Työ ennen, nyt ja tulevaisuudessa

[Musta Nuoli]

Palkkaavana osapuolena minua miellyttää erityisen paljon, jos henkilö pöydän toisella puolella osoittaa jämerää motivaatiota hakemaansa tehtävää kohtaan.

Työnhakija voi olla myös narsisti, joka pärjää työnhaussa normaalia ihmistä huomattavasti paremmin työnhaussa, kuten havaittiin University of British Columbian tutkimuksessa. Aiheesta lisää Verkkouutisten artikkelissa.

Narsistit puhuivat haastatteluissa paljon itsestään, tekivät runsaasti kysymyksiä ja vitsailivat.

Se "hyvä tyyppi", joka kertoo itsestään, on rennon oloinen ja esittää kysymyksiä voikin olla narsistinen paska, jonka palkkaaminen on paljon suurempi virhearvio kuin tasalaatuisemman, vaatimattomamman ja kenties työnantajaa haastattelutilanteessa jopa kunnioittavan ja varovan hakijan palkkaaminen.

Taloussanomien artikkelissa esitettyjen tutkimustuloksien mukaan työelämässä parhaiten menestyjät ovat usein "epärationaalisen itsevarmoja, ikäviä, itsekeskeisiä ja psykopaattisia".

Siinä ei välttämättä sen pätevän mutta normaali-ihmisen tavoin käyttäytyvän työnhakijan osaaminen mitään paina, kun dollarihymyinen, itsevarma mulkku tulee ja myy itsensä ja osaamisensa, joka voi yhtä hyvin olla täysin näennäistä osaamista ja jonka kaupantekijäisiksi tulee tarve puukottaa muita selkään ja päästä pyrkyrinä yhä ylemmäs itsekeskeisin keinoin.

Työelämässä ja sen rakenteissa on jotain pahasti vialla, jos narsistiset psykopaatit ovat paras vaihtoehto menestyjiksi ja kukkulan kuninkaiksi. Sitoutumisella tai osaamisella ei ole väliä, kunhan on tarpeeksi itsevarma, ulospäin sliipattu ja rento mutta muuten egosentrinen psykopaatti. Sillä pääsee sitten johtopalleille asti tai vaikka politiikan huipulle.

Tuloksilla ei ole väliä, koska omat edut on turvattu ja kultaisen kädenpuristuksen avulla voi siirtyä uuteen vastaavaan pestiin kun vanhassa paikassa on hommat kustu täysin ja seuraukset maksatettu irtisanotuilla alaisilla tai julkisen sektorin suorittavan portaan työntekijöillä. Siinä sitä tulevaisuuden ja nykypäivän työn ja työntekijäin menestymisen mallia.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Motivaation merkitys on epäilemättä suuri. Se luo edellytykset uuden oppimiseen ja kehittymiseen. Todellisuutta lienee, että monet humanistit eivät tunne palavaa halua kaupallisia aloja kohtaan. Pikemminkin heidän joukossaan on porukkaa, joka kyseenalaistaa nykytalouteen perustuvan maailman oikeutuksen tai rationaalisuuden (ihmisoikeudet, luonnon tuhoutuminen, resurssien riittävyys tuleville sukupolville jne.).

Yksilö ei voi valita motivaationsa suuntautumista, mutta koulutus- ja yhteiskuntapolitiikkaa voidaan ohjailla. Kaikista ei voida tehdä menestyjiä, vaan koulutuspolitiikan tulee nousta tosiasioista. Peruslähtökohta on se, että suuri(n) osa ihmisistä ei pysty opiskelemaan korkeakoulututkintoa. Tämä porukka täytyy työllistää suorittaviin töihin tai vaihtoehtoisesti elättää tukien varassa. Kolmas vaihtoehto on oikeistolainen oman onnensa seppä -malli, jossa luuserit unohdetaan.

Olen aivan samaa mieltä siitä, että koulutuspolitiikan tulee perustua työelämän ja työmarkkinoiden todellisiin tarpeisiin. Kukapa ei olisi. Ongelma on vain siinä, että tämän jatkuva toteuttaminen on huomattavan haasteellista, syistä jotka suunnilleen kaikki varmasti tietävät, ja joita ei varmaan tässä tarvitse erikseen kerrata.

Yhtä hyvin itse kukin voi miettiä keskenään, mitä osaamista on fiksua hankkia itselleen ja millaisilla tutkintopapereilla voi parhaiten saada haluamiaan töitä. Ei tämäkään ole helppoa, kaikkea muuta.

On täysin sallittua valikoida työmahdollisuuksia omaksumansa eettisen arvojärjestelmän puitteissa, esimerkiksi kyseenalaistaen "nykytalouteen perustuvan maailman oikeutuksen tai rationaalisuuden", kuten edellä viittasit. Nyt on vain niin, että jos työnhakijaa ei kiinnosta työskennellä "kapitalistin paskiaiselle", niin silloin on parempi olla hakeutumatta töihin yksityiselle sektorille. Samalla on kuitenkin hyvä koettaa ymmärtää, kuinka tämä maailma toimii ja kuinka hyvinvointi saa alkunsa.

Jos maailmantuskaa poteva humanisti katsoo työskentelyn "kaupallisella alalla" merkitsevän ristiriitaa ihmisoikeus-, ympäristö- tai muiden arvojen kanssa, niin silloin pitää hyväksyä tämän merkitsevän määrättyjä rajoituksia omiin työllistymismahdollisuuksiin. Jos omat eettiset reunaehdot ovat ristiriidassa mainitsemasi "nykytalouteen perustuvan maailman oikeutuksen tai rationaalisuuden" kanssa, niin kirjaimellisesti ottaen tämä ajattelu sulkee pois lähestulkoon kaikki työpaikat voittoa tavoittelevissa tavanomaisissa yrityksissä. Jos tämä on asianlaita myös sinun tilanteessasi, niin on mielestäni absurdia sinulta tulla palstalle valittamaan sitä, kuinka heikosti humanistimaisterille on tarjolla töitä.

