Työ ennen, nyt ja tulevaisuudessa

[kahden suunnan sentteri]

Raja-arvoista on vaikea käydä keskustelua konkreettisella tasolla, mutta ymmärrämme siis molemmat että sellaiset ovat olemassa "siellä jossakin".

Jep, ne ovat siellä jossain, ja siksi niitä on aika turhaa ottaa politiikan perustaksi, ennen kuin reaalimaailmassa ollaan lähelläkään niitä. Valitettavasti nykysuuntauksella ei lähelle niitä raja-arvoja tulla pääsemään, vaan päinvastoin liu'umme vasemmiston saavuttamasta hyvinvointivaltiosta takaisin kohti perijöiden yhteiskuntaa(hs.fi) jossa rahalla saa ja hevosella pääsee.

Rohkenen väittää, etten sorru vähättelyyn sanoessani, että Suomen todelliset ongelmat ovat jossakin ihan muualla ja syvemmällä. Ydinasia on, että suhdanteista huolimatta täällä pitäisi pystyä luomaan runsaasti työpaikkoja yksityiselle sektorille ja luomaan edellytykset tehdä kestävää bisnestä, jota kautta myös maksetaan niin sanotut hyvinvointivaltion kustannukset. Vasemmiston lääke ei ole tämä. Sillä suunnalla kiinnostaa lähinnä vain rahan siirtäminen taskusta toiseen.

Tuollaiset Riihelän tapaiset Vasemmistoliiton ahkerasti siteeraamat tutkijat lähestyvät asiaa pelkästään tuloerojen demonisoinnin tapaisten näkökulmien kautta. Tämä voi itsessään olla asiallista ja jopa perusteltuakin, mutta holistisia talouslääkkeitä ei tuota kautta oikein synnytetä. Hyvinvoinnin laajentaminen koskemaan mahdollisimman laajoja kansankerroksia on tietysti eräs järkevä päämäärä kuten aiemmin todettiin, mutta hyvinvoinnin rakentamisen (tai edes ylläpitämisen) laskut pitää myös maksaa. Vasemmistolaista ajattelua leimaa jonkinlainen epämääräinen usko sellaiseen, että kunhan tuloerot minimoidaan tulonsiirroilla, niin muut saavat murehtia talouskasvua, se varmaan sikiää sitten kuin itsestään. Tähänhän sinäkin omalta osaltasi viittaat.

Ikään kuin talouskasvuun ja tasaiseen tulonjakoon käytettävissä olevat panostukset olisivat sellaista nollasummapeliä, että toinen on pois toiselta. Jotain päällekkäisyyksiä varmaan löytyy, mutta eihän se pääsääntöisesti näin mene, kuten tiedät, vaan nimenomaan raskas julkinen sektorimme on tähän mennessä pitänyt yhteiskunnan sellaisessa kondiksessa että lahjakkain aines etsiytyy korkeakoulutuksen kautta startuppeihimme innovoimaan ensin luureja, sittemmin pelejä, clean techiä ja health techiä sekä huuhaahumanistiyliopistoihin tekemään tutkimusta joka linjaa koko ihmiskunnan suuntaa, sen sijaan että jäisi Kouvolaan tai Kemiin huoraamaan ja narkkaamaan. Ehkä jossain Venäjällä, Jenkeissä, Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa, etc. on varaa jättää talentti slummeihin haisemaan, mutta mutta ei viiden miljoonan asukkaan Suomella, niin kuin ei ole millään sen verrokkimaallakaan.

Emmeköhän me ole aika samoilla linjoilla siitä millä lääkkeillä sitä kasvua Suomeen saadaan. Ero ajattelussamme tulee sitten siitä, kun tarkastellaan maailmaa laajemmin tämän talousilmiön ulkopuolella, eli lähinnä sitä miten tämä talousilmiö edelleen vaikuttaa sitä ylemmän tason systeemeihin eli meihin ihmisiin ja tähän ekosysteemiin. Tämän ketjun kontekstissa näiden taloussysteemiä ylempien tasojen seuraussuhteiden huomioiminen sekä inhimillisen hyvinvoinnin että talouskasvun näkökulmasta tarkoittaa esim. tasaisempaa työnjakoa ja aitoa mahdollisuuksien tasa-arvoa koulutuspolun suhteen aina alaluokista yliopistoihin. Voihan siitä tulonsiirtojen olemattomasta vaikutuksesta kasvuunkin sitten muistuttaa aina kun joku porvari huutelee selkäytimestä iskulauseitaan jotka reaalimaailmassa eivät päde.

Vielä tilastoista. Kun tulokehityskäppyröiden indeksien sataluku asetetaan laman loppuhetkille vuoteen 1995, niin hyvän talouskasvun ja Suomessa erityisesti Nokian ansiosta saadaan todellakin isotuloisimmille ja varsinkin ylimmän prosentin huippuporukalle erityisen hulppeita käyriä. Tuota ajankohtaa edeltänyt lama kuritti koko kansaa, mutta ennen kaikkea suurituloisia. Ennen kaikkea Nokia-klusteri loi Suomeen ennennäkemättömällä tavalla varakkaita yksityishenkilöitä, vaikka maailman mittakaavassa tämä ei niin tavatonta ollutkaan.

Olisi kieltämättä mielenkiintoista tuntea tulonjaon ja suhteellisesta köyhyydestä aiheutuvaksi katsottavien ongelmien suhdetta. Onko haitallisempaa kurittaa pientä määrää työttömiä vaiko suurempaa määrää keskiluokkaa. Entä mainitsemasi suurituloiset, onko sillä white trashin elämään merkitystä tienaavatko isokenkäiset miljoonan vai kaksi, vaikka gini-kertoimeen sillä olisi paljonkin merkitystä. Ja toisaalta eikös länsimaissa ole menossa tulonjaon polarisoituminen, eli keskiluokka ennemminkin liudentuu yhdeksi joukoksi pienituloisten kanssa kuin lähenisi suurituloisia. Tässä tapauksessahan tulonjakoa kuvaava gini-kerroin ei muutu, vaikka kaikin mokomin voisi olettaa että tulonjakoon kytköksissä olevat ilmiöt, kuten slummeissa huoraavien narkkareiden määrä, muuttuvat.

 

[dana77]

Mainitsin, että arvioni mukaan alani maistereista alle 10 % työllistyy omalle alalleen, vaikka julkisuudessa puhutaan, että meistä on pulaa.

