Puscutractori

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Harri Olli, rahaton ManC, NP#32, DEFC #62
Tulipahan tämäkin tapaus koettua elämässä tuossa jokunen kuukausi sitten. Taisi sattua lievempi halvaus, koska yhtään örkkiä tai hahmoa en nähnyt sänkyni vieressä. Mutta selällään tosiaan nukuin ja heräsin keho aivan puutuneena, mitään raajaa ei voinut liikuttaa ja rintakehässä tuntuin valtava paine. Ainoastaan silmäni liikkuivat. Tapaus ei kestänyt kuin n.5-10s, koska käytin kaikki voimani siihen, että saisin vasemman käteni liikkumaan ja tilanne siitä sitten raukesi. Kieltämättä aika ovela olotila. Usein herään myös omaan huutooni yöllä, joka on todella outoa. Mitään painajaista en nää, mutta oma karjunta saa sitten sängystä pomppaamaan. Mikähän tämmöinen ilmiö mahtaa olla?
Ei niitä örkkejä yms. kaikilla näy unihalvauksissa ollenkaan. Mulla oli aikoinaan usein hankalia unihalvauksia, mutta niihin ei liittynyt tunnetta ympäristön tapahtuista vaan ainoastaan omasta liikuntakyvyttömyydestä.
 
Entinen HIFK-valmentaja kuusi vuotta kännissä - Helsingin Sanomat

Harkimo oksentaa kannattajien päälle - P. Sihvonen

Mont-Blanc

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mets
Itsellä nämä ovat melko yleisiä. Tulevat yleensä silloin jos nukkuu liian pitkään tai uni on jostain muusta syystä vähemmän syvää unta. Alkuun tuntuivat todella rankoilta ja menin usein "paniikkiin". Hengitys ei mm. toiminut kun sitä alkoi ajattelemaan. Kunnes lopuksi sitten säpsähti hereille kun keho reagoi siihen etten hengittänyt.

Nykyään osaan suhtautua unihalvauksiin rauhallisesti. En panikoi ja ymmärrän mistä on kyse. Yleensä pääsen valveilla ku yritän nostaa toista kättäni. Välillä tuo kestää pidempään ja välillä tilanne on nopeasti ohi. Mitään pahempia painajaisia ympäristöstä ei tule nähtyä, vaan ennemminkin nuo unihalvauksen harhat hämäävät aivoja kehon omasta asennosta ja tilasta. Tarkoitan että jos huoneessa on joku muu niin hänen tekemisensä rekistöröityvät itselleni juurikin kuin ne tapahtuvat (äänien perusteella), mutta esimerkiksi jos luulen halvauksen aikana päässeensi kylkiasentoon, niin todellisuudessa kuitenkin makaan vielä selälläni sängyssä. Tuota en ole vielä halvauksien aikana oppinut muistamaan.
 
#LGM

ElManazer

Jäsen
Suosikkijoukkue
HC TPS, Málaga Club de Fútbol, New York Islanders
En ole 100% varma ketjun tarkoituksesta, mutta muistan itse erään itselle sattuneen tapauksen. Vuosia sitten olin melko kipeä ja aamulla kun heräsin en pystynyt(/voimat ei riittäneet) nostamaan peittoa pois päältäni. Pelästyin aivan helvetisti, kunnes n.kymmenen sekunnin kuluttua havahduin uudestaan ja sain peittoa siirrettyä. Noustani istumaan sängyn laidalle se oli mennyt ohi.
 
"That's the difference between you and me; you wanna lose small, I wanna win big" - Harvey Specter

Lert

Jäsen
Suosikkijoukkue
Manchester United
Itse en pysty nukkumaan muuten kuin selällään. Unihalvausta en ole ikinä saanut mutta joskus aina säpsähdän hereille, kun pelkään yhtäkkiä kesken rauhallisen nukkumisen ( en näe unta tällöin) tippuvani johonkin.

Kerran tipuin sängystä lattialle jalat ja kädet täysin puutuneina. Piti vain maata lattialla ja odottaa voimien palaavan. No, hieman meni ohi aiheen.
 

SgtMarkov

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, Washington Capitals
Aikaisin tänä aamuna koin jotain, oliko sitten unihalvaus vai mikä lieneekään, joka tapauksessa helvetin puistattava tilanne.

