USA:n presidentinvaalit 2008

[Monte-Cristo]

Delagaattien määrät eri lähteiden mukaan:

AP Clinton 1095 Obama 1070
CNN Clinton 1100 Obama 1039
NYTimes Clinton 912 Obama 741
Obaman nettisivu Obama 910 Clinton 882

AP McCain 719 Huckabee 234
CNN McCain 714 Huckabee 217
NYTimes McCain 695 Huckabee 159

Kovin on yleisselkoinen laskentatapa.

Homma on ainakin AP:n ja CNN:n osalta pelleilyä, koska ne vetävät hatusta arvioita siitä, paljonko kummallakin ehdokkaalla on superdelegaatteja, eli näitä demokraattipuolueen edustajia, jotka eivät tule ehdokkaille äänestysten kautta. Oikeaa tietoa ei ole kenelläkään, eikä sitä välttämättä ole vielä ollenkaan - superdelegaatitkin muuttelevat mieliään. Käsittääkseni Obaman sivuilla oleva lukema on se, joka on saatu pelkästään esivaaleista saaduista edustajista.

Näitä esivaalejahan on kahdenmallisia: "primaries" ja "caucus". Primaries ovat varsinaiset esivaalit, niissä äänestetään aivan normaaliin tapaan. Caucukset taas ovat hupaisia heimorituaaleja, joissa koulun urheilusaleihin ja muihin vastaaviin paikkoihin ahtautunut väki jakaantuu kannattajaporukoihin ja yrittää sitten palopuheilla vietellä EOS-laumasta lisää väkeä omaansa. Osavaltiot saavat nähtävästi itse päättää, kummalla prosessilla ehdokkaille äänensä antavat edustajansa valitsevat.

Seuraavia suurempia tapahtumia
20.2. Tammikuussa vaalikassaan kilahtanut summa julki
4.3. Ohio ja Teksas (isot osavaltiot, joissa molemmissa Clinton etukäteen vahvoilla)

Ja jo tänä yönä esivaaleillaan Virginiassa, Marylandissa ja Washington DC:ssä. Ainakin kaksi ensimmäistä näyttäisivät olevan selviö Obamalle. Loppukuusta on muistaakseni Wisconsinin ja Havaijin vuoro, joista ainakin jälkimmäinen on Obamalle läpihuutojuttu - syntymäosavaltio.

Jos Hillary häviää kaikki helmikuun esivaalit, on aika hankala kuvitella hänen enää nousevan. Clinton tähtää Ohioon ja Teksasiin, jotka pitävät esivaalinsa 5. maaliskuuta, mutta tällainen kyttäilytaktiitta voi olla kohtalokas - katsokaa miten kävi Rudy "vaivaudun vasta Floridassa" Giulianille, joka oli ennakkosuosikki koko viime syksyn, mutta putosi kuin eno veneestä, kun ei viitsinyt panostaa Floridaa edeltäviin osavaltiohin. Obama sen sijaan saa paistatella voittoisana kultapoikana koko helmikuun, ja koko ajan on näyttänyt siltä, että mitä enemmän ihmiset Obamaan tutustuvat, sitä enemmän he hänestä pitävät. Yhdistetään tämä vielä rahatekijään eli TV-näkyvyyteen (Hillarylla kassa tyhjä), niin aika mustalta näyttää demokraattien ehdokkuuden tulevaisuus (öhööh, oli pakko).

Floridan ja Michiganin osavaltiot aikaistivat esivaaliaan (Dem.), jonkun säännön mukaan tulokset ja sitä myöten delegaatit eivät ole laskuissa mukana.
Obama vetäytyi näistä äänestyksistä. Clinton oli ehdolla, päävastustajana tyhjä. Clinton voitti.
Jossain spekuloitiin että, tässä saattaa olla porsaanreikä lakimiesarmeijalle.
Viimeinen oljenkorsi, joka ei tietenkään saisi minkäänlaista kannatusta.
Mutta jos Clintonin kohdalla näyttäisi siltä että peli on menetetty, farssin siemen on kylvetty (Florida tietenkin jälleen keskipisteenä)

Demokraattipuolue rankaisi Floridaa ja Michigania vaaliensa aikaistamisesta mitätöimällä niiden tulokset. Koko pätkittäinen esivaalitouhu on oikeastaan aika älytöntä ajan- ja rahanhukkaa, homman voisi saattaa päätökseen yhdellä ainoalla valtakunnallisella äänestyspäivällä. Mutta osavaltioiden sisäisiin asioihinhan ei Washingtonin liittohallinnon saa puuttua, joten ne äänestyttävät kansalaisiaan silloin kuin niitä huvittaa.

