Työ ennen, nyt ja tulevaisuudessa

[Byvajet]

Läski lähtee Palmeniasta. Tämän suuntaiset uutiset ovat mukavia. Ne saavat ihmiset havahtumaan koulutuksen hyödyttömyyteen, mikä johtaa ajan kanssa yhteiskuntarakenteen muutokseen.

Tällä hetkellä suuri osa koulutettujen työstä perustuu poliittisiin valintoihin, joilla korkeakoulutetut työllistävät toisiaan. Varsinaista tarvetta niille ei ole. Yliopisto-opetuksestakin voisi karsia paikallisuuden, lisätä nettitarjontaa ja interaktiivisia oppimistapoja ja ohjata opiskelijat opiskelijoiksi sen sijaan että he ovat opetettavia.

Kohti jättityöttömyyttä ja todellisia ratkaisuja!

Helsingin yliopisto aloittaa yt-neuvottelut 80 hengen vähentämiseksi - Kotimaa - Helsingin Sanomat

 

[Vaughan]

Tällä hetkellä suuri osa koulutettujen työstä perustuu poliittisiin valintoihin, joilla korkeakoulutetut työllistävät toisiaan. Varsinaista tarvetta niille ei ole.

Piti kirjoittaa tähä ketjuun jo aiemmin, mutta kirjoitetaan nyt.

On väärin puhua koulutuksesta, koska ei se ole (eikä ole koskaan ollut) työelämän kannalta olennaista. Sen sijaan osaaminen on.

Työelämässä kaivataan aina jonkinlaista käytäntöön siirrettävissä olevaa osaamista. Osaamisvaatimukset kasvavat kokoajan, ja ne muuttuvat täsmällisemmäksi ja monipuolisemmaksi. Sen, millaista osaamista kaivataan, määrittävät työnantajat - eivät opetushallituksen virkamiehet.

Koulutus on kuitenkin paras ja selkein tapa hankkia osaamista. Tietyn tutkinnon ja aineyhdistelmän suorittanut henkilö voi myös helpommin ainakin yrittää osoittaa osaamistaan. Jos on hankkinut osaamisensa jollain muulla tavoin - kuten käytännön työelämässä - sitä voi olla vaikeampi osoittaa tai "kommunikoida" työnantajille.

Nopean talouskavun vuosina kysyntä esim. maistereille ja insinööreille oli niin kova, että pääaineesta riippumatta kaikille toimihenkilöille löytyi töitä. Osittain tämä johtui siitäkin, että kansan syvät rivit edelleen työllistyivät perinteisiin duunarihommiin. Tiedän historiaa lukeneita, jotka päätyivät pankinjohtajiksi jne.

Nykyään yhteiskunnan rakenteet ovat muuttuneet. Suurin osa haluaa toimihenkilöksi tai muuten siistin sisätyön. Samalla nopea talouskavu on vain kaunis muisto. Ja varsinkaan julkinen sektori ei enää vedä uutta työvoimaa juuri ollenkaan (paitsi sosiaali- ja terveydenhuoltoon).

Yhteenvetona sanoisin, että koulutuksen merkitys on koko ajan suurempi ja suurempi, ja kasvaa jatkuvasti. Samalla vaatimukset sille, millaista koulutusta tarvitaan, elävät ja muuttuvat koko ajan. Pelkillä maisterin papereilla on käyttöä lähinnä alapäähygieniaan. Sen sijaan juuri oikeanlainen pääaineen ja sivuiaineiden yhdistelmä, opintojen aikainen työkokemus ja sopiva persoonallisuus vaikuttavat siihen taistelevatko työnantajat saadakseen vasta valmistuneen ihmisen töihin vai taisteleeko vasta valmistunut ihminen sadan muun työnhakijan kanssa yhdestä assistenttitason määräaikaisesta sijaisuudesta...

 

[Byvajet]

Yhteenvetona sanoisin, että koulutuksen merkitys on koko ajan suurempi ja suurempi, ja kasvaa jatkuvasti.

Se on selviämään pyrkivän yksilön näkökulmasta suurempi ja suurempi, koska kilpailussa täytyy olla parempi kuin muut. Laajemmassa kuvassa koulutus kuitenkin menettää merkityksensä, koska kaikki eivät voi olla voittajia. Jotkut menestyvät kilpailussa paremmin kuin toiset, mutta kun yhteiskunnan perustilaksi muodostuu (on jo muodostunut?) massatyöttömyys, muuttuu koulutuksen merkitys monilla pelkäksi leimaksi paperissa.

Tämän päivän Hesari kertoo, että korkeakoulutettujen pitkäaikaisyöttömyys on kasvanut vuodessa 60 %. Tämä jengi voi lähteä koulutuskilpailuun joko alaa vaihtamalla tai osaamistaan kehittämällä, mutta koulutuksen syventäminen tai vaihtaminen ei lisää töitä.

Minusta olemme tilanteessa, jossa yritämme ratkaista uutta ongelmaa (töiden häviäminen mm. automatisoitumisen myötä) vanhoin keinoin. Tämä on tuhoon tuomittu suunta. Pitäisi tunnustaa tosiasiat eli se, että massatyöttömyys on tullut jäädäkseen, ja lähteä kehittämään yhteiskuntajärjestelmää siltä pohjalta.

Koulutus- ja kilpailuvimma viime kädessä vain lisää kuluja. Työtön on halvempi kuin opiskelija kaikkine kuluineen.

 

[kahden suunnan sentteri]

Koulutus- ja kilpailuvimma viime kädessä vain lisää kuluja. Työtön on halvempi kuin opiskelija kaikkine kuluineen.

Ratkaisustasi sinänsä olen samaa mieltä, ts. pitää hyväksyä se, että kaikille ei riitä töitä ja siirtyä perustulon kaltaiseen vastikkeettomaan sosiaaliturvaan, sen sijaan että kuvitellaan että työllisyystilanne tästä paranisi ja jatketaan tällä 70-luvun työelämän tarpeisiin rakennetulla systeemillä joka itsessään jarruttaa kasvua. En kuitenkaan suostu allekirjoittamaan, että koulutus olisi turhaa. Koulutuksessa on pystyttävä näkemään muitakin tavoitteita ja hyötyjä kuin koulutettavien työllistyminen.

Koulutus on meidän ykkösvoimavaramme. Valtaisa määrä korkeasti koulutettuja työttömiä ei synnytä tyhjästä valtaisaa määrää työpaikkoja, mutta se synnyttää ne muutamat innovaatiot joista maailmantalouden kilpailullisesta näkökulmasta katsottuna elämme. Vähän sama asia kuin vaikka huippu-urheilijoiden tuottamisessa; mitä enemmän aihoita myllyyn työnnetään, sitä useampi niistä hioutuu timanteiksi.

Vaarana on, että tulevaisuudessa työelämän ulkopuolelle jäävä perustulolla elävä heikompi aines jää joltain osin myös sivistyksen ulkopuolelle, mikäli yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys jatkuu nykyisenlaisena.

 

[Byvajet]

Koulutus on meidän ykkösvoimavaramme.

Minustakin koulutus on tärkeää jo pelkästään demokratian toimivuuden vuoksi. Mitä enemmän ihmiset ymmärtävät erilaisten valintojen perusteita, sitä paremmin demokratia toimii.

En kuitenkaan ymmärrä, miksi koulutuksesta on tehty päivähoitoa. Yliopistokin on monilla aloilla (joukossa on poikkeuksia) pikemminkin keskiluokkaisuusopisto kuin dialogiseen kriittisyyteen ja laatikon ulkopuolelta ajatteluun ohjaava opinahjo.

Miksi kurssit piilotetaan Moodleen? Miksi niitä ei jaeta koko kansalle? Miksi videoluento on vain opiskelijoiden ulottuvilla sen sijaan että sen voisi katsoa kuka tahansa? Veroistahan luennoitsijoidenkin työ kuitenkin maksetaan.

