Unihalvaus

[jiihoo]

En tiedä olenko nyt aivan hakoteillä, mutta luulen kokeneeni useita ja useita kertoja unihalvauksia. Silloin näen hirveää painajaista. Esimerkiksi joku yrittää tappaa minua, enkä kykene tekemään yhtään mitään. Tilanne vain jatkuu ja jatkuu. Jotenkin selviän kuitenkin "hengissä" unessa. Tämä tila kestää varmasti oikeasti vain muutaman minuutin, mutta se tuntuu ikuiselta helvetiltä, kunnes herää lopulta. Sen jälkeen onkin hankala taas saada unta, varsinkin pienenä oli.

 

[Alamummo]

Tuo on kiinnostaunut minuakin siitä asti, kun jokunen vuosi takaperin ekaa kertaa asiasta luin. Erittäin pelottavalta tuon unihalvauksen täytyy tuntua: käsittääkseni kyseessä on siis unen ja valveen sekasikiö, unimaailma ja oikeat aistit sekoittuvat (silmät on auki) - mutta raajat eivät tottele käskyjä. Siinä vaan sitten maataan ja odotellaan. Toivottavasti ei tule meikälle koskaan, ainakaan painajaisen aikana...

Olen pari kertaa elämäni aikani herännyt yöllä tai ollut ainakin jonkinlaisessa puolivalvetilassa ja raajat eivät ole toimineet tai ainakin pelkkä käsivarren siirtäminen on vaatinut kaiken tahdonvoiman. Raaja on aivan kuin painanut tonnin ja sitä on pitänyt siirtää jossain hirvittävän kitkan omaavassa väliaineessa. Jo silmien avaaminen tai räpyttäminen on ollut vaikeaa. Kauhea tunne.

 

[Borgie]

Zudum!

Nyt kun asia on pöydällä, niin pitänee kertoa että meikäläinen ei ole kokenut unihalvauksia varmaan vuoteen...

Älä Borgie puhu paskaa, juurihan sellainen pamahti päälle pari viikkoa sitten, mutta en vain meinanut huomata sitä. Nimittäin odottelin kaikessa rauhassa että kohtaus menee ohi, nousin, menin kuselle ja laittamaan aamupalaa. Siinä munia paistellessa tajusin että ei perskeles, minullahan oli äsken unihalvaus mutta odottelin vain rutiinilla sen pois menoa, enkä ymmärtänyt kiinnittää asiaan suurempaa huomiota, kun olisin vaikkapa haukotellut.

Korjaan siis edellistä kommenttiani, voi olla että noita on ollut vaikka viikoittain, mutta menevät jo niin rutiinilla, että eivät haittaa mitenkään enkä edes osaa huomata niitä.

 

[Taasa]

Jahas, kai se on sitten liityttävä näiden unihalvauskokijoiden joukkoon. Alkuviikosta 'heräsin' siihen, että joku laittaa peittoa päälleni. 'Siis mitä hittoa, minunhan pitäisi olla yksin tässä kämpässä!' oli ensimmäinen ajatus. Seuraavaksi yritin siinä sitten komentaa itseäni jalkeille ennenkuin kukaan käy kimppuun. Mutta ei, kädet eivät liiku, jalat eivät liiku ja silmiä en saa auki. Tunsin kun pulssi kohoaa kohoamistaan ja kylmä hiki nousee otsalle. Aikani siinä ponnistelin (todellisuudessa tietty vaan jotain 2 sekuntia?) ja sain sitten itseni ylös. Makuuhuoneessa ei näkynyt ketään joten pakkohan se oli lähteä tutkimaan muut huoneet. Kaikki mahdolliset valot päälle ja istahdus alas. Tietokone auki ja 'juttelemaan' parin kaverin kanssa, jotka onneksi olivat vielä hereillä (tämä tapahtui puolenyön aikaan). Tämän jälkeen luin sitten vielä muutaman tunnin kirjaa, ennenkuin uskaltauduin mennä takaisin nukkumaan.