Mitä Sinä sitten olet lukenut? Kirkko-slaavia?
ilman tätä tietoa on mahdoton ottaa kantaa Sinun alaasi, mutta Se on joka tapauksessa varma, että mitään tuollaista yleistystä kaikkia akateemisesti koulutettuja koskevaksi on turha tehdä. Minun arvioni on, että kaikkien akateemisesti koulutetuista omille aloilleen työllistyy lähemmäs 80%. Yliopisto ei tietenkään ole mikään ammattikoulu, josta valmistuttaisiin johonkin ammattiin, joten raja on veteen piirretty. Omista kurssikavereistani prosentti on ehkä 80-90%.

"Visa Tuomisen väitöskirjatutkimukseen mukaan ylemmän yliopistotutkinnon suorittaneista noin kuusikymmentä prosenttia ei ollut viiden vuoden aikana valmistumisestaan ollut päivääkään työttömänä. Tuominen tutki kaikkiaan noin 8500 yliopistomaisterin työllistymistä"
http://tyoelama.duunitori.fi/2014/05/16/tutkinto-ei-takaa-töitä/

 

[DAF]

Mitä Sinä sitten olet lukenut? Kirkko-slaavia?
ilman tätä tietoa on mahdoton ottaa kantaa Sinun alaasi, mutta Se on joka tapauksessa varma, että mitään tuollaisia yleistystä kaikkia akateemisesti koulutettuja koskevaksi on turha tehdä. Minun arvioni on, että kaikkien akateemisesti koulutetuista omille aloilleen työllistyy lähemmäs 80%. Yliopisto ei tietenkään ole mikään ammattikoulu, josta valmistuttaisiin johonkin ammattiin, joten raja on veteen piirretty. Omista kurssikavereistani prosentti on ehkä 80-90%.

Nikistä ja joistain lainauksista itse päättelin aiemmin, että venäjän kieltä ja kulttuuria - voi toki olla joku muukin aiheen liepeiltä. Mikään vajaa 10 prosenttia ei toki pidä siitä(kään) joukosta alkuunkaan paikkaansa, kaikista akateemisista tuo 80 % on alakantissa ja heikoimmissakin ollaan hyvin lähellä tuota lukua uransa alkupäänkin väessä. Vastavalmistuneiden tilanne on heikentynyt viime vuosina nopeasti, mutta sielläkin työttömyysjaksot ovat edelleen suhteellisen lyhyitä. Suhdanne kun on mennyt alamäkeen, näkyy se heti niillä aloilla jotka herkimpiä ovat (yliopistopuolelta mainitut KTM:t hyvä esimerkki), mutta noilla tilanne nopeimmin korjaantuukin. Se, kuinka paljon korjaantuu riippuu toki suhdanteiden lisäksi monesta muustakin asiasta, mutta silti tuo tienoo on se eniten svingaava ala. Prosentteina akateeminen työttömyys on edelleen muihin verrattuna matala - ja niin pitää toki ollakin.

Siitäkin huolimatta toivoisin, ehkä Byvajetkin, että laadullinen työllistyminen voisi olla osa yliopistojen tuloksellisuuskriteereitä. Ei siksi, että sillä varsinaisesti suuria rahoja tarvitsisi jakaa, vaan siksi, että silloin asiaa mitattaisiin (sen tekisi myös OKM, nykyään lähinnä urre-palvelut, jollaisessa linkattu Visa Tuominenkin taitaa olla ja akavalaiset ammattiliitot) ja siitä voitaisiin luoda julkisia rankingeja. Kummasti aika paljon kiinnostaisi, kun harvoin haluaa yliopisto olla tällaisessa maan heikoin.

 

[Tarinankertoja]

Siitäkin huolimatta toivoisin, ehkä Byvajetkin, että laadullinen työllistyminen voisi olla osa yliopistojen tuloksellisuuskriteereitä.

Yliopistojen menestystä ei nyt todellakaan pidä mitata millään työllistymisasteella. Muualla maailmalla sitä mitataan tutkimusten laadulla ja tutkimusjulkasujen määrällä.. loppupeleissä Nobeleilla. Tässä Suomessa ollaan pahasti jäljessä. Suomalainen yliopistoinstituutio kouluttaa ihmisiä nimenomaan työelämän tarpeista, kun ne maailman huippuyliopistot tähtää huippu tukimukseen. Koska sitä kautta houkutellaan niitä huippuosaajia myös opettaan ja sitäkautta koulutuksen taso nousee ja yliopiston kiinnostavuus lahjakkaiden parissa nousee ja sitäkautta yliopiston maine nousee ja se kykenee kerään lisää varoja jne. jne. Tähän Suomessakin vähän pyrittiin yliopistojen rahotusmuutoksella ja säätiöjärjestelmällä.

Suomessa on hemmetin laadukas peruskoulutus, mutta aika tasapaksu yliopistokoulutus. No jos ja kun asenteet on luokkaa "putkimiehiä aina tarvitaan" niin eipä tartte ihmetellä kuinka ei oikein houkutella ulkomailla (ai niin, ne ulkomaalaisethan viä meidän työt ja naiset, lyädääs lukukausimaksuja niille ja kas SDP ja PS koulutuspolitiikka olikin siinä)

 

[DAF]

Yliopistojen menestystä ei nyt todellakaan pidä mitata millään työllistymisasteella. Muualla maailmalla sitä mitataan tutkimusten laadulla ja tutkimusjulkasujen määrällä.. loppupeleissä Nobeleilla.

"Muualla maailmassa", ainakin nyt noin OECD-alueella, yliopistojen tuloksellisuuskriteeristössä on tämä employmenttiosasto ja sen laatukin mukana monessa maassa. En tiedä luitko vastaustani kunnolla, mutta tarkoitus asiassa ei varmaan kenelläkään ole merkittävä rahanjako asialla, vaan sen läpinäkyväksi tekeminen ja systemaattinen mittaaminen.

Saksassa on rakenneltu paljonkin tällaisia "liikennevalomalleja", joissa voit pyörittää haluamillasi indikaattoreilla yliopistojen vertailua ihan kotoa, samaa kuviota on tullut vastaan Ruotsissakin ja onpa EU-tason u-map-hankkeessakin näitä asioita esillä. Samoin OECD:n AHELO eli ns. "korkeakoulu-Pisa" tähtää näiden mittaamiseen ihan tiedonintressien pohjalta. OECD:n ulkopuolista maailmaa en asiassa niin tunne, mutta veikkaisin kyllä että esim. Aasian nousevissa valtioissa tällaisista rankkauksisa ollaan hyvinkin kiinnostuneita.

