Uskotko Jumalaan?

[Amerikanihme]

Sydämen voi vaihtaa. Saako uuden sydämen mukana uudet tunteet ja moraalin?

En usko, että saa. Ihmisen "sielu" tai "sielun silmä" pysyy samana. Monet pyhät isät puhuvat sydämestä ja sielun silmästä samana asiana ja tavallaan sydän tosiaan on se ihmissielun keskus, mutta ei niitä voida ihan täysin samaistaa. Wikipediasta löytyy hyvä kappale otsikon "Eastern Orthodox" alta miten ortodoksit asian ymmärtävät. Mutta tuo ei liene helppolukuista, jollei ole näihin käsitteisiin aikaisemmin tutustunut.

Etkö näe näissä jutuissasi mitään ristiriitaa? Jos aito kristillinen asenne johtaa siihen, että kaikki huuhaa menee läpi, se todellakin tarkoittaa hyväuskoisuutta ja järjen hylkäämistä.

Ei se tarkoita mielestäni koko järjen hylkäämistä. Se tarkoittaa mielestäni esim. sitä, että annetaan rakkauden voittaa järki, mutta annetaan järjen silti ohjata ihmisen toimintaa monessa muussa asiassa, mm. käytännön toimenpiteissä, oppimisessa, jne.

 

[teppana]

En usko, että saa. Ihmisen "sielu" tai "sielun silmä" pysyy samana. Monet pyhät isät puhuvat sydämestä ja sielun silmästä samana asiana ja tavallaan sydän tosiaan on se ihmissielun keskus, mutta ei niitä voida ihan täysin samaistaa. Wikipediasta löytyy hyvä kappale otsikon "Eastern Orthodox" alta miten ortodoksit asian ymmärtävät. Mutta tuo ei liene helppolukuista, jollei ole näihin käsitteisiin aikaisemmin tutustunut.

Eli kyseessä on metafora? Sydän ei siis aidosti ole tunteiden aivot. Tarkoitan siis sitä, että meillä on ihan konkreettista tietoa ja mittaustulosta siitä, miten ihminen reagoi kun hänen aivojaan manipuloidaan tai niihin kohdistuu trauma. Samankaltaista efektiä ei ilmeisesti ole kyetty mittaamaan sydämen osalta?

Sinänsä myös aika hassu ajatus, koska kaikki mitattavissa olevat muutokset persoonallisuudessa tai käytöksessä on löydetty aivoista. Myös tunnepitoiseen käytökseen liittyvät. Tämän perusteella olisi ajateltava että tunteita ja ihmisen sisintä hallitsee aivot eikä sydän.

 

[laalki]

En ole varmaan tutustunut noihin kaikkiin ihmetekoihin sen syvemmälti, että osaisin suoralta kädeltä sanoa, uskonko niihin vai ei.

Näiden toisten uskontojen ihmeisiin uskominen siis vaatii tutustumista syvemmälti, kun oman lahkon ihmeille riittää "miksi niitä muuten olisi kirjoitettu elämänkertoihin" ja "kunhan muut pyhät ovat samaa mieltä"? Tämän argumentointivirheen nimi on erikoiskriteeri (special pleading).

Miten näihin ihmeisiin edes voi syvemmin tutustua?

Uskovaisissa ihmetyttää tämä välinpitämättömyys muiden uskontojen väitettyihin ihmeisiin. Ei tunnu olevan edes kiinnostusta ottaa selvää, olisiko niissä jotain perää. Luulisi, että mahdollisesti elämänkatsomusta dramaattisesti muuttava uusi tieto edes jollain tavalla kiinnostaisi. Tämä tuntuukin olevan enemmän defenssi, joka on rakennettu suojelemaan omaa uskomusrakennelmaa. Fiksu teisti ei kuitenkaan ota kantaa muiden ihmeisiin, koska tietää todisteiden olevan identtisen olemattomat kuin omissakin ja tällöin joutuu suoraan myöntämään, että oma lahko pelaa eri säännöillä kuin naapuri.

Eihän tällä toki mitään väliä ole jos myönnetään jo, ettei se rationaalisuus nyt niin tärkeää ole vaan fiiliksellä mennään.

 

[Vintsukka]

Ei se tarkoita mielestäni koko järjen hylkäämistä. Se tarkoittaa mielestäni esim. sitä, että annetaan rakkauden voittaa järki, mutta annetaan järjen silti ohjata ihmisen toimintaa monessa muussa asiassa, mm. käytännön toimenpiteissä, oppimisessa, jne.

Eli uskooko lapsenomainen tosikristitty kaiken mitä sanotaan, kuten annoit ymmärtää tarinallasi Isä Isidoresta, vai ei? Jos ei, mikä on se mekanismi jolla tosikristitty päättää, onko jokin vailla hyviä todisteita oleva väite uskomisen arvoinen vai ei? Kristinuskon jumala, UFO-sieppaukset ja joulupukki, miksi uskoa noista kolmesta vain ensimmäiseen?

 

[jussi_j]

... Kristinuskon jumala, UFO-sieppaukset ja joulupukki, miksi uskoa noista kolmesta vain ensimmäiseen?

Eniten itseä ihmetyttää tuo, että se jumala, mikä nyt on satuttu valitsemaan oikeaksi, onkin tullut valituksi ihan maantiedon perusteella. Siksi lisäisi listaan ne 2000-3000 muuta jumalaa. Mikäs vika niissä on?

Ihmetyttää siis uskovaisten täydellinen kritiikittömyys.

 

[Amerikanihme]

Sinänsä myös aika hassu ajatus, koska kaikki mitattavissa olevat muutokset persoonallisuudessa tai käytöksessä on löydetty aivoista. Myös tunnepitoiseen käytökseen liittyvät. Tämän perusteella olisi ajateltava että tunteita ja ihmisen sisintä hallitsee aivot eikä sydän.

Varmaankin noin se menee puhtaan tieteellisestä näkökulmasta katsoen. Kirjoitin kai lähinnä sielusta, joka on käsite, minkä edessä tiede käsittääkseni vaikenee kokonaan. Tätä sielun "silmää" joka siis ylläpitää sielun kykyä nähdä hyvä ja paha jne. monet pyhät isät kutsuvat sydämeksi.

Näiden toisten uskontojen ihmeisiin uskominen siis vaatii tutustumista syvemmälti, kun oman lahkon ihmeille riittää "miksi niitä muuten olisi kirjoitettu elämänkertoihin" ja "kunhan muut pyhät ovat samaa mieltä"? Tämän argumentointivirheen nimi on erikoiskriteeri (special pleading).

Voi olla, että riittävät samat kriteerit muidenkin uskontojen ihmeisiin, mutta kun en ole heidän pyhiensä kirjoituksia ehtinyt lukemaan, niin vaikea on kommentoida.

Miten näihin ihmeisiin edes voi syvemmin tutustua?

Kaipa juuri lukemalla niistä.

Uskovaisissa ihmetyttää tämä välinpitämättömyys muiden uskontojen väitettyihin ihmeisiin. Ei tunnu olevan edes kiinnostusta ottaa selvää, olisiko niissä jotain perää. Luulisi, että mahdollisesti elämänkatsomusta dramaattisesti muuttava uusi tieto edes jollain tavalla kiinnostaisi.

On kiinnostusta kylläkin, ja ostin juuri kirjan, joka kertoo taolaisuudesta ja vertaa sitä kristinuskoon. Muitakin uskontoja olen pintapuolisesti tutkinut, ja koraaniakin aloitin lukemaan, mutta jostain syystä en saanut sitä kauhean pitkälle luettua.

Eli uskooko lapsenomainen tosikristitty kaiken mitä sanotaan, kuten annoit ymmärtää tarinallasi Isä Isidoresta, vai ei?

Luulen, että hän ymmärsi, mitä sanottiin tai tehtiin, mutta hän antoi rakkauden voittaa ymmärryksen, jos noin voisi sanoa.

Jos ei, mikä on se mekanismi jolla tosikristitty päättää, onko jokin vailla hyviä todisteita oleva väite uskomisen arvoinen vai ei? Kristinuskon jumala, UFO-sieppaukset ja joulupukki, miksi uskoa noista kolmesta vain ensimmäiseen?

Eli tullaan kysymykseen miksi uskot Jumalaan. Hyvä kysymys. Tarjoan tähän taas sitä jotain sydämen ääntä, jotakin, joka ihmisessä itsessään vetoaa, että tässä on nyt totuus kysymyksessä. Toki järjen äänikin kelpaa osakriteeriksi. Noista kolmesta käsittääkseni vain Kristinuskon Jumala on uskontoon uskomiskysymys. Joten ihmisellä saattaa olla vetoa uskontoon, ja siksi noista ainoastaan ensimmäisen kelpaa. Sitten tietenkin kysytään, miksi juuri tämä Israelin kansan Jumala, eikä joku muu väitetyistä. Siihen kai tarvitaan sitten sitä sydäntä ja asioiden tutkimista, joskin kaikilla se ei ihan noin mene, vaan uskotaan se, mikä ensimmäiseksi vastaan tulee.

 

[Järvenpää]

Eli tullaan kysymykseen miksi uskot Jumalaan. Hyvä kysymys. Tarjoan tähän taas sitä jotain sydämen ääntä, jotakin, joka ihmisessä itsessään vetoaa, että tässä on nyt totuus kysymyksessä. Toki järjen äänikin kelpaa osakriteeriksi. Noista kolmesta käsittääkseni vain Kristinuskon Jumala on uskontoon uskomiskysymys. Joten ihmisellä saattaa olla vetoa uskontoon, ja siksi noista ainoastaan ensimmäisen kelpaa. Sitten tietenkin kysytään, miksi juuri tämä Israelin kansan Jumala, eikä joku muu väitetyistä. Siihen kai tarvitaan sitten sitä sydäntä ja asioiden tutkimista, joskin kaikilla se ei ihan noin mene, vaan uskotaan se, mikä ensimmäiseksi vastaan tulee.

Hmmm... Sopisi myös ketjuun, "asia, joka avautui minulle". Uskonto on siis elämäntapa, jota itse valitaan toteuttaa.
Jatkopohdintaa: Miksi sitä elämäntapaa pitäisi kyseenalaistaa?
Noudatan minäkin jotain tietyntyyppistä elämäntapaa, ja jos kaikkia toimiani kyseenalaistettaisiin, en niitä pystyisi välttämättä pelkillä järkisyillä perustelemaan. Toisaalta.. Jokaisella kai näitä tapoja on. Hauskaa.

Anteeksi nyt oletus, jos menee pieleen, mutta taidat siis itse olla kristitty uskovainen..? En jaksa siis kahlata kaikkia viestejä läpi, että löytäisin sinun kirjoittamanasi, sanat "olen uskovainen".
Tämä on osaltaan aika mielenkiintoinen aihe, ja hatunnostot sinulle kärsivällisistä vastailuista.

Itse haluaisinkin kysyä, että mitä mieltä uskovainen kristitty on tämmöisistä kiihko-uskovaisista? Otetaan nyt luonnollisesti helppona esimerkkinä tämä islamistisuus ja näin länsimaalaisena kaikkine lieveilmiöineen järkyttävät tavat ja teot uskonnon nimissä.
Ymmärtääkö uskovainen toista (vaikkakin eri uskonto) uskovaista, ja ajattelee, että veli on väkevästi uskossa ja toteuttaa sitä säntillisesti, vai onko siinä jotain käsittämätöntä ja jopa tuomittavaa toimintaa?

 

[npc]

Eniten itseä ihmetyttää tuo, että se jumala, mikä nyt on satuttu valitsemaan oikeaksi, onkin tullut valituksi ihan maantiedon perusteella. Siksi lisäisi listaan ne 2000-3000 muuta jumalaa. Mikäs vika niissä on?

Ihmetyttää siis uskovaisten täydellinen kritiikittömyys.

Kyllä. Lisäksi joku helsinkiläinen ottaa suosikkijoukkeekseen vaikka HIFK:n tai Jokerit. Mikä vika niissä muissa joukkueissa on?

En puolustele tässä uskontoja, mutta aika ilmeistä luulisi olevan, että viidakossa otetaan joku paikallisen poppamiehen maalailema jumalhahmo kun pelottaa ukonilmalla ja puskassa vaani peto.

 

[jussi_j]

Kyllä. Lisäksi joku helsinkiläinen ottaa suosikkijoukkeekseen vaikka HIFK:n tai Jokerit. Mikä vika niissä muissa joukkueissa on?
...

Hieman eri asia, kun kukaan ei edes kuvittele ifk:n pystyvän ihmetekoihin. Pointtini on siis se, että eikö yhtään epäilytä, että onkohan tämä metodi valita oma uskonto hieman vajavainen. Toisaaltahan tuo on osoitus siitä, että ihmisillä on tarve keksiä noita selityksiä ja uskontoja, mikä taas on osoitus siitä, että uskonto on keksitty kuvio.

 

[npc]

Pointtini on siis se, että eikö yhtään epäilytä, että onkohan tämä metodi valita oma uskonto hieman vajavainen. Toisaaltahan tuo on osoitus siitä, että ihmisillä on tarve keksiä noita selityksiä ja uskontoja, mikä taas on osoitus siitä, että uskonto on keksitty kuvio.

