Saanko kysyä, mikä se sun hyppysellinen suolaa on?
Ja miten sovitat luomiseen sen 4 miljardia vuotta ennen ihmistä? Treenausta? Dinosaurukset oli kai vaan oma terraario, ennen tätä luomakunnan kruunua? Ja 4000 vuotta sitten iso J päätti että näillä apinoilla on moraali ja säännöt. Olkoonkin, että oltiin lajina jo kymmeniä tuhansia vuosia ennen sitä. Ilmeisesti taikauskoja siihen omaan uskontoon asti, ja sitten lähti.
Vai olisko vaan että kotoa opituista asioista on vaikeaa päästä irti?
Uskon taas heti kun löytyy syitä. Henkilökohtaisia ihmeitä ei ole nyt tapahtunut niin kai sitä tarvii oikeita ihmeitä Joita yllättäen tapahtui ennen kamera-aikaa enemmän.
Evoluutiossa esimerkiksi tämä: useimmat mutaatiot ovat haitallisia. Jotkut eivät. Jokaisen mutaation, joka siis liittyy sukusoluihin, pitää välittyä seuraavalle sukupolvelle. Jokin mutaatio voi lisätä yksilölle ja myöhemmin ryhmälle kilpailuedun, jonka johdosta mutaatio säilyy populaatiossa. Mutta on olemassa ominaisuuksia, jotka eivät vaadi vain yhtä vain useita, ehkä jopa kymmeniä mutaatioita, jotta kyseisen ominaisuus antaisi kilpailuedun.
Miten luonto voi tietää, että ko. ominaisuuteen johtavaa polkua pitää ylläpitää, jos ko. ominaisuudella ei ole mitään tunnistettavaa hyötyä koko populaatiolle? Kuin irtonainen jalka, jota eliö vain raahaa mukana. Kunnes tapahtuu viimeinen mutaatio, josta populaatio selvästi hyötyy. Käy kuitenkin luonnossa niin, tällaiset otukset tuppaavat karsiutumaan luonnonvalinnan kautta.
Kyseessä on siis makroevoluutioon liittyvä ongelma. Jos luonnossa ei ole tarkoitusta, ei suunnitelmaa, miten luonto voi ylläpitää hyödyttömiä ominaisuuksia, kunnes lopulta ilmaantuu tavoiteltava ominaisuus?
Neljä miljardia vuotta ennen ihmistä ovat tuottaneet mitä moninaisimpiä olioita ja eliöitä. Ennen kaikkea kyseinen aika teki elämästä erittäin selviytymiskykyisen ja koko maaperä tuli täyteen erilaisia mikrobeja yms. Voisi sanoa, että kokonaisuuden kannalta luonto toimii parhaiten silloin lajien väliset rajat ovat pieniä ja muuntelu mahdollisimman suurta. Ehkäpä kokonaisuus vaati tällaista aikaa tai ehkä nytkin elämme vain väliaikaa, johon sattuu kuulumaan ihmisen olemassaolo.
Ihmisen luomisen ideana oli se, että ihminen saisi luontoon aikaan järjestystä, pelkkä villi luonto on kaaosta ennen kuin ihminen tuo siihen järjestystä. Tämä on siis VT:ssä ilmaistu luomisen idea. Ihmiselle ikään kuin annettiin järjestyksen ylläpitotehtävät, josta ihminen ei ole selvinnyt kovin hyvin.
Jos etsit argumentteja syiksi, niitä löytyy runsaasti eri elämänalueilta. Mutta useimmiten ihmiset etsivät henkilökohtaisia syitä uskomiseen. Uskovat ovat ihmisiä, joiden elämässä usko toimii, mutta heidän tapansa harjoittaa uskoaan poikkeavat toisistaan. Etsiytyminen sellaiseen ryhmään, joka on mahdollisimman lähellä omaa maailmankuvaa, on suositeltavaa. Eiköhän luterilaisesta tai katolisesta kirkosta sellaisia löydy.
Minusta suurin ihme on maailmankaikkeus itse. Sen rinnalla vaikkapa Raamatun kuvaamat ihmeet ovat varsin pieniä eivätkä tarjoa erityisiä syitä uskomiseen. Voin uskoa johonkin UT:n ihmeen kuvaukseen siksi, että luonnossa ilmenevät asiat ovat paljon ihmeellisempiä. Isolle J:lle eivät nuo ihmeet tuottaneet mitään vaikeutta.
Mitä tulee aikaan hyvin paljon ennen kamera-aikaa, on syytä korostaa, että tieteissä pyritään kuvaamaan, usein matematiikan avulla, kuinka luonto toimii. Sen sijaan, syvällisimpiin miksi-kysymyksiin, tieteellä ei ole vastauksia tarjolla. Emme edes tiedä, mitä painovoima tai muut vastaavat fysiikan suureet ovat, mutta tiedämme aika hyvin, miten luonto toimii.
Väitteesi on naurettava. Ateismi ja agnostismi ovat nimenomaan uskon puutetta. Nähdään, ettei esim. uskontoa - oletan, että itse käsittelet tätä kristillisestä näkökulmasta käsin - ole todistettu tai tietämämme tosiasiat eivät sitä tue. Harva menee tämän pidemmälle, saati sitten taivu mihinkään ajattelun akrobatiaan kristinuskon kieltääkseen, koska sellaista ei tarvita.
Se on tietysti totta, ettei elämän syntyä vielä tunneta kovinkaan tarkasti, kuten ei vielä paljon muitakaan esim. maailmankaikkeuden rakenteeseen liittyviä asioita. Moderni tieteellinen metodi on kehittynyt säälittävän vähän aikaa sitten, vaikka toki sen saavutukset ovat olleet ilmiömäisiä. Lisäksi olemme ajan vankeja, eikä edeltävien n. 15 miljardin vuoden luonnonhistoriallisia tapahtumia ole mitään keinoa simuloida tarkasti. Sinunkin kuitenkin kannattaa jo valmiiksi miettiä aukkojen jumalalle seuraavaa paikkaa, mikäli edistysaskelia valitsemissasi jumalan todistavissa tiedollisissa sokeissa pisteissä tapahtuu.
Ateismi uskon puutteena, minkä tahansa uskon puutteena, on mielenkiintoinen hyppy tilanteeseen, jossa ateisti luo itselleen turvallisen tilan. Tarkoittaa myös sitä, että ei ole valmis puolustamaan mitään väitettä, vaan ottaa asiakseen vain kritisoida väitteitä. Sanottakoon Dawkinsista mitä hyvänsä, hän ei toiminut näin. Totta kai on mahdollista perustaa ateistinen vakaumus sitomatta sitä mihinkään sellaiseen, mikä vaatisi todisteita. Mutta uskon puute ei toimi argumenttina uskoa vastaan: sinulta puuttuu uskoa, entä sitten? Mitä tämän uskon puutteen on tarkoitus todistaa?
On huomattava, että tässä puhutaan nyt siitä, mitä evidenssiä teismi tarjoaa. Sen sijaan todistuksesta on kysyttävä, mikä ylipäätään voisi kelvata todistukseksi? Matemaattinen todistus, looginen todistus, persoonallinen todistus? Olen kuullut ateisteja, joiden mielestä oikeastaan mikään ei kelpaa todistukseksi Jumalan olemassaolosta. Hyvä on, silloin keskustelu on varmaankin tarpeetonta.
Puhe "aukkojen jumalasta" on hyvä retorinen keksintö, mutta ei juuri muuta. Yhtä hyvin, "aukkojen ateismi" pätee yhtä hyvin, sikäli kuin ateismi kytkeytyy naturalismiin. Jotta voisi elää tieteellisen maailmankuvan sisällä suurella uskon varmuudella naturalistisiin positioihin, vaaditaan myös evidenssiä tälle vakaumukselle. Nykytiede ei tällaista evidenssiä voi tarjota. Kuten aiemmin sanottu, tämä ei tarkoita, etteikö ihminen voisi elää ilman uskoa. Yksinkertaista, voi vain päättää, ettei halua uskoa, olipa mitä tahansa evidenssiä tarjolla.
Se malli, mitä tieteellinen ateismi tarjoaa, on perin heikoilla kantimilla. Asian voi ilmaista näin: Dawkinsin ajatuksena oli, että teismi ennen Darwinia tarjosi vahvemman selitysvoiman kuin ateistinen positio. Oli siis hänen mukaansa rationaalisempaa olla teisti kuin ateisti, mutta Darwin muutti tämän. Nyt heiluri on kuitenkin mennyt toiseen suuntaan: DNA, Big bang, luonnon hienosäätö tai elämän synty osoittavat, että on rationaalisempaa uskoa suunnittelijaan.
Tämä ei kuitenkaan johda tieteellisissä ateisteissa teismiin, vaan se johtaa Suureen Odotukseen, tilaan, jossa kaukaisessa tulevaisuudessa kaikki asiat lopulta selittyvät naturalismin pohjalta. Tämä se on uskoa, jos mikä. Uskot, että joskus kaikki selviää, vaikka et itse olekaan tätä näkemässä. Entäpä jos käykin toisin?
Onpas Dawkins idiootti kun tuollaista on mennyt sanomaan!
Tuo klippi on muuten Ben Steinin hörhödokumentista
Expelled: No Intelligence Allowed,joka on täynnä harhaanjohtavasti leikattuja haastatteluja, tahallista väärinymmärtämistä ja ihan silkkaa valetta.
Dawkinsia oli pyydetty haastatteluun valehtelemalla tuon dokkarin nimi ja aihepiiri, sitten Stein ihan tarkoituksella kaivoi Dawkinsilta tuon lainauksen viemällä keskustelun panspermian suuntaan ja Dawkinsin vastaus oli tyyliin "No okei, voihan sekin olla mahdollista, mutta jostain sen alkuperäisenkin elämän on täytynyt syntyä", ja Stein leikkasi vastauksesta sen, mikä ajoi parhaiten hänen agendaansa ja jätti loput näyttämättä.
On melkoinen epäluottamus Dawkinsia kohtaan väittää, että hän ei tosiasiassa olisikaan sanonut moista, jos olisi ymmärtänyt kontekstin oikein.
Dawkinsilla, kuten muillakaan luonnontieteilijöillä ei ole tarjottavana muuta kuin ihmetystä vastauksena kysymykseen elämän synnystä. Jotenkinhan sen on täytynyt syntyä eikä hän suostu tunnustamaan ei-naturalistisen suunnittelijan olemassaoloa. Joten voihan noinkin sanoa, solun suunnaton monimutkaisuus on tietysti vaikuttanut kaikkiin alalla työskenteleviin eikä tälle monimutkaisuudelle keskellä fysiikan maailman merkittävästi pienempää kompleksisuutta ole tarjolla mitään selkeää vastausta.
Kemiallinen evoluutio on siitä harmillinen juttu, että kemialliset yhdisteet tuhoutuvat varsin nopeasti aidossa ympäristössä. Vain elävä solu kykenee vastustamaan ympäristön hajottavaa vaikutusta. Sellaisen solun pitää kuitenkin syntyä pikavauhtia, koska muuten ympäristö tekee puolivalmiille solulle nopean lopun.
