Taudinkuvana depressio

[Glove]

Mää en jaksa. Jospa saisi vähän paluduttua ensi viikolla kun ei ole kuin kolmen päivän työviikko. On sitä aika surkea tapaus kun ei jaksa eds tätä osa-aikahommaa. Mutta kunm ei eläkkeellekään pääse.

 

[godspeed]

Mää en jaksa. Jospa saisi vähän paluduttua ensi viikolla kun ei ole kuin kolmen päivän työviikko. On sitä aika surkea tapaus kun ei jaksa eds tätä osa-aikahommaa. Mutta kunm ei eläkkeellekään pääse.

Ei se eläkkeellä siitä välttämättä parane, olo voi olla ihan sama kuin muissakin tilanteissa. Ihmiset ei aina ymmärrä, että eläke ei ole mikään lääke, joka tuosta noin vaan parantaa. Että kun jäät eläkkeelle, niin sairaus katoaa. Toki se tuo tiettyä turvaa elämään, mutta ei tosiaan vie mitään pois, ei edes pahoja jaksoja.

 

[Glove]

Ei se eläkkeellä siitä välttämättä parane, olo voi olla ihan sama kuin muissakin tilanteissa. Ihmiset ei aina ymmärrä, että eläke ei ole mikään lääke, joka tuosta noin vaan parantaa. Että kun jäät eläkkeelle, niin sairaus katoaa. Toki se tuo tiettyä turvaa elämään, mutta ei tosiaan vie mitään pois, ei edes pahoja jaksoja.

En minä sitä ajatellutkaan, että eläke mitään korjaisi tai tautia mihinkään poistaisi. Ei vaan olisi mitään velvollisuuksia, mihin pitäisi jaksaa herätä, mennä ja suorittaa. Näin univammaisena kun nukkuminen on mitä milloinkin niin usein on jo vitun raskasta päästä sängystä ja lähteä ajeleen töihin. Eläkeläisenä ei olisi velvoitteita ja voisi esimerkiksi nukkua silloin kun sattuu nukuttamaan, eikä väkisinmaata illasta aamuun.

 

[godspeed]

En minä sitä ajatellutkaan, että eläke mitään korjaisi tai tautia mihinkään poistaisi. Ei vaan olisi mitään velvollisuuksia, mihin pitäisi jaksaa herätä, mennä ja suorittaa. Näin univammaisena kun nukkuminen on mitä milloinkin niin usein on jo vitun raskasta päästä sängystä ja lähteä ajeleen töihin. Eläkeläisenä ei olisi velvoitteita ja voisi esimerkiksi nukkua silloin kun sattuu nukuttamaan, eikä väkisinmaata illasta aamuun.

Joo kirjoitinkin yleisesti. Mutta tosiaan tuo on se etu eläkkeellä, että saa itse rakentaa omat rutiinit vailla mitään muiden luomaa pakkoa. Voi suunnitella elämää, sen eläke toi. Esimerkiksi ristiriitaisesti minä olen suunnitellut jotain liikunnallisia puuhiakin, joita pelkästään jossain tuella roikkumisella ei tullut mieleenikään suunnitella. Eli tuli aloitteellisuutta runsaasti enemmän tällä tavoin. Eli alleviivaan ihmisille vaan tuota, että ei eläkeläinen _aina_ ole vain jokin sohvalla makaava laiskuri. Jopa lääkärit ajattelevat näin, mikä on minusta pöyristyttävää. Eivät ne tunne minua, joten miten voivat heti olettaa, että elämässäni ei ole mitään sisältöä! Ihan käsittämätöntä!

 

[Glove]

Ehkä ne joskus tajuaisi, ettei minusta ole tähän oravanpyörään.

 

[godspeed]

Ehkä ne joskus tajuaisi, ettei minusta ole tähän oravanpyörään.

Mitä paksumpi pinkka, sitä parempi mahdollisuus eläkkeeseen. Yhteiskuntaa pyörittävän lääkärin suusta kuultuna. Onko pinkkaa?

 

[Glove]

Mitä paksumpi pinkka, sitä parempi mahdollisuus eläkkeeseen. Yhteiskuntaa pyörittävän lääkärin suusta kuultuna. Onko pinkkaa?

Ei. Velkaa vaan.

 

[godspeed]

Ei. Velkaa vaan.

Muuta kuin masennusta?

 

[Glove]

Muuta kuin masennusta?

Ei ole mt-puolelta muuta, mutta muuten kyllä diagnooseja riittää.

 

[godspeed]

Ei ole mt-puolelta muuta, mutta muuten kyllä diagnooseja riittää.

Okei, se sitten selittää kenties kaiken. Olen tässä vuosien varrella lueskellut/kuunnellut, kun mitenkään ei laiteta eläkkeelle, vaikka olisi selkä paskana, toinen käsi puuttuisi ja sitten päälle olisi vielä jokin masennuksen muoto. Ajatellaan, että jotain se voi tehdä, jos vaan jaloillaan voi liikkua paikasta toiseen. Mutta mt-ongelmat otetaan jotenkin vakavammin, jos näyttää sltä, että on paksu "pinkka" diagnooseja. Huonon kuulonkaan takia en voisi oikein mitään edes vähää sosiaalista työtä tehdä.

Toivon kyllä jotain ratkaisua sinulle. En tiedä mitä voisin tehdä.

 

[Glove]

Okei, se sitten selittää kenties kaiken. Olen tässä vuosien varrella lueskellut/kuunnellut, kun mitenkään ei laiteta eläkkeelle, vaikka olisi selkä paskana, toinen käsi puuttuisi ja sitten päälle olisi vielä jokin masennuksen muoto. Ajatellaan, että jotain se voi tehdä, jos vaan jaloillaan voi liikkua paikasta toiseen. Mutta mt-ongelmat otetaan jotenkin vakavammin, jos näyttää sltä, että on paksu "pinkka" diagnooseja. Huonon kuulonkaan takia en voisi oikein mitään edes vähää sosiaalista työtä tehdä.

Toivon kyllä jotain ratkaisua sinulle. En tiedä mitä voisin tehdä.

Kai tämä johonkin joskus ratkeaa. Onhan tämä tilanne jo parempi kun en enää mieti jokea ylittäessäni hyppäänkö sinne jokeen vai en. Tai jotain vastaavaa. Hoidot auttoi aikanaan ja lääkkeetkin saatiin kohdilleen niin pysyy jotenkin järjissään.

 

[godspeed]

Paikoin mietin, että kävisikö rautakaupassa.

 

[Glove]

Paikoin mietin, että kävisikö rautakaupassa.

Mitä ostaisit sieltä?

 

[godspeed]

Mitä ostaisit sieltä?

Askeleen kohti ikuisuutta.

 

[Glove]

Askeleen kohti ikuisuutta.

Voisin ostaa vaikka kaksi, jos se helpottaisi tilanettani.

 

[godspeed]

Voisin ostaa vaikka kaksi, jos se helpottaisi tilanettani.

Joskus mietin, että raha on vain välinearvotavaraa. Ei sillä ole mitään olemusta, merkitystä, mutta silti ihmiset kietoo kaikki tunteensa sen ympärille ja ahnehtii määrän takia lisää ja lisää. Rasittavaa ja väsyttävää kunnolla ajatellakin näitä asioita, mutta jengi vaan juoksee noin muuten rahan perässä kaikkialla ja kaikkialla.

Kerran olin siinä tilanteessa, että laskin koska rahat loppuu ja sanoin lääkärille, että sitten saatte kropan noutaa osoitteesta tästä ja tästä.

Olin tappaa itseni rahan takia. Nyt on vähän sama pimeä ajatus paikoin takana. Ihan absurdia, mutta tuntuu nahoissa todella, todella pahalta.

 

[godspeed]

Tänään ei ahdistanut sekuntiakaan herätessä. Mistä on kyse?

 

[Glove]

Tänään ei ahdistanut sekuntiakaan herätessä. Mistä on kyse?

Hieno homma, en tosin tiedä mistä on kyse. Itselle eilinen resetti teki myös hyvää, tänään on ollut aika hyvä olla olemassa.

 

[godspeed]

Hieno homma, en tosin tiedä mistä on kyse. Itselle eilinen resetti teki myös hyvää, tänään on ollut aika hyvä olla olemassa.

Joo, joskus on mysteeri miksi tapahtuu mitäkin, mutta se on se taudinkuva sellainen. Ehkä auttaa jos toteaa itsemurha-aikeet tai pahan olon jotenkin suoraan. Ihan vaan toteaa. Monesti näitä vaan hautoo, eikä mihinkään saa sanoa, vaikka juuri niin pitäisi saada tehdä. Ja minä en vittu soita mihinkään "auttavaan puhelimeen". Olen pätevämpi hoitamaan heidän potilaitaan kuin esimiehensä.

Kiva kuulla Glove, että myös jotain sellaista kevyehköä oloa olet saavuttanut!

 

[Ollakseni]

Itse olen "oksentanut" tunteitani pikkuhiljaa kasvavaan Word dokkariin ja se tuntuu ihan mukavalta kun voi avata tunteitaan sanoin ja miettiä sitä. Etenkin kun ei ole oikein ketään kaveria jolle puhua noin paljon. Tai ehkä olisi, mutta en halua heitä ihmeemmin rasittaa.

 

[Holik]

Hei vaan kaikki! En löytänyt muutakaan ketjua ja oman huoleni ovat pieniä moniin muihin nähden. Henkilökohtaisessa elämässä on ollut viimeisen vuoden ajan ihan helvetillinen stressi päällä ja valtaosa stressiaiheista on liittynyt taloudellisiin asioihin. Tämä on johtanut talven ajan valtaviin lisätöihin ja vielä kun itselläni on päätyössä sellainen tehtävä, missä on tarkoitus kasvaa vaativimpiin tehtäviin.
Älytön liki vuoden kestänyt ralli on alkanut vaatimaan veronsa. Työssä minun tulisi suorittaa kollegoita paremmin ja valtavan uupumisen vuoksi en ole siinä onnistunut. Uupumista en ole tunnistanut, mutta oireisto on vahvasti viitannut siihen. Palautetta olen saanut alisuoriutumesta, huolimattomuudesta, keskittymiskyvyttömyydestä ja huonosta muistista. Lisäksi kun tavoite ja oletus on, että työssä täytyy loistaa, niin se laittaa yrittämään enemmän ja useimmin huonommilla tuloksilla.

Nostan kuitenkin esiin huolestuttavan toksisen työkulttuurin. Tässä leikitään omalla terveydellä ja työyhteisössä kuitenkin jopa kyseenalaistetaan sopivuus työhön kun on hieman valottanut henkilökohtaisen elämän stressiä. Tuntuu, että useimmissa organisaatioissa johdossa ovat ne 50-60v miehet jotka elävät kulttuurissa missä johtaja ei voi olla heikko, uupuminen on heikkoutta ja tulevaisuuden näkymät ovat heikot. Lisäksi työssä tulee joustaa ja tehdä palkatta rutosti ylitöitä lojaaliudesta. Useimmiten myös nämä pitävät työn määrää hyvin vertauskuvainnollisena sitoutumiselle ja ahkeruudella. Tämä johtaa siihen, että apua on mahdoton hakea. Pakosti miettii, mitä tekee omalle urakehitykselle jo nyt alkaa osoittamaan uupumisen merkkejä.

Sekava kirjoitus, mutta suomalaisten yritysten johtamisessa olisi kyllä valtavasti kehitettävää monessa paikassa.

 

[godspeed]

@Holik

Mikäs työterveyden laita on? Eihän sairastumista tai väsymystä voi kieltää.

 

[Ollakseni]

Hei vaan kaikki! En löytänyt muutakaan ketjua ja oman huoleni ovat pieniä moniin muihin nähden. Henkilökohtaisessa elämässä on ollut viimeisen vuoden ajan ihan helvetillinen stressi päällä ja valtaosa stressiaiheista on liittynyt taloudellisiin asioihin. Tämä on johtanut talven ajan valtaviin lisätöihin ja vielä kun itselläni on päätyössä sellainen tehtävä, missä on tarkoitus kasvaa vaativimpiin tehtäviin.
Älytön liki vuoden kestänyt ralli on alkanut vaatimaan veronsa. Työssä minun tulisi suorittaa kollegoita paremmin ja valtavan uupumisen vuoksi en ole siinä onnistunut. Uupumista en ole tunnistanut, mutta oireisto on vahvasti viitannut siihen. Palautetta olen saanut alisuoriutumesta, huolimattomuudesta, keskittymiskyvyttömyydestä ja huonosta muistista. Lisäksi kun tavoite ja oletus on, että työssä täytyy loistaa, niin se laittaa yrittämään enemmän ja useimmin huonommilla tuloksilla.

Nostan kuitenkin esiin huolestuttavan toksisen työkulttuurin. Tässä leikitään omalla terveydellä ja työyhteisössä kuitenkin jopa kyseenalaistetaan sopivuus työhön kun on hieman valottanut henkilökohtaisen elämän stressiä. Tuntuu, että useimmissa organisaatioissa johdossa ovat ne 50-60v miehet jotka elävät kulttuurissa missä johtaja ei voi olla heikko, uupuminen on heikkoutta ja tulevaisuuden näkymät ovat heikot. Lisäksi työssä tulee joustaa ja tehdä palkatta rutosti ylitöitä lojaaliudesta. Useimmiten myös nämä pitävät työn määrää hyvin vertauskuvainnollisena sitoutumiselle ja ahkeruudella. Tämä johtaa siihen, että apua on mahdoton hakea. Pakosti miettii, mitä tekee omalle urakehitykselle jo nyt alkaa osoittamaan uupumisen merkkejä.

Sekava kirjoitus, mutta suomalaisten yritysten johtamisessa olisi kyllä valtavasti kehitettävää monessa paikassa.

Vaikka voi tuntua pahalta tai "löysäilyltä" niin ota yhteyttä työterveyteen. Urakehitys ei ole niin tärkeää kuin oma mielenterveys. Sieltä voi saada myös ihan apua siihen miten stressiä voi hallita paremmin.

Tänne voi tietysti myös avautua jos on tarvetta, mutta ammattiapu on aina ammattiapua, emmekä osaa antaa sellaista apua kuin ehkä tarvitset. Jaksamisia.

 

[Glove]

Hei vaan kaikki! En löytänyt muutakaan ketjua ja oman huoleni ovat pieniä moniin muihin nähden. Henkilökohtaisessa elämässä on ollut viimeisen vuoden ajan ihan helvetillinen stressi päällä ja valtaosa stressiaiheista on liittynyt taloudellisiin asioihin. Tämä on johtanut talven ajan valtaviin lisätöihin ja vielä kun itselläni on päätyössä sellainen tehtävä, missä on tarkoitus kasvaa vaativimpiin tehtäviin.
Älytön liki vuoden kestänyt ralli on alkanut vaatimaan veronsa. Työssä minun tulisi suorittaa kollegoita paremmin ja valtavan uupumisen vuoksi en ole siinä onnistunut. Uupumista en ole tunnistanut, mutta oireisto on vahvasti viitannut siihen. Palautetta olen saanut alisuoriutumesta, huolimattomuudesta, keskittymiskyvyttömyydestä ja huonosta muistista. Lisäksi kun tavoite ja oletus on, että työssä täytyy loistaa, niin se laittaa yrittämään enemmän ja useimmin huonommilla tuloksilla.

Nostan kuitenkin esiin huolestuttavan toksisen työkulttuurin. Tässä leikitään omalla terveydellä ja työyhteisössä kuitenkin jopa kyseenalaistetaan sopivuus työhön kun on hieman valottanut henkilökohtaisen elämän stressiä. Tuntuu, että useimmissa organisaatioissa johdossa ovat ne 50-60v miehet jotka elävät kulttuurissa missä johtaja ei voi olla heikko, uupuminen on heikkoutta ja tulevaisuuden näkymät ovat heikot. Lisäksi työssä tulee joustaa ja tehdä palkatta rutosti ylitöitä lojaaliudesta. Useimmiten myös nämä pitävät työn määrää hyvin vertauskuvainnollisena sitoutumiselle ja ahkeruudella. Tämä johtaa siihen, että apua on mahdoton hakea. Pakosti miettii, mitä tekee omalle urakehitykselle jo nyt alkaa osoittamaan uupumisen merkkejä.

Sekava kirjoitus, mutta suomalaisten yritysten johtamisessa olisi kyllä valtavasti kehitettävää monessa paikassa.

Tuohan kuulostaa melkein samalta kuin minun tarinani. Sillä poikkeuksella, että yrittäjänä olin itse oma pomoni. Liikaa töitä ja liian vähän työntekijöitä. Piti sitten itse tehdä ja eihän siinä loppuviimein hyvä heilunut. Burnout, vaikea masennus jne. Varmasti johtamiskulttuurissa olisi Suomessa ja varmaan muuallakin parannettavaa. Mutta niin se vaan näyttää usein olevan, että imetään työntekijästä kaikki irti ja sitten heitetään se roskiin.

 

[Surukuku]

Tuohan kuulostaa melkein samalta kuin minun tarinani. Sillä poikkeuksella, että yrittäjänä olin itse oma pomoni. Liikaa töitä ja liian vähän työntekijöitä. Piti sitten itse tehdä ja eihän siinä loppuviimein hyvä heilunut. Burnout, vaikea masennus jne. Varmasti johtamiskulttuurissa olisi Suomessa ja varmaan muuallakin parannettavaa. Mutta niin se vaan näyttää usein olevan, että imetään työntekijästä kaikki irti ja sitten heitetään se roskiin.

... och samma på svenska... @Holik
Eli niin minäkin onnistuin polttamaan itseni loppuun, josta seurasi keskivaikea masennus, pitkien sairaslomien paheneva kierre n. kymmenen vuotta, mutta lopulta OYS:n työkykytutkimusjakson päätteeksi työkokeiluun ja siitä osittaisen kuntoutustuen turvin olin vielä reippaat kymmenen vuotta osa-aikaisena työelämässä ennen eläkettä. Työelämässä työskentelin kuitenkin enää pienessä yksikössä ja roolissa tietoisena siitä, että olin ikään kuin jatkoajalla. Lähin esimieheni ja työkaverini olivat ymmärtäväisiä, ihan huippuja, mutta muuten asetelma kyllä pisti nöyräksi, joskin näin jälkikäteen nähtynä, tuskin olisin enempään juuri kyennytkään.

Minun pelastukseni oli vt. työterveyslääkäri, jonka välittämisen, ymmärryksen ja ammattitaidon kautta pääsin ensinnäkin työkykytutkimuksiin, jossa minun kaikki, myös raha-asiani, perattiin ja pantiin kuntoon heti alkuun ja siitä sitten kuukausien aikana tutkimusten ja testien perusteella pääsin takaisin töihin työkokeilun kautta.
Matkani varelle sattui muutama muukin erikoislääkäri, joiden avun turvin sain koottua näitä elämäni palapelin paloja oikeaan, tai oikeammin, minulle sopivaan järjestykseen.

Minulle kovin paikka oli pikku hiljaa ymmärtää, ettei masennus ole mikään flunssa, josta toivutaan ennalleen, vaan loppuelämän taakka, jonka kanssa pitää vain oppia elämään - harjoittelen tuota vieläkin...