Jamais Vu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Uusi ohjelmaidea

Viestin lähetti Kilgore Trout
--------
Jamais Vu lienee vastakohta paljon tutummalle fraasille déjà vu" -eli englanniksi never seen?

Esimerkiksi ksenoglossolaliassa eli vieraillakielilläpuhumisessa on tavallaan kyse jamais vu:sta, vai olenko väärässä? (en varmaankaan ole, mutta kun tämä on sekalaisten kysymysten ketju niin on varmempaa laittaa itsestäänselvyydet kysymysten muotoon,niin ei tule penalttia...)
------------
Juurikin näin. Todellakin mielenkiintoinen olotila. Tutut asiat alkavat yhtäkkiä tuntua vierailta, tulee tunne kuinka jonkin asian kokee vasta ensimmäistä kertaa vaikka näin ei ole, tulee joskus todella epämiellyttävä, outo olo, (kaikki tuntuu jotenkin sumuiselta...)(tätä listaa voisi jatkaa vielä pitkälle - tai lyhentää - tietysti tulkitsijasta tai tulkintatavasta riippuen)

Ja tämä kun on tällainen kysymysten ketju, niin "pakko" kai esittää kysymys: Onko kukaan kokenut sleep paralysis -tilaa? Mitä sen aikana on teille tapahtunut ja kauanko se on kestänyt? Tämäkin on eräs todella kiinnostava ilmiö ja myös todella outo sellainen.

Nyt kuitenkin vetäydyn koneen ääreltä muutamaksi päiväksi, mutta ilmestyn tänne taas jossain vaiheessa.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Viestin lähetti Jamais Vu
Ja tämä kun on tällainen kysymysten ketju, niin "pakko" kai esittää kysymys: Onko kukaan kokenut sleep paralysis -tilaa? Mitä sen aikana on teille tapahtunut ja kauanko se on kestänyt? Tämäkin on eräs todella kiinnostava ilmiö ja myös todella outo sellainen.
Tuo on kiinnostaunut minuakin siitä asti, kun jokunen vuosi takaperin ekaa kertaa asiasta luin. Erittäin pelottavalta tuon unihalvauksen täytyy tuntua: käsittääkseni kyseessä on siis unen ja valveen sekasikiö, unimaailma ja oikeat aistit sekoittuvat (silmät on auki) - mutta raajat eivät tottele käskyjä. Siinä vaan sitten maataan ja odotellaan. Toivottavasti ei tule meikälle koskaan, ainakaan painajaisen aikana...
 
"Unless we do something about it, in ten or fifteen years the Internet
will be monopolized by the megacorporations" -Noam Chomsky​

Twite

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hämeenlinnan Pallokerho
Viestin lähetti Everton
Tuo on kiinnostaunut minuakin siitä asti, kun jokunen vuosi takaperin ekaa kertaa asiasta luin. Erittäin pelottavalta tuon unihalvauksen täytyy tuntua: käsittääkseni kyseessä on siis unen ja valveen sekasikiö, unimaailma ja oikeat aistit sekoittuvat (silmät on auki) - mutta raajat eivät tottele käskyjä. Siinä vaan sitten maataan ja odotellaan. Toivottavasti ei tule meikälle koskaan, ainakaan painajaisen aikana...
Ensimmäinen kunnon humalani johti juuri tuohon. Makasin selälläni, kuuntelin kun kaverit puhuivat ja ymmärsin kaiken. "Twite, nouse nyt ylös siitä". Raajat eivät liikkuneet ja suusta ei tullut puhetta vaikka kuinka yritti. Aamulla kerroin kavereille että miksi en noussut vaikka niin pyytelivät. Reaktio oli odotettu "niin varmaan" ja annoin sitten asian olla.

Aivan kauhea olotila, en suosittele. Tosin en tiedä millä sen olen sittemmin välttänyt ja miksi silloin kävi noin. Ei siinä tosin unimaailma sekoittunut todelliseen, ihan täysillä pystyi seuraamaan mitä ympärillä tapahtui.
 
Jo joutui armas aika

Andrej

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Unihalvausta olen harrastanut pariinkiin otteeseen. Kumpikin tapahtui painajaisunen aikana, ja toisen tapauksen muistan melko hyvin. Ikävä fiilis, kun tajunta väittää olevansa hereillä, mutta silti uni jatkuu. Koska raajat eivät liiku, et voi puolustautua sinua kuristavaa, ex-tyttöystävän yöpukuun pukeutunutta tuntematonta naista vastaan. Yrität saada suustasi sen verran ääntä, että saisit edes kysyttyä syytä neidon käytökseen. Tämäkään ei onnistu, kun ääntä ei kertakaikkiaan irtoa eikä leuka liiku. Uni häipyy hiljalleen, mutta liikkumaan ei vain pääse.

En osaa sanoa kuinka kauan tuo tila kesti. Ei kuitenkaan kovin pitkää aikaa, sillä melko pian unen haihduttua sain riuhtaistua itseni istumaan. Onneksi olin aiemmin lukenut unihalvauksesta, muuten olisi voinut olla turha yrittää nukkumista koko loppuyönä.

Tuota halvausta on vaikea kuvailla, mutta ei se mikään miellyttävä kokemus ole.
 

VTVH

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Viestin lähetti Andrej
Tuota halvausta on vaikea kuvailla, mutta ei se mikään miellyttävä kokemus ole.
Jaa että sillä on oikein nimikin. Itselläni on tapahtunut muutaman kerran niin että olen nähnyt sellaista unta jossa olen vain herännyt yöllä, mutta en ole päässyt liikkumaan. Ensimmäisellä kerralla menasi iskeä paniikki koska luulin olevani oikeasti hereillä enkä suinkaan yrittänyt herätä vaan yritin ainoastaan päästä liikkeelle. Ei siinä sitten auta muu kuin yrittää herätä oikeasti. Pari kertaa on käynyt niin että olen "herännyt" tällaisesta unesta toiseen samanlaiseen valveuneen jossa ei myöskään pääse liikkumaan ja oikeasti olen herännyt vasta kolmannella tai neljännellä heräämisyrityksellä.
 

Murmeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Vancouver Canucks
Ilmoittaudun unihalvauksen kokeneeksi henkilöksi. Pari kertaa elämäni aikana olen tämän joutunut kokemaan ja toivon todella, etten enää koskaan siihen tilaan joudu.

Parhaiten muistan ensimmäisen kerran, jolloin tajunta heräsi mutta kroppa ei. Kuulin silloisen tyttöystäväni lukevan lehteä sängyssä vieressäni mutta itse en pystynyt tekemään mitään. Edes silmiä en voinut avata, sillä kroppa oli täysin "halvaantunut".

Tila kesti varmaankin pari minuuttia mutta se tuntui parilta tunnilta. Koko ajan sitä vain jotenkin yritti heilutella itseään, jotta heräisi kunnolla.
 
Don't cross the streams.

Groove Armada

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Starkin noutopihan parakki
Viestin lähetti Murmeli
Ilmoittaudun unihalvauksen kokeneeksi henkilöksi. Pari kertaa elämäni aikana olen tämän joutunut kokemaan ja toivon todella, etten enää koskaan siihen tilaan joudu.

Parhaiten muistan ensimmäisen kerran, jolloin tajunta heräsi mutta kroppa ei. Kuulin silloisen tyttöystäväni lukevan lehteä sängyssä vieressäni mutta itse en pystynyt tekemään mitään. Edes silmiä en voinut avata, sillä kroppa oli täysin "halvaantunut".

Tila kesti varmaankin pari minuuttia mutta se tuntui parilta tunnilta. Koko ajan sitä vain jotenkin yritti heilutella itseään, jotta heräisi kunnolla.
Itsellä kanssa kokemusta tästä, mutta saan repäistyä itseni sängystä ylös pitkän keskittymisen päätteeksi. Eli keskitän kaikki voimani ylösnousemiseen, ja hyvällä tuurilla joku ruuminjäsen liikahtaa sen verran, että havahdun. Tässä on se huono puoli, että joskus herään, mutta lävähdän takaisin selälleni ja halvaus jatkuu :) Silloin kyllä syntyy pieni paniikinpoikanen.

Oletko koittanu huutaa tuossa tilassa? Itseltä kuuluu suusta vaimeaa tuskin kuultavaa muminaa.

Minulle tulee näitä n. 5-10 kertaa vuodessa. Unihalvaukseen liittyy myös kohtuu yleisesti hallusinaatioita, onko näistä kokemusta? Mielenkiintoistahan tässä on, että esim hallusinoitu hahmo näyttää usein kaikista samalta: Frankenstein -tyyppinen todella pitkä ja pitkäraajainen mies, about 2,5 metriä pitkä. Tätä on tutkittu mm netissä, ja Sleep Paralysis -googlehaulla löytyy lisätietoja. Itse olen ko. hallun nähnyt kolmesti, aina yhtä pelottavaa.
 
