Mitäköhän tähän sanoisi.. Sinua ei kiinnosta? Kuitenkin sen verran, että olet jaksanut asiaan tutustua teologisesta kontekstista ja täällä keskustelet asiasta.. Hmm.. Vai olisiko kyse siitä, että sinua ei kiinnosta tarkastella asiaa mistään muusta kuin ortodoksisesta näkökulmasta? Se, että en ole läheiseltä lammelta saanu kuin särkiä, ei tarkoita, että valaita ei olisi olemassa.
En nyt sanoisi etteikö minua kiinnostaisi tarkastella asiaa eri näkökulmista. Sen takiahan luen täällä kaikkia viestejä jotka edustavat eri näkökantoja. Sanoin vain, ettei kiinnosta filosofia.
Niin... Mitäköhän iloa lienee.. Filosofiahan on tieteiden "äiti", ei nykyisenkaltaisia tieteellisiä metodeja edes oltaisi lähdetty kehittämään ilman filosofista lähtökohtaa. Historiassa Aristoteles tunnetaan lähinnä vain filosofina, mutta hän oli myös tiedemies, siinä määrin kuin ajalliseen kontekstiin tätä nimitystä voidaan soveltaa.
Kun on puhe filosofiasta kuulen hyvin usein (varsinkin ikätovereiltani) mielipiteitä, että filosofia on täysin turhaa asioiden pyörittelyä, jolla ei ole mitään tekemistä "todellisuuden" kanssa (rehellisyyden nimissä itsellänikin oli joskus vastaavanlainen suhtautuminen). Kuitenkin jokainen, joka oikeasti on filosofiaan tutustunut, on varmasti asiasta eri mieltä.
Nyt otan kyllä "henkilökohtaisena" loukkauksena tuon ensimmäisen väitteesi. Minusta kyllä tähtitiede on tieteiden äiti!!!
Kyllä olen valmis tutustumaan filosofiaan, mutta kymmenien filosofian kirjojen läpikahlaaminen ei kauhean kiihottavalta tunnu. Mutta jos nyt osaisit suositella vaikka yhden kirjan josta pääsisi hyvin alkuun filosofian salojen suhteen, niin suosittelepa, ja voin ilomielin sitten ko. opusta tutkia. Pahoin vain pelkään että sanot, että minun pitäisi lukea ainakin tämä ja tuo ja se ja sitten vielä nuo...en tiedä jos energiani ja aikani riittävät moiseen urakkaan. Tuon viimeisimmän ortodoksikirjan lukuunkin meni pari kuukautta.
Tuo viimeinen lauseesi ehkä kuvastaa kaikkein parhaiten sitä kehäpäättelyä. Lähdet totaalisen "väärästä suunnasta" tarkastelemaan asiaa. Vilpitön tiede (johon nyt tässä siis filosofiankin lasken) ei voi ikinä lähteä täysin siitä lähtökohdasta, että sitä lähdettäisiin sovittamaan johonkin ennalta annettuun. Kyllä kyse on puhtaasta uteliaisuudesta ja tiedonjanosta, ei konkreettisista palkinnoista tai porkkanoista.
En nyt oikein ymmärrä väitettäsi. En lähesty asiaa mistään absoluuttisen totuuden suunnasta, korkeintaan uskon suunnasta. Onko usko sitten absoluuttista? Siinäpä sitten mielenkiintoinen kysymys. Minusta kaiken taustalla on aina epäilys, vaikka sitä kuinka väittäisi uskovansa.
Yritin vain sanoa, että yksi uskon viehättävistä asioista on juuri tuo porkkana. Miksipä sitä muuten vaivautuisi, jollei se voisi potentiaalisesti mullistaa ihmisen elämän (oletettavasti parempaan suuntaan, esim. taivaallisessa paratiisissa).
Eli siis kenen ajatukset silloin todella luet? Voit valita minkä tien ikinä haluat, mutta kehottaisin käymään jonkinmoisen kriittisen keskustelun itsesi kanssa asiasta.
On tässä keskustelua käyty, mutta uskon asioihin lähestyminen käy ymmärtääkseni sydämen kautta, ei aivoilla käytävän järkeen perustuvan keskustelun kautta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki järjen eteentuoma materiaali heitetään roskakoppaan. Ehkä siinä tarvitaan sitten niitä todennäköisyyksiä, vaikka ehkä käänteisellä tavalla. Esimerkiksi, tieteen "todisteiden" valtava enemmistö on parhaiten ymmärrettävissä miljardien vuosien ikäisellä maapallolla, mutta onko todistettu pitävästi, että 10 000 vuoden ikäinen maapallo on mahdottomuus? Tähän ovat esim. kreationistit keksineet teorioita, joiden mukaan aika maapallolla olisi mennyt paljon hitaammin kuin muualla maailmankaikkeudessa. Minua nuo teoriat eivät ole vakuuttaneet, ja sittenkin pitäisi vielä selittää, miten maapallolla kaikki olisi tapahtunut 10 000 vuoden sisällä. Mutta emme ole mielestäni niin pitkällä tieteessä, että voisimme vain kättä heilauttamalla todistaa, että sellaista teoriaa ei olekaan, joka pystyisi selittämään havaintomme 10 000 vuoden ikäisellä maapallolla. Mutta kuten olen sanonut, uskon tällä hetkellä todisteet ovat paljon vakuuttavammat paljon vanhemman maapallon puolesta.
En halua olla töykeä, mutta jos todellisuudessa pidät jotain ortodoksipappia (josta en ole ikinä kuullut halaistua sanaakaan ennen kuin kirjoitit) suurimpana auktoriteettina, niin aika pienellä hiekkalaatikolla temmellät.
No kuulemma Venäjällä jokainen kirkon kanssa tekemisissä oleva tuntee hänet. Voit etsiä materiaalia "Father Seraphim Rose" haulla. Hänen kirjansa "Orthodoxy and the Religion of the Future" voisi olla sinuakin kiinnostava. En tosin ole itse sitä ainakaan vielä lukenut, mutta hänen elämänkerrassaan siitä oli yhteenveto.
En tiedä elämänkerroista, koska varsinaisesti minua ei kiinnosta itse henkilöt kuin välillisesti. Minua kiinnostaa lähinnä heidän "tuotoksensa". Jos tosiaan haet "totuuksia" taiteesta (yms.), niin ehkä on tosiaan parempi, että pysyt siellä uskonnollisella hiekkalaatikolla. Miten taiteesta voi löytää "totuuksia"? Tulkintoja toki.
Jaa, no tuota kysymystä taiteesta sinä viimeisimpänä vastauksena pitänee kysyä tähtitieteilijäkollegaltani, julkkis parta-Eskolta (Valtaoja). Hänen kirjoissaan päädyttiin siihen tulokseen että suunnilleen elämän tarkoitus on taide, ei uskonto, ei tiede eikä mikään muukaan. Itse en kyseistä tulosta (enkä esim. kuvataiteita) kykene valitettavasti kovinkaan syvällisesti ymmärtämään.
Eli siis, jos Kalevalan lopussa olisi teksti "Koko homma on täyttä totta, ja tarkoitettu uskonnolliseksi oppikirjaksi" ja Raamatussa taas ei olisi tällaisia viittauksia, pitäisit Kalevalaa totuutena? Mitä jos kirjoitan kirjan ja sanon, että se on totta, uskotko suoralta kädeltä?
No olisihan se kirjasi ja Kalevala noissa tapauksissa otettava vähän vakavammin tuollaisten väitteiden johdosta, mutta en usko että Kalevala kovinkaan vakuuttavasti otettava uskonnolinen totuus olisi vaikka sellaisen väitteen sisältäisi, ja oma kirjasi saa olla kyllä aikamoinen teko jos meinaat esim. Raamatun kanssa kilpailla vakavasti otettavana uskonnollisena kirjana.
Millä perusteilla maailma ei ole syntynyt Odinin ja hänen veljiensä luomistyönä, jossa "raaka-aineina" ovat Ymirin ruumis? Ja millä perusteilla Sköll ja Hati eivät tule syömään taivaallisia valoja (tähtiä) Ragnarökin tullessa? Miksi et usko, että ukkosen aikaan Thor se seillä salamia heittelee? Nämä siis ovat lähtökohtaisesti tosiväittämiä. Odotan mielenkiinnolla, millä perusteilla asetat kristillisen kertomuksen "paremmaksi" kuin ylläolevan.
No en minä, mutta kai tässä nyt voi katsoa vähän historiaa ja millaisen aseman nämä teokset ovat saaneet maailmanhistoriassa. Jos pelataan taas todennäköisyyksillä, niin ehkä jos pari miljardia ihmistä ainakin nimellisesti seuraa jotain uskontoa, niin siinä saattaisi olla jotain merkittävää. Kuinka monta ihmistä seuraa noita Odinin ja kumppaneiden edesottamuksia uskonnollisena ohjenuoranaan? Ja onko olemassa mitään historiallista todistetta heidän olemassaololleen? Niin hatarat kuin esim. Kristillisen historian tapahtumat ovat, niin käsittääkseni ne ainakin osittain on voitu yhdistää muista lähteistä tunnettuihin historiallisiin tapahtumiin.
Et kyseenalaista uskontoa sen takia, koska se antaa suoria vastauksia. Tieteen taas sivuutat sen takia, koska se ei anna mitään absoluuttista vastausta. Onneksi tosiaan emme enään uskoa, että sade on jumalien itkua ja seuraavan vuoden sato on riippuvainen uhrilahjojen määrästä. Vai kieltäydytkö lääketieteellisestä hoidosta, koska Jeesuskin paransi kosketuksella?
En nyt sanonut, etten kyseenalaista uskontoa. Sanoin vain, että minua vaivaa esim. kysymys miksi ja tiede ei siihen ole antanut tyydyttävää vastausta ja uskonnon antama vastaus on mielestäni tyydyttävämpi. Sanoinhan edellä, että vaikka ihminen kuinka uskoo, niin epäilys kalvaa kuitenkin siellä jossain taka-alalla mieltä. Onko se sitten Paholaisen usuttama ajatus, vai totuuteen perustuva epäily, siitä voi esittää mielipiteensä ja uskomuksensa ja todennäköisyytensä, mutta viime kädessä emme voi ainakaan tässä elämässämme tietää vastausta varmuudella.
Enkä todellakaan sivuuta tiedettä, olenhan ammatiltani tiedemies. Ja vaikka yritänkin välttää joutumasta lääkkeiden orjaksi, niin otan vastaan lääketieteellistä hoitoa (ja siinä sivussa voi tietenkin rukoillakin, kaksin aina kaunihimpi!).