Tänne on kirjoitettu unihalvauksista, mutta myös muista ilmiöistä.
Unihalvauksista aloin lukemaan muutaman kokemuksen jälkeen. Muistan kuinka 150kg voimailija kuvailee halvauksiaan elämänsä pelottavimmiksi ja hirvittävimmiksi kokemuksiksi kun asiasta tuli puhe jokin aika sitten. Otin tuon esimerkiksin esiin siksi, että kyse on täydellisestä kontrollin menettämisestä. Se on hirvittävä tilanne nuorelle hyväkuntoiselle miehelle, joka ei koe yleensä minkään uhkaavan itseään tässä maailmassa.
Viimeinen oma kohtaukseni:
"Herään" lähes pimeässä makuuhuoneessamme. Olen selälläni. Pääni on hieman vinossa vasemmalle ja katseeni siis ikäänkuin vasemmalle yläviistoon. Vaimo nukkuu oikealla. Oikealla sängyn päädyssä on tumma ihmismäinen hahmo. Näen sen kääntämällä silmiäni ääriasentoon oikealle, mutta näen sen huonosti, koska ollaan näkökentän äärilaidoilla. Ennenkaikkea tunnen sen läsnäolon. Mikään silmiä lukuunottamatta kehossani ei liiku. Vaikka yrittäisin.
Olento huokuu pahuutta ja siihen kiteytyy kaikki se helvetillisyys ja raastava saatanallisuus, mitä voi ikinä kuvitella. Kuvittele pelko, joka lamaannuttaa miehen sodassa. Tankki vyörymässä kohti 5m päässä, eikä paikkaa minne paeta. Ja kerro tuo pelko sadalla, sillä vastassa ei ole mitään ihmismäistä.
Siinä siis makaan. Olento liikkuu hitaasti ja on täysin selvää, että sen aikeet ovat hirvittävät. Pinnistelen lihaksiani ponnahtaakseni pystyyn kuin tykin suusta. Sitäkään en uskaltaisi tehdä, mutta vaimoni on välissämme. Tunnen pelon tärisyttävän kehoa useiden senttien verran suuntaan ja toiseen, mutta tiedän samalla, että liikettä ei tapahdu, koska en voi liikkua.
Yritän huutaa, pelosta ja varoituksesta vaimolle, mutta ääntä ei tule. Tunnen kuinka kuolaa valuu suupielestä ja silmät tuntuvat pullistuneen tuijottamisesta ja paineesta. Tajunta vaihtelee täydellisen pelosta lamaantumisen ja "vielä kerran! yritä nyt saatana vielä kerran!" ajatusten välillä. Kuin hukkuva pääsisi pintaan vielä yhden kerran, uudestaan ja uudestaan. Taistelen kovemmin kuin koskaan, ikinä lihakseni eivät ole saaneet vastaavia hätäkäskyjä. Tässä tilassa nostaisi penkistä +30kg omaan ennätykseen koska tahansa.
Ja kun halvaus on ohi niin räjähdän pystyyn ja kaikki lihakset ovat jännittyneet äärimmilleen. Tajuan tilanteen muutamien sekuntien aikana, mutta minun on pakko tarkastaa asunto ainakin summittaisesti. Veri kiertää kohisten ja tiedän, että uni ei tule pitkään aikaan.
Unihalvaus on jotain sellaista, joka jättää väistämättä jäljen mieleen. Ainakin minulla ja monilla, joiden kanssa olen keskustellut. Äärimmäiset kokemukset muokkaavat ihmistä. Niiden kärki taittuu järjellä, kun ymmärtää, että ne eivät ole "tosia". Silti tuntuu siltä, että nuo kokemukset jättävät jonkinlaisia arpia mieleen.
Kauhuelokuvat eivät tunnu enää miltään. Halvausta seuraavana päivänä juuri mikään ei tunnu miltään. On kuin usvassa. En liioittele, vaikka nyt ollaankin yön tunneilla.
Toivon todella, että ihmiset säästyvät näiltä. Onneksi näitä on sattunut minullekin vain muutaman kerran. Tuntuu varmalta, että herkän ihmisen tällainen kokemus voi suistaa jopa mielenhäiriöön.