 

[Vaughan]

Eihän työttömyysongelman ratkaisu voi perustua yksilöiden väliseen kilpailuun, koska kilpailu ei lisää työpaikkoja.

Ei työttömyysongelman ratkaisu perustukaan kilpailuun, vaan siihen yksinkertaiseen faktaan, että jokainen (terve) ihminen on kykenevä tekemään jotain sellaista josta on niin paljon hyötyä jollekin toiselle, että siitä pystytään maksamaan korvaus. Kotona olemisen arvo on 0 € (tai tosiasiassa se aiheuttaa yhteiskunnalle tappiota helposti 1000-2000€/kk).

Korostat mielestäni turhaan koulutusta, koska se ei ole itsetarkoitus, vaan osaaminen. Koulutus on vain väline hankkia osaamista. Sellaisen osaamisen hankkiminen, jolla on kysyntää markkinoilla, maksaa kyllä itsensä takaisin. Työttömän insinöörinkin kannattaa tarvittaessa opiskella lähihoitajaksi, koska hän maksaa kaiken muutamassa vuodessa takaisin (varsinkin jos otetaan huomioon se tappio, mikä aiheutuisi hänen istuessa kotona työttömänä.)

Työllistymisen avain on tässä:

- Markkinoilla on kysyntää jollekin osaamiselle.
-> Joku yrittäjä (työnantaja) ottaa riskin, ja palkaa ihmisen tekemään sellaista työtä, jolla voi vastata kysyntään.
-> Ihmisten oma velvollisuus on hankkia itsellensä sellaista osaamista, jolle on kysyntää.
-> Valtion velvollisuus on järjestää ihmisille mahdollisuus hankkia osaamista (esim. koulutuksen avulla).

Ihmisille ei voida järjestää töitä sen mukaan, mitä he haluvat tehdä, vaan kaikki lähtee siitä, mille on kysyntää. Jollekin asialle on aina kysyntää.


Ps. Jos juuri sinun alallasi vain 10 % opiskelijoista työllistyy omalle allalle, suosittelisin opiskelupaikkojen vähentämistä n. 90 prosentilla - tai vaihtoehtoisesti opintosisältöjen radikaalia uudistamista vastaamaan enemmän työelmän tarpeita. On tosin sellaisiakin aloja, joilla omalle alalle työllistyy yli 90 % opiskelijoista.

 

[Kisapuisto]

Yliopistojen menestystä ei nyt todellakaan pidä mitata millään työllistymisasteella. Muualla maailmalla sitä mitataan tutkimusten laadulla ja tutkimusjulkasujen määrällä.. loppupeleissä Nobeleilla. Tässä Suomessa ollaan pahasti jäljessä. Suomalainen yliopistoinstituutio kouluttaa ihmisiä nimenomaan työelämän tarpeista, kun ne maailman huippuyliopistot tähtää huippu tukimukseen. Koska sitä kautta houkutellaan niitä huippuosaajia myös opettaan ja sitäkautta koulutuksen taso nousee ja yliopiston kiinnostavuus lahjakkaiden parissa nousee ja sitäkautta yliopiston maine nousee ja se kykenee kerään lisää varoja jne. jne. Tähän Suomessakin vähän pyrittiin yliopistojen rahotusmuutoksella ja säätiöjärjestelmällä.

Hetkinen nyt. Kukas ne tutkimukset maksaa? Vai tehdäänkö ne opiskelujen aikana? Jos ei tehdä, niin ne tehdään opiskelujen jälkeen, kun ollaan valmistuttu. Tämä taas tarkoittaa sitä, että ne koulusta valmistuneet tutkijat joko maksaa tutkimuksensa itse tai sitten niille maksetaan siitä, että tutkivat jotain. Jolloin he ovat siis työllistettyjä. Joten tarkennatko vähän, että mitä tarkoitit tuolla yllä olevalla tekstilläsi?

 

[tomageeni]

Ihmisille ei voida järjestää töitä sen mukaan, mitä he haluvat tehdä, vaan kaikki lähtee siitä, mille on kysyntää. Jollekin asialle on aina kysyntää.

Tähän sivuhuomiona: luova ja bisnesälyinen ihminen voi myös järjestää osaamiselleen kysyntää, jos sitä ei ennestään ole. Tämä ei toki ole helppoa ja vaatii aloitteellisuutta. Mutta näitäkin on nähty.

 

[dana77]

tuo on vähän filosofinen muna-kana -kysymys. Maailmassa on käytännössä jatkuvasti rajattomasti kysyntää edullisemmille, ympäristöystävällisimmille ja ominaisuuksiltaan paremmille tuotteille on nämä sitten autoja, kännyköitä tai mitä vaan.

 

[varjo]

Sellaisena sivukommenttina että yliopistojen rahoitusmalli kylläkin huomioi työllistymisen, pienellä komponentilla mutta huomioi silti. Ja kun tätä asiaa siis tosiaan selvitetään, on kohtalaisen triviaalia saada tietoa ulos, tai siis niin voisi kuvitella.

 

[Byvajet]

- Markkinoilla on kysyntää jollekin osaamiselle.
-> Joku yrittäjä (työnantaja) ottaa riskin, ja palkaa ihmisen tekemään sellaista työtä, jolla voi vastata kysyntään.
-> Ihmisten oma velvollisuus on hankkia itsellensä sellaista osaamista, jolle on kysyntää.
-> Valtion velvollisuus on järjestää ihmisille mahdollisuus hankkia osaamista (esim. koulutuksen avulla).

Yksilön on vaikea arvioida, mikä koulutus kannattaa ja mikä ei. Nuorelle saattaa olla syntynyt julkisesta keskustelusta kuva, että venäjän osaajista on pulaa, vaikka todellisuus on toisenlainen (tässä toinen juttu). Nuori ei myöskään osaa arvioida kuntatalouden kehitystä ja saattaa kuvitella, että pakkohan ihmiset on hoitaa.

Kolmas menojen kannalta hankala ongelma on se, että akateemisille järjestetään työtä julkiselta puolelta. Katselin Akavan tilastoja, joista selvisi, että reilusti yli puolet humanisteista puuhailee jotain, joka maksetaan veroista. Osa tästä on opetustyötä, mutta jäljelle jää kuitenkin leveä siivu sellaista, joka on syntynyt nousevan talouden aikaan ja josta ei nyt olisi oikeasti varaa maksaa. Nämä rahat pitäisi laittaa peruspalvelujen rahoitukseen.

Jatkuvan kouluttautumisen malli on ideana hyvä, mutta se ei oikeasti toimi, koska ihmisten määrä, jotka eivät pärjää kilpailussa, kasvaa koko ajan. Lisäksi koulutuskilpailu johtaa pakkoylikouluttautumiseen (blogijuttu: Mielisairas Suomi), joka tehdään julkisin varoin ja on yhteiskunnalle kallista.

Pahoin pelkään, että pari vuotta työttömänä olleen reilun 50-vuotiaan on enää vaikea työllistyä uudestaan. Vaikka työvuosia olisi jäljellä, niin ainakin yksityisellä puolella osaavista nuoremmistakin on niin paljon tarjontaa, että vanhempi jää jalkoihin. Mikä lienee Nokialta pois potkittujen keski-ikäisten insinöörien tilanne?

Esittämäni ongelma kasvaa vakaasti. Vuosi vuodelta kasvaa ihmisten joukko, joka jää työelämän ulkopuolelle. Lopulta on myönnettävä, ettei yksilöiden väliseen kilpailuun perustuva malli toimi, koska koulutus ei johda enää työllistymiseen, ei etenkään, kun akateemisten julkisesti rahoitetut työpaikat katoavat. Ja näiden sietääkin kadota. Vaikka kusen omiin muroihini, niin minusta esimerkiksi venäjän opettamiseen lukiossa ei ole mitään perusteita. Ei sitä siellä kuitenkaan opita. Siihen tarvitaan tehokkaammat menetelmät.

 

[dana77]

Yksilön on vaikea arvioida, mikä koulutus kannattaa ja mikä ei. Nuorelle saattaa olla syntynyt julkisesta keskustelusta kuva, että venäjän osaajista on pulaa, vaikka todellisuus on toisenlainen (tässä toinen juttu).

näin on selvästi käynyt, että nuori ei ole ymmärtänyt. Venäjän osaajille on aivan varmasti tarvetta, mutta kyse ei siitä, että tarvittaisiin kielitieteilijöitä tai tutkijoita vaan myyjiä Lappeenrannan Anttilaan ja tarjoilijoita Tahkon rinneravintoloihin. En ole koskaan kuullut kenenkään mainostaneen näitä ensiksimainittuja, vaan puhe on aina ollut jälkimmäisistä.

 

[DAF]

Sellaisena sivukommenttina että yliopistojen rahoitusmalli kylläkin huomioi työllistymisen, pienellä komponentilla mutta huomioi silti. Ja kun tätä asiaa siis tosiaan selvitetään, on kohtalaisen triviaalia saada tietoa ulos, tai siis niin voisi kuvitella.

Ei selvìtetä työllisyyden laatua mitenkään, ainoa mukanaoleva indikaattorihan on työllisten määrä vuosi valmisťumisesta, joka on ihan nollatieto. Koulutustasoa vastaavan työn määrä esim. 1, 3, 5 vuotta valmisťumisesta, liukuva keskiarvo sekä absoluuttisesta tilanteesta että muutoksesta olisivat arvokkaita indikaattoreita, jotka poistaisivat luvusta myös ns. kaupankassaharhan. Toki tämä vaatii kyselytutkimuksen, jossa ihmisen itsensä pitää asiaa arvioida, mutta ainakin viisivuotisdataa rekryt keräävät jo nyt kaikilta valmisťuneilta, joten ännät ovat analyysiin riittävän suuria.

Tätä dataa ovat hyödyntäneet lähinnä ammattiliitot, mutta indikaattorimallitkin ovat valmiina. Ne vain loisivat mahdollisuuden yliopistojen vertailuun, mutta sitä ei meillä haluta. Jollekin voisi tulla paha mieli.

 

[Byvajet]

mutta kyse ei siitä, että tarvittaisiin kielitieteilijöitä tai tutkijoita vaan myyjiä Lappeenrannan Anttilaan ja tarjoilijoita Tahkon rinneravintoloihin.

Ilomäkikin kirjoittaa näin: "Kaupat täyttyvät uutena vuonna naapurimaan shoppailijoista, mutta vähittäismyynnin asiakaspalveluunko henkilö, suomalainen tai venäläinen, on ensisijaisesti hankkinut korkeakoulututkinnon? Lisäksi venäjän kielen tarve turisteille on kausiluontoista, enkä myöskään usko, että ostamatta jäisi yhtään vähemmän, vaikka kassa puhuisi suomea tai englantia. Venäläiset matkustavat, jotta pääsisivät pois kotoisista ympyröistä. Suomalaisetkaan eivät poikkeuksetta ilahdu, kun aurinkorantojen José tai Mehmet kärttää ravintolaansa mikahäkkislihapullille."

Varsinais-Suomen yrittäjien jutussa mainitaan näin: "Jos kaupallisen koulutuksen saaneet venäjän osaajat eivät saa töitä, ei ole venäläisillä maahanmuuttajillakaan helppoa. Vaikka heillä olisi kova koulutus, ja suomen kieli oman äidinkielen ohella hallussa, töitä ei Venäjä-seuran Turun piirin mukaan tahdo aina löytyä."

Jos uskot että venäjäntaitoisia asiakaspalvelijoita tarvitaan, kehotan sinua selaamaan MOLin sivut läpi ja etsimään työpaikat, joissa venäjän taito on työllistymisen edellytys asiakaspalvelutehtäviin. Tullet huomaamaan, ettei venäjää niihinkään vaadita kuin hyvin harvoin.

Ja totta siis todellakin on, että humanisteja ei tarvita. Sama koskee yhteiskuntatieteilijöitä, biologeja, biokemistejä ja niin edespäin. Yhä useammalla koulutusalalla jää tyhjä käteen, jos ei heti alkuun pääse putkessa alkua pitemmälle. Kun ensimmäisestä junasta jää, kilpailu on ilman suhteita hävitty. Jo pelkästään se, ettei opiskeluaikanaan saa oman alansa työtä, vaikuttaa ratkaisevasti valmistumisen jälkeisiin työllistymismahdollisuuksiin.

 

[varjo]

näin on selvästi käynyt, että nuori ei ole ymmärtänyt. Venäjän osaajille on aivan varmasti tarvetta, mutta kyse ei siitä, että tarvittaisiin kielitieteilijöitä tai tutkijoita vaan myyjiä Lappeenrannan Anttilaan ja tarjoilijoita Tahkon rinneravintoloihin. En ole koskaan kuullut kenenkään mainostaneen näitä ensiksimainittuja, vaan puhe on aina ollut jälkimmäisistä.

Niinpä, on aivan eri asia osata Venäjää kuin käyttää 10 vuotta venäjän kielen opiskeluun. Iso ongelma humanistisilla aloilla lienee se että opiskeluajat ovat tolkuttoman suhteessa koulutuksen vaativuuteen pitkiä ja sinä aikana hankittu osaaminen on heikosti hyödynnettävissä tuottavaan toimintaan. Oikeastaan vinkkinä Venäjän kielen opiskelijoille, kannattaa vakavasti harkita pitäisikö slaavilaisen kirkkomusiikin sijaan valita pääasialliseksi sivuaineeksi vaikkapa markkinointia kauppakorkean puolelta ja ehkä jopa vaikka jotain teknisluonnontieteellistä sivuainetta muualta tms. joka itseasiassa tuo lisäarvoa tutkinnolle. Koska loppukädessä mitä sellaista lisäarvoa kielitieteen tutkinto tuo yritykselle joka tekee Venäjän kauppaa jos vaihtoehtona on palkata ihan oikea venäläinen? Globaalissa bisneksessä pitää muistaa että ei se suomalainen työ ole itsestäänselvyys, niistä kohdemaistakin löytyy fiksuja kavereita korkeakoulututkinnoilla (jopa pienemmällä palkalla) jos tarve on vain yleisesti lisätä kulttuurin tuntemusta yrityksen sisällä.
Ja tosiaan oman yrityksen perustamisen kannalta liiketalouden perusteet yms. ovat paljon arvokkaampia kuin muut sivuainemahdollisuudet, jos vaikka ajattelee että kattavan venäjän kielen osaamisen pohjalta pistää pystyyn matkatoimiston.

Yhdenkin kasvatustieteitä opiskelevan kaverin olen potkinut Tutalle lukemaan ison sivuaineen ja uskon aika vakaasti että työllistymisen hetkellä tuo sivuaine on se joka auttaa enemmän työllistymisessä yrityssektorin suuntaan kuin itse kasvatustieteen maisterin tutkinto sisänsä.

Sanoisin että suurin pointti opinnoissa on miettiä miten laajentaa sitä osaamisrepertuaariaan, eikä vain opiskella sitä mikä on helppoa/kiinnostavaa, myös sellainen yleinen asennemuutos opiskeluun olisi paikallaan ja nykyiset opiskeluajat ovat kestämättömän pitkiä. KAru tosiasia on että ellei kyse nyt ole lääkäristä tai juristista, aika harva välttämättä tekee koko elämäänsä tasan sitä työtä mihin pääosa opinnoista on fokusoitunut, eli sitä jatko-opiskelua joutuu sitten tekemään enemmin tai myöhemmin jos tahtoo säilyttää oman henkilökohtaisen kilpailuetunsa työmarkkinoilla.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

näin on selvästi käynyt, että nuori ei ole ymmärtänyt. Venäjän osaajille on aivan varmasti tarvetta, mutta kyse ei siitä, että tarvittaisiin kielitieteilijöitä tai tutkijoita vaan myyjiä Lappeenrannan Anttilaan ja tarjoilijoita Tahkon rinneravintoloihin. En ole koskaan kuullut kenenkään mainostaneen näitä ensiksimainittuja, vaan puhe on aina ollut jälkimmäisistä.

Venäjän taitajien kysyntä varmasti vaihtelee suhdanteiden mukaan, mutta monissa tehtävissä venäjän kielen taidoille on koko ajan kysyntää. Jos idänkauppaa tekeviin yrityksiin työllistyminen kiinnostaa, niin kannattaa ottaa kouraan Suomalais-venäläisen kauppakamarin asiakasyritysten kataloogi ja ottaa suoraan firmoihin yhteyttä. Jos on kielitaitoa ja jotakin järkevää substanssiosaamista, niin tuota kautta voi löytyä nopeastikin töitä. Tai jos ei löydy, niin syntyy ainakin kontakteja oikeisiin ihmisiin.

En tiedä nimimerkki Byvajetin koulutuksellisia yksityiskohtia, mutta jos hän on vaikkapa venäjän kielen maisteri, niin tuolla koulutuksella on peruseväät lähteä rakentamaan vaikka millaista työuraa. Tunnen useita henkilöitä, joilla ei ole kaupallista, teknistä tai oikein muutakaan ns. kovaa osaamista tutkintopaperien muodossa, mutta niin vain tyypit ovat humanistipohjalta ponnistaneet bisnekseen juuri venäjän taidot päävalttinaan. Tavallisesti näitä tyyppejä yhdistää kielitaito, työhalu ja yleisfiksu persoonallisuus.

Sitten on tietysti eri asia, jos bisnes ei kiinnosta ja pyrkyä on vain kieliasiantuntijan hommiin, kuten kielenkääntäjäksi, akateemisiin tehtäviin tai joihinkin kulttuurivirityksiin. Tarkoitukseni ei ole morkata näitä hommia mitenkään, mutta venäjää taitaville on paljon töitä sellaisilla aloilla, joissa venäjän kieli tai kulttuuri itsessään ei ole homman pihvi, vaan esimerkiksi rakentaminen, myyminen tai erilaiset liike-elämän palvelut. Jokainen voi tietysti tähdätä vain itseään eniten kiinnostaviin tehtäviin, jotka liittyvät täsmällisesti juuri omaan opintotaustaan. Kovin ehdottomalla asenteella töitä hakevan ihmisen pitää kuitenkin ymmärtää valikoivuudesta johtuvat varjopuolet. Ymmärrän erittäin hyvin, että umpihumanistille voi olla ihan helvetin iso kynnys laittaa jalkaa oven väliin johonkin itäbisnestä tekevään firmaan kylmiltään, mutta rohkeutta ja oma-aloitteisuutta työnhaku vaatii yleensä muutenkin.

 

[Byvajet]

Oikeastaan vinkkinä Venäjän kielen opiskelijoille, kannattaa vakavasti harkita pitäisikö slaavilaisen kirkkomusiikin sijaan valita pääasialliseksi sivuaineeksi vaikkapa markkinointia kauppakorkean puolelta

Et näköjään lukenut linkkaamiani juttuja. Venäjän opiskelijoista moni lukee sivuaineenaan kaupallisia aineita, mutta töitä ei ole heillekään. Tuttavapiiriini kuuluu venäjän maisteri, joka opiskeli työttömäksi jäätyään tradenomiksi, mutta venäjän taitoa hän ei ole pystynyt hyödyntämään tradenomiksi valmistumisen jälkeen, vaikka on nimenomaan pyrkinyt etsimään paikkoja, joissa venäjän taitoa vaaditaan.

Taas lainaus Ilomäen blogin kommenteista: "Alan hieman turhautua, että ligvistien hoetaan osaavan vain kieltä. Moni lingvisti on suorittanut kaupalliset sivuaineopinnot juuri työllistymistä silmällä pitäen, mutta tämä vaietaan keskustelussa kuoliaaksi. Vain kauppatieteilijä kelpaa. Samalla logiikalla tradenominkin olisi turha tunkea minnekään isojen poikien peliin. Loppuuko se oppiminen töihin mentäessä?"

Esimerkkejä siitä, että venäjäntaitoisten kysyntä on todellisuudessa hyvin pientä, on runsaasti.

 

[Byvajet]

Iso ongelma humanistisilla aloilla lienee se että opiskeluajat ovat tolkuttoman suhteessa koulutuksen vaativuuteen pitkiä

Samanlaisia ne ovat kuin muillakin aloilla. Opiskeluun saa käyttää viisi vuotta. En myöskään niele väitettä, että koulutus ei ole vaativaa. Suurta älykkyyttä se ei vaadi (ei ole minullekaan päässyt sitä siunaantumaan), mutta etenkin tapauksissa, joissa opiskelija opiskelee montaa kieltä, töitä joutuu tekemään. Se johtuu siitä, että ulkoa päntättävää ainesta on paljon - mitä kieliopillisempi kieli, sitä korostuneemmin.

Kielitaito on taito, jonka hallinta vaatii paljon sinnikästä ulkoa opettelua, harjoittelua, toistoa ja kertaamista. Monissa höpöaineissa (pystyn vertaamaan esimerkiksi psykologiaan ja muihin yhteiskunnallisiin aineisiin) opintopisteitä saa merkittävästi helpommin kuin kielissä.

Kielten opiskelun työläydestä seuraa se, että esimerkiksi kauppatieteilijät, jotka lukevat venäjää tiedekunnassa sivuaineena, eivät opinnoistaan työelämässä hyödy, koska sivuaineen tasoinen osaaminen venäjässä ei tarjoa kielitaitoa, josta olisi käytännön hyötyä. Siitä on suuri apu, jos matkustelee tai asuu venäjällä, mutta sujuvaan kanssakäymiseen ja esimerkiksi liikeneuvotteluihin aineopinnot ovat köykäiset, joskaan en ole varma, riittävätkö siihen maisteriopinnotkaan.

Venäjän maisterit ovat siis loiseläjiä, joista enemmistö ei pysty maksamaan koulutustaan yhteiskunnalle koskaan takaisin. Valitettavasti tämä ei rajoitu ainoastaan venäjän maistereihin, vaan sama ongelma liittyy moniin aloihin niin korkeakoulutuksen kuin ammattikoulutuksenkin puolella. Koulutuskilpailu johtaa vain ylimääräisiin kuluihin, koska työnantajat pystyvät poimimaan suurista hakijajoukoista täsmäkoulutetut muiden jäädessä yhteiskunnan harteille.

Jos joku ei tule valituksi yhteen työpaikkaan, hän saattaa saada toisen, mutta samaan aikaan kasvaa sellaisten hakijoiden määrä, joilla ei kokemuksen puutteen vuoksi ole edellytyksiä saada koskaan alansa työtä. Koulutuskilpailu on johtanut siihen, että maisterin tai insinöörin papereilla voi pyyhkiä persettä ilman todellista osaamista ja kokemusta työelämästä. Ja koska kaikki eivät kokemusta kilpailun vuoksi saa, ei heillä ole muuta mahdollisuutta kuin alkaa kouluttautua uudestaan ja pyrkiä pääsemään mukaan ensimmäisellä kierroksella, jolla kokemusta aletaan jakaa. Jos he eivät tässä onnistu, on edessä taas uusi koulutus tai syrjäytyminen työttömäksi.

Näin ihmisiä pyöritetään koulutusorganisaatioissa, harjoitteluissa ja pätkätöissä, mutta kokonaisratkaisu puuttuu. Nykyjärjestelmässä työn tekeminen on korvautunut kouluttautumisella ja töiden etsimisellä, vaikka julkisten veroista maksettujen työpaikkojen määrä on räjähtänyt. Tämä näkyy tilastoissa tehtyjen työtuntien vähenemisenä.

 

[varjo]

Samanlaisia ne ovat kuin muillakin aloilla. Opiskeluun saa käyttää viisi vuotta. En myöskään niele väitettä, että koulutus ei ole vaativaa. Suurta älykkyyttä se ei vaadi (ei ole minullekaan päässyt sitä siunaantumaan), mutta etenkin tapauksissa, joissa opiskelija opiskelee montaa kieltä, töitä joutuu tekemään. Se johtuu siitä, että ulkoa päntättävää ainesta on paljon - mitä kieliopillisempi kieli, sitä korostuneemmin.

Opiskeluun "saa" käyttää 5 vuotta mutta silti keskimääräinen valmistumisaika on 7. Ulkoa pänttääminen on juuri helppoa, sen vaativuus on pääosin asennekysymys, kuka nyt jaksaakaan lukea eniten. Miten voi olla että juristit, jotka myöskin pänttäävät ulkoa, valmistuvat nopeammin.

Sikäli olisi kiintoisaa tietää mitkä ovat tosiasiassa yleisimmät sivuaineet vaikkapa nyt eri kieliä lukevien keskuudessa. Anekdootteja löytyy aina.

 

[DAF]

Sikäli olisi kiintoisaa tietää mitkä ovat tosiasiassa yleisimmät sivuaineet vaikkapa nyt eri kieliä lukevien keskuudessa. Anekdootteja löytyy aina.

Näin. Ja henkilökohtaisen katkeroitumisen tueksi löytyy aina se "kaveri, joka opiskeli tätä ja tätä" eikä työllistynyt vaan piti opiskella lisäksi se ja tämä ja lopulta mennä ammattikouluun. Ottamatta kantaa, onko esim. tämä ketju henkilökohtaisen katkeroitumisen tulos. Ei ainakaan yhtään mihinkään tilastodataan perustuva.

EDIT: Enkä missään nimessä tarkoita, etteikö korkeakoulutettujen työllisyystilanteesta pidä olla huolissaan ja etteikö sen pidäkin olla lähtökohtaisesti parempi kuin matalammin koulutettujen - kyllähän koulutuksen kaikissa oloissa pitää työllistymisvalmiuksia parantaa, tavalla tai toisella. Ei pidä kuitenkaan liioitella anekdoottien pohjalta isoa kuvaa.

