En usko että myönnät mitään ideologisesti "väärää" empiiristä faktaa empiiriseksi faktaksi, mutta on kuitenkin niin (mitä se sitten merkitseekään), että republikaanien kansalliset kampanjat ovat huomattavasti negatiivisempia, huomattavasti henkilöön käyvempiä ja huomattavasti ideologisesti leimaavampia kuin demokraattien. Lee Atwater kehitti tämän mustan taidon ja Karl Rove vei sen huippuunsa. Tämän sanominen ei silti tarkoita sitä, etteivätkö demokraattien kampanjat olisivat negatiivisia, henkilöön käyviä ja ideologisesti leimaavia.
Nyt täytyy kyllä yrittää hahmottaa sitä, että minkä tyyppisiin demografioihin negatiivisilla viesteillä vedotaan, niin Yhdysvalloissa kuin historiassa yleisemminkin.
Demagogia sinänsä on tietysti "keksitty" muinaisessa Ateenassa, mutta 1800-luvulle tultaessa? Jätän tämän ajatuksen kehittelyn tähän, mutta "Perp" Rove on kyllä "pikkutekijä" suuressa linjassa, ei että se hänen tekojensa poliittista ja moraalista arviointia tulisi muuttaa.
Mutta mistä
osaltaan on kysymys esimerkiksi G.W Bushin lähes täydellisessä julkisessa demonisoinnissa? Enkä tarkoita nyt mitään suosiomittauksia tai muita demokratiaan kuuluvia asioita, vaan sitä, että miten hänen toimintaansa on arvioitu edes vähän asioista perillä olevien toimesta ja minkälaista kuvaa tällä tavalla on "ympätty" julkiseen keskusteluun?
Negatiivisille arvioille on pohjaa siinä, että hänen vaalistregiansa on tosiaankin perustunut melko keskeisesti mielikuviin ja muunneltuihin totuuksiin. (Mistä muuten sattumoisin oli keskeisesti kyse myös vuoden 2000 esivaalissa McCainia vastaan, vrt. Etelä-Carolinan esivaalien aikoina levitetyt "huhut".)
Virkatoimissaan hän on sittemmin ollut korostetun huolimaton ja piittamaton, poliittiselle ja kansainväliselle järjestelmälle vahingollisella tavalla toiminut unilateralisti (mikä on hyvin paradoksaalista, neokonservatiivithan luulivat olevansa "maailmanparantajia") ja on rikkonut myös liittovaltion perustuslain henkeä vastaan, jos ei välttämättä kirjainta. Mutta tätä kaikkea on tapahtunut maailman sivu (esimerkiksi J.F.K:n toimesta, puhumattakaan F.D.R:sta), eli ei se nyt ihan niin yksinkertaista ole.
Yksi tekijä tässä syystäkin tapahtuneessa julkikuvan "romahtamisessa" ovat olleet hänen vastustajiensa omassa intressissään laskemat poliittiseen käyttöön tarkoitetut "muunnellut totuudet", esimerkiksi nyt amerikkalaisten liberaalien hellimä "magic bullet"-tason salaliittoteoria varastetuista vuoden 2000 presidentinvaaleista. Ei se kyllä mikään objektiivinen totuus ole, suuresta suosiostaan huolimatta, kuten varsin hyvin asioista perillä olevana tiedät.
Toisaalta G.W Bush oli ja on korostetun
populistinen, hän on hamunnut ehkä sitten "vääriltä apajilta", ainakin perinteisen liberaalin ja eurooppalaisen vasemmistolaisen näkemyksen mukaan. Suomen mittapuuhun verrattaessa ne ihmiset, jotka äänestävät perussuomalaisia, kepua ja demareita, saattaisivat Yhdysvaltain hyvin erilaisessa kaksipuoluejärjestelmässä tuntea vetoa Bushiin.
Mitä taas tulee eurooppalaisiin eliitteihin, niin jotenkin en voi välttyä siltä käsitykseltä, että kaksinaismoralismi on tässä asiassa kukkeimmillaan.
Ajatellen nyt vaikkapa globaaleja ympäristökysymyksiä, paljon on tullut puhetta Euroopasta, vähän aktuaalisia tekoja. (Kioton-sopimuksen velvoitteet jäävät täyttämättä.) Kumpi taho toimii moraalittomasti, Bush vai eurooppalaiset? :)
En minä mitään konfliktia halua tästä(kään) asiasta hakemalla hakea. Kuitenkin julkisen keskustelun ei pitäisi olla ihan niin tasotonta tai yksipuolista, kuin mille se toisinaan "vaipuu", varsinkaan noiden usein viljelemiesi a
d hominem argumenttien näkövinkkelistä.