Havahduin unestani voimakkaaseen tinnitykseen, eli siis korvissa soivaan ininään joka jossain vaiheessa muuttui surinaksi, joka vain voimistui. Siinä ei sinänsä ollut vielä mitään ihmeellistä, koska olin tuollaista kokenut joskus aikaisemminkin. Ajattelin, että kohta se menee ohi niin kuin aina ennenkin. Mutta sitten tunsin jonkun painautuvan mahaani vasten ja liukuvan sitten ylös rintakehää pitkin. Karmiva tilanne, joka sai pulssini hakkaamaan varmasti lähemmäs kahtasataa. Yritin käsillä tunnustella, mikä siinä on, vain huomatakseni että en voi liikuttaa käsiäni. Enka nostaa päätäni.

Tässä vaiheessa tuntui, että sydän hakkaa kohta itsensä rinnasta läpi. Silmät olin auki saanut kuitenkin, ja näin kuinka seiniä pitkin alas laskeutui täydellinen pimeys. Mitään en kuitenkaan nähnyt päälläni makaamassa. Tajunnanvirta joka tapauksessa pelitti normaalisti(?) ja mieleen tulvi kirjoituksia unihalvauksista. Aika nopeasti sain koottua ajatukset ja totesin mielessäni, että nyt on varmaan kyseinen kohtaus menossa ja nyt vaan pidät pään kylmänä, koska mitään todellista vahinkoa tässä ei ole tapahtumassa. Sitä seurasi heräämisen kaltainen tunne, jonka jälkeen kaikki oli taas ennallaan. Varmuuden vuoksi oli vielä ravisteltava rouva hereille ja kysyttävä että huomasitko mitään. Ei huomannut.

Ei tämä tilanne kokonaisuudessaan kestänyt kuin parikymmentä sekuntia, mutta ne olivat pitkiä sekunteja ne ja myöhemmin pohdittiin syitä, mikä oli laukaissut tämän. En keksinyt muuta, kuin iltaleffaksi valittu Sinister. Todella ahdistava pätkä, en halua enää koskaan nähdä sitä.
 
"Kaikki eläimet ovat tankeroita." -Ahti Karjalainen

Durden

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kuulostaa unihalvaukselta. Niissä voi jäädä ns. unet silmiin, siksi moni kokee erilaisia ahdistavia aistihavaintoja samassa yhteydessä. Pelkän leffan en kuitenkaan yksinään usko tapahtumaa aiheuttaneen. Ainakin itsellä yleensä on taustalla stressiä, huonosti nukuttuja öitä, isoa muutosta elämässä tms. kun unihalvaukset saapuvat. Ensimmäisellä kerralla, etenkään jos ei ole aikaisemmin sanallakaan kuullut unihalvauksesta, kokemus on aika karmea. Niihin tosin tottuu, eikä sen jälkeen enää juuri vaikuta elämiseen.
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Netflixiin ilmestyi vastikään tuore "dokumentti" unihalvauksista. Laitoin lainausmerkkeihin, koska mitään faktaa leffa ei tarjoa, vaan unihalvauksista kärsivät kertovat kokemuksiaan ja ne tuodaan ruudulla eloon kauhuelokuvien malliin. Ei kannata katsoa juuri ennen nukkumaanmenoa.

EDIT: Niin ehkä se nimikin kannattaa mainita: The Nightmare.
 
Aika multaa puistot.

KiVi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Nanna Karalahti
Tunti sitten tuli, eikä vieläkään nukuta. Luulin heränneeni, meni hetki ennen kuin ymmärsin olevani lapsuudenkodissani. Pystyin nostamaan päätä tyynystä viitisen senttiä ja sitten koko kroppa alkoi täristä. Siinä sitten limboilin kiitettävän hetken ennen kuin pääsin tähän maailmaan ja omaan sänkyyn.

Aiemmin tänä vuonna tuli puhtaampi versio, jossa olin jähmettynyt omaan sänkyyn ja mietin että tämä on nyt sitten se unihalvaus.

Ihan rapsakka tunnelma noissa.
 
Tell me something, boy. Aren't you tired trying to fill that void?
Suosikkijoukkue
Sydämellä pelaavat
Pomppasi silmille tämä ketju. Tosiaan itsellä oli useita unihalvauksia, kun muutin omilleni parikymppisenä. Isot elämänmuutokset ja stressihän tähän on altistavia tekijöitä. En tiennyt unihalvauksesta mitään ennen ensimmäistä kohtausta, joka teki halvauksesta todella kuumottavan tapauksen. Sitä pohti mielessään, että nyt on seitsemännellä pakilla sitten kuuppa seonnut lopullisesti. Kohtauksia taisin saada parin vuoden aikana n. 20. Vaikka loppuajasta tiesin tilan olevan ohimenevää, niin silti se oli ahdistava kokemus ja kuolemanpelko oli vahvasti läsnä. Itselläni halvaukseen liittyi runsaasti aistiharhoja. Toivottavasti en ikinä joudu kokemaan enää noita!
 