Demokraattien piirissä pelätään, että tämä kisa saattaa repiä juuri rivinsä yhtenäisemmäksi saaneen puolueen uudestaan rikki. Mahdollisuuksia tähän riittää: Clinton aloittaa tappelun Floridan ja Michiganin äänien laskemisesta, Obama saa enemmän esivaaliedustajia, mutta Clinton valitaan silti superdelegaattienavulla, jolloin Obama aloittaa kapinan jne...

Samaan aikaan hajallaan olevat republikaanit hykertelisivät tyytyväisinä. Tosin kukaan sillä puolella ei tunnu haluavan liian "liberaalista" McCainista presidenttiä. Eikä sen puoleen juuri Huckabeestakaan, joka ehkä jo hieman liian hihhuli, mutta "kauhea" ennen kaikkea siksi, että on jokseenkin sosiaaliliberaali eli valtion huomattavaa yhteiskunnallista roolia korostava ja rahavaltaa arvosteleva. Yleinen terveydenhuolto on kunnon republikaanille kauhistus, köyhät kuolkoot pois jos ei ole varaa mennä lääkäriin. Puoluejohdon mieleen olisi eniten tainnut olla corporate-con Romney, jota sekä McCain että Huckabee tuntuivat vihaavan aivan avoimesti.

Arvaan että Hillary voittaa sekä Teksasin että Ohion, joiden delegaatit vastannevat noin kymmentä pienempää, jotka Obama hoitelee tässä välissä.
Noiden jälkeen tilanne olisi Clintonin niukka mutta selvä johto.

lähde mm. http://www.electoral-vote.com/

Mutta Hillary ei saa kummastakaan kaikkia edustajia, ja lisäksi 20 % Teksasista toimii caucus-periaatteella, minkä on ainakin tähän asti havaittu suosivan Obamaa. Jos siis Hillary voittaa nämä vain muutamalla prosentilla, ei se ehkä riitä Obaman etumatkan umpeen kuromiseen. Saas nähdä.

 

[mjr]

Clintonin ja Obaman ero on siis enää parikymmentä valitsijamiestä Clintonin hyväksi. Clintonin vahvat alueet New York ja Kalifornia ovat jo kuitenkin äänensä antaneet.
Obaman vaalikassa lihoaa huomattavasti nopeammin kuin Clintonin ja kansanliike ulvoo.
Näinköhän olisi, että saamme kuin saammekin "unelmafinaalin" McCain vs. Obama ?

Väittäisin että McCain on mainettaan paljon pahempi poliitikko: hänen yleislinjansa on erittäin konservatiivinen, etenkin ulkopolitiikassa hänellä on suorastaan superhaukan maine. Ohessa miehen huvittava vitsi "lentopostin" lähettämisestä Teheraniin:

http://www.youtube.com/watch?v=o-zoPgv_nYg

Silti on myönnettävä, että hänellä on muutamassa kysymyksessä poliitikolle omalaatuinen konsepti eli periaatteita jotka eivät salli kannattaa oman puolueen ydinkannattajakunnalle erittäin tärkeitä asioita. Eli miestä ei sentään voi mitenkään verrata tähän nykyiseen hallintoon ja Karl Roven tapaan "ajaa" asioita. Siinä mielessä ei siis ole täydellinen katastrofi odottetavissa syksyllä toisin kuin oli neljä vuotta sitten vaikka republikaanit voittaisivatkin.

Clintonin ja Obaman välillä ei puolestaan juuri ole havaittavissa minkäänlaisia merkittäviä poliittisia eroja - molempien vahvuus lienee persoonallisuus ja vanhoja rajoja rikkova henkilötausta. Molemmat kuuluvat demokraattien maltilliseen valtavirtaan, ehkä lievästi sen liberaalille siivelle. Clinton sitten ehkä edustaa turhankin paljon vanhoja huonoja aikoja ja Obama taas herättää olemuksellaan ja puhetaidollaan paljonkin toiveita uusista avauksista. Hype on voimakasta ja onpa jopa sanottu että viimeksi tälläistä poliittista intomieltä maassa olisi nostattanut Robert F. Kennedy. Mikä todellakin vaikuttaa liioitellulta Obaman tähänastisen uran valossa. (Ja vaikka en olekaan salaliitto-teorioiden ystävä niin jos tämä RFK-vertaus olisi mitenkään oikea niin kannattaisi salaisen palvelun jo nyt lisätä miehitystään...) Mutta valitaan sitten kumpi tahansa demokraattien ehdokkaaksi niin vahvat lähtökohdat heillä on syksyn kampanjaan. Toivottavasti tällä kertaa pärjäisivät republikaanien valtaisalle Roven kouluttamalle loka-organisaatiolle. Viimeksihän se pystyi leimaamaan kunniamerkein palkitun sotasankarin pehmo-pelkuriksi, joka "antautuisi terroristeille".

