Aiemminkin siteeraamani Dyson vastasi Weinbergille aikoinaan näin:
Mutta tuo nyt on toisaalta aivan itsestäänselvää ja huomioitavaahan on se että Weinberg sanoo että ihmiset _voivat_ tehdä hyvää/pahaa, mutta juuri uskontojen erityispiirre on se että täysin tavalliset, näennäisen hyvät ihmiset, voivat tehdä silmitöntä pahaa ilman minkäänlaisia omantunnon ongelmia.
Ja vain uskonnot mahdollistavat tämän, terveillä ihmisillä siis.
Ja se "small fraction" on kyllä kohtalaista väheksyntää, ristiretkiarmeijat yms. eivät olleet miten yhden miehen orkestereita. Sen sijaan "pahuudesta kääntyneitten" ihmisten määrät ovat kyllä enemmän tai vähemmän vähälukuisia ja toisaalta pitää muistaa että jos paha ihminen muuttuu uskonnon takia, ei se alkuperäinen "pahuus" välttämättä katoa minnekään, se vain korvautuu toisella asialla. Ja sitten kun tätä aiempaa kokemusta höystetään absoluuttisella moraalilla yms. niin loppupeleissä saadaan aikaan vielä paljon aiempaa pahempi tapaus.
Kyllä kristinuskonkin historiasta löytynee pyhimyksiä, jotka ovat sitten juuri uskoontulon jälkeen muuttuneet hyviksi, ja miksi? Koska uskoontulon jälkeen he alkoivat tappamaan vääräuskoisia, siinä missä aiemmin olivat tappaneet oikeauskoisia. Mutta kristinuskon perspektiivistä tässä on siis kyse hyvästä ihmisestä, kun kerta pyhimysasemakin on ansaittu.
Eli enemmänkin Dyson, tunnettuna uskovaisena, lähinnä yrittää heiluttella käsiä väistämättömän edessä. Vähän kuin holokaustinkieltäjä yrittäisi vedota siihen, että Auschwitzistä löytyi yksi kiva vanginvartija, joka ruoski vain vähäsen eikä koskaan sylkenyt päälle.
Ja toisaalta, ei tarvitse edes mennä pimeisiin aikoihin, pelkästään joku Paavin kategorinen ehkäisykielto on aiheuttanut niin valtavasti kärsimystä kehitysmaissa.