Wingman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Valmentajien hautuumaa
Joskus näitä on itsellekin tullut. Varmaan kaikki silleen, että on aamulla herännyt, jäänyt sänkyyn pötköttämään ja nukahtanut uudestaan. Sitten havahtuu johonkin ääneen, kun joku vaikka puhuu viereisessä huoneessa. Sen tajuaa että nyt on hereiillä, mutta raajat ei liiku. Silmätkään ei aukea. Vaikka kuinka yrittää. Ensimmäisellä kerralla aika kuumottava kokemus. Mutta ei siinä varmaan montaa sekuntia mene, että lopulta kroppa alkaa totella käskyjä. EI se silti vieläkään mukavaa ole, vaikka nyt tajuaa heti mistä on kysymys.
 
KUBE #71
Suikkanen on jumala. Vittu seuraavaksi se kävelee veden päällä Artukaisista Ruissaloon. -Nimim. kausi

Silkkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Itse olen kerran joutunut kokemaan unihalvauksen. Asuin tuolloin katutasossa kerrostalossa, joten ikkunasta näki suoraan sisään. Kesäisin asunnossa oli niin kuuma, että ikkunaa oli pidettävä öisin auki ja sänky oli suoraan ikkunan alla. No, heräsin siten, että olin kyljelläni selkä ikkunaa vasten ja en pystynyt liikkumaan ollenkaan. Lisäksi koin lieviä aistiharhoja, mm. olin näkevinäni nurkassa olevasta vaatemytystä vaikka mitä kuumottavia hahmoja jne. Pahin oli kuitenkin se, että minulla oli hirveän vahva tunne siitä, että joku tai jokin tuijottaa minua siitä selkäni takana olevasta ikkunasta. Tuo tuntui täysin yliluonnolliselta, ja olin aivan varma että siellä on joku demoni tai muu hirviö joka tappaa minut hetkenä minä hyvänsä.

Hiljalleen sitten nuo olotilat lievenivät ja pystyin taas liikkumaan jotenkin. Sen verran kova kuumotus jåi kyllä päälle, etten pystynyt katsomaan tuosta ikkunasta ulos vaan vedin vaan selän takaa verhot eteen ja loppuyökin tuli nukuttua (tai oikeammin valvottua) valot päällä. Ahdisti aivan saatanasti, koska en ollut koskaan kuullutkaan unihalvauksista ja luulin, että nyt on terveydessä jotain todella pahasti vialla. Seuraavana päivänä sitten koitti suuri helpotus, kun selvitin, että nuo ovat ihan normaaleja sattumuksia ja myös "yliluonnolliselta" tuntuvat jutut saattavat kuulua asiaan. Nyt jos tuollainen sattuisi, osaisin varmaan suhtautua asiaan paljon rennommin, kun tietäisin heti mistä on kyse. Kivaa se tuskin olisi siltikään.
 

septi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Noin vuosi takaperin olin nukahtanut alakerran sohvalle tvtä katsottuani. "Heräsin" kuultuani ääniä huoneesta (tv oli jo kiinni) ja tunsin että joku/jokin olisi lähestynyt minua. Yritin nousta pystyyn, mutta kroppa ei totellut, sen huomattuani yritin huutaa vaimoani, mutta en saanut ääntä suustani. Hetken ehdin jo panikoida mitä tapahtuu, kunnes heräsin, tällä kertaa oikeasti, täsmälleen samasta asennosta jossa olin tuntemusten aikana.

Tajusin vasta myöhemmin että kyse oli unihalvauksesta, oli minulle aiemmin aivan vieras tapahtuma. Kohtalaisen kammottava kokemus, onneksi niitä ei sittemmin ole tullut uudestaan.
 

Hecquefeuille

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ari-Pekka
Noniin itsekin tämän koin! Olen aina miettinyt miltä tämä unihalvaus tuntuu ja nyt se sitten pamahti! Olin kyllä aika eksoottinen kokemus, vaikka näitä näkyjä ja ääniä en kuullutkaan. Korvissa vihloi ja kroppa ei totellut. Tiesin heti mistä oli kyse niin paniikka ei tullut. Vähän aikaa sai yrittää rimpuilla vastaan ja sitten pääsinkin ylös sängystä.

En sitten tiedä mikä sai tämän tilanteen tapahtumaan, huono unirytmi ja flunssa voivat olla osasyitä. Selälläni en nukkunut vaan kyljelläni/mahallani.
 
gg

Expendable

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Tampa Bay Lightning
Oli näköjään ketju tällekkin asialle, koin viime yönä unihalvauksen. Oli melko erikoinen kokemus. Alkoi niin että "heräsin" ja kuulin juoksuaskelia, todella kovaa taputusta ja joitain muita epämääräisiä ääniä ihan korvieni vierestä. Yritin liikuttaa vasenta kättäni että saan yövalon päälle. Lopulta kun sain käteni katkaisijalle valo ei syttynyt ollenkaan. Ja tähän vielä ajattelin että sähköt poikki kun ollut niin kova tuuli yöllä. Halvaus jatkui siitä vielä joitain sekuntteja, edelleen juoksuaskelet ja äänet raikuen kunnes heräsin oikeasti ja laitoin sen yövalon päälle.

Oli niin hämmentävä kokemus että toivottavasti ei hetkeen tapahdu uudelleen. Yleensä aamulla en muista unia joita olen nähnyt, mutta tuo jäi todella hyvin mieleen, koska se tuntui niin aidolta.

Muilla kokemuksia?
 
"Tuu hymyileen tänne"

Cloaca Maxima

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Philadelphia Flyers
En tiedä, oliko kyseessä oikea unihalvaus mutta sellaiseksi sen itse diagnosoin. Tapahtui pari vuotta sitten kun olin alkuillasta nukahtanut sohvalle. Yhtäkkiä "herään" siihen kun asunnossa kävelee joku enkä pysty liikkumaan senttiäkään, olen kuin halvaantunut paikoilleni. Askeleet lähenee ja olo on enemmän kuin ahdistunut.

En tarkalleen muista miten lopulta säpsähdin hereille, mutta oli tosiaankin sen verran epämiellyttävä kokemus että toivottavasti ei ihan heti toistu. Ja eipä ole pariin vuoteen toistunutkaan.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Oli niin hämmentävä kokemus että toivottavasti ei hetkeen tapahdu uudelleen. Yleensä aamulla en muista unia joita olen nähnyt, mutta tuo jäi todella hyvin mieleen, koska se tuntui niin aidolta.

Muilla kokemuksia?
Kokemukseni luultavasti ja muistaakseni löytyy ketjusta tuolta jostain elokuulta 2007, en nyt varmistellut mitä tänne tuli raportoitua mutta sehän tuossa erona pahoihin uniin noissa suht karmaisevan tuntuisissa täydessä ylirasitustilassa iskeneissä parissa tapauksessani oli, että ne eivät olleet unta vaan olin hereillä.

Eli noissa tapauksissani mitä jälkikäteen 100% varmuudella unihalvauksiksi päättelin ja diagnosoin, tiedostin ja sain järkeiltyä sängyssä herätessäni että ei saatana nyt mä oon hereillä, tämä ei ole unta ja tuossa on joku huppupäinen ukko puukko pystyssä vierelläni sängyn vieressä. Mitään en saa tehtyä vaikka nyt olisi pakko nousta ja kierähtää pois sängystä, sitä rimpuilua hetki eikä mitään tapahdu ja paniikki vaan kasvaa. Hetki siinä paniikissa meni, tajusin että mikään raaja ei vaan liiku, mitään en saa huudettua jne. ja kohta tulee tappavaa osumaa.

Sitten jotenkin siitä tilasta säpsähtää ja huuto tuli mölinänä ulos ja oli se melko vahva kokemus sängystä noustessa yksin pimeässä huoneessa, että jumalauta mikä homma eikä uni tullut ihan heti sen jälkeen ja meninkin rauhassa olkkariin ottamaan vähän happea ja laitoin valoa päälle jne.

Noita osui siis elämäni ehkä pahimman ylirasitusvaiheen aikana pari kertaa n. viikon sisään, ja kas kummaa meni viikko tai pari ja olin Meilahdessa sydänosastolla kun enää ei pumppukaan kestänyt sitä menoa. Ja kas kummaa siis kun noista kokemuksistani veljelleni kerroin, hän kertoi lukeneensa unihalvauksista ja sitä kautta googlailin ekaa kertaa moisen ilmiön ja lueskelin kokemuksista ja syistä, niin varmaan ykkössyynähän oli mainittu stressi, ylirasitus ja nuo niin siitä aikalailla tiesin samantien, että kaikki täsmää ja unihalvaus sen on oltava.

Mutta melko paljon tuntuvampi se oli kuin mikään ikinä aikaisemmin nähty painajaisuni, sen vuoksi että ajatus pelaa ja tietää olevansa hereillä, mutta silti näkee sen mörön tai murhamiehen tai minkä tilanteen nyt kukin näkeekin tai kokeekin siinä.

Noin ne siis minulla menivät.
 
Lennart Petrell - Aito IFK-ikoni.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy