Nykyjärjestelmä on kuin kapeneva kuja, jonka loppuun yhä suurempi massa yrittää päästä, vaikka ei sinne mahdu. Ennemmin tai myöhemmin tällaisesta ajattelusta on irtauduttava ja määritettävä uudestaan hyvinvointi ja sen jakaminen.
Mielestäni keskustelu tässä ketjussa on ajautunut jotenkin ihmeellisesti täysin sivuraiteelle, sillä Byvajetin avaus oli erinomainen kirjoitus nyky-yhteiskunnan ongelmista, ja tämä lainaamani pätkä kristallisoi sen täydellisesti. En välttämättä ole joka pointista samaa mieltä, mutta ihmiskunnan tulevaisuus ja työnteko yleisesti on murroskohdassa, ja siitä voi tulla vielä rajuja ongelmia. En edes sano että pitääkö / tai voiko asialle ylipäätänsä tehdä mitään, mutta ongelma se on ihan varmasti.
Itse istun töissäni tietokoneen ääressä, palavereissa, sitten välillä lentokoneessa, sitten hotellissa, sitten taas palaverissa, sitten taas tietokoneella, mietin+pohdin+järkeilen+teen, on raporttia ja poverpointtia ja ohjelmaa jos jonkinlaista. Ja siinä samalla olen miettinyt jo monta vuotta että mitä **ttua oikeastaan edes teen, ja ketä varten ja miten tämä hyödyttää ketään, siis oikeasti. Kaiken huippuna, minunkin työni tähtää siihen että manuaalista työtä tehtäisiin aina vaan vähemmän.
Juu, minulla ei ole koulutuksesta pulaa, on korkeakoulututkinnot Suomesta ja Sveitsistä, on kielitaitoa, on käsitystä, ymmärrystä ja osaamista ties mistä, mutta loppupeleissä ainoa motivaattori tähän kaikkeen on elannon hankkiminen perheelle. Loppupeleissä helppo ja mukava tapa ansaita jopa melko hyvin rahaa tämä on, ei siinä mitään, mutta ihan perseestä se on silti. Tuntuu turhalta, merkityksettömältä.
Olen paljon onnellisempi kun esim. kesämökillä kaadan puun ja hakkaan sen haloiksi, tai uusin terassin laudoituksen. Tai kun menen juniorin kanssa jäälle kiekkoa treenaamaan ja hikoilemaan pariksi tunniksi. Tai ylipäätänsä teen mitä tahansa konkreettista.
Enkä usko että olen ainoa. Työn luonne muuttuu globaalisti kovaa vauhtia, ns. oikeita töitä tehdään aina vaan vähemmän. Tämä tosiaan tulee vaikuttamaan ihmisten psyykkeisiin vahvasti tulevina vuosikymmeninä, eikä vain siten että työpaikan löytyminen käy haastavaksi. Mitä siitä seuraa pitkän päälle? Lisää ihmisiä jotka pimahtavat ja päättävät ampua kaikki lähikoulun oppilaat?
Sitten kokonaan TOINEN mutta tähän liittyvä ongelma on "nykynuoret". Koska yleiset elinolot ovat useimmilla jo todella hyvät, he elävät siinä illuusiossa että raha tulee puista, ruoka kaupasta, ja sähkö seinästä, ja älypuhelimen voi tilata netistä toimitettuna kotiin huomenna klo 13 mennessä. Itselleni on tullut ihan puskista miten vähän nykyisiä teinejä kiinnostaa oma tulevaisuus, he haluavat vain nauttia elämästä ja luottavat siihen että kyllä asiat aina jotenkin hoituu. Joku hoitaa, joku pelastaa, rahaa saa aina jostain. Koulujen käynti ei kiinnosta. Uran luominen ei kiinnosta. Elämästä täytyy nauttia koko ajan, mahdollisimman paljon. Annetaan vaikka persettä assalla että saadaan helposti&nopeasti jotain kivaa. Vanha sanonta "no pain - no gain" ei päde, sen sijaan sitä gainia pitää olla vaan koko ajan lisää ilman painia. Lisää elämyksiä, lisää hauskaa, lisää hienoja juttuja, ilman että itse tekee sen eteen juurikaan yhtään mitään.
Ns. länsimaalaiset ainakin elävät niin suuressa yltäkylläisyydessä, ei ole sotia eikä nälänhätää, kaikista huolehditaan, että ei ymmärretä sitä miten maailma toimii. Tosin mistä sitä tietää miten se tulevaisuudessa edes toimii vai toimiiko mitenkään.
Tässä trendissä jossa ns. oikeat työt koko ajan vähenevät on se etu, että ihmiskunnalle jää enemmän aikaa kehittää itseään, ja tehdä aina vaan enemmän fiksumpia asioita. Mutta se edellyttää puolestaan aina vaan enemmän koulutustarvetta, aina vaan enemmän ihmisiä tietokoneiden ääreen, aina vaan vähemmän perinteisiä töitä. Miten ihmiskunta tulee selviämään tästä valtavasta murroksesta? Se mitä nyt on meneillään on täysin ennenkokematonta ihmiskunnan (ainakin tunnetussa) historiassa.