 

[kahden suunnan sentteri]

Venäjän maisterit ovat siis loiseläjiä, joista enemmistö ei pysty maksamaan koulutustaan yhteiskunnalle koskaan takaisin. Valitettavasti tämä ei rajoitu ainoastaan venäjän maistereihin, vaan sama ongelma liittyy moniin aloihin niin korkeakoulutuksen kuin ammattikoulutuksenkin puolella. Koulutuskilpailu johtaa vain ylimääräisiin kuluihin, koska työnantajat pystyvät poimimaan suurista hakijajoukoista täsmäkoulutetut muiden jäädessä yhteiskunnan harteille.

Tulevaisuutemmehan ratkaisee se kärkiosaaminen, ei materiaalin leveys. Keksimmekö uusia tapoja muuttaa luonnonvarat jätteeksi. Jos 20 venäjän maisterin kouluttaminen on paras keino saada aikaan yksi täsmäkoulutettu joka työllistyy ja luo osaamisellaan vientiä ja synnyttää kasvua, sitten kannattaa kouluttaa ne 19 muuta venäjän maisteria "ylimääräisistä kuluista" huolimatta. Sitä paitsi tuskinpa sinäkään täällä näin fiksuja turisisit, ellet olisi sitä koulua käynyt. Koulutuskilpailu johtaa siis paitsi ylimääräisiin kuluihin (jos asian näin haluaa nähdä), myös johonkin muuhun jonka välitöntä arvoa euroissa on vaikeaa mitata.

 

[varjo]

Näin. Ja henkilökohtaisen katkeroitumisen tueksi löytyy aina se "kaveri, joka opiskeli tätä ja tätä" eikä työllistynyt vaan piti opiskella lisäksi se ja tämä ja lopulta mennä ammattikouluun. Ottamatta kantaa, onko esim. tämä ketju henkilökohtaisen katkeroitumisen tulos. Ei ainakaan yhtään mihinkään tilastodataan perustuva.

EDIT: Enkä missään nimessä tarkoita, etteikö korkeakoulutettujen työllisyystilanteesta pidä olla huolissaan ja etteikö sen pidäkin olla lähtökohtaisesti parempi kuin matalammin koulutettujen - kyllähän koulutuksen kaikissa oloissa pitää työllistymisvalmiuksia parantaa, tavalla tai toisella. Ei pidä kuitenkaan liioitella anekdoottien pohjalta isoa kuvaa.

Ei ainakaan HY kovinkaan hyvin tuota opiskelijoitten ohjausta harrasta tuolla saralla kun Yleisiä kysymyksiä sivuaineista - Venäjän kieli ja kirjallisuus - Helsingin yliopisto sivuilla lähinnä tuodaan esille tuollaisia ihan nolla-aineita juuri lisäkompetenssin kannalta. Lisäksi löytyy: "Suositeltavia sivuaineita ovat länsi- ja eteläslaavilaiset kielet ja kulttuurit, balttilaiset kielet ja kulttuurit ja opettajaksi aikovalle muut vieraat kielet. Yhteiskunnallisista kysymyksistä kiinnostuneelle sopivat sivuaineiksi Renvall-instituutin tarjoama Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimus, Ukraina-opintokokonaisuus, IKEBB-opintokokonaisuus tai jokin valtiotieteellisen tiedekunnan aine."

Eli kyllä vähän haisee siltä että humanistit ovat itse omat poteronsa kaivaneet ja vaikka yksittäistapauksia löytyy, niin vahvasti tuo koulutusohjelman sisäinen koodi on todellakin ihan jotain muuta kuin ulkoisen lisäarvon hakemista tutkintoon yli yliopisto/tiedekuntarajojen.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Taas lainaus Ilomäen blogin kommenteista: "Alan hieman turhautua, että ligvistien hoetaan osaavan vain kieltä. Moni lingvisti on suorittanut kaupalliset sivuaineopinnot juuri työllistymistä silmällä pitäen, mutta tämä vaietaan keskustelussa kuoliaaksi. Vain kauppatieteilijä kelpaa. Samalla logiikalla tradenominkin olisi turha tunkea minnekään isojen poikien peliin. Loppuuko se oppiminen töihin mentäessä?"

Rohkenen olla eri mieltä kyseisen blogistin kanssa. Tuollainen "vain kauppatieteilijä kelpaa" on perin harvinainen suhtautumistapa rekrytoivalla puolella. Paremminkin kyse on turhautuneen työnhakijan omista johtopäätöksistä.

Osa työnhaussa epäonnistumisen syistä saattaa silti löytyä työnhakijan peilin edestä. Humanisteja on tietysti joka lähtöön, mutta ei vaadita Mensan jäsenyyttä päätelläkseen, että keskiverto KTM osaa myydä osaamistaan rekrytointitilanteessa paremmin kuin suunnilleen samanikäinen ja samantapaisessa työuravaiheessa oleva FM. Poikkeuksia tietysti on, molempiin suuntiin.

Olen työurani varrella palkannut melko joukon ihmisiä, niin apumiehiä, asiantuntijoita kuin esimiehiäkin. Melkoisen kirjavaa sakkia on käynyt esittäytymässä. Hyvin nopeasti ihmisistä käy ilmi, kuinka hyvin työhaastatteluun on valmistauduttu, ja onko henkilö hakemassa vakavissaan juuri tätä työtä. Palkkaavana osapuolena minua miellyttää erityisen paljon, jos henkilö pöydän toisella puolella osoittaa jämerää motivaatiota hakemaansa tehtävää kohtaan. On ihan perusjuttuja, että tehtävästä ja firmasta on otettu selvää jo etukäteen, ja että työnhakijalla on paperille kirjoitettuna hyvä setti olennaisia kysymyksiä toimenkuvaan ja yritykseen liittyen. Yllättävän paljon haastatteluvaiheeseenkin asti pääsee kaikenikäistä porukkaa, jolla on näissä asioissa vakavia puutteita. Jo ihan normaalilla hyvällä käytöksellä, arkijärjellä ja perusvalmistautumisella voi pudottaa muuten tasavahvan kanssahakijan pois pelistä, jos vain hoitaa oman ruutunsa kunnialla. Jos ihmisen otsassa kuvainnollisesti lukee "minä haluan juuri tänne töihin", niin kyllä tuolla kompensoituu aika moni asia koulutuksen ja työkokemuksen suhteen.

