Mainos

TV-sarjaketju

  • 2 355 541
  • 10 341

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Minä jo salaa toivoin, että jossain vaiheessa tultaisiin nykypäivään. Eli viisikymppisiä sankareita tarvittaisiin taisteluun pitkästä aikaa. Tähän konseptiin vaadittaisiin tietenkin uudet näyttelijät

Tosin, ei taida nuorta yleisöä tällainen hirveästi kiinnostaa.

Uusin kausi oli paikoin loistavaa tavaraa, tosin esimerkiksi viimeisen jakson olisi voinut vaikka jakaa kahteen osaan. Vähän turhan pitkäksi venytetty omaan makuun.
Joo, tiukemmin olisi saatu saksia. Joka väliin piti tunkea SUTKAUKSIA tai mahtipontista paatosta. Piti jopa vähän harppoa 5-10 sek kelauksella välillä.

Muuten paras ykköskauden jälkeen. Osa hahmoista ehti kasvaa sarjan aikana pidettävämmäksi. En nyt ilman spoiler tagia enempää. Metallica hyvä överiksiveto.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Tuo koko Dungeons & Dragons -touhu on sellaista, että sen voisi leikata pois. Joo...tiedän, että se on tärkeä osa koko sarjaa, mutta kun sen katsominen on vaan niin pirun tylsää ja lapsellistakin. Tämäkin asia on sellainen, joka tässä sarjassa kummeksuttaa: kyseessä on siis nuorille suunnattu sarja, mutta koska sarjan tapahtumat sijoittuvat kasarille, sitä katsovat myös aikuiset, jotka olivat lapsia kasarin aikaan.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Tuo koko Dungeons & Dragons -touhu on sellaista, että sen voisi leikata pois. Joo...tiedän, että se on tärkeä osa koko sarjaa, mutta kun sen katsominen on vaan niin pirun tylsää ja lapsellistakin. Tämäkin asia on sellainen, joka tässä sarjassa kummeksuttaa: kyseessä on siis nuorille suunnattu sarja, mutta koska sarjan tapahtumat sijoittuvat kasarille, sitä katsovat myös aikuiset, jotka olivat lapsia kasarin aikaan.
Toisaalta vasta nyt sille saatiin vasta sellainen koko juoneen ja aikakauteen tiiviimmin linkittävä teema ja perustelu.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Pysäyttäkää Nyqvist

Tämähän on aika hyvä - ainakin kolmen jakson perusteella.
Ei se ehkä ihan parhautta ollut, mutta miellyttävän omaperäinen suomalaiseksi ja toki viihdyttävä.
 

Jerppe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Stranger Things katsottu loppuun.

Tosiaan, liityin "vähän" myöhässä tähän Stranger Things -junaan, mietin kovasti että rohkenenko aloittamaan tätä sarjaa, koska aika hypetetty kaikkinensa ja en ole halunnut katsoa noita suosituimpia sarjoja, en tiedä miksi :D

Mutta pari viikkoa sitten päätin antaa mahdollisuuden tälle sarjalle, ja tää on kyllä ollut aivan uskomatonta settiä itselleni. Ensimmäistä jaksoa kun katsoin, niin mietin että jaksaako tätä nyt pidemmälle katsoa, että vaikuttaa aika oudolta. Jatkoin kummiskin eteenpäin, ja muutamassa päivässä katsoinkin ekan kauden loppuun, mietin et hei täähän on hyvä sarja! Voisin vielä jatkaa.

Pari viikkoa tähän pisteeseen saakka olen katsonut koko sarjan loppuun, ja musta tuntuu siltä että olisin käynyt läpi jonkun seikkailun tämän sarjan parissa tämän parin viikon aikana, ja olin ihan mukana tässä kaikessa ja pysyin hyvin juonesta kiinni. Ja tämä 2,5 tuntinen jakso oli kyllä hyvä loppuhuipennus tälle neljännelle kaudelle. Seuraavaa ja mahdollisesti vikaa kautta odotellessa.