Miksi tenttisuoritusten tekemiseen täytyy ensin päästä sisään yliopistoon? Eikö ainakin osan opinnoista voisi korvata tietokoneilla tehtävillä automatisoiduilla tenteillä, joiden tarkistamiseen ei kuluisi resursseja? Eikö opiskeluokeus pitäisi olla jokaisella? Miksi opetusta ei kehitetä netissä tapahtuvaksi? Oppimispsykologisesti ei varmasti ole perusteltua käydä kuuntelemassa salin edessä puhuvaa päätä.

Koulutus on esimerkki alasta, jonka radikaali uudistaminen olisi mahdollista tekniikan kehittymisen vuoksi. Näin ei kuitenkaan eturyhmäajattelun vuoksi tehdä.

 

[Gentleman]

Minustakin koulutus on tärkeää jo pelkästään demokratian toimivuuden vuoksi. Mitä enemmän ihmiset ymmärtävät erilaisten valintojen perusteita, sitä paremmin demokratia toimii.

En kuitenkaan ymmärrä, miksi koulutuksesta on tehty päivähoitoa. Yliopistokin on monilla aloilla (joukossa on poikkeuksia) pikemminkin keskiluokkaisuusopisto kuin dialogiseen kriittisyyteen ja laatikon ulkopuolelta ajatteluun ohjaava opinahjo.

Kieltämättä samankaltaista tuntemusta kaavamaisiin ratkaisuihin hirttäytymisistä on tullut vastaan.

Miksi kurssit piilotetaan Moodleen? Miksi niitä ei jaeta koko kansalle? Miksi videoluento on vain opiskelijoiden ulottuvilla sen sijaan että sen voisi katsoa kuka tahansa? Veroistahan luennoitsijoidenkin työ kuitenkin maksetaan.

Miksi tenttisuoritusten tekemiseen täytyy ensin päästä sisään yliopistoon? Eikö ainakin osan opinnoista voisi korvata tietokoneilla tehtävillä automatisoiduilla tenteillä, joiden tarkistamiseen ei kuluisi resursseja? Eikö opiskeluokeus pitäisi olla jokaisella? Miksi opetusta ei kehitetä netissä tapahtuvaksi? Oppimispsykologisesti ei varmasti ole perusteltua käydä kuuntelemassa salin edessä puhuvaa päätä.

Tästäkin samaa mieltä, tottakai joitakin asioita voi toteuttaa edelleen vaan pienryhmissä ja paikan päällä mutta opetusaineisto ja muu materiaali tulisi olla mahdollisimman julkista.

Koulutus on esimerkki alasta, jonka radikaali uudistaminen olisi mahdollista tekniikan kehittymisen vuoksi. Näin ei kuitenkaan eturyhmäajattelun vuoksi tehdä.

Eturyhmäajattelu on varmasti merkittävä osatekijä, tekijänoikeuspalkkiot, lisenssit ja opettajien edut täytyy huomioida.

Sitten on vielä se että samasta materiaalista voi tehdä erilaisia tulkintoja jolloin tulee vastaan se että missä määrin väärinymmärrykset voidaan hoitaa luentotilaisuudessa ja lisätä oppimista avoimella keskustelulla ja tarkennuksilla?

En yhtään epäile etteikö koulutusalakin koko ajan uudistu, tuskaisen hidasta se vaan on. Entinen esimieheni ajoi valtavalla sitkeydellä AMK-maailmassa opetuksen uudistumista eteenpäin vuosia ja tuloksista voi olla montaa mieltä.

 

[kamrat]

Miksi kurssit piilotetaan Moodleen? Miksi niitä ei jaeta koko kansalle? Miksi videoluento on vain opiskelijoiden ulottuvilla sen sijaan että sen voisi katsoa kuka tahansa? Veroistahan luennoitsijoidenkin työ kuitenkin maksetaan.

Miksi tenttisuoritusten tekemiseen täytyy ensin päästä sisään yliopistoon? Eikö ainakin osan opinnoista voisi korvata tietokoneilla tehtävillä automatisoiduilla tenteillä, joiden tarkistamiseen ei kuluisi resursseja? Eikö opiskeluokeus pitäisi olla jokaisella? Miksi opetusta ei kehitetä netissä tapahtuvaksi? Oppimispsykologisesti ei varmasti ole perusteltua käydä kuuntelemassa salin edessä puhuvaa päätä.

Ensimmäiseen kommentiksi, että vaikka opetuksessa käytetään esim. moodlea välineenä, se ei tarkoita, että kurssi soveltuisi automaattisesti itsenäisesti opiskeltavaksi. (Esim. usein moodlen tai vastaavan oppimisalustan funktio on käytännössä mahdollistaa materiaalin jako ja viestintä opettajan ja opiskelijoiden välillä, ei sen kummempaa.)

Toiseen: paljonhan on jo esim. luentoja ja opetusvideoita netissä. Lisäksi MOOCit tulevat, joten erityisesti yliopisto-opiskelu on liikkumassa ehdottamaasi suuntaan. Tämä kaikki ja vielä enemmänkin on ehdottomasti tulevaisuutta. Tosin ihan kaikkea ei ole mahdollista laittaa netistä suoritettavaksi. Yliopisto-opiskelun perimmäisen tarkoituksen, tieteellisesti ajattelevan tutkijan kasvattamisessa tarvitaan myös esikuvia ja tiedetyön käytännön oppimista, ja tässä tarvitaan myös "yliopistollista kontaktiopetusta", henkilökohtainen yhteys opiskelijan ja tutkijan/proffan kanssa.

 

[Byvajet]

Ensimmäiseen kommentiksi, että vaikka opetuksessa käytetään esim. moodlea välineenä, se ei tarkoita, että kurssi soveltuisi automaattisesti itsenäisesti opiskeltavaksi.

Kurssin soveltuvuus itseopiskeluun riippuu oppimistuloksista. Puhuva pää ei oppimistuloksia paranna, heikentää vain. Tilannetta ei paranna se, että opettaja pyrkii näennäiseen vuorovaikutukseen opiskelijoiden kanssa.

Luentoihin perustuvien tenttien vaihtoehtona oli usein kirjatentti, joka saattoi olla työmäärältääni viisi kertaa suurempi kuin luentojen kuunteleminen. Kirjatenttien tarkoitus lieneekin ollut simputtaminen ja uhkailu. Kun opiskelijat tietävät niiden suuren työmäärän, he menevät luennoille, joilla opettaja latelee harvakseltaan asioita ranskalaisin viivoin. Näin varmistetaan opiskelijoiden heikko oppimistulos ja opettajien työllisyys.

Oppiminen lähtee aina siitä, että opiskelija on motivoitunut käsittelemään aineistoa itsenäisesti ja altistamaan sen sisäiselle ja ihmisten väliselle vuorovaikutukselle. Luentokursseilla tästä ei voi edes haaveilla. Niillä käydään lukemassa suppea kokonaisuus ulkoa, minkä jälkeen se toistetaan tentissä. Oppimisesta viis, kunhan asiat muistaa. Asioiden muistaminen ja toistaminen paperille tarkoittaa eri asiaa kuin oppiminen.

 

[Vaughan]

Tämän päivän Hesari kertoo, että korkeakoulutettujen pitkäaikaisyöttömyys on kasvanut vuodessa 60 %. Tämä jengi voi lähteä koulutuskilpailuun joko alaa vaihtamalla tai osaamistaan kehittämällä, mutta koulutuksen syventäminen tai vaihtaminen ei lisää töitä.

Vaihtaminen lisää töitä. Helpoten se tapahtuu kouluttautumalla sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Myös kiinteistöpalvelualalla ja ravitsemuspalveluissa on pulaa työntekijöistä. Enemmän se on omista asenteista kiinni, jos maisteri ei suostu harkitsemaan edellämainittuja toimialoja...

Onneksi myös ICT-alalla on töitä tarjolla, mutta kyse on pirstaloituneesta kentästä, joka vieläpä muuttuu koko ajan, joten samaan aikaan voi olla työttömyyttä yhdenlaisista tehtävistä, kun toisaalla kärsitään osaajapulasta. Viime kädessä se on kuitenkin ihmisestä itsestään kiinni lähteekö kehittämään itseään, jos nykyiselle osaamiselle ei löydy kysyntää työmarkkinoilla. Yhteiskunta voi tarjota välineitä (esim. koulutusta), mutta ei tuoda valmista työpaikkaa kotiovelle.

