Luin yli sivullisen verran viestejä ja moni on puhunut moraalista ja uskonnoista ja pärjäämisestä ilman Jumalaa/jumalaa. Jaksaisiko joku tiivistää, että mistä te väittelette?
Toisaalta miten näkisit yhteiskunnan moraaliarvojen ja uskonnollisuuden korreloivan keskenään?
Eli minkälaisen hypoteesin formuloisit tuon pohjalta ja miten todistaisit tämän. Koska tässäkin ketjussa on jo esitetty mielenkiintoista statistiikkaa asiaa sivuavien tilastojen osalta.
Tajuatteko te ollenkaan omien puheittenne, raamatun, kirkon ja oman käsityksenne jumalasta välisiä ristiriitoja? Ne ovat sovittamattomia. Tai jos eivät teidän mielestä ole, olisi syytä omakohtaisesti pohtia, olenko Mortonin Demonin vallassa.
EDIT: Niin, minä olen sen raamatun lukenut, kannesta kanteen. Kahdesti. Oletko sinä?
Eli olet kuitenkin samaa mieltä kanssani? Siitä, että itsehillintä ja moraalisen koodiston noudattaminen lähtee aina ihmisestä itsestään, eikä hänen uskonnollisella vakaumuksella ole asian kanssa juurikaan tekemistä? Tämähän on hieman ristiriidassa aiemmin saarnaamasi kanssa.
Vanhentuneena? Tarkoitatko sitä, että opetuslapset odottivat Jeesuksen toista tulemista jo elinaikanaan, ja koska näin ei käynyt, voidaan nyt sitten Johanneksen näytkin unohtaa? Kyllä käsittääkseni tuo on edelleen käypä kuvaus Jeesuksen toiseen tulemiseen liittyvistä tapahtumista. Mutta en nyt ole vähään aikaan sitä lukenut, joten ehkä unohdin jotain olennaista.Stonewall kirjoitti:Johanneksen ilmestyksen voisi kai jo vanhentuneena poistaa kokonaan jne.
Vanhentuneena? Tarkoitatko sitä, että opetuslapset odottivat Jeesuksen toista tulemista jo elinaikanaan, ja koska näin ei käynyt, voidaan nyt sitten Johanneksen näytkin unohtaa?
Vanhentuneena? Tarkoitatko sitä, että opetuslapset odottivat Jeesuksen toista tulemista jo elinaikanaan, ja koska näin ei käynyt, voidaan nyt sitten Johanneksen näytkin unohtaa?
Itseäni kummastuttaa, että silloin menneinä aikoina sieltä taivaasta tuntui tulevan dataa melko tiheällä syklillä, mutta nyt on ollut lähes 2000 vuoden hiljaisuus?
Lyhyesti, tuon mukaan siis uskomiseen ei tarvi aikaa, paikkaa, kirkkoa, muita ihmisiä.
Käsittääkseni tuo Tuomaksen evankeliumi oli gnostilaisten (eli kerettiläisten, harhauskoisten) tuotantoa. Joten se jätettiin sitten pois ja omaan "arvoonsa". Onhan se muista Raamattuun hyväksytyistä evankeliumeista täysin poikkeava ("Jeesus sanoi sitä sun tätä..."). Jotkut kohdat toki löytyvät hyväksytyistä evankeliumeista, mutta sitten on paljon sellaista jota ei löydy muista evankeliumeista.En usko (kirkkoon instituutiona, Jumalan sanan levittäjänä), kerrotaan se heti alkuun, mutta keskustelua värittämään seuraava, raamatusta pois jätetty:
Nag hamadin käärö, pyhän Thomaksen gospeli.
Tai sitten kävi vain niin, että kaikki ilmoitettava oli ilmoitettu ja käskettiin vaan odottaa kunnes tullaan takaisin taivaista ison kohun kera.Itseäni kummastuttaa, että silloin menneinä aikoina sieltä taivaasta tuntui tulevan dataa melko tiheällä syklillä, mutta nyt on ollut lähes 2000 vuoden hiljaisuus?
Moni asettaa jumalan asemaan jotain idoliaan, Litmasta, James Hetfieldiä tai Slashia, mutta tämmöinen ei ole tervettä alkuunkaan.
Sinä asetat jumalan asemaan kristinuskon Jumalan. En tiedä onko sekään ihan tervettä. Litti ja mainitsemasi muusikot ovat sentään konkreettisesti ja välittömästi maailmaan vaikuttavia eläviä olentoja, eivätkä vain hahmo vanhoista tekstikokoelmista. Mutta jokainen tyylillään.
Sinä asetat jumalan asemaan kristinuskon Jumalan. En tiedä onko sekään ihan tervettä. Litti ja mainitsemasi muusikot ovat sentään konkreettisesti ja välittömästi maailmaan vaikuttavia eläviä olentoja, eivätkä vain hahmo vanhoista tekstikokoelmista. Mutta jokainen tyylillään.
Kyllähän ihmisen ikävä luojan luo tai neutraalimmin sanottuna tarve selittää sattumaa jumalalla on suuri. Tässäkin ketjussa tuntuu olevan ateisteiksi tunnustautuvia, jotka kuitenkin seisovat nyrkki taivasta kohti kohotettuna kiroten jumalaa. Mielipiteet pyritään saamaan näyttämään tiedeuskolta, mutta kuitenkin kirosanoja kaihtavanakin jumalan kiroaminen näyttäytyy lapsen tuskan ilmaisun kaltaisena tuskanhuutona. Jumalani, miksi minut hylkäsit? Tämä petoksen kokemus ja siitä seuraava kiukku on ymmärrettävää, mutta "ulkopuolisen" silmin paljon ihmisyydestä opettavaa.
Kristinusko, usko kaikkivaltiaaseen Jumalaan pitää tämän maailman kasassa, ilman Jumalaa täälläkin palvottaisiin kenties jotain diktaattoria joka on asettanut itsensä siihen asemaan.
Kuulun itse kirkkoon enkä ole sitä jättämässä, koen sen kirkkoveron maksamisenkin hyväntekeväisyytenä.
Mielipiteet pyritään saamaan näyttämään tiedeuskolta, mutta kuitenkin kirosanoja kaihtavanakin jumalan kiroaminen näyttäytyy lapsen tuskan ilmaisun kaltaisena tuskanhuutona.
Mitäköähän mahdat tarkoittaa tällä tiedeusko-sanalla?
Jospa avaan ajatusta hieman tuota yhtä sanaa enemmän. Viittasin siihen, että jotkut ns. tieteellisen maailmankuvan omaaviksi tunnustautuvat hyökkäävät kovasti uskontoja vastaan. Epäilen että sisimmässään monen mielestä olisi mukavaa, jos olisi olemassa joku yliluonnollinen syy kaikelle sattumanvaraisuudelle. Toisaalta jotkut hyökkäävät niin kovasti uskontoja vastaan, että voisi olettaa toiminnan taustalla olevan voimakkaan henkilökohtaisen pettymyksen kokemuksen.
Tuli varmasti kirjoitettua edellinen viesti kovin epäselvästi, ehkä takana ollut ajatus avautui nyt paremmin.
Tuo nyt on lähes yhtä kestävää perustelua kuin sanoa että uskovaisissa on niitä, joita on lapsena käytetty hyväksi pastorin toimesta ja aikuisenakin kaipaavat sitten hyväksikäyttöä ja siksi hakeutuvat uskonnollisiin liikkeisiin, missä joku toinen kertoo heille mitä tehdä ja ajatella ja parhaassa tapauksessa iltahartauden jatkoilla pastorikin tulee taas viereen.
Enpä sitten tiedä olenko "tiedeuskoinen" kuin sanon, että minusta paras tapa havainnoida materiaalista maailmaa ovat empiiriset havainnot ja niiden pohjalta tehty analyysi, jonka tärkeimpiä apuvälineitä ovat matematiikka ja logiikka.