 

[Vesti]

Toivottavasti tällä kertaa pärjäisivät republikaanien valtaisalle Roven kouluttamalle loka-organisaatiolle. Viimeksihän se pystyi leimaamaan kunniamerkein palkitun sotasankarin pehmo-pelkuriksi, joka "antautuisi terroristeille".

Roven propagandaosaamista on kyllä pakko kunnioittaa, yllä mainittu silmänkääntötemppu on hyvä esimerkki hänen kyvykkyydestään.

Luin jostain rovelaisen lokakampanjoinnin johtavan periaatteen: siinä ei suinkaan keskitytä alleviivaamaan ja liioittelemaan vastapuolen ilmeisiä heikkouksia, vaan hyökätään suoraan kiinni suurimpana pidettyyn vahvuuteen ja pyritään kyseenalaistamaan sitä.

Bush-Kerry-mittelössä faktisena lähtökohtana oli, että Kerry oli taistellut Vietnamissa sankarillisesti ja Bush oli vältellyt rintamalle joutumisen. Niinpä Kerryä vastaan marssitettiin jokiveneellinen Vietnamin sodan veteraaneja, jotka kyseenalaistivat Kerryn sankaruutta. Kun hataria epäilyksiä kyllin kauan ja kyllin monta kertaa toisteltiin, riittävän monen äänestäjän päässä syntyi vaikutelma, että Kerryn suhteessa isänmaallisuuteen oli kaiken kaikkiaankin jotain epäilyttävää.

Kerryn ilmeinen älykköys Bushin rinnalla saatiin sekin käännettyä Kerryn vahingoksi. Toisin kuin Bush Kerry puntaroi puheissaan asioiden erilaisia puolia - niinpä hän ei ollut "clear". Bush itse toisteli joka välissä olevansa clear. Hänelle maailmassa kaikki oli turvallisen selvää eikä aiheuttanut levottomuutta herättäviä ja isänmaata vaarantavia pohdintoja.

 

[Viljuri]

Obaman puheista on kyllä on vaikea löytää sisältöä muutoinkun muutoksen lupaamisella Washingtoniin (D.C). Tiedä sitten miten tilanne kehittyy, mutta Suomen kannalta hän lienisi ainakin kaikkein arvaamattomin näistä vielä jäljellä olevista korteista, McCainin ja Billaryn osaltahan me tietäisimme jo mitä odottaa.

Amerikkalaisia vaaleja analysoidessa ei muuten suomalainen vasemmisto- tai marxilaistematiikka auta paljoakaan, ainakaan jos haluaa ymmärtää yhtään mitä siellä tapahtuu.

Joiltakin osin kotimainen kommentointi, valitettavasti myös päämedioissa, on "korvissa viheltää" ja "Antarktiksella on ufoja" -tasolla.

 

[Monte-Cristo]

Obamania jatkui entistäkin voimakkaampana viime yönä, kaikki kolme esivaalia menivät Obamalle. Sangen ylivoimaisin luvuin vielä. Yhteenvetoa tuloksista lukemina ja graafeina täällä.

Yksi mielenkiintoisimmista juonteista Obaman menestyksessä on se, että myös republikaanit pitävät hänestä, tietysti ihan vähän vain, mutta pikkuisen kuitenkin. Ja ainakin verrattuna "she-devil" Hillaryyn, jota vihatumpaa hahmoa ei republikaanien keskuudessa ole. Viime yönä Virginiassa 8 % Obaman äänistä tuli rekisteröityneiltä republikaaneilta. Jos Reaganin suosion takana olivat osaltaan ns. Reagan-demokraatit, saattavat Obaman menestystä siivittää Obama-republikaanit.

Kontrasti McCainin ja Obaman voitonjuhlien välillä ei olisi voinut olla suurempi: siinä missä Obaman fanaattinen yleisö koostui kaikenikäisistä ja -värisistä, oli McCainin ei-niin-eloisa kannattajajoukko harmaahapsista ja valkoihoista. Jos demokraattien aktiivisuus jatkuu ensi marraskuulle asti samanlaisena (Marylandissa viime yönä Hillarykin sai enemmän ääniä kuin republikaaniehdokkaat yhteensä!) republikaanien suhtautumisen McCainiin pysyessä yhtä laimeana kuin tähän asti, on demokraattipressa aika varma juttu. Koska myöskään republikaanipuolueen sisäpiiri ei ole McCainin ehdokkuudesta järin innostunut, on mielenkiintoista nähdä, käynnistyykö rovelainen loanheittokone kunnolla missään vaiheessa.

 

[Monte-Cristo]

Heh. Lokalisointiautomaatio saa aikaan hupaisia seurauksia Obaman MySpace-profiilissa olevassa mainoksessa.

Me vaadimme!

 

[Metalwarrior]

Eipä Billikään hirveästi enää usko Hillaryn mahdollisuuksiin.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1491459

Kyllä semmoinen tunne tässä on, että USA:n seuraava pressa on Barack Obama. Ei McCain pärjää finaalissa, koska monessa mielessä edustaa kuitenkin Bushin meininkiä, vaikka toki liberaalimpi on.

 

[Viljuri]

Suuri ja laaja vasemmistolainen mediasalaliitto yrittää loata John McCainin maineen. For McCain, Self-Confidence on Ethics Poses Its Own Risk / New York Times

Tyylilaji koko operaatiossa on luonnollisesti hyvin hyvin ironinen, vaikka Hillarystä ei ehkä olekaan ehdokkaaksi. Illiteraateille ja muille "vailla clue'ta" oleville valaistakoon sen verran, että aikoinaan väitteet miehensä Billin seksisuhteista (eri naisten kanssa) olivat Hillarylle aina "suuren oikeistolaisen salaliiton" tuotosta.

Vaikka tämä juttu ei vaikuttane tuon taivaallista Johnin ehdokkuuteen, niin yritetään sillä vieraannuttaa "arvokonservatiivit" lopullisesti Johnista. Ei että John heitä muutenkaan miellyttäisi, mutta tarkoitus onkin saada heidät jäämään lopullisesti kotiin vaalipäivänä.

Jos esimerkiksi jo kilvasta luopuneella Giulianilla on ollut enemmän naisia kun keskiverrolla suomalaismiehellä sukkia, niin onhan se toisaalta hyvä, että myös John on viriili. Eihän hän parhaimassa iässään saanut edes n*ssia, kun oli tuolloin tunnetusti pysyväisluonteisesti vierailemassa pohjois-vietnamilaisilla vankileireillä.

 

[Monte-Cristo]

Tämän NYT:n McCain-skandaalinpoikasen pointti ei niinkään taida olla siinä, että The Mac kävi vieraissa - sattuuhan sitä - vaan että meni lähestulkoon kirjaimellisesti sänkyyn sellaisen naisen kanssa, joka on lobbari. Näin McCain yritetään maalata peruskorruptoituneeksi washingtonilaiseksi vastoin hänen "honest and straight-talking maverick"-imagoaan.

Vaikka mahdollinen lobbarikorruptio onkin asia, joka pitää ehdottomasti tuoda esille pressaehdokkaiden kohdalla, niin jotenkin ajoitetulta tämä NY Timesin räväytys vaikuttaa (jostakin luin, että NYT olisi ollut tietoinen asiasta jo viime joulukuussa). Foliohattuilijat voivat pohtia esim. sitä, olisiko Hillarya kannattava NYT halunnut antaa Obama-jyrän alle joutuneelle Hillarylle tauon median keskittyessä hänen sijastaan McCain-jupakan tonkimiseen.

Jenkkimedia tuntuu muutenkin käyvän jo ylikierroksilla vaalien suhteen (skandaalinkäryä yritetään saada aikaan esim. sillä, sanoiko Obaman vaimo Michelle olevansa vasta nyt ylpeä maastaan - kauhistus!), eivätkä esivaalit ole vielä lähelläkään loppuaan. Saa nähdä, tuleeko vaalikansalle ennenaikainen ähky.

 

[Major Julli]

Roven propagandaosaamista on kyllä pakko kunnioittaa, yllä mainittu silmänkääntötemppu on hyvä esimerkki hänen kyvykkyydestään.

Luin jostain rovelaisen lokakampanjoinnin johtavan periaatteen: siinä ei suinkaan keskitytä alleviivaamaan ja liioittelemaan vastapuolen ilmeisiä heikkouksia, vaan hyökätään suoraan kiinni suurimpana pidettyyn vahvuuteen ja pyritään kyseenalaistamaan sitä.

Mielenkiintoista onkin, miten republikaanien koneisto toimii Obamaa vastaan. Toki demokraateillakin on omat kikkansa taistelussa. Jotenkin vaan tuntuu, että kampanjointi ei tällä kertaa oikein pääse loanheitossa vauhtiin, Obama on värillinen, mikä pakottaa ylenpalttiseen poliittiseen korrektiuteen, ja McCainilla taas ei tunnu olevan omien tuki oikein 100%:sta.

Vaikka McCain onkin ulkopoliittisesti ns. haukka (tai ainakin haluaa sen kuvan antaa), sisäpoliittisesti kaveri on ollut perinteisesti maltillista republikaanisiipeä, joten nyt jenkeissäkin tuntuu olevan samaa pyrkimystä kohti poliitikan keskustaa kuin Euroopassakin. Huckabee ja Paul ovat oman tiensä marginaalikulkijoita viime kädessä, ja Romney ei sitten niin hirveää kannatusta kerännyt viime kädessä. Demokraateissakin laitapuolen kulkijat pärjäsivät aiempiin kertoihin verrattuna kohtuu keskinkertaisesti, eikä heillä nyt ollut Huckabeen kaltaista hämmentäjää. Lisäksi Nader/Perot mallisia kolmannen puolueen ehdokkaita ei ole mukana.

 

[Major Julli]

Sen verran vielä, että jotenkin tuntuu tämän vuoden vaalit muistuttavan Carter vs. Ford -76 ja Clinton vs. Bush -92, joissa demokraateilla oli heittää nuorekas, tuntematon kaveri pitkän rebuplikaanien valtaputken jälkeen kehiin, kun taas GOP:n ehdokas oli huomattavasti vanhempi.

 

[Major Julli]

Nostellaanpa tätä ketjua ylöspäin kun on ratkaisun hetket käsillä. Ymmärrän toki, että Dallasin uusinnat on tärkeämpää kuin maailman poliittisesti vaikutusvaltaisemman johtajan valinta.

Itse veikkaan, että Obama ottaa ne ratkaisevat äänet Texasista ja Ohiosta, Clinton on liian selvästi selkä seinää vasten saadakseen glory-hunttereiden äänet.

 

[kovalev]

Nostellaanpa tätä ketjua ylöspäin kun on ratkaisun hetket käsillä. Ymmärrän toki, että Dallasin uusinnat on tärkeämpää kuin maailman poliittisesti vaikutusvaltaisemman johtajan valinta.

Itse veikkaan, että Obama ottaa ne ratkaisevat äänet Texasista ja Ohiosta, Clinton on liian selvästi selkä seinää vasten saadakseen glory-hunttereiden äänet.

Mitä, koska Dallasin uusinnat alkaa ?!

Texas taitaa olla se ratkaisun paikka. Mielipidemittauksiin ei kannata tietenkään hirveästi luottaa, mutta äänet "kentältä" viestivät siitä, että Obamania on riehunut myös siellä. Tuskin kuitenkaan yltänyt Bush-tyhmemmän ranchille saakka.

Monet asiantuntijat jenkeissä tuntuvat olevan sitä mieltä, että Obama voittaisi suunnilleen samalla marginaalilla McCainin, kuin millä McCain voittaisi Clintonin. Tiedä sitten, mutta mitä pidempään demokraattien tilanne pysyy auki, niin sen parempi McCainille, joka voi jo käytännössä keskittyä varsinaiseen vaaliin.

Analyytikot ovat myös sitä mieltä, että mikäli Obama voittaisi sekä Ohion, että Texasin, niin Clinton luovuttaisi. Ei taida Obama kuitenkaan moiseen urotekoon pystyä ?

 

[Monte-Cristo]

Analyytikot ovat myös sitä mieltä, että mikäli Obama voittaisi sekä Ohion, että Texasin, niin Clinton luovuttaisi. Ei taida Obama kuitenkaan moiseen urotekoon pystyä ?

Ehkä ei. Viime viikon aikana tämä tarina on taas kehittynyt uusiin suuntiin. Ensinnäkin Obaman kuherruskausi median kanssa on selvästikin ohi, ja Clintonin pitkään jatkunut valitus (osin perustellustikin) siitä, että häntä kohdellaan huonosti Obaman päästessä vähällä on vihdoin tainnut tuottaa tulosta. Nyt Obamaa arvostellaan ja Clintonia puffataan median tehdessä "korjausliikkeen". Media ei tietenkään tykkäisi mistään niin paljon kuin siitä, että tämä kisa jatkuisi niin kauan kuin ylipäätään mahdollista.

Clinton veti myös rovelaisen pelottelukortin esiin lähettämällä Texasin eetterin mainoksen, jossa puhutaan uhista, pikkulapset nukkuvat sängyissään ja Clinton vastaan kolmelta yöllä Valkoisen talon puhelimeen. Saa nähdä, menevätkö äänestäjät tähän täkyyn yhtä helposti kuin vuonna 2004. Pitkään jatkunut jankutus Obamasta "empty suitena" tuntuu sekin muodostuneen vakiintuneeksi käsitykseksi joissakin piireissä. Tämä hankaloittanee vielä päättämättömien äänestäjien haalimista Obaman leiriin.

Kyselyt Ohiossa ja Texasissa näyttäisivät sen sorttista, että Obaman eteneminen on pysähtynyt, ja Clinton ehkä saanut hieman kannatusta takaisin (valtakunnallisella tasolla voi nähdä saman trendin. Tosin Obama on viime esivaaleissa menestynyt aina muutaman prosenttiyksikön kyselyjä paremmin. Saas nähdä. Itse veikkaan, että Obama voittaa Texasin niukasti, mutta häviää Ohion. Myös Rhode Islandin ja Vermontin osavaltioissa pidetään esivaalit tänään, em. näyttää menevän selvästi Clintonille ja vm. yhtälailla selkeästi Obamalle.

Jos arvaukseni käy toteen, niin enpä tiedä, kuinka jatkossa sujuu. Clinton on oikeastaan jo nyt ylitsepääsemättömässä ahdingossa, hänen pitäisi voittaa 70 % vielä jaossa olevista valitsijamiehistä päästäkseen niskan päälle. Tuskin onnistuu, ellei mitätöityjä Floridaa ja Michigania yhtäkkiä lasketakin mukaan. Arvelen, että Clinton jatkaa kamppailua, jos voittaa jomman kumman (tai kummatkin) parivaljakosta Ohio & Texas. Kummankin voittaminen toisi varmasti nostetta kampanjalle, media toitottaisi innoissaan Hillaryn "kampäkkiä", vaikka hänen pitäisi voittaa kumpikin reilusti, että voitoista olisi hänelle käytännön hyötyä. Näin ei varmaankaan käy, vaan mahdolliset voittoprosentit jäänevät alle kymmenen.

Sekin on taas mahdollista ainakin Ohiossa, että toinen voittaa äänimäärässä, mutta toinen saa enemmän delegaatteja. Näin kävi Nevadassa, jonka Clinton voitti niukasti, mutta vaalipiirijako toi Obamalle pari delegaattia enemmän.

 

[kovalev]

Näin kanssa pätkän tuosta mainoksesta, ja täytyy sanoa, että kirvoitti hymyn huulille. On hieman eri meininkiä, kuin meillä täällä kylmässä pohjolassa.

 

[secord]

Näin kanssa pätkän tuosta mainoksesta, ja täytyy sanoa, että kirvoitti hymyn huulille. On hieman eri meininkiä, kuin meillä täällä kylmässä pohjolassa.

Paranneltu versio: http://www.youtube.com/watch?v=ezACpqzDamI

 

[Major Julli]

Itse olen sitä mieltä, että media kohtuu tietoisesti koittaa ruokkia tuota Hillary strikes back -asetelmaa. Tilanne on myös siinä mielessä mielenkiintoinen, että republikaanit näkisivät McCainia vastassa mieluiten Clintonin kuin Obaman.

En jaksa kuitenkaan uskoa, että Obaman veturi hyytyisi nyt Texasiin ja Ohioon. Ja uskon siihen, että McCainin presidenttiys on enemmän kiinni demokraattien esivaaleista kuin varsinaisesta vaalista.

Sinällään, jos Clinton kuitenkin voittaisi molemmat vaalit, tulisi Yhdysvalloista valtio, jossa on ollut kaksi perhettä vallassa vuodesta 1988 saakka. Ehkä sitten 2016 on vaaleissa vastakkain Chelsea Clinton ja Jeb Bush.

 

[Monte-Cristo]

Sinällään, jos Clinton kuitenkin voittaisi molemmat vaalit, tulisi Yhdysvalloista valtio, jossa on ollut kaksi perhettä vallassa vuodesta 1988 saakka. Ehkä sitten 2016 on vaaleissa vastakkain Chelsea Clinton ja Jeb Bush.

Tämä banaanivaltiomainen dynastiameininki minua eniten Hillaryn mahdollisessa presidenttiydessä häiritseekin. Jonkinlaiset rajat pitäisi tällaisellekin pelille laittaa.

Mutta vuonna 2016 aika voisi olla jo kypsä George P. Bushille! Saataisiin kolme George Bush -nimistä republikaanipressaa peräjälkeen. Hmmm, George Wee Bush ja George Pee Bush...

 

[tant gredulin]

Bushin perheen komia poika Pee muistuttaa hiukan John-John Kennedyä.

Juorulehdissä puhutaan, että Bill ja Hillary eroavat, jos Hillarystä ei tule presidenttiä. Että tiedä sitä nyt mitä toivoa... Jos ero tulee, on lehdistöllä todennäköisesti kirjoitettavaa pitkäksi aikaa, kun poikamies-Bill pääsee vauhtiin.

Time-lehdessä spekuloitiin myös mahdollisella presidentti/varapresidentti -kombinaatiolla -tosin niinpäin, että Hillarystä tulisi presidentti ja Obamasta vp.

 

[mjr]

Vähän yllättäen tosiaan näyttää Clintonilla sittenkin olevan mahdollisuuksia tänään. Tiukalle mennee kummassakin osavaltiossa. Täytyy tunnustaa, ettei silti kovin suuresti kiinnosta tämä demokraattien kamppailu. Kummatkin ovat päteviä ehdokkaita omine vahvuuksineen ja heikkouksineen, ja demokraatit ansaitsevat tietysti suorastaan automaattisen maanvyörymävoiton, kun nykyhallinnolta ei ole periytymässä kuin savuava konkurssipesä (minkä korjaamisesta ei varmaankaan kenenkään suosio tule nousemaan). Normaalisti tälläinen voitto myös varmasti tulisikin, mutta vuosi 2004 jo osoitti, ettei poliittinen prosessi siellä toimi enää aivan vanhalla tavalla, joten kuka tietää miten syksyllä käy. Politiikkaa kiinnostavampaa on talouden kehitys: asuntokupla puhkeaa suorastaan pelottavalla vauhdilla ja voi olla että kokonaislasku viime vuosien totaalisen vastuuttomasta varojen yli elämisestä on todella suuri. Jos taantuma on syvä niin sillä kyllä tulee olemaan merkittäviä vaikutuksia myös poliittiseen prosessiin.

 

[cosape]

Jos haluaa vahan pelailla eri skenaarioilla niin CNNn sivut antavat mahdollisuuden siihen.

http://www.cnn.com/2008/POLITICS/02/29/delegate.counter/index.html

CNNlla tanaan tuota kaytettiin hyvaksi ja naytettiin etta jos loput osavaltiot menevat kannatusprosenteissa 55/45 kummalle tahansa voivat superdelegaatit silti ratkaista tilanteen niinkuin haluavat.

Aanestajien parissa 'yllattaen' oltiin mielipidemittauksessa 60% sen puolella etta superdelegaattien pitaisi aanestaa kansan tahdon mukaisesti. Siis 'kansan' silla yleensa vain puolueen kannattajat paasevat tassa vaiheessa aanestamaan vaikka esim. Teksasissa voi aanestajaksi ilmoittautua ilman jasenkirjaakin.

 

[siffa]

USA:n kansalaisista 90% on kristittyjä. USA:ta on pidetty protestanttisena maana, mutta paavin vierailu USA:ssa muistuttaa siitä, että maassa on 70 milj. kristittyä katolilaista. Yli 50% kansasta vaatii, että presidentin on oltava uskovainen. Georg W Bushia ei pidetä riittävän uskovaisena.

Presidenttiehdokkaat käyvät kovaa kiistaa kristittyjen äänistä. Obama on ollut aktiivinen vasemmistolainen herätys-kristitty jo pitkään. Clinton on metodisti ja on korostanut uskonnollisuuttaan viime aikoina. McCain on ongelmissa oikeistolaisten herätys-kristittyjen kanssa, koska ei kuulu heihin ja on aikaisemmin arvostellut heidän toimiaan. Mikäli Obama voittaa Clintonin ja pääsee McCainia vastaan lopulliseen kisaan niin osa oikeistolaisista herätyskristityistä siirtynee uskonnollisemman Obaman kannattajaksi.

Lähi-Itä ja Irak ja ylipäänsä ulkopolitiikka eivät nouse merkittävään rooliin USA:ssa presidenttiä valittaessa, vaikka Suomesta katsoen niin luulisi tapahtuvan. Sisäpolitiikka ja uskonnolliset yhteisöt ratkaisevat sen, kuka on tuleva USA:n presidentti. Suhtautuminen aborttiin, homoavioliittoihin, köyhyyden lieventämiseen, ilmastonsuojeluun ja globalisaatioon näyttävät olevan isoja teemoja presidentinvaalikamppailussa.

 

[Viljuri]

Tuo kristillisyys-teema Jenkkilässä ja Jenkkien vaaleissa ei ole niin yksinkertainen kuin kiireinen mies voisi kuvitella.

En viitsi liittää tähän mitään lähteitä, koska asiasta kiinnostuneet löytyvät ne itsekin (ja jos eivät löytäisi, niin eivät kuitenkaan niitä ymmärtäisi), mutta julkinen hartauden ja muun uskonnollisuuden harjoitus suuresta demografisesta penetraatiostaan huolimatta on eräänlainen yhteisöllisyyden korvike sinänsä individualismin ja kovan kilpailun läpitunkemassa amerikkalaisessa yhteiskunnassa.

Tämä johtaa usein siihen, että kun puhutaan yhtä, tehdään itse asiassa toista ja tarkoitetaan todellisuudessa kolmatta. Joku voisi sanoa asiaa tekopyhyydeksi ja kaksinaismoralismiksi, mutta suomalaisesta tai muusta eurooppalaisesta näkövinkkelistä olisi kuitenkin paikallaan yrittää hahmottaa niitä taustatekijöitä, joiden avulla amerikkalaista poliittista ja muuta narratiivia on arvioitava.

Obaman äskettäisistä puheista on kyllä hyvin luettavissa läpi hänen todelliset näkemyksensä esimerkiksi nyt fundamentalistiseen kristillisyyteen, ainakin keskilännen pikkukaupungeissa, kysymys hänen retoriikkaansa pääosan arvioinnin osalta onkin enemmän etnisestä ja sosiaaliluokkiin perustuvasta identifikaatiosta ja näihin tahoihin vetoamisesta.

Eikä edes jonkun G.W Bushin lauseita voi tulkita ihan tortå på tortå, eihän Bush kuulu kristilliseen oikeistoon ja kristillinen oikeisto ylipäätään on eristetty republikaanisessa puolueessa päättävistä ja johtavista asemista. Kysymys on kielipelin pelaamisesta, quite simply.

Koko kansanliikkeen (sillä siitä nimenomaan on kysymys, ei mistään valtaeliittien jutusta) merkitystä on liioiteltu ja paisuteltu eurooppalaisissa ja suomalaisissa medioissa, ilmeisesti jälkimmäisessä tapauksessa osaamisprofiililtaan hieman heikompien toimittajien ja kirjeenvaihtajien vuoksi. Tilannetaju voisi auttaa, mutta tietysti jos jo jotkut YLE ja HS haluavat kevyitä skandaali- ja sensaatiojuttuja, niin mitäs siinä voi sitten kukaan tehdä?

 

[kovalev]

Tänään on sitten TAAS supertiistai.
Pennsylvania äänestää ja pelin henkihän on se, että Hillary tarvitsisi murskavoiton, eikä sekään välttämättä riittäisi. Hillary saanee kyllä niukan voiton, mutta pahin mahdollinen demokraattien kannalta olisi juuri se, koska silloin Clinton jatkaa epätoivon vimmalla jo erittäin kalliiksi sekä itselleen, että puolueelleen käynyttä kampanjaansa, ja McCain hieroo tyytyväisenä ryppyisiä käsiään, kun demarit haukkuvat toisiaan.
McCain on ollut jo viime aikoina gallupeissa edellä kumpaa tahansa demokraattiaehdokasta vastaan. Tilanne kuitenkin muuttunee heti, kun Clinton heittää pyyhkeen kehään, asettuu tukemaan Obamaa ja Barakki saa koneen kunnolla käyntiin.
Sen jälkeen onkin vuorossa taas järkyttävä loanheittokampanja McCain vs. Obama, jossa McCain saakin olla tarkkana, ettei aja rasismimiinaan. Obaman vaalikoneisto kyttäisi varmasti iskupaikkaa.

 

[Trenchtown]

Osama- kortti pelattu.

Samalla kaavalla näköjään mennään kuin ennenkin. Tuo pelon lietsominen on jotain niin surullista, varsinkin kun samaa on ollut havaittavissa jo ties kuinka kauan.

Mainoksessa vilahtaa myös otoksia vuoden 1929 pörssiromahduksesta, Pearl Harborista ja Fidel Castrosta.

Itse en tuosta yhdysvaltain politiikasta mitään ymmärrä, mutta tuntuu taas siltä, että tarkoitus pyhittää kaikki keinot. Kun muuta ei keksitä, kaivetaan pelon paimensauva jälleen esille ja ajetaan lampaat kasaan. Muuttuukohan tuo meininki ikinä...