Ihan aluksi pyydän anteeksi, etten lukenut koko keskustelua, enkä jaksanut tehdä edes pientä googletusta, jotta voisin oheistaa edes jonkinlaista faktaa tähän postaukseen.
Itse olen oman käsitykseni mukaan kokenut unihalvauksen ainakin 3 kertaa, vaikka tosin muistan myös ihan varhaislapsuuden ajoilta "painajaisia", jotka tapahtuivat omassa makuuhuoneessani ja joihin muistaakseni liittyi jonkinlaista halvauksen omaista liikkumiskyvyttömyyttä ja selittämättömän "pahan" läsnäoloa.
Ensimmäinen, ja ehkä kaikkein selkein unihalvaus oli joskus varhaisessa murrosiässä lähes 10 vuotta takaperin. Tätäkään tapausta en kovin hyvin enää muista, mutta se perinpohjaisesti perinteinen unihalvaus. Makasin sängyssä halvaantuneena ja rintani päällä istui jonkinlainen paholainen, joka sohi meikäläistä piikkisormillaan.
Toinen unihalvauskokemukseni oli, jos mahdollista, vieläkän kammottavampi. Tämä tapahtui ehkä viitisen vuotta takaperin. "Heräsin" keskellä yötä tähän painajaiseen. Päällimäinen käsitys oli, että nyt on aivoissa mennyt jotain rikki ja loppu on lähellä. Myös tämä "pahan" läsnäolo oli hyvin voimakas. Visuaaliset hallusinaatiot olivat lähinnä epäselvää ja rakeista kuvaa huoneen katosta. Audiota tuli sitten senkin edestä, jatkuvasti voimistuvaa kohinaa ja helvetillistä vinkunaa ynnä muuta kivaa. Äänet kasvoivat lopulta aivan törkeän koviksi, mutta pysyivät silti tarkasti fokusoituna pään sisäisinä. Lopulta tuli sellainen selkeä käsitys siitä, että kuolema lähestyy ja on vain muutamien sekuntien päässä. Kun hyväksyin tämän tiedon, heräsin. Koko episodia kesti ehkä parikymmentä sekuntia, mutta se tuntui todella pitkältä ajalta.
Tämäkin käsittääkseni oli melkoisen varmasti unihalvaus, sillä se oli selkeydessään ja todentuntuisuudessaan aivan eri luokkaa normaalien unien kanssa. Niin ja siinä oli myös tämä täydellinen liikuntakyvyttömyys mukana. Tällöin en tiennyt unihalvauksesta mitään ja olin varma että aivoissani oli oikeasti niksahtanut jotain. Unihalvauksen ja siitä heräämisen raja oli hyvin epäselvä.
Kolmas ja toistaiseksi viimeisin onkin sitten todella omituista kamaa, sillä tällä kertaa en ollut halvaantunut, vaan jalkeillani. Koko juttu oli hyvin sekava, mutta noin pähkinänkuoressaan meikäläisen ulko-ovesta pyrki sisään jonkinlainen paholaisnainen. Tähän liittyi myös monesti meikäläisen unissa oleva "raskauden tunne". Siis jalat eivät nouse maasta ja liikkuminen on suossa tarpomista. On hyvin mahdollista että kyseessä oli normaali painajaisuni, mutta todenkaltaisuudessaan tämä episodi oli aivan muulta planeeltalta. Tälläkin kertaa halvauksen ja heräämisen raja on epäselvä, tai oikeastaan en muista siitä mitään. Muistan vielä seuraavana päivänäkin pohtineeni, että oliko sieltä oikeasti joku tulossa. Tälläistä ei ole tapahtunut koskaan normaalien painajaisten kanssa.
