Viestin lähetti Ande
1. Ojanen oli kiekollinen pelaaja (oli juuri luovuttanut kiekon pois, mutta siis sääntöjen mukaan), pää liian alhaalla.
2. Ruutu otti Ojasen taklausmaalikseen jo ennen, kuin Ojasella oli kiekko.
3. Ojanen ei nähnyt Ruutua; Ruutu tod. näk. huomasi tämän.
4. Ruudun taklauksessa kädet pysyivät alhaalla ja jalat maassa, taklaus oli periaatteessa puhdas tältä osin.
5. Taklasiko Ruutu vahingoittaakseen Ojasta, me emme sitä tiedä. Jos Ruutu ajatteli, että Ojasta saattaa sattua (niinkuin taklauksissa on yleensä tapana käydä), oliko teko tahallinen vahingoittamisyritys? Turhaa spekulointia.
6. Oliko taklaus tarpeellinen? Oliko taklaus liian kova? Olisiko Ruutu voinut väistää? Jos Ruutu huomasi Ojasen pitävän päätä alhaalla, oliko aiheellista viedä kova niitti loppuunasti?
Tässä tullaan pikkuhiljaa kohti elämän perimmäisiä kysymyksiä.
Jääkiekkoon kuuluvat taklaukset, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.
Ei liene vain sattumaa, että viime kausina loukkaantumiset ovat lisääntyneet, välinpitämättömyys on lisääntynyt.
Jos risteyksessä huomaan kolmion takaa tulevan auton joka ei luultavasti ole huomannut minua, hidastan toki omaa vauhtiani; en halua kolaria, vaikka olisin periaatteessa kuinka oikeassa liikennesääntöjen mukaan.
Mielestäni vaarallisista, mutta sinänsä teknisesti puhtaista taklauksista voitaisiin sanktioida enemmän "kohtuuttoman kovan pelin" pykälän mukaan: jos tuomarin mielestä taklaus on kohtuuttoman kova (vaikka pelaaja ei loukkaannu), tai mikäli kovan pommin jälkeen pelaaja loukkaantuu, annettaisiin taklaajalle jäähy kohtuuttoman kovasta pelistä ihan sääntökirjan mukaan. En toki halua tilannetta, jossa pelaajat tahallaan opettelevat kääntämään selkänsä taklauksille jne. mutta kuinka kauan odotamme ensimmäistä todella vakavaa loukkaantumista tai kuolemantapausta?