Ei minua epäilytä nämä metodit. Oman uskomukseni mukaan on myös noin kuten sanot että on tarve kehitellä näitä uskomuksia. Minulla paino sanalla tarve. Tärkeä osa ihmisyyttä ja kulttuuria ja henkistymistä/ajattelua. (Älykkyyden)evoluution vinkkelistä tarkasteltuna.

Itse ajattelen, että nämä tällaiset pääuskonnot jäävät pois kuvioista sitten kun niille ei ole enää tarvetta. Ei ihan heti varmaan ole pois jäämässä, muutamia sukupolvia mennee. Vaikka maailma globalisoituu ja kehittyy ja tietämys alkaa saavuttaa kaukaisimmatkin bambumajat niin on vielä paljon asioita jotka varmistavat sen, että uskontoja vielä tarvitaan. Joku ikänsä vaikka Helsinginkatua eestaas dallaillut gubbe ei varmaan tarvitse Jumalaa kun leipää saa kaupasta ja taloissa on ukkosenjohdattimet.

No, tuskin tässä nyt kukaan on kyseenalaistanutkaan mitään heimokultteja syvällä viidakossa vaan miten täällä turvallisessa yltäkylläisyydessä vielä tarvitsemme rukoussessioita sun muuta... Hidasta on muutos. Ja tapahtuuhan sitä silti koko ajan meidän Euroopassa, siitä vaikka esimerkkinä juuri tämä että ihmettelemme tässä miten joku voi jossain toimia järjenvastaisesti.

Edit: Lisätty tuo sininen teksti

 

[npc]

Täytyy tähän kyllä lisätä, että kun yritän ymmärtää uskontoa ja jumalaa niin kuin pohjimmiltaan, niin eilen kun tuossa kattelin tubesta klippejä Noin viikon uutisista ja siellä joku Oinos-Pentti perustelee eduskunnassa miksi esim. homoavioliittoja ei saisi olla niin ei ei ei, tällaiset jutut eivät saisi kuulua minkään sivistyneen valtion päätäntäjuttuihin. Kirkoissa nämä tällaiset ja siellä saavat vihkiä puolestani ketä haluavat tai olla vihkimättä ja muutenkin messuta mitä haluavat (lain puitteissa). Sivistyneessä maanosassa jollaisena haluan meidän Euroopan nähdä, tällaisia juttuja ei vaan saisi (enää) olla.

No, jotkuu näitäkin äänestää eli tarvetta ilmeisesti on eikä siinä mitään, mutta voisi jättää jenkeille nämä kreationismi asiat ja antaa niitten rappeutua siellä rauhassa. Siis tarkoitan politiikassa, kouluopetuksessa, lainsäädännöissä ja muissa aikuisten asioissa.

Ei uskontojen tarvitsisi olla mitään sorron ja manipuloinnin välineitä vaan jotain rakkautta ja hyvinvointia ja yhteenkuulumista. (huolimatta kaipaanko vaikka itse noita)

Uskonto = jees, mutta politiikka erikseen!

 

[Vanha Len]

Minusta ihmisen ei tarvitse olla uskossa. Mutta meissä monissa elää jokin tietty hengellisyys. Jokin, jota ei pysty selittämään tai määrittelemään. Se tulee luonnostaan. Kukin kokee tämän niin kuin kokee. Ei sitä tarvitse selittää tai järkeistää. On niin henkilökohtainen asia. Heikkoina hetkinä haemme apua "jostakin". Ei sillä ole merkitystä, mistä. Jos apua saamme niin so what. Sen vaan sanon, että jos elämä näyttää synkältä, niin rukoile apua. Ei tarvitse edes käsiä ristiä. Riittää, että pyydät.

 

[Amerikanihme]

Hmmm... Sopisi myös ketjuun, "asia, joka avautui minulle". Uskonto on siis elämäntapa, jota itse valitaan toteuttaa.

No tavallaan noin olen sen ymmärtänyt, mutta kaipa se uskonto väittää olevansa enemmän kuin vain elämäntapa. Sen tulisi olla koko elämä. Että eläisi esimerkillisesti koko ajan.

Anteeksi nyt oletus, jos menee pieleen, mutta taidat siis itse olla kristitty uskovainen..?

Kristitty uskovainen...kai asian voi sitten noinkin määritellä. Olen ollut ortodoksikristitty muistaakseni 2010 vuodesta eteenpäin. Siihen saakka ev.-lut. Asiat eivät oikein selvinneet luterilaisuuden kanssa, mutta ortodoksikirjallisuus toi ihan uusia näkokulmia, josta pidin.