Olipahan kokemus jota en halua toiste kokea...

 

[valas]

Olen pari kertaa elämäni aikani herännyt yöllä tai ollut ainakin jonkinlaisessa puolivalvetilassa ja raajat eivät ole toimineet tai ainakin pelkkä käsivarren siirtäminen on vaatinut kaiken tahdonvoiman. Raaja on aivan kuin painanut tonnin ja sitä on pitänyt siirtää jossain hirvittävän kitkan omaavassa väliaineessa. Jo silmien avaaminen tai räpyttäminen on ollut vaikeaa. Kauhea tunne.

Tervetuloa kerhoon. Oma rouvani avautui tänään: muutama yö sitten olin onnistunut huutamaan ääneen apua unihalvauskohtauksessani (ensimmäinen kerta; ensin olin mumissut tuskaisesti, sitten oli kuulunut selvä "apua"), rouvani alkoi tökkiä minua hereille. Heräämiseni kesti pitkään, silmäni harittivat ja kun pääsin takaisin tähän maailman kiittelin vaimoa ripeästä toiminnasta. Tämä oli ollut niin aavemaista, että rouvani tuntee olonsa turvattomaksi öisin ja kuuntelee koko ajan yöllisiä muminoitani valmiina toimimaan. Ja se ei helpolla säikähdä se nainen.

Itse suhtauduin heräämiseni jälkeen koko tapahtumaan jo huumorilla, mutta rouvani oli järkyttynyt vaikka tiesi "ongelmastani". Nyt unihalvausten kauhu ilmeisesti valkeni hänellekin kaikessa kauheudessaan.

Eli jos unihalvauskohtaukset on käsittämättömän pelottavia itse kokijalle, niin ne kyllä todella onnistuvat olemaan sitä myös vierestä seuraajalle.

 

[Captain Kalmah]

Nostetaanpa ketjua esille.
Kuinka moni on nähnyt kauhukuvia unihalvauksen aikana?
Minulle sattui niin paskasesti, että unihalvauksen aikana näin Manaajasta olevan tytön katossa. Se näky oli karmaseva.

Halvaantumisen ja hallusinaatioiden yhdistyminen ovat johtaneet siihen, että ilmiötä pidetään osasyynä moniin ufosieppaus- ja haamuhavaintoihin, ruumistapoistumiskokemuksiin sekä moniin muihin yliluonnollisiin tapahtumiin.

Tuon mukaan näin aaveen, hrrr

 

[JjZz]

Nostetaanpa ketjua esille.
Kuinka moni on nähnyt kauhukuvia unihalvauksen aikana?
Minulle sattui niin paskasesti, että unihalvauksen aikana näin Manaajasta olevan tytön katossa. Se näky oli karmaseva.

Halvaantumisen ja hallusinaatioiden yhdistyminen ovat johtaneet siihen, että ilmiötä pidetään osasyynä moniin ufosieppaus- ja haamuhavaintoihin, ruumistapoistumiskokemuksiin sekä moniin muihin yliluonnollisiin tapahtumiin.

Tuon mukaan näin aaveen, hrrr

Joo olen tuosta lukenut, että siinä voi nähdä vaikkapa jonkun sarvipään, ja jos ei tiedä, että kyseessä on unihalvaus, luulee nähneensä oikeasti sellaisen.

Itsellä ei ole kokemusta moisesta, olen vain joskus hävittänyt käteni herättyäni, kun se on ollut olkapäästä alaspäin puutunut. Tyynyn alta se sitten löytyi pienen etsinnän jälkeen.