Viimeksi muokattu:
"Kaljaa kaappi täynnä, muija sairaalassa yötä ja itse löffään kotisoffalla. Nää on näitä elämän pieniä onnen murusia. :)" nimim. Seppis onnellisuusketjussa :D

Ziran

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Tappara ja Le Bleu-Blanc-Rouge
Yksi linkki

Erittäin mielenkiintoinen aihe, tämä unihalvaus. Tai voin näin sanoa kun en ole itse koskaan mokomaa kokenut.

Googletin sanan unihalvaus, ja heti ensimmäisellä sivulla oli linkki Tampereen yliopiston tutkintokokoelmaan:

http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.phtml?id=9005

Siinä sivulla on pdf-linkki josta voi lukea vähän tieteellistä taustaa aiheesta. Luin sen itse äsken ja kyllä täytyy sanoa kylmien väreiden kulkeneen selkäpiissä joissain kohdin.
 

Murmeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Vancouver Canucks
Tulipa tässä tuota gradua lukiessani mieleen tällainen hypoteettinen scifiaatelma.

Mitä jos unihalvaus ei olekaan millään tavalla ihmisen itsensä aiheuttama vaan kyseessä onkin aito kokemus jonkinlaisen henkiolennon läsnäolosta.

Tätä pientä ufoajatusta tukee ainakin se, että unihalvauksille ei ole löydetty mitään yhteistä yhtä syytä. Myöskin "hallusinaatiot" tukevat kieltämättä melkoisen yliampuvaa pohdintaani. Mitä jos hallusinaatiot ovatkin aitoja henkiolentoja?

Luonnollisesti tällaisia aspekteja ei yksikään tutkija, joka haluaa itsensä vakavasti otettavan, voi lähteä julkisesti tutkimaan ja pohtimaan. Onneksi meillä on siihen täysi mahdollisuus. Uskottavuutta kun ei taida muutenkaan olla :).
 
Don't cross the streams.

Iceberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
HC ja FC TPS
Huh,

En tiedä onko tässä kyse unihalvauksesta, mutta itselläni nähtyäni painajaisunta tulee usein silmien eteen musta pehonen, joka pikkuhiljaa lentää kauemmas ja keuemmas.

Aluksi pienenä se pelotti, mutta nyt se on pelkästään helpottava näky, kun heti ymmärtää, että kyse oli unesta.
 

teemu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokipojat
Itselleni on tullut noita minuutin pituisia "halvauksia" keskimäärin 2-3 kertaa kuussa niin kauan kuin pystyn muistamaan. Eli aamulla herätessä tajuaa olevansa hereillä, mutta ei pysty liikkumaan, eikä suusta lähde ääntä. Pienehkö paniikki iskee joka kerta, vaikka nykyään tiedän jo tuossa vaiheessa, että kohta se menee ohi. Ei siinä muu auta, kuin yrittää rimpuilla ja huutaa itsensä hereille. Pahimmillaan noita sattuu jopa monta kertaa yhden aamun aikana, jos on valvonut pitkään. Nyt ei taas ole ollut moneen viikkoon.
 

Turambar

Jäsen
Viestin lähetti VTVH
Jaa että sillä on oikein nimikin.
Uusi asia minullekin, että tätä on oikein tutkittu. Itselleni tämä karsea tunne tulee noin pari kertaa kuussa ja vain silloin, kun yritän päästä uneen. Kolmisen vuotta takaperin koin tämän ensimmäisen kerran, enkä sinä yönä enää yrittänyt alkaa nukkuumaan. Pelotti niin vietävästi. Minä en nähnyt mitään erityistä hallusinaatiota, mutta käsittämätön kauhun tunne oli läsnä koko kohtauksen ajan. Sama kauhu on läsnä edelleen, kun kohtauksen saan, mutta nyt osaa jo suhtautua rennoin tuntemuksin unien jatkamiseen.
 
Suosikkijoukkue
Kerho & muut ostojoukkueet.
Minäkin olen kokenut tuon unihalvauksen.

Minulle on tullut tuo monesti, mutta minua se ei ole pahemmin vaivannut. Olen tajunnut nukkuvani, mutta en voi kuin maata. Makuuasento on minulle kai vain niin luontainen, että siinä asennossa minua ei saa paniikkiin.