Itse haluaisinkin kysyä, että mitä mieltä uskovainen kristitty on tämmöisistä kiihko-uskovaisista?

Ei hyvä juttu mielestäni. Ei uskonto vaadi minun mielestäni mitään kiihkoa. Kiihko on minun käsitykseni mukaan väärinymmärryksen tulos. Minun uskontooni kuuluvat rauha ja rakkaus, nöyryys ja katumus, oikeudenmukaisuus ja toivo. Kiihkoilijat ovat minun mielestäni joko aivopesty tai tahallaan tulkitsevat uskontoa väärin. Ja tämän sanon siis sen nojalla, mitä itse olen uskonnosta ollut ymmärtävinäni.

Kiitos miellyttävästä viestistäsi.

 

[Van Cleef]

A SHORT HISTORY OF GOD (by Bill Flavell)

Here is a list of things we are pretty confident actually happened.

13.8 billion years ago
A minute, enormously-hot, speck began to expand. As it cooled down, it formed electrons and neutrons, then helium and hydrogen, then stars and galaxies and finally higher elements and planets.

~4.5 billion years ago
On the outer edge of a galaxy, a new star was born orbited by eight planets. One of those planets we now inhabit.

~3.5 billion years ago
A simple self-replicating cell formed that survived well enough for a large population to form. Over the course of hundreds of billions of generations, these cells changed and became more complex.

~600 million years ago
Some cells joined into a multi-celled organism and successfully reproduced.

~200 million years ago
The first mammals evolved from reptiles known as synapsids.

~65 million years ago
A large asteroid crashed into Earth causing the extinction of ~75% of species, including dinosaurs, the then dominant life form. This left a gap that allowed mammals to thrive.

~240,000 years ago
Homo sapiens evolved in East Africa from a line of hominid species stretching back ~6,000,000 years. Humans born today are genetically almost identical to these first sapiens.

~ 40,000 years ago (perhaps much earlier)
Humans invented the notion of an afterlife and began to worship objects as gods.

~ 4,000+ years ago
In Mesopotamia (and other places), gods had become more human-like and had grown into families of gods with histories, personalities and diverse capabilities. The peoples living in this area became known as Canaanites. They included the civilisations of Sumer, Babylon, and Assyria, and they shared similar gods and religious traditions.

~3,900 years ago
Abram, an elderly Israelite, reported that a god he called Elohim had instructed him to found a new nation. Elohim shared several characteristics with the Canaanite war god, El. The Israelites, like others in the region of Canaan, were polytheists. Abram's god did not deny other gods but ordered that he alone be worshiped.

Thus we find the roots of a god that, over several thousand years, was adopted and adapted by a few dozen religions and became known by many names including YAHWEH, El-Shaddai, Jehovah, Jesus, and Allah.

This brings us to an important question that followers of Abrahamic religions have to answer. In contrast to thousands of invented gods spanning maybe 40,000 years, was Abram's god unique? Was Abram's god real? Or invented like all the others?

I have no idea how religious people could possibly answer this question. But religious people not only have to find an answer, but they have to do so with a high degree of certainty otherwise their entire worldview becomes mired in doubt. Can religious people say with even 10% confidence that Abram's god was real? I don't think so.

It's all very well to bring up specious arguments, such as the universe must have a creator but that argument loses ALL credibility when its followed by the impossible-to-prove assertion that the creator is the god Abram introduced to the world.

Invented gods do not create universes. QED.

 

[jussi_j]

No tavallaan noin olen sen ymmärtänyt, mutta kaipa se uskonto väittää olevansa enemmän kuin vain elämäntapa. Sen tulisi olla koko elämä. Että eläisi esimerkillisesti koko ajan.
...

Uskonnon liittäminen esimerkilliseen elämäntapaan on vähintäänkin kyseenalaista. Lähes kaikki maailman sodat ovat jotenkin eri uskontojen perustelemia. Toki kaikissa ei uskonto ole se oikea syy, mutta paikalliset uskontokunnat aina komppaavat. Uskonnot ovat lähes kaiken terrorin takana. Lähes kaikki syrjintä maailmassa johtuu uskonnosita, erilaisuus, seksuaalinen suuntaus tai mikä milloinkin, ei ole uskontojen suosiossa. USA:n osavaltiot kieltävät naisilta itsemääräämisoikeuden ja tietenkin uskonnolla perustellen. Tähän vielä katolisten kortsukiellot ja muut sekoilut, niin päästään loppusummaan, että lähes kaikki maailman paha on jotenkin uskontolähtöistä.

Todella esimerkillistä. Vaikea uskoa, että kuka voisi keksiä ikävämpää systeemiä kuin joku täysi kusipää.

 

[Breeze Harbour]

Lähes kaikki syrjintä maailmassa johtuu uskonnosita

Väärin. Suurin osa syrjinnästä johtuu yksilön ahdasmielisyydestä. Uskovainen voi kuitenkin olla myös mieleltään avoin tai ateisti tuomitsevainen. Nuo eivät sulje toisiaan pois.

 

[jussi_j]

Väärin. Suurin osa syrjinnästä johtuu yksilön ahdasmielisyydestä. Uskovainen voi kuitenkin olla myös mieleltään avoin tai ateisti tuomitsevainen. Nuo eivät sulje toisiaan pois.

Yksilöiden ahdasmielisyys taas kovin usein johtuu uskonnosta ja ateistilla ei taas ole mitään syytä olla ahdasmielinen. Kuten useasti tässäkin ketjussa varmasti sanottu, siihen, että hyvä ihminen tekee ikäviä, tarvitaan uskontoja. Muuten toki mulkut ovat mulkkuja aina.

 

[Amerikanihme]

Uskonnon liittäminen esimerkilliseen elämäntapaan on vähintäänkin kyseenalaista. Lähes kaikki maailman sodat ovat jotenkin eri uskontojen perustelemia. Toki kaikissa ei uskonto ole se oikea syy, mutta paikalliset uskontokunnat aina komppaavat. Uskonnot ovat lähes kaiken terrorin takana. Lähes kaikki syrjintä maailmassa johtuu uskonnosita, erilaisuus, seksuaalinen suuntaus tai mikä milloinkin, ei ole uskontojen suosiossa. USA:n osavaltiot kieltävät naisilta itsemääräämisoikeuden ja tietenkin uskonnolla perustellen. Tähän vielä katolisten kortsukiellot ja muut sekoilut, niin päästään loppusummaan, että lähes kaikki maailman paha on jotenkin uskontolähtöistä.

Varmaankin totta, että paljon on uskontoa väärinkäytetty omiin tarkoituksiin ja pahuuksiin. Onko se sitten uskonnon syytä, että sitä väärinkäytetään näihin tarkoituksiin? Ilmeisesti monen mielestä noin on, mutta minun mielestäni ei. Kaikkea voi väärinkäyttää, ja uskonto on helppo kohde tähän tarkoitukseen. Mielestäni tuo ei ole kuitenkaan pätevä syy kitketä kaikki uskonnollisuus pois. Siinä menee "baby with the bathwater" mielestäni. Mutta ymmärrän, että uskonnon väärinkäyttäjiä kohtaan tulee helposti antipatiat.

Tarkoitin tuolla esimerkillisyydellä omaa elämääni. En varmaankaan ole kauhean hyvä esimerkki, mutta yritän parhaani, etten olisi suuttunut mistään, olisin rakastavainen kaikkia kohtaan, jne. Toki koko uskovaisuus ei koostu vain esimerkillisestä elämästä, mutta sellainen elämä on käsittääkseni seurausta Jumalan rakkauden johdattamasta elämästä.

 

[Breeze Harbour]

Yksilöiden ahdasmielisyys taas kovin usein johtuu uskonnosta ja ateistilla ei taas ole mitään syytä olla ahdasmielinen. Kuten useasti tässäkin ketjussa varmasti sanottu, siihen, että hyvä ihminen tekee ikäviä, tarvitaan uskontoja. Muuten toki mulkut ovat mulkkuja aina.

Ahdasmielisyys lähtee yksilön hyväksynnän puutteesta. Tämä saattaa toki perustua johonkin vanhanaikaiseen uskomukseen, mutta toisaalta se saattaa myös johtua esimerkiksi ihan vaan pelosta tai epävarmuudesta uutta ja erilaista kohtaan. Esimerkiksi omat vanhempani suhtautuvat vielä vuonna 2019 jokseenkin paheksuvasti tatuointeja kohtaan, eikä tällä ole mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa. Syynä lienee heidän nuorempana omaksumansa ajatusmallit.

