Kyllä minä lähtisin tällä ajatuksella etenemään. Millainen demokraatti äänestää mielummin Trumpia kuin Sandersia? Nykyiseen presidenttiin tyytymättömiä sen sijaan voi rebuissa olla paljonkin ja heidät saa parhaiten putoamaan puusta kun ravistelee sitä kunnolla.
Sanders on monella tapaa demokraattien oma Trump sillä tavoin, että on kaukana puolueen maltillisesta siivestä ja edustaa tasan kaikkea sitä mitä nykyinen presidentti ei. Hänestä voi olla montaa mieltä, mutta muutosta hän pystyy uskottavasti lupaamaan ja sen taakse on helppo kerätä kansanliike.
Iowan vielä vahvistamattomat tulokset ovat aika iso paukku. Sandersin voittoa osattiin vähän ennakoida, mutta Bidenin tulos on kyllä surkea. Käytännössä kisa on tällä hetkellä näiden kahden välinen ja tämä kylvetys saattaa hyvinkin kääntää momentumia Sandersin suuntaan. Hänelle on pari muutakin vahvaa osavaltiota tulossa heti alkuun, joten tässä on mahdollisuus melkoiseen lentävään lähtöön.
Alan olemaan taipuvainen siihen, että Bernie on demokraateille oikea ehdokas. Hän on sekä suoraselkäisin poliitikko, että karismaattisin persoona voittamaan sen yhden apinan. Biden on seniili, Buttigieg kuuluu väärään vähemmistöön ja Warren on kaikkea mitä Sanders, mutta vähän vähemmän.
Bidenin vahvat valtiot ovat vielä tulossa, joten mikään katastrofi tulos ei hänelle olisi. Varmasti tulos kuitenkin antaa ajattelemisen aihetta.
Sanders on sikäli outo heppu, että hän on ehtinyt liittyä demareihin pari kertaa ja erotakin kertalleen. Hän on siis ehdokas puoluekoneiston ulkopuolelta. Viime esivaaleissahan puoluetoimisto pyrki toimimaan Sandersia vastaan, tämä rikkoi puolueen sääntöjä vastaan ja tämän vuoksi muutama virkailija sai fudut. Periaatteessa Sanders on riippumaton ehdokas.
Iowan vaalisekoilu voi toimia Sandersin puolesta. Jos hän kerää riippumattomien huomion, jotkut voivat äänestää Sandersia siksi, että hän on sekä demokraatteja että republikaaneja vastaan. Sandersin kannattaa vihjailla salaliitoista. Edellisissä vaaleissakin nähtiin, että puolueen oma ehdokas ei menesty.
Sandersilla on muutama vaikea ongelma voitettavanaan. Ikä on pahin ja terveys, kupsahtaminen kesken kaiken olisi tuhoisaa demokraattien toiveille. "Sosialistiset" näkemykset ovat amerikkalaisessa ilmastossa perinteisesti olleet myrkkyä, mutta toisaalta varsinkin nuorison keskuudessa vasemmistolaisuus on selkeästi nousussa. Uskonnollisuuden puute ja juutalaisuus ovat tietyissä osavaltioissa no-no, mutta niissä osavaltioissa demari ei pärjää muutenkaan.
Jos lähdetään posin kautta, niin paras tae Sandersin voitolle on Trump itse. Jos istuva olisi itse rationaalisesti argumentoiva, kunnioitusta herättävä konservatiivinen figuuri, ei Sandersilla olisi mitään mahdollisuuksia. Mutta kummallisinta on se, että Trumpin täydellisen epärationaalinen tyyli, hänen luomansa totuudenjälkeinen aika luo Sandersille mahdollisuuksia.
Jos kaikki on feikkiä, myös Trumpin väitteet ovat feikkiä. Silloin ei ole mitään väliä, mitä Trump Sandersista sanoo. Molemmat ovat tavallaan outsidereita, kummajaisia, joiden väittely saattaisi olla melkoisen huvittavaa seurattavaa. Koska mitään totuutta Sandersista ei ole, silloin Sanders voi olla mitä hyvänsä. Tärkeintä on se, että hän lupaisi työpaikkoja. Hän saattaisi kerätä ulkopuolisten ääniä reilustikin, ainakin hän olisi miellyttävämpi kuin Trump.
Trumpin herättämä viha on lähtökohta. On sitä paitsi muistettava, että Sanders olisi voittanut viime vaaleissa Trumpin gallupien mukaan jopa 15%. Tämä kertoo karismasta, jota Sandersilla on. Pitäsikö demarien ottaa riski vai turvata establishmentin ehdokkaaseen, on todella hyvä kysymys. Varmaan tätä pohditaan demojen joukossa pää punaisena. Clintonin mahalasku antaa pohdinnoille lisäpontta.