Tunnen noin pari henkilöä, joilla on tapana nillittää siitä, kuinka sitä ja tätä työtä ei saisi ottaa vastaan, koska nesteoil ja yksityisautoilu ja johdon palkkiot ja ynnä muut ja sitä ja tätä, saatana. Pohjimmiltaan tuossa on kyse näiden ihmisten kohdalla siitä, että heillä ei ole eväitä pärjätä asiallisissa hommissa, eikä ole oikein työhalujakaan. En missään tapauksessa väitä, että tämä olisi nimimerkki Byvajetin tilanne. On varmasti olemassa ihmisiä, jotka aidosti ja vilpittömästi pohtiloivat tarjolla olevien töiden ja omien arvolähtökohtiensa suhdetta sillä seurauksella, että siinä toimerruksessa unohtuu oikeiden töiden hankkiminen. Voihan sitä aina mennä Greenpeacen feissariksi ja myydä etnofestareilla kasvisruokaa, ja siinä ohessa odottaa että jostain tupsahtaisi eteen semmoinen kiva ja eettisesti kestävä työpaikka, jossa saa askarrella ja paskarrella veronmaksajien rahoilla.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Se "hyvä tyyppi", joka kertoo itsestään, on rennon oloinen ja esittää kysymyksiä voikin olla narsistinen paska, jonka palkkaaminen on paljon suurempi virhearvio kuin tasalaatuisemman, vaatimattomamman ja kenties työnantajaa haastattelutilanteessa jopa kunnioittavan ja varovan hakijan palkkaaminen.

Taloussanomien artikkelissa esitettyjen tutkimustuloksien mukaan työelämässä parhaiten menestyjät ovat usein "epärationaalisen itsevarmoja, ikäviä, itsekeskeisiä ja psykopaattisia".

On se osittain joskus noinkin. Mutta kirjoituksesi kertoo mielestäni siitä, ettet varmaankaan ole tehnyt kovin pitkää työuraa yksityisellä sektorilla. Tai et ole ainakaan palkannut liutaa työntekijöitä, ja katsonut sen jälkeen muutamaa vuotta perään, kuinka nämä ihmiset suoriutuvat hommistaan ja etenevät työssään.

Tuollaiset viihdyttävät ja paljon klikkauksia aikaansaavat jutut - kuten linkittämäsi Taloussanomien artikkeli - antavat aika lailla vääristyneen kuvan työelämästä ja työuralla pärjäämisestä. Ihan varmasti on myös niin, että määrätietoinen narsisti ja manipulaattori voi otollisissa olosuhteissa edetä nopeastikin, tosin joskus aiheuttaen kaikenlaista tuhoa ympärillään.

Talouselämän artikkelin tapaisista "tutkimustuloksista" saa herkästi sellaisen käsityksen, että firmojen esimiesportaista löytyy aivan kymenä psykopaatteja, narsisteja ja sekalaisia kusipäitä. Näinhän asia ei ole, vaikka moni haluaisi mielellään uskoa jotakin aivan muuta. On olemassa paljon tutkitusti hyviä työpaikkoja, joissa henkilöstö voi hyvin, ja joissa esimiestoimintaan ollaan tyytyväisiä. Tällaisiin työpaikkoihin voi tutustua mm. Suomen parhaat työpaikat -sivustolla, jossa esitellään kyseisessä kilpailussa eri vuosina pärjänneitä yrityksiä. Hyvät yritykset eivät tietenkään rajoitu pelkästään näihin kisassa menestyneisiin, mutta ainakin näissä firmoissa henkilökunta kokee voivansa erityisen hyvin. En sano sitä, etteikö psykopaattien narsistimulkkujen porukka voisi johtaa menestyksellä myös listalle päässyttä yritystä, joskin epäilen tätä suuresti.

 

[Musta Nuoli]

On se osittain joskus noinkin. Mutta kirjoituksesi kertoo mielestäni siitä, ettet varmaankaan ole tehnyt kovin pitkää työuraa yksityisellä sektorilla. Tai et ole ainakaan palkannut liutaa työntekijöitä, ja katsonut sen jälkeen muutamaa vuotta perään, kuinka nämä ihmiset suoriutuvat hommistaan ja etenevät työssään.

Miksi narsististen ja epäpätevien mutta itsestään liikoja luulevien työntekijöiden tai esimiesten pitäisi rajoittua yksityiselle sektorille? Työurani on isoksi osaksi keskittynyt julkiselle sektorille, ja tunnistan näin alaisen/alamaisen näkökulmasta useitakin tapauksia, joihin nämä määritelmät sopivat mainiosti.

Yksityiselläkin puolella on ollut jokunen työsuhde, ja esimerkiksi erään puljun toimitusjohtaja/esimies täytti jetsulleen näiden tutkimuksien kuvaukset. En onneksi ollut tuossa työpaikassa kuin pakollisen harjoittelun verran, kaveri oli sanalla sanoen petollinen öykkäri. Lipevä kuin mikä, lupauksia sateli asiakkaille mutta niissä ei katetta juuri ollut. Eivät pitäneet lupaukset työntekijöillekään. Yksityiselämässä sitten oli kaikenlaista aina maksamattomista sakoista alkaen, aina oli jonkun muun vika. Mutta puku oli komea ja hymy mairea asiakkaita tavattaessa, se tuntui riittävän.

Talouselämän artikkelin tapaisista "tutkimustuloksista" saa herkästi sellaisen käsityksen, että firmojen esimiesportaista löytyy aivan kymenä psykopaatteja, narsisteja ja sekalaisia kusipäitä. Näinhän asia ei ole, vaikka moni haluaisi mielellään uskoa jotakin aivan muuta.

Turhaan laitat lainausmerkkejä tutkimustuloksiin, joista jokainen on arvostetun yliopiston julkaisema ja toteuttama tutkimus. Halutessasi voit toki olla eri mieltä tutkimuksien päätelmistä ja lopputuloksista, tiedettähän saa aina kritisoida, mutta en itse lähtisi esimerkiksi Berkeleyn yliopiston tutkimuksia niin paljon kyseenalaistamaan, että ne lainausmerkkeihin pistäisin.

Tähän en nyt lähdettä lähde kaivamaan, mutta muistini mukaan psykopaatteja olisi noin nelinkertainen määrä johtajatasolla ja muissa vastaavissa tehtävissä verrattuna väestöön keskimäärin. Kyse on edelleen muutamasta prosentista, ei siis suinkaan enemmistöstä vaan kohtalaisen pienestä vähemmistöstä, mutta yhtä kaikki jos on taipumuksena talloa muita alleen, peitellä omia mokiaan muita syyttämällä ja narsistisen itsevarmasti kuvitella olevansa maailman napa, niin todennäköisemmin sitä sijoittuu paskantärkeäksi välijohtajaksi tai poliittiseksi pikkuviskaaliksi kuin johonkin perusduuniin.

Ei siis varmastikaan esimiesporras ole psykopaattien kyllästämä tykkänään, mutta oivallisia paikkojahan varsinkin välijohtajaportaat ovat narsistisille pikkuhitlereille sekä yksityisellä että että julkisella puolella. Kaiken maailman tarpeetonta, oman valtansa kyllästämää välijohtajaa pyörii todennäköisemmin näissä kuvioissa kuin muualla.

