Tämä pitää paikkaansa vain osittain. Jos tarkastellaan vaikkapa etelä-Amerikan tai Afrikan heimoja, todetaan että heimoilla on toki omat norminsa. Sen sijaan toisia ryhmiä ei kunnioiteta ollenkaan samalla tavalla. Niukkoina aikoina voidaan hyvin suorittaa eriasteisia meillä rikolliseksi laskettavia omaisuuden ja riistamaiden riistoja jne. Yleensäkin jopa rikollisryhmittymillä on tutkimuksissa havaittu olevan oma eettinen koodistonsa, jolla ei tosin yleensä ole paljoa tekemistä ns. yleisen moraalin kanssa. Kun lännessä meillä ei enään ole juuri ydinperhettä suurempia ryhmiä, toisiin voidaan suhtautua hyvinkin välinpitämättömästi, vaikka satutaan samalla paikkakunnalla asumaan. En sanoisi tämän edustavan kyynisyyttä, vaan pikemmin aika realistista ihmiskuvaa. Yksittäinen ihminen ei ole luokiteltavissa hyväksi tai pahaksi, vaan jokainen tekee erilaisia valintoja, joista osa on parempia, osa huonompia.
Aika pitkälti ajattelen samalla tavoin kanssasi. Näen realistisesti asiaa tarkasteltuna asian juuri siten, että tiettyyn rajaan saakka "rajoituksista vapaassa yhteiskunnassa" ihmiset ovat valmiit noudattamaan yleisiä moraalikoodeja, mutta jos hyvin varhain tietyissä tilanteissa alkaa ilmaantua luistamista entistä suuremman väestöjoukon kohdalla, vaikkapa nopeusrajoitukset - mikäli niitä ei valvottaisi, tilanne muuttuisi siten, että osalla ajotyyli muuttuisi entistäkin rölyhkeämmäksi ja muista piittaamattomammaksi, osan tyytyessä ajamaan turvallisesti ja omaa henkikultaansa varjellen.
Kuten totesit, rikollisilla on omia eettisiä koodejaan, joilla ei todellakaan ole välttämättä mitään yhteistä yhteiskunnan moraalikoodien kanssa. Eivätkä nämä koodit päde muuta kuin oman ryhmän jäsenien välillä, kaikki (tai lähes kaikki) ulkopuolella olevat lasketaan joukkoon joita kohtaan näitä normeja ei tarvitse noudattaa. Joskin, koska ylimääräinen rikollinen toiminta haittaa jengin taloudellista toimintaa (usein taustalla on myös sitä), pyritään konfliktit tavallisten ihmisen kanssa minimoimaan, sen sijaan "vihollinen" ei välttämättä saa mitään armoa, kuten ei saa henkilö, joka on rikkonut jengin omia sääntöjä.
Jokaisella meistä on tietenkin oma kynnys, jonka yli on vaikea tai joidenkin kohdalla jopa mahdoton astua. Joku voi pitää moraalisesti vääränä varastamista kaupasta, mutta samalla kyseinen henkilö voi katsoa oikeutetuksi varastamisen työnantajalta - tavarat voivat olla ulkopuolisen silmin tarkasteltuna turhia - kuten vaikkapa kopiopaperia, työhanskoja, loputon määrä kyniä, työkaluja etc. Jos tälle henkilölle toteaisi, että varastat, hän voi löytää perusteita sille miksi on sallittua varastaa työnantajalta mutta ei kaupasta - vaikka yhtälailla hän vie molemmissa tapauksissa jonkun omaa ja aiheuttaa molemmissa tapauksissa tappiota liikeyritykselle.
Näen asian siten, että hyvin suuri joukko ihmisiä on tarvittaessa valmis ylittämään ns. moraalikoodistot ja siitymään harmaalle tai jopa mustalle vyöhykkeelle jos siihen tilaisuus tulee, eikä ole enää vaaraa rangaistuksesta tai kiinni jäämisestä. Mietin, että mitä minä olisin valmis tekemään? Todella vaikea sanoa, että missä kohdin minulla ns. kipuraja menee ja mitä olisin valmis tekemään. Nälkä ja köyhyys voivat ajaa ihmisen varkaille. Ajautuisinko minä varkaisille jos en saisi ruokaa johtuen köyhyydestäni vai tekisinkö jotain muuta? Kun en ole nähnyt nälkää, minun on vaikea vastata tällaiseen hyvinkin yksinkertaiseen kysymykseen. Tosin Suomessa yhteiskunnan turvaverkko on pääsääntöisesti niin hyvä, että hyvin harva todella nälkään kuolee, mutta olettamuksena tällainenkin mahdollisuus on olemassa. Asteikko on hyvin laaja, aina pienestä näpistyksestä - kuka nostaa käden ja voi sanoa ettei ole koskaan näpistänyt yhtään mitään? toisessa ääripäässä on tappaminen, murhaaminen, raiskaaminen tms. äärimmilleen viety väkivalta. Palstalla kovin moni viljelee termiä "saunan takana on tilaa", mutta kuinka moni on sitten valmis ylittämään kynnyksen ja toimimaan teloittajana?
Ajatuksia ja pohdintoja...
vlad.