Kauheinkaan uni ei tunnu enään miltään, kun tajuaa olevansa sängyssä makaamassa ihan turvassa, ei se tuon kauheampaa minusta ole.

Itseasiassa onnistun heräämään unihalvauksesta miltei heti siten, että onnistun liikuttelemaan jalkaani.
 
Viimeksi muokattu:
"Mustelmat parantuu ja hampaat kasvaa takaisin. Henkiset arvet märkii ja niihin kaadetaan merisuolaa läpi koko elämän." - John Spartak

jpet

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ducks
Muutaman kerran olen kokenut tämän ilmiön. Ensimmäiset kerrat tuntuivat todella ikäviltä, mutta lopulta ne helpottivat. Syynä tähän oli varmaankin se, että lääkäri kertoi minulle , että näitä unihalvauksia kokevat lähes kaikki, mutta useimmat eivät erota niitä unesta. Ne varmaan liittyvät jollakin tavalla stressiin tai väsymykseen. Itselleni niitä ei ole tullut pariin vuoteen, mutta opiskeluaikoina koin niitä pari kertaa vuodessa.

Kamalinta ensimmäisissä unihalvauksissani oli se, että mikään ruumiinjäsen ei liikkunut, edes kieltä oli vaikea liikuttaa. Hengittäminenkin tuntui hankalalta, kun paniikki iski. Hetken odottelun jälkeen tunto palasi kieleen ja silmiin, pian käsiä ja jalkoja kykeni liikuttamaan hieman kunnes koko kroppa oli hereillä.

Yhden hallusinaatiotapauksen muistan. Se sattui yhtenä kesänä muutama vuosi sitten raskaan työpäivän jälkeen. Olin iltapäiväunilla, kun heräsin. En kyennyt muuten liikkumaan, mutta sain avattua silmäni, ja näin kun ohuen ohut keltaisen tai oranssin värinen valonauha kulki katosta lattiaan hitaasti huoneen poikki. Tilanne ei ollut itse asiassa yhtään pelottava, kun tiesin, että kyseessä oli jo aikaisemmin kokemani unihalvaus. Tämä oli siis ainoa hallusinaatiokokemukseni, joka liittyy unihalvauksiini. Vaikuttaa siltä, että meikäläisen unihalvaukset ovat jo onneksi ohi.
 

Europoli

Jäsen
Muutaman kerran vuodessa noita tulee minulle. Ensimmäinen unihalvaus taisi olla n. 17-vuotiaana. Tyypillisesti näen todella pelottavan painajaisen, joka ei lopu vaikka avaan silmät. Yleensä yritän jo unessa ollessani kutsua jotakuta tai huutaa apua, mutta mitään ei kuulu. Hikoilen unihalvausten aikana aivan jumalattomasti.

Saan myös harhaisia näkö-, kuulo- ja tuntoaistimuksia. Esim. viimeksi olin varma, että käteeni laitettiin käsikranaatti josta sokka oli poistettu - tunsin selvästi kranaatin painon ja muodon ja metallin kylmyyden ja tiesin sen räjähtävän minä hetkenä hyvänsä, mutten voinut heittää sitä menemään, koska en pystynyt liikkumaan. Tunsin aivan kammottavaa kuolemanpelkoa. Pahimpia ovat ehkä kuitenkin hirviöt, joita olen nähnyt silloin tällöin. Heräämisen jälkeen rauhoittuminen kestää kauan ja uudelleennukahtaminen on vaikeaa.

Tuo PKrJ:n ylempänä antama linkki on erittäin suositeltava kaikille joita aihe kiinnostaa. Itse en onneksi iltaisin pelkää unihalvausten tuloa - eihän tässä muuten uskaltaisi nukkua enää ollenkaan. Niin kauheita kokemuksia nimittäin ovat ne.
 

Andrej

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kiitos PKrJ:lle linkistä, mielenkiintoista luettavaa.

Päällimmäinen mielikuvani tuosta aiemmin kertomastani tapauksesta on samanlainen kuin monilla muillakin. Yksinkertainen, selvä tunne siitä, että henki on justiinsa lähdössä kuleksimaan. En sanoisi tuntemustani oikeastaan varsinaiseksi peloksi tai kauhuksi, vaan jonkinlaiseksi yllättyneisyydeksi. Minkä takia tuo tuntematon nainen kuristaa minut hengiltä? Ja miten ihmeessä hän on ilmestynyt kämppääni? Ja toisaalta valtava avuttomuuden tunne, kun en pysty liikkumaan enkä puolustautumaan.

En osaa kuvailla tilannetta tarkemmin, mutta hetken aikaa olin todella varma, että minua tapetaan.

Olen miettinyt, miksi tuo unihalvaus tuntuu monilla tulevan pelkästään painajaisten sivutuotteena. Tietysti tilanteen outous varmasti laukaisee pelkotilan, joka todennäköisemmin johtaa ikäviin mielikuviin. Seikkalan gradun mukaan kuitenkin joissain tapauksissa tilanteessa voi olla positiivisiakin tuntemuksia. Ilmeisesti tähän kuitenkin vaaditaan "kokemuksen" tuomaa varmuutta tilanteen vaarattomuudesta.

Hmm. Unihalvaus teemalla "minä ja Salma Hayek". Miksi ei koskaan näin?
 

ipa rules

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Packers
Liitytään joukkoon mukaan.

Minäkään en tiennyt, että tuolle erikoiselle fiilikselle on nimi. Itse koin ensimmäisen halvauksen jo teini-iässä. Tajusin näkeväni painajaista jossa yritin huutaa apua, mutta mitään ei kuulunut, sillä en pystynyt liikuttamaan suutani. Sitten yritin liikuttaa/ravistaa itseäni mutta mitään ei tapahtunut. Yhtään en osaa sanoa kauanko "kohtaus" kesti mutta varmaan 2-3 minuuttia. Jälkeenpäin ihmettelin, että mitä tapahtui, mutta en huolehetinut siitä sen enempää.

Tämän jälkeen ole saanut "kohtauksen" muutaman kerran, mutta niihin osaan tosiaan suhtautu viileän rauhallisesti sillä tiedän niiden menevän jossain vaiheessa ohi.
Erikoisinta on se, kun tajuaa olevansa hereillä, mutta ei saa edes silmiä auki ja uni jatkuu. Varsinaisista hallusinaatioista en ole kärsinyt.

-ipa rules
 

Borgie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Ensimmäinen iski intissä 1996. Köllöttelin yläpunkalla, ja yhtäkkiä tajusin olevani hereillä ja kuulevani mitä ympärillä puhutaan, mutta en pystynyt liikkumaan. Meni ohi aika nopeasti, enkä loppujen lopuksi jäänyt sitä sen suuremmin miettimään.

Toinen iski muutama vuosi myöhemmin eräänä krapula-aamuna, joka kesti hieman kauemmin, ja tällä kertaa jo pelästyin. Seuraavana yönä, liskojenyönä, sama juttu, tosin tällä kertaa näin painajaista että kehoni oli ottanut joku alien hallintaan, enkä meinannut päästä hereille millään. Kun vihdoin pääsin ylös, lätkähti kädet olkapäistä alas uudelleen veltoiksi, ja silloin olin TODELLA kauhuissani. Muutaman kymmenen sekunnin jälkeen kädet lähtivät taas toimimaan. Vaikka myöhemmin asia on huvittanut, niin sinä aamuna en olisi hämmästynyt vaikka mikä kauhuelokuvien monsteri olisi hypännyt eteeni tai ufot laskeutuneet pihaan. Koko maailma tuntui melkoisen epätodelliselta paikalta. Päätin lähteä oikopäätä sairaalaan (kello taisi olla aamulla n. 5:00), mutta en uskaltanut hypätä autoon, koska jostain syystä, sanotaan nyt vaikka että vaisto, tuntui huutavan todella lujaa kaikin voimin, että nyt ei saa mennä autoon, tai jotain todella kamalaa tapahtuu. En myöskään uskaltanut ottaa läheistä taksia, kun kuski vaikutti niin epäilyttävältä tyypiltä... naurakaa pois, niin minäkin nyt myöhemmin, mutta silloin oli naurut kaukana. Päivystyksessä eivät keksineet mitään selitystä tilalleni, joten lopuksi painuin taksilla vanhempieni luo sohvalle koisimaan. Elämäni järkyttävin yö/aamu!

