Uskotko Jumalaan?

[Pete27]

Ihan vaan mielenkiinnosta kysyisin umpiateisteilta (en tiedä onko täällä tätä jo puitu aikaisemmin) ovatko muinaiset astonautit teidän mielestä miten paljon todennäköisempi tai rationaalisempi vaihtoehto ihmisen luojaksi kuin uskontojen luoma käsitys Luojasta?

On. Mutta kukaanhan ei ole mitään luonut. Kyllä kaikki on sattumista ja seurauksista kiinni.

 

[Amerikanihme]

Harmittavasti äärimmäisen rakastava kristittyjen jumala ei nähnyt tarpeelliseksi estää vauvojen kuolemaa sairauksiin äärimmäisissä tuskissa, viattomien joutumista hirmuisten rikosten uhreiksi, jne.

Voinko kysyä, tulisiko Jumalan aina ja kaikkialla puuttua näihin epäkohtiin? Entäpä vähän vähemmän vakavampiin epäkohtiin? Mihin Hänen tulisi vetää tarkalleen se raja, että mitä annetaan tapahtua ja mitä ei? Ehkä Hän arvostaisi ohjeistustasi, kun taidat tietää asian paremmin kuin Hän joka kutsuu itseään nimellä "Minä olen se joka on"?

Ehkä Jumala ottaa nuo viattomat lapset tykönsä iankaikkiseen elämään ilman sen suurempia kysymyksiä, ja jopa lievittää heidän kärsimyksiään jollain tavalla (ja esim. antaa niiden kärsimysten loppua lyhyeen, niin etteivät lapset kasva ja kärsi samalla tavalla ehkä vuosikausia?). Ja kuka täällä on viaton, nostakoon kätensä pystyyn. Ehkä rikoksen uhriksi joutunut päättääkin toivottomuudessaan kääntyä Jumalan puoleen ja täten Jumalan tahto toteutuukin? Ehkä rikoksen uhriksi joutunut oppii lisää kärsivällisyyttä ja itsensä hillintää/koston puutosta? Monet pyhät ovat joutuneet pahoinpitelyn uhriksi, ja he antoivat rikollisten tehdä heille mitä halusivat. Usein rikolliset olivat lopulta äimän käkinä kun pyhä ei pannut yhtään vastaan, ja rupesivat kyselemään, että millainen kaveri sinä oikein olet, jolloin pyhä kertoi uskostaan ja Jumalasta jne. Joten jotain hyvää tuli tästäkin. Ei mielestäni voi ajatella, että me tiedämme yksikantaan paremmin, että tämä tai tuo asia oli vain paha juttu ja siitä ei seuraa muuta kuin pahaa kaikella tavalla.

Mitenköhän muuten esimerkiksi kristinuskossa olevat suhtautuvat uskonnottoman läheisensä kuolemaan? Siinä kuolinvuoteen äärellä kun tietää, että helvetin ikuiseen kärsimykseen tuo on tuosta menossa.

Varmaan siinä rukoiltaisiin tämän syntien anteeksiantamisen puolesta, koska itse pitäisimme itseämme kaikkein syntisimpänä, joten tämä sukulainen paljon enemmän ansaitsisi taivaspaikan. Eikä meistä kukaan tiedä, minne kukin menee kuoleman jälkeen. Yksin Jumala tietää. Siis uskovan näkökulmasta.

 

[Ollakseni]

Ihan vaan mielenkiinnosta kysyisin umpiateisteilta (en tiedä onko täällä tätä jo puitu aikaisemmin) ovatko muinaiset astonautit teidän mielestä miten paljon todennäköisempi tai rationaalisempi vaihtoehto ihmisen luojaksi kuin uskontojen luoma käsitys Luojasta?

Hmm... Ihmisen luojana? En usko oikein sillä ihmisen evoluutiosta on todisteita miltei koko ketjun matkalta. Panspermia olisi tietysti mahdollista. Sinällään muinaiset astronautit ovat vähän verrattavissa uskonnollisuuteen. Ei ole mitään todisteita siitä, että jokin iso rakennelma olisi vaatinut avaruusolioita tai edistynyttä teknologiaa. Olisi siitä varmaan jäänyt jotain merkintöjä.

 

[Valapatto]

Varmaan siinä rukoiltaisiin tämän syntien anteeksiantamisen puolesta, koska itse pitäisimme itseämme kaikkein syntisimpänä, joten tämä sukulainen paljon enemmän ansaitsisi taivaspaikan. Eikä meistä kukaan tiedä, minne kukin menee kuoleman jälkeen. Yksin Jumala tietää. Siis uskovan näkökulmasta.

Eli esimerkiksi minä, joka yksiselitteisesti sanon, että en usko Jumalaan, enkä aio missään vaiheessa elämää elää kristinuskon oppien mukaan, saatan silti päätyä kristinuskon mukaiseen taivaaseen kuoltuani?

Ja tarkoitukseni ei ole vängätä, vaan ihan mielenkiinnosta kysyn uusia näkökulmia.

 

[jussi_j]

Ihan vaan mielenkiinnosta kysyisin umpiateisteilta (en tiedä onko täällä tätä jo puitu aikaisemmin) ovatko muinaiset astonautit teidän mielestä miten paljon todennäköisempi tai rationaalisempi vaihtoehto ihmisen luojaksi kuin uskontojen luoma käsitys Luojasta?

Noista vaihtoehdoista molemmat ovat yhtä epätodennäköisiä. Tätä keskusteluahan vaivaa usein juuri tämä vaihtoehtojen asettamiseen liittyvä ongelma, mikä tässä esittäytyy oikein näyttävästi. Tästä ihmisen luojasta ei tarvitse keskustella lainkaan, koska tiedämme hyvin tarkasti ja varmasti, kuinka ihminen on evoluution kautta tänne vähitellen ilmestynyt. Jos joku luoja halutaan pitää pöydässä, niin se voisi olla siellä elämän alkupisteen seuduilla, mutta eipä senkään todennäköisyys paljoa yli nollan ole, jos yhtään.

 

[Via Dolorosa]

Jumala, Jesse, Pyhä Kirja ja ylösnousemus ovat itselleni samaa kastia Taru Sormusten Herrasta trilogian kanssa. Kivoja tarinoita, mutta täyttä puppua ja rahastusta.

Noin yleisesti ottaen suurin ongelma läpi historian on maailmassa aina ollut uskonnot ja jumalat. Uskoisin maailman olevan noin biljoona kertaa parempi paikka ilman ensimmäistäkään uskontoa ja jumalaa.

 

[Via Dolorosa]

Olisi erittäin kiinnostavaa elää maailmassa ilman uskontoja. Ne vaan ovat aina olleet osa ihmisten käyttäytymistä, ja tulevat olemaan lajimme loppukohtaukseen asti. Minun puolestani saa uskoa Jumalaan, jos siltä tuntuu. En itse ole uskovainen ihminen, mikä pätee nykymaailmassa yhä useampaan länsimaalaiseen kansalaiseen. Keskiajalla minäkin olisin uskonut sokeasti Herraan. Saatan silti rukoilla elämässäni lukuisia kertoja, jos siltä tuntuu. Loppukädessä kaikki asiat tehdään tekemällä.

Usko antaa sysäyksen sille tekemiselle.

Tuiki tavallisena suomalaisena uskonnon merkitystä on vaikea hahmottaa ja kuvitella saavansa siitä mitään ylimääräistä voimaa läpikäydä elämän vaikeita hetkiä. Mielenkiintoista olisi päästä hetkeksi jonkun latinon mielen sisään ja yrittää kuvitella sitä uskomusta mikä heidän kulttuurissa niin vahvasti elää ja mukauttaa käyttäytymistä.

Minulle ei toisten tekemiset, uskonnot ja seksuaaliset suuntatumiset hetkauta suuntaan taikka toiseen ja jokainen saa puolestani uskoa vaikka kaikkivaltiaaseen Kaapo Kakkoon. Kuitenkin näkemykseni uskonnosta yleisesti on hyvinkin negatiivinen ja ihmisiä on uskonnon tähden murhattu miljoonia miljoonia miljoonia ja miljoonia historian aikana. Tämän tähden haluaisinkin maailman ilman ensimmäistäkään uskontoa.

 

[Salt]

Kiitos vastauksista. Itse en ole kummankaan vakaumuksen takana, mutta muinaisten astronauttien teorioista löytyy monia mielenkiintoisia "sattumuksia" muinaisten eri sivilisaatioiden välillä, mitkä herättävät uteliaisuutta. Ajatuksena oli vain heittää kysymys ilmaan, että kumpi näistä teorioista "nykyihmisen" luojana olisi siis todennäköisempi. Toki, jos ei usko minkäänlaiseen luomisteoriaan tai halua harrastaa ajatusleikkejä, niin tähän kysymykseen on sinällään turha vastata.

Sinällään isoja muinaisia rakennelmia ei ole varmastikaan rakentanut kukaan muu kuin ihminen, mutta hämmästyttävän tarkoiksi jotkut rakennelmat on tuhansia vuosia sitten tehty. Ne ovat rinnastettavissa jopa nykypäivän insinööri -ja konetekniikan taidonnäytteille.

Muinaisten astronauttien yksi teoriahan taitaa olla, että Maapallo on ollut jonkinlainen koelaboratorio, jossa sitten olisi kehitetty ihmisen DNA:ta sellaiseksi kuin se tänä päivänä on. Tiedän, se kuulostaa UFO-tarinalta itsellenikin. Toisaalta maanulkopuolisen elämän todennäköisyys taitaa kuitenkin olla nykypäivänä jo enemmän kuin pyöreä nolla, vaikka todisteita ei vielä olekaan. Siksi tällaisen teorian todennäköisyys rationaalisesti ajateltuna, vaikkakaan ei välttämättä umpiateistin näkökulmasta, on suurempi kuin uskontojen esittämä teoria. Vaikka nämäkin voisi helposti rinnastaa yhdeksi ja samaksi uskomukseksi.

 

[heavy]

Toisaalta maanulkopuolisen elämän todennäköisyys taitaa kuitenkin olla nykypäivänä jo enemmän kuin pyöreä nolla, vaikka todisteita ei vielä olekaan.

Eikös elämä maapallolla ole aika hyvä todiste siitä että elämää on, miksei sitten myös muualla.... Jumalasta on todisteita nolla kappaletta.

 

[jussi_j]

...

Usko antaa sysäyksen sille tekemiselle.

Tyypillinen tässä yhteydessä esiintyvä lause. Sanoja peräkkäin ja sisältöä nolla.

 

[Amerikanihme]

Eli esimerkiksi minä, joka yksiselitteisesti sanon, että en usko Jumalaan, enkä aio missään vaiheessa elämää elää kristinuskon oppien mukaan, saatan silti päätyä kristinuskon mukaiseen taivaaseen kuoltuani?

Mikä ettei, jos puolestasi rukoilijoita löytyy ja tarpeeksi voimakkaita sellaisia!

 

[Wäinö#16]

Eli esimerkiksi minä, joka yksiselitteisesti sanon, että en usko Jumalaan, enkä aio missään vaiheessa elämää elää kristinuskon oppien mukaan, saatan silti päätyä kristinuskon mukaiseen taivaaseen kuoltuani?

Ja tarkoitukseni ei ole vängätä, vaan ihan mielenkiinnosta kysyn uusia näkökulmia.

Aika monen uskovaisenkin, etenkin luterilaisen, mielipide on se, että ei ole ihmisestä itsestään kiinni, edes ihmisen uskosta, tai sen määrästä, pääseekö taivaaseen. Joku pappikin taisi olla sitä mieltä, että kaikki pääsevät taivaaseen.

 

[444]

Ei ole jumalaa, ei taivasta eikä muutakaan yliluonnollista paskaa. Jokainen tänne syntynyt kuolee jonain päivänä pois, ja homma loppuu siihen. Ei ole mitään tuonpuoleista eikä elämän jälkeistä elämää, ei uudelleen syntymistä eikä mitään iankaikkista.
Nämä asiat kun ihmiset oppivat sisäistämään, niin säästytään aika helvetin monelta sodalta ja turhilta uhreilta, joita syntyy minkä hyvänsä ”jumalan” nimissä.

 

[Satunnainen]

Voinko kysyä, tulisiko Jumalan aina ja kaikkialla puuttua näihin epäkohtiin? Entäpä vähän vähemmän vakavampiin epäkohtiin? Mihin Hänen tulisi vetää tarkalleen se raja, että mitä annetaan tapahtua ja mitä ei? Ehkä Hän arvostaisi ohjeistustasi, kun taidat tietää asian paremmin kuin Hän joka kutsuu itseään nimellä "Minä olen se joka on"?

Rajanveto on tietysti hankalaa. Siihen siis onkin toki syynsä, miksi esimerkkini olivat rajumpia kuin vaikkapa paperihaavat tai se, että laskiaispullassa on epämieluisa täyte.

Miten muuten noin henkilökohtaisesti, jos tietäisit, että on tapahtumassa jokin raaka väkivaltarikos, ja sinulla olisi se mahdollisuus estää/keskeyttää ilmoittamalla viranomaisille, eikä sinulle olisi mitään riskiä tekijän kostosta tms., niin ilmoittaisitko, vai jättäisitkö ilmoittamatta ajatellen, ettei tässä nyt kaikkiin epäkohtiin voi puuttua. Vaikkapa, että on sitä ennenkin kidutettu ihmisiä hengiltä, mikä minä olen tässä puuttumaan.

Ehkä rikoksen uhriksi joutunut päättääkin toivottomuudessaan kääntyä Jumalan puoleen ja täten Jumalan tahto toteutuukin?

Jumala, joka kerää palvojia kärsimyksen tuoman toivottomuuden kautta, kuulostaa varsin epämiellyttävältä hahmolta. Toisaalta tuntuu itse asiassa jopa ihan osuvalta. Raamatun luomaan kuvaan kristittyjen jumalasta kun peilaa.

Ei mielestäni voi ajatella, että me tiedämme yksikantaan paremmin, että tämä tai tuo asia oli vain paha juttu ja siitä ei seuraa muuta kuin pahaa kaikella tavalla.

Varmaan noinkin, mutta minun silmissäni tuollainen ajattelu avaa myös aika hirveitä vaihtoehtoja. Siis tarkoitus pyhittää keinot -hengessä, ja ottaen huomioon, että maalliset asiat ovat toissijaisia sen rinnalla päätyykö kuoleman jälkeen taivaaseen vai helvettiin. Alla yksi mielestäni hirvittävä ajatusleikki tämänkaltaisesta tilanteesta.

Varmaan siinä rukoiltaisiin tämän syntien anteeksiantamisen puolesta, koska itse pitäisimme itseämme kaikkein syntisimpänä, joten tämä sukulainen paljon enemmän ansaitsisi taivaspaikan. Eikä meistä kukaan tiedä, minne kukin menee kuoleman jälkeen. Yksin Jumala tietää. Siis uskovan näkökulmasta.

Entäpä sellainen tilanne, että joku läheinen on uskossa, mutta on alkanut epäröidä. Totta kai voisi yrittää tämän kanssa keskustella ja saada tämän vakuuttuneeksi uskon oikeellisuudesta, mutta entäpä rajusti radikaalimpi ratkaisu. Nimittäin jos tuon epäröivän läheisensä murhaisi ennen kuin hän on ehtinyt luopua uskostaan, niin eikö sillä olisi selvä positiivinen vaikutus tämän kuolemanjälkeisen kohtalon suhteen? Siis jos yksi vaihtoehto olisi, että hän luopuisi uskostaan ennen kuolemaansa. Oman taivaspaikan suhteen murhaan syyllistyminen olisi kaiketi haitallinen asia, mutta tässä voisi tietysti lohduttautua sillä, että olisi edesauttanut läheisensä pääsyä taivaaseen.

Äärimmäistä toki, ja toivottavasti kukaan ei todellakaan tee noin. Mutta sitä tuskin kukaan kiistää, että kevyempänä versiona vastaavaa tapahtuu. Siis että pyritään estämään jonkun toisen syyllistymien synteihin keinolla jos toisella ml. väkivalta. Ja tällainen "kurittaja" voi vilpittömästi ajatella tekonsa olevan hyvä ja rakkauden motivoima.

 

[Rantojen mies]

Minulle ongelmaksi muodostui nuorempana, vielä kun uskoin jumalaan kiitos kasvatuksen, uskontojen hirmuinen määrä. Muistan udelleeni opettajilta ja papeilta miksi joka ainoan tapaamani ihmisen usko on erilainen, sillä jos tarpeeksi kaivelee, kaikki ovat jostain yksittäisestä asiasta hieman eri mieltä. Itse koin sen siten, että toisella on käytännössä erilainen usko kuin toisella, enkä voinut käsittää, miksei jumala jättänyt meille hieman selvempää käsikirjoitusta, jotta tietäisimme kenet oikeasti saa kivittää ja kenet ei. Myös teoriat noiden määräyksien epämääräisyyteen olivat jokaisella erilaiset, joten en vain yksinkertaisesti löytänyt mitään rationaalista tarttumapintaa uskonnosta.

Aikuisiän kynnyksellä identifioin itseni vielä pitkän aikaa agnostikoksi, mutta käytännössä olin totuuden itseltäni kieltävä ateisti. Eihän se ollut mitenkään mukava ajatus aluksi, että kun täältä lähdetään niin mitään omasta tietoisuudesta ei jää jäljelle, mutta nykyään ajattelen, että se on itse asiassa erittäin kaunis ajatus ja antaa erinomaisen pohjan omalle moraalilleni. En saa anteeksi mitään tyhmyyksiä ristimällä käsiäni yhteen, vaan ainut asia miten arvoani muihin ihmisiin mittaan, ovat tekoni. Samoin toimin muita ihmisiä kohtaan: teot ratkaisevat.

Vaikka joskus kutsuin itseäni provosoivasti "raivoateistiksi" ja yrittin jopa aidosti tutustua eri uskontoihin perustuviin kirjoihin, en oikeasti välitä liiemmin jos muut uskovat ja ystäväpiiriini kuuluu useita hartaastikin uskovia. He tietävät ettei kanssani kannata asiasta väitellä, eikä minulla ole siihen tarvettakaan niin kauan kuin emme puhu uskontojen globaaleista vaikutuksista. Todennäköisempää on, että joku rokotevastainen henkilö aiheuttaa perheelleni suurempaa vaaraa uskomuksiensa vuoksi kuin teisti, joten mitään taisteluvimmaa ateismin puolesta en koe. Keskustelu on usein myös todella turhauttava käydä, sillä harva teisti edes ymmärtää, mitä ateismi on ja "todista väitteesi" -argumentit lentävät ennen kuin saan ensimmäistä lausettani loppuun.

Ylläolevaan keskuteluun vielä sen verran @Amerikanihme ja @Satunnainen , että moraalikäsityksemme perustuvat yleensä ihmiskunnan hyvinvointiin. Raamatussa näin ei selkeästi ole ja jos sitä ei oteta tuon keskustelun premissiksi, ei keskustelu myöskään johda mihinkään (eli sama pointti minkä @Satunnainen teit väkivaltarikosesimerkissä).

 

[Van Cleef]

Jumala Raamatussa:
"Älä tee aviorikosta!"

Jumala myöhemmin Raamatussa:
Saattaa raskaaksi toisen miehen vaimon.
----------------------------

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=2g6Yud8Edt0

 

[Fironic]

Minulle ongelmaksi muodostui nuorempana, vielä kun uskoin jumalaan kiitos kasvatuksen, uskontojen hirmuinen määrä. Muistan udelleeni opettajilta ja papeilta miksi joka ainoan tapaamani ihmisen usko on erilainen, sillä jos tarpeeksi kaivelee, kaikki ovat jostain yksittäisestä asiasta hieman eri mieltä. Itse koin sen siten, että toisella on käytännössä erilainen usko kuin toisella, enkä voinut käsittää, miksei jumala jättänyt meille hieman selvempää käsikirjoitusta, jotta tietäisimme kenet oikeasti saa kivittää ja kenet ei. Myös teoriat noiden määräyksien epämääräisyyteen olivat jokaisella erilaiset, joten en vain yksinkertaisesti löytänyt mitään rationaalista tarttumapintaa uskonnosta.

Aikuisiän kynnyksellä identifioin itseni vielä pitkän aikaa agnostikoksi, mutta käytännössä olin totuuden itseltäni kieltävä ateisti. Eihän se ollut mitenkään mukava ajatus aluksi, että kun täältä lähdetään niin mitään omasta tietoisuudesta ei jää jäljelle, mutta nykyään ajattelen, että se on itse asiassa erittäin kaunis ajatus ja antaa erinomaisen pohjan omalle moraalilleni. En saa anteeksi mitään tyhmyyksiä ristimällä käsiäni yhteen, vaan ainut asia miten arvoani muihin ihmisiin mittaan, ovat tekoni. Samoin toimin muita ihmisiä kohtaan: teot ratkaisevat.

Vaikka joskus kutsuin itseäni provosoivasti "raivoateistiksi" ja yrittin jopa aidosti tutustua eri uskontoihin perustuviin kirjoihin, en oikeasti välitä liiemmin jos muut uskovat ja ystäväpiiriini kuuluu useita hartaastikin uskovia. He tietävät ettei kanssani kannata asiasta väitellä, eikä minulla ole siihen tarvettakaan niin kauan kuin emme puhu uskontojen globaaleista vaikutuksista. Todennäköisempää on, että joku rokotevastainen henkilö aiheuttaa perheelleni suurempaa vaaraa uskomuksiensa vuoksi kuin teisti, joten mitään taisteluvimmaa ateismin puolesta en koe. Keskustelu on usein myös todella turhauttava käydä, sillä harva teisti edes ymmärtää, mitä ateismi on ja "todista väitteesi" -argumentit lentävät ennen kuin saan ensimmäistä lausettani loppuun.

Ylläolevaan keskuteluun vielä sen verran @Amerikanihme ja @Satunnainen , että moraalikäsityksemme perustuvat yleensä ihmiskunnan hyvinvointiin. Raamatussa näin ei selkeästi ole ja jos sitä ei oteta tuon keskustelun premissiksi, ei keskustelu myöskään johda mihinkään (eli sama pointti minkä @Satunnainen teit väkivaltarikosesimerkissä).

Tässä oli varsin mahtavasti kiteytettynä oma historiani ja suhteeni uskontoihin/jumalaan/jumaliin. Kiitos!

 

[Amerikanihme]

Miten muuten noin henkilökohtaisesti, jos tietäisit, että on tapahtumassa jokin raaka väkivaltarikos, ja sinulla olisi se mahdollisuus estää/keskeyttää ilmoittamalla viranomaisille, eikä sinulle olisi mitään riskiä tekijän kostosta tms., niin ilmoittaisitko, vai jättäisitkö ilmoittamatta ajatellen, ettei tässä nyt kaikkiin epäkohtiin voi puuttua. Vaikkapa, että on sitä ennenkin kidutettu ihmisiä hengiltä, mikä minä olen tässä puuttumaan.

Ilmoittaisin varmastikin. Ihmisethän noita rikoksia tekevät, eivät Jumala.

Jumala, joka kerää palvojia kärsimyksen tuoman toivottomuuden kautta, kuulostaa varsin epämiellyttävältä hahmolta.

Ja taas, ihmiset noita kärsimyksiä tuovat rikoksillaan. Ei Jumala niitä käsittääkseni aiheuta, kerätäkseen palvojia tai mistään muustakaan syystä. Hän sallii niiden tapahtua, koska näkee asioiden johtavan johonkin hyvään, ehkä pitkälläkin tähtäimellä. Olisi myös hyvä muistaa, että kristittyjen Jumalan uskotaan olevan ajan ja avaruuden ulkopuolella (toki pääsee myös sisäpuolelle energioineen, kuten ortodoksit uskovat).

Entäpä sellainen tilanne, että joku läheinen on uskossa, mutta on alkanut epäröidä. Totta kai voisi yrittää tämän kanssa keskustella ja saada tämän vakuuttuneeksi uskon oikeellisuudesta, mutta entäpä rajusti radikaalimpi ratkaisu. Nimittäin jos tuon epäröivän läheisensä murhaisi ennen kuin hän on ehtinyt luopua uskostaan, niin eikö sillä olisi selvä positiivinen vaikutus tämän kuolemanjälkeisen kohtalon suhteen? Siis jos yksi vaihtoehto olisi, että hän luopuisi uskostaan ennen kuolemaansa. Oman taivaspaikan suhteen murhaan syyllistyminen olisi kaiketi haitallinen asia, mutta tässä voisi tietysti lohduttautua sillä, että olisi edesauttanut läheisensä pääsyä taivaaseen.

Ortodoksikristityt ainakin uskovat, että jokainen pelastakoon ensin itsensä ennen kuin rupeaa yrittämään pelastaa muita ihmisiä. Joten aika huonolla pohjalla ollaan, jos lähdetään murhan kautta pelastamaan muita.

 

[444]

Ilmoittaisin varmastikin. Ihmisethän noita rikoksia tekevät, eivät Jumala.


Ja taas, ihmiset noita kärsimyksiä tuovat rikoksillaan. Ei Jumala niitä käsittääkseni aiheuta, kerätäkseen palvojia tai mistään muustakaan syystä. Hän sallii niiden tapahtua, koska näkee asioiden johtavan johonkin hyvään, ehkä pitkälläkin tähtäimellä. Olisi myös hyvä muistaa, että kristittyjen Jumalan uskotaan olevan ajan ja avaruuden ulkopuolella (toki pääsee myös sisäpuolelle energioineen, kuten ortodoksit uskovat).

Jonkun opuksen mukaan jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.

 

[arvee]

Junttikysymys: onko mikään kukaan Jumala ikinä kuollut eli lakannut olemasta, missään uskomytologiassa?
Luultavasti ei, en ole kyllä lyseota nauttinut eli kreikkalaisroomalainen jumalpainiminen on jäänyt kelaamatta.
Ainakin näiden aavikkouskontojen jumalat taistelevat jatkuvasti jotain pahuutta vastaan, perkelettä ja ihmistä, mutta aina kai jumala voittaa.

 

[Trenchtown]

En usko Jumalaan, enkä muista edes lapsuudestani aikaa, jolloin olisin edes puhtaasti lapsen mielellä uskonut. Muistan kyllä lapsuudesta mm. lapsenuskon joulupukkiin, mutta Jumalaan? En ikinä. En tiedä onko se sitten vain kyynisyyttä kun ajattelen niin, että kuolema tulee kun tulee, eikä sen jälkeen tule mitään, mun elämäni ja tietoisuuteni kaikilla tasoilla loppuu siihen. En kuulu kirkkoon, mutta saa mun kylmenneen kroppani sitten aikanaan kirkkomaahan laskea, jos esim. vaimo tai kuka läheinen silloin asiasta päätösvastuussa onkaan niin haluaa. Saa toki jättää laskemattakin ja vaikka tumpata johonkin pellonlaitaan maatumaan, totaalisen yhdentekevää mulle. Ikuiseen elämään ja ennen kaikkea siihen, että juuri sinulle on paikka varattuna johonkin taivasten valtakuntaan uskominen on mielestäni jopa absurdin ylimielistä. Minä uskon ainoastaan Seppo Rätyyn.

En tällä kuitenkaan halua lytätä kenenkään uskoa vaikka oman mielipiteeni uskomisesta julki toinkin. Jokainen saa mun puolesta aivan vapaasti uskoa minkälaiseen jumalolentoon tai entiteettiin tahansa. En tule nauramaan tai pilkkaamaan päin naamaa, kunhan ei satuta ketään ja toimii rikkomatta lakia, niin siinähän uskovat. Jos uskoaan ei halua pitää omana asianaan ja katsoo jopa velvollisuudekseen tulla sitä mulle julistamaan tai edes kertomaan, on julistajan syytä varautua armottomaan verbaaliseen väkivaltaan.

Uskokoon kukin mihin tai keneen tahansa, mutta pitäköön sen omana asianaan tai tuokoon sen julki samanhenkisten kesken, jolloin kenelläkään eivät piikit nouse pystyyn. Kokemukseni mukaan kanssaihmistä voi kunnioittaa ja hyvää elämää elää ilman uskontoa(kin). Varmasti samaan kykenee myös mihin tahansa jumalolentoon uskovakin, ainakin toivottavasti.

 

[jussi_j]

Jonkun opuksen mukaan jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.

Raamattua ei oikein voi käyttää lähteenä, kun sitä ei lasketa, ellei juuri olla rusinan kohdalla.

 

[444]

Raamattua ei oikein voi käyttää lähteenä, kun sitä ei lasketa, ellei juuri olla rusinan kohdalla.

Ei se omastakaan mielestäni ole kovin hyvä lähde, mutta uskiksille se on sitä. Oman kusipäisyytensä ja ahdasmielisyytensä saa aina perusteltua jollain VT:n jakeella.
Lähinnä tuo heittoni liittyi siihen, kun lainaamani nimimerkki sanoi, ettei jumala itse niitä rikoksia tee. Omasta mielestäni se ei voi pitää paikkaansa, koska hän on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja tämä ihminen niitä rikoksia tekee. Ja koska etenkin evankelisluterilaisen opin mukaan kaikki synnit saa annetaan kuitenkin anteeksi, niin en mä siltä jahveelta nyt aivan ottaisi vastuuta pois.

Mutta joo, olen elämäni aikana huomannut, ettei uskisten kanssa kannata väitellä logiikan kautta. Samanlaisia hörhöjä kuin vaikka kreationistit tai flat eartherit. Enkä viittaa yhdelläkään näistä termeistä yhteenkään nimimerkkiin, vaan kirjoitan yleisemmällä tasolla.

 

[jussi_j]

...
Lähinnä tuo heittoni liittyi siihen, kun lainaamani nimimerkki sanoi, ettei jumala itse niitä rikoksia tee...

Juu ei tee. Parhaita heittoja mitä olen tästä kuullut, on juttu minkä Tracie Harris sanoi kerran ohjelmassaan (Atheist Experience, Youtube), että jos hän näkee sedän raiskaavan pikkulasta, niin hän menee väliin ja yrittää estää sen. Jumala sanoo, että antaa mennä ja rangaistus tulee sitten kuoleman jälkeen. Toki kristittyjen mukaan ei tule jos katuu ja pyytää anteeksi.

Mielestäni joku uskovainen voisi tulla selittämään, että miksi näin ja miksi tästä skenaariosta ei voi voi vetää johtopäätöksiä, että minä olen parempi kuin jumala ja että se ei paljon vaadi, kun jumala on täysi kusipää.

 

[Peltinen]

Juu ei tee. Parhaita heittoja mitä olen tästä kuullut, on juttu minkä Tracie Harris sanoi kerran ohjelmassaan (Atheist Experience, Youtube), että jos hän näkee sedän raiskaavan pikkulasta, niin hän menee väliin ja yrittää estää sen. Jumala sanoo, että antaa mennä ja rangaistus tulee sitten kuoleman jälkeen.

Tuohan on ihan kulttuurisidonnainen juttu. Joissakin kulttuureissa tuo on ihan ok ja fine (kunhan myötäjäiset ovat olleet hyvät) eikä siitä ole mitään tarvetta rankaista yhtään ketään. Jospa se on jumalankin puolesta jees, antaa mennä vaan?

Itseäni ateistina kiinnostaisi sellainen muna-kana -ongelma, että muodostuvatko kulttuurin arvot sen perustana olevan uskonnon pohjalta vai projisoiko jokainen kulttuuri omat arvonsa uskontoonsa.