Olen jo pitkään ettinyt sarjaa, joka veisi mun sydämen, en oo pitkään aikaan kiinnostunut mistään sarjasta, ja sarjat joita olen aloittanut katsomaan, on jäänyt kesken. Ja siksi päätin antaa mahdollisuuden Stranger Thingsille, ja onneksi annoin. Stranger Things oikeasti vei mun sydämen, ja jäin ihan täysillä koukkuun!

Tykästyin,
ihastuin
ja rakastuin.

Nuo kaikki näyttelijät ovat ihan huikeita roolissaan! Ehdottomasti lempihahmot sarjassa etenkin Max, se kohtaus neloskaudella, missä Max pakenee Vecnaa upside downissa Running up that hill biisin soidessa, josta aikaisemmin oli mainintaa jo tässä ketjussa, se oli jotain niin eeppistä että piti ihan uudestaan katsoa se Hopper, hiton hauska hahmo, kun kunnolla pääsi vauhtiin :D Sekä Dustinista tykkäsin paljon. Oikeastaan kaikki hahmot oli hyviä, mutta noille täytyy antaa erityismaininta.
 

LaiLaiLei

Jäsen
Stranger Things katsottu loppuun.

Tosiaan, liityin "vähän" myöhässä tähän Stranger Things -junaan, mietin kovasti että rohkenenko aloittamaan tätä sarjaa, koska aika hypetetty kaikkinensa ja en ole halunnut katsoa noita suosituimpia sarjoja, en tiedä miksi :D

Mutta pari viikkoa sitten päätin antaa mahdollisuuden tälle sarjalle, ja tää on kyllä ollut aivan uskomatonta settiä itselleni. Ensimmäistä jaksoa kun katsoin, niin mietin että jaksaako tätä nyt pidemmälle katsoa, että vaikuttaa aika oudolta. Jatkoin kummiskin eteenpäin, ja muutamassa päivässä katsoinkin ekan kauden loppuun, mietin et hei täähän on hyvä sarja! Voisin vielä jatkaa.

Pari viikkoa tähän pisteeseen saakka olen katsonut koko sarjan loppuun, ja musta tuntuu siltä että olisin käynyt läpi jonkun seikkailun tämän sarjan parissa tämän parin viikon aikana, ja olin ihan mukana tässä kaikessa ja pysyin hyvin juonesta kiinni. Ja tämä 2,5 tuntinen jakso oli kyllä hyvä loppuhuipennus tälle neljännelle kaudelle. Seuraavaa ja mahdollisesti vikaa kautta odotellessa.

Olen jo pitkään ettinyt sarjaa, joka veisi mun sydämen, en oo pitkään aikaan kiinnostunut mistään sarjasta, ja sarjat joita olen aloittanut katsomaan, on jäänyt kesken. Ja siksi päätin antaa mahdollisuuden Stranger Thingsille, ja onneksi annoin. Stranger Things oikeasti vei mun sydämen, ja jäin ihan täysillä koukkuun!

Tykästyin,
ihastuin
ja rakastuin.

Nuo kaikki näyttelijät ovat ihan huikeita roolissaan! Ehdottomasti lempihahmot sarjassa etenkin Max, se kohtaus neloskaudella, missä Max pakenee Vecnaa upside downissa Running up that hill biisin soidessa, josta aikaisemmin oli mainintaa jo tässä ketjussa, se oli jotain niin eeppistä että piti ihan uudestaan katsoa se Hopper, hiton hauska hahmo, kun kunnolla pääsi vauhtiin :D Sekä Dustinista tykkäsin paljon. Oikeastaan kaikki hahmot oli hyviä, mutta noille täytyy antaa erityismaininta.
Lainataan nyt koko viesti kun aivan täyttä asiaa. Maxin kohtaus todellakin paras koko sarjassa, kyllä tuli kylmät väreet ja moneen kertaan katsottu uudestaan.

Laitetaan nyt seuraava spoilereihin jos joku ei ole vielä nähnyt
Eddien kuolema kyllä sai ehkä pari kyyneltä allekirjoittaneen silmistä, oli aivan huikea hahmo ja Master of puppetsin soittaminen asuntovaunun päällä aivan eeppinen kohtaus. Toivottavasti saa jonkinlaisen roolin vielä viimeisellä kaudella, koska kuolema tässä sarjassahan ei välttämättä tarkoita loppua.
 

ace

Jäsen
Knight Rider S02E07. Geena Davis on ”Catburglar”, mutta Michael selvittää lopulta ihastuksensa kaksoiselämän.

Kakkoskausi on paras mutta myös ainoa kausi jolla April Curtis (Rebecca Holden) oli KITT:n mekaanikko. Päihittää Bonnie Barstown (Patricia McPherson), sen joka oli kaikilla muilla kausilla, 100-0.

Ainoa kausi jolla KITT nähtiin myös kulkevan veden päällä. Sen yhden kerran jälkeen April ei antanut siihen uudestaan lupaa.

Lienee ei enää tarpeen laittaa spoilereiden taakse juonipaljastuksia?

E: S02E16 on paras jakso ikinä.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
The Responder, Areenasta löytyy. Erittäin toimiva synkkä brittipoliisisarja. Morganin veli Martin Freeman pääosassa aivan loistava.
 

Teresa

Jäsen
Olen ehkä hieman vanhanaikainen, mutta viime aikoina on tullut katsottua oikein urakalla legendaarista amerikkalaista perhesarjaa nimeltä Pieni talo preerialla. Se taisi ilmestyä alun perin 1970-luvulla ja sijoittuu vieläkin kauemmas menneisyyteen, mutta on mielestäni kestänyt ajan hammasta ihan hyvin. Sarjassa seurataan siis Ingallsin uudisraivaajaperheen ja heidän naapurustonsa vaiheita 1800-luvun lännessä. Pienenä muistan nauttineeni samalle aikakaudelle sijoittuvasta toimintapainotteisemmasta Bonanzasta enemmän, mutta nyttemmin tämä toinen Michael Landonin tähdittämä sarja on alkanut viehättää tunnepitoisemmalla lähestymistavallaan.

Pienessä talossa preerialla ei nähdä mitään hurjia saluunatappeluita, intiaaniväijytyksiä, hevosvarkauksia tai ammuskelukohtauksia – ainakaan yleensä. Sen sijaan sarja nojaa toisaalta arkisten pikkukylän sattumusten ja toisaalta dramaattisten ihmiselon käänteiden kuvaamiseen. Ingallsien perhe- ja naapurisuhteille annetaan paljon tilaa, samoin kuin ihan tavallisille koulussa, töissä ja kotona sattuneille kommelluksille. Niiden vastapainona esiintyy sitten runsaasti tunteita herättäviä ja osin jopa järkyttäviä tapahtumia, kuten kuolemia, sairastumisia ja vammautumisia. Kevyempää ja vakavampaa sisältöä on prikulleen sopivassa suhteessa. Ihmissuhde- ja arkikuvauksissa sekä perhetragedioissa on paljon sellaistakin, mihin myös nykypäivän katsoja kykenee samastumaan miljöön erilaisuudesta huolimatta.

Sarja pyrkii kai paikoitellen ihan itsetarkoitukselliseenkin katsojien itkettämiseen, mutta sävy säilyy kuitenkin koko ajan positiivisena, sillä samaan aikaan se huokuu lämminhenkisyyttä joka solullaan. Hahmot ovat ensinnäkin ihan sympaattisia. Suurin osa heistä on tosin hieman värittömiksi ja osin epämääräisiksikin kirjoitettu. Vaikkapa perheen isää Charles Ingallsia voisi luonnehtia jämäkäksi ja reiluksi, mutta oikein muuta sanottavaa en hänestä keksi. Muut hahmot tosin ovat kutsuneet häntä jääräpäiseksikin, mutta tuo ominaisuus ilmenee epäsuoran henkilökuvauksen keinoin aika harvoin – kieltämättä joskus kyllä. Hänen vaimonsa Caroline puolestaan on lempeä, perheen vanhin tytär Mary fiksu, tämän aviomies hauska, päähenkilö Laura hieman vanhempaa sisartaan äkkipikaisempi, Lauran aviomies ihan symppis... Viimeksi mainittua on nimitetty joskus ujoksikin, mutta mielestäni se ei ole ilmennyt hänen katsojalle saakka näkyvän käytöksensä perusteella mitenkään. Sivuhenkilöiden osalta Ingallsien naapurustossa asuvissa Nellie ja Harriet Olesonissa on sen sijaan väriä vaikka muille jakaa, mutta he taas ovat liiankin yliampuvia ja ainakin Nellie keikahti kesken sarjan yhtäkkiä ääripäästä toiseen.

Näyttelijät ovat kuitenkin niin osaavia, että he saavat nuo sinänsä latteat persoonat hienolla tavalla eloon. Vaikkapa Michael Landonin sielukas katse puhaltaa Charles Ingallsin tylsähköön hahmoon henkeä tavalla, joka kirjallisista alkuperäisteoksista ei mitenkään voisi välittyä. Jopa lapsinäyttelijät ovat niin luontevia, että kaikkien suomalaisten tuotantojen alaikäiset lupaukset voisivat ottaa heistä oppia. Harriet Olesonin näyttelijä on mielestäni tuosta kaartista ainoa turhan yliampuva tapaus, mutta hahmo on toisaalta sellaiseksi käsikirjoitettu, joten Katherine MacGregoria ei välttämättä voi asiasta ainakaan yksinomaan syyttää.

Lisäksi etenkin pääperheen jäsenten ja sivuhenkilöidenkin välinen lämpö on koko ajan käsin kosketeltavissa. Hahmot tuovat toisiinsa kohdistuvaa kiintymystä jatkuvasti ilmi sekä fyysisin että sanallisin keinoin. Erityisen mukavaa on seurata heidän välistään hyväntahtoista naljailua ja muutakin huumorinkukan kukkimista. Sen verran paljon Pieniksessä on sitä rajua itketysdraamaakin, että vastapainoksi tarvitaan riittävästi huumoria estämään liiallisen synkistelyn puolelle lipsahtamista.

Pidän siis kovasti sekä sarjan dramaattisuudesta että sen lämminhenkisyydestä, mutta välillä tuon viimeksi mainitun suhteen ammutaan kyllä hieman yli. Ainakin Ingallsit ovat nimittäin moraalisesti niin puhtoisia ja hyveellisiä, ettei se tunnu enää realistiselta. Perheen lapset sentään saattavat joskus sortua huijaamisen tai keskinäisen riitelyn synteihin, mutta yleensä heilläkin on taustalla jokin ylevä tavoite, kuten uuden Raamatun hankkiminen seutukunnan pastorille (SIC). Charles-isä ja Caroline-äiti puolestaan eivät koskaan tee mitään etäisestikään itsekkyyteen, epärehellisyyteen tai muuhun paheeseen viittaavaa – saatika että he joskus kohtelisivat toisiaan jotenkin kaltoin tai edes riitelisivät. Moinen ikuinen aviollinen harmonia ei tunnu uskottavalta, mutta varmaan se ja nuo muutkin pyhimysmäisyydet liittyvät jotenkin kristilliseen arvomaailmaan, jota sarjassa yritetään koko muutenkin tuputtaa hahmojen alituisen rukoilun, kirkossa ravaamisen ja ylipäätään jumalan uskomisen muodossa. Ingallsien naapureiden joukosta löytyy kyllä epäsopuisampiakin aviopareja, mutta hekään eivät kuitenkaan koskaan eroa – minkä jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako ja niin pois päin.

En pidä tuollaisesta epäuskottavan ruusuisesta henkilökuvauksesta enkä tietyn maailmankatsomuksen tuputtamisesta faktana. Vaikka sarjan käänteet ovat välillä jopa rajuja, moraalisessa mielessä se onkin ihan lällärikamaa. Viimeisillä kausilla mukaan tosin yritettiin mahduttaa myös jonkin verran yhteiskunnallis-moraalisia pohdintoja esimerkiksi naisten oikeuksista ja eri uskontokuntien rinnakkaiselosta. Yleensä vierastan kantaaottavuutta ja yhteiskunnallista paatosta, mutta tässä sarjassa sellaista ei ollut kuitenkaan liikaa ja niissä kantaaottavissa jaksoissakin käsittelytapa oli sen verran hahmokeskeinen, ettei alkanut alkanut puuduttaa. Pidin kovasti siitä, että Caroline Ingalls ja hänen myötään muutkin naispuoliset hahmot kehittyivät sarjan mittaan itsenäisiksi toimijoiksi, eivätkä enää eläneet vain perhettään varten. Seiskakaudella Caroline jopa kampanjoi sen puolesta, että naiset saisivat pitää omaisuutensa nimissään eivätkä joutuisi luovuttamaan sitä puolisoidensa tai muiden miespuolisten sukulaisten haltuun.

Huonoin piirre Pieni talo preerialla -sarjassa on kuitenkin se, että jaksot tuntuvat olevan keskenään turhan irrallisia kokonaisuuksia. Joskus saatetaan vaikkapa esitellä suurella tohinalla merkittävä hahmo tai merkittävä tapahtuma, joka on seuraavaan jaksoon mennessä täysin unohdettu. Mitään kunnollista jatkuvuuden tuntua ei näin ollen pääse muodostumaan. Paitsi päähenkilöiden suhteen kyllä, kun pääosin samoja tyyppejä seurataan alusta loppuun ja näyttelijätkin säilyvät ennallaan – ihan kuin pääsisi oikeasti seuraamaan tiettyjen ihmisten (eli Ingallsien nuoremman polven) elämää varhaisesta lapsuudesta aikuisuuteen. Mutta muuten juonta vaivaa siis pahanpäiväinen sirpalemaisuus, kun jokainen jakso pyrkii esittämään oman erillisen tarinansa eikä niiden välille ole rakennettu riittävästi aasinsiltoja.

Eli pikkuvikoja kyllä löytyy, mutta hieno sarja noin kokonaisuutena.
 
Viimeksi muokattu:

SamSal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vilpas, Englanti
Stranger Thingsin aloitin tyttären painostuksesta ja kaksi ekaa jaksoa katseltiin eilen ehtoolla, toki hän on sarjan jo katsonut, mutta on kuulemma niin hyvä että voi katsoa monta kertaa.
Varsin lupaavalta vaikutti. Jonkunlaiset Parasite Eve vibat tuli heti mieleen ja en vissiin ole ihan yksin
ajatuksieni kanssa kun illalla nopeasti googletin. En sen enemmin viitsinyt kuitenkaan lukea spoilereiden pelossa.
 

Ronikki73

Jäsen
Suosikkijoukkue
Chicago Blackhawks
How i met your father...
Dont, just dont... Keksikää muuta tekemistä...
Ei edes Hilaryn söpöys pelasta tätä jaskaa...
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
How i met your father...
Dont, just dont... Keksikää muuta tekemistä...
Ei edes Hilaryn söpöys pelasta tätä jaskaa...

Hilary Duff on nykyisin kuin tehty tuollaiseen muotialan tyyppisiin sarjoihin ja muutoinkin tainnut kiinnostaa tuo ala. Jotenkin outo valinta tällaiseen sarjaan minusta.

How I Met Your Fatheria en jaksoakaan ole katsonut ja tuo alustava kuvaus sarjalle antoi jo osviittaa. Yleinen palaute ei katseluvalintaani määritä, mutta aika kovaa löylyä saavat nämä uudelleen lämmittelyt vanhasta. Gossip Girl ehkäpä parhaimpia esimerkkejä.

Tuli tuo emosarja HIMYM katseltua jotenkuten uudestaan ja olen vakuuttunut että tekijöiden valinta lopuksi oli laskelmoitu fuck you faneille. Tuota ei selitä mikään muu kun itsekin sain mielessäni pelailtua läpi nuo ihmissuhteet, draaman jne.