 

[Tanskanen]

Niin voimakkaseen unihalvaukseenhan kuuluu "pahan" paikallaolon vaistoaminen ja kuolemanpelkokin.
Ite kerran saanu kokea unihalvauksen. Ei ollu kivaa, kun kroppa ei liikahatanutkaan, vaikka kuinka koitti vääntää. Tuntu kun ois tukehtunu, ja tää tunne tuntu todella pitkältä. Todellisuudessa kyseessä saattoi olla ihan pari-kolme sekuntia vaan.

 

[Kapo]

Ovatko kaikki tällaiset halvaukset suoraan heräämisen jälkeen, eli ennen kuin ehtii tehdä mitään? Itsellä kun oli sellainen kokemus tuossa joku aika sitten että päikkäreiltä heräsin ovikellon soittoon, kävin avaamassa ja näin huoltomiehen joka oli tulossa vaihtamaan termostaatteja pattereihin, kun yhtäkkiä alkoi jaloista lähteä voima. Heti iski kammottava kuolemanpelko ja lähdin hoipertelemaann takaisin makuuhuoneeseen. Kaaduin puolittain sängylle makaamaan vailla kykyä liikuttaa evääkään, tajuissani olin ja tajusin että kieltä ei saa kääntymään kun yritin puhua. Huoltomies tullessaan makuuhuoneeseen huomaa että joku on pielessä ja kysyy että onko kaikki hyvin. Yritän vastata että ei ole ja soita perhana lanssi mutta kieli ei vaan käänny, vaikka yritän puhua oikein hitaasti.

Huoltomies soitti sitten lanssin ja sen tullessa oli kaikki taas ihan ok, lukuunottamatta shokkia. Jorvissa eivät löytäneet mitään vikaa.

Olin siis hereillä 15-20 sekuntia ennen kuin tuo kohtaus iski.

 

[Bili]

Niin voimakkaseen unihalvaukseenhan kuuluu "pahan" paikallaolon vaistoaminen ja kuolemanpelkokin.
Ite kerran saanu kokea unihalvauksen. Ei ollu kivaa, kun kroppa ei liikahatanutkaan, vaikka kuinka koitti vääntää. Tuntu kun ois tukehtunu, ja tää tunne tuntu todella pitkältä. Todellisuudessa kyseessä saattoi olla ihan pari-kolme sekuntia vaan.

Noinhan se juuri menee. Itselläni oli 2 vuotta taukoa edellisestä unihalvauksesta mutta viikko sitten sen jouduin pitkästä aikaa kokemaan. Tajusin jotenkin tilanteen et jahas, nyt se on tullut tauon jälkeen joten jotain sanoahan siinä yritti että saisi apua, ei varmaan kuulunut juuri mihinkään, sitten sain liikutettua sormeani väkisillä niin siihen havahduin. Jotain lihasta siinä on pakko yrittää liikauttaa, muuten se jatkuu. Ajallisesti ei tosiaan varmasti ole pitkä aika sekunneissa kyseessä mutta siltä se tuntuu.

Onneksi nyt tämä tapaus oli helpompi kuin se vittumainen kokemus mitä koin 2 vuotta sitten, jolloin aina ne pari "tyyppiä" olivat kannoillani, samassa huoneessa ja lähellä. Kyllä nauratti tällä kertaa kun tajusi sen että sai revittyä itsensä ylös. Itselläni on vain sellainen juttu vielä lisäksi et kunnolla siitä tilasta on herättävä muutamaksi minuutiksi, sillä jos vaipuu samantien uneen se voi jatkua, niin käynyt aiemmin. Kylppäriin ja vettä naamaan!

 

[sampio]

Aika käsittämättömältä tuntuu tuollainen spedeily, kun itse en ole koskaan kokenut tai edes kuullut kenenkään tuttavan kokeneen vastaavaa. Tai näin minä alle kouluikäisenä enkelin, mutta se menee yli 40 asteen kuumeen piikkiin. Eipä siinä mitään, en koe menettäneeni mitään, kun näitä juttuja luin. Vaikuttaa vain todella oudolta näin kokemattoman kannalta.

Nyt sitten koputetaan puuta (kop kop) tai ensi yönä mulle ilmestyy joku virmanen tai vastaava.

 

[qhangas]

Tai näin minä alle kouluikäisenä enkelin, mutta se menee yli 40 asteen kuumeen piikkiin.

Itsekkin näin tosiaan aivan snadina enkelin about 3metriä sängynlaidasta seisoskelemassa juuri kun heräsin.

Unihalvauksista sen verran, että kovan stressin alla ja vähän nukkuneena näitä koen talvisaikaan silloin tällöin.

Yleensä vaan käynyt sillä tavalla, että silmät on kyllä auki kuulenkin mahdolliset äänet, mutta itseäni en pysty liikuttamaan. Aluksi saatan koittaa hätäisesti jotain liikettä, että saisin kropan aktivoitua omaan hallintaani, mutta sitten taas muistan, että pitää kerätä voimat yhteen yritykseen.

Toinen mitä on käynyt vähän harvemmin: Aluksi makaan halvaantuneena paikallani ja yht'äkkiä jokin nostaa minut jaloista kohti kattoa ja näen sängyn ja sen päällä jokin on muka riepottelevinaan minua kuin räsynukkea. Tämän loppumiseksi en ole keksiny keinoa. Ainoastaan vähän odottelun kanssa menee ohi. Tuohonkin osaa suhtautua ihan leppoisasti nykyään eikä mitään paniikkia tule kun tietää mistä on kysymys. Ekalla kerralla oli kyllä kovin jäätävä kokemus.

 

[Wiltord]

Joo olen tuosta lukenut, että siinä voi nähdä vaikkapa jonkun sarvipään, ja jos ei tiedä, että kyseessä on unihalvaus, luulee nähneensä oikeasti sellaisen.

Itsellä ei ole kokemusta moisesta, olen vain joskus hävittänyt käteni herättyäni, kun se on ollut olkapäästä alaspäin puutunut. Tyynyn alta se sitten löytyi pienen etsinnän jälkeen.

Tuo on kyllä häijyn tuntoista. Itsellä muutaman kerran sattunut. Ekalla kerralla kyllä säikähti pahasti, kun heräsi keskellä yötä ihan sekaisin ja oikeassa kädessä ei mitään tuntoa. Yritin liikuttaa, mutta ei se sieltä mitenkään liiku. Sitten vasemmalla kädellä piti kaivaa käsi tyynyn alta pois ja odotella jonkun aikaa kun veri alkaa kiertämään.

 

[sampio]

Tuo on kyllä häijyn tuntoista. Itsellä muutaman kerran sattunut. Ekalla kerralla kyllä säikähti pahasti, kun heräsi keskellä yötä ihan sekaisin ja oikeassa kädessä ei mitään tuntoa. Yritin liikuttaa, mutta ei se sieltä mitenkään liiku. Sitten vasemmalla kädellä piti kaivaa käsi tyynyn alta pois ja odotella jonkun aikaa kun veri alkaa kiertämään.

Tuolla ei ole enää mitään tekemistä unihalvauksen kanssa, vaan käsi vain puutuu. Tuttu juttu. Kuten myös se, kun nuorempana tuli joskus istuttua pöntöllä niin kauan, että (yleensä vasen) jalka puutui. Onko tuo sitten paskahalvaus, tiedä näistä. Sarvipäitä en kuitenkaan nähnyt, käärmeen korkeintaan, mutta sekin hävisi, kun sain housut jalkaani.

 

[Puscutractori]

Itsellä kun oli sellainen kokemus tuossa joku aika sitten että päikkäreiltä heräsin ovikellon soittoon, kävin avaamassa ja näin huoltomiehen joka oli tulossa vaihtamaan termostaatteja pattereihin, kun yhtäkkiä alkoi jaloista lähteä voima. Heti iski kammottava kuolemanpelko ja lähdin hoipertelemaann takaisin makuuhuoneeseen. Kaaduin puolittain sängylle makaamaan vailla kykyä liikuttaa evääkään, tajuissani olin ja tajusin että kieltä ei saa kääntymään kun yritin puhua. Huoltomies tullessaan makuuhuoneeseen huomaa että joku on pielessä ja kysyy että onko kaikki hyvin. Yritän vastata että ei ole ja soita perhana lanssi mutta kieli ei vaan käänny, vaikka yritän puhua oikein hitaasti.

Huoltomies soitti sitten lanssin ja sen tullessa oli kaikki taas ihan ok, lukuunottamatta shokkia. Jorvissa eivät löytäneet mitään vikaa.

Olin siis hereillä 15-20 sekuntia ennen kuin tuo kohtaus iski.

Tuo ei kuulosta ihan klassiselta unihalvauskohtaukselta, koska pystyit nousemaan ylös ja avaamaan oven. Äkkiseltään tulee mieleen, että syynä voisi olla esim. verenpaineen voimakas laskeminen nopean sängystä nousemisen vuoksi, paniikkihäiriökohtaus tai aivan oikea lyhytaikainen halvaus. Kahta ensimmäistä vaihtoehtoa puoltaisi se, ettei tutkimuksissa käynyt mitään ilmi.

En yhtään ihmettele, jos pelästyit oikein kunnolla. Hieman vastaavia oireita itsellänikin on ollut, mutta diagnoosi tosin on selvillä.

 

[V-man]

Tulipahan koettua tämäkin kauheus jokin aika sitten. Nukuin aamuyöstä selälläni erittäin väsyneenä ja heräsin mutta en pystynyt liikkumaan. En tiedä kuinka kauan sitä kesti, mutta aika tuntui ikuisuudelta. Makasin vaan siinä halvaantuneena ja pelkäsin tukehtuvani. Sitten yhtäkkiä tilanne laukesi ja haukoin henkeäni kuin liian pitkän sukelluksen jälkeen. Onneksi olin lukenut unihalvauksesta tästä ketjusta ja tiesin samantien mistä on kysymys. Muuten olisi saattanut tulla pieni paniikki.

 

[Lawless]

En muista/tiedä, olenko itse kokenut unihalvausta, mutta jotain hyvin saman tapaista pienenä kuitenkin. En tosiaan tiedä, voidaanko puhua unihalvauksesta, mutta kyseessä oli sellainen tilanne, jossa näin (painajais)unta, josta yritin herätä (eli kyseessä oli ehkä uni, jossa tiesin olevani unessa tai sitten oli kyseessä vain vaistomainen reaktio) ja sain jopa silmät auki, mutta hetkeen (olisikohan 5-10 sekuntia tms.) en pystynyt liikahtamaan. Luultavasti muutaman kerran tällainen tuli koettua. Sen vain muistan, miten minulla auttoi nielemisreaktio (ainut reaktio, miitä sain toimimaan) sekä unen loppumiseen, että lopulliseen heräämiseen. Mitään hallusinaatioita tms. otuksia en muista silmien avaamisen jälkeen nähneeni.

Sitten vasemmalla kädellä piti kaivaa käsi tyynyn alta pois ja odotella jonkun aikaa kun veri alkaa kiertämään.

Itse pienenä havaitsin, että veri lähtee nopeammin kiertämään, kun kättä imee (en tiedä onko fakta, mutta tällainen tuntuma oli). Tosiaan ensimmäisellä kerralla kun noin kävi, oli melkonen paniikki. Mutta käsittäkseni tuo ei ole niin vaarallista, normaalitilanteissa kun ihminen tietääkseni herää ennen kuin kädestä loppuu verenkierto kokonaan.

En tiedä, ovatko nämä "kehittämäni" keinot mitenkään hyödyllisiä, mutta tulipahan mainittua. :)

 

[VTVH]

Nostetaanpa ketjua esille.
Kuinka moni on nähnyt kauhukuvia unihalvauksen aikana?

On pahimmillaan ollut jotain vieraita hahmoja sängyn vieressä tai vieressä nukkumassa. Nyt ei ole ollut kyllä unihalvauksiakaan pariin vuoteen ollenkaan ja kun niitä oli useammin niin ne alkoivat olla loppuaikoina jo hallinnassa. Eli kun tiesi mistä on kyse ja miten halvauksen saa loppumaan niin tapahtuma ei ollutkaan enää pelottava vaan lähinnä ärsyttävä.

 

[Wristlock]

Kuulun itsekin unihalvaantujiin ja koen tämän vähemmän miellyttävän tilan muutaman kerran vuodessa. Ilmiö toistuu itsellä aina saman kaavan mukaan eli taustalla on joko kova krapula tai muuten ylirasittunut olotila. Halvaus iskee yleensä n. 4-6 tunnin unen jälkeen ja etenee seuraavasti:

1. Onpas ikävä uni, kun on näin hankala hengittää ja mikähän norsu makaa päälläni, kun näin ahdistaa ja eihän tässä pysty liikkumaankaan.
2. Voi paska, eihän tämä olekaan unta vaan tämä on nyt taas tätä (ensimmäisillä kerroilla tietenkin täysi paniikki päällä ja oikean heräämisen jälkeen psykiatrien etsintää keltaisilta sivuilta).
3. No odotellaan rauhassa, tämähän menee pian itsestään ohi.
4. Ei pysty odottamaan! Yritä herätellä itsesi! (tässä vaiheessa alkaa varpaiden psykoottinen "sipsuttaminen" ja kurkusta kantautuva mumina-ölinä.
5. Olet onnistunut herättämään itsesi/avovaimosi on herännyt kummaan mölinään ja sipsutteluun ja ravistellut sinut hereille.

On sanomattakin selvää, että ensimmäiset kokemukset unihalvauksesta ovat todella kauhistuttavia. Vaikka olen harrastanut unihalvaantumista jo kymmenisen vuotta, en vieläkään pysty odottelemaan rauhassa halvauksen päättymistä, vaan yritän herättää itseni väkisin. Hengitysvaikeus+painon-tunteen lisäksi olen joskus kokenut tarkkailevani omaa heräämisrimpuiluani ns. ulkopuolelta. Herättyään on sitten huomannut, että eihän se sänky ollutkaan siinä nurkassa, missä sen halvausleijailuissa näki. Ääniä ja tuoksuja havainnoin suht selkeästi halvauksen aikana ja jälkianalyysien pohjalta olen huomannut osan todeksi ja osan harha-aistimuksiksi.

Eipä ole mukavaa ei, mutta lohduttavaa huomata, että aika moni Jatkoaikalaisistakin harrastaa säännöllisen epäsäännöllistä unihalvaantumista ja ainakin kerran elämänsä aikana unihalvauksen kokee neljäsosa-puolet ihmiskunnasta.

 

[Captain Kalmah]

On pahimmillaan ollut jotain vieraita hahmoja sängyn vieressä tai vieressä nukkumassa. Nyt ei ole ollut kyllä unihalvauksiakaan pariin vuoteen ollenkaan ja kun niitä oli useammin niin ne alkoivat olla loppuaikoina jo hallinnassa. Eli kun tiesi mistä on kyse ja miten halvauksen saa loppumaan niin tapahtuma ei ollutkaan enää pelottava vaan lähinnä ärsyttävä.

Kuin myös. Ei mikään maailman paras tunne, kun huomasin monen tumman hahmon liikkuvan huoneessani ja jopa yhden laskeutuvan päälleni.Tässä vaiheessa alko jumalaton ahdistus.

 

[V-man]

http://www.tieteenkuvalehti.com/Crosslink.jsp?d=195&a=1219&id=7318_8

Tuolla pari teoriaa tuosta "tippumisen tunteesta" ja säpsähtelystä nukahtaessa.

"Ihminenkin on kehittynyt matelijoista, ja joidenkin tutkijoiden mukaan matelijan aivot tulkitsevat lihasten äkillisen rentoutumisen merkitsi putoamisesta. Tällöin aivot antavat raajoille käskyn sätkiä, jotta ne saisivat pitävän otteen jostakin. 'Matelijanaivoteoria' selittäisi sen, että monet kokevat raajojen nytkähtelyn yhteydessä putoamisen tunteen."

Ilmankos nuita tuleekin erityisesti "liskojen öinä" :)

 

[Iker]

Erittäin pelottavalta tuon unihalvauksen täytyy tuntua: käsittääkseni kyseessä on siis unen ja valveen sekasikiö, unimaailma ja oikeat aistit sekoittuvat (silmät on auki) - mutta raajat eivät tottele käskyjä. Siinä vaan sitten maataan ja odotellaan. Toivottavasti ei tule meikälle koskaan, ainakaan painajaisen aikana...

Tulihan koettua tämäkin epämiellyttävä ilmiö toissayönä, elämäni ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertaa tässä mittakaavassa. Enpä edes tajunnut kyseessä olevan mikään unihalvaus, ennen kuin broidini äsken tapahtumaa hänelle kuvaillessani mainitsi asiasta ja muistin heti täällä ketjun aiheesta olevan. Aika tarkasti osuu muiden kuvaukset yksiin oman kokemukseni kanssa.

Kyseessä oli elämäni pahin ja aidoimman tuntuinen painajainen, nukuin siis ti-ke- yönä yksin tuossa sängyllä, ja siinä sitten kesken unien havahduin kun näin jonkun ihmishahmon kävelevän makuuhuoneen oviaukosta sisään ja asettuvan seisomaan sängyn vierelle.

Ja kun kerran kotonani keskellä yötä seisoskelee pimeydessä joku hahmo aivan vierelläni, halusin luonnollisesti aika vikkelään alkaa liikkumaan kohti, tai pikemminkin jopa hieman poispäin tästä hahmosta ja helvettiin siitä sängystä makoilemasta. Enpä pystynyt kuitenkaan eväänikään heilauttamaan, vaikka kuinka ponnistelin saadakseni etenkin vasemman puolen jalan ja käsivarren liikkeelle. Tajunta alkoi tässä vaiheessa hiljalleen tasaisesti lisääntyä, liikuntakyvyn säilyessä edelleen täysin olemattomana. En tiedä miksi, mutta siinä vaiheessa yritin alkaa huutamaan, mutta ei lähtenyt pihaustakaan, vaikka yritin päästää ilmoille oikein kunnon rähinää. Keskityin siihen, että nyt jumalauta karjun ja huudan minkä keuhkoista lähtee ja nousen vittuun tästä sängystä, mutta eipä sittenkään, mitään ruumiinosaa en kyennyt laittamaan liikkeelle eikä siitä huutamisestakaan tullut vieläkään mitään. Yritin oikealla kädellä alkaa liikuttamaan vasenta, mutta kumpikin täysin halvaantuneena, ja jännäähän oli se, että siinä vaiheessa alkoi tajuamaan että kyseessä on varmaan uni, mutta silti tilanne jatkui yhtä ahdistavana.

Siinä vaiheessa kun tajunta palasi ns. lopullisesti, tämä raivokkaaksi huutamiseksi tarkoitettu ääni oli lähinnä jotain epämääräistä älinää, joka alkoi omaan korvaan kuulostaa heti aika hölmöltä, ja olinkin tilanteen rauhoittuessa tyytyväinen että nukuin tuon yön yksin eikä tyttöystäväni ollut paikalla kuulemassa ja todistamassa tuota näkyä ja äänimaailmaa. Samalla kykenin liikuttamaan itseäni aivan normaalisti, ja aika nopeasti tulikin sängystä noustua ja laitettua valot päälle siinä ensijärkytyksessä.

Hiki virtasi ja sydän hakkasi, vittu sentään että osasi aikuinen mies olla hetken aikaa avuttoman ja syvän pelon vallassa omassa sängyssä täysin liikuntakyvyttömänä ja "avunhuutoja" turhaan yrittäessään. Hetken kävelin ympäri kämppää valot päällä, ja ei kun karvat pystyssä nassua ja yläkroppaa kylppärissä hieman huuhdelleena takaisin sänkyyn. Ja mikä parasta, vähän tämän jälkeen alkoi se järjetön ukkonen tuossa aivan päällä, joten ei ollut siinä pienessä jälkisäikkytilassa mikään mukava tilanne herätä uudesta unesta n. tuntia myöhemmin valtavaan, todennäköisesti aivan tuohon viereen iskeneeseen jättiräjähdykseen. Taas hakkasi sydän hetken aika kiivaasti, kun tämä aiempi unihalvauspainajaistilanne pomppasi välittömästi mieleen ja päällä paukkui ja välkkyi minkä taivaasta irtosi. Aamulla äkkiä sängystä ylös, aamutoimet pois alta ja työpaikan turvaan ihmisten ilmoille.

Sen verran aito ja kauhea tilanne tuo oli, että karvat nousee edelleen pystyyn sitä ajatellessani. Ei enää unihalvauksia minulle, kiitos.

 

[Hartiapankki]

Kysymys unihalvauksen kokeneille: onko kohtaus tapahtunut aina selällään nukkuessa? Liittyykö hahmon näkeminen nimenomaan siihen, että oikeastikin "näkökulma", vaikka sitten nukkuessakin, on sellainen josta pystyy hahmottamaan koko huoneen? Muistelen että moni on myös halvauksen aikana kokenut jonkin "istuneen" rinnan päälle, jolloin tuntuisi siltä että tuo selällään nukkuminen liittyy jotenkin kohtauksiin.

Kuulostavat kyllä niin karmaisevilta tapauksilta, että onneksi olen toistaiseksi moisilta välttynyt.

 

[RajatOn]

Tahtoo kokea tollasen joskus! Kuullostaa oikein kunnon scifitouhulta. Mites tälläseen tilaan vois päästä?

 

[bitnir]

Täytynee tänne jakaa omatkin kokemukset. Itselläni unihalvaukset olivat monta vuotta todella yleisiä esiintyen ainakin kerran kuussa ja parisen vuotta sitten vieläkin useammin. Sen jälkeen niitä ei ole taas ollut oikeastaan ollenkaan. Itse en ole koskaan nähnyt ihmishahmo, mutta pari kertaa jonkun eläimen ja kerran jonkun oudon kiekkomaisen hahmon.

Kaikista yleisin on tila, jossa ilmeisesti avonainen silmä syöttää kuvaa, ja kroppa yrittää liikkua, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Välillä liikkua ei voi ollenkaan, kun taas välillä tunnen liikkeet, mutta kuva ei vaihdu. Joskus sain huudettua ja heräsin omaan epämääräiseen ulinaani. Ihan helvetin pelottavaa, mutta kun sain tietää mistä on kyse pystyin usein selvittämään itselleni unessa mistä on kyse ja rauhoittamaan itseäni.

Selällään nukkuminen näyttäisi lisäävän todennäköisyyttä ainakin omalla osallani. Eritysesti kun aiemmin selkäkipujen ollessa pahempi nukuin pitkiä pätkiä asentoa vaihtamatta, nuo olivat aika yleisiä. Enkä kyllä yhtään ihmettelisi, jos tuolla olisi joku yhteys yöllisiin hengityskatkoksiin. Tätä nykyä herään aika usein tukehtumis- tai hukkumisuniin ja vetäisen tiukasti henkeä herätessäni.