 

[dana77]

Ilomäkikin kirjoittaa näin: "Kaupat täyttyvät uutena vuonna naapurimaan shoppailijoista, mutta vähittäismyynnin asiakaspalveluunko henkilö, suomalainen tai venäläinen, on ensisijaisesti hankkinut korkeakoulututkinnon? Lisäksi venäjän kielen tarve turisteille on kausiluontoista, enkä myöskään usko, että ostamatta jäisi yhtään vähemmän, vaikka kassa puhuisi suomea tai englantia. Venäläiset matkustavat, jotta pääsisivät pois kotoisista ympyröistä. Suomalaisetkaan eivät poikkeuksetta ilahdu, kun aurinkorantojen José tai Mehmet kärttää ravintolaansa mikahäkkislihapullille."

Jos uskot että venäjäntaitoisia asiakaspalvelijoita tarvitaan, kehotan sinua selaamaan MOLin sivut läpi ja etsimään työpaikat, joissa venäjän taito on työllistymisen edellytys asiakaspalvelutehtäviin. Tullet huomaamaan, ettei venäjää niihinkään vaadita kuin hyvin harvoin.


Ja totta siis todellakin on, että humanisteja ei tarvita. Sama koskee yhteiskuntatieteilijöitä, biologeja, biokemistejä ja niin edespäin.

Ilomäki on oikeassa siitä, että tarjoilijoilta ei vaadita maisteriopintoja, mutta selvästi hänellä ei ole kompetenssia venäläisten ostokäyttäytymistä arvioida. Suomalaisten matkailijoiden vertaaminen venäläisiin kusee rankasti. Ensinnäkin venäläiset eivät useinkaan osaa englantia joten Venäjä on ainoa yhteinen mahdollinen kieli. Toisekseen suomalaiset eivät Turkissa osta ollenkaan samalla tavalla kuin itänaapurit. Ruuan ostaminen on helppoa, mutta venäläiset ostavat urheiluvälineitä, vaatteita, kulutustavaraa ja jopa rakennustarvikeita. Kolmannekseen osa Suomalaisista haluaa lihapullansa suomeksi. Nätisti sanottuna Venäläiset muistuttavat enemmänkin tätä ryhmää.

kielen osaamisen luonne ei ole sellainen, että Se olisi tehtävissä aina välttämättömyys, vaan sellainen että siitä on hyötyä. Tyytyväinen asiakas ostaa enemmän ja palaa takaisin. Googleta itse turismin työllistävä määrä ja venäläisten osuus.

humanisteja en ala puolustelemaan, mutta pienellä googletuksella selviä biokemian ja biologian hyödyt.

 

[Byvajet]

Palkkaavana osapuolena minua miellyttää erityisen paljon, jos henkilö pöydän toisella puolella osoittaa jämerää motivaatiota hakemaansa tehtävää kohtaan.

Motivaation merkitys on epäilemättä suuri. Se luo edellytykset uuden oppimiseen ja kehittymiseen. Todellisuutta lienee, että monet humanistit eivät tunne palavaa halua kaupallisia aloja kohtaan. Pikemminkin heidän joukossaan on porukkaa, joka kyseenalaistaa nykytalouteen perustuvan maailman oikeutuksen tai rationaalisuuden (ihmisoikeudet, luonnon tuhoutuminen, resurssien riittävyys tuleville sukupolville jne.).

Yksilö ei voi valita motivaationsa suuntautumista, mutta koulutus- ja yhteiskuntapolitiikkaa voidaan ohjailla. Kaikista ei voida tehdä menestyjiä, vaan koulutuspolitiikan tulee nousta tosiasioista. Peruslähtökohta on se, että suuri(n) osa ihmisistä ei pysty opiskelemaan korkeakoulututkintoa. Tämä porukka täytyy työllistää suorittaviin töihin tai vaihtoehtoisesti elättää tukien varassa. Kolmas vaihtoehto on oikeistolainen oman onnensa seppä -malli, jossa luuserit unohdetaan.

Suurin pula on suorittavasta työstä, ja asiantuntijoiden mukaan olemassa oleva vähäkin automatisoidaan parin seuraavan vuosikymmenen aikana. Vaihtoehdoiksi suorittavalle populaatiolle jäävät siis oikeistolainen yksilön vastuuseen vetoava malli tai tuilla elättäminen.

Korkeakoulutetuistakin uuden luomiseen pystyviä on vain pieni osa. Suurin osa heistä kelpaa ainoastaan suorittavaan "paperityöhön". Tätä työtä tarjotaan nykyään paljon veroilla maksettujen työpaikkojen muodossa. Suomi kuitenkin ottaa velkaa liki kymmenen miljardia vuodessa pitääkseen yhteiskunnan peruspalveluja yllä, joten tulevaisuudessa "yleishyödyllisiä" akateemisia työpaikkoja tullaan karsimaan. Kuluja ei voida leikata enää peruspalveluista, vaan karsintaa on tehtävä myös muualta.

Kun talous kyykkää (onko nykyinen länsimaiden tilanne enää normaalia vaihtelua?), työt valuvat muualle ja (myös akateemisiin kohdistuva) automatisoituminen murentaa täystyöllisyyden idean, täytyy ratkaisuksi keksiä jotain muuta kuin yksilöiden välinen kilpailu. Vuonna 2012 koulutusmäärät eri asteilla olivat tällaisia:

Peruskoulu: 542 000

Tutkintotavoitteisissa koulutuksissa yhteensä: 692 800

Ammatillisen koulutuksen opiskelijoita: 276 500
Lukiolaisia: 107 400
Ammattikorkeakouluopiskelijoita: 139 900
Yliopisto-opiskelijoita: 169 000

Suomen väestöstä siis tällä hetkellä koulun penkillä istuu 22 %. Ehkä nykymaailma sitten vain vaatii koulutusta, mutta sopii miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että todellisuudessa koulutus on päivähoitoa ja työttömyyslukujen kaunistelua, jota pidetään yllä, jotta ylijäämäväestö saadaan tungettua johonkin ja pidettyä poissa uhkaamasta yhteiskuntarauhaa.

Samalla pyöritetään oravanpyörää, jossa yksilön on kouluttauduttava yhä korkeammalle tai yhä useammille aloille pärjätäkseen kilpailussa. Tällöin koulutus ei perustu enää työnantajien todellisiin tarpeisiin vaan yksilöiden väliseen kilpailuun. Tämän kilpailun rahoittaminen vie paljon veroeuroja.

Mutta koulutetaan nyt vaan, kun kerran on keksitty, että koulutuksessa on tulevaisuutemme. Kun kaikki ovat ihan pirun koulutettuja, niin ehkä sitä työtä sitten vain syntyy, vaikka kokemukset osoittavat, että esimerkiksi työttömäksi jääneiden insinöörien halu tai kyky perustaa uusia yrityksiä on heikko.