Yksi tapa estää sekoilut on se, että parin pitäisi olla tuntenut riittävän kauan ennenkuin lupa avioitua annetaan. Pika-avioliitot ja pikaerot, joita Hollywoodissa harrastetaan jäisivät silloin pois. Ennen naimisiinmenoahan pappi kutsuu parin keskustelemaan häistä. Silloin voisi olla kunnon kuulustelu, jossa päätettäisiin saako avioitua vai ei.
Samaa mieltä. Ja näissä kuulusteluissa selvitettäisiin siis:
- ne todelliset aikeet: lupaako ihan oikeasti olla toisen kanssa lopun elämäänsä myötä- ja vastoinkäymisissä. Rekvisiittana kuulusteluissa käytettäisiin kyynelkaasua, dobermannia, pippurisumutetta, 230 Voltin jännitettä, ja fotoshopattuja kuvia tulevasta aviopuolisosta 70 vuoden kuluttua
- jos kaikesta huolimatta eroaa ja on lapsia, miten aikoo ratkaista yh-ongelman
- mahdollinen homoseksuaalisuus (ootko homo-kysymyksiä sähköiskujen kera)
- tulot viimeiseltä viideltä vuodelta ja arvioidut tulot seuraavan 50 vuoden aikana
- hankittavien lasten lukumäärä 50 seuraavan vuoden aikana
- tiivistelmä omasta ja puolison suvusta, sen historiasta, varallisuudesta ja merkkiteoista
- puolue, johon kuuluu
- kasti, johon kuuluu (länsimaissa kommunisti/porvari)
- älykkyysosamäärä
Kuulusteluissa pappi vaihtaisi randomilla keskustelukieltä suomen, saksan, ruotsin , intian, serbokroatian ja kiinankielen välillä, jotta ehdokkaiden sivistystaso tulisi ilmi.
Kuulusteluiden jälkeen pappi ilmoittaisi ns. die endlöschnungin kirkon portailta peukalo ylös/alas-menetelmällä. Negatiivisesta päätöksestä seuraisi vähintään sakot, saattaisi jopa joutua vankilaan.