Kirjoittelinkin jo että HIMYM tarjoaa hyvin raskaan ja pitkäveteisen on-off-vaiheilun ja Ted Mosbyn hahmo olisi pitänyt viedä loppuun tuohon kantavaan teemaan nojaten.

Hän kertoi tiettyä tarinaa isommasta kuvasta vaikka kuvattiinkin ystäväporukan matkaa, draamailua, valintoja, ikääntymistä jne. Tässä olisi vain pitänyt sitten toteuttaa kunnolla se mitä luvattiin.

Ja kyllä, kyseessä on sarjatulella tuotettu ja pääasiassa kevyt sarja. Tässä on minusta se ongelma että sarjan loppua kohti tuli jo esiin hyvin isoja teemoja seurauksineen. Yhden isoimman asian olisi pitänyt tapahtua sarjan yhdelle nais -tai mieshahmolle.

He olivat kulkeneet mukana läpi matkan ja kerran lopetukseen haettiin isompaa draamaa, olisi tuo pitänyt kohdistaa jompaankumpaan. Näin ollen kaikki se ystäväporukan kesken myös hyvin toteutettu story olisi vielä kerran näyttänyt elämän realismia, muovannut muut hahmot tajuamaan asiat kaikkien vuosienkin jälkeen. Myös nämä kaksi hahmoa saivat jo hahmokehityksensä maaliin ja minusta tuo olisi perustellut itsensä.

Eli tuskinpa tämä Duffin tähdittämä show voi mitenkään alittaa emosarjan isomman tarinan. Sama vaikka sarjalle tulisi cancel-lappu. Ellei ole jo tullut.
 
Viimeksi muokattu:

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Aika harvoin MTV3 esittää mitään kiinnostavaa, en edes muista milloin olisin viimeksi Katsomosta mitään seurannut. No, nyt oli sokea kana löytänyt jyvän kun oli ymmärtänyt tanskalaista laatua käydä hankkimassa. Eli rikossarja Veriveljet on ehdottomasti katselemisen arvoinen, tosin aika raaka jos sellainen ei kiinnosta
 

Nosebleed

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko, San Jose Sharks
How I Met Your Father ensimmäinen kausi oli ihan ok, parani loppua kohden. Kuten HIMYM alussa niin sarja ja hahmot vielä hakee itseään, sekä varsinkin sarjan huumori. Parhaiten sarjassa toimi oikeastaan vakavemmat kohtaukset. Lisäksi poikkeus verrattuna Motheriin ideallisesti on se, että isä on jo näytetty sarjassa, mutta vielä ei siis tiedetä kuka se sarjan miehistä on. Tulevaisuudesta näytetään nimittäin vain, että äiti puhuu lapsensa kanssa videopuhelua, mutta tällä hetkellä on kuvattu vain äitiä eli Kim Cattrallia. Ei siis voi esim. ihonväristä päätellä onko isä mahdollisesti musta vai valkoinen mies.
 

Oskar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turkulaiset joukkueet, Rantasmikko, Gordon Bombay.
HIMYM on yksi lempisarjoistani ja pitihän tuo Father versio myös tsekata. Oikeastaan ei se ollut niin surkea mitä odotin. Tosin rima oli tarkoituksella todella alhaalla tätä kohtaan eli vaikea sitä oli alittaakaan.

Vähän odottelen, että kävisikö tässä vähän samat kuin HIMYMille, kun en todellakaan lämmennyt sille heti kättelyssä. Vertasin sitä kokoajan Frendeihin ja vaihdoin kanavaa jos sieltä tuli HIMYM. Jossain vaiheessa kuitenkin tilanne kääntyi täysin. Sarjan kultakausihan on siinä 2-6. kausien aikana ja varmaan jossain siinä vaiheessa alkoi fanitus.

Saas nähdä. Toistaiseksi tuo ei lukeudu lempisarjoihini todellakaan.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Aloin katsomaan C Moresta Yellowstonea kun kaksi ekaa kautta vielä sieltä löytyy heinäkuun loppuun, kolmas näkyy sitten vähän pidempään. Jumaliste miten hyvä sarja. Kevin Costner on mies minun makuuni.

Vissiin Paramount+:sta löytyy kaikki kaudet, onko niitä nyt neljä tehty. Pitää katsoa sieltä sitten ne mitä ei täältä ehdi.
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Yellowstonesta puheenollen, kannattaako se katsoa ensin vai mieluummin spin-off 1883?
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tuli katsottua Areenasta Pysäyttäkää Nyqvist!

Ensimmäisen jakson aikana ajattelin, että vaikea sanoa onko hyvä vai huono. Siitä se sitten kuitenkin lähti ja hyvän puolelle ilman muuta. Monta kertaa tuli naurettua. Lopetus oli vähän lässähdys. Muuten kyllä hyvää tekemistä siis. Suomalaiset osaavat tehdä paremmin epäuskottavia satiireita kuin mitään uskottavaa tavaraa.

Toinen hyvä kotimainen tuotanto, joka nyt löytyy Areenasta on Suden Hetki. Suosittelen vilkaisemaan.
 

ace

Jäsen
Olisipa Knight Riderille oma ketju Ja keskustelua. Onhan se kuitenkin paljon realistisempi sarja kuin MacGyver käpypommeineen.

Sarjassa nähdyt 80-luvun autot ja pukeutuminen pelkästään riittäisivät keskusteluun sivutolkulla, puhumattakaan miten KITT:n keulapala muuttuu kesken kohtauksen.

Vaatisi varmaan että sarjaa näytettäisiin tv:stä, sitä odotellessa vaihdan soittimeen uuden dvd:n kakkoskaudelta.

E: MacGyver on kova myös, ei ollut tarkoitus häntä mollata. Toinen TOP3 sarjoista koskaan.
 
Sarjassa nähdyt 80-luvun autot ja pukeutuminen pelkästään riittäisivät keskusteluun sivutolkulla.
Onhan ne cooleja, mutta omissa papereissani jää kuitenkin Miami Vicen jalkoihin jos kasarista puhutaan.

Pitkästä aikaa vedän Sopranosin vikaa kautta. Nää pari viimeistä kautta ovat kyllä hyviä siinä missä edellisetkin. Raakoja tapahtumia höystettynä hyvällä huumorilla.
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Gentleman Jack

Vasta nyt pääsin toisen kauden 'makuun' vaikka keväällä jo ulos tulikin. Ann Listerin vaiheita seurataan jälleen, pääosassa Suranne Jones. Epookkihistoriallinen sarja jatkaa Gentleman Jackin tarinaa voimanaisena miesten maailmassa ja tietty käsittelee Listerin lesbosuhteita. Laatua kässärissä ja tietty pääosanäyttelijä on ehkä parasta mitä briteillä on tarjota.

..ja tietty Bernadette Bannerin mukaan (täh? ette tiä? YouTubeen sitten vaan) vaatetus on top notch oikein aikakauteen...
 

ace

Jäsen
Onhan ne cooleja, mutta omissa papereissani jää kuitenkin Miami Vicen jalkoihin jos kasarista puhutaan.

Pitkästä aikaa vedän Sopranosin vikaa kautta. Nää pari viimeistä kautta ovat kyllä hyviä siinä missä edellisetkin. Raakoja tapahtumia höystettynä hyvällä huumorilla.
Miami Vice on hyvä myös, mutta liian tuotettu ja laskelmoitu kasarimeininkiä ajatellen omaan makuun, oli enemmän trendsetter.

Michael Knightin susiruma villapaita herättää itselle enemmän muistoja. Pastellivärit ja purjehduskengät oli väistämätön paha jonka Miami Vice toi yleiseen muotiin, mutta Michaelin nahkatakki oli ja on edelleen cool.

KITT päihittää Crocketin Testarossan 100-0!
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös