Tuli viime (tai oikeastaan jo toissa) yönä sitten kukuttua BBC:n Worldin ääressä Iowan tulosten julkistamiseen saakka. Muutamia kommentteja laitettava yön tunnelmista.
Aloitetaan liikkeelle pääsemiseksi vaikka kommentoimalla muutamaa kohtaa Setin viestissä:
Ehdin jo hetken miettiä että onko päässä vikaa kun kuuntelin sujuvasti näitä "vasemmiston" ehdokkaita. Kiitos ja kumarrus. Jargonihan on loppupeleissä samaa aivan jokaisella.
En tiedä mitä tarkalleen tässä tarkoitat ilmaisulla "loppupeleissä", mutta jos tarkoitit eiliseen asti vallinneita ehdokkaiden vaaliteemoja niin ei se aivan samaa ole. Esivaaleissahan kisataan kahden eri puolueen (ja toisistaan ideologisesti eroavien) kannattajien äänistä. Lopullisessa presidenvaalissa sitten toki alkaa "jargoni yhdenmukaistumaan" kun ruvetaan kisaamaan keskiviivalla horjuvista äänestäjistä. Ja tälloin toki retoriikka ja vaaliohjelmakin on eri moodissa kuin esivaaleissa.
Karisma osastolla Obama voittaa. Jos Hillaryn kannatus vajoaa luokkaan huono niin varjoista nousee esiin, Elviksen jälkeen, karismaattisin henkilö mitä jenkkilässä on nähty. Jeesannee hieman.
Obamasta samaa mieltä. Itse asiassa piti erittäin vaikuttavan, tunteellisenkin, mutta ei pateettisuuteen sortuvan kiitospuheen. Sana on hallussa, ainakin puheenkirjoittajien hallussa... Nuori kampanjaväki tuntui olevan myös todella innoissaan. Enpä voi olla rinnastamatta Clintonin rynnistykseen varsinaisessa presidentinvaalissa vuonna -92.
Sitten tuohon "Elviksen jälkeen karismaattisimpaan" henkilöön. Sikäli jos tarkoitat Bill Clintonia ja tämän ryhtymistä antamaan eukolleen todella merkittävää vetoapua, niin riskinsä on siinäkin Hillaryn kannalta. Miltä näyttää oma kompetenssi jos sitä joutuu liiaksi nojaamaan toiseen henkilöön? Ei välttämättä vakuuttavalta. Ja vakuuttavuudesta näissä vaaleissa on kyse.
Muuten myös hieman ihmettelen Hillaryn porukan tapaa lukea mielipideilmastoa. Tilanteessa jossa kansalaiset tuntuvat olevan helvetin pettyneitä (taas kerran) poliitikkojen toimintaan, on Clintonin porukka valinnut taktiikaksi ehdokkaansa "poliittisen kokemuksen" korostamisen. Yksi slogani on muun muassa ollut se että Hillaryn voittaessa koko paskan, hän voikin aloittaa hommat välittömästi koska "tuntee systeemit". En pitäisi tällä hetkellä tätä erityisen nerokkaana vetona. Obaman puolella on (ainakin vielä) ryvettymätön poliittinen maine. Edwards lienee jossain välimaastossa tässä suhteessa.
Edwardsin keskeinen strategia, odotetusti, tuntuu olevan kova kritiikki Bushin veropolitiikkaa kohtaan, yhdistettynä globalisaation vaikutuksiin USA:ssa. Hieman malliin: "Ensin annettiin rahaherroille kunnon veronalennukset ja sitten samat retkut kiitokseksi pakkaavat tehtaat kontteihin ja lähettävät ne Aasiaan." Ärtsy mutta varmaankin tämän hetken tilannetta ja ainakin jonkun kansanosan tunnelmia kiteyttävä ilmaisu.
Kaikkien demokraattiehdokkaiden agendalla on myös viime päivinä otsikoihin noussut vanha kiistakapula: Terveydenhuolto. Tämä on asia jolla jokainen tulisi lopullisena ehdokkaana republikaaneja varsinaisessa vaalissa lyömään. Ruutuun pistetään kuvaa missä keuhkokuumeinen mummo hinaa kadulla mukanaan tippapullotelinettä, tultuaan heitetyksi ulos sairaalasta maksukyvyttömyyden vuoksi. Pisimmät perinteet terveydenhuollon remontin saralla on tietenkin Hillaryllä joka ukkonsa kaudella mesoi asiasta, mutta koko homma kaatui republikaanien vastustukseen kongressissa. Ja tämä asia ei välttämättä ole hänelle meriitti. Hillaryn asemaa istuvan presidentin vaimona
mutta myös hänen omaa persoonaana pidetään osasyyllisenä uudistusten kaatumiseen. Obama puolestaan ilmoitti pistäneensä terveydenhuollon järjestykseen jo kotiosavaltiossaan Illinoisissa ja lupasi samaa koko maahan, jahka tulee presidentiksi. Edwards korostaa myös tätä aihetta, mutta en nyt tältä istumalta osaa mainita mitään konkreettista hänen osaltaan.
Irakin sota: Kaikki demokraattiehdokkaat haluavat vetää joukot pois sieltä mahdollisimman pian. Kiitospuheessaan Obama mm. lupasi että "Irakista lähtee joka iikka takaisin kotiin kun hän astuu Valkoiseen Taloon."
Tällä hetkellä löisin roponi likoon Obaman puolesta. Siis demokraattien ehdokkaaksi ja samaa latua Valkoiseen Taloon.
Republikaanit Iowassa:
Tämä jäsentenvälinen oli sitten hieman toisenlainen näytelmä. Jo yksinkertaisesti siitä syystä että pääehdokkaista ei kaikki edes "olleet paikalla".
Rudy Giuliani ei Iowaan satsannut vaan päätti aloittaa tosissaan vasta New Hampshiresta. Tätä päätöstä ei kaikki asiantuntijat pitäneet kovin viisaana. Giuliania tosin voi pitää melko liberaalina joten saattaa saada paremman lähdön vapaamielisenä pidetystä Uudesta Englannista kuin konservatiivisemmasta keskilännestä. Siksi hieman ihmettelen tuota edellisellä sivulla linkitettyä Giulianin "rättipäät jarjestykseen" -tyylistä Youtube-pätkää. Ei välttämättä hirveästi tuo materiaali Giulianin asiaa New Hampshiressa auta. Ylipäätänsä luulen että tuo Bushin lanseeraama ja totaalisen loppuun kuluttama "War on Terror" -pakkotoisto ei tule nyt vetämään. Ei siis edes kaikkien republikaanien keskuudessa. Jos Giuliani ei jatkossa ainakaan ylettömästi korosta tuota linjaa, niin voi hyvinkin tulla valituksi ehdokkaaksi perinteisten mainstreet -republikaanien äänillä. Uskonnollinen oikeisto ei tule tästä miehestä kuitenkaan innostumaan. "Mikälie italialainen (katolinenkin varmaan) huithapeli sieltä paheen pesästä."
Huckabee puolestaan heilui Iowassa kuukausitolkulla pyrkien vaikuttamaan suoraan katutasolla ihmisiin. Pienen budjetin miehenä tavallaan pakkokin, niin nykyhetkessä, mutta etenkin jatkon kannalta. Menestystä olisi tultava tai loppuu rahat. Onnistui ainakin toistaiseksi. Vahvat arvelut kuitenkin viittaavaat siihen puolueen johto ei tätä miestä ehdolle halua. Yksi BBC:n haastattelema asiantuntija tiivisti asian seuraavasti: Republikaaneissa on vallalla kaksi linjaa. Ne jotka vastustavat aborttia ja ne jotka vastustavat veroja. Jälkimmäinen on myös puolueen koneistossa valtaa pitävä ryhmä. Ja tällä kertaa ne jotka vastustavat veroja, haluavat itse valita ehdokkaan omasta joukostaan. Bush nuorempi, kuten isänsäkin, kuulu(i)vat toki molemmat tähän verot alas -puolueeseen, mutta tiukassa tilanteessa Karl Rove aikanaan leipoi Bush jr:iin myös ankaran uskonnollisen imagon (joka ei kyllä ainakaan minua ikinä ole vakuuttanut...) ja sai tällä uskonnollisen oikeiston mobilisoitua varmistamaan voitto tiukassa presidentinvaalissa. Republikaanien mainstream osasto haluaisi ottaa hieman etäisytttä tähänkin linjaan eikä halua ehdolle jo ennakkoon varmaksi tiedettyä uskonmiestä.
Massachusettsin entinen kuvernööri Mitt Romney satsasi myös Iowaan mutta "hieman" enemmän lompakkoa kuin kengänpohjia kuluttavalla menetelmällä. Ilmeisesti Iowan "maanläheinen" äänestysmenetelmä vaikutti siihen että isolla rahalla ei kuitenkaan pystynyt kukistamaan kovaa kenttätyötä. Toki Romneykin paljon osavaltiossa liikkui. En sitten tiedä oliko se välttämättä hyvä asia hänen kannaltaan. Sen verran omituisia puujalkavitsejä äijä viljeli jutuissaan. Meno oli hetkittäin kuin Spede-showssa. Ei tosiaan tuo heti mieleen harrasta mormonia...
John McCain: Kannattaa Irakin sotaa. Eikä kantaansa muuta. Ikäkin painaa ja melkoinen yllätys olisi tämän veteraanin nousu kärkitaistoon.
Yhden suosikkisarjani, Kovan lain, näyttelijän Fred Thompsonin kampanja ei oikein tunnu käyntiin lähtevän. On myös aika vanhoillisen maineessa ja saattaa sen vuoksi myös olla puoluejohdossa hieman epäsuosiossa. Pahassa hädässä ei kuitenkaan mahdoton. Toisen näyttelijän, Reaganin, haamu voi olla vielä liikkeellä...
Ei tuo Republikaanien ehdokaskaarti kyllä vakuuta. Eikä juuri mikään muukaan asia varsinaista presidentivaalia ajatellen. Itse asiassa Demokraatit voivat lopullisessa vaalikampanjassa lyödä Bushin hallinnon aikaansaannoksilla koko Republikaanipuoluetta ja samalla ketä vaan näiden ehdokasta kuin vierasta sikaa. Veronkevennykset yhdessä kalliiksi käyvän sodan kanssa ovat myrkkyä julkiselle taloudella. Bushia tukenut liike-elämä koetaan moraalittomiksi roistoiksi (Enron ja Subprime -kriisi). Ylipäätään talous on ajautumassa taantumaan joka kurittaa myös keskiluokkaa.
Sotilaalliseksi suoksi osoittautunut Irakin sota on syönyt yltiöisänmaallisuuden ja uhoamisen kannatuksen. Omaa ulkopolitiikkaa on alettu epäilemään ja lisäksi on kyllästytty Bushin vuositolkulla jatkuneeseen tyhjään jankkaamiseen. Nyt on Bushin hallinnolla ja sitämyöten myös Republikaaneilla niin paljon ongelmia, että niistä ei enää selittämällä selviä.
Ja lopuksi ilmastokysymys. Bush jr. teki edellisessä presidentin vaalissa raakaa pilaa Ozone-man Goresta, joka nyt sitten sattuu olemaan Nobel-palkittu samaisen aiheen tiimoilta! Bushin hallinnon linjahan on tässä asiassa ollut selvä. Mutta nyt on tuulen suunta kansan keskuudessa kääntymässä. Hurrikaanit ym. luonnonkatastrofit tekevät vääjäämättä tehtävänsä. Johtuivat sitten ilmastonmuutoksesta tai eivät. Ja sitäpaitsi, kyllä Yhdysvalloissa on oltu aikanaan edelläkävijöitäkin ympäristöasioissa. Esimerkiksi autojen pakokaasurajoitukset ovat siellä olleet suurennuslasin alla jo vuosikymeniä sitten. Ei se kansa mitenkään kategorisen ympäristövihamielinen ole. En usko että Otsoni -vitseillä kannattaa enää kansaa kosiskella...
Hupaisaa sinänsä, että ainakin yksi näkyvä republikaani, jota ei tällä ilmastokysymyksellä voisi lyödä, ei kisoihin voi osallistua. Eli Raaka-Arska Kaliforniasta... : )
Lopullista vaalia ajatellen on Demokraateilla nyt käsissään sellaiset kortit, että häviö vaatisi ilmiömäistä tunarointia. Esimerkiksi ehdokkaan täydellistä jäätymistä vaaliväittelyissä. Vaikea uskoa näistä lähtökohdista. Tai sitten jotain "ulkopuolista" vaikutusta, joka muuttaisi koko tilanteen. Esimerkiksi todella merkittävää edistymistä Irakissa, mihin en oikein usko. Tai sitten uusi merkittävä terroriteko...