Potentiaalisista demokraattiäänestäjistä:
Karrikoiden voidaan sanoa, että Trump-vastainen progressiivinen nuoriso jää himaan, jos demokraattien ehdokkaaksi valikoituu joku corporate democrat, kuten Joe Biden. Näin kävi viimeksikin, kun Hillary valittiin ehdokkaaksi. Tätä voi tietysti vähätellä, mutta todellisuus on se, että tuo on todella iso ja vieläpä alati kasvava joukko äänestäjiä. He ovat näissä esivaaleissa pääasiassa Bernien puolella, osittain toki myös Buttigiegin ja Warrenin.
Toisin kuin samaan vanhaan totaalisesti kyllästyneet nuoret, sitä vanhemmat - etenkin keskiluokkaiset Trumpin vastustajat äänestävät joka tapauksessa tätä vastaan. He äänestävät demokraattia, olipa ehdokas sitten Sanders, Biden, Warren tai vaikka Bloomberg.
Näiden lisäksi on vielä kaksi porukkaa, jotka ansaitsevat maininnan: 1. Ne, jotka haluavat protestoida nykymeininkiä, mutta jotka eivät välitä puolueesta. He antavat äänensä nimenomaan Trumpin ja Sandersin kaltaisille ehdokkaille, eli totutusta poikkeaville vaihtoehdoille. Näillä Trumpkin on parempi presidentti kuin Biden tai Clinton. Ja 2. köyhyysrajalla olevat, jotka ovat todella vaikeasti innostettavissa äänestyspaikoille. Tämä ryhmä on melko suuri, mutta heidän äänestysintonsa on pientä. Erityisen outoa on, että tämä porukka äänestää monesti ennemmin republikaaneja kuin demokraatteja. Obama sai houkuteltua köyhiä äänestämään enemmän kuin edellisissä vaaleissa, mutta Clinton ei. Tämäkin voi vaikuttaa lopulliseen ratkaisuun, tosin vasta varsinaisissa vaaleissa.
Tulevan presidentinvaalin lopputulos - kuten aina Yhdysvalloissa - riippuu äänestysinnosta. Jos vaa'ankieliosavaltioissa äänestysprosentti on suuri, demokraattiehdokas voittaa, jos pieni, Trump jatkaa presidenttinä. Tämä oli se keskeinen ero 2012 ja 2016 välillä, kun Clinton hävisi sinisinä olleet Floridan, Pennsylvanian, Ohion ja Wisconsinin.
Kysymys onkin, kuka demokraattien ehdokkaista saa varmimmin äänestysinnon nousuun. Itse väitän, että Sanders. Hän edustaa niitä, jotka jäävät herkästi äänestyspäivänä kotiin.