En toki missään nimessä väitä, että sinä tämmöisiä ihmisiä palkkaisit. Uskon, että sinulla on pitkä kokemus ihmistuntemuksesta ja osaat kokemusperäisesti erottaa aidosti hyvät tyypit lipevistä egoisteista, jotka käyttävät vahvaa karismaansa manipuloidakseen työhaastattelijoita vaikka osaaminen ei riittäisikään työtehtäviin. Mutta joku näitäkin ihmisiä valitettavasti palkkaa, tai sitten esimerkiksi julkisella sektorilla näitä ihmisiä palkataan koska he ovat hankkineet oikeanvärisen puoluekirjan.

 

[dana77]

Todellisuutta lienee, että monet humanistit eivät tunne palavaa halua kaupallisia aloja kohtaan. Pikemminkin heidän joukossaan on porukkaa, joka kyseenalaistaa nykytalouteen perustuvan maailman oikeutuksen tai rationaalisuuden (ihmisoikeudet, luonnon tuhoutuminen, resurssien riittävyys tuleville sukupolville jne.).

Tästä voisi käyttää nimitystä pelkurin tie. Ei edes pyritä tekemään asioille mitään, vaan ollaan ajopuina ja uskotellaan itselle, että kun oma laskennallinen jälänjälki on keskimääräistä pienempi, niin kaikki on muiden vika. Paljon enemmän arvostaisin, että tuolla tavalla ajatteleva ihminen opiskelisi kovia tieteitä ja esim kehittäisi ekologisempia toimintatapoja, liiketoimintamalleja tai tehokkaampia menetelmiä.

Kaikista ei voida tehdä menestyjiä, vaan koulutuspolitiikan tulee nousta tosiasioista. Peruslähtökohta on se, että suuri(n) osa ihmisistä ei pysty opiskelemaan korkeakoulututkintoa. Tämä porukka täytyy työllistää suorittaviin töihin tai vaihtoehtoisesti elättää tukien varassa.

jos ihmiset pitää joka tapauksessa elättää, niin miksei heiltä voitaisi edellyttää osallistumista yhteiskunnan tehtäviin? Ei koulutuksissa muu hirveästi maksa kuin työ. Ja se että joku kouluttaa muita ei ole juuri sen kalliimpaa yhteiskunnalle kuin Se, että hän pyörittelisi peukkojaan.

Korkeakoulutetuistakin uuden luomiseen pystyviä on vain pieni osa. Suurin osa heistä kelpaa ainoastaan suorittavaan "paperityöhön".

no niin löytyihän sieltä alta oikeistolaisesti ajatteleva yksilö. Tämän jälkeen varsin triviaali steppi onkin ymmärtää miten tärkeää yhteiskunnan on kannustaa noita harvoja potentiaalisia yksilöitä tuohon tärkeään tehtävään, ettei kukaan heistä vain jättäydy paperinpyörittäjäksi.

ja edelleen kilpailu josta jauhat ei ole kansallinen, vaan globaali. Jos kaikki suomalaiset treenaavat helvetisti ja sen ansiosta heittävät keihästä 90m, niin kaikki mitalit tulevat Suomeen. Jos keskinäinen kilpailu lopetetaan ja tulostaso jää 70 metriin niin mitaleita ei MM-tasolta tule ensimmäistäkään.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Turhaan laitat lainausmerkkejä tutkimustuloksiin, joista jokainen on arvostetun yliopiston julkaisema ja toteuttama tutkimus. Halutessasi voit toki olla eri mieltä tutkimuksien päätelmistä ja lopputuloksista, tiedettähän saa aina kritisoida, mutta en itse lähtisi esimerkiksi Berkeleyn yliopiston tutkimuksia niin paljon kyseenalaistamaan, että ne lainausmerkkeihin pistäisin.

Tähän en nyt lähdettä lähde kaivamaan, mutta muistini mukaan psykopaatteja olisi noin nelinkertainen määrä johtajatasolla ja muissa vastaavissa tehtävissä verrattuna väestöön keskimäärin. Kyse on edelleen muutamasta prosentista, ei siis suinkaan enemmistöstä vaan kohtalaisen pienestä vähemmistöstä, mutta yhtä kaikki jos on taipumuksena talloa muita alleen, peitellä omia mokiaan muita syyttämällä ja narsistisen itsevarmasti kuvitella olevansa maailman napa, niin todennäköisemmin sitä sijoittuu paskantärkeäksi välijohtajaksi tai poliittiseksi pikkuviskaaliksi kuin johonkin perusduuniin.

Ei siis varmastikaan esimiesporras ole psykopaattien kyllästämä tykkänään, mutta oivallisia paikkojahan varsinkin välijohtajaportaat ovat narsistisille pikkuhitlereille sekä yksityisellä että että julkisella puolella. Kaiken maailman tarpeetonta, oman valtansa kyllästämää välijohtajaa pyörii todennäköisemmin näissä kuvioissa kuin muualla.

En toki missään nimessä väitä, että sinä tämmöisiä ihmisiä palkkaisit. Uskon, että sinulla on pitkä kokemus ihmistuntemuksesta ja osaat kokemusperäisesti erottaa aidosti hyvät tyypit lipevistä egoisteista, jotka käyttävät vahvaa karismaansa manipuloidakseen työhaastattelijoita vaikka osaaminen ei riittäisikään työtehtäviin. Mutta joku näitäkin ihmisiä valitettavasti palkkaa, tai sitten esimerkiksi julkisella sektorilla näitä ihmisiä palkataan koska he ovat hankkineet oikeanvärisen puoluekirjan.

Pahoittelen mahdollista epäselvää ilmaisuani, mutta tarkoitus ei ollut kritisoida artikkelin taustalla olevaa tutkimusta millään tavalla. En sitä edes tunne. Osoittava sormi kohdistuu itse artikkeliin, joka lienee referaatti tai todennäköisemmin käännös Lännellä julkaistusta verkkouutisesta. Näitä juttuja kun julkaisee ja otsikoi vielä sopivasti, niin johan kertyy taas klikkauksia. Saa toimitus krediittejä, ja "toimittaja" osakseen arvostusta, ei journalistina, mutta työntekijänä joka tuottaa sisältöä, jota käydään lukemassa, ja jota kautta mainosmyynti on mielissään. Sallinet sitaatit edellä.

Tuo johtajien psykopaattisten persoonallisuuksien osuus on kokemukseni ja näkemykseni mukaan hieman väritettyä tietoa, mutta ei kokonaan vailla todellisuuspohjaa. En ollenkaan usko, että viittaamasi nelinkertaisen osuuden taustalta löytyy vastaava joukko henkilöitä, jotka saisivat jonkinlaisen mentaalidiagnoosin asiantuntevalta erikoislääkäriltä.

Sen kyllä uskon, että määrätyssä joukossa johtajia ja esimiehiä on muuta väestöä enemmän henkilöitä, joilla on psykopaattisia piirteitä. Tuskin moniakaan heistä voi ihan psykopaateiksi kutsua, mutta piirteistä voi kyllä puhua. Samoin uskon, että johtajistossa on muuta populaatiota enemmän väkeä, joilla on narsistisia piirteitä.

Lisäksi on hyvä huomioida, että johtajan tietynlainen vaativuus ja päämäärätietoisuus tulkitaan helposti kusipäisyydeksi. Joskus varmasti täysin oikeutetusti, mutta usein myös väärin ymmärtäen ja epäreilusti. On aivan eri asia olla tiukka ja vaativa, kuin epämiellyttävä ja kohtuuton. Ero on mm. siinä, vaatiiko johtaja asioita joita hänellä on oikeus vaatia, vai vaatiiko hän sellaista johon hänellä ei ole oikeutta.

 

[Musta Nuoli]

Näitä juttuja kun julkaisee ja otsikoi vielä sopivasti, niin johan kertyy taas klikkauksia. Saa toimitus krediittejä, ja "toimittaja" osakseen arvostusta, ei journalistina, mutta työntekijänä joka tuottaa sisältöä, jota käydään lukemassa, ja jota kautta mainosmyynti on mielissään. Sallinet sitaatit edellä.

En pelkästään salli vaan lähes vaadin sitaatteja toimittaja-sanaan suurimmassa osassa ns. klikkihuorausjuttuja. Kieltämättä näissäkin olisi voitu avata tutkimuksia sen sijaan, että niitä olisi vain siteerattu sellaisenaan, vaikka itse asia sinänsä paikkansa pitäisikin. Se kuitenkin vaatisi journalistista ammattitaitoa ja kunnianhimoa sekä halua paneutua asiaan tosissaan paitsi jutun kirjoittaneen henkilön myös jutun julkaisevan (verkko)median toimesta. Nämä ehdot täyttyvät nykyisin valitettavan huonosti.

Sen olen ainakin omien havaintojeni mukaan noteerannut, että monestikaan hyvät oman alansa asiantuntijat eivät välttämättä ole ollenkaan hyviä johtajia tai lähijohtajia, mutta heidät usein julkisella sektorilla(kin) joko puoliksi pakotetaan näihin tehtäviin tai jonkun organisaatiomuutoksen kautta he huomaavat olevansa lähiesimiehiä tai vastaavia.

Sama pätee myös yliopistossa, jossa monet professorit ovat oman tutkimusalansa huippuja, mutta joille ei todellakaan pitäisi sälyttää ylimääräistä hallintobyrokratiaa saatika omien kollegoidensa esimiehenä toimimista, ellei heillä siihen itsellään ole halua.

Sinänsä muutenkin hölmöä ensin kouluttaa jostakusta oman alansa kärki ja sen jälkeen estää häntä käyttämästä aikaansa tarpeeksi tämän alan tutkimukseen ja nakittaa "säästöjen" nimissä niskaan paperihommia, jotka voisi tehdä pätevämmin, nopeammin ja paremmin siihen tehtävään koulutettu ihminen. Se vain professorien tuntipalkoilla kallista tehdä jotain rutiinipaperinpyöritystä tai sählätä tuntikausia matkalaskujen kanssa.

Takaisin narsistisiin ja epäpäteviin johtajiin. Yksi luonteenpiirre minkä tähän liitän on korkeassa asemassa olevien johtajien taipumus loputtomaan mikromanagerointiin ja alaisten kyykyttämiseen mitättömissä pikkuasioissa.

Jos tehtävänä on vastata kokonaisen toimialan pyörittämisestä ja monen sadan ihmisen hallintokokonaisuudesta, niin silloin ei ole mielekästä johtamista esimerkiksi puuttua yksityiskohtaisesti siihen, minkä värinen, kokoinen ja muotoinen pöytä tai tuoli on missäkin paikassa rakennusta ja saako sitä siirtää vai ei. Ja jos se on omasta mielestä väärässä paikassa, niin asiasta voi toki huutaa alaisille, sitä vartenhan he ovat korkeakoulutuksensa hankkineet, että heille voi huutaa kirjaimellisesti kaapin paikasta. Pönkittäähän se omaa pöhöttynyttä itsetuntoa ja hivelee narsistista egoa.

En tuosta tarkemmin kerro näin yleisessä ketjussa, mutta kyseinen esimerkki on pääpiirteiltään aito.

 

[Byvajet]

Se "hyvä tyyppi", joka kertoo itsestään, on rennon oloinen ja esittää kysymyksiä voikin olla narsistinen paska, jonka palkkaaminen on paljon suurempi virhearvio kuin tasalaatuisemman, vaatimattomamman ja kenties työnantajaa haastattelutilanteessa jopa kunnioittavan ja varovan hakijan palkkaaminen.

Käsiteltäessä työllisyyskysymystä koko yhteiskunnan näkökulmasta ei tarvitse etsiä noin äärimmäisiä esimerkkejä.

Perusongelma liittyy siihen, että ihan tavalliset työhaluiset ja työkykyiset ihmiset jäävät ilman työtä. Useimmat ihmiset tahtovat ja pystyvät tekemään työtä, mutta monet jäävät sitä vaille, koska on olemassa suuri porukka, joka ei ole kilpailunhaluista tai jolla ei ole motivaatiota tai kyvykkyyttä jatkuvasti kehittää itseään ja kilpailla muita vastaan.

Jos työllisyyttä tahdotaan kehittää, on luovuttava ajatuksesta, että ihmiset vuosi vuodelta tahtoisivat kilpailla kovemmin työtä saadakseen. Tällainen näkemys on utopia, joka ei mahdu todellisen maailman raameihin.

Tavallinen suomalainen mies, kohdasta 2:03: Yle Uutiset Kaakkois-Suomi: Yle Uutiset Kaakkois-Suomi 03-07-2014 klo 19-00 | Tv | Areena | yle.fi

 

[Byvajet]

Tästä voisi käyttää nimitystä pelkurin tie. Ei edes pyritä tekemään asioille mitään, vaan ollaan ajopuina ja uskotellaan itselle, että kun oma laskennallinen jälänjälki on keskimääräistä pienempi, niin kaikki on muiden vika.

Helpointa muutos on aloittaa omasta itsestä. Yksilö luo oman esimerkkinsä kautta mallin muille, joka johtaa laajempaan asenteiden muutokseen. Vasta uudet asenteet mahdollistavat esimerkiksi luontoa säästävän teknologian käytön. Sitähän olisi tarjolla jo nyt, mutta sitä ei käytetä, koska sen kustannukset ovat korkeammat kuin luontoa tuhoavien teknologioiden. Aina kun poliitikot säätävät luontoa säästäviä lakeja, jotka heikentävät talouskehitystä ja työllisyyttä, ruvetaan ulisemaan, ettei meillä ole tähän varaa. Koska sitten on, kun maailma on tällä hetkellä vauraampi kuin koskaan ennen?

Tämä ulina ei lopu koskaan, jos yksilöt eivät omalla esimerkillään näytä mallia vaihtoehtoisista elämäntavoista.

 

[Saskatoon]

Perusongelma liittyy siihen, että ihan tavalliset työhaluiset ja työkykyiset ihmiset jäävät ilman työtä. Useimmat ihmiset tahtovat ja pystyvät tekemään työtä, mutta monet jäävät sitä vaille, koska on olemassa suuri porukka, joka ei ole kilpailunhaluista tai jolla ei ole motivaatiota tai kyvykkyyttä jatkuvasti kehittää itseään ja kilpailla muita vastaan.

Jos työllisyyttä tahdotaan kehittää, on luovuttava ajatuksesta, että ihmiset vuosi vuodelta tahtoisivat kilpailla kovemmin työtä saadakseen. Tällainen näkemys on utopia, joka ei mahdu todellisen maailman raameihin.

Oletko ajatellut että nämä syyt kilpailla tulevat nimenomaan sieltä todellisesta maailmasta. Jos me emme tee asioita paremmin ja enemmän niin jotkut muut tulevat ja tekevät niin. Kiinassa, Intiassa ja muualla kehittyvissä maissa on kuitenkin huomattavasti suomalaisia enemmän porukkaa jotka tekevät pitempää päivää, halvemmalla eivätkä loppujen lopuksi ole osaamiseltaan sen huonompia kuin suomalaiset.

Tuskin kovin moni oikeasti tahtoo kilpailla, mutta jos oikeasti halutaan, että teolliset työpaikat pysyvät täällä niin pitää kiltisti kilpailla muiden kanssa, varsinkin jos talous on näin voimakkaasti vientivetoinen.

 

[Byvajet]

Oletko ajatellut että nämä syyt kilpailla tulevat nimenomaan sieltä todellisesta maailmasta.

Olen tietenkin. Siksi pidänkin järjestelmää tuhoon tuomittuna, koska ratkaisu työllisyysongelmaan ei voi perustua siihen, että kaikki ovat muita parempia. Kilpailussa on voittajansa, keskijoukkoon sijoittuvat ja häntäpäähän sijoittuvat, eikä työllisyysongelmaa voi ratkaista kuvittelemalla, että kaikki voivat nousta voittajiksi.

Työllisyysongelma ratkeaa, kun rakenteista tulee sellaisia, että myös heikommalle ainekselle pystytään tarjoamaan elättävää tekemistä.

 

[Gentleman]

Olen tietenkin. Siksi pidänkin järjestelmää tuhoon tuomittuna, koska ratkaisu työllisyysongelmaan ei voi perustua siihen, että kaikki ovat muita parempia. Kilpailussa on voittajansa, keskijoukkoon sijoittuvat ja häntäpäähän sijoittuvat, eikä työllisyysongelmaa voi ratkaista kuvittelemalla, että kaikki voivat nousta voittajiksi.

Työllisyysongelma ratkeaa, kun rakenteista tulee sellaisia, että myös heikommalle ainekselle pystytään tarjoamaan elättävää tekemistä.

No niin tässä ollaan avainkysymysten äärellä. En nyt itse kirjoittaisi heikommasta aineksesta vaan siitä että osa sopeutuu nykyiseen ja tulevaan työelämään eri tavalla kuin toiset. Miten tulevaa työelämää voitaisiin muuttaa resurssien mukaisempaan suuntaan?

1. työn arvostus. Osa ihan ok hommista kärsii siitä että ihmisiä nolottaa tehdä niitä töitä, itse ihmettelen moista.
2. työn arvostus. osasta töistä maksetaan syystä tai toisesta niin vähän että niitä ei kannata teettää/tehdä. Eli tehtävälle työlle ei ole markkinoita
3. työn suunnittelu/organisointi. Moni työ jää hoitamatta kun ei ole sopivaa motivoitunutta väkeä hankkimassa töitä, opastamassa niiden tekemisessä ja huolehtimassa resursseista (ihmiset, tarvikkeet jne) eli on olemassa markkina mutta siitä puuttuu yhteydet hoitavia toimijoita. Henkilöstövuokraus toimii (miten toimii) tällä alalla, mutta näkisin tässä laajemmankin pelikentän.
4. pääomien liike ja asenne "minä teen itse tai ei tehdä lainkaan" eli yksityisten ihmisten puhdetyöt ja niiden hoitaminen ilman rosvousta ja hyvällä työn jäljellä. Toimijoiden huono maine ja ennakko-asenteet sekä epäselvät vastuukysymykset jarruttavat täällä.

Eli onhan näitä ongelmia osaamis-kapeikoissa ja järjestelmässä. Mutta mitäs niille tehtäisiin?

 

[lihaani]

Yleinen hokema on, että toitä riittää, mutta laiskat ja hemmotellut lusmut eivät viitsi niitä tehdä.

Kysytään uudelleen:

- Mistä tulevaisuudessa löytyy taviksille (ei lääkäreille, juristeille tai diplomi-insinööreille yms) toitä, joista yrittäjä on valmis maksamaan palkkaa, jolla elää ilman tulonsiirtoja? Kaikki eivät voi pakkautua Gaussin käyrän ylempään päähän.

 

[Tarinankertoja]

Mistä tulevaisuudessa löytyy taviksille (ei lääkäreille, juristeille tai diplomi-insinööreille yms) toitä, joista yrittäjä on valmis maksamaan palkkaa, jolla elää ilman tulonsiirtoja? Kaikki eivät voi pakkautua Gaussin käyrän ylempään päähän.

Gaussin käyrän huippu siirtyy kokoajan edemmäs yleisen koulutustason noustessa. Satavuotta sitten se oli lapionheiluttajan kohdalla, nyt se on alemman toimihenkilön kohdalla.

Mutta siis kouluttamattomien työt loppuu ensteksi, ja se on ihan luonnollista kehitystä. Ei ole mitään statusquo tilaa johon se käyrän alin neljännes jäisi oleileen. Ei se sata tai viiskytvuotta sitten tilanteena ollut sen kummosempi, koulutustaso vaan nousi sitämukaa kun työtehtävien vaatimustaso nousi.

Thät said... nyt edessä on nopea murros robotisaation, 3d tulostuksen ja nanotekniikoiden kanssa, että hyvinkin koulutettujen työt käy vähiin. Toisaalta tuottavuuden kasvu ottaa sen liukuhihnakeksinnön ja ATKn tulon verran potenssiin kymmenen askeleen etiäppäin, joten jep, miten yhteiskunnat tän hoitaa ON iso kysymys.

Mutta ei se alin neljännes koskaan ole modernina aikana helpolla päässy tai varma leivästään olla. Ei siinämielessä mitään muutosta ole tapahtunu

 

[tomageeni]

Samalla pyöritetään oravanpyörää, jossa yksilön on kouluttauduttava yhä korkeammalle tai yhä useammille aloille pärjätäkseen kilpailussa. Tällöin koulutus ei perustu enää työnantajien todellisiin tarpeisiin vaan yksilöiden väliseen kilpailuun.

Koulutus noin keskimäärin nostaa osaamistasoa. Kun ihmisten keskimääräinen osaamistaso nousee, myös keskimääräinen kompetenssi ja "työn laatu" kasvaa, joka sitten pikkuhiljaa parantaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä.

Tietysti se kirkkoslaavin tutkinto voi olla autoasentajalle aika tarpeeton, mutta aina voi kaivaa sen epäsopivan yksittäistapauksen. Noin _keskimäärin_ kun opiskellaan laajemmin ja enemmän, osaaminen on joko laajempaa tai syvällisempää tai molempia. Sitten kun keskimääräinen suomalainen insinööri ymmärtää esimerkiksi kaupallistuttamisesta ja käyttäjäkeskeisestä suunnittelusta jotakin, suomalainen insinööri suunnittelee keskimäärin parempia tuotteita, ja tämä taas toivottavasti näkyy suomalaisten tuotteiden kysynnän kasvuna, joka taas lisää myyntiä ja tuo työpaikkoja.

Kyllä minä sanoisin että tulevaisuudessa poikkitieteellisyys tulee korostumaan myös työpaikoilla. Aina on etu, jos vaikka liiketoiminta- tai myyntipuolella ymmärtää yrityksen ruohonjuuritason toiminnan paremmin. Tai vastaavasti, hyvä insinööri joka ymmärtää myös bisnespuolen, on ihan varmasti parempi firmalle kuin vain hyvä insinööri.

Mutta koulutetaan nyt vaan, kun kerran on keksitty, että koulutuksessa on tulevaisuutemme. Kun kaikki ovat ihan pirun koulutettuja, niin ehkä sitä työtä sitten vain syntyy, vaikka kokemukset osoittavat, että esimerkiksi työttömäksi jääneiden insinöörien halu tai kyky perustaa uusia yrityksiä on heikko.

Tämä nyt taas on heikko vertaus. Ei varmasti ole parhaita yrittäjiä ne työttömäksi jääneet keski-ikäiset insinöörit, jotka ovat olleet 20-30 vuotta Nokian palkkalistoilla. Yrittäjyys vaatii tietynlaista asennetta ja rohkeutta, eikä se sovi kaikille.

Mielestäni tarkoitus ei ole, eikä pidäkään olla se että työttömäksi jääneet alkavat perustaa yrityksiä (vaikka sitäkin on tapahtunut ja siitä pisteet). Sitä kautta se pitää lähteä, että ne joilla on kompetenssia ja kykyä ryhtyä yrittäjiksi, perustavat yrityksensä silloin kun itse kokevat ja aika on sopiva. Näin he tekevät työmarkkinoilla tilaa myös niille "tavallisille tallaajille".

Sivuhuomio: muuan Jorma Ollila on valtiotieteen maisteri, kauppatieteiden maisteri ja diplomi-insinööri. Melkoista tuhlausta ollut, varmasti olisi yhdelläkin tutkinnolla saanut töitä.

 

[lihaani]

Ihmisen kyky oppia uutta on valtaosalla hyvin rajallinen. Vain häviävän pieni vähemmistö pystyy suorittamaan useita akateemisia loppututkintoja. Hieman suurempi osa, mutta silti vähemmistö ihmisistä suorittaa useampia ammatillisia loppututkintoja kun työt loppuvat.

Suurin ongelma tulevaisuudessa on yksinkertaisesti ihmisten tekemien töiden dramaattinen väheneminen. Siis sellaisten töiden, joiden tekemisestä joku on valmis maksamaan palkkaa edes minimitoimeentulon verran. Esimerkkejä on vaikka kuinka:

- Kaupoilla vasta nyt on vauhtiin pääsemassä todellinen automaatio ja pudotuspeli. Monissa S-marketeissa on jo itsepalvelukassalinjoja, joissa yksi ihminen valvoo kuutta kassaa. Juuri eilen maksoin ruokatavarat tällaisella automaattikassalla.
- 3-d tulostimet yleistyessään vähentävät suorittavan käsityön tarvetta.
- Toimistoautomaatio vaan kiihtyy.
- Kuppiloissa tullaan toimeen aina vähemmällä henkilökunnalla.
- Kuljetusalalla älyajoneuvojen läpilyönti lopettaa todennäköisesti valtaosan kuskien töistä.

Työn lisääntymistä lienee havaittavissa hoiva- ja remonttialalla. Eikun kouluttautumaan putkimieheksi ja timpuriksi! Ongelma on, että suuri osa ihmisistä on synnynnäisesti niin huonolla motoriikalla varustettuja, etteivät he koulutuksesta huolimatta pärjää käytännössä alalla. Hoiva-alalla taas tulee olemaan ongelmana rahoitus, eli onko hoivaihmisille varaa maksaa säädyllistä palkkaa.

Jos luotetaan vain markkinoiden näkymättömään käteen ja ns. "trickle down" efektiin, niin vaarassa on yhteiskuntarauhan murtuminen. Silloin ei kenelläkään ole kivaa.

 

[erku]

Näin kesätyöntekijöiden oikeuksia poljetaan | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi

Tuosta käy hyvin ilmi miten oksettavia riistäjiä suomalaisista työnantajista löytyy. Tuollainen nuorten ihmisten kusettaminen on aivan saatanan väärin ja monelle nuorukaiselle jää helposti sellaisia traumoja noista, että työura jää sen takia lyhyeksi.

 

[Finnish Isles]

Täällä on erikseen juristiketjukin, mutta ehkä tämä tapaus sopii näinä kv-työvoiman aikoina paremmin tänne.

Naapurissani asuu todella sympaattinen pariskunta Virosta ja he saivat juuri ensimmäisen lapsensa. Pariskunnan mies on ollut pari vuotta työsuhteessa suomalaisessa perheyrityksessä, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa, että yrityksen omistajat sekä operatiivinen johto muodostuu suomalaisista keskenään sukua olevista ja työntekijät ovat virolaisia.

Aiemmin tyyppi kertoi, että työnantaja ei ole valmis maksamaan isyysrahan erotusta, joka jää Kelan korvauksesta kattamatta. Tietenkään mies ei kuulu liittoon ja työpaikalla ei joko ole luottamusmiestä tai hän on vain johdon käsikassara.

Nyt mies on mennyt telomaan itsensä moottoripyörällä vapaa-ajallaan ja seurauksena on kahden kuukauden sairasloma. Työnantaja on ilmoittanut, että ei maksa Kelan omavastuuosuutta eli käsittääkseni 10:tä päivää tässä tapauksessa. Samalla on sanonut hakevansa uutta tekijää ja tilalle ja että töitä ei ehkä ole saikun jälkeen tarjolla eli ei hae selkeästi saikkutuuraajaa vaan uutta vakkaria.

Tässähän siis rikotaan jo niin montaa pykälää, että vahvat perusteet asian riitauttamiseksi ovat olemassa.

Työsopimus löytyy ja siinä mainitaan perustuntipalkka, TES (teknologiateollisuus), toistaiseksi voimassaoleva ja työaika. Perusteena maksamattomuudelle on, että ovat tehneet urakkapalkalla, mikä on totta, mutta sopparissa on kuitenkin peruspohjapalkkakin mainittu ja palkkakuiteissa toki KTA määriteltävissä muutenkin.

Neuvoin häntä jo aiemmin liittymään metalliliittoon koska on sen alan töissä, mutta ei ole sitä tehnyt.

Osaako kukaan kertoa kiinnostaako heitä lainkaan asia ja auttaako mikäli liittyy samalla kun asiansa esittää eli saako tuoreenakin jäsenenä liiton avun vaikka ei muiden etujen piiriin vielä ehdikään?

Työsuojeluhallinto ja oikeusapu lienevät nuo liittoon kuulumattomien auttajat vai tietääkö joku muita vaihtoehtoja? Jonkinlainen virolaisten asioihin erikoistunut asianajotoimisto on kai jo apuna.

 

[DAF]

Kohtalaisen varmasti liitto auttaa jos liittyy, mutta prosessipuolella (eli oikeudessa) voi jäädä kuluriski itselle. Ainakin jos liitolla on jäsenilleen vastuu- ja oikeusturvavakuutus - kotivakuutukset kun eivät ammatillisia prosesseja kata- niiden piiriin pääsemisessä on pitänyt olla luultavasti x kuukautta jäsen ennen vakuutustapahtumaa. Mutta perusneuvonnan saanee siitä päivästä, kun on jäsen.

 

[Tuamas]

Liittymispaperit liittoon ja yhteys liiton lakimiehiin. Tuossa on osaavalle lakimiehelle niin monta helppoa palaa poimittavaksi että ihmettelen jos eivät lähtisi kuola valuen ajamaan asiaa.

Mennään kuitenkin niin räikeästi kaikkia pykäliä vastaan ja uskoisin että yhtiössä on virolaisia juuri sen takia etteivät he uskalla vaatia oikeuksiaan. Yleensä tuollaiset jääräperheyhtiöt ovat vielä lakiasioissa keijoja, jolloin ei pitäisi olla amerikanhommaa saada korvaukset ulos.

 

[Byvajet]

Kun töitä ei ole, niitä tehdään ja vieläpä hyvällä palkalla niin kuin Vahtera osoittaa. Mitäpä jos hyväksyttäisiin se, että täystyöllisyyden aika on ohi ja alettaisiin järjestää yhteiskuntaa uudella tavalla?

Liikaa virkamiehiä, liikaa palkkaa, liikaa valtaa, liikaa tuhlausta | Pauli Vahtera | Blogit | Iltalehti.fi

Sama vaiva kaikkialla läntisessä maailmassa.

"Yet the decline of work isn’t actually some wild Marxist scenario. It’s a basic reality of 21st-century American life, one that predates the financial crash and promises to continue apace even as normal economic growth returns. This decline isn’t unemployment in the usual sense, where people look for work and can’t find it. It’s a kind of post-employment, in which people drop out of the work force and find ways to live, more or less permanently, without a steady job. So instead of spreading from the top down, leisure time — wanted or unwanted — is expanding from the bottom up. Long hours are increasingly the province of the rich"

A World Without Work - NYTimes.com


"Maybe I’m wrong. Maybe everything will be fine. Maybe the “widening gap between rich and poor” is temporary. Maybe the steady growth in the proportion of jobs that are part-time and/or low-paid will soon reverse.

Or maybe the idea that all the homeless need are old laptops and a few JavaScript textbooks is not unlike the claim that new technologies automatically create new jobs for everyone. Maybe, unless something drastic changes, most people are totally screwed.

This has not been a great decade for the average American. The recession ended in 2009, but median household income remains 6.1% below what it was in December 2007…while the income of the top 10% rose. Meanwhile, productivity growth has been exceedingly sluggish on both sides of the Atlantic. - - The strange present, we may conclude, is one in which the middle class is slowly being squeezed out of an economy that is gradually dividing into two camps, the few rich and the many poor. Furthermore, “rich” increasingly means “those working in technology.”

Jobs, Robots, Capitalism, Inequality, And You | TechCrunch

 

[kahden suunnan sentteri]

Lohkaistu kierrätyskeskuksen kepeästä jutustelukeskusta tänne asiakeskustelun puolelle:

Oulun piirin Sosialidemokraatit haki palkatonta "työkokeilijaa", tehtävinä toimistotyöt, viestintä, markkinointi, tapahtumien suunnittelu & vaalityöt.
Nyt he poistivat haun ja pyörsivät koko suunnitelman, ihmisten alettua kyseenalaistamaan tarkoitusperiä.

Oh the irony...

Facebookissa on ryhmä nimeltä "Orjafirmat", jotka raportoi noita käsittämättömiä "työkokeiluja" yms. Siellä törmää kyllä uskomattomiin sopimuksiin, joita ei hirveästi mediassa paukuteta. Yksi esimerkki oli Baronan "työkokeilu" Espanjaan, joka oli tietysti palkaton, vuokratalous piti kuitenkin etsiä itse ja vuokran itse maksamaan, kaiken lisäksi Barona maksoi takasinpäin lennot ainoastaan siinä tapauksessa, jos työ meni "maaliin saakka". En voi käsittää, kuka oikeasti lähtee vaarantamaan koko taloutta jonkun "tässä on sulle kiva kokeilu" -hehkutuksen takia, varsinkin kun tavoite on saada vain ilmaista työvoimaa.

Tämä vapaiden markkinoiden ilmeinen toimivuus työmarkkinoilla on tosiaan nousemassa mielenkiintoiseksi ilmiöksi. Työvoiman kysynnän jäädessä selvästi tarjontaa vaisummaksi on tavaksi vakiintumassa työn hinnan romahdus työn tuottavuusasteikon alapäässä.

ENNEN:
Kysynnän ja tarjonnan ollessa päinvastaisessa tasapainossa tarvitsi paperitehdas kaikki saatavissa olevat miehet koneille, ja joutui tehdaspaikkakunnalle houkutellakseen rakennuttamaan näille talot, navetat, virkistyspaikat, kirkot, eli koko elinyhteisön, ja sitten vuosikymmenten saatossa antoi näiden kansakoulupohjan tyä ukkojen kiristää palkkansa yli nykyrahan kolmeen tonniin pitääkseen ukot lakosta ja koneet käynnissä.

NYT:
- Satojen tuhansien työttömien työnhakijoiden näkökulmasta kilpailu parista kymmenestä tuhannesta työpaikasta on niin kovaa, että osa heistä tekee mielellään töitä palkatta, koska henkilökohtaisen edun kannalta vielä huonompi vaihtoehto olisi olla työttömänä, kun sama toimeentulo tulee joka tapauksessa valtiolta.
- Valtiota kulloinkin vetäville päättäjille on kannattavaa suostua tällaiseen järjestelyyn (=työkokeilu), koska jotain on pakko yrittää, että, jos ei kansantuotanto, niin ainakin työttömyysluvut näyttäisivät paremmilta.
- Ja työnantajien kannattaa tietenkin maksattaa teettämänsä työ valtiolla jos se kerran on mahdollista.

Ja siinä todellakin on tiettyä ironiaa, että työväenpuolue hakee toimistolleen työkokeilijoita, ja Facebookin Orjafirmat on minusta ihan tarpeellinen ja kannatettava poliittinen projekti.

 

[Runtulin]

Facebookin Orjafirmat on minusta ihan tarpeellinen ja kannatettava poliittinen projekti.

Itsekin pidän tuosta "sivusta". Firmat saavat toki hakea palkatonta työvoimaa, mutta sitä on sallittua myös paheksua. Palkattoman työvoiman hakeminen on siis tavallaan riski imagolle, mikä on ihan oikein. Markkinatalouteen (myös työmarkkinoihin) kuuluu mahdollisuus paheksua yrityksiä ja levittää (todenmukaista) tietoa yrityksistä, jotka tekevät jonkun mielestä väärin.

Itselleni nuo firmat, jotka etsivät ilmaista työvoimaa, jättävät kyllä huonon kuvan itsestään.

 

[kahden suunnan sentteri]

Itsekin pidän tuosta "sivusta". Firmat saavat toki hakea palkatonta työvoimaa, mutta sitä on sallittua myös paheksua. Palkattoman työvoiman hakeminen on siis tavallaan riski imagolle, mikä on ihan oikein. Markkinatalouteen (myös työmarkkinoihin) kuuluu mahdollisuus paheksua yrityksiä ja levittää (todenmukaista) tietoa yrityksistä, jotka tekevät jonkun mielestä väärin.

Itselleni nuo firmat, jotka etsivät ilmaista työvoimaa, jättävät kyllä huonon kuvan itsestään.

Minä varmaankin paheksun näistä kolmesta listaamastani agentista eniten valtiovallan toimia.

Työntekijöiden sekä yritysten on tietysti toimittava omaksi parhaakseen, mutta minusta on syytä ainakin kysyä, onko tämä, että kohta on kahdet työmarkkinat – toiset niille jotka kykenevät tuottamaan oman palkkansa ja sen päälle voittoa työnantajalle, ja toiset niille jotka eivät kykene, mutta työskentelevät yksityisellä sektorilla valtion maksaessa säälittävän korvauksen – varmasti kansakunnan parhaaksi.

 

[dana77]

Tämä vapaiden markkinoiden ilmeinen toimivuus työmarkkinoilla on tosiaan nousemassa mielenkiintoiseksi ilmiöksi. Työvoiman kysynnän jäädessä selvästi tarjontaa vaisummaksi on tavaksi vakiintumassa työn hinnan romahdus työn tuottavuusasteikon alapäässä.

ENNEN:
Kysynnän ja tarjonnan ollessa päinvastaisessa tasapainossa tarvitsi paperitehdas kaikki saatavissa olevat miehet koneille, ja joutui tehdaspaikkakunnalle houkutellakseen rakennuttamaan näille talot, navetat, virkistyspaikat, kirkot, eli koko elinyhteisön, ja sitten vuosikymmenten saatossa antoi näiden kansakoulupohjan tyä ukkojen kiristää palkkansa yli nykyrahan kolmeen tonniin pitääkseen ukot lakosta ja koneet käynnissä.

NYT:
- Satojen tuhansien työttömien työnhakijoiden näkökulmasta kilpailu parista kymmenestä tuhannesta työpaikasta on niin kovaa, että osa heistä tekee mielellään töitä palkatta, koska henkilökohtaisen edun kannalta vielä huonompi vaihtoehto olisi olla työttömänä, kun sama toimeentulo tulee joka tapauksessa valtiolta.

Kaikki ymmärtävät, ettei tilanne jossa meillä on satojatuhansia työttömiä työnhakijoita ole kestävä. Entä jos pyrittäisiin oireiden sijasta ratkaisemaan itse ongelmaa eli työttömien isoa määrää? Kysyntä riippuu siitä, että mikä on työn hinta. Mitä ylemmäksi työn hintaa nostetaan, niin sitä isompi on työttömien joukko ja sitä kauempana heikommin tuottavien työllistyminen on.