Myöhemmin luin jostain, että kyseessä oli mekanismi joka "halvauttaa" kehon unien aikana, että esim. painajaisia nähdessään ihminen ei unissaan vaikkapa hakkaisi nyrkkiään paskakasi seinään, kun unessa kouluttaa Nielikäistä. Unihalvauksessa tämä "halvaus" jää vain hetkeksi päälle kun ihminen herää. Näin siis asiaa todella paljon yksinkertaistaen, en muista mistä jutun luin, enkä sen toimintamekanismia tarkasti, mutta vaikutti sen verran pätevältä selitykseltä, että en sitä epäilemään lähtenyt, enkä sen suuremmin asiaa tarkemmin puimaan. Tiedä sitten?

Omalla kohdalla noita tulee nykyään muutama kuussa, ja yleensä ne liittyvät painajaisiin. Pystyn "herättämään" itseni oikeastaan aika helposti, kun yritän huutaa niin lujaa kun jaksan, todellisuudessa suusta pääsee vain mutinaa. Jos huuto ei auta ja herään mutta halvaus on edelleen päällänsä, keskityn ensin kaikin voimin liikuttamaan yhtä sormea, josta yleensä homma lähtee purkaantumaan. Tätä sattuu nykyään todella harvoin, ja silloinkin pystyn ottamaan rauhallisesti.

Enää ei pelota, mutta aikoinaan pelotti todella paljon.

Sorry jos teksti vaikuttaa sekavalta, väsyttää ja ennen kaikkea vituttaa, mutta tähän aiheeseen oli pakko päästä ottamaan kantaa siitä huolimatta...
 
Viimeksi muokattu:
Bigger. Better. Borgie.

Näkkäri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Viestin lähetti Borgie
Enää ei pelota, mutta aikoinaan pelotti todella paljon.
Sama juttu. Olen kokenut tilan myös useasti ja koen sen nykyään jopa ihan hauskana. Välillä, mutta aika harvoin olen päässyt takaisin kunnon uneen tietäen, että nukun ja voin tehdä ihan mitä vaan ilman seuraamuksia.

Joskus tuo unihalvaus tuntuu toki ikävältä ja se on silloin, kun ei pysty heräämään vaikka haluaisi. Yleensä saan itseni hereille kun tuon kädet silmilleni ja avaan luomet sormillani. Säpsähtäessäni hereille kädet eivät tietenkään oikeasti ole silmilläni.
 
Are you Bockybautakallio?

Sniper

Jäsen
Suosikkijoukkue
Timo Suden kääntölämäri
Olen tuon tilan joskus kokenut ja itseä helpotti se että tajusin olevani jossain puolitilassa. Pulssi tosin nousi tahtomamattanikin varmasti yli 150 lukemiin ja se kyllä herätti kuolemanpelon tunnetta. Osittain itselläni noita tiloja sekoittuu osaksi unta, ne jäävät kuitenkin poikkeuksellisen hyvin mieleen. Hassua että yleensä tuon ilmiön tullessa uneen, muka "tajuan" että olen juuri juonut alkoholia, esim. yhden olutpullon.

Päinvastaisen tilan olen myös kokenut ja olisikohan näillä jotain yhdistävää tekijää kuten esim. sokeritasapaino, univaje tms.
Lähdin vuosia sitten kostean illan jälkeisenä iltapäivänä ajamaan autolla Pasilan kautta Itäväylälle. Kello oli jo sen verran että alkoholia ei voinut olla veressä ja olo oli lähtiessä muutenkin kohtuullinen, kunnes Itäväylällä yhtäkkiä alkoi päässä humisemaan ja jokaisesta raajasta katosi tunto. Tuli epätodellinen olo, yritin vain pitää ratista kiinni niin että pysyn omalla kaistalla,kaasujalan suunnilleen samassa asennossa kun samalla pyysin tyttöystävääni puhumaan taukoamatta ja avaamaan ikkunoita. Tunne oli jollain tapaa käsittämätön sikäli että siinä hetkessä millään teolla ei ikään kuin olisi ollut merkitystä, olisin sitten ajanut mereen, aiheuttanut kolarin tms...
Noin minuutin kestänyt elävä painajainen tuntui ikuisuudelta ja se kauhun määrä mikä kropassa oli - välillä molemmilta puolin ajoi autoja ohi - oli sanoinkuvaamaton. Kun "heräsin", pystyin ajamaan loput pari kilometriä normaalisti, mutta adrenaliinin tms. virtaus oli aiheuttanut etten meinannut autosta noustessa pysyä jaloillani.

Toistunut tuo ei onneksi ole.
 
Standardinmukainen allekirjoitus

hörkkö

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
Onko tämä unihalvaus niinkuin sitä, että kun aamulla herää, ei jaksa liikkua saati nousta ylös, vaan jää nukkumaan kouluun menemisen sijasta?

Nimimerkillä: Eiks tätä kutsutakaan laiskuudeksi
 
Elekää viittikö pelotella ! Nyt ei uskalla nukkumaan mennä.....

Mutta tuon tapaisen olen kokenut joskus muutama vuosi sitten, heräsin aamulla ja yritin nousta pystyyn, en päässyt ylös, yritin päätä kääntää, ei kääntynyt ja iski todellinen paniikki. Väkisin painoin itseni ylös ja kun ikäänkuin vapauduin kahleista... Sydän hakkasi todella kovaa ja hiki valui ohimolla... Elämäni pelottavin herätys Marraskuiseen auringonpaisteeseen ! Tuo "kahle" tila kesti sen 10 sek, liekö unihalvauksen "ensiaste"....
 

Murmeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Vancouver Canucks
Viestin lähetti hörkkö
Onko tämä unihalvaus niinkuin sitä, että kun aamulla herää, ei jaksa liikkua saati nousta ylös, vaan jää nukkumaan kouluun menemisen sijasta?

Nimimerkillä: Eiks tätä kutsutakaan laiskuudeksi
Toivon, että koet mahdollisimman pian unihalvauksen. Luulen, ettet sen jälkeen enää vitsaile siitä.
 
Don't cross the streams.

Twite

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hämeenlinnan Pallokerho
Viestin lähetti miikkaL
Unihalvaukseen liittyy myös kohtuu yleisesti hallusinaatioita, onko näistä kokemusta? Mielenkiintoistahan tässä on, että esim hallusinoitu hahmo näyttää usein kaikista samalta: Frankenstein -tyyppinen todella pitkä ja pitkäraajainen mies, about 2,5 metriä pitkä. Tätä on tutkittu mm netissä, ja Sleep Paralysis -googlehaulla löytyy lisätietoja. Itse olen ko. hallun nähnyt kolmesti, aina yhtä pelottavaa.
Nyt kun muistutit... Makuuhuoneen ovella oli jokin aika sitten 'Shadowman' enkä pystynyt tekemään mitään. Äärimmilleni ponnistellen omasta mielestäni huusin täysillä "häivy siitä". Vaimo heräsi ja kysyi että mitä sä kuiskit. Nyt vasta tajusin että ennen huutamista tosiaan makailin jonkun aikaa ilman että pystyin tekemään mitään, en edes pihausta saanut kurkusta ulos ja hahmo vaan tuijotti siinä ovella.

Uni liukui todellisuuteen mutta itse tulin vähän myöhässä mukana. Kauheita sekunteja. Normipainajaiset eivät kyllä ole mitään näihin verrattuna.
 
Jo joutui armas aika

TDM

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät Oulu
Viestin lähetti Andrej
Tuota halvausta on vaikea kuvailla, mutta ei se mikään miellyttävä kokemus ole.
Totta. Itselleni tämä unihalvaustila tapahtuu muutaman kerran vuodessa. Tajunta herää, mutta kroppa ei. Välillä uni saattaa jatkuakin ja näen unta että herään ja nousen. Näin ei kuitenkaan tapahdu vaan makaan edelleen paikallani. Oikeasti herääminen vaatii todella keskittymistä ja kropan riuhtaisua irti unesta. Joku toinenkin täällä sanoi että huutaminen ei onnistu, vaan kuuluu vain vaimeaa muminaa.

Sitten kun pääsee ylös on helpotuksen tunne aivan mahtava eikä tee mieli mennä hetkeen nukkumaan. Olen huomannut että tämä unihalvaus tapahtuu yleensä silloin jos vetää päiväunet ns. pitkäksi ja nukkuu paljon pidempään, siis useita tunteja pidempään kuin oli alunperin tarkoitus.

Erittäin epämiellyttävää, varsinkin ensimmäisellä kerralla. Myöhemmin ymmärtää mistä on kyse ja alkaa vaan värkkäämään itseänsä hereille, vaikka tuntuu että siinä menee ikuisuus.

Hyviä öitä.

Edit: Varsinaisia hallusinaatioita en tosin ole nähnyt, eikä kyllä ole niin väliksikään. Lieköhän tässä omassa tapauksessani sitten kyseessä varsinainen unihalvaus?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy