Uskotko Jumalaan?

[Vanha Len]

Minusta ihmisen ei tarvitse olla uskossa. Mutta meissä monissa elää jokin tietty hengellisyys. Jokin, jota ei pysty selittämään tai määrittelemään. Se tulee luonnostaan. Kukin kokee tämän niin kuin kokee. Ei sitä tarvitse selittää tai järkeistää. On niin henkilökohtainen asia. Heikkoina hetkinä haemme apua "jostakin". Ei sillä ole merkitystä, mistä. Jos apua saamme niin so what. Sen vaan sanon, että jos elämä näyttää synkältä, niin rukoile apua. Ei tarvitse edes käsiä ristiä. Riittää, että pyydät.

 

[Amerikanihme]

Hmmm... Sopisi myös ketjuun, "asia, joka avautui minulle". Uskonto on siis elämäntapa, jota itse valitaan toteuttaa.

No tavallaan noin olen sen ymmärtänyt, mutta kaipa se uskonto väittää olevansa enemmän kuin vain elämäntapa. Sen tulisi olla koko elämä. Että eläisi esimerkillisesti koko ajan.

Anteeksi nyt oletus, jos menee pieleen, mutta taidat siis itse olla kristitty uskovainen..?

Kristitty uskovainen...kai asian voi sitten noinkin määritellä. Olen ollut ortodoksikristitty muistaakseni 2010 vuodesta eteenpäin. Siihen saakka ev.-lut. Asiat eivät oikein selvinneet luterilaisuuden kanssa, mutta ortodoksikirjallisuus toi ihan uusia näkokulmia, josta pidin.

Itse haluaisinkin kysyä, että mitä mieltä uskovainen kristitty on tämmöisistä kiihko-uskovaisista?

Ei hyvä juttu mielestäni. Ei uskonto vaadi minun mielestäni mitään kiihkoa. Kiihko on minun käsitykseni mukaan väärinymmärryksen tulos. Minun uskontooni kuuluvat rauha ja rakkaus, nöyryys ja katumus, oikeudenmukaisuus ja toivo. Kiihkoilijat ovat minun mielestäni joko aivopesty tai tahallaan tulkitsevat uskontoa väärin. Ja tämän sanon siis sen nojalla, mitä itse olen uskonnosta ollut ymmärtävinäni.

Kiitos miellyttävästä viestistäsi.

 

[Van Cleef]

A SHORT HISTORY OF GOD (by Bill Flavell)

Here is a list of things we are pretty confident actually happened.

13.8 billion years ago
A minute, enormously-hot, speck began to expand. As it cooled down, it formed electrons and neutrons, then helium and hydrogen, then stars and galaxies and finally higher elements and planets.

~4.5 billion years ago
On the outer edge of a galaxy, a new star was born orbited by eight planets. One of those planets we now inhabit.

~3.5 billion years ago
A simple self-replicating cell formed that survived well enough for a large population to form. Over the course of hundreds of billions of generations, these cells changed and became more complex.

~600 million years ago
Some cells joined into a multi-celled organism and successfully reproduced.

~200 million years ago
The first mammals evolved from reptiles known as synapsids.

~65 million years ago
A large asteroid crashed into Earth causing the extinction of ~75% of species, including dinosaurs, the then dominant life form. This left a gap that allowed mammals to thrive.

~240,000 years ago
Homo sapiens evolved in East Africa from a line of hominid species stretching back ~6,000,000 years. Humans born today are genetically almost identical to these first sapiens.

~ 40,000 years ago (perhaps much earlier)
Humans invented the notion of an afterlife and began to worship objects as gods.

~ 4,000+ years ago
In Mesopotamia (and other places), gods had become more human-like and had grown into families of gods with histories, personalities and diverse capabilities. The peoples living in this area became known as Canaanites. They included the civilisations of Sumer, Babylon, and Assyria, and they shared similar gods and religious traditions.

~3,900 years ago
Abram, an elderly Israelite, reported that a god he called Elohim had instructed him to found a new nation. Elohim shared several characteristics with the Canaanite war god, El. The Israelites, like others in the region of Canaan, were polytheists. Abram's god did not deny other gods but ordered that he alone be worshiped.

Thus we find the roots of a god that, over several thousand years, was adopted and adapted by a few dozen religions and became known by many names including YAHWEH, El-Shaddai, Jehovah, Jesus, and Allah.

This brings us to an important question that followers of Abrahamic religions have to answer. In contrast to thousands of invented gods spanning maybe 40,000 years, was Abram's god unique? Was Abram's god real? Or invented like all the others?

I have no idea how religious people could possibly answer this question. But religious people not only have to find an answer, but they have to do so with a high degree of certainty otherwise their entire worldview becomes mired in doubt. Can religious people say with even 10% confidence that Abram's god was real? I don't think so.

It's all very well to bring up specious arguments, such as the universe must have a creator but that argument loses ALL credibility when its followed by the impossible-to-prove assertion that the creator is the god Abram introduced to the world.

Invented gods do not create universes. QED.

 

[jussi_j]

No tavallaan noin olen sen ymmärtänyt, mutta kaipa se uskonto väittää olevansa enemmän kuin vain elämäntapa. Sen tulisi olla koko elämä. Että eläisi esimerkillisesti koko ajan.
...

Uskonnon liittäminen esimerkilliseen elämäntapaan on vähintäänkin kyseenalaista. Lähes kaikki maailman sodat ovat jotenkin eri uskontojen perustelemia. Toki kaikissa ei uskonto ole se oikea syy, mutta paikalliset uskontokunnat aina komppaavat. Uskonnot ovat lähes kaiken terrorin takana. Lähes kaikki syrjintä maailmassa johtuu uskonnosita, erilaisuus, seksuaalinen suuntaus tai mikä milloinkin, ei ole uskontojen suosiossa. USA:n osavaltiot kieltävät naisilta itsemääräämisoikeuden ja tietenkin uskonnolla perustellen. Tähän vielä katolisten kortsukiellot ja muut sekoilut, niin päästään loppusummaan, että lähes kaikki maailman paha on jotenkin uskontolähtöistä.

Todella esimerkillistä. Vaikea uskoa, että kuka voisi keksiä ikävämpää systeemiä kuin joku täysi kusipää.

 

[Breeze Harbour]

Lähes kaikki syrjintä maailmassa johtuu uskonnosita

Väärin. Suurin osa syrjinnästä johtuu yksilön ahdasmielisyydestä. Uskovainen voi kuitenkin olla myös mieleltään avoin tai ateisti tuomitsevainen. Nuo eivät sulje toisiaan pois.

 

[jussi_j]

Väärin. Suurin osa syrjinnästä johtuu yksilön ahdasmielisyydestä. Uskovainen voi kuitenkin olla myös mieleltään avoin tai ateisti tuomitsevainen. Nuo eivät sulje toisiaan pois.

Yksilöiden ahdasmielisyys taas kovin usein johtuu uskonnosta ja ateistilla ei taas ole mitään syytä olla ahdasmielinen. Kuten useasti tässäkin ketjussa varmasti sanottu, siihen, että hyvä ihminen tekee ikäviä, tarvitaan uskontoja. Muuten toki mulkut ovat mulkkuja aina.

 

[Amerikanihme]

Uskonnon liittäminen esimerkilliseen elämäntapaan on vähintäänkin kyseenalaista. Lähes kaikki maailman sodat ovat jotenkin eri uskontojen perustelemia. Toki kaikissa ei uskonto ole se oikea syy, mutta paikalliset uskontokunnat aina komppaavat. Uskonnot ovat lähes kaiken terrorin takana. Lähes kaikki syrjintä maailmassa johtuu uskonnosita, erilaisuus, seksuaalinen suuntaus tai mikä milloinkin, ei ole uskontojen suosiossa. USA:n osavaltiot kieltävät naisilta itsemääräämisoikeuden ja tietenkin uskonnolla perustellen. Tähän vielä katolisten kortsukiellot ja muut sekoilut, niin päästään loppusummaan, että lähes kaikki maailman paha on jotenkin uskontolähtöistä.

Varmaankin totta, että paljon on uskontoa väärinkäytetty omiin tarkoituksiin ja pahuuksiin. Onko se sitten uskonnon syytä, että sitä väärinkäytetään näihin tarkoituksiin? Ilmeisesti monen mielestä noin on, mutta minun mielestäni ei. Kaikkea voi väärinkäyttää, ja uskonto on helppo kohde tähän tarkoitukseen. Mielestäni tuo ei ole kuitenkaan pätevä syy kitketä kaikki uskonnollisuus pois. Siinä menee "baby with the bathwater" mielestäni. Mutta ymmärrän, että uskonnon väärinkäyttäjiä kohtaan tulee helposti antipatiat.

Tarkoitin tuolla esimerkillisyydellä omaa elämääni. En varmaankaan ole kauhean hyvä esimerkki, mutta yritän parhaani, etten olisi suuttunut mistään, olisin rakastavainen kaikkia kohtaan, jne. Toki koko uskovaisuus ei koostu vain esimerkillisestä elämästä, mutta sellainen elämä on käsittääkseni seurausta Jumalan rakkauden johdattamasta elämästä.

 

[Breeze Harbour]

Yksilöiden ahdasmielisyys taas kovin usein johtuu uskonnosta ja ateistilla ei taas ole mitään syytä olla ahdasmielinen. Kuten useasti tässäkin ketjussa varmasti sanottu, siihen, että hyvä ihminen tekee ikäviä, tarvitaan uskontoja. Muuten toki mulkut ovat mulkkuja aina.

Ahdasmielisyys lähtee yksilön hyväksynnän puutteesta. Tämä saattaa toki perustua johonkin vanhanaikaiseen uskomukseen, mutta toisaalta se saattaa myös johtua esimerkiksi ihan vaan pelosta tai epävarmuudesta uutta ja erilaista kohtaan. Esimerkiksi omat vanhempani suhtautuvat vielä vuonna 2019 jokseenkin paheksuvasti tatuointeja kohtaan, eikä tällä ole mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa. Syynä lienee heidän nuorempana omaksumansa ajatusmallit.

Kyllä kristittykin pystyy uudistumaan, sopeutumaan ja hyväksymään täysin eri kulttuurista tulevan ihmisen juuri sellaisenaan. Tämä ei tarkoita, että minun olisi omattava samankaltainen maailmankuva tai oltava hänen kanssaan kaikista elämän peruskysymyksistä samaa mieltä. Voin silti kunnioittaa hänen yksilönvapauttaan ja antaa hänen elää omaa elämäänsä, kuten tämä itse parhaakseen näkee. Kyse on täysin kunnioituksesta ja ymmärryksestä. Ne joko löytyy sulta tai ei. Kyllä kirkosta eronnutkin voi olla parantumaton rasisti ja heiluttaa aina tilaisuuden tullen "neekeri-korttia". Toisin väittäminen on sokeutta.

Olenko uskovainen? Olen. Pidänkö itseäni parempana kuin ateistit/muiden uskontojen edustajat? En todellakaan. Hyväksynkö seksuaali- ja etniset vähemmistöt osana nyky-yhteiskuntaamme? Sanotaanko, että naapurissani on varttunut minua vuotta nuorempi lesbonainen, joka on yhä tänäänkin läheisimpiä ystäviäni ja välillämme vallitsee vahva luottamussuhde. Hän seurustelee nykyisin itseään yli 10 vuotta vanhemman vegaanin kanssa, eikä minulla ole kummastakaan mitään pahaa sanottavaa.

Jokaisella on oikeus olla joko uskossa tai täysin kirkon ulkopuolella. Uskonto ei tietenkään oikeuta ketään pahuuteen, mutta yhtä lailla elämä voi muuttaa ateistin kuin kristityn pahaksi. Tarvitaan vain yksi napsahdus tuolla pään sisällä. Kateus ja ahneus vallitsevat valitettavasti ihmisluonnossa, eikä niihin langetakseen vaadita uskoa mihinkään tiettyyn jumalaan tai jumaluuteen ylipäänsä. Kuten itsekin sanoit, mulkut ovat mulkkuja. Hyvänä pitämäsi ihminen voi kuitenkin muuttua silmiesi edessä vuosien mittaan täysmulkuksi, vaikka tämä ei olisi ikinä uskonut yhteenkään jumalaan.

 

[mikko600]

Ahdasmielisyys lähtee yksilön hyväksynnän puutteesta. Tämä saattaa toki perustua johonkin vanhanaikaiseen uskomukseen, mutta toisaalta se saattaa myös johtua esimerkiksi ihan vaan pelosta tai epävarmuudesta uutta ja erilaista kohtaan. Esimerkiksi omat vanhempani suhtautuvat vielä vuonna 2019 jokseenkin paheksuvasti tatuointeja kohtaan, eikä tällä ole mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa. Syynä lienee heidän nuorempana omaksumansa ajatusmallit.

Kyllä kristittykin pystyy uudistumaan, sopeutumaan ja hyväksymään täysin eri kulttuurista tulevan ihmisen juuri sellaisenaan. Tämä ei tarkoita, että minun olisi omattava samankaltainen maailmankuva tai oltava hänen kanssaan kaikista elämän peruskysymyksistä samaa mieltä. Voin silti kunnioittaa hänen yksilönvapauttaan ja antaa hänen elää omaa elämäänsä, kuten tämä itse parhaakseen näkee. Kyse on täysin kunnioituksesta ja ymmärryksestä. Ne joko löytyy sulta tai ei. Kyllä kirkosta eronnutkin voi olla parantumaton rasisti ja heiluttaa aina tilaisuuden tullen "neekeri-korttia". Toisin väittäminen on sokeutta.

Olenko uskovainen? Olen. Pidänkö itseäni parempana kuin ateistit/muiden uskontojen edustajat? En todellakaan. Hyväksynkö seksuaali- ja etniset vähemmistöt osana nyky-yhteiskuntaamme? Sanotaanko, että naapurissani on varttunut minua vuotta nuorempi lesbonainen, joka on yhä tänäänkin läheisimpiä ystäviäni ja välillämme vallitsee vahva luottamussuhde. Hän seurustelee nykyisin itseään yli 10 vuotta vanhemman vegaanin kanssa, eikä minulla ole kummastakaan mitään pahaa sanottavaa.

Jokaisella on oikeus olla joko uskossa tai täysin kirkon ulkopuolella. Uskonto ei tietenkään oikeuta ketään pahuuteen, mutta yhtä lailla elämä voi muuttaa ateistin kuin kristityn pahaksi. Tarvitaan vain yksi napsahdus tuolla pään sisällä. Kateus ja ahneus vallitsevat valitettavasti ihmisluonnossa, eikä niihin langetakseen vaadita uskoa mihinkään tiettyyn jumalaan tai jumaluuteen ylipäänsä. Kuten itsekin sanoit, mulkut ovat mulkkuja. Hyvänä pitämäsi ihminen voi kuitenkin muuttua silmiesi edessä vuosien mittaan täysmulkuksi, vaikka tämä ei olisi ikinä uskonut yhteenkään jumalaan.

Entäs satanistit?

 

[Breeze Harbour]

Entäs satanistit?

Uskomatonta, että et tunnu millään pääsevän yli sammakosta jonka menin päästämään näppämistöni syövereistä melkein puolitoista vuotta sitten. Voimia.

Mitäköhän tällä one-linerilla yritit saada aikaiseksi?

Sen voin silti sanoa, että otin tuosta kokemuksesta ainakin sen opikseni että en enää vastaisuudessa aio puhua paheksuvaan sävyyn asioista, joista tietämykseni on loppujen lopuksi tasoa melko heikko. Toivon että sinäkin menisit joskus eteenpäin.

 

[mikko600]

Uskomatonta, että et tunnu millään pääsevän yli sammakosta jonka menin päästämään näppämistöni syövereistä melkein puolitoista vuotta sitten. Voimia.

Mitäköhän tällä one-linerilla yritit saada aikaiseksi?

Eikun mä vaan halusin kuulla kunnioitatko myös satanisteja jne. vaikka omaavat erilaisen maailmankuvan?

 

[Breeze Harbour]

Eikun mä vaan halusin kuulla kunnioitatko myös satanisteja jne. vaikka omaavat erilaisen maailmankuvan?

Kukin tehköön omalla elämällään juuri niin kuin parhaakseen näkee, niin kauan kun ei vahingoita sen varjolla ketään viatonta.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Uskovaiset ovat vähän kuin vegaaneja: suurimmalla osalla on pakottava tarve kertoa pelastuksesta. Ainoa ero on, että vegaaneilla on sentään jotain perusteluja miksi se on pelastus. Uskovaisilla on vain käskynsä ja oppinsa, mutta hyvään elämään yltää ihan karman opeilla. Lähimmäisrakkaus kun pitäisi olla jokaisella sisimmässää ilman pyhäkouluakin tai sitten kasvatuksessa on mennyt jotain pieleen. Ei minua haittaa, jos joku on uskossa tai vegaani, mutta pitäkää se omana asiananne. Jokainen täällä tallaa kuten haluaa sääntöjen mukaan tai sitten tallaa kiven sisällä. Tosin nämä yhteiskunnan säännöt ei tunnu pätevän kaikkiin uskontoryhmiin ja niihin pitäisi puuttua. Ei mulla muuta, jatkakaa. Kiva tätä on lukea.

 

[Breeze Harbour]

Ei minua haittaa, jos joku on uskossa tai vegaani, mutta pitäkää se omana asiananne.

Ei musta siinäkään oo sinällään mitään pahaa, mikäli joku täällä haluaa uskostaan/ruokavaliostaan muille avoimesti kertoa. Sen sijaan on varsin turhanpäiväistä yrittää vakuutella ketään ulkopuolista siitä, kuinka juuri minun elämäntapani on hyvä ja sinun kuuluisi elää samoin. Siis yritän kai vaan sanoa, että kun minäkin täällä aikanaan uskostani avauduin, niin ikinä ei agendanani ollut yrittää käännyttää yhtäkään kanssakirjoittajaa kristinuskoon sillä mitä sanoin, vaan kyseessä oli puhdas avautuminen/oman mielen keventäminen.

Vaan sainpa melkoiset paskamyrskyt siitä niskaani. Osa siitä paskamyrskystä oli varmaan ihan ansaittuakin, mutta välillä musta tuntuu, ja en nyt puhu kenestäkään tietystä henkilöstä vaan ihan yleisellä tasolla, että joillain ateisteilla on yhtä kova tarve todistaa olevansa oikeassa kuin osalla uskovaisista. Mä pidän oman uskoni henkilökohtaisena asiana, vaikka sen olen netissä virallisesti kertaalleen paljastanutkin..

Eikä mua hierrä kenenkään ateismi, veganismi tai mikään muukaan itse valittu elämän polku. Tulen ihan yhtä lailla kristittyjen kuin ateistien, heteroiden kuin homojen tai lihansyöjien ja vegaanien kanssa hienosti arkielämässä toimeen. Ei mun usko oo sen enempää kuin osa minua, enkä halua sillä ketään ärsyttää saati provosoida vaikka todennäköisesti olen täällä siinäkin aikanaan onnistunut. Mutta joo, noin muuten olen viestisi kanssa melko lailla samaa mieltä.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Ei musta siinäkään oo sinällään mitään pahaa, mikäli joku täällä haluaa uskostaan/ruokavaliostaan muille avoimesti kertoa. Sen sijaan on varsin turhanpäiväistä yrittää vakuutella ketään ulkopuolista siitä, kuinka juuri minun elämäntapani on hyvä ja sinun kuuluisi elää samoin. Siis yritän kai vaan sanoa, että kun minäkin täällä aikanaan uskostani avauduin, niin ikinä ei agendanani ollut yrittää käännyttää yhtäkään kanssakirjoittajaa kristinuskoon sillä mitä sanoin, vaan kyseessä oli puhdas avautuminen/oman mielen keventäminen.

Vaan sainpa melkoiset paskamyrskyt siitä niskaani. Osa siitä paskamyrskystä oli varmaan ihan ansaittuakin, mutta välillä musta tuntuu, ja en nyt puhu kenestäkään tietystä henkilöstä vaan ihan yleisellä tasolla, että joillain ateisteilla on yhtä kova tarve todistaa olevansa oikeassa kuin osalla uskovaisista. Mä pidän oman uskoni henkilökohtaisena asiana, vaikka sen olen netissä virallisesti kertaalleen paljastanutkin..

Eikä mua hierrä kenenkään ateismi, veganismi tai mikään muukaan itse valittu elämän polku. Tulen ihan yhtä lailla kristittyjen kuin ateistien, heteroiden kuin homojen tai lihansyöjien ja vegaanien kanssa hienosti arkielämässä toimeen. Ei mun usko oo sen enempää kuin osa minua, enkä halua sillä ketään ärsyttää saati provosoida vaikka todennäköisesti olen täällä siinäkin aikanaan onnistunut. Mutta joo, noin muuten olen viestisi kanssa melko lailla samaa mieltä.

Uskonto ja politiikka kun ovat sellaisia asioita, mistä ventovieraiden kanssa ei välttämättä kannata puhua, näin olen joskus jopa kuullut sanottavan ja se ainakin omasta mielestäni pitää paikkansa. Ja kyllä olet aivan oikeassa, että keskusteltaessa asia on ok, mutta tuputtaminen ja oman itsensä paremmuus tästä syystä ja toisen tuomitseminen on paskaa käytöstä. Siksi sitä keskustelua on hyvä käydä, mutta heti jos aletaan tiputtamaan tai arvostelemaan ollaan menty metsään ja pahasti. Aamen.

 

[teppana]

Politiikka ja uskonto on sellaisia aiheita joita aina neuvotaan vättelemään kun on maailmalla. Koskaan ei tiedä kuinka vastapuoli reagoi.

 

[Breeze Harbour]

Politiikka ja uskonto on sellaisia aiheita joita aina neuvotaan vättelemään kun on maailmalla. Koskaan ei tiedä kuinka vastapuoli reagoi.

Kommunistisissa valtioissa tämä potenssiin sata.

 

[teppana]

Kommunistisissa valtioissa tämä potenssiin sata.

Viimeisin mikä on jäänyt mieleen oli Indonesiassa, erioten Acehin maakunnassa missä poliittinen tilanne oli tulenarka ja virallinen uskonto on Islam.

 

[Breeze Harbour]

Viimeisin mikä on jäänyt mieleen oli Indonesiassa, erioten Acehin maakunnassa missä poliittinen tilanne oli tulenarka ja virallinen uskonto on Islam.

En yhtään ihmettele.. Välillä sitä melkeen unohtaa miten onnekas sitä todella onkaan kun on syntynyt Suomeen, missä sana on niinsanotusti vapaa eikä sua heitetä telkien taa siitä että uskallat sanoa julkisesti mitä mieltä olet jostain.

 

[Byvajet]

Siis yritän kai vaan sanoa, että kun minäkin täällä aikanaan uskostani avauduin, niin ikinä ei agendanani ollut yrittää käännyttää yhtäkään kanssakirjoittajaa kristinuskoon sillä mitä sanoin, vaan kyseessä oli puhdas avautuminen/oman mielen keventäminen.

Vaan sainpa melkoiset paskamyrskyt siitä niskaani.

Olen kirkosta eronnut ateisti, mutta yhtälailla olen eronnut kaikista uskonnottomuutta ajavista yhteisöistä, koska meininki niissä on kiihkouskonnollisempaa ja fundamentalistisempaa kuin herätysliikkeissä.

Tapaan jakaa ihmiset karkeasti kolmeen ryhmään.

• Jengi, joka ei tunnista uskonnollisuuttaan.
• Jengi, joka tunnistaa uskonnollisuutensa, mutta ei halua paljastaa sitä kasvonsa säilyttääkseen.
• Jengi, joka tunnistaa ja tunnustaa uskonnollisuutensa.

Kanssakäyminen viimeisimmän porukan kanssa tuppaa olemaan mukavaa, koska ihmiset, jotka ovat tutustuneet omaan irrationaalisuuteensa ja tunnustaneet sen, ovat usein avoimia ja hyväksyviä myös muita irrationaalisia kohtaan.

Keskimmäisen jenginkin kanssa tulee toimeen, kun antaa sille tilaa eikä herätä siinä puolustusreaktiota.

Ensimmäinen porukka sen sijaan saattaa olla raskasta kohdattavaa. Kun ihminen identifioi itsensä järjen ääneksi eikä huomaa tunteidensa ja ympäristön vaikutusta omiin tulkintoihinsa, niin käsitykset asioista muuttuvat helposti jyrkiksi ja yksioikoisiksi.

Ja nyt en siis tarkoita uskonnollisuudella pelkästään uskoa Jumalaan tai henkimaailmaan vaan myös arvoihin, poliittiseen järjestelmään, esikuviin ja niin edespäin. Siis sitä ihmisen lajityypillistä piirrettä, joka on kehittynyt meille evoluutiossa ja jonka varaan rakentuu monelta osin kyky yhteistyöhön ja yhteisölliseen moraaliin. Jossain antropologian kirjassa ihmislajin uskonnollisuus nimettiin yhdeksi sosiaalisuuden osa-alueeksi. Se on minusta kelpo tapa nähdä asia.

Tämänpäiväiseen uskontoaiheiseen Aktiin soitti nainen, joka on itse kirkon palveluksessa, parisuhteessa eriuskoisen kanssa ja jonka lapset eivät usko, vaikka nainen sitä toivoisi. Hänellä oli kypsä suhtautumistapa tilanteeseen. Hän pystyi arvostamaan omaa uskoaan, mutta hyväksymään myös eriuskoisen puolisonsa uskon ja nielemään sen, että lapset eivät usko.

Poliittisissa puolueissa on vahva uskonnon maku. Niissä on julistajia, joita mielellään seurataan. Niissä esitetään oma oikeana ja vieras vääränä. Niissä myös lietsotaan tunteita, joilla vahvistetaan eroa sisä- ja ulkoryhmään. Uskonnollinen ihminen kaipaa elämäänsä pappeja, jotka kertovat, kuinka asiat viime kädessä ovat. Siksi yksinkertaistavat ihmiset saavat seuraajia ja suosiota.

Kun esimerkiksi silmää Soininvaaran blogin viimeisimmät kirjoitukset, niin nehän ovat kuin teini-ikäisen kynästä. Soininvaaralla vaikuttaa olevan piinkova tarve yksinkertaistaa maailma oman subjektiivisuuden varaan rakentuvaksi mitattavaksi ja loogisesti juoksevaksi rattaistoksi, vaikka tällaiset mallit eivät koskaan kestä tosielämää nimenomaan siksi, että ihmisten ja yhteisöjen käytös on poukkoilevaa, aaltoilevaa ja motiiveiltaan monialaista.

Parhaimmillaan elämän monet polut ja sävyt kai tavoittaa taiteella, esimerkiksi kaunokirjallisuudella, joka ohjaa kysymään vastausta, mutta ei kuitenkaan vastaa tai vastaa päinvastoin kuin mihin kysymyksellään vihjaa. Tällaista taiteellista epävarmaa ja ihmisluontoa kuvaavaa otetta toivoisin myös politiikkaan, koska usein epävarma kysyminen ja vastaaminen tai vastaamatta jättäminen on lähempänä totuutta kuin varmaksi esitetty.

 

[Satunnainen]

Uskonto ei tietenkään oikeuta ketään pahuuteen, mutta yhtä lailla elämä voi muuttaa ateistin kuin kristityn pahaksi.

On siinä sellainen ero, että kristityn voi saada tekemään pahaa vetoamalla tämän pyhiin kirjoituksiin ja perinteisiin. Ateisteilla taas vastaavaa ei ole.

 

[Breeze Harbour]

On siinä sellainen ero, että kristityn voi saada tekemään pahaa vetoamalla tämän pyhiin kirjoituksiin ja perinteisiin. Ateisteilla taas vastaavaa ei ole.

Toki näinkin. Onneksi on meitäkin, jotka tiedostavat, että Raamattu on ikivanha opus, joten osaa sen sisällöstä on syytä tulkita kriittisesti tiedostaen, että elämme täysin eri ajassa.

 

[Vintsukka]

Toki näinkin. Onneksi on meitäkin, jotka tiedostavat, että Raamattu on ikivanha opus, joten osaa sen sisällöstä on syytä tulkita kriittisesti tiedostaen, että elämme täysin eri ajassa.

Onko Raamatussa siis osia, joita on syytä lukea kritiikittömästi?

 

[Jesus Shaves]

Onko Raamatussa siis osia, joita on syytä lukea kritiikittömästi?

Eikö se siis olekaan kaikki täyttä faktaa?

Tuohan on siis ollut jonkun putous-komedian-tragedian tjsp.(?!) ensimmäinen versio. Muutama koomikko kirjoittaa sketsejä ja kilpailevat keskenään kuka käsikirjoittaa parhaat kaskut. Tuo sitten kasattiin yksiin kansiin ja tuloksena olikin kaikkien yllätykseksi melkoinen best seller - joka saikin sittemmin melko eeppiset mittasuhteet.

Tässä peräruiskeeksi myös nimikaimaani koskettava pieni vitsi:

jesus: what do people call the day i was crucified
me: good friday. we call it "good friday"
jesus: what the fuck

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Ahdasmielisyys lähtee yksilön hyväksynnän puutteesta. Tämä saattaa toki perustua johonkin vanhanaikaiseen uskomukseen, mutta toisaalta se saattaa myös johtua esimerkiksi ihan vaan pelosta tai epävarmuudesta uutta ja erilaista kohtaan. Esimerkiksi omat vanhempani suhtautuvat vielä vuonna 2019 jokseenkin paheksuvasti tatuointeja kohtaan, eikä tällä ole mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa. Syynä lienee heidän nuorempana omaksumansa ajatusmallit.

Tai sitten vanhempasi yksinkertaisesti vain ymmärtävät paremmalla elämänkokemuksellaan, ettei kroppansa tatuoituttaminen Hieronymus Boschin taulua muistuttavaksi detaljifiguuriksi välttämättä ole idea, jonka huikeus kantaa iän karttuessa.