Kyllä kristittykin pystyy uudistumaan, sopeutumaan ja hyväksymään täysin eri kulttuurista tulevan ihmisen juuri sellaisenaan. Tämä ei tarkoita, että minun olisi omattava samankaltainen maailmankuva tai oltava hänen kanssaan kaikista elämän peruskysymyksistä samaa mieltä. Voin silti kunnioittaa hänen yksilönvapauttaan ja antaa hänen elää omaa elämäänsä, kuten tämä itse parhaakseen näkee. Kyse on täysin kunnioituksesta ja ymmärryksestä. Ne joko löytyy sulta tai ei. Kyllä kirkosta eronnutkin voi olla parantumaton rasisti ja heiluttaa aina tilaisuuden tullen "neekeri-korttia". Toisin väittäminen on sokeutta.

Olenko uskovainen? Olen. Pidänkö itseäni parempana kuin ateistit/muiden uskontojen edustajat? En todellakaan. Hyväksynkö seksuaali- ja etniset vähemmistöt osana nyky-yhteiskuntaamme? Sanotaanko, että naapurissani on varttunut minua vuotta nuorempi lesbonainen, joka on yhä tänäänkin läheisimpiä ystäviäni ja välillämme vallitsee vahva luottamussuhde. Hän seurustelee nykyisin itseään yli 10 vuotta vanhemman vegaanin kanssa, eikä minulla ole kummastakaan mitään pahaa sanottavaa.

Jokaisella on oikeus olla joko uskossa tai täysin kirkon ulkopuolella. Uskonto ei tietenkään oikeuta ketään pahuuteen, mutta yhtä lailla elämä voi muuttaa ateistin kuin kristityn pahaksi. Tarvitaan vain yksi napsahdus tuolla pään sisällä. Kateus ja ahneus vallitsevat valitettavasti ihmisluonnossa, eikä niihin langetakseen vaadita uskoa mihinkään tiettyyn jumalaan tai jumaluuteen ylipäänsä. Kuten itsekin sanoit, mulkut ovat mulkkuja. Hyvänä pitämäsi ihminen voi kuitenkin muuttua silmiesi edessä vuosien mittaan täysmulkuksi, vaikka tämä ei olisi ikinä uskonut yhteenkään jumalaan.

 

[mikko600]

Ahdasmielisyys lähtee yksilön hyväksynnän puutteesta. Tämä saattaa toki perustua johonkin vanhanaikaiseen uskomukseen, mutta toisaalta se saattaa myös johtua esimerkiksi ihan vaan pelosta tai epävarmuudesta uutta ja erilaista kohtaan. Esimerkiksi omat vanhempani suhtautuvat vielä vuonna 2019 jokseenkin paheksuvasti tatuointeja kohtaan, eikä tällä ole mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa. Syynä lienee heidän nuorempana omaksumansa ajatusmallit.

Kyllä kristittykin pystyy uudistumaan, sopeutumaan ja hyväksymään täysin eri kulttuurista tulevan ihmisen juuri sellaisenaan. Tämä ei tarkoita, että minun olisi omattava samankaltainen maailmankuva tai oltava hänen kanssaan kaikista elämän peruskysymyksistä samaa mieltä. Voin silti kunnioittaa hänen yksilönvapauttaan ja antaa hänen elää omaa elämäänsä, kuten tämä itse parhaakseen näkee. Kyse on täysin kunnioituksesta ja ymmärryksestä. Ne joko löytyy sulta tai ei. Kyllä kirkosta eronnutkin voi olla parantumaton rasisti ja heiluttaa aina tilaisuuden tullen "neekeri-korttia". Toisin väittäminen on sokeutta.

Olenko uskovainen? Olen. Pidänkö itseäni parempana kuin ateistit/muiden uskontojen edustajat? En todellakaan. Hyväksynkö seksuaali- ja etniset vähemmistöt osana nyky-yhteiskuntaamme? Sanotaanko, että naapurissani on varttunut minua vuotta nuorempi lesbonainen, joka on yhä tänäänkin läheisimpiä ystäviäni ja välillämme vallitsee vahva luottamussuhde. Hän seurustelee nykyisin itseään yli 10 vuotta vanhemman vegaanin kanssa, eikä minulla ole kummastakaan mitään pahaa sanottavaa.

Jokaisella on oikeus olla joko uskossa tai täysin kirkon ulkopuolella. Uskonto ei tietenkään oikeuta ketään pahuuteen, mutta yhtä lailla elämä voi muuttaa ateistin kuin kristityn pahaksi. Tarvitaan vain yksi napsahdus tuolla pään sisällä. Kateus ja ahneus vallitsevat valitettavasti ihmisluonnossa, eikä niihin langetakseen vaadita uskoa mihinkään tiettyyn jumalaan tai jumaluuteen ylipäänsä. Kuten itsekin sanoit, mulkut ovat mulkkuja. Hyvänä pitämäsi ihminen voi kuitenkin muuttua silmiesi edessä vuosien mittaan täysmulkuksi, vaikka tämä ei olisi ikinä uskonut yhteenkään jumalaan.

Entäs satanistit?

 

[Breeze Harbour]

Entäs satanistit?

Uskomatonta, että et tunnu millään pääsevän yli sammakosta jonka menin päästämään näppämistöni syövereistä melkein puolitoista vuotta sitten. Voimia.

Mitäköhän tällä one-linerilla yritit saada aikaiseksi?

Sen voin silti sanoa, että otin tuosta kokemuksesta ainakin sen opikseni että en enää vastaisuudessa aio puhua paheksuvaan sävyyn asioista, joista tietämykseni on loppujen lopuksi tasoa melko heikko. Toivon että sinäkin menisit joskus eteenpäin.

 

[mikko600]

Uskomatonta, että et tunnu millään pääsevän yli sammakosta jonka menin päästämään näppämistöni syövereistä melkein puolitoista vuotta sitten. Voimia.

Mitäköhän tällä one-linerilla yritit saada aikaiseksi?

Eikun mä vaan halusin kuulla kunnioitatko myös satanisteja jne. vaikka omaavat erilaisen maailmankuvan?

 

[Breeze Harbour]

Eikun mä vaan halusin kuulla kunnioitatko myös satanisteja jne. vaikka omaavat erilaisen maailmankuvan?

Kukin tehköön omalla elämällään juuri niin kuin parhaakseen näkee, niin kauan kun ei vahingoita sen varjolla ketään viatonta.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Uskovaiset ovat vähän kuin vegaaneja: suurimmalla osalla on pakottava tarve kertoa pelastuksesta. Ainoa ero on, että vegaaneilla on sentään jotain perusteluja miksi se on pelastus. Uskovaisilla on vain käskynsä ja oppinsa, mutta hyvään elämään yltää ihan karman opeilla. Lähimmäisrakkaus kun pitäisi olla jokaisella sisimmässää ilman pyhäkouluakin tai sitten kasvatuksessa on mennyt jotain pieleen. Ei minua haittaa, jos joku on uskossa tai vegaani, mutta pitäkää se omana asiananne. Jokainen täällä tallaa kuten haluaa sääntöjen mukaan tai sitten tallaa kiven sisällä. Tosin nämä yhteiskunnan säännöt ei tunnu pätevän kaikkiin uskontoryhmiin ja niihin pitäisi puuttua. Ei mulla muuta, jatkakaa. Kiva tätä on lukea.

 

[Breeze Harbour]

Ei minua haittaa, jos joku on uskossa tai vegaani, mutta pitäkää se omana asiananne.

Ei musta siinäkään oo sinällään mitään pahaa, mikäli joku täällä haluaa uskostaan/ruokavaliostaan muille avoimesti kertoa. Sen sijaan on varsin turhanpäiväistä yrittää vakuutella ketään ulkopuolista siitä, kuinka juuri minun elämäntapani on hyvä ja sinun kuuluisi elää samoin. Siis yritän kai vaan sanoa, että kun minäkin täällä aikanaan uskostani avauduin, niin ikinä ei agendanani ollut yrittää käännyttää yhtäkään kanssakirjoittajaa kristinuskoon sillä mitä sanoin, vaan kyseessä oli puhdas avautuminen/oman mielen keventäminen.

Vaan sainpa melkoiset paskamyrskyt siitä niskaani. Osa siitä paskamyrskystä oli varmaan ihan ansaittuakin, mutta välillä musta tuntuu, ja en nyt puhu kenestäkään tietystä henkilöstä vaan ihan yleisellä tasolla, että joillain ateisteilla on yhtä kova tarve todistaa olevansa oikeassa kuin osalla uskovaisista. Mä pidän oman uskoni henkilökohtaisena asiana, vaikka sen olen netissä virallisesti kertaalleen paljastanutkin..

Eikä mua hierrä kenenkään ateismi, veganismi tai mikään muukaan itse valittu elämän polku. Tulen ihan yhtä lailla kristittyjen kuin ateistien, heteroiden kuin homojen tai lihansyöjien ja vegaanien kanssa hienosti arkielämässä toimeen. Ei mun usko oo sen enempää kuin osa minua, enkä halua sillä ketään ärsyttää saati provosoida vaikka todennäköisesti olen täällä siinäkin aikanaan onnistunut. Mutta joo, noin muuten olen viestisi kanssa melko lailla samaa mieltä.