Pitäisi tunnustaa tosiasiat eli se, että massatyöttömyys on tullut jäädäkseen, ja lähteä kehittämään yhteiskuntajärjestelmää siltä pohjalta.

Työlle löytyy käytännössä aina kysyntää. Työn hinta ja kannattavuus ovat ongelma. Työ syntyy asiakkaiden kysynnästä. Asiakkaat haluavat tuotteita ja palveluita, joita yritykset (työnantajat) pyrkivät tuottamaan. Asiakkaat ostavat tuotteet ja palvelut niiltä yrityksiltä, joilta haluavat - heitä ei käytännössä pysty pakottamaan ostamaan suomalaista. Suomen (ja monien muiden länsimaiden) ongelmat johtuvat siitä, että asiakkaat globaalisti ovat suunnanneet ostojaan muulla, ja siten tuotteita ja palveluita valmistavalle työlle ei ole ollut riittävästi kysyntää. Ainoa vastalääke on pystyä entistä paremmin palvelemaan asiakkaiden tarpeita niin, että suomalaiselle työlle on jälleen kysyntää.

Isoja taustatekijöitä ovat työn hinta ja laatu, mutta vähintään yhtä merkittävää on pystyä reagoimaan asiakkaiden tarpeisiin nopeasti (jos tarpeet muuttuvat, myös työn pitää muuttua) ja löytää uusia tarpeita tyydytettäväksi ja uusia tapoja, joilla tyydyttää asiakkaiden tarpeet.

Yhteiskunnan kannalta se tarkoittaa koulutettua väestöä, yrittäjyyden lisäämistä (mm. riskinottoon kannustamista), kevyempia rakenteita, muutosten nopaa tunnistamista. Ja viime kädessä edellä luetellut asiat palautuvat tavallisten kansalaisten harteille. Yhteiskunta voi joko edistää tai hidastaa asioita, mutta ei tehdä niitä ihmisten puolesta valmiiksi. Nyky-yhteiskunnassa suorastaan kannustetaan muutosvastarintaan ja rankaistaan riskin ottamisesta. Taustalla raskas kokonaisveroaste (erityisesti työn verottaminen ja sivukulut), asettaa "kynnyksen" työllistymiselle, eli ihmisen täytyy pystyä tuottamaan hirvittävän paljon lisäarvoa työnantajalle, jotta hänet kannattaa palkata.

Massatyöttömyys tosiaan kertoo, että yhteiskunta on "rikki", mutta siihen tyytyminen olisi sulaa hulluutta. Se tarkoittaisi väistämättä hyvinvointivaltion alasajoa, koska pienevä työtä tekevä väestö ei pysty sitä rahoittamaan. Massatyöttömyys poistuu viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomi on romahtanut banaanitasavallaksi, joka kilpailee Kaakkois-Aasian kanssa halpatyöpaikoista. Toivottavasti siihen ei tarvitse mennä...

 

[varjo]

Massatyöttömyys tosiaan kertoo, että yhteiskunta on "rikki", mutta siihen tyytyminen olisi sulaa hulluutta. Se tarkoittaisi väistämättä hyvinvointivaltion alasajoa, koska pienevä työtä tekevä väestö ei pysty sitä rahoittamaan. Massatyöttömyys poistuu viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomi on romahtanut banaanitasavallaksi, joka kilpailee Kaakkois-Aasian kanssa halpatyöpaikoista. Toivottavasti siihen ei tarvitse mennä...

Ei asioihin välttämättä pidä tyytyä mutta eipä niille välttämättä voi tehdäkään mitään, kyllä se karu realiteetti on se että kun manuaalisen työn tarve vähenee ja korvautuu joko ajatustyöllä tai palvelutyöllä ja/tai palvelun ja manuaalisen työn yhdistämisellä niin minkäs teet. Ja kun samaan aikaan maahanmuuton kautta aikaansaadaan ns. paskaduunien tekijöitten määrän kasvua, eivät näitten töitten palkkaus vastaa kantaväestön palkkatarpeita. Ja kun tämä kaikki yhdistetään siihen että Suomen talous ei pysty ylläpitämään vientiä, ei ole rahaakaan jaossa, ei tarvitse kuin verrata eri maitten pörssejä ja Suomi alkaa olla ihan banaaniluokkaa vaikka vielä 10-15v sitten tilanne oli varsin positiivinen. Yksinkertaisesti siis, Suomessa ei ole rahaa tarpeeksi, sitä ei tule ja sisäinen rahanpyöritys kaatuu lopulta siihen että tarvitsemme merkittävät määrät hyödykkeitä joita tuodaan ulkomailta. Tavallaan Nokiankin tilanne on hyvä esimerkki tästä tilanteesta, vielä 10v sitten oli mahdollista ostaa suomalainen matkapuhelin joka ainakin osin tehtiinkin Suomessa suomalaisella työllä. Sellaisten puhelinten kysyntä tosin katosi ja kilpailukyky vastaaviin tuhoutui, joten nykyään ainoa vaihtoehto on ostaa Kiinassa tehtyjä puhelimia joitten omistus sitten taas on Koreassa, USA:ssa tai Kiinassa, Suomeen näistä puhelimista jää vain verot.
Vastaavasti taas esim. Saksan teollisuuden rakenne on huomattavan erilainen, saksalaisia Saksassa tehtyjä saksalaisten tekemiä autoja ostetaan yhä.
Suomi on pääosin kadonnut globaaleilta kuluttajamarkkinoilta, peliteollisuutta lukuunottamatta, mutta sitten tuleekin se kääntöpuoli, mitenkä paljon peliteollisuus oikeastaan työllistääkään? Ja toisinsanoen, heitetään nyt esimerkkinä, mitä työtä vaikkapa sellainen täysi tyhjäpää-Mirjami oikeasti voi tehdä Suomessa, ei hän koodaa uusia pelejä, ei piirrä grafiikkaa ja parturikampaajoittenkin tarve on täysin kiinni siitä miten paljon rahaa Suomessa on ts. palvelusektori elää ylimääräisellä rahalla ja jos sitä ei ole, palvelusektori näivettyy perustoimintoihin ts. mitenkä kukoistava ammatti pedikyristin tai sisustussuunnittelijan ammatti oli esim. Neuvostoliitossa?

Koulutus tietenkin mahdollistaa paljon mutta kun Bellin käyrä oikeasti rajaa sitä että minkälaisiin saaveihin voidaan kaataa ja miten paljon. Ja toisaalta, massakoulutuksella vain heikennetään suomalaista kilpailukykyä tietyssä määrin kun standardit liukenevat, suomalaisen insinöörin tuoma lisäarvo ei enää olekaan hinnan väärtiä kun insinöörin taso ei vastaakaan kansainvälisiä standardeja. Mutta kun elämisen kulutaso on korkea, rakenteista johtuen, työn hinta on korkea joten ollaan ongelmissa, miten myydä näennäisesti korkeatasoista osaamista korkeaan hintaan jos joku toinen maa pystyy tuottamaan miltei samantasoista osaamista mutta merkittävästi halvemmalla.
Toistaiseksi esim. Intia-ulkoistuksissa on onneksi tilanne vielä se että se lisäarvo suomalaiselle työlle on oikeasti merkittävä, maalaamani kauhuskenaario olisi voinut toteutua jo aiemmin mutta laatupuoli nousi hinnan edelle mutta ei pidä luulla että tilanne säilyy ikuisesti sellaisena.

Otetaan sitten vaihtoehtoisesti levyseppäkoulun käynyt Elmeri, pari vuotta kului telakalla mutta sitten telakat menivät konkurssiin ja töitä pitäisi löytää. Kyllä metalliveistoksilla joku yksittäinen kaveri voi tehdä uuden uran ja toinen tuunaa hipster-polkupyöriä, mutta taas kerran, veistoksilla ja käsintehdyillä pyörillä elää vain jos on maassa on rahaa jolla ostaa veistoksia. Yritysten pystyynpistäminen ja jumalallinen pk-sektorikin toimii vain jos riittävän moni pystyy tuottamaan vientiä, kotimainen kysyntä on vain lumetta joka kantaa tasan niin pitkään kuin koko vaihtotase ei ole romahtanut ja maassa on vielä jotain rahaa käytettävissä muuhunkin kuin perustarvikkeisiin.

Mutta ei pidä huolestua että ongelma rajoittuisi vain duunarikastiin, minkä positiota nakertavat yhtäaikaa matalapalkka-alojasekoittavat maahanmuuttajat että toisaalta Kauko-Etelä-Suomen työväestö ts. Baltian maitten työvoimatuotanto. Suurimpia väliinputoajia lienevät tradenomit, suurin osa ns. oikeista ekonomien työtehtävistä menevät heittämällä yli kompetenssitason (siksipä AMK:hon mentiinkin kun pisteet eivät riittäneet kauppikseen) ja loppusijoituspaikka on myyntityö erinäisissä liikkeissä. Ja mikäs siinä kauppiaan on helppo hymyillä kun em. tehtäviä hoitavat edes semifiksut kaverit ja palkkatasoakin on helppo pitää aisoissa sillä pelolla että loppupeleissä myyntitöihin on jatkuvasti tyrkyllä opiskelijaa sekä sitten toisen asteen tutkinnon suorittaneita. Mutta, kauppa nojaa siihen rahaan, jota ei ole, joten mitenkä pitkään tämäkään show pyörii.

Yhtälailla liipaisimella on iso joukko diplomi-insinöörejä, kemistejä yms. korkeakoulutettuja joitten työtehtävien kysyntä riippuu paljolti siitä miten kehittää vientiä, ei yksinkertaisesti valtio oikeasti tarvitse niin paljoa korkeakoulutettua pyöriäkseen ja merkittävä osa korkeakoulutetuista on loppupeleissä täysin turhaan koulutettuja jos sitä ulkomaille myytävää lisäarvotyötä ei pystytä toteuttamaan, kaupallistamaan tai sitten lopulta ylläpitämään kansainvälisessä kilpailussa. Korkeakoulutetuilla on toki paremmat valmiudet innovoida ja perustaa yrityksiä, mutta kun on niitä korkeakoulutettujakin aika paljon ja maailmassa vielä enemmän, se mikä isolta osalta ihmisiltä on unohtunut, uudessa uljaassa globaalissa internet-maailmassa myös sitä kilpailua on aivan eri tavalla ja ei siinä paljoa kolmosen (/5 toim huom)keskiarvolla suoritetut MMM-paperit Ylitornion maaseutuyliopistosta paina kun samaan aikaan maailmaan valmistuu tuhat muuta maisteria päivittäin niistä kaikista yliopistoista jotka ranking-listoista rankataan kaikkien suomalaisten koulujen yläpuolelle. Ja sitten on vielä ne koulut jotka ovat samalla tasolla tai edes vähän alempana.

Synkistelyn sijaan toki pitää miettiä mitä voidaan tehdä, itse en valitettavasti oikein näe muuta ratkaisua kuin luopua keskinkertaisuuden ylistyksestä ja keskittyä panostamaan siihen että se mikä on hyvää, pysyy hyvänä myös kehityksen myötä. Suomalaista kansanluonnetta ei muuteta hetkessä, jos koskaan, mutta ilman että pyritään kannustamaan erinomaisuuden tavoittelua eikä vain tyydytä siihen että kaikki on ok, jäädään todella nopeasti tuleen makaamaan kunhan Aasian maat saavat jotenkin kulttuurilliset rajoitteensa (hierarkisuus, luovuuden kahlitseminen jne.) ratkaistua.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Koulutus on meidän ykkösvoimavaramme. Valtaisa määrä korkeasti koulutettuja työttömiä ei synnytä tyhjästä valtaisaa määrää työpaikkoja, mutta se synnyttää ne muutamat innovaatiot joista maailmantalouden kilpailullisesta näkökulmasta katsottuna elämme. Vähän sama asia kuin vaikka huippu-urheilijoiden tuottamisessa; mitä enemmän aihoita myllyyn työnnetään, sitä useampi niistä hioutuu timanteiksi.

Vaarana on, että tulevaisuudessa työelämän ulkopuolelle jäävä perustulolla elävä heikompi aines jää joltain osin myös sivistyksen ulkopuolelle, mikäli yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys jatkuu nykyisenlaisena.

Tästä olen pitkälle samaa mieltä. Suomella ei ole liiemmin varaa haaskata kehityskelpoisia ihmisiä ulos koulutusmarkkinoilta. Vaikka pitkä ja syvällinen kouluttautuminen ei yksistään takaa koulutusta vastaavaa sijoittumista työmarkkinoille, niin koulutusalasta riippumatta se kuitenkin parantaa huomattavasti yksilön todennäköisyyttä päätyä johonkin kunnon hommiin. Tai kääntäen, alentaa ratkaisevasti syrjäytymisen riskiä.

Ja korkeasta kouluttautumisesta tulee tietenkin seurata mahdollisuus saavuttaa koulutuksen suomia etuja. Isompi tilipussi on eräs tällainen motivaattori. Pitää toisin sanoen olla insentiivi opiskella tulevaisuutensa rakentamiseksi. Jos ankarasti opiskelemalla ja ahkeroimalla päätyy vain maksumiehen rooliin ja vetämään perässään tukiaisten turvin lonnijoiden armeijaa, niin osalta porukasta katoaa motivaatio ponnistella eteenpäin. Koskee niin keskivertojengiä kuin tätä "heikompaa ainesta". Miksi laittaa tikkua ristiin, kun ilmankin pärjää. Muun muassa tästä syystä riittävän suuret tuloerot ovat yhteiskunnan kannalta välttämätön eteenpäin vievä voima. Tasapäisyys taannuttaa.

 

[Byvajet]

Vaikka pitkä ja syvällinen kouluttautuminen ei yksistään takaa koulutusta vastaavaa sijoittumista työmarkkinoille, niin koulutusalasta riippumatta se kuitenkin parantaa huomattavasti yksilön todennäköisyyttä päätyä johonkin kunnon hommiin.

Tähän saakka merkittävä määrä koulutettujen palkoista on maksettu veroista suoraan tai välillisesti. Kun rahaa ei ole, tämä tulee loppumaan. Siksi rahallista asemaa yhteiskunnassa tulee määrittämään tulevaisuudessa enemmän koulutusala kuin koulutuksen pituus.

Kun työtä ei ole kaikille, nousee kouluttautumisen keskeisimmäksi kriteeriksi alan työllistävyys. Koulutuspolitiikka ei kuitenkaan tästä lähde. Esimerkiksi kaupallisen alan koulutusta lisättiin, vaikka juuri sillä työttömyyden kasvu on voimakkainta. Lisäämisen yksi syy lienee ollut se, että kaupallisilla aloilla kouluttaminen on halvinta.

Kun nuoret on johonkin työnnettävä, niin työnnetään sitten opiskelemaan tradenomeiksi ja kauppatieteiden maistereiksi, vaikka jo ennestään alalla on ylitarjontaa. Tällä tavoin työttömyysongelma ei tietenkään ratkea, mutta siirtyy ja katoaa hetkeksi pois silmistä.

Akavan puheenjohtajan näkemys: "Eduskunta päättää koulutusmääristä jokaisen hallituskauden alussa. Määrien pitäisi perustua siihen lukuun, jota työmarkkinoilla pitkän tähtäimen arvioiden mukaan tarvitaan. Nyt aloituspaikkoja on suunniteltu heiteltäväksi kesken hallituskauden ympäri maan ja kriteerein, joista kukaan ei oikein tiedä.

Samaan aikaan Suomessa on yli 40 000 korkeasti koulutettua työtöntä, joista suuri osa vastavalmistuneita, ja lisää tulee jatkuvasti. Jo tämä kielii siitä, että joko opiskelijamäärissä, opetuksen sisällöissä, työmarkkinoissa tai näissä kaikissa on jotakin pahasti vialla."

Työttömyyttä lisätään surkealla koulutuspolitiikalla - Blogit - Verkkouutiset

Omalla alallanikin koulutusmäärät ovat hämmästyttävän suuria, kun huomioi, että valmistuneista maistereista vain murto-osa työllistyy omalle alalleen, arvioni mukaan reilusti alle 10 %.

 

[kahden suunnan sentteri]

Miksi laittaa tikkua ristiin, kun ilmankin pärjää. Muun muassa tästä syystä riittävän suuret tuloerot ovat yhteiskunnan kannalta välttämätön eteenpäin vievä voima. Tasapäisyys taannuttaa.

Tämähän se on oletus arvomaailmasi jakavilla, mutta onko sitä osoitettu todeksi käytännössä? Ainakin Kokoomusketjussa jouduttiin alkukesästä toteamaan, ettei tulonsiirtojen ole käytännössä havaittu hidastavan kasvua (IMF). Kuinka minä vakuuttuisin siitä, että tasapäisyys todellakin taannuttaa?

Entä mikä sinusta on riittävän suuret tuloerot? Asiantuntijoiden enemmistö (KELA, Tilastokeskus, VATT, jne..) lienee sitä mieltä, että pienten tuloerojen Suomessakin tuloerot ovat liian suuret. Liian suuret siksi, että vaikka suurten tuloerojen kannustinvaikutus eli esim. suurten pääomatulojen pientä ansiotuloa kevyempi verotus saisi jonkun nuoren Kääpiön painamaan pitkää päivää ja kasvattamaan taloutta dollarin kuvat silmissä, syö kustannustason nousu tämän talouskasvun hyödyt sieltä tuloerohaitarin toisesta päästä, esim. lapsiperheeltä jolla ei enää olekaan varaa tenavan jääkiekkoharrastukseen tai johonkin muuhun syrjäytymistä ehkäisevään toimintaan.

 

[Andrew]

Pitäisi tunnustaa tosiasiat eli se, että massatyöttömyys on tullut jäädäkseen, ja lähteä kehittämään yhteiskuntajärjestelmää siltä pohjalta.

Toisaalta Suomen kaltainen pieni maa ei kestä tämmöistä massatyöttömyyttä. Suomi velkaantuu kokoajan hirveällä tahdilla ja tämä touhu vaikuttaa täysin hölmöläisten touhulta.

Massatyöttömyys tulee varmasti aiheuttamaan paljon sosiaalisia ongelmia, kun ihmiset katkeroituvat, passivoituvat sekä tekevät epätoivoisia tekoja. Nyt moni hyväksyy oman tilanteen, kun eletään vaikeita taloudellisia aikoja, mutta mitä tapahtuu, kun ihminen tajuaa, että työpaikkoja ei ole, vaikka olisi nousukausi menossa.

Minusta nuoria pitäisi myös kannustaa miettimään vaihtoehtoja ulkomailta, koska Suomessa ei tule kaikille löytymään työpaikkoja, mutta monessa Euroopan maassa menee ihan hyvin ja on todennäköistä, että muutaman vuoden päästä nämä tarvitsevat lisätyövoimaa.

 

[tomageeni]

Tähän saakka merkittävä määrä koulutettujen palkoista on maksettu veroista suoraan tai välillisesti. Kun rahaa ei ole, tämä tulee loppumaan. Siksi rahallista asemaa yhteiskunnassa tulee määrittämään tulevaisuudessa enemmän koulutusala kuin koulutuksen pituus.

Minusta käsittelet työvoimaa liiaksi "karjana" eli puurtajana niihin vapaisiin työpaikkoihin joita julkinen sektori ja yritykset tarjoavat. Tämä toimii ehkä joillain tietyillä aloilla sekä julkisella sektorilla. Minä ajattelisin myös niinpäin, että kun koulutetaan (nimenomaan KORKEASTI koulutetaan) luovia ihmisiä oikeille aloille, tämä poikii uutta liiketoimintaa ja työpaikkoja, vaikka tänään kyseinen ala ei työllistäisi ihmisen ihmistä Suomessa.

Minä en näe että suomalaisen työvoiman kilpailukyky paranee sillä että koulutamme vain halvemmalla ja enemmän työvoimaa niille aloille missä on kysyntää. Suomen valtti pitäisi olla tulevaisuudessa(kin) korkeatasoinen ja laadukas työvoima, luova ja tehokas pohjatutkimus, josta syntyvät bisnesideat, sitä kautta uudet innovaatiot, kasvu ja sitten myös ns. matalamman koulutustason työpaikat. Tämä kaikki kuitenkin vaatii että löytyy ne tekijät jotka tekevät globaalisti korkeatasoista perustutkimusta, osaavat innovoida, tuotteistaa, jne.

Käytännön esimerkki: meillä on Suomessa neljännesmiljardin liikevaihtoa tekevä Vaisala Oyj, joka työllistää n. 1000 ihmistä (kotimaassa). Miksi? Koska sata vuotta sitten muuan Vilho Väisälä ylikoulutti itsensä, tutki ja opiskeli sellaisia asioita jotka olivat aikalaisten mielestä rahan ja ajan hukkaa ja yhteiskunnan resurssien tuhlausta. No, tämä ylikouluttaminen poiki innovaatioita, jotka johtivat erittäinkin positiiviseen lopputulokseen.

Kaikki eivät ole Vilho Väisälöitä, mutta se että saadaan paljon laadukasta ja korkeasti koulutettua työvoimaa voi johtaa siihen, että niitä Vilho Väisälöitä löytyy edes jokunen sieltä täältä, ja sitä kautta saadaan uusia innovaatioita ja uutta kasvua talouteen. Tämä on ihan ehdoton edellytys, jotta sitten voidaan ylläpitää niitä nykyisiä julkisen sektorin työpaikkoja.

 

[dana77]

tuli tämä vanha vitsi Nokiasta mieleen:
http://www.riemurasia.net/kuva/Agenttipuhelin/12127
tosin kyseessä ei ole vitsi, vaan tosijuttu. Tämmöisiä samanlaisia visionäärejä, jotka ovat "ymmärtäneet", että kysyntä on vakio ja siihen voidaan vastata kaikenmaailman höpötyksen ja resurssien tuhlauksen sijasta on ollut ennenkin. Hassua vain, että niitä on vieläkin.

 

[Tarinankertoja]

Aika erikoisia näkemyksiä koulutuksen merkityksestä on monilla.

Suomen strategia on ollut reilu satavuotta nostaa kansan koulutustasoa pärjätäkseen kilpailussa kansainvälisesti. Näin ollaan myös jatkamassa, ja koulutuspohjaa laajennetaan niin, että kun vielä 70 luvulla pelkkä ylioppilas status oli riittävä, alkaa kandin tutkinto olemaan riittämätön.

Ja tämä koulutustason nosto on edelleen se menestystekijä, jolla Suomi voi pärjätä. Suomi ei voi kilpailla halvalla työvoimalla, mutta tietotaidolla voi. Kun edessä on robotisaation ja 3D tulostuksen tuomat mullistukset, on koulutukseen edelleen panostettava, ja voimakkaasti.

Se ette kaikki voi olla huippuosaajia.. ei tietenkään, mutta tämän alatasonKIN koulutustaso nousee aina vaativampiin töihin kykeneväksi. Sata tai viiskytvuotta sitten se alataso kelpasi vain fyysisiin töihin, nyt alatason osaaminen riittää moniin teknologisesti haastaviin töihin perus luku, laskento, geometria, yleistietotason noustua.

Koukutettujen työttömyys on pienempää kun kouluttamattomien. Se on aika selkeää että koulutustaidon lisääntyessä työttömyysuhka vähenee. Hauskaa dataminigiä oli tossa yllä puhua korkeakoulutettujen työttömyyden kasvusta.. kun se on kasvanut muutamasta prosentista viiteen, niin ohan se kova kasvu, mutta työtömyys on siis hemmetin paljon pienempi kuin matalasti koulutetuilla.

Vain korkea koultus luo ihmisille mahdollisuuden innovoida uutta. Kukatahansa voi kopioida vanhoja juttuja ja menestyä niillä, mutta uuden luomiseen ennen muita on oltava riittävästi koulutettua väkeä ja toeuttamaan mahdollisiman korkeasti koulutettuja osaajia.

Korkeasti koulutetut ei ole töisä jossain suojatyöpaikoissa kuten joku tuntuu ajattelevan. Ehkä se siältä lapion varresta siltä näyttää, mutta se näyttää siltä siksi, että oma tietotaso ei riitä edes kuvittelemaan korkeamman tason työtä joten johtopäätös on "mitähän nekin muka tekee". Suosittelisin vähän tutustumaan koulutustarjontaan ja myös Suomen historiaan vaikkapa sosiaalipoliittisten innovaatoiden kautta (huipputukimusta 60-luvulla, ja tässä sitä ollaan perusturvaverkon hoteissa)

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämähän se on oletus arvomaailmasi jakavilla, mutta onko sitä osoitettu todeksi käytännössä? Ainakin Kokoomusketjussa jouduttiin alkukesästä toteamaan, ettei tulonsiirtojen ole käytännössä havaittu hidastavan kasvua (IMF). Kuinka minä vakuuttuisin siitä, että tasapäisyys todellakin taannuttaa?

Todettin siellä sekin, että vaikka näin voi joidenkin raja-arvojen sisällä ollakin, niin yleispäteväksi väittämää ei voi todeta. Aivan varmasti tulonsiirroille löytyy jokin kulloinenkin yläraja, joka johtaa kasvun hidastumiseen.

Sellainen tasapäisyys tietenkin taannuttaa, joka lannistaa yritteliäisyyden ja eteenpäin pyrkimisen. Tasapäisyyttä taas ei pidä sotkea oikeudenmukaisuuteen ja pyrkimykseen luoda tasapuolisuutta mahdollisuuksiin esimerkiksi koulutuksen kautta. Otetaan ontuva esimerkki. On ihan kohtuullista, että kaikilla on mahdollisuus hankkia sukset ja saada oppia hiihtämiseen, mutta jokaisen pitää hiihtää itse päästäkseen palkinnoille. Voi tietysti vaatia että kaikille annetaan mitalit, eikä voittajille jaettaisi juuri sen kummoisempia palkintoja kuin hännänhuipuillekaan. Epäilen vahvasti, että tuossa systeemissä moni ei kauaa viitsi hiihdellä tosissaan. Tämä on nähty sosialistisissa maissa moneen kertaan.

Tarkennetaan nyt vielä, etten ollenkaan vastusta kategorisesti tulonsiirtoja ja jollakin tasolla progressiivista verotusta, vaikka nykymallissa suomalainen keskiluokka on pantu aika raskaalla tavalla maksumieheksi. Kohtuullisen hyvinvoinnin ja ennen kaikkea pärjäämisen mahdollisuuksien takaaminen ihan kaikille on monella tapaa tärkeä asia. Ei vähiten yhteiskuntarauhan kannalta, mutta myös sitä kautta, että mahdollisimman monella olisi eväät vaikuttaa omilla valinnoillaan tulevaisuuteensa. Samoin siksi, ettei pienen ja luonnonvaroiltaan ei niin kovin rikkaan maan pidä tuhlata vähiä lahjakkuuksiaan sen vuoksi, ettei osalla kansasta olisi sosiaalisten tai taloudellisten syiden takia mahdollisuutta kouluttautua kykyjensä edellyttämällä tavalla.

Entä mikä sinusta on riittävän suuret tuloerot? Asiantuntijoiden enemmistö (KELA, Tilastokeskus, VATT, jne..) lienee sitä mieltä, että pienten tuloerojen Suomessakin tuloerot ovat liian suuret.

Yhtä hyvin voisi kysyä, mitkä ovat sopivat tuloerot, tai missä kohden tuloerot ovat mielestäsi jo liian pienet, vai voivatko ne ollakaan.

Kun puhutaan tuloeroista ja niiden kasvusta, niin eri tahot viittaavat tällä eri asioihin. Selkeitä indikaattoreita ovat mm. ylä- ja aladesiilien vertailut, kuten tuloerojen kehitys ajan funktiona tulonsaajien alimman desiilin ylärajan ja ylimmän desiilin alarajan välillä.

Arkipuheessa ja mediassa tähän keskusteluun sotketaan helposti kaikkea muutakin rikkaimpiin ja köyhimpiin liittyvää enemmän tai vähemmän faktaa, kuten pörssiyhtiöiden ylimmän johdon tulospalkkioiden kehitys ja firmansa myymisellä poikkeuksellisesti rikastuneista uutisoimiset. Yleensä tähän sotketaan herkästi oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden käsitteistöä, joka ymmärrettävästi johtaa joissakin kansanosissa kateuden ja katkeruuden tuntemuksiin.

Sen lisäksi että tuloerokäsitteistössä puhutaan rikkaimpien ja köyhimpien välisestä kuilusta, tulisi ennen kaikkea tarkastella melko suuren keskiluokan tai esimerkiksi akateemisten palkansaajien nettotulotasoa ja ostovoimaa suhteessa rikkaimpiin ja köyhimpiin. Keskiluokka on Suomessa se taho, joka pitkälti maksaa viulut. Eivät niinkään huippujohtajat ja miljoonansa tehdeet poikkeuksellisen onnistuneet yrittäjät, heitä on lukumääräisesti kovin vähän. Olisi hyödyllistä jos olisi paljon enemmän, tai paremminkin olisi todennäköisesti tapahtunut paljon hyviä asioita matkalla, jos tuohon tilanteeseen päädyttäisiin.

Edelleen, joissakin piireissä tulojen käsite ymmärretään nimen omaan tulonjaon perspektiivistä jonkinlaisena nollasummapelinä, jossa jonkun työllään tai pääomatuloillaan tienaama euro on joltakin toiselta pois. Ei asia aivan näin mustavalkoinen ole. Tätä ei pidä sotkea varallisuuden keskittymisen käsitteistöön, joka on oma aiheensa.

Sen lisäksi että tuloerokäsitteistössä puhutaan rikkaimpien ja köyhimpien välisestä kuilusta, tulisi ennen kaikkea tarkastella melko suuren keskiluokan tai esimerkiksi akateemisten palkansaajien nettotulotasoa ja ostovoimaa suhteessa rikkaimpiin ja köyhimpiin.

Vielä aiheesta paljonko-on-paljon. Keväällä kovasti keskustelunaiheeksi nousseen taloustieteilijä Pikettyn kerrotaan jossakin yhteydessä todenneen, että Pohjoismaissa verotuksen progressio on jo liiankin korkea. Valitettavasti en voi antaa lähdeviitettä; asia tuli muistini mukaan esille YLE Puheen ohjelmassa, jossa äänessä oli kansantaloustieteilijoitä. Pikettya vielä sivuten, Capital in the Twenty-First Centuryn aineistoon liittyy ainakin Financial Timesin artikkelin mukaan vakavia virheitä, joiden korjaamisen jälkeen aineisto ei enää tukisi Pikettyn näkemyksiä pääoman ja työn suhteesta. Piketty ei kiistä aineistosta löytyneitä virheitä, mutta hänen mielestään nämä eivät ole merkittäviä, toisin kuin FT:n viittaamat asiantuntijat kaiketi edelleen näkevät. Pitää seurata aiheeseen liittyvää keskustelua, mutta Pikettyn väittämiin liittyy yhtä kaikki kiistanalaisuuksia.

Liian suuret siksi, että vaikka suurten tuloerojen kannustinvaikutus eli esim. suurten pääomatulojen pientä ansiotuloa kevyempi verotus saisi jonkun nuoren Kääpiön painamaan pitkää päivää ja kasvattamaan taloutta dollarin kuvat silmissä, syö kustannustason nousu tämän talouskasvun hyödyt sieltä tuloerohaitarin toisesta päästä, esim. lapsiperheeltä jolla ei enää olekaan varaa tenavan jääkiekkoharrastukseen tai johonkin muuhun syrjäytymistä ehkäisevään toimintaan.

Syökö? Ehkä osittain, ehkä ei. Mutta voi tuossa olla muita sosiaalisia kipupisteitä, jotka ovat omiaan aiheuttamaan joko perusteiltaan vähemmän kestävää kateutta tai ihan konkreettista eriarvoisuuden tunnetta.

Jos oletetaan, että tuloerot kasvaisivat siltä osin, että suomalainen keskiluokka repisi pesäeroa heikompiosaisimpaan vaikkapa noin viiteen prosenttiin talouksista, niin varmaan nykyistä selvemmin erottuisivat "nykyistä varakkaamman keskiluokan harrastukset" ja "paarian harrastukset". Ei tuo kaikilta osin saisi hyviä tuntemuksia aikaan yhteiskunnassa.

Ymmärrän hyvin miltä lapsesta tuntuu, jos jotakin erityisen kiinnostavaa asiaa ei ole varaa harrastaa. Olen itsekin kohdannut lapsuudessa näitä tilanteita, en ole erityisen varakkaista oloista lähtöisin. Mutta olennaisinta on se, mitkä hyvinvoinnin edellytykset tuolle vähäosaisimmalle esim. viidelle prosentille muodostuvat. On vääjäämättä hyväksyttävä, ettei jokaisella lapsella ole eikä tule yhtäläisiä mahdollisuuksia harrastaa kaikkea sitä mitä "kaikki muutkin kaverit" tekevät. Sitä taas ei pidä hyväksyä, ettei mainitsemaasi johonkin muuhun syrjäytymistä ehkäisevään toimintaa olisi pääsyä. Jokainen kelkasta pudonnut on paitsi kansantaloudellinen tappio ja painolasti veronmaksajille, myös tietenkin inhimillinen kohtalo ja vahinko.

 

[Lynx canadensis]

Minusta käsittelet työvoimaa liiaksi "karjana" eli puurtajana niihin vapaisiin työpaikkoihin joita julkinen sektori ja yritykset tarjoavat.

Minusta käsittelet koulutusta liiaksi ihmisen käänteisfunktiona eli putkeen laitetaan paskaa ja ulos tulee leipää. Julkinen koulutus taitaa kuitenkin olla lähempänä omaa teollisuuden alaansa kuin mitään aitoa oppimista edesauttavaa alustaa josta ponnahtaa (yksityiseen) työelämään. Kuinka tehokkaasti OKM:n budjetti muuntuu innovaatioiksi?

 

[tomageeni]

Minusta käsittelet koulutusta liiaksi ihmisen käänteisfunktiona eli putkeen laitetaan paskaa ja ulos tulee leipää. Julkinen koulutus taitaa kuitenkin olla lähempänä omaa teollisuuden alaansa kuin mitään aitoa oppimista edesauttavaa alustaa josta ponnahtaa (yksityiseen) työelämään. Kuinka tehokkaasti OKM:n budjetti muuntuu innovaatioiksi?

Kyllä se niinpäin menee, että putkeen työnnetään paskaa ja ulos tulee samaa paskaa mutta silloin tällöin jokunen leipä. Ja mitä enemmän työnnät sitä paskaa, sitä enemmän saat leipää.

Viimeiseen kysymykseen, sitä nyt on hyvin vaikea suoraan määrittää. Periaatteessa kaikki Suomessa opiskelleiden perustamat yritykset ja näiden yritysten tuottamat uudet innovaatiot voidaan tietysti laskea OKM:n budjetin hedelmiksi.

Toki valtaosa perus insinööreistä tai maistereista työllistyy suoraan oman alansa "tavallisiin" työtehtäviin. Mutta se, että aletaan lyhentämään koulutusta tai alentamaan koulutustasoa, ei ainakaan edesauta suomalaisen työvoiman tai yritysten kilpailukykyä tai innovaatiopotentiaalia.

 

[Byvajet]

Se ette kaikki voi olla huippuosaajia.. ei tietenkään, mutta tämän alatasonKIN koulutustaso nousee aina vaativampiin töihin kykeneväksi.

Nykytyöttömyyden perusta ei ole ihmisten osaamattomuudessa vaan siinä tosiasiassa, ettei töitä ole osaajillekaan.

Mainitsin, että arvioni mukaan alani maistereista alle 10 % työllistyy omalle alalleen, vaikka julkisuudessa puhutaan, että meistä on pulaa. Tämä ei tarkoita, että 90 % meistä on työttömänä, vaan se tarkoittaa, että maisterintutkinnon jälkeen suuri osa meistä on lähtenyt opiskelemaan uutta maisterintutkintoa, uutta ammattikorkeakoulututkintoa, uutta ammattikoulututkintoa, tekee palkattomia harjoitteluita tai istuu kaupan kassalla tai muussa vastaavassa työssä, joka ei vaadi koulutusta.

Akateemisten pienemmältä vaikuttava työttömyys ei perustukaan siihen, että akateeminen koulutus sinänsä kannattaisi yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta, vaan ensiksiksikin siiihen, että työttömäksi jäänyt akateeminen pysyy liikkeessä eikä päädy työttömyystilastoihin, jolloin vaikuttaa siltä, että akateeminen koulutus suojaa työttömyydeltä, ja toiseksi siihen, että yhteiskunnassa on helvetinmoinen kasa jos jonkinlaista paperinpyörittäjää, tutkijaa, selvittäjää ja organisaationutturaa, joille akateeminen koulutus tarjoaa veroin maksetun työpaikan - on siitä yhteiskunnalle perusteltua hyötyä tai ei.

 

[kahden suunnan sentteri]

Todettin siellä sekin, että vaikka näin voi joidenkin raja-arvojen sisällä ollakin, niin yleispäteväksi väittämää ei voi todeta. Aivan varmasti tulonsiirroille löytyy jokin kulloinenkin yläraja, joka johtaa kasvun hidastumiseen.

Yhtä hyvin voisi kysyä, mitkä ovat sopivat tuloerot, tai missä kohden tuloerot ovat mielestäsi jo liian pienet, vai voivatko ne ollakaan.

Mielestäni tuloerot ovat liian pienet sitten kun joku esittää jotain uskottavaa konkreettista näyttöä liian pienten tuloerojen haitoista. Tuollainen ideologiaan perustuva teoreettinen varoittelu nyt ei valitettavasti vielä teoriaa muuta faktaksi vaikka olenkin samaa mieltä että kyllä se teoria (kannustimien puute vähentää taloudellista toimeliaisuutta) joillain raja-arvoilla todeksi muuttuu.

Eiköhän todistustaakka meillä tässä mene niin päin, että ne yleispäteväksi reaalimaailman arvoilla todetun teorian reaaliset raja-arvot tulee määrittää ja todentaa. Nythän sitä teoriaa (tasapäistäminen lisää hyvinvointia haittaamatta kasvua) yritetään todistaa vääräksi uusklassisen talousteorian kannattajien oletuksilla siitä miten ihminen yhteiskunnasta irrotettuna itsekkäänä pelaajana teoriassa varmaan sitten heidän mielestään käyttäytyisi.

Jos vastavuoroisesti sallisit minullekin pienen ideologisen haihattelun, niin leikkisästi voisin siihen pohjaten todeta että hyvähän se on pitkällä tähtäimellä jos talous ei kasva. Pysyttäneen kuitenkin tässä ajassa ja tosiasioissa. Fakta on, että maailman menestyneimpinä pidetyt yhteiskunnat sattuvat samalla olemaan niitä joissa on kovimmat tulonsiirrot. Fakta on, että Suomen kaltaisilla rikkailla länsimailla BKT:lla ja hyvinvoinnilla ei ole yhteyttä, mutta tulonsiirroilla ja hyvinvoinnilla on vahva yhteys. Fakta on, että IMF ei kyennyt löytämään näyttöä tuloerojen kasvua hidastavasta vaikutuksesta.

Syökö? Ehkä osittain, ehkä ei. Mutta voi tuossa olla muita sosiaalisia kipupisteitä, jotka ovat omiaan aiheuttamaan joko perusteiltaan vähemmän kestävää kateutta tai ihan konkreettista eriarvoisuuden tunnetta.

Jos allekirjoittaa väitteen "BKT:lla ja hyvinvoinnilla ei Suomen kaltaisissa rikkaissa länsimaissa ole yhteyttä, mutta tulonsiirtojen ja hyvinvoinnin välillä on vahva yhteys", voi perustellusti olettaa että nykyisellä vuosikymmeniä vallinneella tuloerokehityksellä hyvinvointi heikkenee riippumatta siitä onko talouskasvua (ja kuinka paljon) vai ei.

