ja mestaruus on joukkueen johdon (miksei pelaajienkin) ainoana tavoitteena.

Tuossa runkosarjan päättäneessä ottelussa Grabner teki kaksi maalia ja näin ollen sai 30 maalin rajan rikki. Grabner on muuten ollut (taas) varjojen mailla, sillä ennen tätä viikonloppua Grabner iski viimeisen maalinsa viime kuun 20. päivä, välissä siis 8 maalitonta peliä (0+2 tehot tuona aikana). Ammattilaisuransa juuri äskettäin aloittanut Taylor Ellington iski myös maalin.

Kunniamaininta koko kaudesta pitää antaa Zingerin löydölle (jälleen kerran...) Guillaume Desbiensille, joka viime kauden AHL/ECHL-matkaamisen jälkeen (Chicago Wolves <-> Gwinnett Gladiators) teki läpimurron - ylläripylläri - Moosessa. Desbiens sijoittui neljänneksi Moosen pistepörssissä tehoilla 21+26, toiseksi "uskottavuustilastossa" 158 jäähyminuutilla, ja majoreitakin kertyi 16 kappaletta. Kesällä vain NHL-sopimusta kouraan Canucksin kanssa niin hyvä tulee!

---

Kiitokset vaan Edmontonille. Ilman Oilersin toissayön voittoa Flamesista Canucks ei olisi vienyt divisioonaa tai saanut kotietua playoffeihin. Kolmas paikka on nyt kuitenki saletti, ja vastaan tulee joko Blue Jackets tai Blues (riippuen Bluesin ensi yön ottelusta). Oikeastaan ihan sama kumpi sieltä tulee, Canucks lähtee sarjaan ennakkosuosikkina.

Lähtökohdat playoffeihin lähtöön eivät ole mitenkään ideaaliset, niin tuskaista Canucksin peli on viime aikoina ollut. Oikeastaan koko huhtikuun aikana Canucksin peli ei ole ollut mitenkään hyvällä mallilla, koko ajan on jokin osa-alue takunnut. Canucks ei ole missään vaiheessa saanut "complete effort" (Tami-huumassa pitää itsekin käyttää näitä), vaan onnistumiset ovat olleet aika yksittäisiä, tai aluekohtaisia.

Kuun ensimmäiset 3 peliä olivat aika hulivilikiekkoa eikä Luongokaan pelannut tasollaan. Mukaan mahtui myös "kauden pannukakku" -äänestyksessä korkealle nouseva esitys sillä hetkellä liigan surkeinta joukkuetta Ahlanchea vastaan. Seurauksena tästä kolmen ottelun perseilystä oli 14 päästettyä maalia, ja yksi piste.

Tämän jälkeen oli edessä kauden tärkein ottelu Flamesia vastaan, johon Canucks pystyi hieman kokoamaan rivejään. Suurin ja ainoa syy voittoon oli kuitenkin mies tolppien välissä; Luongo pelasi kauden parhaan pelinsä, ilman tuota Vezina-tason näytöstä Canucks olisi ollut hätää kärsimässä.

Canucks lopetti kautensa konferensissa 14. ja 15. sijoilla olevia Losia ja Coloradoa vastaan. Tavallaan ei siis parempaa voisi pyytää, mutta Canucks teki näistäkin otteluista tiukkoja. Kahta konferenssin heikointa joukkuetta vastaan saatiin aikaiseksi yhteensä säälittävät 2 maalia, mutta tiivistyneen puolustuspelin ja Luongon varman vireen ansiosta Canucks sai kun saikin raavittua ne tarvittavat 4 pistettä.

Kolmen ottelun voittoputkesta huolimatta ilmassa on monia kysymysmerkkejä kun playoffit alkavat. Toivottavasti Canucks saa kaikki pelin osa-alueet kuntoon kun tosipelit ensi viikolla vihdoin alkavat. On varmaa, että mikäli Canucksin puolustuspeli on samalla tasolla kuin kuun alussa, Nashit ja Oshiet kieputtelevat tulostaululle rumat luvut. Toisaalta jos Ahlanchea/Losia vastaan tehdyt 2 maalia on tämän hetken Canucksin hyökkäyksen kunto, niin taitaa nuokin maalit jäädä tekemättä kun vastaan tulee Hitchcockin tai Murrayn trapit.