Jos oletetaan, että tuloerot kasvaisivat siltä osin, että suomalainen keskiluokka repisi pesäeroa heikompiosaisimpaan vaikkapa noin viiteen prosenttiin talouksista, niin varmaan nykyistä selvemmin erottuisivat "nykyistä varakkaamman keskiluokan harrastukset" ja "paarian harrastukset". Ei tuo kaikilta osin saisi hyviä tuntemuksia aikaan yhteiskunnassa.

Ei tarvitse olettaa, vaan voidaan havaita näin käyneen. Kuvailemasi tilanne on ollut päällä parinkymmenen vuoden ajan ja on edelleen. Kehityksen tuloksenav. 2014 työllinen hoidattaa itsensä päivässä, kun työttömältä saman palvelun saamiseen menee kuukausi. Työllisen lapsi pelaa jääkiekkoa, työttömän lapsi jalkapalloa. Työllisellä syödään kasviksia, työttömällä eineksiä. Työttömän muksu verkostoituu muiden työttömien muksujen kanssa, koska työlliset ovat paenneet rahoineen ja muksuineen omille asuinalueilleen. Preppauskurssi yliopistoon maksaa työttömän perheen kuukausitulojen verran, koska yhdeksällä kymmenestä vanhemmasta on siihen varaa. Harmi sen yhden kannalta jonka vanhemmilla ei ole. Viellä kun kohta meillä on lisäksi lukukausimaksut, niin pian korkeakoulut täyttyvätkin - eivät parhaasta aineksesta - vaan varakkaimmasta.

Jne jne.

Kotitalouksien tulonjakokehitys väestöryhmittäin (stat.fi)

Asiantuntijat: Tuloerojen kasvu tekee Suomesta luokkayhteiskunnan | Taloussanomat

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Mielestäni tuloerot ovat liian pienet sitten kun joku esittää jotain uskottavaa konkreettista näyttöä liian pienten tuloerojen haitoista. Tuollainen ideologiaan perustuva teoreettinen varoittelu nyt ei valitettavasti vielä teoriaa muuta faktaksi vaikka olenkin samaa mieltä että kyllä se teoria (kannustimien puute vähentää taloudellista toimeliaisuutta) joillain raja-arvoilla todeksi muuttuu.

Raja-arvoista on vaikea käydä keskustelua konkreettisella tasolla, mutta ymmärrämme siis molemmat että sellaiset ovat olemassa "siellä jossakin".

Rohkenen väittää, etten sorru vähättelyyn sanoessani, että Suomen todelliset ongelmat ovat jossakin ihan muualla ja syvemmällä. Ydinasia on, että suhdanteista huolimatta täällä pitäisi pystyä luomaan runsaasti työpaikkoja yksityiselle sektorille ja luomaan edellytykset tehdä kestävää bisnestä, jota kautta myös maksetaan niin sanotut hyvinvointivaltion kustannukset. Vasemmiston lääke ei ole tämä. Sillä suunnalla kiinnostaa lähinnä vain rahan siirtäminen taskusta toiseen.

Tuollaiset Riihelän tapaiset Vasemmistoliiton ahkerasti siteeraamat tutkijat lähestyvät asiaa pelkästään tuloerojen demonisoinnin tapaisten näkökulmien kautta. Tämä voi itsessään olla asiallista ja jopa perusteltuakin, mutta holistisia talouslääkkeitä ei tuota kautta oikein synnytetä. Hyvinvoinnin laajentaminen koskemaan mahdollisimman laajoja kansankerroksia on tietysti eräs järkevä päämäärä kuten aiemmin todettiin, mutta hyvinvoinnin rakentamisen (tai edes ylläpitämisen) laskut pitää myös maksaa. Vasemmistolaista ajattelua leimaa jonkinlainen epämääräinen usko sellaiseen, että kunhan tuloerot minimoidaan tulonsiirroilla, niin muut saavat murehtia talouskasvua, se varmaan sikiää sitten kuin itsestään. Tähänhän sinäkin omalta osaltasi viittaat.

Vielä tilastoista. Kun tulokehityskäppyröiden indeksien sataluku asetetaan laman loppuhetkille vuoteen 1995, niin hyvän talouskasvun ja Suomessa erityisesti Nokian ansiosta saadaan todellakin isotuloisimmille ja varsinkin ylimmän prosentin huippuporukalle erityisen hulppeita käyriä. Tuota ajankohtaa edeltänyt lama kuritti koko kansaa, mutta ennen kaikkea suurituloisia. Ennen kaikkea Nokia-klusteri loi Suomeen ennennäkemättömällä tavalla varakkaita yksityishenkilöitä, vaikka maailman mittakaavassa tämä ei niin tavatonta ollutkaan.

 

[Vaughan]

Nykytyöttömyyden perusta ei ole ihmisten osaamattomuudessa vaan siinä tosiasiassa, ettei töitä ole osaajillekaan.

Osaajille on aina töitä.

Ei tietenkään kaikkien asioiden osaajille koko ajan. Jos jonkun tietyn asian osaajille ei ole töitä, ihmisen tulisi hankkia muunlaista osaamista. Yhteiskunnan velvollisuus on antaa ihmiselle mahdollisuus hankkia osaamista, mutta on ihmisen oma velvollisuus tehdä omaa elämäänsä koskevat valinnat siitä, minkälaista osaamista lähtee hankkimaan.

Viestini ensimmäinen lause on kirjoitettu koko maailman näkökulmasta (koska työ ja talous tapahtuu entistä selkeämmin globaalissa kontekstissa.) Jos Suomessa ihan oikeasti olisi todella mahdotonta saada töitä edes oikeanlaista osaamista hankkimalla, silloin yhteiskuntamme on todella syvässä itse aiheutetussa suossa.

En kuitenkaan usko, että tilanne on ihan näin paha. Kyllä Suomessa työpaikkoja ja työmahdollisuuksia (mm. yrittäjänä) tälläkin hetkellä on. Yhteiskunnan raskaat rakenteet ja muutosvastarintainen ilmapiiri vain aiheuttavat kitkaa - ja se näkyy työttömyytenä...

 

[Byvajet]

Osaajille on aina töitä.

Parhaille on aina töitä. Myös joustavuus auttaa, itsensä kehittäminen ja muutosten tekeminen elämässä. Eri asia on se, onko järjestelmän näkökulmasta perusteltua, että ihmiset kilpailevat keskenään, koska järjestelmälle se aiheuttaa vain kuluja.

Koulutus toisensa perään ei ole veronmaksajien etu, vaikka se joitain yksilöitä voikin hyödyttää. Kun insinööri jää työttömäksi, hän voi kouluttautua lähihoitajaksi, kunnes jää työttömäksi, minkä jälkeen hän voi kouluttautua erityisopettajaksi, kunnes jää työttömäksi, minkä jälkeen...

Tällainen on virallinenkin näkemys yksilön asemasta nyky-yhteiskunnassa. Yleisesti puhutaan, että monet joutuvat opiskelemaan elämänsä aikana kolme tai neljä ammattia. Miksi tällaista mallia ei saa kyseenalaistaa, koska rahasummat, jotka sijoitetaan siihen, että yksilöt kilpailevat toisiaan vastaan, ovat suuria. Tulevaisuudessa kilpailu tulee vain kasvamaan ja jo nyt nähdään, että jotkut siirtyvät koulunpenkiltä suoraan toiselle koulunpenkille, koska aikaisempi koulutus ei työllistä.

Eihän työttömyysongelman ratkaisu voi perustua yksilöiden väliseen kilpailuun, koska kilpailu ei lisää työpaikkoja. Päinvastoin. Se heikentää työläisten etuja ja työpaikkojen määrää (mm. ilmaiset harjoittelut, pätkätyöt jne.). Yrittäjyyskään ei ole ratkaisu, koska yrittäminen ei perustu koskaan viime kädessä yrittämiseen ja kovaan työhön vaan ideaan, josta ihmiset ovat valmiita maksamaan ja josta heillä on vara maksaa.