 

[nuck]

Vancouver pelasi runkosarjan kaksi viimeistä ottelua juuri kuten pitikin. Canucks oli hävinnyt viikko sitten kotonaan Coloradolle 4-1 pelin, jossa Avs istui omissa ja iski vastaan terävästi. Sen jälkeen joukkue oli pelannut huonon puolustuspelin Calgarya vastaan.

Kahdesta viimeisestä pelistä joukkue olisi tarvinnut täydet neljä pistettä (uskoin, että nykykuntoinen Flames ei siihen olisi pystynyt), ja kun omapää oli näyttäytynyt noin haavoittuvaisena, minulla oli pelko tuon neljän pisteen suhteen. Joukkue kuitenkin sai nuo, ja samalla Flames menetti toisen noista kahdesta viimeisestä ottelustaan.

Miksi noin? Koska joukkue oli ottanut oppia tuosta Colorado-pelistä. Ja koska Calgary-pelin huono puolustuspeli oli parantunut silmissä seuraaviin kahteen otteluun (en tosin nähnyt tuota Avs-peliä, mutta mitä olen tuosta lukenut). Canucks'han pelasi sekä Los Angelesia, että (ilmeisesti) Coloradoa vastaan kaksi peräkkäistä peliä päästämättä maaliakaan samalla taktiikalla, mihin joukkue olisi voinut hyvin kaatua, jos olisi alkanut pelata noita porukoita vastaan "show'ta".

Joukkue ei avannut peliään, luotti Luongon ottavan harvat vastustajan paikat ja pelasi samalla tyylillä nuo pelit millä Avalanche oli kaatanut viikko sitten Canucksin. Pakkopisteiden saaminen ei ollut välttämättä kaunista katsottavaa, mutta se oli tehokasta. Se oli juuri sitä peliä, mitä tuossa tilanteessa pitikin pelata. Ja tulos on nyt saavutettu.

Luoteisen divarin voitto toisen kerran viimeiseen kolmeen kauteen on hieno saavutus. Erityisen hienoksi sen tekee tapa, jolla tuo saavutus tuli. Jos minulle oltaisiin tultu sanomaan tammikuussa, että veikkaan Vancouverin voittavan Luoteisen divisioonan ja sijoittuvan Läntisessä konferenssissa kolmanneksi, olisin ajatellut, että kyseinen kaveri v***uilee tai hän ei tiedä NHL-kiekosta mitään.

Mutta joukkue näytti lopulta tasonsa kovaksi. Kysymysmerkkejäkin runkosarjan lopussa oli, samoin ongelmia (mm. Pyattin tulevan vaimon kuolema ja harvinaisen raskas otteluohjelma), mutta kova taistelu palkittiin hienolla tavalla lopuksi. Joukkue ylsi 100 pisteeseen toisen kerran viimeisten kolmen kauden sisään arvokkaimman pelaajan pitkästä poissaolosta huolimatta. Se on saavutus, mitä pitää arvostaa korkealle.

St. Louis kohdataan sitten playoffien avauskierroksella. Kyseessä on joukkue, joka on voittanut viimeisistä 28 pelistään 19. Joukkue on hävinnyt viimeisistä 28 pelistään vain viisi peliä varsinaisella peliajalla. Joukkue voitti Columbuksen (jota veikkasi Canucksin ensimmäisen kierroksen vastustajaksi vielä pari päivää sitten) kahden viimeisen viikon sisään kolme kertaa putkeen.

Kyseessä on siis erittäin kuuma joukkue, ja sarjasta voidaan odottaa runkosarjan lopun perusteella vaikeaa. Mutta kirjoittelen tästä sarjasta enemmän täältä pohjoisen lomalta sitten, kun joku perustaa ketjun tälle sarjalle ja minulla on aikaa.

 

[Mr. Smith]

Kolmen ottelun voittoputkesta huolimatta ilmassa on monia kysymysmerkkejä kun playoffit alkavat. Toivottavasti Canucks saa kaikki pelin osa-alueet kuntoon kun tosipelit ensi viikolla vihdoin alkavat. On varmaa, että mikäli Canucksin puolustuspeli on samalla tasolla kuin kuun alussa, Nashit ja Oshiet kieputtelevat tulostaululle rumat luvut. Toisaalta jos Ahlanchea/Losia vastaan tehdyt 2 maalia on tämän hetken Canucksin hyökkäyksen kunto, niin taitaa nuokin maalit jäädä tekemättä kun vastaan tulee Hitchcockin tai Murrayn trapit.

Voi sen tietty noinkin nähdä. Itse näen, kuten nuck tuossa aiemmin, että nyt laitettiin puolustuspeli kuntoon playoffeja varten ja varsin hienosti siinä onnistuttiinkin. Kolmeen peliin vain yksi päästetty maali. Hyökkäys tuossa tietysti kärsi, mutta kuten aina - puolustus voittaa niitä mestaruuksia. Ja tällä kertaa Vancouverille on (pitäisi ainakin olla) kaksi maalintekoon kykenevää ketjua, joten puolustuksen ja Luongon toimiessa voidaan odottaa niitä niukkoja vähämaalisia voittoja.

 

[Chip Whitley]

Voi sen tietty noinkin nähdä. Itse näen, kuten nuck tuossa aiemmin, että nyt laitettiin puolustuspeli kuntoon playoffeja varten ja varsin hienosti siinä onnistuttiinkin. Kolmeen peliin vain yksi päästetty maali. Hyökkäys tuossa tietysti kärsi, mutta kuten aina - puolustus voittaa niitä mestaruuksia. Ja tällä kertaa Vancouverille on (pitäisi ainakin olla) kaksi maalintekoon kykenevää ketjua, joten puolustuksen ja Luongon toimiessa voidaan odottaa niitä niukkoja vähämaalisia voittoja.

Tietenkin sinä näet, se tuskin tuli kenellekään yllätyksenä.

Niin, Canucksilla pitäisi olla kaksi maalintekoon kykenevää ketjua. Itse asiassa minun mielestäni Canucksilla on kolme maalintekoon kykenevää ketjua. Joka tapauksessa, tätä ei vain valitettavasti nähty kahdessa viime pelissä kun vastaavasti puolustuspäässä nähtiin onnistumisia. Toivotaan siis että niitä maalejakin alkaa syntymään - miksipä ei? - kun vastuskin vaihtuu liigajumboista playoffien ensimmäisen kierroksen pariin. Samoin kuin toivotaan, että samalla puolustus ja maalivahti jatkaa samalla tasolla mitä liigajumboja vastaan nähtiin.

Mitä puolustuspelin kuntoon tulee, kyllähän se tilastojen mukaan on erinomaisessa kuosissa kuten on moneen kertaan mainittu. Mielestäni tässä on kuitenkin kaksi kysymystä joita ei ainakaan minun mielestäni sovi kokonaan lakaista sängyn alle:

1) Ensimmäinen noista "kolmeen peliin vain yksi päästetty maali" -otteluista ei todellakaan ollut hyvää puolustusta Canucksilta. Luongo ehti kiekon eteen melkein 50 kertaa (mukana 15 ykkössektorin vetoa), ja mukaan mahtui monia upeita torjuntoja joista toisena iltana moni olisi uponnut sisään. Yksinkertaisesti sanottuna Luongon Vezina-tason esitys pelasti joukkueen rumilta lukemilta, ja pelaajia sekä mediaa myöten kaikki tiedostivat tuon.

2) Kaksi seuraavaa oli lännen konferenssin 14. ja 15. sijoilla olevia joukkueita vastaan. Luultavasti sanot nyt tähän, että "nuo joukkueet ovat pahoja vastuksia, pelaavat paineettomasti ensi vuoden työpaikoistaan jne.", eikä se mitään. Anna palaa vaan. Voin kuitenkin sanoa, että et tule löytämään yhtään argumenttia joka kääntäisi minut sille kannalle että Canucks olisi jotenkin todistanut olevansa erinomaisessa tikissä kun playoffit ke-to yönä alkavat. Siis sillä perusteella todistanut, että joukkue sai 4 pistettä konferenssin kahdelta huonoimmalta joukkueelta pitämällä molemmissa peleissä nollat, ja tekemällä yhteensä 2 maalia.

Näen kyllä positiivisena asiana sen miten Canucks näitä liigajumboja vastaan puolusti. Kukapa ei? En vain pidä noita kahta ottelua niinkään suurina tason mittareina, että ne jotenkin todistaisi Canucksin puolustuspelin olevan erinomaisessa kunnnossa (saatikka sitten hyökkäyspelin) kun vastaan asettuu viime aikoina liekeissä ollut Blues.

 

[Ronning]

Voin kuitenkin sanoa, että et tule löytämään yhtään argumenttia joka kääntäisi minut sille kannalle että Canucks olisi jotenkin todistanut olevansa erinomaisessa tikissä kun playoffit ke-to yönä alkavat. Siis sillä perusteella todistanut, että joukkue sai 4 pistettä konferenssin kahdelta huonoimmalta joukkueelta pitämällä molemmissa peleissä nollat, ja tekemällä yhteensä 2 maalia.

Se että Canucks otti väkisin voiton joukkueesta joka on ollut viimeiset kolmisen kautta ylivoimaisesti vaikein vastus (alla Nuckin tarkastamaa tilastotiedettä voitoista ja tappioista) merkitsee minulle ainakin tietynlaista Play Off-moodia jossa voitot hoidetaan vaikka väkisin. Ja toisena tärkeänä pitäisin sitä että joukkue onnistui huonommallakin hetkellään (Play Off-paikan varmistuttua Canucksin suurin terävyys on kieltämättä ollut hakusessa) kääntämään trendinsä voittavaksi.


Bluesin kanssa on otettu yhteen ennenkin joten mukavaa lisäkilpailuviettiä saadaan tuostakin. Keskiviikkona käynnistyy ja silloin täällä ainakin jännätään jonkinlaisen streamin välityksellä mitän Vancouverissa pärjätään.

Colorado: 7-14
Calgary: 13-9
Dallas: 6-6
Detroit: 6-6
Anaheim: 6-6
San Jose: 4-8
Chicago: 8-4
Minnesota: 11-11
St. Louis: 8-4
Nashville: 8-4
Edmonton: 13-9

 

[nuck]

Brampton ratkaisi sarjan kuudennessa pelissä voittamalla Mississaugan 3-2, ja näin ollen Hodgson ja kumppanit jatkavat kauttaan idän konferenssin finaaleihin, jossa vastaan asettuu mm. Tangredin ja Subbanin edustama Belleville Bulls. Ottelusarja alkaa 15. päivänä.

Tuo Bramptonin ja Bellevillen ensimmäinen ottelu pelattiin viime yönä. Bust teki pelissä yhden maalin ja Brampton voitti vieraspelinsä maalein 2-4. Ottelun ratkaisijaksi nousi Bramptonin kolmonen Kang - Stajan - Dale -ketju, ja etenkin Matt Kang, joka teki kaksi maalia. Kangin ja Hodgsonin lisäksi Bramptonilta onnistui maalinteossa Matt Duchene. Bellevillen molemmat maalit teki puolustaja P.K. Subban.

Joukkueet kohtaavat toisensa seuraavan kerran perjantain ja lauantain välisenä yönä, ja silloin pelataan Bramptonin kotihallissa.

Moosekin sai kautensa loppuun AHL'n puolella... Playoffeissa ensimmäisellä kierroksella tulee vastaan Maple Laughsin farmijoukkue Marlies (sarja alkaa myös 15. päivä), jota vastaan Moosella on ollut viime aikoina vaikeaa.

Tuttu linja jatkui, kun Moose ja Marlies pelasivat viime yönä ensimmäisen pelinsä AHL:n playoffeissa. Marlies vei sarjan avauspelin jatkoajalla maalein 2-3. Mooselta onnistuivat maalinteossa Desbiens ja Sawada, Marliesin maalintekijöinä olivat varsinaisella peliajalla Rogers ja Foster sekä jatkoajalla Battaglia. Pelin tähdiksi valittiin Battaglia, Pogge ja Bolduc. Marliesilla näyttäisi olevan riveissään muutama NHL:stä tuttu pelaaja, joten varmasti sarjasta ei kovin helppoa ole tulossa.

Pelin tähtihetkiä torjuntojen ja taklausten kanssa varustettuna voi katsella tältä sivulta.

 

[nuck]

Unsportsmanlike

Täällä ei vielä taidettu uutisoida tuota Bustin valintaa OHL:n William Hanley Trophylla, joka annetaan urheilullisimmalle(?) pelaajalle. Käytännössä siis täysin turha valinta ja palkinto. Mutta Bustillekin piti joku palkinto saada, jotta Canucks-fanit yliarvostaisivat häntä enemmän.

 

[nuck]

Brampton jatkoi viime yönä vahvoja otteitaan OHL:n playoffeissa Bellevillea vastaan. Joukkue voitti OHL:n Itäisen konferenssin finaalissa kotonaan Bullsin peräti maalein 7-2. Bramptonin Grachev teki kaksi maalia, Matt Duchene 1+1 ja Bust myös 1+1. Pelin parhaaksi valittiin Bust. Ottelusarja on nyt tilanteessa 2-0 Bramptonille. Seuraava peli pelataan sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Bellevillen kotikentällä.

***

Moose tasoitti voitot 1-1 AHL:n playoffeissa Toronto Marliesia vastaan. Jason Jaffray teki kaksi maalia, Michael Grabner yhden ja Maxime Fortunus yhden. Marliesilta onnistuivat Tlusty ja Boyce. Cory Schneider otti kiinni 27 kutia. Pelin parhaaksi valittiin Grabner.

täältä voi taas katsella pelin koostetta.

 

[nuck]

Belleville voitti tuon kotonaan pelatun kolmannen pelin peräti maalein 6-2 ja kavensi ottelusarjan voitot tilanteeseen 2-1. Kolmas ottelu oli hyvin kuuma, eikä ylilyönneiltä vältytty. Aika erikoisesti ottelusarjassa pelillisesti kuitenkin mentiin, kun Brampton oli voittanut edellisen pelin 7-2 ja Bulls voitti sitten seuraavan 6-2. Hodgson antoi Bramptonin tappiossa yhden syötön.

Bellevillelta onnistui parhaiten joukkueen isokokoinen voimahyökkääjä Nick Palmieri, joka teki peräti 3+2 pistettä. Puolustaja Shawn Lalonde (jota pidetään yhtenä parhaista luistelijoista OHL:ssa) teki puolestaan 2+1 pistettä. Bramptonin kummatkin maalit teki voimahyökkääjä Anthony Peluso.

Sarjan kolmannen pelin koosteen voi katsoa täältä.

Sarjan neljäs peli pelattiin viime yönä Bramptonin kotikentällä. Battalion oli pelin ensimmäisen puolikkaan ottavana joukkueena ja Belleville johti jo 0-2, mutta Troops onnistui kääntämään pelin lopulta 4-3 voitoksi. Näin sarja on katkolla seuraavassa pelissä.

CoHo jäi neljännessä pelissä pisteittä (jo kolmannen kerran tämän vuoden playoffeissa!). Bramptonin sankariksi nousi sen sijaan kakkosketjun laituri Scott Tanski, joka oli lentänyt ulos edellisessä pelissä, kun hän oli huitonut Bellevillen tähtipuolustajaa P.K. Subbania mailalla jalkaan.

Tanski syötti ensin toisessa erässä Matt Duchenen kavennusmaalin ja teki sitten itse kaksi maalia kolmannessa erässä, kun Brampton karkasi 4-2 johtoon. Tanskin ketjukaveri Duchene merkkautti 1+1 tehot ja yhden maalin teki kolmosketjun Thomas Stajan. Bellevillen Palmieri teki jälleen kaksi maalia Bullsille.

Neljännen pelin koosteen voi katsella täältä.

Sarjan viides ja mahdollisesti jo ratkaiseva ottelu pelataan torstain ja perjantain välisenä yönä Bellevillen kotikentällä. Panoksena on ensimmäistä kertaa OHL:n finaalipaikka. Mikäli tuossa pelissä ei tule ratkaisua, joukkueen matkustavat heti seuraavaksi illaksi Bramptoniin pelaamaan kuudetta peliä. Ellei tuokaan tuo ratkaisua, seitsemäs ottelu pelataan sitten jälleen Bellevillen kotikentällä kuudennesta pelistä kahden illan päästä.

***

Moosen ja Marliesin sarjassa on pelattu myös kaksi ottelua sitten viime kirjoittelun.

Sarjan kolmannen pelin vei nimiinsä Toronto kotonaan maalein 2-1. Justin Pogge oli pelin ykköstähti, voittomaalin Cory Schneiderin kannalta harmittavasti tehnyt (Schneider sai jo hanskaansa väliin, mutta kiekko ei pysynyt hanskassa) Tim Stapleton kakkostähti ja Moosen Grabner kolmostähti.

Marliesin maalintekijänä Stapletonin lisäksi oli Ryan Hamilton. Manitoban maalin teki Alex Bolduc. Schneider torjui 26 laukausta ja Pogge 30 kutia. Grabner laukoi kuusi kertaa ja kerran hän pääsi läpiajoon, mutta ilman tulosta.

Sarjan neljäs ottelu päättyi sen sijaan Moosen hienoon 5-1 voittoon Marliesin kotikaukalossa. Pelin parhaiksi valittiin järjestyksessä Maxime Fortunus, Marc Fistric ja Jason Jaffray. Moosen maalintekijöinä toimivat Fistric (1+1), Fortunus (1+1), Jaffray (1+1), Raillo ja Cullen. Marlierin maalin teki Battaglia.

Schneiderille merkittiin 20 torjuntaa ja Poggelle 29 torjuntaa. Grabner laukoi jälleen kuusi kertaa, mutta jälleen ilman tulosta.

Playoff-sarjan kolmannen ja neljännen pelin näkee Moosen "game day -sivulta".

 

[Chip Whitley]

Sarjan viides ja mahdollisesti jo ratkaiseva ottelu pelataan torstain ja perjantain välisenä yönä Bellevillen kotikentällä. Panoksena on ensimmäistä kertaa OHL:n finaalipaikka. Mikäli tuossa pelissä ei tule ratkaisua, joukkueen matkustavat heti seuraavaksi illaksi Bramptoniin pelaamaan kuudetta peliä. Ellei tuokaan tuo ratkaisua, seitsemäs ottelu pelataan sitten jälleen Bellevillen kotikentällä kuudennesta pelistä kahden illan päästä.

Viides ottelu päättyi Bellevillen voittoon 3-2. Ratkaisevan maalin teki Nick Palmieri vasta toisen jatkoajan lopussa, joten kutkuttavia vaiheita sielläkin päässä ollaan eletty. Hodgson keräsi tehot 1+1 tuossa ottelussa (teki ensimmäisen ja syötti toisen Bramptonin maalin), ja hänet valittiin myös ottelun kolmanneksi tähdeksi heti Palmierin (joka teki myös toisenkin maalin) ja 54 laukausta torjuneen Mike Murphyn jälkeen. Tuon kitkerän jatkoaikatappion myötä Hodgsonin Bramptonin johto ottelusarjassa kaventui lukemiin 3-2. Ottelupallo on kuitenkin vielä käyttämättä ennen sitä ratkaisevaa seitsemättä peliä; sarjan kuudes ottelu alkaa muutaman tunnin päästä Bramptonin kotihallissa.

Sarjan neljäs ottelu päättyi sen sijaan Moosen hienoon 5-1 voittoon Marliesin kotikaukalossa. Pelin parhaiksi valittiin järjestyksessä Maxime Fortunus, Marc Fistric ja Jason Jaffray. Moosen maalintekijöinä toimivat Fistric (1+1), Fortunus (1+1), Jaffray (1+1), Raillo ja Cullen. Marlierin maalin teki Battaglia.

Neljännen pelin onnistumiset näköjään tuottivat hedelmää, sillä Moose otti tärkeän etulyöntiaseman voittamalla ottelusarjan viidennen ottelun torstain ja perjantain välisenä yönä ja siirtymällä sarjassa 3-2 johtoon. Marlies kaatui jälleen suurinumeroisesti 5-2, ja näin ollen Moosella on ensi yönä mahdollisuus pistää kotikentällään sarja poikki ja edetä toiselle kierrokselle. Viidennessä ottelussa Moose ratkaisi pelin kolmannessa erässä tekemällä kolme maalia Poggen taakse reilu viidessä minuutissa. Muutenkin tuo ottelu meni oikein hienosti hyökkäyksen avainpelaajien kannalta; Krog 2+2, Jaffray 2+0, Desbiens 1+2. Grabner laukoi jälleen 6 kertaa kohti maalia, saldoksi pisteiden muodossa jäi yksi syöttö. Schneider puolestaan torjui 38 laukausta ja valittiin oikeutetusti tähdistöön.

Sanonpa vielä kerran, että tälle Desbienisille pitäisi lätkäistä sopimusta kyllä samantien kouraan.

---

NHL'n puolella Canucks lomailee vielä viikon päivät (vähän vajaa luultavasti), kun tuleva (?) vastustaja hutkii menemään. Tilanne on nyt tällä hetkellä se, että mikäli Sharks ei pysty 3-1 tappioasemasta voittoon nousemaan (epäilen vahvasti), saa Canucks vastaansa voittajan parista Chicago-Calgary (sarja Canucksin kotiedulla). Jos jostain käsittämättömästä syystä Sharks syttyy pelaamaan ja voittaa Ducksin kolme kertaa putkeen, saa Canucks ymmärtääkseni vastaan Detroitin (Detroitin kotietu). Hieman heikompikin veikkaaja voi tästä siis päätellä, että Canucks aloittaa toisen kierroksen Garagessa vastuksenaan joko Chicago tai Calgary.

Canucks muuten vie tuon sarjan, tulisi vastaan sitten kumpi tahansa noista kahdesta, ja menee Lännen finaaleihin. Nyt on sellainen fiilis.

Sellainen pieni uutinen vielä, että Pyatt on palannut joukkueen pariin ensimmäistä kertaa sitten tragedian. En tiedä millä aikataululla hän reenaa, mutta eipä tässä mikään hoppukaan ole kun joukkue pelaa hyvin ja ilman loukkaantumisia hyökkäyksessä. En tiedä viitsisikö toimivaa kokoonpanoa edes muuttaa?

 

[nuck]

Brampton jatkaa

Tuon kitkerän jatkoaikatappion myötä Hodgsonin Bramptonin johto ottelusarjassa kaventui lukemiin 3-2. Ottelupallo on kuitenkin vielä käyttämättä ennen sitä ratkaisevaa seitsemättä peliä; sarjan kuudes ottelu alkaa muutaman tunnin päästä Bramptonin kotihallissa.

Sarjassa ei tarvinnut mennä seitsemänteen peliin, sillä Brampton voitti tuon kuudennen pelin maalein 7-4. Bramptonin tähdistä CoHolle tehot 2+1, Matt Duchenelle hattutemppu ilman syöttöjä ja Evgeny Gracheville 1+1. Bullsin puolelta Palmieri jatkoi vielä hienoja otteitaan playoffeissa tekemällä kaksi maalia. Pelin tähdiksi valittiin järjestyksessä Duchene, Palmieri ja Jason Dale (1+1).

Brampton johti peliä ensimmäisessä erässä 2-0 Jason Dalen ja Duchenen maaleilla. Duchenen ylivoimamaaliin syöttäjäksi merkittiin Bust. Toisessa erässä Belleville teki kolme maalia (Brandon Mashinter kerran ja Palmieri kahdesti) ja otti johdon. Kolmannen erän alussa Duchene tasoitti pelin ylivoimalla, CoHo vei tästä muutaman minuutin päästä joukkueensa 4-3 johtoon ja Duchene iski tuon jälkeen vielä uudelleen - Bullsin 2-3 johto oli muuttunut hetkessä Bramptonin 5-3 johtoon.

Belleville tuli erän puolivälissä vielä maalin päähän tilanteeseen 5-4 isokokoisen Mashinterin (6'4, 232lbs) illan toisella maalilla, mutta Brampton pelasi hyvin johtonsa. Grachev ja Hodgson varmistelivat pelin loppunumeroita tyhjiin, ja näin Battalion varmisti OHL:n Itäisen konferenssin mestaruuden ensimmäistä kertaa 11 vuotisen seurahistorian aikana.

Bramptonin saldoksi Bellevillea vastaan jäi neljä varsinaisen peliajan voittoa maalierolla 22-11. Toinen tappioista tuli selvällä 2-6 erolla Bullsien kotikentällä. Toinen tappioista (2-3) tuli puolestaan jatkoajalla - sekin Bellevillen kotikentällä. Kokonaisuutena Brampton oli sarjassa ehdottomasti parempi joukkue, ja joukkueen playoffien saldo 12-2-2 kertoo seuran kovasta tasosta.

Seuraavaksi Battalion pääsee tavoittelemaan OHL:n mestaruutta vaarallista Windsoria vastaan. Windsorin tie finaaleihin tuli London Knightsia vastaan pelatun sarjan kautta otteluvoiton 4-1. Spitfires voitti kaikki neljä peliään jatkoajalla. Ottelusarja alkaa ensi viikon torstaina. Windsorilla on kotietu sarjassa. Pelejä pelataan vuorollaan kummankin joukkueen kotona ja vieraissa.

OHL:n playoffien pistepörssin kärjessä on kuuden ensimmäisen joukossa neljä Windsorin pelaajaa: Taylor Hall, Ryan Ellis, Dale Mitchell ja Andrei Loktionov. Heistä Hall on mahdollinen kesän 2010 ykkösvaraus ja Ellis valittiin tällä kaudella OHL:n parhaaksi puolustajaksi.

Bramptonin kapteeni Hodgson jakaa kolmen kierroksen jälkeen playoffien pistepörssin ykköspaikan Hallin kanssa. CoHo:n vahvuudet pelaajana ovat lisäksi vielä paljon muuallakin kuin tehoissa. Troopsin venäläistulokas Grachev ja tulevana kesänä kärjessä varatuksi tuleva Duchene ovat lisäksi vain muutaman pisteen päässä Hodgsonista ja Windsorin pistekärjestä.

Neljännen pelin onnistumiset näköjään tuottivat hedelmää, sillä Moose otti tärkeän etulyöntiaseman voittamalla ottelusarjan viidennen ottelun torstain ja perjantain välisenä yönä ja siirtymällä sarjassa 3-2 johtoon. Marlies kaatui jälleen suurinumeroisesti 5-2, ja näin ollen Moosella on ensi yönä mahdollisuus pistää kotikentällään sarja poikki ja edetä toiselle kierrokselle.

Tärkeä voitto tosiaan Manitoballe. Kaksi seuraavaa peliä pelataan vielä Manitoban kotikentällä, joten usko toiselle kierrokselle pääsemiseen on vahva (tai niin vahva kuin se yleensä Marliesia vastaan voi olla..).

Yksilötasolla Schneider on pelannut hyvin. Runkosarjan paras AHL-maalivahti on päästänyt viidessä pelissä taakseen keskimäärin 1.97 maalia ja torjuntaprosentti on 93.2%. Grabnerin maalinteko on ollut puolestaan harmittavan tukkoista tällä hetkellä - vain yksi maali viiteen peliin. Toisaalta hän on kunnostautunut syötöissä ja onhan hänellä kuitenkin joukkueen korkeimmat laukausmäärät, 26 vetoa viiteen peliin.

Sanonpa vielä kerran, että tälle Desbienisille pitäisi lätkäistä sopimusta kyllä samantien kouraan.

Tuosta Desbiensin sopimuksesta Winnipeg Free Press kirjoitti jo helmikuussa mm. seuraavasti:

"Zinger (Heisinger) spoke to my agent and said they had a spot open at right wing on the fourth line and if I came to camp and worked hard, I might have a chance to play," said Desbiens, hanging in a downtown Milwaukee hotel lobby on an optional practice day for the Moose.

"They can say that and then not really do it, but the Moose did. They gave me a chance. This has been very, very good for me. I didn't know Winnipeg or the organization, but it's been awesome for me."

One scout told the Free Press this weekend his organization would like to sign Desbiens to an NHL contract and Canucks assistant GM Lorne Henning confirmed that team's attraction to the winger.

"We're interested too," said Henning, who has been on the road with the Moose this weekend and will remain with the club until after its game with the Milwaukee Admirals on Tuesday night. "He's physical and skates well. We've followed him all year. He's a good player. He kills penalties and is tough. He's on our radar."

Desbiens is Moose property through next season, and that gives the Canucks an edge if they decide they want to sign the Quebecer. No NHL club can sign Desbiens without Manitoba's permission until his AHL contract expires at the end of the 2010 season. Heisinger would likely grant permission to the Canucks, but other NHL teams might have to wait.

The Moose don't have a history of standing in a player's way, but before they gave another organization a chance to talk to Desbiens, they'd inform the Canucks and give them first crack.

Much like Alex Burrows, Rick Rypien, Alex Bolduc and Jason Jaffray before him -- players signed by the Moose and eventually the Canucks -- Desbiens would be happy to join the Vancouver family.

"The Moose have given me such a great opportunity, I don't want to break that relationship," said Desbiens, who has 15 goals and 18 assists in 58 games with the Moose. "If Vancouver is interested, I've told my agent that they're the priority. But if they're not, and someone else is, I can't say no to that opportunity."

Joten tuon sopimuksen tarjoamista pidän melkein itsestään selvänä asiana lähitulevaisuudessa.